Sinkut - Mitä estoja teillä on parisuhteen saamisen suhteen?

Ihan oma syytä.

Kokoajan olisi joku nainen halukas, viemään tapailusuhdetta/netflix meininkiä eteenpäin.

Mutta viihdyn liikaa yksikseni, joten pitempi suhde on jo siltä osin tuhoon tuomittu.

Ja mikäli en tuota omaa aikaani saa, niin minusta kuoriutuu esiin täysin sietämätön kusipää.

En ottaisi apinaa lemmikiksi. Jos se osaa puhua ja on älykäs, ei e muuta asiaa. Ihmisillä on kaikenlaisia vaatimuksia ulkoiluttamisen ja silittelyn suhteen. Saattavat vaatia muuttamaan omia elämäntapoja ja jopa pukeutumista yms. Ruokavaliokin voi olla hankala ja itse joutuu syömään samoja muonia. Lisäksi niitä ei voi pakottaa mihinkään vaan pakko yrittää suostutella, aina mikään ei onnistu kun käskemisellä ei ole vaikutusta. Lisäksi niihin kyllästyy aika nopeasti. Pahimmilaan on kuitenkin kiintynyt siihen ja jonkinlaiseen läheisyyteen, eikä uskalla hankkiutua eroon vaikka koko sirkus olisi aivan perseestä. Toki hyviäkin puolia on mutta edelläolevista syistä en näe suhdetta järkevänä elämäntapana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tapaa miehiä ns. luonnollisissa tilanteissa, ja treffeillä (tinderistä/netistä hankitut) otan aina sen asiakaspalveluroolin, eli pystyn kyllä juttelemaan oikeastaan ihan mistä vaan, mutta en tuo omaa persoonaani millään tavalla esille. Johtaa yllättävän usein siihen, että mies kiinnostuu, mutta minä peräännyn, koska tiedän ettei mies ole kiinnostunut minusta, vaan siitä mitä olen taas vahingossa esittänyt.

Sama mulla.

Lisäksi ihan eniten tahtoisin tavata ihmisen, jolla on avoin mieli. Ihminen joka on aidosti miettinyt elämää ja asioitaan, on arvojärjestykset kunnossa ja on sinut omien heikkouksiensa kanssa. Vaikea löytää ihmistä kenellä on laaja, avara maailmankatsomus ja jonkinlaista henkistä valaistumistakin tapahtunut. Ihminen joka tiedostaisi mistä hänen tunteensa ja reaktionsa tulee ja pystyisi kunnioittamaan toisia ihmisiä aidosti, ilman alentumista.

Toivottomalta tuntuu lähteä mitään näin deepiä etsimään mistään tinder-treffeiltä.

Ja minua ei köyhyys tai "rumuus" haittaa. Mutta en kestä ihmisessä asennetta, että vihaa itseään. Jos siis pitää itseään huonona koska on mielestään köyhä tai ruma, ei tule kesää. Omasta mielestäni ei kenestäkään voi sanoa että on ruma. En ymmärrä itseään rumaksi haukkuvia. Köyhyys on myös asennekysymys.

Niin mistä löytäisi sitten tällaisen ihmisen jolla on aidosti nämä asenteet kohdallaan (ei vain mukamas-kohdallaan, ja sitten niitä kompensoidaan jollain)..

Puistoissahan noita istuu paskat housuissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kelpaa kellekään. Yritin vuosikausia, laihdutin ja treenasin itseni timmiksi ja olin aloitteellinen nettideiteillä.

Enää en jaksa yrittää. Muuten ei ehkä olisi niin kestämätön tilanne mutta olen ollut sinkku koko elämäni. Näinkö sitten jäin ilman yhtäkään kokemusta edes tapailusuhteesta... Läheisyydenkaipuu musertava.

Olen myös muutamaan otteeseen kokeillut nettideittejä, tuloksetta. Viimeisin Tinder-kokeilu oli täysi fiasko jopa masentava.

Miten kauan jaksoit yrittää? Mä olen ollut nyt 2 vuotta sinkkuna, tähän mahtuu 1 tapailusuhde mikä sitten kuivui kasaan. Seksiäkään en ole periaatteessa harrastanut kahteen vuoteen. Tinderiä ja S24 olen kokeillut pienissä jaksoissa, turhaudun ja poistan tilit kun hommasta ei tule mitään. Todennäköisesti tässä se ulkonäkö ratkaisee, ihan tavallisen näköisiä naisia olen kuitenkin yrittänyt lähestyä, mutten saa heiltä vastakaikua. 

ap

Minä olen ollut 11 vuotta sinkkuna, eikä minulla ole ollut yhtiäkään tärskyjä tuon 11 vuoden aikana. Olen luovuttanut.

N29

Ihastuin ekaa kertaa 14-vuotiaana. Nyt olen 34. Eli lyhyellä matikalla 20 vuotta sinkkuna. Tänä aikana en ole edes päässyt pussaamaan vastakkaista sukupuolta. En edes ole mitenkään kauhea, vähän ruma maha mutta ei varsinaista ylipainoa. Ihan nätti, naisellinen, pitkät hiukset, pukeudun hameisiin... Olen fiksu, hyvässä työpaikassa, huumorintajuinen. En vaan ymmärrä miksi miehet eivät kiinnostu. Joku lukko tässä asiassa on mutta minä en sitä osaa avata...

