Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
HS: synnytyspelkoiset keisarinleikkaussynnyttäjät, mitä mieltä?
26.11.2016 |
Olen varmaan old school, mutta itse soisin valinnan vain sellaisille, joilla olisi itsellään aidosti huono kokemus synnytyksestä.
Ja tuossa artikkelissakin mainitaan, että on somen aiheuttama ilmiö, että naiset ovat synnytyspelkoisempia.
http://www.hs.fi/kotimaa/a1480055151667?jako=dd55ec1b55c59e76748c7f5937…
Kommentit (504)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samalla logiikallahan sä voisit todistaa oman väitteesi oikeaksi. Ja jos oikeasti olisit lääkäri niin ymmärtäisit varmasti mitä tarkoitetan sillä että syntymä on ihmisen elämän varallisin hetki. Siksi onnistunut synnytys on aina hieno hetki koko synnytykseen osallistuneelle henkilökunnalle. Jos mietit omaa elämääsi, niin varmasti sinulla on ollut suurempi riski kuolla tai vammautua syntyessäsi, kuin esim. tänään. Koska et tätä ymmärrä, en usko että olet lääkäriä nähnytkään. Tai ainakaan et ole erityisen hyvä lääkäri. Mitä tulee linkkeihin niin toivoisin sinun ymmärtävän että ei ole valmista linkkiä johonkin nettisivulle jossa kerrottaisiin kuinka suuresti syntymäkuolleisuus on vähentynyt verrattuna lasten syöpäkuolleisuuteen. Näitä asioita joutuu yhdistelemään useista eri lähteistä. Vaikka luulisi sinun "väikkäriä" tehdessäsi tämän jo huomanneen. ;)
Huoh, sinä sanot että sinulla on linkkejä mutta et laita niitä koska peruspulliaisena en niitä ymmärtäisi ja kun sanon että enköhän ymmärrä lääketieteestä jotain niin vedät tällaisen piilovittuiluviestin jossa jostain syystä koet olevasi pätevä arvioimaan asiantuntemustani alallani? Ok, tee itsestäsi vielä naurettavampia jos millään kykenet. Edelleenkin synnytyksessä kuolee hyvin vähän lapsia Suomessa, suurin osa neonataalikaudella (1-4 viikkoa) kuolleista lapsista kuolee kätkytkuolemaan tai synnynnäisiin kehityshäiriöihin. Kun taas suurin osa lapsivuodekuolemista ennen modernia lääketiedettä johtuu verenvuodoista, infektioista sekä eklampsiasta. Alatiesynnytys ei todellakaan ole mikään suuri riski lapselle, etenkään kun on mahdollisuus kiireelliseen sektioon.
Suosittelen sinullekin tilastotieteiden alkeiden opettelemista, tuollainen väite että synnytys on vaarallisin päivä koska ei voida määrittää tarkkaan toista päivää jona todennäköisesti kuolee on suorastaan tyhmä. Lapsi kuolee edelleen todennäköisemmin esim. Syöpään kuin synnytykseen.
Eli sä kumosit oman väitteesi ja myönsiy että lapsia kuolee synnytyksessä vähän, koska meillä on moderni lääketiede ja mahdollisuus sektioon? Aikaksemmin väitit että lapsia ei kuolisi synnytyksessä enempää huolimatta modernista lääketieteestä. Mahdatko enää itsekään pysyä perillä väitteistäsi?
Siis täh? Osaatko sä lukea? Luepa ihan huolella ensimmäisestä viestistä lähtien keskustelu ja mieti uudestaan kyseenalaistinko lääkärinä modernin lääketieteen merkitystä synnytysturvallisuudelle missään vaiheessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alatiesynnytyksessä pelottaa sikiön vakavan hapenpuutteen vaara. Tiedän lapsia ja aikuisia, jotka ovat saaneet syntyessään alatiesynnytyksessä vammoja, mm. hapenpuutteen aiheuttaman aivovamman. Sektiosta tulleita vammoja en tiedä yhtään, vaikka se ei tarkoita etteikö olisi mahdollista.
Mielestäni ensisynnyttäjän pitäisi maksaa ekstraa pelkosektiosta, jos mitään lääketieteellistä perustetta ei sektiolle löydy. Kuten vauvan ison koko jne. Sektio on kuitenkin leikkaus, ja vie terveydenhuollon resursseja enemmän kuin alatiesynnytys.
Niinno... tämä on nyt vähän samaa kuin että joku sanoisi, että mitä sitä nyt masennusta hoitamaan, se on ihan turhaa vouhotusta ja asenneongelma....
Todellisuudessa paha synnytyspelko voi olla lamauttavaa ja vaikuttaa synnytyksen onnistumiseen siinä, missä jokin fyysinenkin sairaus tai vamma!
