Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Sinkut - Mitä estoja teillä on parisuhteen saamisen suhteen?
27.11.2016 |
Ja tämä kysymys niille sinkuille, jotka haluavat parisuhdetta.
Minä kuvittelen olevani liian köyhä, yksinäinen ja ruma etten kelpaa kenellekään. Tiedän, etten kelpaa suurimmalle osalle, mutta ehkä joku mun "tasoinen" jostain löytyis. Haluaisin parisuhteen, mutten oikeastaan tee asian eteen mitään, koska olen "vajaa".
Kommentit (210)
Vierailija kirjoitti:
En ole varma haluanko parisuhdetta, mutta ehdottomasti suurin este on se että viihdyn hyvin yksin. En vois kuvitella asuvani kenenkään kanssa yhdessä, paitsi jos mulla ois oma makuuhuone ja kylppäri. Kyllästyn todella helposti ihmisiin ja esimerkiks en millään tajua kaveriani (tiedän, ääripää): kaveri asuu poikaystävänsä kanssa yhdessä, ne käyvät samaa koulua (sama vuosikurssi yliopistossa) ja valitsevat kurssit ja pienryhmät yhdessä ja tekevät kaikki mahdolliset parityöt keskenään. Mulla hajoais pää jos joutusin kirjaimellisesti 24/7 olemaan saman ihmisen kanssa!
Voisin varmaankin seurustella, jos kumppani ois samanlainen kuin mä. Sille riittäis ett tavataan kerta viikossa/kahdessa viikossa ja se auttais mua asioissa joita en osaa ja toisinpäin. Jos lähden matkalle, se vahtis mun lemmikkiä ja kastelis kukat.
Itseasiassa käsittääkseni miehiä joille tuo sopii kyllä on olemassa, se on vain kiinni siitä mistä heidät löytää. Tarvitsisit luultavasti kutakuinkin "epäsosiaalisen" tapauksen ja siitä seuraa se rajoite että henkilön löytäminen on vaikeampaa kuin sellaisen joka pyörii muiden ihmisten lähettyvillä jatkuvasti... Luulen että monilla vähemmän ihmiskeskeisillä ja omaa tilaa arvostavilla naisilla ja miehillä on sama ongelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole varma haluanko parisuhdetta, mutta ehdottomasti suurin este on se että viihdyn hyvin yksin. En vois kuvitella asuvani kenenkään kanssa yhdessä, paitsi jos mulla ois oma makuuhuone ja kylppäri. Kyllästyn todella helposti ihmisiin ja esimerkiks en millään tajua kaveriani (tiedän, ääripää): kaveri asuu poikaystävänsä kanssa yhdessä, ne käyvät samaa koulua (sama vuosikurssi yliopistossa) ja valitsevat kurssit ja pienryhmät yhdessä ja tekevät kaikki mahdolliset parityöt keskenään. Mulla hajoais pää jos joutusin kirjaimellisesti 24/7 olemaan saman ihmisen kanssa!
Voisin varmaankin seurustella, jos kumppani ois samanlainen kuin mä. Sille riittäis ett tavataan kerta viikossa/kahdessa viikossa ja se auttais mua asioissa joita en osaa ja toisinpäin. Jos lähden matkalle, se vahtis mun lemmikkiä ja kastelis kukat.
Sopisi ihan hyvin. Ehkei täysin eksklusiivina suhteena, mutta varmaan jotenkin voisi yhdessä sopia säännöistä.
Vierailija kirjoitti:
En ole varma haluanko parisuhdetta, mutta ehdottomasti suurin este on se että viihdyn hyvin yksin. En vois kuvitella asuvani kenenkään kanssa yhdessä, paitsi jos mulla ois oma makuuhuone ja kylppäri. Kyllästyn todella helposti ihmisiin ja esimerkiks en millään tajua kaveriani (tiedän, ääripää): kaveri asuu poikaystävänsä kanssa yhdessä, ne käyvät samaa koulua (sama vuosikurssi yliopistossa) ja valitsevat kurssit ja pienryhmät yhdessä ja tekevät kaikki mahdolliset parityöt keskenään. Mulla hajoais pää jos joutusin kirjaimellisesti 24/7 olemaan saman ihmisen kanssa!
