Sinkut - Mitä estoja teillä on parisuhteen saamisen suhteen?
Ja tämä kysymys niille sinkuille, jotka haluavat parisuhdetta.
Minä kuvittelen olevani liian köyhä, yksinäinen ja ruma etten kelpaa kenellekään. Tiedän, etten kelpaa suurimmalle osalle, mutta ehkä joku mun "tasoinen" jostain löytyis. Haluaisin parisuhteen, mutten oikeastaan tee asian eteen mitään, koska olen "vajaa".
Kommentit (210)
Vierailija kirjoitti:
Ja tämä kysymys niille sinkuille, jotka haluavat parisuhdetta.
Minä kuvittelen olevani liian köyhä, yksinäinen ja ruma etten kelpaa kenellekään. Tiedän, etten kelpaa suurimmalle osalle, mutta ehkä joku mun "tasoinen" jostain löytyis. Haluaisin parisuhteen, mutten oikeastaan tee asian eteen mitään, koska olen "vajaa".
Estoja? Ajonesto autossa.
Sitoutumiskammo + opintojen tekeminen loppuun ja siitä edespäin ura todennäköisesti ulkomailla. Jos löytäisinkin jonkun kotimaasta, pelkään että ero tulee siinä vaiheessa kun niitä opintoja lähden suorittamaan muualle :(
Lisäksi kumppanille on vaatimuksena jonkinlainen kielipää yllämainitusta syystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pelkään miehiä, koska mua on aikoinaan kohdeltu kuin p*skaa. Tiedän, että niitä kunnollisiakin miehiä on jossain, mutta ei ole vielä osunut mun kohdalle.
Olen ollut yksin melkein viisi vuotta, en varmaan enää edes uskaltaisi lähteä treffeille kenenkään kanssa. Olen nykyään liian ujo ja arka sen asian suhteen. Miehet ovat kyllä yrittäneet lähestyä mua, mutta olen torjunut kaikki. Taidan siis olla loppuelämäni yksin, varmaan tosi säälittävää.
Haluaisin parisuhteen, mutta ei ole enää minkäänlaista rohkeutta ja se v*tuttaa. Olen aikuinen nainen (ikää 38 ja ei lapsia). Joten kai mä vaan jatkan haaveilemista siitä ihanasta ja kunnollisesta miehestä, jota ei koskaan löydy! :(
Sama juttu, mulle on tehty harvinaisen selväksi että kelpaan pelkkään satunnaiseen seksiin enkä mihinkään muuhun. Enää en edes uskalla kiinnostua kenestäkään miehestä vaikka olen aina halunnut parisuhteen ja lapsia.
N39
No eikö pelkän seksin saantikin ole parempaa kuin ei mitään kontaktia miehiin. Miehillä ei ole tuollaista koska naiset harrastavat seksiä miehien kanssa kenet kelpuuttavat parisuhteeseen eli vain parhaimmat. Eli ne loput miehet jäävät ilman mitään kontaktia naisiin.
Wtf? Siitäkö pitäisi vielä olla tyytyväinen että on saanut olla panoalustana jollekin kusipäälle? Miehet menkööt huoriin jos pelkästään irtoseksiä ja tuon sortin kontaktia vastakkaiseen sukupuoleen ovat vailla.
En sanonut että pitäisi olla tyytyväinen tilanteeseen vaan että asiat voisivat olla huonomminkin. Rumimmat naiset tuskin saavat edes seksiä. Ja jos viehätyt kusipäistä niin eikö se ole ihan omalla vastuullasi? Jos se miehekäs kusipäisyys kiihottaa naisia niin ettekö muka odota siitä olevan myös jotain haittaa ?