Sitä paitsi, ei se alatiesynnytyskään nyt välttämättä mikään peanuts ja lapselle riskitön ole. Oma kuopukseni syntyi napanuora kahdesti kaulan ympärillä, ja on autistinen. Tiedä sitten, onko hapenpuutteella ollut asian kanssa tekemistä, vai ei - mutta joka tapauksessa synnytys oli erittäin järkyttävä ja pelottava kokemus tuon takia.
Ekan synnytykseni jälkeen vaadin päästä pelkopolille juttelemaan lääkärin kanssa siksi, että synnytys oli ollut erittäin rankka - kesto kaksi vrk ja ponnistuskin 2 h - ja epäilin, jaksanko fyysisesti tokaa raskautta. No, lääkäri tutki minut ja kirjasi potilaskertomukseen, että kohdunkaulan avautumisessa oli ekalla kerralla ongelmia, ja antoi ohjeet hoidosta toiselle kierrokselle - ja toka kerta onnistui helpommin, paitsi että oli tuo napanuora siis vauvan kaulassa.
Vaikka en ole mikään muiden kertomuksista hermostuva tyyppinä, ymmärrän oikein hyvin, että meitä naisia on moneen junaan, eikä se ole mikään vähäteltävä juttu tai peruste dissata ongelmaa. Minusta naisilla PITÄÄ olla oikeus loppupeleissä päättää tuollaisesta asiasta - siis tavattuaan lääkärin ja neuvoteltuaan muista vaihtoehdoista.
Ehkä järjetön (ensi)synnytyspelko on viesti siitä, ettei kannata lasta edes tehdä, jos ei uskalla edes synnyttää.
Lapsen elämässä tulee olemaan pahempiakin riskejä kuin syntymä. Äidin kannattaisi selvittää traumansa ennen lasten hankintaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Synnytyspelko viittaa usein mt-ongelmiin, jotka pitäisi hoitaa pois ennen raskautumista. Eri asia silloin, jos on huono synnytyskokemus taustalla(tosin mt-ongelma se sellainen traumakin on), silloin sen ymmärtää paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syntymä on elämän vaarallisin hetki, sanotaan. Synnytyksessä on paljon todennäköisempää sattua jotain kuin missään muussa lapsuuden yksittäisessä vaiheessa.
Melkoista puppua. Suomessa kuolee enemmän lapsia syöpään kuin synnytyksessä. Linkitä ihmeessä perusteet väitteellesi.
Niin koska lääketiede on kehittynyt niin pitkälle että meillä on mahdollisuus esimerkiksi sektioon. Ilman sektioita kuolleisuus olisi rutkasti korkeempi. Voi vitsi sun yksinkertaisuuttas.
Ootko tosissasi? Meinaat siis että lääketiede ei ole auttanut yhtään pelastamaan lapsia joilla on syöpä? Mietipä se mielipiteesi uudestaan, puhuitko siis että nykyään syntyminen on ihmisen vaarallisin ajanjakso vai oli ennen nykylääketiedettä? Edelleenkin voit linkata niitä lapsikuolleisuus lukuja synnytyksessä vrt. Varhaislapsuudessa ihan 2000-luvulla tai 1800-luvulla. Kunhan todistat että synnytykseen kuolee enemmän lapsia kuin muussa iässä.
Oletko edelleen pilkuisen yksinkertainen? Tottakai lääketiede on vähentänyt myös kuolleisuutta syöpään, mutta tässä tapauksessa ei voikaan verrata kuolleisuuslukuja suoraan, vaan niiden välisiä suhteita. Jos meillä ei olisi esim. mahdollisuutta hätäsektioon niin äitejä ja lapsia kuolisi synnytyksessä huomattavasti enemmän kuin nyt. Ilman syöpähoitoja kuolleisuuden määrä ei nousisi suhteessa niin paljon. Miksi muuten jankkaat niistä linkeistä kun et itse ole toimittanut pitään todistetta tai perustelua mielipiteellesi? Voin toki kaivaa linkkejö esiin, mutta en usko että kaltaisesi peruspulliainen ymmärtää lääketieteellisistä julkaisuista hölkäsen pöläystä.
Jos väittää että syntyminen on riskialtteinta esim. Kuolemanriskin vuoksi kuin mikään muu hetki ihmisen elämässä niin todistustaakka on silloin tällä väitteen esittäjällä. Ei ole minun asiani todistaa kirjoittajan väitettä vääräksi. Oletko uskovainen? Heillähän on samanlainen argumentaatiotaso "no todista ettei jumalaa ole olemassa!". Ja pistä ihmeessä niitä linkkejä, lääketieteen alan julkaisut kyllä menee kun niitä itsekin kirjoitan väikkäriini.
