Mikä on yleensä PÄÄSYY, miksi 34 v kaunis, akteeminen, pk-seutulainen nainen "ei löydä sopivaa miestä"??

Yhden tapausesimerkin perusteella kohtalaisen yleistävä otsikko.

Vierailija kirjoitti:

Ystäväpiirissäni olen huomannut, että osalla on liian epärealistiset kriteerit varteenotettavalle kumppanille. Enkä tarkoita tällä sitä, että miehen pitäisi olla uskomattoman komea, rikas ja älykäs, vaan sitä, että "samanhenkisyyden" tavoittelussa mennään liian pitkälle. Miehellä pitäisi olla täysin samanlainen arvomaailma, samanlaiset harrastukset, samanlainen elämäntyyli, samanlainen luonne, samanlainen perhetausta jne. Mielellään samalta tai läheltä liippaavalta alalta. Ei riitä, jos miehen kanssa huumorintaju natsaa ja yhdessä on mukavaa, vaan kaikki erilaisuus nähdään uhkana. Osalla tämä johtuu siitä, että omia valintoja pidetään niin paljon parempana kuin muiden ihmisten valintoja. Osalla taas parisuhdetaidot ovat heikot, eikä kykyä kompromisseihin ole, joten tapailut kaatuvat arjen kannalta melko merkityksettömiin näkemyseroihin. Ajatellaan, että parisuhteen muodostaminen on aivan helvetin vaikeaa, ja luovutetaan heti, jos kaikki palaset ei osu yhteen, koska ei haluta pettymyksiä kovan vaivannäön jälkeen. Enkä nyt tarkoita, että kenet tahansa pitäisi kelpuuttaa, tai että suhde toimisi, jos juuri mitään yhteistä ei ole. Monelle ystävälleni suosittelisin kuitenkin avarakatseisuutta - sopivasti erilaisella miehellä voisi olla jopa jotain annettavaa ja tämä voisi laajentaa omaa elinpiiriä. Mikäli he siis haluavat pariutua, ymmärrän kyllä, että kaikki eivät halua. Ainakin parin heistä tiedän kuitenkin kärsivän "kuplassaan", jonne he eivät ole valmiita ottamaan erilaisia ihmisiä, vaan toivovat löytävänsä jonkun saman kuplan sisältä.

Hyvä pointti ja lisään vielä sen, että kumppanissa itse asiassa pitäisikin olla sopiva määrä erilaisuutta, jotta kipinä pysyy yllä. Oman kloonin kanssa seurustelu käy vääjäämättä tylsäksi ja sitten ollaan jossain vaiheessa tilanteessa, että ei olekaan kuin kaverifiiliksiä sitä kumppania kohtaan. Omituista, ettei tätä ymmärretä. Ehkä se oman erinomaisuuden kokemus johtaa siihen, että ei nähdä kuin yksi oikea tapa elää ja olla.

Syitä voi olla monia, eivätkä ne suinkaan aina näy ulospäin tai välity läheisillekään ihmisille.

Itsellä syy on aikaisempi koulukiusaaminen sekä vääristynyt minäkuva.

En pidä vartalostani, en voi kuvitella varataloni näyttämistä edes siskolleni. Tämä johtuu aiemmasta ylipainostani joka romutti kehollisen itsetuntoni. Saan miehiltä huomiota, mutta kun en pysty. Pidän itseäni ällöttävänä, mistä johtuu se että jokainen mies joka osoittaa seksuaalista kiinnostusta minua kohtaan omaa mielessäni jonkinlaisen fetissin ällöttäviin asioihin, ja on siten omituisen ja likaisen oloinen. En voi kuvitella että miehen kiinnostus minua kohtaan olisi "normaalia". Kaipaan rakkautta ja läheisyyttä ja minulla olisi sitä ihan älyttömästi annettavana. Olen erittäin seksuaalinen ja välittävä ihminen.