Joillekin ihmisille parisuhteen saaminen tuntuu olevan niin helppoa. Eikä tässä ole kyse aina esim. ulkonäöstä, vähemmän viehättävätkin ihmiset ovat suhteissa. Jotain erilaista heissä täytyy olla kuin minussa.

Toivon sinulle kaikkea hyvää.

Se N29

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kelpaa kellekään. Yritin vuosikausia, laihdutin ja treenasin itseni timmiksi ja olin aloitteellinen nettideiteillä.

Enää en jaksa yrittää. Muuten ei ehkä olisi niin kestämätön tilanne mutta olen ollut sinkku koko elämäni. Näinkö sitten jäin ilman yhtäkään kokemusta edes tapailusuhteesta... Läheisyydenkaipuu musertava.

Olen myös muutamaan otteeseen kokeillut nettideittejä, tuloksetta. Viimeisin Tinder-kokeilu oli täysi fiasko jopa masentava.

Miten kauan jaksoit yrittää? Mä olen ollut nyt 2 vuotta sinkkuna, tähän mahtuu 1 tapailusuhde mikä sitten kuivui kasaan. Seksiäkään en ole periaatteessa harrastanut kahteen vuoteen. Tinderiä ja S24 olen kokeillut pienissä jaksoissa, turhaudun ja poistan tilit kun hommasta ei tule mitään. Todennäköisesti tässä se ulkonäkö ratkaisee, ihan tavallisen näköisiä naisia olen kuitenkin yrittänyt lähestyä, mutten saa heiltä vastakaikua. 

ap

Minä olen ollut 11 vuotta sinkkuna, eikä minulla ole ollut yhtiäkään tärskyjä tuon 11 vuoden aikana. Olen luovuttanut.

N29

Ihastuin ekaa kertaa 14-vuotiaana. Nyt olen 34. Eli lyhyellä matikalla 20 vuotta sinkkuna. Tänä aikana en ole edes päässyt pussaamaan vastakkaista sukupuolta. En edes ole mitenkään kauhea, vähän ruma maha mutta ei varsinaista ylipainoa. Ihan nätti, naisellinen, pitkät hiukset, pukeudun hameisiin... Olen fiksu, hyvässä työpaikassa, huumorintajuinen. En vaan ymmärrä miksi miehet eivät kiinnostu. Joku lukko tässä asiassa on mutta minä en sitä osaa avata...

Joillekin ihmisille parisuhteen saaminen tuntuu olevan niin helppoa. Eikä tässä ole kyse aina esim. ulkonäöstä, vähemmän viehättävätkin ihmiset ovat suhteissa. Jotain erilaista heissä täytyy olla kuin minussa.

Toivon sinulle kaikkea hyvää.

Se N29

Kiitos, samoin sulle. Olen siitä vielä vähän päästäni sekaisin, että olen edelleen optimistinen asian suhteen. Uskon joka ikinen vuosi, että nyt se tapahtuu - koska pidän itseäni hyvänä tyyppinä ja tiedän että mulla olisi parisuhteeseen paljon annettavaa. En vain osaa vielä luovuttaa.

Ja tuo on niin totta, että jotkut vaan löytävät aina jonkun. Eräs miespuolinen kaverini on aivan uskomaton magneetti. Hän on ollut viimeisen kymmenen vuoden aikana varmaan yhteensä kuukauden verran sinkku, kun aina suhteen päätyttyä on heti tullut uusi nainen iskemään. Ja nyt varattunakin saa melkeinpä kuukausittain naisten puhelinnumeroita ihan arkipäiväisissä tilanteissa, myös minun seurassani vaikka periaatteessahan voisimme olla vaikka pari! Nämä naiset ovat yrittäneet häntä silti. Hän on ihan tavallinen mies, ei rikas eikä erityisen komea, mutta jotain hänessä on. Miksei sitten minussa ole (etenkin kun stereotyyppisesti miehethän ovat lähestyneet enemmän naisia kuin toisinpäin)? En tiedä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tapaa miehiä ns. luonnollisissa tilanteissa, ja treffeillä (tinderistä/netistä hankitut) otan aina sen asiakaspalveluroolin, eli pystyn kyllä juttelemaan oikeastaan ihan mistä vaan, mutta en tuo omaa persoonaani millään tavalla esille. Johtaa yllättävän usein siihen, että mies kiinnostuu, mutta minä peräännyn, koska tiedän ettei mies ole kiinnostunut minusta, vaan siitä mitä olen taas vahingossa esittänyt.

Sama mulla.i

Lisäksi ihan eniten tahtoisin tavata ihmisen, jolla on avoin mieli. Ihminen joka on aidosti miettinyt elämää ja asioitaan, on arvojärjestykset kunnossa ja on sinut omien heikkouksiensa kanssa. Vaikea löytää ihmistä kenellä on laaja, avara maailmankatsomus ja jonkinlaista henkistä valaistumistakin tapahtunut. Ihminen joka tiedostaisi mistä hänen tunteensa ja reaktionsa tulee ja pystyisi kunnioittamaan toisia ihmisiä aidosti, ilman alentumista.