T. LL
hahahahah niinpä niin, keksitkö justiinsa kivan pikku roolin illan piristykseksi. Eikö keksinyt enää muuta keinoa? Voi sua! :D
En tarvinut, aihe kiinnostaa ihan ammatillisesta kannalta vaikka en ole gyne ja siksi tätä ketjua seurailenkin. Voi sua kun itselläsi ei argumentit riitä muuhun kuin tuollaiseen. Linkitä nyt niitä lääketieteellisiä tutkimuksia kun sulla kerta oli niitä. Huomasit varmaan myös että ei ole ollut tarve todistella ammattiani ennenkuin sinä menit möläyttämään että et voi linkata todisteita väitteellesi koska minä en peruspulliaisena asiasta mitään ymmärtäisi.
Pakko ihan ohimennen sanoa että jos sattuisitkin oikeasti olemaan lääkäri niin häpeä nyt vähän. Vaikka kyseessä on anonyymi keskustelupalsta niin jokin älyllinen taso pitäisi lääkärin osata pitää yllä, eikä kinata aiheesta joka on monelle potilaalle hyvin arka paikka. Empatiakyky täytyy opetella muualta kuin internetin lähteistä. T: oikea lääkäri 20 vuoden työkokemuksella
Miten tämä keskustelu nyt minun empatiakykyni opetteluun vaikuttaa? 10 vuotta olen ollut työelämässä, ei mitään ongelmaa ole ollut koskaan potilaiden kanssa. En näe syytä hävetä sitä että anonyyminä palstalla korjaan ihmisten omituisia väitteitä vaikka olisikin kyseessä herkkä aihe. Toivottavasti puutut internetin ulkopuolellakin myös kollegojen elämään.
Köh... minä toimittajana nyt huomauttaisin sivusta, että eka kommenttihan pitää täysin paikkansa. Luepa se ajatuksella uudelleen:
"Syntymä on elämän vaarallisin hetki, sanotaan. Synnytyksessä on paljon todennäköisempää sattua jotain kuin missään muussa lapsuuden yksittäisessä vaiheessa."
Syöpään lapsena kuoleminen ei ole mikään yksittäinen HETKI, eli et voi verrata yhteen synnytyskuolemia ja syöpäkuolemia ikävuosina 0-18. Jälkimmäisessä on 18 vuotta, ekassa pelkkä synnytyshetki.
Minusta voisit nyt mennä itseesi ja lopettaa kärkkään inttämisesi.
ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samalla logiikallahan sä voisit todistaa oman väitteesi oikeaksi. Ja jos oikeasti olisit lääkäri niin ymmärtäisit varmasti mitä tarkoitetan sillä että syntymä on ihmisen elämän varallisin hetki. Siksi onnistunut synnytys on aina hieno hetki koko synnytykseen osallistuneelle henkilökunnalle. Jos mietit omaa elämääsi, niin varmasti sinulla on ollut suurempi riski kuolla tai vammautua syntyessäsi, kuin esim. tänään. Koska et tätä ymmärrä, en usko että olet lääkäriä nähnytkään. Tai ainakaan et ole erityisen hyvä lääkäri. Mitä tulee linkkeihin niin toivoisin sinun ymmärtävän että ei ole valmista linkkiä johonkin nettisivulle jossa kerrottaisiin kuinka suuresti syntymäkuolleisuus on vähentynyt verrattuna lasten syöpäkuolleisuuteen. Näitä asioita joutuu yhdistelemään useista eri lähteistä. Vaikka luulisi sinun "väikkäriä" tehdessäsi tämän jo huomanneen. ;)
Huoh, sinä sanot että sinulla on linkkejä mutta et laita niitä koska peruspulliaisena en niitä ymmärtäisi ja kun sanon että enköhän ymmärrä lääketieteestä jotain niin vedät tällaisen piilovittuiluviestin jossa jostain syystä koet olevasi pätevä arvioimaan asiantuntemustani alallani? Ok, tee itsestäsi vielä naurettavampia jos millään kykenet. Edelleenkin synnytyksessä kuolee hyvin vähän lapsia Suomessa, suurin osa neonataalikaudella (1-4 viikkoa) kuolleista lapsista kuolee kätkytkuolemaan tai synnynnäisiin kehityshäiriöihin. Kun taas suurin osa lapsivuodekuolemista ennen modernia lääketiedettä johtuu verenvuodoista, infektioista sekä eklampsiasta. Alatiesynnytys ei todellakaan ole mikään suuri riski lapselle, etenkään kun on mahdollisuus kiireelliseen sektioon.
Suosittelen sinullekin tilastotieteiden alkeiden opettelemista, tuollainen väite että synnytys on vaarallisin päivä koska ei voida määrittää tarkkaan toista päivää jona todennäköisesti kuolee on suorastaan tyhmä. Lapsi kuolee edelleen todennäköisemmin esim. Syöpään kuin synnytykseen.
Eli sä kumosit oman väitteesi ja myönsiy että lapsia kuolee synnytyksessä vähän, koska meillä on moderni lääketiede ja mahdollisuus sektioon? Aikaksemmin väitit että lapsia ei kuolisi synnytyksessä enempää huolimatta modernista lääketieteestä. Mahdatko enää itsekään pysyä perillä väitteistäsi?