Voisin varmaankin seurustella, jos kumppani ois samanlainen kuin mä. Sille riittäis ett tavataan kerta viikossa/kahdessa viikossa ja se auttais mua asioissa joita en osaa ja toisinpäin. Jos lähden matkalle, se vahtis mun lemmikkiä ja kastelis kukat.
Sama. En usko, että on yhtä paljon tilaa vaativia miehiä tai jos on, heitä on liki mahdotonta löytää. Juurikin kerran viikossa näkeminen olisi ihanteellinen tilanne ja en koskaan aio muuttaa kenenkään kanssa yhteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole varma haluanko parisuhdetta, mutta ehdottomasti suurin este on se että viihdyn hyvin yksin. En vois kuvitella asuvani kenenkään kanssa yhdessä, paitsi jos mulla ois oma makuuhuone ja kylppäri. Kyllästyn todella helposti ihmisiin ja esimerkiks en millään tajua kaveriani (tiedän, ääripää): kaveri asuu poikaystävänsä kanssa yhdessä, ne käyvät samaa koulua (sama vuosikurssi yliopistossa) ja valitsevat kurssit ja pienryhmät yhdessä ja tekevät kaikki mahdolliset parityöt keskenään. Mulla hajoais pää jos joutusin kirjaimellisesti 24/7 olemaan saman ihmisen kanssa!
Voisin varmaankin seurustella, jos kumppani ois samanlainen kuin mä. Sille riittäis ett tavataan kerta viikossa/kahdessa viikossa ja se auttais mua asioissa joita en osaa ja toisinpäin. Jos lähden matkalle, se vahtis mun lemmikkiä ja kastelis kukat.
Sama. En usko, että on yhtä paljon tilaa vaativia miehiä tai jos on, heitä on liki mahdotonta löytää. Juurikin kerran viikossa näkeminen olisi ihanteellinen tilanne ja en koskaan aio muuttaa kenenkään kanssa yhteen.
On heitä ja osa on hyvinkin kultaisia tapauksia. Minulla on ystävinä monta ja he ovat kylläkin ulkomaalaisia mutta pakosta ajattelen että suomessakin on varmasti oma piilotettu lukunsa heitä. Heitä saa kaivaa esiin netissä urakalla - oma kokoelma on sattunut eteen sattumalta koska olen itsekin epäsosiaalinen netissä luuhaaja ja se yhdistää. Suurin osa ajattelee myös että kukaan nainen ei halua heitä joten he ovat päättäneet keskittyä muihin asioihin ja siksi heitä ei löydä mistään paitsi veljen tai kaverin kanssa pizzalta kerran kuussa. Luulen että jos suomalaisia tapauksia on niin "liki mahdotonta löytää" pätee heihinkin.
Saattaa olla omaa nirsoutta, mutta en halua parisuhdetta vain pakon takia. En jaksa enää yhtään itsesäälissä rypevää tai erittäin introverttia miestä. En halua enää tylsää seksiä enkä halua aina maanitella miestä lähtemään jonnekin. Olen introvertti itsekin, mutta en ääripään edustaja kumminkaan. Parisuhteessa on kiva tehdä asioita yhdessä. Haluan, että mies on myös mun kaveri (ja pystyy olemaan kavereita muiden kavereitteni kanssa) eikä sellainen, joka jätti taas kerran tulematta rientoihin.
Niin ja sitten tietysti: kaipaan todella paljon omaa rauhaa enkä ole mikään "heikko neito joka tarvitsee miestä".
