HS: synnytyspelkoiset keisarinleikkaussynnyttäjät, mitä mieltä?

Moni pelko juontaa juurensa evoluutioon, ja siihen rttä pelon kohde on aiheuttanut vaaran. Tavallaanhan synnytyspelko on siis aivan luonnollista, sillä onhan se historiassa ollut vaarallisin asia minkä nainen elämässään kokee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niinno... tämä on nyt vähän samaa kuin että joku sanoisi, että mitä sitä nyt masennusta hoitamaan, se on ihan turhaa vouhotusta ja asenneongelma....

Todellisuudessa paha synnytyspelko voi olla lamauttavaa ja vaikuttaa synnytyksen onnistumiseen siinä, missä jokin fyysinenkin sairaus tai vamma!

Sitä paitsi, ei se alatiesynnytyskään nyt välttämättä mikään peanuts ja lapselle riskitön ole. Oma kuopukseni syntyi napanuora kahdesti kaulan ympärillä, ja on autistinen. Tiedä sitten, onko hapenpuutteella ollut asian kanssa tekemistä, vai ei - mutta joka tapauksessa synnytys oli erittäin järkyttävä ja pelottava kokemus tuon takia. 

Ekan synnytykseni jälkeen vaadin päästä pelkopolille juttelemaan lääkärin kanssa siksi, että synnytys oli ollut erittäin rankka - kesto kaksi vrk ja ponnistuskin 2 h - ja epäilin, jaksanko fyysisesti tokaa raskautta. No, lääkäri tutki minut ja kirjasi potilaskertomukseen, että kohdunkaulan avautumisessa oli ekalla kerralla ongelmia, ja antoi ohjeet hoidosta toiselle kierrokselle - ja toka kerta onnistui helpommin, paitsi että oli tuo napanuora siis vauvan kaulassa.

Vaikka en ole mikään muiden kertomuksista hermostuva tyyppinä, ymmärrän oikein hyvin, että meitä naisia on moneen junaan, eikä se ole mikään vähäteltävä juttu tai peruste dissata ongelmaa. Minusta naisilla PITÄÄ olla oikeus loppupeleissä päättää tuollaisesta asiasta - siis tavattuaan lääkärin ja neuvoteltuaan muista vaihtoehdoista.

Synnytyspelkoa, kuten muitakin järjettömiä pelkoja, voi hoitaa terapialla. Miksei äiti voisi hakeutua terapiaan jo ennen raskaaksi tuloa? Olisi lapsellekin parempi, että on äiti jolla on mahdollisimman vähän järjettömiä pelkoja tai muita mielenterveysongelmia. Vähän myöhässä ollaan, jos tuohon haetaan apua vasta raskausaikana!

Pelkosektioon päätyvät käyvät aina psykologilla ja pelkopolilla käsittelemässä pelkojaan. Ei kai se synnytystä pelkäävä äiti äitinä eroa mitenkään siitä äidistä joka pelkää käärmeitä, lentämistä, korkeita paikkoja tai hämähäkkejä? Pitäisikö lapsen edun nimessä näidenkin äitien hankkiutua eroon järjettömistä peloistaan ennen lapsen syntymää?

Ei tuollaista pelkoa ehdi aina hoitaa millään muutamalla käynnillä pelkopolilla. Siksi fiksu äiti hoitaa pelkonsa pois jo ennen raskautumista. Vai nauttiiko joku raskausajan elämisestä pelossa? Se stressi ei varmasti tee vauvallekaan hyvää.

Ja siitä pääsitkin itse siihen pointtiin miksi pelkosektioita myönnetään naisille joilla pelko on voimakasta: stressi ei tee sikiölle hyvää, ja pelkoa ei aina ehditä hoitaa pois. Parempi siis stressittömämpi raskaus tietäen että pääsee pelkosektioon. Kaikki raskaudethan eivät ole suunniteltuja, eikä synnytyspelko välttämättä lasta yrittäessä ole puhjennut, eli sinänsä etukäteen pelon käsitteleminen ei aina toimi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niinno... tämä on nyt vähän samaa kuin että joku sanoisi, että mitä sitä nyt masennusta hoitamaan, se on ihan turhaa vouhotusta ja asenneongelma....

Todellisuudessa paha synnytyspelko voi olla lamauttavaa ja vaikuttaa synnytyksen onnistumiseen siinä, missä jokin fyysinenkin sairaus tai vamma!

Sitä paitsi, ei se alatiesynnytyskään nyt välttämättä mikään peanuts ja lapselle riskitön ole. Oma kuopukseni syntyi napanuora kahdesti kaulan ympärillä, ja on autistinen. Tiedä sitten, onko hapenpuutteella ollut asian kanssa tekemistä, vai ei - mutta joka tapauksessa synnytys oli erittäin järkyttävä ja pelottava kokemus tuon takia. 

Ekan synnytykseni jälkeen vaadin päästä pelkopolille juttelemaan lääkärin kanssa siksi, että synnytys oli ollut erittäin rankka - kesto kaksi vrk ja ponnistuskin 2 h - ja epäilin, jaksanko fyysisesti tokaa raskautta. No, lääkäri tutki minut ja kirjasi potilaskertomukseen, että kohdunkaulan avautumisessa oli ekalla kerralla ongelmia, ja antoi ohjeet hoidosta toiselle kierrokselle - ja toka kerta onnistui helpommin, paitsi että oli tuo napanuora siis vauvan kaulassa.

