Sinkut - Mitä estoja teillä on parisuhteen saamisen suhteen?
Ja tämä kysymys niille sinkuille, jotka haluavat parisuhdetta.
Minä kuvittelen olevani liian köyhä, yksinäinen ja ruma etten kelpaa kenellekään. Tiedän, etten kelpaa suurimmalle osalle, mutta ehkä joku mun "tasoinen" jostain löytyis. Haluaisin parisuhteen, mutten oikeastaan tee asian eteen mitään, koska olen "vajaa".
Kommentit (210)
Olen varmaan sosiaalinen ja sanavalmis ja joskus kärkäs, mikä voi ärsyttää tai pelottaa vastapuolta. Tarvitsen yhtä voimakasluontoista seuraa, tai sitten jotain päinvastaista.
Oma vaatimustasoni on sellainen, että on entistäkin pienempi todennäköisyys löytää seuraa, joka ottaa minut vakavasti ja jonka kanssa kemia on molemminpuolista.
Lisäksi onnistun jotenkin pilaamaan kaikki alkavat jutut siten, että päädyn booty call -listalle tai fwb -listalle tai feidattavaksi. Olen joko liian helppo tai liian hankala.
Lisäksi en uskalla itse rohkeasti olla avoin ja osoittaa kiinnostusta. Odotan liikaa, että toinen tekee suorat aloitteet. Mikä johtaa varmaan siihen, että vastapuoli ei usko minun olevan kiinnostunut.
Olen hieman syrjemmällä asuva raitis vakituisessa valkokaulustyösuhteessa oleva suomalainen mies. Siinäpä ne. Näillä korteilla ei Suomen sinkkumarkkinoilla paljon pelailla.
Paniikkihäiriö ja masennus. En jaksa seurustella, vaikka haluaisinkin.
En ole sen näköinen mies jonka naiset näkevät viehättävänä
Olen köyhä, mulla on rumat tissit ja liruhiukset. Vietän aikaa lähinnä vain kotona tai kävelyllä. Kavereita ei käytännössä ole koska meillä on välimatkaa ja erilaiset elämäntilanteet. Harrastukset jäi kun rahat ei riittäneet. Olen siis tylsä.
Ulkonäköni on muuten kohdillaan, paitsi kaljuuntumisen puolelta. Tuntuu niinkuin minua pidetään rasittavana perässäroikkujana ja luuserina.
Halauan että minussa rakastetaan persoonaani ja sieluani, minua. Tutustumisessa en kuitenkaan uskalla niitä juuri esille tuoda sen pelossa, että toinen arvioisi ne ihan paskoiksi.
En ole perinteisellä tavalla kaunis enkä naisellinen nainen. Olen ihan hyvännäköinen, mutta minusta ei huou sellainen naisellisuus, varmaan mieshormonitasonikin ovat keskivertonaista korkeammat. Lisäksi ihoni ei ole ertyisen hyvä, ei huippupaha akne mutta arpia ja epätasaisuutta on ja näppylöitäkin silloin tällöin.
Ulkonäön puutteiden lisäksi olen ehkä vähän tylsä monen mielestä. Sellainen isossa porukassa ja uudessa seurassa yleensä vähän hiljainen, tyypillinen hitaasti lämpenevä temperamentti ja introvertti.
Minua parempia vaihtoehtoja on niin paljon tarjolla, etten yhtään ihmettele, miksei kukaan ole minua valinnut.
En kaipaa parisuhdetta riittävästi ryhtyäkseni sen etsimiseen.
Vierailija kirjoitti:
Halauan että minussa rakastetaan persoonaani ja sieluani, minua. Tutustumisessa en kuitenkaan uskalla niitä juuri esille tuoda sen pelossa, että toinen arvioisi ne ihan paskoiksi.
Hyvin tiivistetty, sama minulla!
En tapaa miehiä ns. luonnollisissa tilanteissa, ja treffeillä (tinderistä/netistä hankitut) otan aina sen asiakaspalveluroolin, eli pystyn kyllä juttelemaan oikeastaan ihan mistä vaan, mutta en tuo omaa persoonaani millään tavalla esille. Johtaa yllättävän usein siihen, että mies kiinnostuu, mutta minä peräännyn, koska tiedän ettei mies ole kiinnostunut minusta, vaan siitä mitä olen taas vahingossa esittänyt.
Mulla on sairaus, jota häpeän.