Toivottomalta tuntuu lähteä mitään näin deepiä etsimään mistään tinder-treffeiltä.

Ja minua ei köyhyys tai "rumuus" haittaa. Mutta en kestä ihmisessä asennetta, että vihaa itseään. Jos siis pitää itseään huonona koska on mielestään köyhä tai ruma, ei tule kesää. Omasta mielestäni ei kenestäkään voi sanoa että on ruma. En ymmärrä itseään rumaksi haukkuvia. Köyhyys on myös asennekysymys.

Niin mistä löytäisi sitten tällaisen ihmisen jolla on aidosti nämä asenteet kohdallaan (ei vain mukamas-kohdallaan, ja sitten niitä kompensoidaan jollain)..

Puistoissahan noita istuu paskat housuissa.

Juuri tätä tarkoitan.

Suurimmalla osalla ihmisistä on tämän kommentin kaltainen asenne, kun puhutaan syvällisistä asioista. Tämän takia minun on vaikea pariutua, en ymmärrä laisinkaan kommentin kaltaista ajatusmaailmaa. Enkä ymmärrä sitä että ihmiset näkevät maailman niin yksiulotteisesti. Ei pystytä nauttimaan hetkestä. Ei uskalleta heittäytyä ja tuntea tunteita, iloita auringosta ja sadepisaroista. Vaikeaa on!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kelpaa kellekään. Yritin vuosikausia, laihdutin ja treenasin itseni timmiksi ja olin aloitteellinen nettideiteillä.

Enää en jaksa yrittää. Muuten ei ehkä olisi niin kestämätön tilanne mutta olen ollut sinkku koko elämäni. Näinkö sitten jäin ilman yhtäkään kokemusta edes tapailusuhteesta... Läheisyydenkaipuu musertava.

Olen myös muutamaan otteeseen kokeillut nettideittejä, tuloksetta. Viimeisin Tinder-kokeilu oli täysi fiasko jopa masentava.

Miten kauan jaksoit yrittää? Mä olen ollut nyt 2 vuotta sinkkuna, tähän mahtuu 1 tapailusuhde mikä sitten kuivui kasaan. Seksiäkään en ole periaatteessa harrastanut kahteen vuoteen. Tinderiä ja S24 olen kokeillut pienissä jaksoissa, turhaudun ja poistan tilit kun hommasta ei tule mitään. Todennäköisesti tässä se ulkonäkö ratkaisee, ihan tavallisen näköisiä naisia olen kuitenkin yrittänyt lähestyä, mutten saa heiltä vastakaikua. 

ap

Minä olen ollut 11 vuotta sinkkuna, eikä minulla ole ollut yhtiäkään tärskyjä tuon 11 vuoden aikana. Olen luovuttanut.

N29

Ihastuin ekaa kertaa 14-vuotiaana. Nyt olen 34. Eli lyhyellä matikalla 20 vuotta sinkkuna. Tänä aikana en ole edes päässyt pussaamaan vastakkaista sukupuolta. En edes ole mitenkään kauhea, vähän ruma maha mutta ei varsinaista ylipainoa. Ihan nätti, naisellinen, pitkät hiukset, pukeudun hameisiin... Olen fiksu, hyvässä työpaikassa, huumorintajuinen. En vaan ymmärrä miksi miehet eivät kiinnostu. Joku lukko tässä asiassa on mutta minä en sitä osaa avata...

Joillekin ihmisille parisuhteen saaminen tuntuu olevan niin helppoa. Eikä tässä ole kyse aina esim. ulkonäöstä, vähemmän viehättävätkin ihmiset ovat suhteissa. Jotain erilaista heissä täytyy olla kuin minussa.

Toivon sinulle kaikkea hyvää.

Se N29

Niillä ei oo rima niin korkeella. Kun ei odottele mitään prinssiä, niin aika äkkiä löytää jonkun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kelpaa kellekään. Yritin vuosikausia, laihdutin ja treenasin itseni timmiksi ja olin aloitteellinen nettideiteillä.

Enää en jaksa yrittää. Muuten ei ehkä olisi niin kestämätön tilanne mutta olen ollut sinkku koko elämäni. Näinkö sitten jäin ilman yhtäkään kokemusta edes tapailusuhteesta... Läheisyydenkaipuu musertava.

Olen myös muutamaan otteeseen kokeillut nettideittejä, tuloksetta. Viimeisin Tinder-kokeilu oli täysi fiasko jopa masentava.

Miten kauan jaksoit yrittää? Mä olen ollut nyt 2 vuotta sinkkuna, tähän mahtuu 1 tapailusuhde mikä sitten kuivui kasaan. Seksiäkään en ole periaatteessa harrastanut kahteen vuoteen. Tinderiä ja S24 olen kokeillut pienissä jaksoissa, turhaudun ja poistan tilit kun hommasta ei tule mitään. Todennäköisesti tässä se ulkonäkö ratkaisee, ihan tavallisen näköisiä naisia olen kuitenkin yrittänyt lähestyä, mutten saa heiltä vastakaikua. 

ap

Minä olen ollut 11 vuotta sinkkuna, eikä minulla ole ollut yhtiäkään tärskyjä tuon 11 vuoden aikana. Olen luovuttanut.