Mikä ihmeen fiksaatio miehillä on irtoseksiin ja sen saamisen autuaaksi tekevään voimaan? Miksi miehet kuvittelevat että irtoseksin puute olisi naiselle jokin menetys? Minä saisin irtoseksiä varmasti heti tänään mutta miksi ihmeessä haluaisin seksiä jonkun randomtyypin kanssa? Hyi h*lvetti.
eri
Tuleepa pahamieli kun tällästä lukee :( Itseluottamusta ihmiset! Sitä parhaansa mukaan kannattaa kehittää. Yrittää hiljentää sisäisen äänensä joka kertoo ettei kelpaa tai on jotenkin huono. Se taitaa olla myös se salaisuus et voi olla toisen ihmisen kanssa, ettei ajattele olevansa aivan kamala ja ainakin pyrkisi arvostamaan itseään.
Vierailija kirjoitti:
Tuleepa pahamieli kun tällästä lukee :( Itseluottamusta ihmiset! Sitä parhaansa mukaan kannattaa kehittää. Yrittää hiljentää sisäisen äänensä joka kertoo ettei kelpaa tai on jotenkin huono. Se taitaa olla myös se salaisuus et voi olla toisen ihmisen kanssa, ettei ajattele olevansa aivan kamala ja ainakin pyrkisi arvostamaan itseään.
Minulla huono itseluottamus on suora jatkumo miehiltä saamistani pakeista, ns. "jätetyksi tulemisista" ja huonosta kohtelusta, jota olen saanut.
Joo, pitäisi olla itsevarma, mutta miten voi olla kun miehet ovat näyttäneet etten ole haluttava ja minkään arvoinen? Olin varhaisaikuisuudessa terveellä itsetunnolla varustettu nainen, en nykyinen varautunut ja itseeni pettynyt 26-vuotias ikisinkku.
Huono itsetunto nyt on varmaan se ensimmäinen, en tunne olevani kenellekään naiselle tarpeeksi hyvä. Seksin suhteen taas elän päässäni hyvin monimutkaisesti. Jotenkin päässäni tiedän miten hommat pitäisi tehdä ja miten edetä, mutta sitten samalla siellä samassa päässä myös tiedän sen, että jos tilanne tulisi eteen niin jäätyisin ja luultavasti luikkisin karkuun. Se kokemattomuus suhteissa ja seksissä on myös iso syy miksi en usko, että suhteet kanssani onnistuisivat jos joskus sellaiseen tilanteeseen päätyisin. Sitten olen myös tylsä, ruma ja enkä ole mikään penaalin terävin kynä. En myöskään ole mikään supliikkimies jolla voisin naiset hurmata. Epäonnistun lähes kaikessa mitä teen. Oikeastaan ainoa asia missä olen hyvä on se, että osaan löytää itsestäni vikoja.
Iso osa vioista on päässä, mutta niistä on aika vaikea päästä eroon jos kaikki niihin liittyvät kokemukset on paskaa. Ei minulla toimi sellainen, että menen jonkun terapeutin luokse ja se hokee, että olen hyvä siinä mitä teenkin. Tai että hokisin sellaisia jollekin peilille. Lähinnä tuollainen alkaa vaan vituttaa ja tulee olo, että on superluuseri jota kehutaan vaan säälistä. Tarvitsen niitä onnistumisia, että voin uskoa itseeni, mutta kun epäonnistuu tarpeeksi usein niin ei uskalla/viitsi enää edes yrittää. Ihan mukava soppa.
Kivempi vaan tehdä niitä juttuja joissa on hyvä ja joista saa edes jotain tyydytystä. Naisten kanssa oleminen ei niihin nähtävästi kuulu.
Terveisin Naispelko23
Vierailija kirjoitti:
Tuleepa pahamieli kun tällästä lukee :( Itseluottamusta ihmiset! Sitä parhaansa mukaan kannattaa kehittää. Yrittää hiljentää sisäisen äänensä joka kertoo ettei kelpaa tai on jotenkin huono. Se taitaa olla myös se salaisuus et voi olla toisen ihmisen kanssa, ettei ajattele olevansa aivan kamala ja ainakin pyrkisi arvostamaan itseään.