Vaikka en ole mikään muiden kertomuksista hermostuva tyyppinä, ymmärrän oikein hyvin, että meitä naisia on moneen junaan, eikä se ole mikään vähäteltävä juttu tai peruste dissata ongelmaa. Minusta naisilla PITÄÄ olla oikeus loppupeleissä päättää tuollaisesta asiasta - siis tavattuaan lääkärin ja neuvoteltuaan muista vaihtoehdoista.

Synnytyspelkoa, kuten muitakin järjettömiä pelkoja, voi hoitaa terapialla. Miksei äiti voisi hakeutua terapiaan jo ennen raskaaksi tuloa? Olisi lapsellekin parempi, että on äiti jolla on mahdollisimman vähän järjettömiä pelkoja tai muita mielenterveysongelmia. Vähän myöhässä ollaan, jos tuohon haetaan apua vasta raskausaikana!

Synnytyspelko ei ole mielenterveysongelma, vaan pelko tuntemattomasta.

Ja se ei ole järjetön pelko siksi, ettet sinä ole pelännyt.

Miksi vain pienellä osalla äitejä on sitten tämä pelko, vaikka kaikille ensimmäinen synnytys on uutta?

Naiset ovat synnyttäneet kautta aikojen. Suurin osa synnytyksistä sujuu hyvin, isoja ongelmia on vain hyvin pienessä osassa synnytyksiä. Normaali ihminen luottaa todennäköisyyksiin, eikä kehittele pelkoa yleisestä asiasta. Olen täysin varma, että synnytyspelkoisilla on enemmän mielenterveysongelmia kuin muilla, ties vaikka olisi tutkittukin? Pointti on kuitenkin se, että kannattaa hoitaa ajoissa tuo pelko pois, eikä vasta raskausaikana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niinno... tämä on nyt vähän samaa kuin että joku sanoisi, että mitä sitä nyt masennusta hoitamaan, se on ihan turhaa vouhotusta ja asenneongelma....

Todellisuudessa paha synnytyspelko voi olla lamauttavaa ja vaikuttaa synnytyksen onnistumiseen siinä, missä jokin fyysinenkin sairaus tai vamma!

Sitä paitsi, ei se alatiesynnytyskään nyt välttämättä mikään peanuts ja lapselle riskitön ole. Oma kuopukseni syntyi napanuora kahdesti kaulan ympärillä, ja on autistinen. Tiedä sitten, onko hapenpuutteella ollut asian kanssa tekemistä, vai ei - mutta joka tapauksessa synnytys oli erittäin järkyttävä ja pelottava kokemus tuon takia. 

Ekan synnytykseni jälkeen vaadin päästä pelkopolille juttelemaan lääkärin kanssa siksi, että synnytys oli ollut erittäin rankka - kesto kaksi vrk ja ponnistuskin 2 h - ja epäilin, jaksanko fyysisesti tokaa raskautta. No, lääkäri tutki minut ja kirjasi potilaskertomukseen, että kohdunkaulan avautumisessa oli ekalla kerralla ongelmia, ja antoi ohjeet hoidosta toiselle kierrokselle - ja toka kerta onnistui helpommin, paitsi että oli tuo napanuora siis vauvan kaulassa.

Vaikka en ole mikään muiden kertomuksista hermostuva tyyppinä, ymmärrän oikein hyvin, että meitä naisia on moneen junaan, eikä se ole mikään vähäteltävä juttu tai peruste dissata ongelmaa. Minusta naisilla PITÄÄ olla oikeus loppupeleissä päättää tuollaisesta asiasta - siis tavattuaan lääkärin ja neuvoteltuaan muista vaihtoehdoista.

Synnytyspelkoa, kuten muitakin järjettömiä pelkoja, voi hoitaa terapialla. Miksei äiti voisi hakeutua terapiaan jo ennen raskaaksi tuloa? Olisi lapsellekin parempi, että on äiti jolla on mahdollisimman vähän järjettömiä pelkoja tai muita mielenterveysongelmia. Vähän myöhässä ollaan, jos tuohon haetaan apua vasta raskausaikana!

Pelkosektioon päätyvät käyvät aina psykologilla ja pelkopolilla käsittelemässä pelkojaan. Ei kai se synnytystä pelkäävä äiti äitinä eroa mitenkään siitä äidistä joka pelkää käärmeitä, lentämistä, korkeita paikkoja tai hämähäkkejä? Pitäisikö lapsen edun nimessä näidenkin äitien hankkiutua eroon järjettömistä peloistaan ennen lapsen syntymää?

Ja järjettömyydestä jos puhutaan, niin järjetöntä on enneminkin se että EI ole käynyt mielessäkään ajatus alatiesynnytyksen riskeistä. Ajatteleeko sellainen ihminen paljoa mitään muutakaan?

Eiköhän jokainen ne tiedosta, mutta tilastot merkkaavat synnytykseen normaalisti suhtautuvalle enemmän. Sektiossakin on riskejä, enemmän monia se pelottaa!

Vierailija kirjoitti:

Suomessa syntyvyys on laskussa ollut jo monta vuotta ja laskee edelleen kuin lehmän häntä synnytyspelon vuoksi. Itsekään en hanki lapsia ennenkuin sektio on 100% mahdollinen.