Ulospäin olen rento, nopeahuumorinen ja lämmin ihminen, jolla on paljon ystäviä. Kenellekään en ole vaikeuksistani puhunut, koska se tuntuu liian pahalta. Ystävät tietävät kuitenkin päällisin puolin mitä päässäno liikkuu. Koen olevani epäsopiva ja ällöttävä. Kelpaamaton.

Hyvät miehet ei lähesty naisia.

Syitä on varmaan ihan yhtä paljon kuin on ihmisiäkin! Mä oon naimisissa, jos en olisi, olisi syy seuraava: Miesten keskimääräisesti arvioiden heikko itsetunto.

Ainakin nuorempana olin ihan nätti ja seuraa olisi löytynyt, mutta tosi usein törmäsin lasisiin egoihin.

Työelämässä miesten kanssa pitää aina olla varovainen, ettei miehinen ego saa kolausta. Usein esitänkin itseäni tyhmempää, pääsen helpommalla. Ja varon loukkaamasta miesten egoa.

Oman miehen itsetunto on terästä, mutta sydän kultaa. Akateemisia ollaan molemmat.

fyhjhhdfhgf kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ystäväpiirissäni olen huomannut, että osalla on liian epärealistiset kriteerit varteenotettavalle kumppanille. Enkä tarkoita tällä sitä, että miehen pitäisi olla uskomattoman komea, rikas ja älykäs, vaan sitä, että "samanhenkisyyden" tavoittelussa mennään liian pitkälle. Miehellä pitäisi olla täysin samanlainen arvomaailma, samanlaiset harrastukset, samanlainen elämäntyyli, samanlainen luonne, samanlainen perhetausta jne. Mielellään samalta tai läheltä liippaavalta alalta. Ei riitä, jos miehen kanssa huumorintaju natsaa ja yhdessä on mukavaa, vaan kaikki erilaisuus nähdään uhkana. Osalla tämä johtuu siitä, että omia valintoja pidetään niin paljon parempana kuin muiden ihmisten valintoja. Osalla taas parisuhdetaidot ovat heikot, eikä kykyä kompromisseihin ole, joten tapailut kaatuvat arjen kannalta melko merkityksettömiin näkemyseroihin. Ajatellaan, että parisuhteen muodostaminen on aivan helvetin vaikeaa, ja luovutetaan heti, jos kaikki palaset ei osu yhteen, koska ei haluta pettymyksiä kovan vaivannäön jälkeen. Enkä nyt tarkoita, että kenet tahansa pitäisi kelpuuttaa, tai että suhde toimisi, jos juuri mitään yhteistä ei ole. Monelle ystävälleni suosittelisin kuitenkin avarakatseisuutta - sopivasti erilaisella miehellä voisi olla jopa jotain annettavaa ja tämä voisi laajentaa omaa elinpiiriä. Mikäli he siis haluavat pariutua, ymmärrän kyllä, että kaikki eivät halua. Ainakin parin heistä tiedän kuitenkin kärsivän "kuplassaan", jonne he eivät ole valmiita ottamaan erilaisia ihmisiä, vaan toivovat löytävänsä jonkun saman kuplan sisältä.

Hyvä pointti ja lisään vielä sen, että kumppanissa itse asiassa pitäisikin olla sopiva määrä erilaisuutta, jotta kipinä pysyy yllä. Oman kloonin kanssa seurustelu käy vääjäämättä tylsäksi ja sitten ollaan jossain vaiheessa tilanteessa, että ei olekaan kuin kaverifiiliksiä sitä kumppania kohtaan. Omituista, ettei tätä ymmärretä. Ehkä se oman erinomaisuuden kokemus johtaa siihen, että ei nähdä kuin yksi oikea tapa elää ja olla.

Juuri näin. Sekä tämä kommentti että edellinen.

Joskus tuntuu, että inhimillisyyttä ei siedetä. Ei ymmärretä, että toinen tekee virheitä (enkä nyt tarkoita pettämistä tms.), ja näitä virheitä ei anneta anteeksi. Siitä syntyy katkeruuden kierre, joka lopulta päättyy eroon.