No tää on oikeestaan niitä lauseita joita kuulee melko usein ja olen miettinyt tätäkin. Periaatteessa ja käytännössä se vaan ei taida pitää paikkaansa. Kyllä huonolla itsetunnolla varustetut saavat myös parisuhteita, kunhan se "oikea" vain sattuu kohdalle. Toki varmasti helpottaa toisiin tutustumista, jos omaa rautaisen itsetunnon. Mut kyl mä ainakin tunnen parisuhteissa olevia, joiden itsetuntoa on sokeria.
"Tuleepa pahamieli kun tällästä lukee :( Itseluottamusta ihmiset! Sitä parhaansa mukaan kannattaa kehittää. Yrittää hiljentää sisäisen äänensä joka kertoo ettei kelpaa tai on jotenkin huono. Se taitaa olla myös se salaisuus et voi olla toisen ihmisen kanssa, ettei ajattele olevansa aivan kamala ja ainakin pyrkisi arvostamaan itseään. " - "No tää on oikeestaan niitä lauseita joita kuulee melko usein ja olen miettinyt tätäkin. Periaatteessa ja käytännössä se vaan ei taida pitää paikkaansa. Kyllä huonolla itsetunnolla varustetut saavat myös parisuhteita, kunhan se "oikea" vain sattuu kohdalle. Toki varmasti helpottaa toisiin tutustumista, jos omaa rautaisen itsetunnon. Mut kyl mä ainakin tunnen parisuhteissa olevia, joiden itsetuntoa on sokeria."
- No tää on vähän niitä kumpi oli ensin muna vai kana keksuksteluja. - Joskus näet tuntuu sille, että osa on missä hyvänsä parisuhteessa, kuin yksin, -yllätys- koska itsetuto ei anna myöten olla yksin. - Ja vastaavasti osa on yksin, koska itsetunto sallii tai mahdollistaa myös sen, että on ja kykenee olemaan yksin. - Mutta jos minulta kysytään, niin mieluummin kannattaa keskittyö niihen asioihin mille voi itse jotain kuin niihin mille ei juuri nyt voi juurikaan, jos lainkaan mitään. On kovin raskasta ajatella, että oma elämä yksin olsi niin vähäpätösitä ja arvotonta, että ilman toisen tukea ei olisi mitään. - Johan se on toisellekin hyvin raskasta olla toiselle kaikki kaikessa.
Finderella kirjoitti:
Olen varmaan sosiaalinen ja sanavalmis ja joskus kärkäs, mikä voi ärsyttää tai pelottaa vastapuolta. Tarvitsen yhtä voimakasluontoista seuraa, tai sitten jotain päinvastaista.
Oma vaatimustasoni on sellainen, että on entistäkin pienempi todennäköisyys löytää seuraa, joka ottaa minut vakavasti ja jonka kanssa kemia on molemminpuolista.
Lisäksi onnistun jotenkin pilaamaan kaikki alkavat jutut siten, että päädyn booty call -listalle tai fwb -listalle tai feidattavaksi. Olen joko liian helppo tai liian hankala.
Ensinnäkin vaihda tuo sun profiilikuva vastaamaan mieluummin mielikuvaa siitä että olet onnellisesti parisuhteessa.
Monet ei tiedäkään kuinka täyteen tumpattuja ovat erilaisia negaatioita, jotka taatusti varmistavat pysyvän sinkkujen loppuelämäksi.
Lisäksi en uskalla itse rohkeasti olla avoin ja osoittaa kiinnostusta. Odotan liikaa, että toinen tekee suorat aloitteet. Mikä johtaa varmaan siihen, että vastapuoli ei usko minun olevan kiinnostunut.
Huonohko itsetunto ja estynyt persoonallisuus. Olen kaksi kertaa saanut parisuhteen siten että joku on lähestynyt minua ja olen sitten ottanut sen vastaan. Enää en halua tehdä niin, haluaisin valita kumppanikseni jonkun jonka oikeasti haluan, mutta en uskalla lähestyä ja tutustua ihmisiin joten tuntuu mahdottomalta. Odotellaan sitten, jos kävisi vaikka vielä hyvä tuuri joskus. Kotoa ei vaan kukaan tule hakemaan enkä uskalla edes nettideittisivuja tai tinderiä enää käyttää kun en pysty siihen...