"Deittaiilen" tai harrastan seksiä muutaman vuoden nuoremman huumeidenkäyttäjän kanssa. Ei ole pelkoa, että tyyppi lopettaisi jutun, kun huomaa kuinka viallinen olen. Tämä ei kysele turhia, ei tuomitse ja sillä on niin huonot tunteidenkäsittelytaidot, että en voi jäädä toiseksi. Miinuksena tietysti syvyyden ja luottamuksen vähäisyys, mutta sitähän mä juuri haen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Halauan että minussa rakastetaan persoonaani ja sieluani, minua. Tutustumisessa en kuitenkaan uskalla niitä juuri esille tuoda sen pelossa, että toinen arvioisi ne ihan paskoiksi.
Hyvin tiivistetty, sama minulla!
Ja tietenkin minulla on itsellä halu samaa, eli rakastaa sen toisen ihmisen persoonaa ja sielua, mutta sellaisia ihmisiä ei kävele joka päivä vastaan, joihin sellaista vetoa tuntisin. Lisäksi jos olenkin tuntenut, niin se kyseinen ihminen ei välttämättä avaa niitä minulle, ja kävelee vain ohitseni.
Vaikea siinä sitten mennä selkään koputtamaan, että valitse minut, koska olen epävarma omasta "arvostani" kellekään.
Vierailija kirjoitti:
En kelpaa kellekään. Yritin vuosikausia, laihdutin ja treenasin itseni timmiksi ja olin aloitteellinen nettideiteillä.
Enää en jaksa yrittää. Muuten ei ehkä olisi niin kestämätön tilanne mutta olen ollut sinkku koko elämäni. Näinkö sitten jäin ilman yhtäkään kokemusta edes tapailusuhteesta... Läheisyydenkaipuu musertava.
Olen myös muutamaan otteeseen kokeillut nettideittejä, tuloksetta. Viimeisin Tinder-kokeilu oli täysi fiasko jopa masentava.
Miten kauan jaksoit yrittää? Mä olen ollut nyt 2 vuotta sinkkuna, tähän mahtuu 1 tapailusuhde mikä sitten kuivui kasaan. Seksiäkään en ole periaatteessa harrastanut kahteen vuoteen. Tinderiä ja S24 olen kokeillut pienissä jaksoissa, turhaudun ja poistan tilit kun hommasta ei tule mitään. Todennäköisesti tässä se ulkonäkö ratkaisee, ihan tavallisen näköisiä naisia olen kuitenkin yrittänyt lähestyä, mutten saa heiltä vastakaikua.
ap
Mitä nyt olen kuullut tapailemieni suomalaisten miesten suusta:
- olen liian menevä ja matkustelen liikaa, en pysy koskaan paikoillani
- lemmikit rajoittavat mahdollisuuksiani mennä ja tehdä
- olen liian lihava ja minulla pitäisi olla vaaleat hiukset
- olen liian laiha ja minulla pitäisi olla tummat hiukset
- tahdon keskustella liian paljon
- en keskustele tarpeeksi
- olen liian sotkuinen enkä osaa suunnitella tarpeeksi pitkälle
- olen liian järjestelmällinen ja suunnittelen liikaa
jne.
Eli aina on ollut jotain vikana niin ulkonäössä, elämäntyylissä kuin luonteessa. Onneksi lopulta ymmärsin että vika ei ole minussa ja elämä helpottui heti kun hyväksyin itseni ja siirryin toiseen, omanlaiseeni kulttuuriin. Suomipoikaa en taida enää ottaa, eikä ole kyllä tällä tarjonnalla tarvettakaan.
Lihava, ruma, en meikkaa, tylsä, tooodella huono itsetunto.. minussa ei vain ole mitään viehättävää.
N22
Vaikea luottaa miehiin traumojeni takia. Vaatii enemmän aikaa, jotta luottamus rakentuu. Ei miehet sellaista jaksa.
Lisäksi ulkonäkö ei riitä ilmeisesti oikein kenellekään.
En kelpaa kellekään. Yritin vuosikausia, laihdutin ja treenasin itseni timmiksi ja olin aloitteellinen nettideiteillä.
Enää en jaksa yrittää. Muuten ei ehkä olisi niin kestämätön tilanne mutta olen ollut sinkku koko elämäni. Näinkö sitten jäin ilman yhtäkään kokemusta edes tapailusuhteesta... Läheisyydenkaipuu musertava.