Ja samaan aikaan minussa ei ole mitään vikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pääsyy miksi hyvin toimeentuleva kaunis nainen "ei löydä sopivaa miestä" on koska hän ei tarvitse parisuhdetta eikä etsi miestä.

Ärsyttää oletus, että sinkkunainen on aina puutteessa ja etsii miestä täydentääkseen olotilaansa. Olin onnellinen sinkku 35-vuotiaaksi asti. Seksiseuraa olisi löytynyt helposti, mutten harrasta yhdenillan juttuja. Kaverit tosin katsoivat aina asiakseen "korjata" siviilisäätyäni ja minut huijattiin sokkotreffeille, pakotettiin yöelämään ja lopulta haukuttiin nirsoksi, ylimieliseksi, kiittämättömäksi, koppavaksi jne. kun yksikään mies en kelvannut. Unohtivat tosin kysyä eivätkä halunneet kuunnella kun yritin kertoa etten HALUA miestä.

Tämä! En voi kuin ihmetellä aina näiden markkina-arvoteoreetikkojen invaasioita näissä tämäntyyppisissä ketjuissa, kun ei vaan tajuta, että joskus ihminen ihan _omasta_halustaan_ ottaa itsensä pois sieltä markkinoilta!! Ei jokainen siviilisäädyltään vapaa nainen (tai mieskään?) ole vapaa tavoittelulle. Jos aloittajan miehen eksä on kerran sanonut, ettei AIKAA OLE, niin siinähän se syy on: aikaa ei ole. Tai siis on, mutta muut asiat kuin parisuhteen tarve menevät edelle. Mitä ihmeen spekulointia siinä on?

Olin itse yhdeksän vuoden avoliitossa 31-vuotiaaksi asti, enkä sen jälkeen ole edes harkinnut ottavani miestä. Nyt olen 39 ja elänyt kaikki nämä vuodet aivan täysin onnellista vapaan ihmisen elämää, matkustellut ja opiskellut ja tehnyt mitä tykkään. Ei tulisi mieleenkään ottaa tähän ketään, mutta ihmiset ympärillä eivät tätä tajua ja hyväksy. Minäkin olen kuulemma vain nirso eikä minulle kukaan kelpaa - ja näistä vain jälkimmäinen on totta. Vaikka tulisi vastaan mikä miljonääri-filmitähti tahansa, en vaihtaisi omaa vapaata elämääni hänen kanssaan olemiseen.

Eli markkina-arvohysteerikot tiedoksi: kaikki vapaat ihmiset eivät ole niillä teidän markkinoillanne. JA LAKATKAA JO PUHUMASTA NAISTEN SUULLA! Te miehet ette tiedä, miten naiset nämä asiat ajattelevat.

Se ettet ole markkinoilla ei tarkoita etteikö sinulla olisi markkina-arvoa. Jos tahtoisit, saattaisit saada vaikka kuinka hyvän miehen, mutta et tahdo. Ei se vaikuta markkina-arvoosi mitenkään.

Jos pidät kultaharkkoa pöytälaatikossa, sen markkina-arvo pysyy melko samana riippumatta aiotko muuttaa sitä rahaksi vai et.

Lassukkaterminologiassa esiintyvä "markkina-arvo" on täysin synonyymi ikiaikoja käytetyille "tasoistaan seuraa" -tyyppisille ilmauksille. 

Olipa henkilön ominaisuudet mitkä tahansa, et voi väittää etteikö toinen henkilö voi olla toista haluttavampi kumppaniehdokas. Toiveet kumppanin ominaisuuksien suhteen eivät ole niin uniikkeja ja yksilökohtaisia etteikö niistä voisi löytää sellaisia usein toistuvia toiveominaisuuksia joita omaava henkilö on keskimääräistä potentiaalisempi kumppani suuremmalle joukolle ihmisiä kuin henkilö jolla näitä ominaisuuksia ei ole.

Henkilö jonka ominaisuudet vastaavat yleisimpiä toiveita omaa korkeamman markkina-arvon ja on näin ollen todennäköisempi löytämään omia toiveitaan vastaavan tai useampia kumppaneita kuin alemman markkina-arvon henkilö jolla näitä ominaisuuksia on vähemmän.