Hyvä!

Vierailija kirjoitti:

Moni pelko juontaa juurensa evoluutioon, ja siihen rttä pelon kohde on aiheuttanut vaaran. Tavallaanhan synnytyspelko on siis aivan luonnollista, sillä onhan se historiassa ollut vaarallisin asia minkä nainen elämässään kokee.

Nyt ollaan asian ytimessä.

Tuskinpa kenelläkään olisi synnytyspelkoa JOS siihen ei olisi kukaan koskaan kuollut / kenenkään vauva ei olisi siinä kuollut tai vammautunut.

Ennemmin voidaan miettiä, että jos ei synnytyksen turvallisuus mietitytä yhtään, niin kärsiikö tällainen henkilö puutteellisesta itsesuojeluvaistosta.

Minulle lapset eivät ole ajankohtainen asia, mutta kyllä, synnytys pelottaa jo valmiiksi. Pelottaa, että en jaksa ponnistaa, pelottaa, että tulee komplikaatioita ja jep, pelottaa, että repeän perseeseen asti ja kärsin loppuelämäni pidätysongelmista. Jos ja kun joskus raskaudun, haluan ja vaadin sektiota, tietäen, että myös siinä on riskinsä. En halua koko raskausaikaani murehtia ja pelätä alatiesynnytystä, enkä todellakaan saada paniikkikohtausta silloin, kun pitäisi keskittyä pusertamaan vauvaa ulos. Äitini on saanut meidät molemmat sektiolla, minut hätäsektiolla, koska lantio oli liian ahdas ja nuoremman veljeni suunnitellulla sektiolla edellisestä kerrasta viisastuneena. Pelkään, että oma kohtalo on sama ja haluan välttää sen suunnitellun sektion avulla.

Jutussa jätettiin jälleen kerran kokonaan mainitsematta alatiesynnytyksen riskit, se että synnytysvaurioihin on vaikea tai mahdoton saada Suomessa asiallista ja tehokasta hoitoa, sekä se että Suomessa myös yli 4-kiloiset lapset on synnytettävä alateitse, vaikka vaurioriski on käytännössä 100%.

Eli mitään edistystä ei ole kauniista puheista huolimatta tapahtunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niinno... tämä on nyt vähän samaa kuin että joku sanoisi, että mitä sitä nyt masennusta hoitamaan, se on ihan turhaa vouhotusta ja asenneongelma....

Todellisuudessa paha synnytyspelko voi olla lamauttavaa ja vaikuttaa synnytyksen onnistumiseen siinä, missä jokin fyysinenkin sairaus tai vamma!

Sitä paitsi, ei se alatiesynnytyskään nyt välttämättä mikään peanuts ja lapselle riskitön ole. Oma kuopukseni syntyi napanuora kahdesti kaulan ympärillä, ja on autistinen. Tiedä sitten, onko hapenpuutteella ollut asian kanssa tekemistä, vai ei - mutta joka tapauksessa synnytys oli erittäin järkyttävä ja pelottava kokemus tuon takia. 

Ekan synnytykseni jälkeen vaadin päästä pelkopolille juttelemaan lääkärin kanssa siksi, että synnytys oli ollut erittäin rankka - kesto kaksi vrk ja ponnistuskin 2 h - ja epäilin, jaksanko fyysisesti tokaa raskautta. No, lääkäri tutki minut ja kirjasi potilaskertomukseen, että kohdunkaulan avautumisessa oli ekalla kerralla ongelmia, ja antoi ohjeet hoidosta toiselle kierrokselle - ja toka kerta onnistui helpommin, paitsi että oli tuo napanuora siis vauvan kaulassa.

Vaikka en ole mikään muiden kertomuksista hermostuva tyyppinä, ymmärrän oikein hyvin, että meitä naisia on moneen junaan, eikä se ole mikään vähäteltävä juttu tai peruste dissata ongelmaa. Minusta naisilla PITÄÄ olla oikeus loppupeleissä päättää tuollaisesta asiasta - siis tavattuaan lääkärin ja neuvoteltuaan muista vaihtoehdoista.

Synnytyspelkoa, kuten muitakin järjettömiä pelkoja, voi hoitaa terapialla. Miksei äiti voisi hakeutua terapiaan jo ennen raskaaksi tuloa? Olisi lapsellekin parempi, että on äiti jolla on mahdollisimman vähän järjettömiä pelkoja tai muita mielenterveysongelmia. Vähän myöhässä ollaan, jos tuohon haetaan apua vasta raskausaikana!

Pelkosektioon päätyvät käyvät aina psykologilla ja pelkopolilla käsittelemässä pelkojaan. Ei kai se synnytystä pelkäävä äiti äitinä eroa mitenkään siitä äidistä joka pelkää käärmeitä, lentämistä, korkeita paikkoja tai hämähäkkejä? Pitäisikö lapsen edun nimessä näidenkin äitien hankkiutua eroon järjettömistä peloistaan ennen lapsen syntymää?

Ei tuollaista pelkoa ehdi aina hoitaa millään muutamalla käynnillä pelkopolilla. Siksi fiksu äiti hoitaa pelkonsa pois jo ennen raskautumista. Vai nauttiiko joku raskausajan elämisestä pelossa? Se stressi ei varmasti tee vauvallekaan hyvää.

