Jouluapua-ryhmästä bongattua: Eräs perhe toivoo:

Vierailija kirjoitti:

Herään joka aamu töihin, teen pitkää päivää, maksan tuloistani yli kolmanneksen veroja. Jos ja kun vielä käytän vähäistä vapaa-aikaani siihen, että käyn ostamassa vieraille ihmisille näiden toivomia ruokia ja tavaroita, niin todellakin minulla on odottaa, että edes kerran sanotaan ääneen kiitos. 

Montako kiitosta olisi hyvä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Röyhkeäkin kerjääminen on IN tänä päivänä. 6v kummitytöltä tuli tekstiviesti (selvästi äitinsä kirjoittama) jossa toivottiin hänelle Canada Goosen untuvatakkia, Diorin lastenmalliston aurinkolaseja ja Burberryn kashmirkaulahuivia eli yli tuhannella eurolla olisi pitänyt ostaa kasvavalle, sotkivalle ja tavaroita rikkovalle lapselle vaatetta ja asustetta! Hävytöntä.

Et tasan tarkkaan osta tommosia, jos se äiti on vielä takana kaikessa. Viet jonkun max. 20 e lahjan jos sitäkään. Jos ovat kiittämättömiä, ensi jouluna et vie sitten mitään. Ihme kerjäämistä. Ei kummius oo mikään lahja-automaatti. Ai että pistää vihaksi tuommoset lapset ja heidän vanhempansa.

Mieheni kummipojan äiti laittoi välit poikki kun miehelläni ei ollut varaa ostaa tekstiviestissä kärtettyä lahjaa tai antaa pätäkkää. Pojan molemmat vanhemmat ovat keskiluokkaisia ja töissäkäyviä ihmisiä. No, sitten muistaa kummipoikaa salaa siten että kummipojan isä on välikätenä. Mieheni totesi ettei ala niin paljoa maksamaan pojan äidin tarjoamista pullakahveista. Halvempaa olisi käydä kahvilassa. Välistä tuntuu, että,ihmiset ovat aivan seonneet materiankaipuunsa kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Herään joka aamu töihin, teen pitkää päivää, maksan tuloistani yli kolmanneksen veroja. Jos ja kun vielä käytän vähäistä vapaa-aikaani siihen, että käyn ostamassa vieraille ihmisille näiden toivomia ruokia ja tavaroita, niin todellakin minulla on odottaa, että edes kerran sanotaan ääneen kiitos. 

Montako kiitosta olisi hyvä?

Jos edes sen yhden kerran.

Tässä nyt on varmaan kyse siitä että mahdollinen elämänkatsomus jo veetuttaa, se että joku jaksaa kansoittaa tätä Suomea ja tehdä uusia veronmaksajia.

Vai luuletko, että se lapsiperheen tarvelista loppuu noihin toiveisiin? Tai rajoittuu joulunaikaan? Kyllä siellä ne lapset asettavat niitä toiveita vanhemmille, se teini tarvii puhelimen ja ne pienet palelee ulkona niillä haalareilla jota on jo kaks talvea pidetty. Hmmm.huomaa ettei ihmisellä ole lapsia, eikä koskaan ollut puutetta. Muuten vois asenne olla vähän erilainen. Onneksi on itse nähny molemmat puolet niin ymmärtää ja katsoo maailmaa eri vinkkelistä. Älä ihmeessä mee mieltäs sinne pahoittamaan. :)

3 lapsen ja yhden miehen elättäjä kirjoitti:

Tässä nyt on varmaan kyse siitä että mahdollinen elämänkatsomus jo veetuttaa, se että joku jaksaa kansoittaa tätä Suomea ja tehdä uusia veronmaksajia.