"Parisuhdemarkkinat" taitaa olla vanhempi ja vakiintuneempi termi kuin markkina-arvo.

Vierailija kirjoitti:

Tunnustan, että mietin aviomieheni eksää. Hän on todella kaunis, nyt jo 45 v. Kansainvälinen, kielitaitoinen, hyvässä työssä, kohtelias, sivistynyt.

Ennen miestäni hän oli vuosikausia sinkku. Oli jo luopunut miehen etsimisestä. Kävi sen verran baareissa, että tapasi mieheni. Kuuden vuoden jälkeen heitti miehen pihalle. Nyt on taas ollut viimeiset kuusi vuotta sinkkuna.

Eroon oli syynsä, joita en yksilöi tässä. Olen ollut mieheni kanssa yhdessä viisi vuotta ja voin sanoa, että unelmamies. Helppo, keskustelutaitoinen, ei haasta riitaa. Mies ei koskaan olisi ottanut pirttihirmua eikä draamaqueenia, eli ei se nainen voi sellainenkaan olla. Siksi ihmettelen...

Hyvä vitsi kysyä tuollaista.Kenen luulisit sille kelpaavan?

Ehkä miehesi oli niin huikea ettei muut hänen jälkeensä ole tuntuneet miltään. Etsii yhä yhtä hyvää kuin hän oli.

Pääsyy on se, että nainen ei vakavissaan hae miestä itselleen. Kauniille ja normaalille naiselle miehen etsiminen on enemmän rintaliivien ostamista kuin mateen pilkkimistä. Ts. jos ei halua mennä kauppaan sovittelemaan niitä liivejä, niin sitten ne jäävät ostamatta. Mateen pilkkimisessä vaikuttaa vähän sekin onko siellä järvessä kalaa vai ei.

Mulla pääsyy on kiintymyssuhdehäiriö, jonka vuoksi en pysty todella rakastamaan itseäni tai luottamaan ihmisiin.

Olen sosiaalinen, kaunis, persoonallinen, näennäisesti itsenäinen.

Parisuhteessa vuoden sisällä muutun epävarmaksi ja alan vaatia jatkuvia varmisteluja että minua rakastetaan. Kukaan ei voi täyttää sitä kuilua, mikään lääke ei poista sitä piirrettä minusta. Yleensä en itse huomaa vaativuuttani vasta kuin se on sillä tasolla, että kumppani on henkisesti loppu. Siinä vaiheessa kumppani alkaa vetäytyä ja minä saada paniikkikohtauksia kun koen ettei toinen rakasta ja siinä sitä sitten ollaan.

Vierailija kirjoitti:

Nämä markkina-arvo-huutelijat ovat kyllä niin jänniä. Koulutus naiselle on väärin, sitten toisaalta huudellaan lompakkoloiseudesta ja tuilla loisimisesta - siis millä tavalla teidän mielestänne naisen pitäisi elättää itsensä ja mahdolliset lapsensa? Toisekseen, luuletteko oikeasti että opiskelu- ja ammatinvalintapäätöstä tehdessä kiinnostaa, miten se jonkun lassukan mielestä vaikuttaa johonkin keksittyyn markkina-arvoon?

Kuka on sanonut, että koulutus olisi väärin? Pointti on siinä, ettei koulutus nosta markkina-arvoa sillä tavalla kuin naiset kuvittelevat. Se vain on. Vähän niin kuin laskettelu harrastuksena. Naisilla varmaan sekin nostaa miehen osakkeita, jos se on hyvä skimbaaja kun sitten sitä voi ihailla ja sen suorituksilla päteä, mutta miestä ei voisi vähempää kiinnostaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikista näille tasoista ja markkina-arvoista jankuttaville haluan laittaa tämän linkin: http://www.ptfu.fi/2015/05/tinder-mies-tulee-oletko-valmis-suuri.html

MIKSI tässä testissä tavallinen naapurinpoika ja suoranainen elämäm_koululainen ovat saaneet eniten mätsejä naisten keskuudessa? Jos kerran kaikki naiset etsivät vain komeita, korkeakoulutettuja 185 cm miehiä.