N29

Ihastuin ekaa kertaa 14-vuotiaana. Nyt olen 34. Eli lyhyellä matikalla 20 vuotta sinkkuna. Tänä aikana en ole edes päässyt pussaamaan vastakkaista sukupuolta. En edes ole mitenkään kauhea, vähän ruma maha mutta ei varsinaista ylipainoa. Ihan nätti, naisellinen, pitkät hiukset, pukeudun hameisiin... Olen fiksu, hyvässä työpaikassa, huumorintajuinen. En vaan ymmärrä miksi miehet eivät kiinnostu. Joku lukko tässä asiassa on mutta minä en sitä osaa avata...

Joillekin ihmisille parisuhteen saaminen tuntuu olevan niin helppoa. Eikä tässä ole kyse aina esim. ulkonäöstä, vähemmän viehättävätkin ihmiset ovat suhteissa. Jotain erilaista heissä täytyy olla kuin minussa.

Toivon sinulle kaikkea hyvää.

Se N29

Niillä ei oo rima niin korkeella. Kun ei odottele mitään prinssiä, niin aika äkkiä löytää jonkun.

Tajuattekohan te tätä samaa vastausta jauhavat ollenkaan, kuinka loukkaavaa on väittää, että ikisinkku nainen on sinkku vain siksi, että odottelee nirppanokka pystyssä jotain prinssiä linnantornissa?

Kun on takana 20 vuotta torpattuja aloitteita, ja ihan kaikenlaisille miehille? Kun on rakastunut useisiin mukaviin, ihan tavallisiin miehiin, jotka sitten kiittivät kohteliaisuudesta ja ottivat jonkun toisen puolisokseen? Kun on kokeillut kaikenlaista uusista harrastuksista yksin baariin menemiseen, nettideittailuista sokkotreffeihin kaverin kaverin kanssa? Ja kun on myös ollut etsimättä vuosikausia - kun silloinhan se "osuu kohdalle kun sitä vähiten odottaa"?

Että sitten vielä tämä vuosikymmenien yksinäisyys olikin vain omaa vikaa, kun siellä jossain kulman takana olisi ollut kuikuilemassa niitä ei-prinssejä, joita en ylpeyksissäni ja prinsessaharhoissani tajunnut käydä sieltä hakemassa?

Ei, ette te tajua, ettekä tule tajuamaankaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tapaa miehiä ns. luonnollisissa tilanteissa, ja treffeillä (tinderistä/netistä hankitut) otan aina sen asiakaspalveluroolin, eli pystyn kyllä juttelemaan oikeastaan ihan mistä vaan, mutta en tuo omaa persoonaani millään tavalla esille. Johtaa yllättävän usein siihen, että mies kiinnostuu, mutta minä peräännyn, koska tiedän ettei mies ole kiinnostunut minusta, vaan siitä mitä olen taas vahingossa esittänyt.

Sama mulla.i

Lisäksi ihan eniten tahtoisin tavata ihmisen, jolla on avoin mieli. Ihminen joka on aidosti miettinyt elämää ja asioitaan, on arvojärjestykset kunnossa ja on sinut omien heikkouksiensa kanssa. Vaikea löytää ihmistä kenellä on laaja, avara maailmankatsomus ja jonkinlaista henkistä valaistumistakin tapahtunut. Ihminen joka tiedostaisi mistä hänen tunteensa ja reaktionsa tulee ja pystyisi kunnioittamaan toisia ihmisiä aidosti, ilman alentumista.

Toivottomalta tuntuu lähteä mitään näin deepiä etsimään mistään tinder-treffeiltä.

Ja minua ei köyhyys tai "rumuus" haittaa. Mutta en kestä ihmisessä asennetta, että vihaa itseään. Jos siis pitää itseään huonona koska on mielestään köyhä tai ruma, ei tule kesää. Omasta mielestäni ei kenestäkään voi sanoa että on ruma. En ymmärrä itseään rumaksi haukkuvia. Köyhyys on myös asennekysymys.

Niin mistä löytäisi sitten tällaisen ihmisen jolla on aidosti nämä asenteet kohdallaan (ei vain mukamas-kohdallaan, ja sitten niitä kompensoidaan jollain)..

Puistoissahan noita istuu paskat housuissa.

Juuri tätä tarkoitan.

Suurimmalla osalla ihmisistä on tämän kommentin kaltainen asenne, kun puhutaan syvällisistä asioista. Tämän takia minun on vaikea pariutua, en ymmärrä laisinkaan kommentin kaltaista ajatusmaailmaa. Enkä ymmärrä sitä että ihmiset näkevät maailman niin yksiulotteisesti. Ei pystytä nauttimaan hetkestä. Ei uskalleta heittäytyä ja tuntea tunteita, iloita auringosta ja sadepisaroista. Vaikeaa on!

