Jouluapua-ryhmästä bongattua: Eräs perhe toivoo:

Mitä kohtuutonta noissa toiveissa oli? Tarpeellista talven käyttövaatetta lapsille ja kehittäviä leluja, joita saa pienempiä pakkauksia ihan edulliseenkin hintaan. Jollakin lapsella ei ole puhelinta, siitäkään ei mitään ominaisuusvaatimuksia. Ja luksuksena suklaata. Onpa joo kohtuutonta.

Miksi ihmiset yleensäkään lisääntyvät, jos heillä ei ole varaa ylläpitää?

Vierailija kirjoitti:

Tulipa näistä vähävaraisista suurperheellisistä mieleen, että mitenköhän ihmiset suunnittelee näitä lisääntymisasioitaan? Vanha kansa taisi sanoa (luvata?), että "lapsi tuo leivän tullessaan". Olisivatko agraariyhteiskunnan perhedynamiikat ja ennenkaikkea elinkeinorakenteet olleet nykyisestä poikkeavia ja tänä päivänä hankalammin toimivia?

Itselle ei tulisi mieleenkään lisääntyä edes sillä yhdellä lapsella, jollei olisi suunnitelma (A) ja ainakin yksi varasuunnitelma (B) sen suhteen, että miten ennekaikkea minä itse otan jälkikasvustani vastuun ja lapseni elätän, kasvatan, sekä koulutan mahdollisimman täyspäiseksi, tasapainoiseksi ja yhteiskuntakelpoiseksi.

Olennaisena osana suunnitelmaan kuuluu tietysti, omiin arvoihini perustuen, että lapsella on edes se ydinperhe tukenaan. Pitää siis huolehtia, että vanhempien rakkaus toisiinsa ja lapseen pidetään kunnossa. Siinäkään en jäisi odottelemaan arpaonnea, vaan ihan työstähän se käy sekin (rakkaus on verbi omassa sanavarastossani).

Ainahan ovat erilaiset vastoinkäymiset mahdollisia. Voi tulla sairautta, kuolemaa, työttömyyttä, onnettomuuksia, rikoksen uhriksi joutumista ja mennä vaikka toimeentulo ja koti alta. Miten sitten se turvaverkko rakentuu tai rakennetaan? Ei kaikkea voi jättää Nanny Staten tai vapaaehtoisten ihmisten auttamishalun varaan, täytyyhän näille olla mietittynä jokin omakin selviytymiskeino. Silloinkin, jos itse vaikka sattuu kuolemaan, lapsen tulevaisuutta olisi ajateltava.

Jos tämä kerrotaan vielä viidellä yhden sijaan (lapsiluku), melkoinen taituri saa olla tasapainoillessaan. Eli palaan alkuun: miten suurperheelliset nykyaikana oikein suunnittelevat näitä lisääntymisasioitaan?

Periaatteessa noin minäkin ajattelin, mutta kaikki kun ei ole omissa käsissä. Yhtäkkiä entinen kontrollifriikki huomasi olevansa yksin vauvan kanssa varmuutta töiden jatkumisesta äitiysloman jälkeen, vieraassa kaupungissa ja elämä mitoitettu niin että se vauvan isä nyt ainakin hetken kulkee siinä rinnalla. Ei kulkenut vaan kuoli. Itselläni vakavat vauriot synnytyksestä ja kova huoli vauvasta joka hänkään ei vaurioitta selvinnyt.

Koskaan en ole hakenut jouluapuja tai hyvän mielen lahjakortteja vaikka vaikeaa on ollut. Sen verran minussa vielä on tuota kirjoittamaasi asennetta jäljellä.

Ihmiset ovat röyhkeitä ja ahneita nykyään, ja käyttävät hyväuskoisia ihmisiä hyväkseen.

Mun yks tuttavapariskunta vei jollekin Facebook-ryhmän vähävaraiselle yh-äidille kassin ruokaa viime jouluna. Heistä toinen opiskelee ja toinen töissä.