Ja siitä pääsitkin itse siihen pointtiin miksi pelkosektioita myönnetään naisille joilla pelko on voimakasta: stressi ei tee sikiölle hyvää, ja pelkoa ei aina ehditä hoitaa pois. Parempi siis stressittömämpi raskaus tietäen että pääsee pelkosektioon. Kaikki raskaudethan eivät ole suunniteltuja, eikä synnytyspelko välttämättä lasta yrittäessä ole puhjennut, eli sinänsä etukäteen pelon käsitteleminen ei aina toimi.

Jokaista naista pelottaa synnytys enemmän tai vähemmän, mutta vain tietyillä se kehittyy hallitsemattomaksi peloksi. Ei kovin hyvä lähtökohta äitiydelle.

Kyse voi olla myös ns. kontrollifriikkeydestä, joka linkittyy joihinkin mt-ongelmiin ja persoonallisuushäiriöihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni pelko juontaa juurensa evoluutioon, ja siihen rttä pelon kohde on aiheuttanut vaaran. Tavallaanhan synnytyspelko on siis aivan luonnollista, sillä onhan se historiassa ollut vaarallisin asia minkä nainen elämässään kokee.

Nyt ollaan asian ytimessä.

Tuskinpa kenelläkään olisi synnytyspelkoa JOS siihen ei olisi kukaan koskaan kuollut / kenenkään vauva ei olisi siinä kuollut tai vammautunut.

Ennemmin voidaan miettiä, että jos ei synnytyksen turvallisuus mietitytä yhtään, niin kärsiikö tällainen henkilö puutteellisesta itsesuojeluvaistosta.

Luuletko ihan tosissasi, että olisi olemassa naisia joita synnytyksen turvallisuus ei yhtään mietityttäisi? Et taida käydä ihan täysillä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niinno... tämä on nyt vähän samaa kuin että joku sanoisi, että mitä sitä nyt masennusta hoitamaan, se on ihan turhaa vouhotusta ja asenneongelma....

Todellisuudessa paha synnytyspelko voi olla lamauttavaa ja vaikuttaa synnytyksen onnistumiseen siinä, missä jokin fyysinenkin sairaus tai vamma!

Sitä paitsi, ei se alatiesynnytyskään nyt välttämättä mikään peanuts ja lapselle riskitön ole. Oma kuopukseni syntyi napanuora kahdesti kaulan ympärillä, ja on autistinen. Tiedä sitten, onko hapenpuutteella ollut asian kanssa tekemistä, vai ei - mutta joka tapauksessa synnytys oli erittäin järkyttävä ja pelottava kokemus tuon takia. 

Ekan synnytykseni jälkeen vaadin päästä pelkopolille juttelemaan lääkärin kanssa siksi, että synnytys oli ollut erittäin rankka - kesto kaksi vrk ja ponnistuskin 2 h - ja epäilin, jaksanko fyysisesti tokaa raskautta. No, lääkäri tutki minut ja kirjasi potilaskertomukseen, että kohdunkaulan avautumisessa oli ekalla kerralla ongelmia, ja antoi ohjeet hoidosta toiselle kierrokselle - ja toka kerta onnistui helpommin, paitsi että oli tuo napanuora siis vauvan kaulassa.

Vaikka en ole mikään muiden kertomuksista hermostuva tyyppinä, ymmärrän oikein hyvin, että meitä naisia on moneen junaan, eikä se ole mikään vähäteltävä juttu tai peruste dissata ongelmaa. Minusta naisilla PITÄÄ olla oikeus loppupeleissä päättää tuollaisesta asiasta - siis tavattuaan lääkärin ja neuvoteltuaan muista vaihtoehdoista.

Synnytyspelkoa, kuten muitakin järjettömiä pelkoja, voi hoitaa terapialla. Miksei äiti voisi hakeutua terapiaan jo ennen raskaaksi tuloa? Olisi lapsellekin parempi, että on äiti jolla on mahdollisimman vähän järjettömiä pelkoja tai muita mielenterveysongelmia. Vähän myöhässä ollaan, jos tuohon haetaan apua vasta raskausaikana!

Pelkosektioon päätyvät käyvät aina psykologilla ja pelkopolilla käsittelemässä pelkojaan. Ei kai se synnytystä pelkäävä äiti äitinä eroa mitenkään siitä äidistä joka pelkää käärmeitä, lentämistä, korkeita paikkoja tai hämähäkkejä? Pitäisikö lapsen edun nimessä näidenkin äitien hankkiutua eroon järjettömistä peloistaan ennen lapsen syntymää?

Ei tuollaista pelkoa ehdi aina hoitaa millään muutamalla käynnillä pelkopolilla. Siksi fiksu äiti hoitaa pelkonsa pois jo ennen raskautumista. Vai nauttiiko joku raskausajan elämisestä pelossa? Se stressi ei varmasti tee vauvallekaan hyvää.

Ja siitä pääsitkin itse siihen pointtiin miksi pelkosektioita myönnetään naisille joilla pelko on voimakasta: stressi ei tee sikiölle hyvää, ja pelkoa ei aina ehditä hoitaa pois. Parempi siis stressittömämpi raskaus tietäen että pääsee pelkosektioon. Kaikki raskaudethan eivät ole suunniteltuja, eikä synnytyspelko välttämättä lasta yrittäessä ole puhjennut, eli sinänsä etukäteen pelon käsitteleminen ei aina toimi.