Tulin tuossa kaupoilta ja fiilistelin illan pimeyttä ja kylmää tuulta. Mietin liikennevaloissa miten reidet on samaan aikaan kylmät ja lämpimät (olin liikkeellä pyörällä). Vaikka munkin elämäntilanteeni on mikä on niin yritän löytää asioista hyvät puolet, asiat vois olla paskemminkin. Enkä myöskään erityisemmin pidä negailijoista, asioista voi keskustella moniulotteisesti, mutta jos näkökanta on aina negatiivinen niin aika äkkiä sellaset ihmiset jätän taakseni.

Sinänsä se on outoa, kun olen sinut itseni kanssa, mutten kuitenkaan ole. Eli annan tilanteeni liikaa vaikuttaa deittailuun niin kuin kirjoitin aikasemmin. Pitäis vaan heittäytyä ja antaa mennä. Mitä sitten, jos joku yksittäinen ihminen ajattelee musta, että onpa mulla pienet tulot tai ei tuo ulkonäkö ollutkaan sitä mitä odotin. Joku toinen taas vois ajatella päinvastoin, onpas hyvä tyyppi ja tuntuu hyvältä olla sen seurassa.

ap

Ensinnäkin, ulkonäköni on epäviehättävä. Toiseksi, mulla on puhevika.

Olen siis näkymätön nainen. Se, jota ei ole koskaan pyydetty treffeille. Se, jota yksikään mies ei ole koskaan katsonut ystävällisesti. Se, jota miehet yrittävät pelata pois seurueesta, jotta pääsevät vonkaamaan paremman näköisiä kavereitani sänkyyn. Se, jota tavalliset perheenisät haukkuvat rumilukseksi viihteellä ollessaan ja nauravat päälle. Se, joka sysätään syrjään kun paikalle tulee huomioinnin arvoinen nainen.

25 vuoden jälkeen olen jo katsellut tätä peliä liian kauan. Musta on tullut kylmä ja katkera. Koko elämäni ajan mulle ovat miehet halunneet näyttää paikkani, halveksuneet, nimitelleet jne, ja saman ajan olen nähnyt miten ne samat miehet lirkuttelevat kauniille naisille. Se, että miehet usein jättävät esim. rintasyöpään sairastuneen vaimonsa, ei ole mulle ollut yllätys, vaan suora looginen jatkumo.

Eli alualkaenkin mulla on ollut huonot kortit, en pärjää kilpailussa, jossa vain primitiivisillä vietellä on vaikutusta. Ts sillä saako näkemisesi miehelle seisokin aikaan vai ei. Ja nyt vuosien jälkeen suhtaudun miehiin niin halveksuvasti ja aggressiivisesti, että en ihmettele, että pysyvät kaukana. Ja sitähän minä nykyään haluankin. Tiedän, että jollekulle miehelle, esim. kouluttamattomalle alkoholistille tai heikkolahjaiselle sossupummille kyllä kelpaisin, mutta kun en vaan halua olla objekti, panopuu ja runkkureikä, yhtään kenellekään.

Vierailija kirjoitti:

Ja nyt vuosien jälkeen suhtaudun miehiin niin halveksuvasti ja aggressiivisesti, että en ihmettele, että pysyvät kaukana

Tämä kirjoittaja kannattaa pitää mielessä, kun tekee seuraavan kerran mieli syyttää uliuli-miestä palstan miesvihalla ratsastamisesta. 

Olen ihan hyvännäköinen, sosiaalinen ja huumorintajuinen nainen. Miehet kiinnostuu minusta ja saan aika usein treffikutsujakin, mutta minusta varmaan puuttuu jokin piirre, joka saisi miehet asettumaan aloilleen ja haluamaan kanssani parisuhteen. Myönnän, että olin nuorempana ujompi ja minun oli silloin vaikeampi näyttää tunteitani ja miehille tuli varmasti sellainen kuva, etten ole tarpeeksi kiinnostunut. Nykyään olen tehnyt töitä tuon asian eteen ja huomannut että siitä on hyötyä. Olen seurustellut monta kertaa, mutta suhteeni ovat olleet lyhyitä vuoden mittaisia. Olen myös kuullut olevani liian itsenäinen ja eksäni esimerkiksi sanoi että hänestä tuntuu etten tarvitse häntä mihinkään tuon takia. Tarvitsen varmasti todella lujatahtoisen ja päättäväisen miehen, koska en varmasti ala esittää mitään avutonta tyttöstä.

Kuulen jatkuvasti ihmettelyjä miten voin olla edelleen sinkku, lähestyn kohta kolmekymppiä. Olen treffaillut niin monia miehiä, että kaiken järjen mukaan vastaan olisi pitänyt tulla joku potentiaalinen kumppani. Ihmiset luulevat, että olen jotenkin nirso, mutta suurimmassa osassa tapauksissa mies on ollut se, joka lopettaa jutun ja jota ei kiinnosta. Jos itse olisin saanut päättää niin tapaamissani miehissä olisi ollut montakin, jonka kanssa olisin voinut asettua aloilleni. Täytyy jatkaa yrittämistä ja toivoa, että joskus vielä tärppää. 

Krooninen autoimmuunisairaus, joka vie voimat. En yksinkertaisesti jaksa treffailla. Töistäni kyllä suoriudun, mutta vapaa-aika kärsii. Epäilen, että sairaseläkettä ei kuitenkaan myönnetä syystä että "haluaisin parisuhteen".