Siis täh? Osaatko sä lukea? Luepa ihan huolella ensimmäisestä viestistä lähtien keskustelu ja mieti uudestaan kyseenalaistinko lääkärinä modernin lääketieteen merkitystä synnytysturvallisuudelle missään vaiheessa.
Siinä tapauksessahan varmasti ymmärrät että syntymä on ihmiselämän vaarallisimpia päiviä, mutta että kuolemat synnytyksessä ovat harvinaisia lääketieteen kehityksen vuoksi. Syöpään ei ole olemassa yhtä tehokkaita hoitomuotoja, joten syntymää ja syöpää ei voi tässä asiassa verrata suoraan keskenään. Vänkäät nyt koko ajan eri asioita ja asian vierestä. Jo sektioita ei olisi olemassa, kuolisi huomattavasti suurempi osa vauvoista syntymän yhteydessä esimerkiksi hapenpuutteeseen. Piste. Tämän selvemmin en voi asiaa selittää ihmiselle joka kieltäytyy ymmärtämään lukemaansa, ja enempää aikaani en viitsi käyttää tähän väittelyyn. Lue aiheesta jotakin faktatietoa ja jatka sitten keskustelua.
Vierailija kirjoitti:
Niinno... tämä on nyt vähän samaa kuin että joku sanoisi, että mitä sitä nyt masennusta hoitamaan, se on ihan turhaa vouhotusta ja asenneongelma....
Todellisuudessa paha synnytyspelko voi olla lamauttavaa ja vaikuttaa synnytyksen onnistumiseen siinä, missä jokin fyysinenkin sairaus tai vamma!
Sitä paitsi, ei se alatiesynnytyskään nyt välttämättä mikään peanuts ja lapselle riskitön ole. Oma kuopukseni syntyi napanuora kahdesti kaulan ympärillä, ja on autistinen. Tiedä sitten, onko hapenpuutteella ollut asian kanssa tekemistä, vai ei - mutta joka tapauksessa synnytys oli erittäin järkyttävä ja pelottava kokemus tuon takia.
Ekan synnytykseni jälkeen vaadin päästä pelkopolille juttelemaan lääkärin kanssa siksi, että synnytys oli ollut erittäin rankka - kesto kaksi vrk ja ponnistuskin 2 h - ja epäilin, jaksanko fyysisesti tokaa raskautta. No, lääkäri tutki minut ja kirjasi potilaskertomukseen, että kohdunkaulan avautumisessa oli ekalla kerralla ongelmia, ja antoi ohjeet hoidosta toiselle kierrokselle - ja toka kerta onnistui helpommin, paitsi että oli tuo napanuora siis vauvan kaulassa.
Vaikka en ole mikään muiden kertomuksista hermostuva tyyppinä, ymmärrän oikein hyvin, että meitä naisia on moneen junaan, eikä se ole mikään vähäteltävä juttu tai peruste dissata ongelmaa. Minusta naisilla PITÄÄ olla oikeus loppupeleissä päättää tuollaisesta asiasta - siis tavattuaan lääkärin ja neuvoteltuaan muista vaihtoehdoista.
Synnytyspelkoa, kuten muitakin järjettömiä pelkoja, voi hoitaa terapialla. Miksei äiti voisi hakeutua terapiaan jo ennen raskaaksi tuloa? Olisi lapsellekin parempi, että on äiti jolla on mahdollisimman vähän järjettömiä pelkoja tai muita mielenterveysongelmia. Vähän myöhässä ollaan, jos tuohon haetaan apua vasta raskausaikana!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niinno... tämä on nyt vähän samaa kuin että joku sanoisi, että mitä sitä nyt masennusta hoitamaan, se on ihan turhaa vouhotusta ja asenneongelma....
Todellisuudessa paha synnytyspelko voi olla lamauttavaa ja vaikuttaa synnytyksen onnistumiseen siinä, missä jokin fyysinenkin sairaus tai vamma!
Sitä paitsi, ei se alatiesynnytyskään nyt välttämättä mikään peanuts ja lapselle riskitön ole. Oma kuopukseni syntyi napanuora kahdesti kaulan ympärillä, ja on autistinen. Tiedä sitten, onko hapenpuutteella ollut asian kanssa tekemistä, vai ei - mutta joka tapauksessa synnytys oli erittäin järkyttävä ja pelottava kokemus tuon takia.
Ekan synnytykseni jälkeen vaadin päästä pelkopolille juttelemaan lääkärin kanssa siksi, että synnytys oli ollut erittäin rankka - kesto kaksi vrk ja ponnistuskin 2 h - ja epäilin, jaksanko fyysisesti tokaa raskautta. No, lääkäri tutki minut ja kirjasi potilaskertomukseen, että kohdunkaulan avautumisessa oli ekalla kerralla ongelmia, ja antoi ohjeet hoidosta toiselle kierrokselle - ja toka kerta onnistui helpommin, paitsi että oli tuo napanuora siis vauvan kaulassa.