Kuulostaa kirjoitettuna tosi tylyltä ja kylmältä :D Olen kuitenkin ystävällinen, omasta mielestäni aika hauska, pidän miehistä, jotka pystyvät keskustelemaan tasavertaisesti eivätkä pidä mukavaa käytöstä automaattisesti flirttailuna. Ja siitä seksistä tykkään myös, jos se on rohkeaa eikä mies arastele ja nysvää.
Eli tämmöinen helppo, vajaa kolmekymppinen naistapaus :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole varma haluanko parisuhdetta, mutta ehdottomasti suurin este on se että viihdyn hyvin yksin. En vois kuvitella asuvani kenenkään kanssa yhdessä, paitsi jos mulla ois oma makuuhuone ja kylppäri. Kyllästyn todella helposti ihmisiin ja esimerkiks en millään tajua kaveriani (tiedän, ääripää): kaveri asuu poikaystävänsä kanssa yhdessä, ne käyvät samaa koulua (sama vuosikurssi yliopistossa) ja valitsevat kurssit ja pienryhmät yhdessä ja tekevät kaikki mahdolliset parityöt keskenään. Mulla hajoais pää jos joutusin kirjaimellisesti 24/7 olemaan saman ihmisen kanssa!
Voisin varmaankin seurustella, jos kumppani ois samanlainen kuin mä. Sille riittäis ett tavataan kerta viikossa/kahdessa viikossa ja se auttais mua asioissa joita en osaa ja toisinpäin. Jos lähden matkalle, se vahtis mun lemmikkiä ja kastelis kukat.
Sama. En usko, että on yhtä paljon tilaa vaativia miehiä tai jos on, heitä on liki mahdotonta löytää. Juurikin kerran viikossa näkeminen olisi ihanteellinen tilanne ja en koskaan aio muuttaa kenenkään kanssa yhteen.
No miksi ette sit tapaile kerran viikossa?
Vierailija kirjoitti:
Saattaa olla omaa nirsoutta, mutta en halua parisuhdetta vain pakon takia. En jaksa enää yhtään itsesäälissä rypevää tai erittäin introverttia miestä. En halua enää tylsää seksiä enkä halua aina maanitella miestä lähtemään jonnekin. Olen introvertti itsekin, mutta en ääripään edustaja kumminkaan. Parisuhteessa on kiva tehdä asioita yhdessä. Haluan, että mies on myös mun kaveri (ja pystyy olemaan kavereita muiden kavereitteni kanssa) eikä sellainen, joka jätti taas kerran tulematta rientoihin.
Niin ja sitten tietysti: kaipaan todella paljon omaa rauhaa enkä ole mikään "heikko neito joka tarvitsee miestä".Kuulostaa kirjoitettuna tosi tylyltä ja kylmältä :D Olen kuitenkin ystävällinen, omasta mielestäni aika hauska, pidän miehistä, jotka pystyvät keskustelemaan tasavertaisesti eivätkä pidä mukavaa käytöstä automaattisesti flirttailuna. Ja siitä seksistä tykkään myös, jos se on rohkeaa eikä mies arastele ja nysvää.
Eli tämmöinen helppo, vajaa kolmekymppinen naistapaus :D
Taidat vaatia enemmän kuin itse olet valmis antamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen heteroromanttinen aseksuaali. Miehille on vaikea pala sulattaa, että suhtaudun välinpitämättömästi seksiin, ja harrastan seksiä vain ja ainoastaan kumppanin halujen takia. He alkavat helposti loukkaamaan ja menevät henkilökohtaisuuksiin kun kokevat aseksuaalisuuteni jollain tavalla loukkaukseksi itseään kohtaan. Helpompi olla yksin.
Erityiskoulun tausta on suurin häpeäni
Alue: Aihe vapaa
Eihän toi vaadi kuin keskustelutaitoa. Kukaan ei omista ketään, joten sopikaa pelisäännöt.