Jokaista naista pelottaa synnytys enemmän tai vähemmän, mutta vain tietyillä se kehittyy hallitsemattomaksi peloksi. Ei kovin hyvä lähtökohta äitiydelle.

Kyse voi olla myös ns. kontrollifriikkeydestä, joka linkittyy joihinkin mt-ongelmiin ja persoonallisuushäiriöihin.

Hoh hoh mitä keittiöpsykologiaa. Eli kaikki naiset joilla on mikä tahansa pelko ovat lähtökohtaisesti huonoja äitejä? Mt-ongelmaisia ja persoonallisuushäiriöisiä? Kerropa, jos sun pitäisi nyt hypätä benjihyppy niin pelkäisitkö? Ihan vaan diagnoosina sun äitiyteen ja mielenterveyteen...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niinno... tämä on nyt vähän samaa kuin että joku sanoisi, että mitä sitä nyt masennusta hoitamaan, se on ihan turhaa vouhotusta ja asenneongelma....

Todellisuudessa paha synnytyspelko voi olla lamauttavaa ja vaikuttaa synnytyksen onnistumiseen siinä, missä jokin fyysinenkin sairaus tai vamma!

Sitä paitsi, ei se alatiesynnytyskään nyt välttämättä mikään peanuts ja lapselle riskitön ole. Oma kuopukseni syntyi napanuora kahdesti kaulan ympärillä, ja on autistinen. Tiedä sitten, onko hapenpuutteella ollut asian kanssa tekemistä, vai ei - mutta joka tapauksessa synnytys oli erittäin järkyttävä ja pelottava kokemus tuon takia. 

Ekan synnytykseni jälkeen vaadin päästä pelkopolille juttelemaan lääkärin kanssa siksi, että synnytys oli ollut erittäin rankka - kesto kaksi vrk ja ponnistuskin 2 h - ja epäilin, jaksanko fyysisesti tokaa raskautta. No, lääkäri tutki minut ja kirjasi potilaskertomukseen, että kohdunkaulan avautumisessa oli ekalla kerralla ongelmia, ja antoi ohjeet hoidosta toiselle kierrokselle - ja toka kerta onnistui helpommin, paitsi että oli tuo napanuora siis vauvan kaulassa.

Vaikka en ole mikään muiden kertomuksista hermostuva tyyppinä, ymmärrän oikein hyvin, että meitä naisia on moneen junaan, eikä se ole mikään vähäteltävä juttu tai peruste dissata ongelmaa. Minusta naisilla PITÄÄ olla oikeus loppupeleissä päättää tuollaisesta asiasta - siis tavattuaan lääkärin ja neuvoteltuaan muista vaihtoehdoista.

Synnytyspelkoa, kuten muitakin järjettömiä pelkoja, voi hoitaa terapialla. Miksei äiti voisi hakeutua terapiaan jo ennen raskaaksi tuloa? Olisi lapsellekin parempi, että on äiti jolla on mahdollisimman vähän järjettömiä pelkoja tai muita mielenterveysongelmia. Vähän myöhässä ollaan, jos tuohon haetaan apua vasta raskausaikana!

Pelkosektioon päätyvät käyvät aina psykologilla ja pelkopolilla käsittelemässä pelkojaan. Ei kai se synnytystä pelkäävä äiti äitinä eroa mitenkään siitä äidistä joka pelkää käärmeitä, lentämistä, korkeita paikkoja tai hämähäkkejä? Pitäisikö lapsen edun nimessä näidenkin äitien hankkiutua eroon järjettömistä peloistaan ennen lapsen syntymää?

Ei tuollaista pelkoa ehdi aina hoitaa millään muutamalla käynnillä pelkopolilla. Siksi fiksu äiti hoitaa pelkonsa pois jo ennen raskautumista. Vai nauttiiko joku raskausajan elämisestä pelossa? Se stressi ei varmasti tee vauvallekaan hyvää.

Ja siitä pääsitkin itse siihen pointtiin miksi pelkosektioita myönnetään naisille joilla pelko on voimakasta: stressi ei tee sikiölle hyvää, ja pelkoa ei aina ehditä hoitaa pois. Parempi siis stressittömämpi raskaus tietäen että pääsee pelkosektioon. Kaikki raskaudethan eivät ole suunniteltuja, eikä synnytyspelko välttämättä lasta yrittäessä ole puhjennut, eli sinänsä etukäteen pelon käsitteleminen ei aina toimi.

Jokaista naista pelottaa synnytys enemmän tai vähemmän, mutta vain tietyillä se kehittyy hallitsemattomaksi peloksi. Ei kovin hyvä lähtökohta äitiydelle.

Kyse voi olla myös ns. kontrollifriikkeydestä, joka linkittyy joihinkin mt-ongelmiin ja persoonallisuushäiriöihin.

Mistä yliopistosta olet valmistunut psykologiksi?

Koska mehän nyt oletamme, ettet mututuntumalla täällä jakele diagnooseja ihmisille.