Niin estoksi kai ei riitä se, että ei ole läytänyt tai kohdannut sitä itselle oikeaa... I

tse kuvittelen, tai olen kuvitellut pienessä mielessäni syy sinkkuuteni on, että en osaa saati halua pakottaa ketään olemaan parisuhteessa kanssani.

Olen varmaan myös heitä, jotka kuvittelee tai uskoo olevansa "liian" itsenäsiä. Kumppani olsi varrmasti kiva ehdottomasti. Mutta sitten taas huomaan ajattelevani, että mihin minä häntä oikeastaan tarvitsenkaan? - Ikäänkuin kumppanin pääasiallinen rooli, etten sanoisi tehtävä tai sama monikossa tehtävät vai peräti vaatimus olisi poistaa minun puuteeni. Ei se nyt niinkään voi olla. 

Luultavasti minulta puuttuu jokin kyky tiedostaa omat todelliset estoni, jotka ovat pitäneet minut sinkkuna.  -Toki helppoa on vierittää syy sinkuudelleni väärä asuinpaikka (Lähiseudulla asuvista he, joista saattaisin olla kiinnsotunut ovat lähes kaikki varattuja, enkä totta vie halua ryhtyä kilpakosijaksi, saati salarakkaaksi).  Mutta varmasti vielä enemmän merkitystä sillä, että olen  ja olen ollut verraten hyvä hukkaamaan itseni arkisiin töihini ja puuhiini, tai harrastuksiini.

Paikalisissa baareissa tai muissa yleisissä sosiaalisen kanssa käymisen mahdollistavissa illan vietto paikoissa viihdyn aika huonosti - Toki poistun toisinaan -säännöllisen epäsäännöllisesti-  kotinurkiltani. Mutta tuntuisi jotenkin tylsältä ajatukselta, että nyt lähden "kumppanin metsästys" reissulle. "Se" toinen tulee vastaan jos on tullakseen; ei elämä näin sinkkunakaan ole yhtään hullumapaa, ainakaan pääsääntöisesti,

En elä kuvitelmassa, että kumppanin löytämällä ja saamalla rinnalleni, niin sitten vasta merkityksellinen ja se "oikeampi" (monintavoin tyydyttävämpi) elämäni alkaisi.

Mutta edelliseen liittyy ristiriita sillä samlla unelmoin, että yhdessä toivottavasti voisimme olla enemmän kuin kumpikaan meistä yksin.         

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kelpaa kellekään. Yritin vuosikausia, laihdutin ja treenasin itseni timmiksi ja olin aloitteellinen nettideiteillä.

Enää en jaksa yrittää. Muuten ei ehkä olisi niin kestämätön tilanne mutta olen ollut sinkku koko elämäni. Näinkö sitten jäin ilman yhtäkään kokemusta edes tapailusuhteesta... Läheisyydenkaipuu musertava.

Olen myös muutamaan otteeseen kokeillut nettideittejä, tuloksetta. Viimeisin Tinder-kokeilu oli täysi fiasko jopa masentava.

Miten kauan jaksoit yrittää? Mä olen ollut nyt 2 vuotta sinkkuna, tähän mahtuu 1 tapailusuhde mikä sitten kuivui kasaan. Seksiäkään en ole periaatteessa harrastanut kahteen vuoteen. Tinderiä ja S24 olen kokeillut pienissä jaksoissa, turhaudun ja poistan tilit kun hommasta ei tule mitään. Todennäköisesti tässä se ulkonäkö ratkaisee, ihan tavallisen näköisiä naisia olen kuitenkin yrittänyt lähestyä, mutten saa heiltä vastakaikua. 

ap

Minä olen ollut 11 vuotta sinkkuna, eikä minulla ole ollut yhtiäkään tärskyjä tuon 11 vuoden aikana. Olen luovuttanut.

N29

Ihastuin ekaa kertaa 14-vuotiaana. Nyt olen 34. Eli lyhyellä matikalla 20 vuotta sinkkuna. Tänä aikana en ole edes päässyt pussaamaan vastakkaista sukupuolta. En edes ole mitenkään kauhea, vähän ruma maha mutta ei varsinaista ylipainoa. Ihan nätti, naisellinen, pitkät hiukset, pukeudun hameisiin... Olen fiksu, hyvässä työpaikassa, huumorintajuinen. En vaan ymmärrä miksi miehet eivät kiinnostu. Joku lukko tässä asiassa on mutta minä en sitä osaa avata...

Joillekin ihmisille parisuhteen saaminen tuntuu olevan niin helppoa. Eikä tässä ole kyse aina esim. ulkonäöstä, vähemmän viehättävätkin ihmiset ovat suhteissa. Jotain erilaista heissä täytyy olla kuin minussa.

Toivon sinulle kaikkea hyvää.

Se N29

Kiitos, samoin sulle. Olen siitä vielä vähän päästäni sekaisin, että olen edelleen optimistinen asian suhteen. Uskon joka ikinen vuosi, että nyt se tapahtuu - koska pidän itseäni hyvänä tyyppinä ja tiedän että mulla olisi parisuhteeseen paljon annettavaa. En vain osaa vielä luovuttaa.