Vaikka en ole mikään muiden kertomuksista hermostuva tyyppinä, ymmärrän oikein hyvin, että meitä naisia on moneen junaan, eikä se ole mikään vähäteltävä juttu tai peruste dissata ongelmaa. Minusta naisilla PITÄÄ olla oikeus loppupeleissä päättää tuollaisesta asiasta - siis tavattuaan lääkärin ja neuvoteltuaan muista vaihtoehdoista.
Se napanuora olisi ollut lapsesi kaulan ympärillä, vaikka hän olisi syntynyt sektiolla.
Vierailija kirjoitti:
Alatiesynnytyksessä pelottaa sikiön vakavan hapenpuutteen vaara. Tiedän lapsia ja aikuisia, jotka ovat saaneet syntyessään alatiesynnytyksessä vammoja, mm. hapenpuutteen aiheuttaman aivovamman. Sektiosta tulleita vammoja en tiedä yhtään, vaikka se ei tarkoita etteikö olisi mahdollista.
Etkö tiedä kuinka harvinaista tuollainen on?
Sektiosta tulleita ongelmia et tiedä, koska sektiot eivät ole niin yleisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni ensisynnyttäjän pitäisi maksaa ekstraa pelkosektiosta, jos mitään lääketieteellistä perustetta ei sektiolle löydy. Kuten vauvan ison koko jne. Sektio on kuitenkin leikkaus, ja vie terveydenhuollon resursseja enemmän kuin alatiesynnytys.
Kuule aivan varmasti maksettaisiin vaikka 100% ylimääräistä jos silloin sektio myönnetään ilman ylimääräisiä mutinoita.
Miten tämä sektioasia muuten niin paljon kaihertaa? Miten se vaikuttaa niin kovasti jonkun alateitse synnyttäneen elämään, että saa kirjoittamaan ketjun täyteen alatyylisiä kommentteja sektioäideistä? Kertokaapas.
Vierailija kirjoitti:
Alatiesynnytyksessä pelottaa sikiön vakavan hapenpuutteen vaara. Tiedän lapsia ja aikuisia, jotka ovat saaneet syntyessään alatiesynnytyksessä vammoja, mm. hapenpuutteen aiheuttaman aivovamman. Sektiosta tulleita vammoja en tiedä yhtään, vaikka se ei tarkoita etteikö olisi mahdollista.
Sikiö voi kärsiä hapenpuutteesta myös sektion aikana. Myös synnytyksen jälkeiset hengitysvaikeudet (jotka ovat yleisempiä sektion jälkeen), aiheuttavat hapenpuutetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinno... tämä on nyt vähän samaa kuin että joku sanoisi, että mitä sitä nyt masennusta hoitamaan, se on ihan turhaa vouhotusta ja asenneongelma....
Todellisuudessa paha synnytyspelko voi olla lamauttavaa ja vaikuttaa synnytyksen onnistumiseen siinä, missä jokin fyysinenkin sairaus tai vamma!
Sitä paitsi, ei se alatiesynnytyskään nyt välttämättä mikään peanuts ja lapselle riskitön ole. Oma kuopukseni syntyi napanuora kahdesti kaulan ympärillä, ja on autistinen. Tiedä sitten, onko hapenpuutteella ollut asian kanssa tekemistä, vai ei - mutta joka tapauksessa synnytys oli erittäin järkyttävä ja pelottava kokemus tuon takia.
Ekan synnytykseni jälkeen vaadin päästä pelkopolille juttelemaan lääkärin kanssa siksi, että synnytys oli ollut erittäin rankka - kesto kaksi vrk ja ponnistuskin 2 h - ja epäilin, jaksanko fyysisesti tokaa raskautta. No, lääkäri tutki minut ja kirjasi potilaskertomukseen, että kohdunkaulan avautumisessa oli ekalla kerralla ongelmia, ja antoi ohjeet hoidosta toiselle kierrokselle - ja toka kerta onnistui helpommin, paitsi että oli tuo napanuora siis vauvan kaulassa.
Vaikka en ole mikään muiden kertomuksista hermostuva tyyppinä, ymmärrän oikein hyvin, että meitä naisia on moneen junaan, eikä se ole mikään vähäteltävä juttu tai peruste dissata ongelmaa. Minusta naisilla PITÄÄ olla oikeus loppupeleissä päättää tuollaisesta asiasta - siis tavattuaan lääkärin ja neuvoteltuaan muista vaihtoehdoista.
Synnytyspelkoa, kuten muitakin järjettömiä pelkoja, voi hoitaa terapialla. Miksei äiti voisi hakeutua terapiaan jo ennen raskaaksi tuloa? Olisi lapsellekin parempi, että on äiti jolla on mahdollisimman vähän järjettömiä pelkoja tai muita mielenterveysongelmia. Vähän myöhässä ollaan, jos tuohon haetaan apua vasta raskausaikana!