Vierailija kirjoitti:
En ole sen näköinen mies jonka naiset näkevät viehättävänä
Aivan varmasti joku nainen pitää sinua hyvännäköisenä. Tarvitset vain jotain mielekästä tekemistä, että itseluottamuksesi kasvaa. Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Olen köyhä, mulla on rumat tissit ja liruhiukset. Vietän aikaa lähinnä vain kotona tai kävelyllä. Kavereita ei käytännössä ole koska meillä on välimatkaa ja erilaiset elämäntilanteet. Harrastukset jäi kun rahat ei riittäneet. Olen siis tylsä.
No, eihän tuossa nyt mitään niin kamalan pahaa ole. Haluatko lähteä treffeille;)
Vierailija kirjoitti:
En ole perinteisellä tavalla kaunis enkä naisellinen nainen. Olen ihan hyvännäköinen, mutta minusta ei huou sellainen naisellisuus, varmaan mieshormonitasonikin ovat keskivertonaista korkeammat. Lisäksi ihoni ei ole ertyisen hyvä, ei huippupaha akne mutta arpia ja epätasaisuutta on ja näppylöitäkin silloin tällöin.
Ulkonäön puutteiden lisäksi olen ehkä vähän tylsä monen mielestä. Sellainen isossa porukassa ja uudessa seurassa yleensä vähän hiljainen, tyypillinen hitaasti lämpenevä temperamentti ja introvertti.
Minua parempia vaihtoehtoja on niin paljon tarjolla, etten yhtään ihmettele, miksei kukaan ole minua valinnut.
Uskon, että varmasti kelpaisit monelle, mutta moni niistä kiinnostuneista ovat varmaan niitä kaltaisiasi miehiä, joilla itseluottamus on aivan pohjissa ja sen takia mitään ei tapahdu. Sääli. Introvertit naiset ovat monen miehen unelma. He yleensä eivät vain pidä meteliä itsestään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tapaa miehiä ns. luonnollisissa tilanteissa, ja treffeillä (tinderistä/netistä hankitut) otan aina sen asiakaspalveluroolin, eli pystyn kyllä juttelemaan oikeastaan ihan mistä vaan, mutta en tuo omaa persoonaani millään tavalla esille. Johtaa yllättävän usein siihen, että mies kiinnostuu, mutta minä peräännyn, koska tiedän ettei mies ole kiinnostunut minusta, vaan siitä mitä olen taas vahingossa esittänyt.
Sama mulla.i
Lisäksi ihan eniten tahtoisin tavata ihmisen, jolla on avoin mieli. Ihminen joka on aidosti miettinyt elämää ja asioitaan, on arvojärjestykset kunnossa ja on sinut omien heikkouksiensa kanssa. Vaikea löytää ihmistä kenellä on laaja, avara maailmankatsomus ja jonkinlaista henkistä valaistumistakin tapahtunut. Ihminen joka tiedostaisi mistä hänen tunteensa ja reaktionsa tulee ja pystyisi kunnioittamaan toisia ihmisiä aidosti, ilman alentumista.
Toivottomalta tuntuu lähteä mitään näin deepiä etsimään mistään tinder-treffeiltä.
Ja minua ei köyhyys tai "rumuus" haittaa. Mutta en kestä ihmisessä asennetta, että vihaa itseään. Jos siis pitää itseään huonona koska on mielestään köyhä tai ruma, ei tule kesää. Omasta mielestäni ei kenestäkään voi sanoa että on ruma. En ymmärrä itseään rumaksi haukkuvia. Köyhyys on myös asennekysymys.
Niin mistä löytäisi sitten tällaisen ihmisen jolla on aidosti nämä asenteet kohdallaan (ei vain mukamas-kohdallaan, ja sitten niitä kompensoidaan jollain)..
