HS: synnytyspelkoiset keisarinleikkaussynnyttäjät, mitä mieltä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kai kukaan kiistä sektion riskejä. Mutta osa äideistä pelkää enemmän alatiesynnytyksen riskejä, jotka kohdistuvat enemmän vauvaan kuin äitiin. Sektiossa ei käytännössä ole riskiä vauvan vakavasta vammautumisesta. Toisille se pelko on ylitsepääsemätön.

Muttakun se vauva tarvitsee myös terveen ja tajuissaan olevan äidin. Ei synnytys ole vain sitä, että lapsi tavalla tai toisella tulee ulos äidistä vaan myös ne ensimmäiset ajat ovat äärimmäisen tärkeitä. Ihan ensisekunneista kotiutumiseen jne. Tietty aina voi mennä joku pieleen, mutta sektiosssa nämä hetket uhrataan valinnalla. Ne jotka kertovat olevansa pystyssä ja kunnossa 4 päivää sektiosta ovat poikkeus tai valehtelevat. Hyvät heille, mutta kyyseessä on iso vatsan alueen leikkaus ja järjwnkin pitäisi sanoa, että toipuminen kestää.

Itse sain vauvan rinnalle pari minuuttia siitä kun hänet vatsastani ulos nostettiin. Kätilö tarkasti hänet mieheni seurassa ja vauva tuotiin heti minulle, olin aivan tajuissani ja järjissäni ja siinä vauvan kanssa kanssa ihmeteltiin toisiamme kun vatsaani ommeltiin kasaan. Silittelin hänen hiuksia ja katselin hänen kauniita kasvojaan ihmetyksen vallassa.

Minulle tehtiin kiireellinen sektio aamuyöllä, aamun valvoin vauvaa katsellen hänen nukkuessa rintakehäni päällä ja taisin jo imettääkin. Päivällä/Iltapäivällä pääsin jo ylös sängystä kätilön avustamana ja illalla kävin yksin vessassa ja suihkussa. Leikkauksen jälkeen olin 3pv sairaalassa ja siinäkin ajassa aloin tylsistyä kun tunsin olevani aivan kunnossa, kävelin ja kantelin vauvaa pitkin käytäviä, hain itse juomista huoneeseen...

Mitkä ensihetket olen menettänyt? Mikä hankala toipuminen? Tiedän että olin onnekas kun kaikki meni niin hyvin, mutta ei kai se nyt niin harvinaista ole...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kai kukaan kiistä sektion riskejä. Mutta osa äideistä pelkää enemmän alatiesynnytyksen riskejä, jotka kohdistuvat enemmän vauvaan kuin äitiin. Sektiossa ei käytännössä ole riskiä vauvan vakavasta vammautumisesta. Toisille se pelko on ylitsepääsemätön.

Muttakun se vauva tarvitsee myös terveen ja tajuissaan olevan äidin. Ei synnytys ole vain sitä, että lapsi tavalla tai toisella tulee ulos äidistä vaan myös ne ensimmäiset ajat ovat äärimmäisen tärkeitä. Ihan ensisekunneista kotiutumiseen jne. Tietty aina voi mennä joku pieleen, mutta sektiosssa nämä hetket uhrataan valinnalla. Ne jotka kertovat olevansa pystyssä ja kunnossa 4 päivää sektiosta ovat poikkeus tai valehtelevat. Hyvät heille, mutta kyyseessä on iso vatsan alueen leikkaus ja järjwnkin pitäisi sanoa, että toipuminen kestää.

No voi höpö höpö. Elektiivinen sektio tehdään puudutuksessa, tunto on pois vain alakropasta. Nykyään lapsen saa rinnalle heti, ja vain haavan ompelun ajan  isä pitää vauvaa. Sitten vauvan saa taas (ainakin NKL:ssa) heräämössä rinnalle ja imetystäkin voidaan aloitella jo heräämössä. Itse en ollut sektion jälkeen mitenkään "poissa pelistä". Samalla osastolla oli pari muutakin "sektioäitiä" ja ihan normaalisti kaikki hoidimme vauvojamme. Sen sijaan kaksi alateitse synnyttänyttä äitiä oli niin huonossa kunnossa että vauvat olivat hoitajilla suurimman osan ajasta kun äitien vointi oli niin huono. 