Pelkosektioon päätyvät käyvät aina psykologilla ja pelkopolilla käsittelemässä pelkojaan. Ei kai se synnytystä pelkäävä äiti äitinä eroa mitenkään siitä äidistä joka pelkää käärmeitä, lentämistä, korkeita paikkoja tai hämähäkkejä? Pitäisikö lapsen edun nimessä näidenkin äitien hankkiutua eroon järjettömistä peloistaan ennen lapsen syntymää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinno... tämä on nyt vähän samaa kuin että joku sanoisi, että mitä sitä nyt masennusta hoitamaan, se on ihan turhaa vouhotusta ja asenneongelma....
Todellisuudessa paha synnytyspelko voi olla lamauttavaa ja vaikuttaa synnytyksen onnistumiseen siinä, missä jokin fyysinenkin sairaus tai vamma!
Sitä paitsi, ei se alatiesynnytyskään nyt välttämättä mikään peanuts ja lapselle riskitön ole. Oma kuopukseni syntyi napanuora kahdesti kaulan ympärillä, ja on autistinen. Tiedä sitten, onko hapenpuutteella ollut asian kanssa tekemistä, vai ei - mutta joka tapauksessa synnytys oli erittäin järkyttävä ja pelottava kokemus tuon takia.
Ekan synnytykseni jälkeen vaadin päästä pelkopolille juttelemaan lääkärin kanssa siksi, että synnytys oli ollut erittäin rankka - kesto kaksi vrk ja ponnistuskin 2 h - ja epäilin, jaksanko fyysisesti tokaa raskautta. No, lääkäri tutki minut ja kirjasi potilaskertomukseen, että kohdunkaulan avautumisessa oli ekalla kerralla ongelmia, ja antoi ohjeet hoidosta toiselle kierrokselle - ja toka kerta onnistui helpommin, paitsi että oli tuo napanuora siis vauvan kaulassa.
Vaikka en ole mikään muiden kertomuksista hermostuva tyyppinä, ymmärrän oikein hyvin, että meitä naisia on moneen junaan, eikä se ole mikään vähäteltävä juttu tai peruste dissata ongelmaa. Minusta naisilla PITÄÄ olla oikeus loppupeleissä päättää tuollaisesta asiasta - siis tavattuaan lääkärin ja neuvoteltuaan muista vaihtoehdoista.
Synnytyspelkoa, kuten muitakin järjettömiä pelkoja, voi hoitaa terapialla. Miksei äiti voisi hakeutua terapiaan jo ennen raskaaksi tuloa? Olisi lapsellekin parempi, että on äiti jolla on mahdollisimman vähän järjettömiä pelkoja tai muita mielenterveysongelmia. Vähän myöhässä ollaan, jos tuohon haetaan apua vasta raskausaikana!
Synnytyspelko ei ole mielenterveysongelma, vaan pelko tuntemattomasta.
Ja se ei ole järjetön pelko siksi, ettet sinä ole pelännyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinno... tämä on nyt vähän samaa kuin että joku sanoisi, että mitä sitä nyt masennusta hoitamaan, se on ihan turhaa vouhotusta ja asenneongelma....
Todellisuudessa paha synnytyspelko voi olla lamauttavaa ja vaikuttaa synnytyksen onnistumiseen siinä, missä jokin fyysinenkin sairaus tai vamma!
Sitä paitsi, ei se alatiesynnytyskään nyt välttämättä mikään peanuts ja lapselle riskitön ole. Oma kuopukseni syntyi napanuora kahdesti kaulan ympärillä, ja on autistinen. Tiedä sitten, onko hapenpuutteella ollut asian kanssa tekemistä, vai ei - mutta joka tapauksessa synnytys oli erittäin järkyttävä ja pelottava kokemus tuon takia.
Ekan synnytykseni jälkeen vaadin päästä pelkopolille juttelemaan lääkärin kanssa siksi, että synnytys oli ollut erittäin rankka - kesto kaksi vrk ja ponnistuskin 2 h - ja epäilin, jaksanko fyysisesti tokaa raskautta. No, lääkäri tutki minut ja kirjasi potilaskertomukseen, että kohdunkaulan avautumisessa oli ekalla kerralla ongelmia, ja antoi ohjeet hoidosta toiselle kierrokselle - ja toka kerta onnistui helpommin, paitsi että oli tuo napanuora siis vauvan kaulassa.
Vaikka en ole mikään muiden kertomuksista hermostuva tyyppinä, ymmärrän oikein hyvin, että meitä naisia on moneen junaan, eikä se ole mikään vähäteltävä juttu tai peruste dissata ongelmaa. Minusta naisilla PITÄÄ olla oikeus loppupeleissä päättää tuollaisesta asiasta - siis tavattuaan lääkärin ja neuvoteltuaan muista vaihtoehdoista.