Siis laittoivat koiran vaan yhteen profiiliin? No niin, se siitä testistä sitten.

Minkä ikäinen tuo kaveri oli profiileissaan? En löytänyt ikää tekstistä.

No tuota, itselleni ainakin koira olisi kynnyskysymys siinä mielessä, että olen sille allerginen enkä muutenkaan ole mitenkään hulluna eläimiin. Yleistätkö todella niin, että kaikki naiset tykkäävät eläimistä? Miksette lassukat sitten hommaa koiraa, jos se kerran ratkaisee kaikki jännämies-, kilttimies- ja alfa vs beta -psykoosinne???

(Itse olen sitten jo naimisissa asti, joten minua on turha alkaa tässä seuraavaksi nokkia. En ole "markkinoilla".)

Saa olla aika pahvi jos sortuu tuohon "kaikki" ajatteluun, siis argumentoinnissa, eli kutsun sinua pahviksi, eli yksinkertaiseksi. Täytyy selventää, ettei tule väärinkäsitystä.

Se on ihan tutkittu ja tilastoitu juttu, että koirakuvat tuovat parempaa satoa tinderissä kuin muut kategoriat. 

Ei ole helppoa löytää sopivaa miestä koska parisuhteen kannalta parhaat on tuossa iässä jo varattu. Olen 35-vuotias akateeminen nainen pk-seudulta ja eron jälkeen kesti monta vuotta löytää se sopiva, onneksi löytyi kuitenkin.

Kriteerinä oli että ei ryyppää eikä asu baareissa, on suoraselkäinen ja rehellinen, ei petä eikä seläntakana pidä peliä muiden naisten kanssa, on 30-40vuotias, haluaa sitoutua ja ehkä lapsia, ei jauha koko ajan katketoituneena eksästään, ei ole impotentti, tykkää ulkoilla tai matkustella tms jotain mitä voi tehdä yhdessä, ei omaa ennestään aiemmista liitoista lapsia, on minua edes puoli senttiä pidempi, osaa keskustella jostain yhteiskuntaan, talouteen, taiteeseen, tieteeseen tms liittyvästä asiasta, ei yritä alistaa minua tms ikävää, selviytyy jotakuinkin itse kotitöistä, ymmärtää että joskus on vaikeita hetkiä ja silloin ei pidä paeta vaan yrittää ratkaista tilanne, tykkää läheisyydestä. En vaatinut rahaa, en työssäkäymistä jne.. Mutta silti oli oikeasti vaikea kohdata ketään toivomaani.

Nainen on vaikealuonteinen ja nirso.

up

Vierailija kirjoitti:

Mä ihan oikeesti tiedän useampia akateemisia naisia, joille kelpaa mies vaan tietyltä alalta. Kuka arvaa mikä ala on kyseessä?

Oikeustiede eli juristi on miehen oltava, jos nainenkin on.

Porilaisuus on yksi merkittävä tekijä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä ihan oikeesti tiedän useampia akateemisia naisia, joille kelpaa mies vaan tietyltä alalta. Kuka arvaa mikä ala on kyseessä?

Oikeustiede eli juristi on miehen oltava, jos nainenkin on.

kovat vaatimukset.juristimiehet ei varmaan ajattele samalla tavalla?

Mitä tarkoittaa "akateeminen nainen" ?

Kuinka moni näistä "akateemisista naisista" seuraa ja lukee oman alansa kehityksestä ja tehdystä tutkimuksesta ? Jos nämä asiat eivät kiinnosta korkeakoulun jälkeen tippaakaan, niin miten voi olla "akateeminen". ?!

Onko esim. henkilö joka ei ole autonkorjaajien ammattikoulun jälkeen 10 vuoteen koskenutkaan yhteenkään autoon, edelleen autonkorjauksen asiantuntija ja autonkorjaaja ?