Miksi on ihan ok pelätä lentämistä tai hämähäkkejä, mutta synnytyspelko on jotain kamalan hirveää, ja kertoo vakavista mielenterveysongelmista ja kyvyttömyydestä äitiyteen? Olinko kyvytön äidiksi ja mielenterveysongelmainen saadessani toista lastani mutta esikoisen kohdalla valmis äitiyteen, sillä en pelännyt synnytystä? 

Jotenkin ihmeellisen epäasiallista keskustelua vailla järjen tai logiikan hiventäkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni pelko juontaa juurensa evoluutioon, ja siihen rttä pelon kohde on aiheuttanut vaaran. Tavallaanhan synnytyspelko on siis aivan luonnollista, sillä onhan se historiassa ollut vaarallisin asia minkä nainen elämässään kokee.

Nyt ollaan asian ytimessä.

Tuskinpa kenelläkään olisi synnytyspelkoa JOS siihen ei olisi kukaan koskaan kuollut / kenenkään vauva ei olisi siinä kuollut tai vammautunut.

Ennemmin voidaan miettiä, että jos ei synnytyksen turvallisuus mietitytä yhtään, niin kärsiikö tällainen henkilö puutteellisesta itsesuojeluvaistosta.

Luuletko ihan tosissasi, että olisi olemassa naisia joita synnytyksen turvallisuus ei yhtään mietityttäisi? Et taida käydä ihan täysillä?

Juurihan täällä niin on vaahdottu, miten pelkäävät äidit ovat narsisteja ja seinähulluja, niin ilmeisesti näitä laukovat ihmiset eivät pahemmin ole asioita miettineet ennen omaa synnytystään.

Vierailija kirjoitti:

Minulle lapset eivät ole ajankohtainen asia, mutta kyllä, synnytys pelottaa jo valmiiksi. Pelottaa, että en jaksa ponnistaa, pelottaa, että tulee komplikaatioita ja jep, pelottaa, että repeän perseeseen asti ja kärsin loppuelämäni pidätysongelmista. Jos ja kun joskus raskaudun, haluan ja vaadin sektiota, tietäen, että myös siinä on riskinsä. En halua koko raskausaikaani murehtia ja pelätä alatiesynnytystä, enkä todellakaan saada paniikkikohtausta silloin, kun pitäisi keskittyä pusertamaan vauvaa ulos. Äitini on saanut meidät molemmat sektiolla, minut hätäsektiolla, koska lantio oli liian ahdas ja nuoremman veljeni suunnitellulla sektiolla edellisestä kerrasta viisastuneena. Pelkään, että oma kohtalo on sama ja haluan välttää sen suunnitellun sektion avulla.

Mä ajattelin ennen myös noin, mutta jotenkin raskauden myötä se pelko katos pikkuhiljaa itsestään. Jotenkin sitä tottui ajatukseen ja alkoi luottamaan siihen että keho osaa kyllä tehdä osansa. Ymmärrän kyllä siis pelon, mutta ei kannata sitä liikaa miettiä etukäteen. Joskus itse oikein ruokkii sitä pelkoa pahemmaksi kuin mitä se alunperin olikaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En minäkään myöntäisi ensisynnyttäjille sektiota, ainakaan tällaisesta syystä kuin jutussa:

”En pelännyt kipua, mutta halusin varmistaa, että lapseni saa syntyä mahdollisimman turvallisesti." Suomi on maailman turvallisimpia maita syntyä, menisi sitten ulkomaille yksityissairaalaan jos haluaa itse sanella kaiken. Tai ainakin maksaisi todelliset kustannukset toimenpiteestä täällä. Menee veronmaksajien piikkiin nyt. Ja sitten vielä kitisee kun on kerrottu leikkauksen riskeistä. Olisi varmaan pitänyt paijata päätä ja valehdella, että tosi hyvä kun otit tän sektion, nyt sulle ja sun lapselle ei voi käydä mitään pahaa.

Myös ensisynnyttäjän synnytyspelko saattaa hyvinkin hävitä vaikka jo synnytyksessä. Moni huomaa että hei, tämähän sujuu ja tämän kestää.

Suurin osa "pelkoklinikan" asiakkaista synnyttää kuitenkin lopulta alateitse eli he saavat apua tähän pelkoonsa. Sitten on oikeasti näitä ketkä pelkäävät ulkonäöllisiä asioita ja heitä harvoin saadaan autettua koska kyse on pinnallisista asioista. Kun olin opiskeluaikana yliopistosairaalassa harjoittelussa kutsuivat gynet pelkopolia "suojaa pillua poliksi" tmv. koska silloin jo useilla ihmisillä ulkonäköasiat menivät terveydellisten syiden edelle.