Synnytyspelkoa, kuten muitakin järjettömiä pelkoja, voi hoitaa terapialla. Miksei äiti voisi hakeutua terapiaan jo ennen raskaaksi tuloa? Olisi lapsellekin parempi, että on äiti jolla on mahdollisimman vähän järjettömiä pelkoja tai muita mielenterveysongelmia. Vähän myöhässä ollaan, jos tuohon haetaan apua vasta raskausaikana!
Aika harva taitaa jo etukäteen tietää, että synnytys pelottaa niin kovasti. Sitä paitsi, kuten sanoin, pelot eivät ole todellakaan mitenkään "järjettömiä", vaan synnytyksessä ON - siis siinä ihailemassa alatiesynnytyksessäkin - paljon riskejä.
Pikemminkin siis sanoisin, että järjetöntä olla täysin pelkäämättä synnytystä.
Lamauttava pelko toki on toinen juttu, ja siihen monilla auttaa pelkopoli. Ja edelleen katson, että jos pelkopoli ei asiaa auta, se sektio pitää olla mahdollisuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinno... tämä on nyt vähän samaa kuin että joku sanoisi, että mitä sitä nyt masennusta hoitamaan, se on ihan turhaa vouhotusta ja asenneongelma....
Todellisuudessa paha synnytyspelko voi olla lamauttavaa ja vaikuttaa synnytyksen onnistumiseen siinä, missä jokin fyysinenkin sairaus tai vamma!
Sitä paitsi, ei se alatiesynnytyskään nyt välttämättä mikään peanuts ja lapselle riskitön ole. Oma kuopukseni syntyi napanuora kahdesti kaulan ympärillä, ja on autistinen. Tiedä sitten, onko hapenpuutteella ollut asian kanssa tekemistä, vai ei - mutta joka tapauksessa synnytys oli erittäin järkyttävä ja pelottava kokemus tuon takia.
Ekan synnytykseni jälkeen vaadin päästä pelkopolille juttelemaan lääkärin kanssa siksi, että synnytys oli ollut erittäin rankka - kesto kaksi vrk ja ponnistuskin 2 h - ja epäilin, jaksanko fyysisesti tokaa raskautta. No, lääkäri tutki minut ja kirjasi potilaskertomukseen, että kohdunkaulan avautumisessa oli ekalla kerralla ongelmia, ja antoi ohjeet hoidosta toiselle kierrokselle - ja toka kerta onnistui helpommin, paitsi että oli tuo napanuora siis vauvan kaulassa.
Vaikka en ole mikään muiden kertomuksista hermostuva tyyppinä, ymmärrän oikein hyvin, että meitä naisia on moneen junaan, eikä se ole mikään vähäteltävä juttu tai peruste dissata ongelmaa. Minusta naisilla PITÄÄ olla oikeus loppupeleissä päättää tuollaisesta asiasta - siis tavattuaan lääkärin ja neuvoteltuaan muista vaihtoehdoista.
Synnytyspelkoa, kuten muitakin järjettömiä pelkoja, voi hoitaa terapialla. Miksei äiti voisi hakeutua terapiaan jo ennen raskaaksi tuloa? Olisi lapsellekin parempi, että on äiti jolla on mahdollisimman vähän järjettömiä pelkoja tai muita mielenterveysongelmia. Vähän myöhässä ollaan, jos tuohon haetaan apua vasta raskausaikana!
Pelkosektioon päätyvät käyvät aina psykologilla ja pelkopolilla käsittelemässä pelkojaan. Ei kai se synnytystä pelkäävä äiti äitinä eroa mitenkään siitä äidistä joka pelkää käärmeitä, lentämistä, korkeita paikkoja tai hämähäkkejä? Pitäisikö lapsen edun nimessä näidenkin äitien hankkiutua eroon järjettömistä peloistaan ennen lapsen syntymää?
Ei tuollaista pelkoa ehdi aina hoitaa millään muutamalla käynnillä pelkopolilla. Siksi fiksu äiti hoitaa pelkonsa pois jo ennen raskautumista. Vai nauttiiko joku raskausajan elämisestä pelossa? Se stressi ei varmasti tee vauvallekaan hyvää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinno... tämä on nyt vähän samaa kuin että joku sanoisi, että mitä sitä nyt masennusta hoitamaan, se on ihan turhaa vouhotusta ja asenneongelma....
Todellisuudessa paha synnytyspelko voi olla lamauttavaa ja vaikuttaa synnytyksen onnistumiseen siinä, missä jokin fyysinenkin sairaus tai vamma!
Sitä paitsi, ei se alatiesynnytyskään nyt välttämättä mikään peanuts ja lapselle riskitön ole. Oma kuopukseni syntyi napanuora kahdesti kaulan ympärillä, ja on autistinen. Tiedä sitten, onko hapenpuutteella ollut asian kanssa tekemistä, vai ei - mutta joka tapauksessa synnytys oli erittäin järkyttävä ja pelottava kokemus tuon takia.