Ja tuo on niin totta, että jotkut vaan löytävät aina jonkun. Eräs miespuolinen kaverini on aivan uskomaton magneetti. Hän on ollut viimeisen kymmenen vuoden aikana varmaan yhteensä kuukauden verran sinkku, kun aina suhteen päätyttyä on heti tullut uusi nainen iskemään. Ja nyt varattunakin saa melkeinpä kuukausittain naisten puhelinnumeroita ihan arkipäiväisissä tilanteissa, myös minun seurassani vaikka periaatteessahan voisimme olla vaikka pari! Nämä naiset ovat yrittäneet häntä silti. Hän on ihan tavallinen mies, ei rikas eikä erityisen komea, mutta jotain hänessä on. Miksei sitten minussa ole (etenkin kun stereotyyppisesti miehethän ovat lähestyneet enemmän naisia kuin toisinpäin)? En tiedä.

Tuolla naismenestyksellä olevan miehen täytyy olla joko komea tai rikas.Jos näin ei ole, väittäisin että kertomasi ei pidä paikkaansa. Muutenhan kaikkien tavallisten miehien pitäisi olla suosittuja ihan samalla lailla ?

Vierailija kirjoitti:

Pelkään miehiä, koska mua on aikoinaan kohdeltu kuin p*skaa. Tiedän, että niitä kunnollisiakin miehiä on jossain, mutta ei ole vielä osunut mun kohdalle.

Olen ollut yksin melkein viisi vuotta, en varmaan enää edes uskaltaisi lähteä treffeille kenenkään kanssa. Olen nykyään liian ujo ja arka sen asian suhteen. Miehet ovat kyllä yrittäneet lähestyä mua, mutta olen torjunut kaikki. Taidan siis olla loppuelämäni yksin, varmaan tosi säälittävää.

Haluaisin parisuhteen, mutta ei ole enää minkäänlaista rohkeutta ja se v*tuttaa. Olen aikuinen nainen (ikää 38 ja ei lapsia). Joten kai mä vaan jatkan haaveilemista siitä ihanasta ja kunnollisesta miehestä, jota ei koskaan löydy! :(

Sama juttu, mulle on tehty harvinaisen selväksi että kelpaan pelkkään satunnaiseen seksiin enkä mihinkään muuhun. Enää en edes uskalla kiinnostua kenestäkään miehestä vaikka olen aina halunnut parisuhteen ja lapsia.

N39

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pelkään miehiä, koska mua on aikoinaan kohdeltu kuin p*skaa. Tiedän, että niitä kunnollisiakin miehiä on jossain, mutta ei ole vielä osunut mun kohdalle.

Olen ollut yksin melkein viisi vuotta, en varmaan enää edes uskaltaisi lähteä treffeille kenenkään kanssa. Olen nykyään liian ujo ja arka sen asian suhteen. Miehet ovat kyllä yrittäneet lähestyä mua, mutta olen torjunut kaikki. Taidan siis olla loppuelämäni yksin, varmaan tosi säälittävää.

Haluaisin parisuhteen, mutta ei ole enää minkäänlaista rohkeutta ja se v*tuttaa. Olen aikuinen nainen (ikää 38 ja ei lapsia). Joten kai mä vaan jatkan haaveilemista siitä ihanasta ja kunnollisesta miehestä, jota ei koskaan löydy! :(

Sama juttu, mulle on tehty harvinaisen selväksi että kelpaan pelkkään satunnaiseen seksiin enkä mihinkään muuhun. Enää en edes uskalla kiinnostua kenestäkään miehestä vaikka olen aina halunnut parisuhteen ja lapsia.

N39

No eikö pelkän seksin saantikin ole parempaa kuin ei mitään kontaktia miehiin. Miehillä ei ole tuollaista koska naiset harrastavat seksiä miehien kanssa kenet kelpuuttavat parisuhteeseen eli vain parhaimmat. Eli ne loput miehet jäävät ilman mitään kontaktia naisiin.

Toisia homoja on vaikea löytää...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pelkään miehiä, koska mua on aikoinaan kohdeltu kuin p*skaa. Tiedän, että niitä kunnollisiakin miehiä on jossain, mutta ei ole vielä osunut mun kohdalle.

Olen ollut yksin melkein viisi vuotta, en varmaan enää edes uskaltaisi lähteä treffeille kenenkään kanssa. Olen nykyään liian ujo ja arka sen asian suhteen. Miehet ovat kyllä yrittäneet lähestyä mua, mutta olen torjunut kaikki. Taidan siis olla loppuelämäni yksin, varmaan tosi säälittävää.

Haluaisin parisuhteen, mutta ei ole enää minkäänlaista rohkeutta ja se v*tuttaa. Olen aikuinen nainen (ikää 38 ja ei lapsia). Joten kai mä vaan jatkan haaveilemista siitä ihanasta ja kunnollisesta miehestä, jota ei koskaan löydy! :(

Sama juttu, mulle on tehty harvinaisen selväksi että kelpaan pelkkään satunnaiseen seksiin enkä mihinkään muuhun. Enää en edes uskalla kiinnostua kenestäkään miehestä vaikka olen aina halunnut parisuhteen ja lapsia.