Puistoissahan noita istuu paskat housuissa.
Juuri tätä tarkoitan.
Suurimmalla osalla ihmisistä on tämän kommentin kaltainen asenne, kun puhutaan syvällisistä asioista. Tämän takia minun on vaikea pariutua, en ymmärrä laisinkaan kommentin kaltaista ajatusmaailmaa. Enkä ymmärrä sitä että ihmiset näkevät maailman niin yksiulotteisesti. Ei pystytä nauttimaan hetkestä. Ei uskalleta heittäytyä ja tuntea tunteita, iloita auringosta ja sadepisaroista. Vaikeaa on!Tulin tuossa kaupoilta ja fiilistelin illan pimeyttä ja kylmää tuulta. Mietin liikennevaloissa miten reidet on samaan aikaan kylmät ja lämpimät (olin liikkeellä pyörällä). Vaikka munkin elämäntilanteeni on mikä on niin yritän löytää asioista hyvät puolet, asiat vois olla paskemminkin. Enkä myöskään erityisemmin pidä negailijoista, asioista voi keskustella moniulotteisesti, mutta jos näkökanta on aina negatiivinen niin aika äkkiä sellaset ihmiset jätän taakseni.
Sinänsä se on outoa, kun olen sinut itseni kanssa, mutten kuitenkaan ole. Eli annan tilanteeni liikaa vaikuttaa deittailuun niin kuin kirjoitin aikasemmin. Pitäis vaan heittäytyä ja antaa mennä. Mitä sitten, jos joku yksittäinen ihminen ajattelee musta, että onpa mulla pienet tulot tai ei tuo ulkonäkö ollutkaan sitä mitä odotin. Joku toinen taas vois ajatella päinvastoin, onpas hyvä tyyppi ja tuntuu hyvältä olla sen seurassa.
ap
Niimpä! Pitää vaan lakata vertaamasta itseään muihin. Ja aina löytyy ihmisiä, ketkä voi olla niin pinnallisia, että arvostelevat toisten ulkonäköä, tuloja, tyyliä yms. Mulla oli ennen muutama tällainen ystäväkin, ja onneksi he jäivät pois mun elämästä. Ihmiset joiden tekee mieli arvostella toisia rumaksi, ihan vaan jotta nämä eivät rakastaisi itseään sellaisena kuin ovat. Loppujenlopuksi ei ole mitään yhtä ihmisyyden muottia,eikä siinä pinnallisessa pelissä voi voittaa. Aina on joku rikkaampi, laihempi, lihaksikkaampi..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole perinteisellä tavalla kaunis enkä naisellinen nainen. Olen ihan hyvännäköinen, mutta minusta ei huou sellainen naisellisuus, varmaan mieshormonitasonikin ovat keskivertonaista korkeammat. Lisäksi ihoni ei ole ertyisen hyvä, ei huippupaha akne mutta arpia ja epätasaisuutta on ja näppylöitäkin silloin tällöin.
Ulkonäön puutteiden lisäksi olen ehkä vähän tylsä monen mielestä. Sellainen isossa porukassa ja uudessa seurassa yleensä vähän hiljainen, tyypillinen hitaasti lämpenevä temperamentti ja introvertti.
Minua parempia vaihtoehtoja on niin paljon tarjolla, etten yhtään ihmettele, miksei kukaan ole minua valinnut.
Tämä on aivan kuin minä!! N21
Ja minä! :D
En ole pitkä,tumma,komea eksoottinen.
En sanonut että pitäisi olla tyytyväinen tilanteeseen vaan että asiat voisivat olla huonomminkin. Rumimmat naiset tuskin saavat edes seksiä. Ja jos viehätyt kusipäistä niin eikö se ole ihan omalla vastuullasi? Jos se miehekäs kusipäisyys kiihottaa naisia niin ettekö muka odota siitä olevan myös jotain haittaa ?