Ekan synnytykseni jälkeen vaadin päästä pelkopolille juttelemaan lääkärin kanssa siksi, että synnytys oli ollut erittäin rankka - kesto kaksi vrk ja ponnistuskin 2 h - ja epäilin, jaksanko fyysisesti tokaa raskautta. No, lääkäri tutki minut ja kirjasi potilaskertomukseen, että kohdunkaulan avautumisessa oli ekalla kerralla ongelmia, ja antoi ohjeet hoidosta toiselle kierrokselle - ja toka kerta onnistui helpommin, paitsi että oli tuo napanuora siis vauvan kaulassa.
Vaikka en ole mikään muiden kertomuksista hermostuva tyyppinä, ymmärrän oikein hyvin, että meitä naisia on moneen junaan, eikä se ole mikään vähäteltävä juttu tai peruste dissata ongelmaa. Minusta naisilla PITÄÄ olla oikeus loppupeleissä päättää tuollaisesta asiasta - siis tavattuaan lääkärin ja neuvoteltuaan muista vaihtoehdoista.
Synnytyspelkoa, kuten muitakin järjettömiä pelkoja, voi hoitaa terapialla. Miksei äiti voisi hakeutua terapiaan jo ennen raskaaksi tuloa? Olisi lapsellekin parempi, että on äiti jolla on mahdollisimman vähän järjettömiä pelkoja tai muita mielenterveysongelmia. Vähän myöhässä ollaan, jos tuohon haetaan apua vasta raskausaikana!
Pelkosektioon päätyvät käyvät aina psykologilla ja pelkopolilla käsittelemässä pelkojaan. Ei kai se synnytystä pelkäävä äiti äitinä eroa mitenkään siitä äidistä joka pelkää käärmeitä, lentämistä, korkeita paikkoja tai hämähäkkejä? Pitäisikö lapsen edun nimessä näidenkin äitien hankkiutua eroon järjettömistä peloistaan ennen lapsen syntymää?
Ja järjettömyydestä jos puhutaan, niin järjetöntä on enneminkin se että EI ole käynyt mielessäkään ajatus alatiesynnytyksen riskeistä. Ajatteleeko sellainen ihminen paljoa mitään muutakaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinno... tämä on nyt vähän samaa kuin että joku sanoisi, että mitä sitä nyt masennusta hoitamaan, se on ihan turhaa vouhotusta ja asenneongelma....
Todellisuudessa paha synnytyspelko voi olla lamauttavaa ja vaikuttaa synnytyksen onnistumiseen siinä, missä jokin fyysinenkin sairaus tai vamma!
Sitä paitsi, ei se alatiesynnytyskään nyt välttämättä mikään peanuts ja lapselle riskitön ole. Oma kuopukseni syntyi napanuora kahdesti kaulan ympärillä, ja on autistinen. Tiedä sitten, onko hapenpuutteella ollut asian kanssa tekemistä, vai ei - mutta joka tapauksessa synnytys oli erittäin järkyttävä ja pelottava kokemus tuon takia.
Ekan synnytykseni jälkeen vaadin päästä pelkopolille juttelemaan lääkärin kanssa siksi, että synnytys oli ollut erittäin rankka - kesto kaksi vrk ja ponnistuskin 2 h - ja epäilin, jaksanko fyysisesti tokaa raskautta. No, lääkäri tutki minut ja kirjasi potilaskertomukseen, että kohdunkaulan avautumisessa oli ekalla kerralla ongelmia, ja antoi ohjeet hoidosta toiselle kierrokselle - ja toka kerta onnistui helpommin, paitsi että oli tuo napanuora siis vauvan kaulassa.
Vaikka en ole mikään muiden kertomuksista hermostuva tyyppinä, ymmärrän oikein hyvin, että meitä naisia on moneen junaan, eikä se ole mikään vähäteltävä juttu tai peruste dissata ongelmaa. Minusta naisilla PITÄÄ olla oikeus loppupeleissä päättää tuollaisesta asiasta - siis tavattuaan lääkärin ja neuvoteltuaan muista vaihtoehdoista.
Se napanuora olisi ollut lapsesi kaulan ympärillä, vaikka hän olisi syntynyt sektiolla.
Totta kai, mutta häntä ei olisi kiskottu kohdusta niin, että napanuoraa ei olisi ekaksi katkaistu eli hapenpuutehan syntyy siitä, kun lapsi pukertaa ulos alateitse ja napanuora kiristyy.
Alue: Aihe vapaa
Miten tämä keskustelu nyt minun empatiakykyni opetteluun vaikuttaa? 10 vuotta olen ollut työelämässä, ei mitään ongelmaa ole ollut koskaan potilaiden kanssa. En näe syytä hävetä sitä että anonyyminä palstalla korjaan ihmisten omituisia väitteitä vaikka olisikin kyseessä herkkä aihe. Toivottavasti puutut internetin ulkopuolellakin myös kollegojen elämään.