Vai luuletko, että se lapsiperheen tarvelista loppuu noihin toiveisiin? Tai rajoittuu joulunaikaan? Kyllä siellä ne lapset asettavat niitä toiveita vanhemmille, se teini tarvii puhelimen ja ne pienet palelee ulkona niillä haalareilla jota on jo kaks talvea pidetty. Hmmm.huomaa ettei ihmisellä ole lapsia, eikä koskaan ollut puutetta. Muuten vois asenne olla vähän erilainen. Onneksi on itse nähny molemmat puolet niin ymmärtää ja katsoo maailmaa eri vinkkelistä. Älä ihmeessä mee mieltäs sinne pahoittamaan. :)

Ai mitä uusia veronmaksajia. Tilastot kertovat että köyhyys periytyy ja lapset perivät vanhempiensa tavan ratkaista ongelmia. Mä asuin Suomessa sellaisessa kaupungissa jossa on paljon työttömiä ja se työttömyys oli ihan elintapa monelle. Mun kavereiden vanhemmat tokaisi lapsilleen että äkkiä vaan naimisiin ja lapsia tekemään niin valtio huolehtii. Ja niin siinä on käynyt:/ Nyt jo näiden mun entisten koulukavereiden lapsetovat perheellisiä ja työttömiä just ja just kaksikymppisiä. Hyvin pyyhkii heillä. Kaikki kerjuupisteet tiedetään ja infoa jaetaan porukan kesken. Osataan ulkoa oikeat satuilujutut miten on vaikeeta ja kipeetä. Hellurei://// tää täti ei kuitenkaan ole heltynyt, omat kakarani olen kasvattanut ilman Suomen sosiaalista avustusta ulkomailla enkä todellakaan aio avustaa suomalaisia pehmoperseitä jotka jo ilman näitä kerjuupalstoja saavat kaiken ilmaiseksi. Tiedän myös mitä köyhyys on, turha satuilla.

Mä toivon timanttikoruja ja noin 200 euroa maksavaa hajuvettä. Paitsi etten tekisi niillä mitään enkä niitä myöskään saa. Saahan sitä toivoa vaikka mitä.

Itse en ymmärrä miksi pitää olla lemmikkejä jos rahasta on tiukkaa. Ja näille sitten vielä toivotaan joululahjoja....

Varmaan monilta löytyy käytettyä tavaraa. Lasten leluja .kirjoja ja vaatteita. Nyt varastoja penkomaan ja lahjoittamaan.

3 lapsen ja yhden miehen elättäjä kirjoitti:

Tässä nyt on varmaan kyse siitä että mahdollinen elämänkatsomus jo veetuttaa, se että joku jaksaa kansoittaa tätä Suomea ja tehdä uusia veronmaksajia.

Vai luuletko, että se lapsiperheen tarvelista loppuu noihin toiveisiin? Tai rajoittuu joulunaikaan? Kyllä siellä ne lapset asettavat niitä toiveita vanhemmille, se teini tarvii puhelimen ja ne pienet palelee ulkona niillä haalareilla jota on jo kaks talvea pidetty. Hmmm.huomaa ettei ihmisellä ole lapsia, eikä koskaan ollut puutetta. Muuten vois asenne olla vähän erilainen. Onneksi on itse nähny molemmat puolet niin ymmärtää ja katsoo maailmaa eri vinkkelistä. Älä ihmeessä mee mieltäs sinne pahoittamaan. :)

Kansoittaa Suomea kyllä, mutta uusilla loisilla, ei veronmaksajilla. Köyhyys periytyy, meillä on jo nyt perheitä, joissa kukaan kolmessa sukupolvessa ei käy, eikä ole käynyt töissä, ja se on heistä ihan normaalia. 

Mua ihmetyttää kiittämättömyys. Tai pikemminkin se, mistä te löydätte juuri ne perheet, jotka eivät kiitä. Olen avustanut viimeisen 10 vuoden aikana lähemmäs sataa perhettä tai yksin elävää ja ihan joka kerta olen saanut myös kiitokset. On ollut perheitä, joissa lahjakassin antaessani perheen äiti on kysynyt, saako hän halata minua. On ollut perheitä, joilta olen saanut joulun jälkeen kiitoskortin. On ollut perheitä, joista olen saanut joulun jälkeen valokuvan lapsista heidän avattuaan antamani lahjapaketin. Juuri eilen erään perheen 17-vuotias poika laittoi mulle Facebookin kautta kiitoksensa, ei siis perheen äiti vaan poika itse. Oman kokemukseni mukaan ihmiset todellakin kiittävät.

Niin toiveita on monenlaisia.... Minäkin autan mielelläni kun elämäntilanne sen sallii MUTTA heitin s-postilla kysymyksen Jouluapuun kun toiveena oli 1-vuotiaalle jääkiekkoluistimet ja varusteita??