Jos tuo on totta, niin enpä enää ihmettele saamaani törkeää kohtelua, kun olen vuosikausia tuloksetta yrittänyt saada hoito alatiesynnytyksessä tulleisiin vaurioihin. Mä en oikeasti keksi mitään tarpeeksi pahaa sanottavaa tuollaisille "lääkäreille". Mikä helvetti tuota ammattikuntaa oikein vaivaa? Ilmeisesti kannattaa alkaa suhtautua jokaiseen lääkäriin lähtökohtaisesti narsistina tai psykopaattina, jonka kanssa pärjää vain pelaamalla tietynlaista peliä, jossa lääkäri saa esittää jumalan osaa ja määräillä ja ronkkia potilasta miten paljon haluaa tämän itsemääräämisoikeudesta välittämättä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En minäkään myöntäisi ensisynnyttäjille sektiota, ainakaan tällaisesta syystä kuin jutussa:

”En pelännyt kipua, mutta halusin varmistaa, että lapseni saa syntyä mahdollisimman turvallisesti." Suomi on maailman turvallisimpia maita syntyä, menisi sitten ulkomaille yksityissairaalaan jos haluaa itse sanella kaiken. Tai ainakin maksaisi todelliset kustannukset toimenpiteestä täällä. Menee veronmaksajien piikkiin nyt. Ja sitten vielä kitisee kun on kerrottu leikkauksen riskeistä. Olisi varmaan pitänyt paijata päätä ja valehdella, että tosi hyvä kun otit tän sektion, nyt sulle ja sun lapselle ei voi käydä mitään pahaa.

Myös ensisynnyttäjän synnytyspelko saattaa hyvinkin hävitä vaikka jo synnytyksessä. Moni huomaa että hei, tämähän sujuu ja tämän kestää.

Suurin osa "pelkoklinikan" asiakkaista synnyttää kuitenkin lopulta alateitse eli he saavat apua tähän pelkoonsa. Sitten on oikeasti näitä ketkä pelkäävät ulkonäöllisiä asioita ja heitä harvoin saadaan autettua koska kyse on pinnallisista asioista. Kun olin opiskeluaikana yliopistosairaalassa harjoittelussa kutsuivat gynet pelkopolia "suojaa pillua poliksi" tmv. koska silloin jo useilla ihmisillä ulkonäköasiat menivät terveydellisten syiden edelle.

Jos tuo on totta, niin enpä enää ihmettele saamaani törkeää kohtelua, kun olen vuosikausia tuloksetta yrittänyt saada hoito alatiesynnytyksessä tulleisiin vaurioihin. Mä en oikeasti keksi mitään tarpeeksi pahaa sanottavaa tuollaisille "lääkäreille". Mikä helvetti tuota ammattikuntaa oikein vaivaa? Ilmeisesti kannattaa alkaa suhtautua jokaiseen lääkäriin lähtökohtaisesti narsistina tai psykopaattina, jonka kanssa pärjää vain pelaamalla tietynlaista peliä, jossa lääkäri saa esittää jumalan osaa ja määräillä ja ronkkia potilasta miten paljon haluaa tämän itsemääräämisoikeudesta välittämättä.

Mistä yliopistosta olet valmistunut psykologiksi?

Koska mehän nyt oletamme, ettet mututuntumalla täällä jakele diagnooseja ihmisille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niinno... tämä on nyt vähän samaa kuin että joku sanoisi, että mitä sitä nyt masennusta hoitamaan, se on ihan turhaa vouhotusta ja asenneongelma....

Todellisuudessa paha synnytyspelko voi olla lamauttavaa ja vaikuttaa synnytyksen onnistumiseen siinä, missä jokin fyysinenkin sairaus tai vamma!

Sitä paitsi, ei se alatiesynnytyskään nyt välttämättä mikään peanuts ja lapselle riskitön ole. Oma kuopukseni syntyi napanuora kahdesti kaulan ympärillä, ja on autistinen. Tiedä sitten, onko hapenpuutteella ollut asian kanssa tekemistä, vai ei - mutta joka tapauksessa synnytys oli erittäin järkyttävä ja pelottava kokemus tuon takia. 

Ekan synnytykseni jälkeen vaadin päästä pelkopolille juttelemaan lääkärin kanssa siksi, että synnytys oli ollut erittäin rankka - kesto kaksi vrk ja ponnistuskin 2 h - ja epäilin, jaksanko fyysisesti tokaa raskautta. No, lääkäri tutki minut ja kirjasi potilaskertomukseen, että kohdunkaulan avautumisessa oli ekalla kerralla ongelmia, ja antoi ohjeet hoidosta toiselle kierrokselle - ja toka kerta onnistui helpommin, paitsi että oli tuo napanuora siis vauvan kaulassa.

Vaikka en ole mikään muiden kertomuksista hermostuva tyyppinä, ymmärrän oikein hyvin, että meitä naisia on moneen junaan, eikä se ole mikään vähäteltävä juttu tai peruste dissata ongelmaa. Minusta naisilla PITÄÄ olla oikeus loppupeleissä päättää tuollaisesta asiasta - siis tavattuaan lääkärin ja neuvoteltuaan muista vaihtoehdoista.

Synnytyspelkoa, kuten muitakin järjettömiä pelkoja, voi hoitaa terapialla. Miksei äiti voisi hakeutua terapiaan jo ennen raskaaksi tuloa? Olisi lapsellekin parempi, että on äiti jolla on mahdollisimman vähän järjettömiä pelkoja tai muita mielenterveysongelmia. Vähän myöhässä ollaan, jos tuohon haetaan apua vasta raskausaikana!

Synnytyspelko ei ole mielenterveysongelma, vaan pelko tuntemattomasta.

Ja se ei ole järjetön pelko siksi, ettet sinä ole pelännyt.

Miksi vain pienellä osalla äitejä on sitten tämä pelko, vaikka kaikille ensimmäinen synnytys on uutta?