Tai luulivat perhettä vähävaraiseksi. Ihmettelivät vaan kovasti kun ovelle tuli äidin lisäksi pari pientä lasta joista toisella oli uuden näköinen iPad kädessä ja toisella oli iPhone+ (se kalliimpi malli) kädessä. Sisustus näytti ovelta katsottuna hienosti sisustetulta "blogikodilta" ja rivitalo ei ollut edes millään köyhällä alueella vaan sellaisella jossa hyvätuloiset asuvat. Se hyvin pukeutunut äiti kehtasi valittaa Facebookissa että miten heillä ei ole varaa jouluruokaan! No mitä sitä turhaan ruokaan rahaa pistää jos saa muut tuomaan sitä ovelle asti ilmaiseksi!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulipa näistä vähävaraisista suurperheellisistä mieleen, että mitenköhän ihmiset suunnittelee näitä lisääntymisasioitaan? Vanha kansa taisi sanoa (luvata?), että "lapsi tuo leivän tullessaan". Olisivatko agraariyhteiskunnan perhedynamiikat ja ennenkaikkea elinkeinorakenteet olleet nykyisestä poikkeavia ja tänä päivänä hankalammin toimivia?

Itselle ei tulisi mieleenkään lisääntyä edes sillä yhdellä lapsella, jollei olisi suunnitelma (A) ja ainakin yksi varasuunnitelma (B) sen suhteen, että miten ennekaikkea minä itse otan jälkikasvustani vastuun ja lapseni elätän, kasvatan, sekä koulutan mahdollisimman täyspäiseksi, tasapainoiseksi ja yhteiskuntakelpoiseksi.

Olennaisena osana suunnitelmaan kuuluu tietysti, omiin arvoihini perustuen, että lapsella on edes se ydinperhe tukenaan. Pitää siis huolehtia, että vanhempien rakkaus toisiinsa ja lapseen pidetään kunnossa. Siinäkään en jäisi odottelemaan arpaonnea, vaan ihan työstähän se käy sekin (rakkaus on verbi omassa sanavarastossani).

Ainahan ovat erilaiset vastoinkäymiset mahdollisia. Voi tulla sairautta, kuolemaa, työttömyyttä, onnettomuuksia, rikoksen uhriksi joutumista ja mennä vaikka toimeentulo ja koti alta. Miten sitten se turvaverkko rakentuu tai rakennetaan? Ei kaikkea voi jättää Nanny Staten tai vapaaehtoisten ihmisten auttamishalun varaan, täytyyhän näille olla mietittynä jokin omakin selviytymiskeino. Silloinkin, jos itse vaikka sattuu kuolemaan, lapsen tulevaisuutta olisi ajateltava.

Jos tämä kerrotaan vielä viidellä yhden sijaan (lapsiluku), melkoinen taituri saa olla tasapainoillessaan. Eli palaan alkuun: miten suurperheelliset nykyaikana oikein suunnittelevat näitä lisääntymisasioitaan?

Periaatteessa noin minäkin ajattelin, mutta kaikki kun ei ole omissa käsissä. Yhtäkkiä entinen kontrollifriikki huomasi olevansa yksin vauvan kanssa varmuutta töiden jatkumisesta äitiysloman jälkeen, vieraassa kaupungissa ja elämä mitoitettu niin että se vauvan isä nyt ainakin hetken kulkee siinä rinnalla. Ei kulkenut vaan kuoli. Itselläni vakavat vauriot synnytyksestä ja kova huoli vauvasta joka hänkään ei vaurioitta selvinnyt.

Koskaan en ole hakenut jouluapuja tai hyvän mielen lahjakortteja vaikka vaikeaa on ollut. Sen verran minussa vielä on tuota kirjoittamaasi asennetta jäljellä.

Näin todella elämässä voi käydä. Et ole suurperheellinen, onneksi, entisinä aikoina näitä suurten perheiden leskiäitejäkin oli ja elämä kovaa. Minusta sinä kyllä olet tilanteessa, jossa sitä apua todella ja nimenomaan pitäisi uskaltaa pyytää.