Minusta kun sen ikäinen ei vielä ole noiden tarpeessa silloin heräsi kysymys toiveiden todellisuudesta.

Vastausta ei kyllä koskaan tullut....

Antoisaa joulun aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Moikka!

Mä olen yhden 6-v lapsen yh-äiti, sossupummi olen. Aina on varaa ostaa uudet hyvät varusteet joka säähän, Hennesistä nätit sisävaatteet, leluja, pelejä, kirjoja on aina varaa ostaa kun tuntuu, että tarvitsee uutta. Samalla vielä harrastelen kodin sisustelua ja siihenkin riittää rahat. Syömme terveellisesti, joka päivä hedelmiä, vihanneksia, salaattia jne. Mahdollisimman paljon luomua ja yrttejä ja marjoja syödään myös usein. Tässä kuussa ollaan käyty peräti 3 kertaa ulkona syömässä, ei missään huippukalliissa, muttei missään mäkissäkään. Aika luksusta sanoisin.

Että ei puhettakaan, etteikö riittäisi joululahjoihin rahaa :D. Ihan tosi. Käyn vielä n. kerran kuussa viihteelläkin (enkä juo olutta, enkä aloittele kotona) ja silti ne rahat vaan riittää. Kyllä saa olla aika hemmetin juoppo tai narkkari jos ne soskunrahat saa käytettyä niin, ettei oikeesti muka riitä perustarpeisiin. Laskutkin ja lääkkeet yms. kun maksetaan puolesta.

Jaa, 1,5kk ja alkaa uusi työ. Ei taideta enää näin leveästi elellä jatkossa.

Mikä nyt kenenkin mielestä on nättiä, tarpeellista ja luksusta...Pelkkien yhteiskunnan tukien varassa ei eletä sellaista elämää, jonka itse luokittelen luksukseksi.

Vierailija kirjoitti:

Mä kävin tänään lasten kanssa ostamassa leluja, pelejä ja kirjoja vähävaraisille ja kodittomille lapsille jotka asuvat tilapäisissä oloissa. Ei ollut mitään vaatimuksia että mitä pitäis olla ja käytetytkin kelpaisivat. Pari satasta meni ja ostin sen mukaan mitä mun lapset valitsivat hyllystä. 

Ostin isommille lapsille sopivat pari uutta ja suosittua kirjaa, yhden korttipelin vähän pienemmille. Pari laadukasta pientä pehmolelua (haukku ja ykssarvinen) Muutaman Matchboxin pikkuauton ja perusbarbin. Pieniä värikynäsettejä ja piirustuslehtiöitä. 

Suomessa ei olis varmaan kelvanneet mitkään näistä. Täällä lapsille joululahjat kerännyt opettaja itki onnesta kun näki mitä tuotiin. Hän käy viikottain opettemassa heitä  omalla ajallaan iltaisin kun näillä lapsilla ei ole oikeutta käydä koulua täällä koska he eivät ole kirjoilla. Mitään tukia ei jaeta noinvaan että olis se hyvä jos suomalaiset sossuasiakkaat tulisivat kokeilemaan miltä tuntuu olla täällä samassa asemassa. Työtön ja rahaton. Kattoa ei saa pään päälle ja lapset saa olla onnellisia päivittäisestä ruoka-annoksesta. Ei mitään tietoja heillä koko viikon ruuista. Se olis todellisuus ilman yhteiskunnan anteliaisuutta Suomessa. Se koko tukisysteemi pitäis lopettaa että ihmiset tajuaisivat kuinka alhaalle he ovat oikeasti vajonneet. 

Asuminen Suomen rajojen ulkopuolella avartaa. Olen paljolti samaa mieltä.

"15 vuotta Aasiassa"

Neljän lapsen äiti kirjoitti:

Niin toiveita on monenlaisia.... Minäkin autan mielelläni kun elämäntilanne sen sallii MUTTA heitin s-postilla kysymyksen Jouluapuun kun toiveena oli 1-vuotiaalle jääkiekkoluistimet ja varusteita??

Minusta kun sen ikäinen ei vielä ole noiden tarpeessa silloin heräsi kysymys toiveiden todellisuudesta.

Vastausta ei kyllä koskaan tullut....

Antoisaa joulun aikaa.