Itselleni sektion "määrännyt" lääkäri totesi aiva selkeästi, että sektiossa riskit - jotka määrällisesti ovat Suomessa melko pieniä  ns. perusterveiden äitien kohdalla - kohdistuvat äitiin, ja lapselle suunniteltu sektio on alatietä turvallisempi tapa syntyä. Alatien suurin riski lapselle on hapenpuute, joka, toisin kuin täällä väitetään, EI ole mitenkään erityisen harvinainen asia. Ongelma on siinä, että monet synnytyksen aikaisesta hapenpuutteesta aiheutuvat vauriot havaitaan vasta lapsen ollessa isompi, ja yhteyttä syntymätapaan ei voida osoittaa suoraan (vaikka se on todellisuudessa todennäköistä). Synnytyksen aikaisen hapenpuutteen vaikutukset eivät siis näy tilastoissa kovinkaan selkeästi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerrotaanpa oma pelkotarinani:

Ehkäisy oli ollut poissa jo melkein kolme vuotta, kun viimein tulin raskaaksi. Eli ei ollut ihan yhtä itsestäänselvää kuin niille, jotka hups vaan -tulevat raskaaksi.

Kuuluttiin siinä myös vähemmistöön, koska lapsettomuus koskettaa yhtä pariskuntaa viidestä. Eli tietoisuus siitä, että ne huonot asiat voivat tapahtua jopa minullekin.

Lisäksi vielä sattuvasti noihin aikoihin uutisoitiin naisesta, jonka lapsi oli vammautunut synnytyksessä hapenpuutteen takia niin vakavasti, että tarvitsi 24/7 hoitoringin ja lapsi ei pystynyt edes nielemään itse. Sitä uutista lukiessa entistä enemmän konkretisoitui, että vaikka riskiprosentti olisi pieni, niin joku niihin pieniin prosentteihin aina kuuluu.

Lapsen menettämisen/vammautumisen sypeen ei auteta missään. Kätilön kanssa jutellessa puhuttiin vain ja ainoastaan kipulääkkeistä, vaikka kuinka jankkasin etten ole huolestunut kivusta, vaan vauvasta. Siihen sovittiin lopulta madallettu sektiokynnys, että leikkuriin lähdetään heti jos vähääkään menee siihen suuntaan.

Lapseni syntyikin sitten lopulta kiireellisellä sektiolla, koska tosiaan joutui ahdinkoon kesken kaiken.

Ja muuten, näitä pillun kireys juttuja kun täällä on vaahdottu sivu tolkulla, niin siihen olisi yksi juttu. Kun synnyttäneille tuttaville mainitsin synnytyksen huolestuttavan, niin sain sen enempää kyselemättä kaikilta pitkät vakuuttelut miten paikat on ihan yhtä hyvät kuin ennen synnytystä, tai oikeastaan tiukemmat.

Olin vähän, että wtf. Kuka on niin tyhjäpää, että tuollainen on se isoin huolestuttaja synnytyksessä.

Se ei kuitenkaan pelota, kun äitejä on kuollut sektion jälkeen Suomessa? Vasta oli isot lehtijutut (verenvuotoon, tulehdukseen?) kuolleesta perusterveestä nuoresta naisesta, jonka lapsikin koki kätkytkuoleman jonkun verran synnytyksen jälkeen. Tämä ei sitten pelota kuitenkaan?

Niin no, jotkut meistä ajattelevat ensisijaisesti sen lapsen ahdinkoa.

Lisäksi tuo mainitsemasi tapaus tapahtui hätäsektiossa, miten olisikaan käynyt jos olisi ollut suunniteltu.

Meinaatko ettei suunnitellussa sektiossa tarvitse avata kohtua?

Suunnitellussa sektiossa ei tarvitse avata jo synnytyksestä "kärsinyttä" kohtua (potilaan ollessa mahdollisesti jo verenpaineen ym. suhteen "äärirajoilla") tuhannen kiireellä. Ei voi olla yllätys tai vaikeaa käsittää, että todella kiireessä tehty leikkaus sisältää enemmän riskejä kuin kiireettömästi ja suunnitellusti toteutettu operaatio. 

Ei ollut synnytyspelkoa mutta ajattelin että parempi vauvalle kun pääsee nopeesti maailmaan. Lääkäri totesi että normaalia tietä mennään. Ajattelin että mikäpäs siinä. En ehtinyt jännitellä kun 3 naista hyökkäs paareineen ja sano että nyt leikkaukseen eli sektioon. Oli nk hätäsektio. Kaikki meni hyvin. Suuri kiitos naistenklinikalle n yli 20 v sitten.