Lainatussa tekstissä pohdittiin lähinnä jo lähtökohtaisesti vaikeasti toimeentulevia ja sitä, kuinka he ajattelivat lapsilukua lisäämällä ratkovansa arjen haasteita. Siinä täytyy olla jokin ajattelutapa ja olisi ollut mielenkiintoista kuulla millainen.

Mikä helvetti siinä on että ensin pyöräytetään mukuloita puoli tusinaa ja sitten vingutaan vielä apua niiden elättämiseen!! ABORTTI ON KEKSITTY ja maapallolla on jo liikaa ihmisiä, jotain rajaa!!!

7 mukulaa on jo aivan liikaa kenelle tahansa, ei kannata tehdä niitä mukuloita yli oman varallisuutensa ja on äärimmäisen noloa vielä pistää muut ihmiset tarjoamaan apua omien siitostensa tuloksille!!

Vierailija kirjoitti:

No mitä helvettiä pitäis toivoo??

Rikkinäisiä leluja ja matonkuteita vai?

Kannattaa poistua ryhmästä jos noin ottaa aivoon!

Juuri näin. En ole tuohon(kaan) ryhmään perehtynyt, mutta kai siellä sitten antaa lahjan se, joka haluaa ja jolla on varaa. Ei siihen ole pakko osallistua. Kun toivotaan puhelinta, se on ihan liikaa vaadittu, ja jos taas toppapukua, se pitäisi itse pystyä kustantamaan. Eli kaikki on selvästikin liian luksusta tai sitten liian perustavaraa. Mikähän on juuri se Oikea Lahjatoivomus, joka ei ärsytä ketään, eikä saa perhettä vaikuttamaan liian ahneelta mutta ei liian avuttomaltakaan...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen osallistunut monena vuonna erilaisiin joulukeräyksiin ja tänä vuonna juuri tämän jouluapusivun kautta. Kyseessä suuri perhe, jossa oli toiveet eriteltynä kaikille perheenjäsenille. Olin juuri hankkinut omaa tyttöä ajatellen tavaran, jota tämän perheen tyttö toivoi. Päätin tämän tytön tarvitsevan sitä enemmän. Otin yhteyttä ja kävin paketin viemässä ihan ovelle saakka. Ymmärrän että vieraalta ihmiseltä voi olla vaivaannuttavaa ottaa lahjaa vastaan, mutta kyllä tuli paha mieli, kun ei kiitos-sanaa kuulunut.

Ehdit poistua ovelta niin nopeasti, ettei perheenjäsenet ehtineet noutaa trumpettejaan sinulle vartavasten sävelletyn kiitosfanfaarin esittämistä varten.

Täällä sen näkee, että käytöstapoja ei arvosteta mihinkään. No sen huomaa kyllä kaikkialla tässä yhteiskunnassa, että kasvatus on monesti mennyt metsään. Itsekään et taida osata sanoa kiitos saati sitten anteeksi, kun noin herneet nenääsi vedit.

Kyllä sinä olet hyvä ihminen.

Olemme kaikki koko luomakunta niin kiitollisia kun on olemassa kaltaisiasi, kiitos oikein paljon olemassaolostasi ja kiitos että osaltasi osallistut pyyteettömästi hyväntekeväisyyteen jossa omasta annetaan toiselle hyviä käytöstapoja kunnioittaen. Kiitos.

Voi luoja mikä typerys palstoilla taas.

Ei nuo nyt niin kohtuuttomia pyyntöjä olleet. Ei sentään PS4:sta tai risteilylahjakortteja tai muuta vähemmän tarpeellista. Legot on hyviä leluja, vaatteet aina tarpeen ja suklaa nyt vaan kuuluu jouluun. Puhelin on vähän siinä ja siinä, jos toivotaan iPhonea niin tervemenoa. Jos kelpaa halvin älypuhelinmalli niin fine. 