N39

No eikö pelkän seksin saantikin ole parempaa kuin ei mitään kontaktia miehiin. Miehillä ei ole tuollaista koska naiset harrastavat seksiä miehien kanssa kenet kelpuuttavat parisuhteeseen eli vain parhaimmat. Eli ne loput miehet jäävät ilman mitään kontaktia naisiin.

Wtf? Siitäkö pitäisi vielä olla tyytyväinen että on saanut olla panoalustana jollekin kusipäälle? Miehet menkööt huoriin jos pelkästään irtoseksiä ja tuon sortin kontaktia vastakkaiseen sukupuoleen ovat vailla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kelpaa kellekään. Yritin vuosikausia, laihdutin ja treenasin itseni timmiksi ja olin aloitteellinen nettideiteillä.

Enää en jaksa yrittää. Muuten ei ehkä olisi niin kestämätön tilanne mutta olen ollut sinkku koko elämäni. Näinkö sitten jäin ilman yhtäkään kokemusta edes tapailusuhteesta... Läheisyydenkaipuu musertava.

Olen myös muutamaan otteeseen kokeillut nettideittejä, tuloksetta. Viimeisin Tinder-kokeilu oli täysi fiasko jopa masentava.

Miten kauan jaksoit yrittää? Mä olen ollut nyt 2 vuotta sinkkuna, tähän mahtuu 1 tapailusuhde mikä sitten kuivui kasaan. Seksiäkään en ole periaatteessa harrastanut kahteen vuoteen. Tinderiä ja S24 olen kokeillut pienissä jaksoissa, turhaudun ja poistan tilit kun hommasta ei tule mitään. Todennäköisesti tässä se ulkonäkö ratkaisee, ihan tavallisen näköisiä naisia olen kuitenkin yrittänyt lähestyä, mutten saa heiltä vastakaikua. 

ap

Minä olen ollut 11 vuotta sinkkuna, eikä minulla ole ollut yhtiäkään tärskyjä tuon 11 vuoden aikana. Olen luovuttanut.

N29

Ihastuin ekaa kertaa 14-vuotiaana. Nyt olen 34. Eli lyhyellä matikalla 20 vuotta sinkkuna. Tänä aikana en ole edes päässyt pussaamaan vastakkaista sukupuolta. En edes ole mitenkään kauhea, vähän ruma maha mutta ei varsinaista ylipainoa. Ihan nätti, naisellinen, pitkät hiukset, pukeudun hameisiin... Olen fiksu, hyvässä työpaikassa, huumorintajuinen. En vaan ymmärrä miksi miehet eivät kiinnostu. Joku lukko tässä asiassa on mutta minä en sitä osaa avata...

Joillekin ihmisille parisuhteen saaminen tuntuu olevan niin helppoa. Eikä tässä ole kyse aina esim. ulkonäöstä, vähemmän viehättävätkin ihmiset ovat suhteissa. Jotain erilaista heissä täytyy olla kuin minussa.

Toivon sinulle kaikkea hyvää.

Se N29

Kiitos, samoin sulle. Olen siitä vielä vähän päästäni sekaisin, että olen edelleen optimistinen asian suhteen. Uskon joka ikinen vuosi, että nyt se tapahtuu - koska pidän itseäni hyvänä tyyppinä ja tiedän että mulla olisi parisuhteeseen paljon annettavaa. En vain osaa vielä luovuttaa.

Ja tuo on niin totta, että jotkut vaan löytävät aina jonkun. Eräs miespuolinen kaverini on aivan uskomaton magneetti. Hän on ollut viimeisen kymmenen vuoden aikana varmaan yhteensä kuukauden verran sinkku, kun aina suhteen päätyttyä on heti tullut uusi nainen iskemään. Ja nyt varattunakin saa melkeinpä kuukausittain naisten puhelinnumeroita ihan arkipäiväisissä tilanteissa, myös minun seurassani vaikka periaatteessahan voisimme olla vaikka pari! Nämä naiset ovat yrittäneet häntä silti. Hän on ihan tavallinen mies, ei rikas eikä erityisen komea, mutta jotain hänessä on. Miksei sitten minussa ole (etenkin kun stereotyyppisesti miehethän ovat lähestyneet enemmän naisia kuin toisinpäin)? En tiedä.

Tuolla naismenestyksellä olevan miehen täytyy olla joko komea tai rikas.Jos näin ei ole, väittäisin että kertomasi ei pidä paikkaansa. Muutenhan kaikkien tavallisten miehien pitäisi olla suosittuja ihan samalla lailla ?

Hän on pitkä muttei muuten erityisen komea. Ihan tavallinen kasvoistaan, normaalipainoinen. Hänellä on ollut neljä tyttöystävää joista hänen ei ole itse tarvinnut iskeä yhtäkään. Hänessä on vaan "sitä jotain" - ostaa kahvin, saa kahvin ja puhelinnumeron.

Olisin itsekin hänet ottanut eli en ole minäkään immuuni vetovoimalleen. Feromonit?