Yhdessä facebookin avustusryhmässä oli toiveena 2-vuotiaalle DVD-soitin ja televisio jolla katsoa lempipiirrettyjä. Joku hyväntahtoinen sitten kyseli tarkemmin ja vastaus oli, että mielellään telkkari jossa on sisäänrakennettu viritin että lapsi osaisi helpommin käyttää. Mä ulvoin naurusta joka kuitenkin vaihtui miltei itkuun kun tajusin, että on mahdollista, että telkkari soittimineen oli menossa lapselle joka kasvatetaan telkkarin ääressä. =(

Vierailija kirjoitti:

7-lapsinen perhe toivoo mm: Lämpimiä toppapukuja lapsille, erilaisia legoja tytöille ja pojille, puhelinta, suklaata kaikille, palapelejä ja ruoka-apua. Just joo....Mä tuun vihaiseksi näistä ilmotuksista.

Miksi tulet vihaiseksi tuollaisesta?

Paljon on lapsilisät 7 lapsesta?

"-koululaiset toivoo edes yhtä yhteistä puhelinta pimeiden koulumatkojen turvaksi"

Seuraava lainaus varmaan vituttaa AP:tä, ja se on sille kusipäälle aivan oikein.

"Perheelle on menossa riittävästi yhteydenottoja. KIITOS!"

Tyhmää valittaa siitä, kuka pyytää ja mitä. Jos haluat lahjoittaa, voit valita kohdeperheen niin, että heidän tilanteensa tuntuu sinulle läheiseltä (esim. suurperhe vs. yksinhuoltaja). Kun kyse on joululahjasta, ei avun hyödyllisyyttäkään tarvitse pohtia syvällisesti. Jos silti tuntuu, että homma haisee, ratkaisu on sulkea välilehti.

Jokainen lapsi ansaitsee syntyä perheeseen jossa vanhemmilla on tahtoa hankkia hänelle elämisen perusedellytykset. Kuten lämpimät ja sopivat vaatteet, perusravinto, ja hygieniatarvikkeet. Niiden ei tarvitse olla uutta tai muodikasta kunhan ovat toimivat. Kun ollaan pisteessä että näitä tarvikkeita kerjätään netissä tuntemattomilta niin itsellä herää kysymys mikä on tarve? Mikä on ajanut perheen siihen pisteeseen että em. asioihin ei ole varaa? Mietin siksi että olen itse elänyt perheenä hyvin vaikeita aikoja taloudellisesti. Kuusihenkinen perheemme eli n. 2000e/kk nettotuloilla muutaman vuoden. Se sisälti jo lapsilisänkin. Yhteenkään keräyksemme emme osallistuneet pyytävänä osapuolena. lasten vaatteet oli edullisia, lassieta, henkkamaukkaa jne. tai käytettyä. Ei ollut uusinta pelikonsolia vaan vanha jonka vaihdoin muuhun tavaraan.

Perheemme ei kärsinyt puutetta. Meillä vanhemmilla oli tahto tehdä asiat rahan vähyydestä huolimatta niin että lapset ovat ensin. Sen takia en aina pysty ymmärtämään perhettä mikä valittaa ettei rahat riitä. Koti on silti pullollaan krääsää, kuusessa pitää olla uudet koristeet joka vuosi, olkkarin sohva on maksanut tonnin ja kaikilla on uusimmat kännykät. Ja sitten valitellaan ettei ole varaa euron suihkusaippuaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Herään joka aamu töihin, teen pitkää päivää, maksan tuloistani yli kolmanneksen veroja. Jos ja kun vielä käytän vähäistä vapaa-aikaani siihen, että käyn ostamassa vieraille ihmisille näiden toivomia ruokia ja tavaroita, niin todellakin minulla on odottaa, että edes kerran sanotaan ääneen kiitos. 

Montako kiitosta olisi hyvä?

Jos edes sen yhden kerran.

KIITOS on sanana todella paljon antava! Perusasioita elämässä on osata kiittää! Oikeesti tampiot ei osaa kiittää, olla kiitollisia. Minulle kiitollisuus on myös nöyryyttä ja sydämellisyyttä ja inhimillisyyttä edustavava käsite.

Kuka osaa olla kiitollinen? Käsi pystyyn.