Vierailija kirjoitti:

Mua ärsyttää myös. Lahjoitin yks vuosi 120 euron  herkku  + lahjapaketin eräällä perheelle. Kiitosta ei tullut enkä tiedä menikö paketti ikinä perille. Lopetin siihen. Ennen paketin lähettämistä kyllä' otti aktiivisesti yhteyttä. Mulle jäi paha maku suuhun, kun en itsekään ole miljonääri. Nyt haluan auttaa jotain, mutta autan sitten sellaista, joka on vaatimattomampi toiveinensa eikä ole niin tarkkaa että lahja on juuri tietynlainen...

Tämä on vähän nykypäivän ongelma, auttajat haluaisivat itse määritellä kuka on riittävän köyhä ottaakseen näitä armopaloja vastaan ja saada siitä itselleen kiitosta. Nyt sinä haluat auttaa sellaista joka on vaatimattomampi toiveinensa, eli asettua tietyllä tavalla valta-asemaan sen suhteen mitä köyhällä on oikeus sinun mielestäsi toivoa. Eikä siinä, tunnistan tämän piirteen myös itsessäni mutta en pidä siitä yhtään sen enempää.

Jos mietit, halusitko herkkukorillasi vilpittömästi ilahduttaa toista vai saada itsellesi jotakin tästä? Mautonta tietysti olla kiittämättä, mutta kyllä se kori varmasti käyttöön meni ja täytti tarkoituksensa vaikkei sitä sinun toivomallasi tavalla vastaanotettukaan.

Ja tuo viimeinen, ettei saisi olla tarkka lahjatoiveensa kanssa, se on mielestäni pahimmanlaista lyttäämistä. Miettikää hetki omaa lapsuuttanne. Etenkin jos rahaa ylimääräiseen ei ole koko vuonna ollut, ja hartain toiveenne olisi ollut yksi ainoa Frozenin Elsa-nukke mikä kaikilla muillakin on. Paketista paljastuukin kiinalainen kylmämaan Elna-nukke, jolla on päällänsä vihreä mekko. Aikuisen mielestä olet kiittämätön kakara, nukke kuin nukke samantyyppisestä sadusta. Mutta olisitko tyytyväinen, vai masentaisiko vieläkin enemmän kun ei edes se yksi juttu voinut olla se ihan oikea, kaikkein hartain toive vaan vähän sinne päin.

Näille muutamalle, jotka ketjun loppupäässä ovat kertoneet esimerkin omasta elämästään: suurin osa ymmärtää, että elämässä tapahtuu asioita, ja monet ovat valmiita auttamaan juuri sellaisia ihmisiä, että saavat asiansa järjestettyä.

Lähinnä arvostellaan niitä, jotka ovat jo vuosia eläneet tuilla ja silti uusia lapsia pukataan jatkuvasti. Suomessa tuet ovat riittävät siihen, että saa perustarpeet ja jouluna jotain ylimääräistä. Pienituloisena perheenä tiedämme, että vähemmälläkin pärjää mainiosti.

Köyhän tulee olla nöyrä ja huomaamaton. Ap on täysin oikeassa, nöyryys oli unohtunut matkasta.

En ole itse ryhmää katsonut, mutta on minulla jonkinlainen käsitys, mitä siellä on. Minun päähäni ei vain mahdu tuo, että lapsia on järjestään vähintään 4, aika harvoin silti noin vähän. En vain ymmärrä.

Onhan meilläkin lapsi, vaikka taloustilanne ei ole hyvä, mutta koskaan lapselta ei mitään ole puuttunut. Kun on vuokra ja laskut maksettu, sitten kaapit täyteen ruokaa lapselle ja joka kuukausi säästetään osa rahasta, että lapselle voi sitten ostaa lahjoja tai jos tulee tarvetta jollekin. Eikä todellakaan katsota sitä, että pitää olla uutta ja merkkiä, ei todellakaan, käytetty on yleensä todella hyvä kuntoista, miksi se ei kelpaa?