Naiset ovat synnyttäneet kautta aikojen. Suurin osa synnytyksistä sujuu hyvin, isoja ongelmia on vain hyvin pienessä osassa synnytyksiä. Normaali ihminen luottaa todennäköisyyksiin, eikä kehittele pelkoa yleisestä asiasta. Olen täysin varma, että synnytyspelkoisilla on enemmän mielenterveysongelmia kuin muilla, ties vaikka olisi tutkittukin? Pointti on kuitenkin se, että kannattaa hoitaa ajoissa tuo pelko pois, eikä vasta raskausaikana.

Tästä on tutkimusta, suunniteltu sektio on yleisempää mielenterveysongelmista kärsivillä.

Vierailija kirjoitti:

Miksi on ihan ok pelätä lentämistä tai hämähäkkejä, mutta synnytyspelko on jotain kamalan hirveää, ja kertoo vakavista mielenterveysongelmista ja kyvyttömyydestä äitiyteen? Olinko kyvytön äidiksi ja mielenterveysongelmainen saadessani toista lastani mutta esikoisen kohdalla valmis äitiyteen, sillä en pelännyt synnytystä? 

Jotenkin ihmeellisen epäasiallista keskustelua vailla järjen tai logiikan hiventäkään.

Lentämisen ja hämähäkkien pelko on järjetöntä. Yleensä tällainen ihminen sitten vältteleekin lentämistä ja hämähäkkejä, luonnollisesti. Lapsen jos haluaa, ei synnytystä voi välttää. On kypsyyttä ja älykkyyttä kohdata pelkonsa ja päästä niiden yli. Järjettömät pelot hallitsevat elämää, eivätkä ole hyväksi kenellekään.

Eikö ihmisiä kannattaisi mielummin opettaa kohtaamaan pelkonsa tai ohjata hyvissä ajoin terapiaan, toisin kuin antaa mahdollisuus vältellä kaikkea vähänkin epämukavaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niinno... tämä on nyt vähän samaa kuin että joku sanoisi, että mitä sitä nyt masennusta hoitamaan, se on ihan turhaa vouhotusta ja asenneongelma....

Todellisuudessa paha synnytyspelko voi olla lamauttavaa ja vaikuttaa synnytyksen onnistumiseen siinä, missä jokin fyysinenkin sairaus tai vamma!

Sitä paitsi, ei se alatiesynnytyskään nyt välttämättä mikään peanuts ja lapselle riskitön ole. Oma kuopukseni syntyi napanuora kahdesti kaulan ympärillä, ja on autistinen. Tiedä sitten, onko hapenpuutteella ollut asian kanssa tekemistä, vai ei - mutta joka tapauksessa synnytys oli erittäin järkyttävä ja pelottava kokemus tuon takia. 

Ekan synnytykseni jälkeen vaadin päästä pelkopolille juttelemaan lääkärin kanssa siksi, että synnytys oli ollut erittäin rankka - kesto kaksi vrk ja ponnistuskin 2 h - ja epäilin, jaksanko fyysisesti tokaa raskautta. No, lääkäri tutki minut ja kirjasi potilaskertomukseen, että kohdunkaulan avautumisessa oli ekalla kerralla ongelmia, ja antoi ohjeet hoidosta toiselle kierrokselle - ja toka kerta onnistui helpommin, paitsi että oli tuo napanuora siis vauvan kaulassa.

Vaikka en ole mikään muiden kertomuksista hermostuva tyyppinä, ymmärrän oikein hyvin, että meitä naisia on moneen junaan, eikä se ole mikään vähäteltävä juttu tai peruste dissata ongelmaa. Minusta naisilla PITÄÄ olla oikeus loppupeleissä päättää tuollaisesta asiasta - siis tavattuaan lääkärin ja neuvoteltuaan muista vaihtoehdoista.

Synnytyspelkoa, kuten muitakin järjettömiä pelkoja, voi hoitaa terapialla. Miksei äiti voisi hakeutua terapiaan jo ennen raskaaksi tuloa? Olisi lapsellekin parempi, että on äiti jolla on mahdollisimman vähän järjettömiä pelkoja tai muita mielenterveysongelmia. Vähän myöhässä ollaan, jos tuohon haetaan apua vasta raskausaikana!

Synnytyspelko ei ole mielenterveysongelma, vaan pelko tuntemattomasta.

Ja se ei ole järjetön pelko siksi, ettet sinä ole pelännyt.

Miksi vain pienellä osalla äitejä on sitten tämä pelko, vaikka kaikille ensimmäinen synnytys on uutta?

Naiset ovat synnyttäneet kautta aikojen. Suurin osa synnytyksistä sujuu hyvin, isoja ongelmia on vain hyvin pienessä osassa synnytyksiä. Normaali ihminen luottaa todennäköisyyksiin, eikä kehittele pelkoa yleisestä asiasta. Olen täysin varma, että synnytyspelkoisilla on enemmän mielenterveysongelmia kuin muilla, ties vaikka olisi tutkittukin? Pointti on kuitenkin se, että kannattaa hoitaa ajoissa tuo pelko pois, eikä vasta raskausaikana.

Tästä on tutkimusta, suunniteltu sektio on yleisempää mielenterveysongelmista kärsivillä.

No joo, eipä yllätä. Tätäkin ketjua kun lukee, niin ei jää epäselväksi.