Ja alkoholi on muuten myös todella kallista, sitä tuntuu myös kuluvan, ainakin mitä lehtijuttujen kuvista bongailee tyhjiä tölkkejä. Jos niitä lapsia hankkii, niin silloin pitää karsia muista kuluista, niin mekin teimme. Lapselle on hankittu joululahjat jo aikoja sitten ja rahaa on säästetty, että saadaan jouluna tahtomiamme jouluruokia.

Missään tuollaisessa ryhmässä emme myöskään ole ja emme ole tekemässä toista lasta, koska tiedämme ettei talous sitä sallisi juuri nyt. Ja ei, emme ole töissä, mieheni kuitenkin hakee töitä ja tekee näitä työkkärin työllistymistä edistäviä "tehtäviä", vaikka on sairas, ei kuitenkaan onneksi vakavasti. Minä taas haluan olla lapsen kanssa kotona vähintään siihen asti, että on sen 3v, nuorempaa en tahdo laittaa hoitoon.

Miten olisi se elämänhallinta näiden ryhmien sijasta näille suurperheille? Mielestäni ihan hyvä joululahja heille olisi antaa lahjakortti jollekin kurssille, jossa opetetaan elämän perusasioita. 

Ei ole typerä se joka kysyy, vaan se joka antaa ;)

Tekaisen kohta oman nyyhkytarinani tuonne.

Mielestäni ne ap:n viestin toiveet eivät olleet yhtään liiallisia, aika vaatimattomilta kuulostivat Vai oliko tässä tarkoitus mollata perheen päälukua, vissiinkin.

Enemmän ärsyttää lukea niitä pyyntöjä, että pyydetään PS4-pelejä tai peräti koko konsolia - meillä on toimeentuleva perhe, (ei rikkaita, mutta ei köyhiäkään), menot suhteutettu tuloihin eikä tosiaan olisi varaa hommailla mitään pleikkanelosia. Ihmetyttää siis, miten jollain apua pyytävällä köyhällä perheellä sitten on varaa ollut hommata yli 400 e:n pelikone?

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmiset yleensäkään lisääntyvät, jos heillä ei ole varaa ylläpitää?

Kysypä afrikkalaisilta. Ei ole sielläkään tätä ongelmaa vielä ratkaistu. Oiskohan lisääntymisvietti asian takana. Jos elämässä ei muutakaan sisältöä ole, niin lapsista sitä saa.

En tiedä miksi vähävaraiset olettaa, että kerjäämällä saa vaatia iphonet tai vaikka sen saakelin ponin lapsille. Jos johonkin ei ole varaa, sit ollaan ilman. Näin mulle opetettiin kotona.

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä sitä, että tuohon listataan kaikki mitä elämästä "puuttuu". Mun mielestä idea on se, että annetaan LAPSILLE jotain extraa ja pientä. Mun mielestä ei ole oikein, että listataan tuonne kaikki  joihin omat rahat ei riitä. Mutta kai jengi sitten lähettää kaikki ja lisäksi monta 100 euron lahjakorttia vielä, joten kaipa se kannattaa pyytää. Mun mielestä toi ei ole se tarkoitus. Aikuisten lahjoja en tajua ollenkaan. Siis sitä että aikuiset toivoo itselleen vierailta....

Onko sen ryhmän säännöissä sanottu, että saa pyytää vain lapsille jotain ekstraa ja pientä? Ja mikähän olisi riittävän pieni mielestäsi? Tukkapompula tytölle ja euron muovipikkuauto pojalle?

Eikö tuon kokoisessa perheessä voi esim toppapukuja ja muita vaatteita kierrättää pienemmille? Miksi kaikille pitää uudet saada?

Minä autan tuolta kautta yhden lapsen yksinhuoltaja äitiä, oli sairastunut syöpään. Teen heille laatikot ja muutamia muitakin ruokia, molemmille ajattelin mukaan laittaa pienet paketit.

Mutta tosiaan, itseltäni ei sympatiaa tipu holtittomille lisääntyjille.