Lue keskustelun säännöt.
Mikä on yleensä PÄÄSYY, miksi 34 v kaunis, akteeminen, pk-seutulainen nainen "ei löydä sopivaa miestä"??
14.11.2016 |
Tunnustan, että mietin aviomieheni eksää. Hän on todella kaunis, nyt jo 45 v. Kansainvälinen, kielitaitoinen, hyvässä työssä, kohtelias, sivistynyt.
Ennen miestäni hän oli vuosikausia sinkku. Oli jo luopunut miehen etsimisestä. Kävi sen verran baareissa, että tapasi mieheni. Kuuden vuoden jälkeen heitti miehen pihalle. Nyt on taas ollut viimeiset kuusi vuotta sinkkuna.
Eroon oli syynsä, joita en yksilöi tässä. Olen ollut mieheni kanssa yhdessä viisi vuotta ja voin sanoa, että unelmamies. Helppo, keskustelutaitoinen, ei haasta riitaa. Mies ei koskaan olisi ottanut pirttihirmua eikä draamaqueenia, eli ei se nainen voi sellainenkaan olla. Siksi ihmettelen...
Kommentit (144)
Gonamies kirjoitti:
Avainsana = pk-seutu. Väestö siellä on jo lähtökohtaisesti naisvaltaista. Miesväestö taas on useimmiten varattua ja loput yleensä helvetinmoisia luusereita. Asiansa hoitava vapaa heteromies ei siellä kovin kauaa ole vapaa.
Minun kokemukseni mukaan siisti, edes jokseenkin älykkäitä puheleva, kohtuullisesti toimeentuleva ja fiksu mies yritetään syödä elävältä 35-45 -vuotiaiden pk-seudun naisten taholta. Edes sormus ei ole hidaste. Ja tästä on siis omakohtaisia kokemuksia.
Vaikka täytän nuo kriteerit jokseenkin, onnistuin asumaan ikävälin 40-45 pääkaupunkiseudulla, melkein Kalliossa, joutumatta naisen syömäksi. En löytänyt tapaa tutustua niihin miljooniin sinkkunaisiin, joita täällä muka liikkuu. Sain osakseni vain vaivautuneita olankohautuksia. Niinpä tänä syksynä lopetin kaikki yritykset saada kontaktia. Nuorempana asuin monessa muussa paikassa eikä missään ollut tällaista täydellistä hiljaisuutta. En ole varma syystä, mutta olen pohtinut, etteivät 40+ naiset enää tarvitse isää lapsille ja siksi miehen pitää tehdä valtava vaikutus ennen kuin hänet noteerataan millään tavalla. Toinen mahdollinen syy on, että suurkaupungissa on näennäisesti paljon valinnanvaraa. Pienemmissä piireissä kelpaisi työssäkäyvä maisteri, täällä pitää olla lisäksi joogaava naparetkeilijä tai feministiksi tunnustautuva kulttuuripersoona, koska nainen on nähnyt sellaisia eikä enää tyydy vähempään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pudota se akateemisuus pois meriittilistaltasi ja katso mitä jää jäljelle. Miehille kun sillä ei ole juuri merkitystä varsinkin kun suuri osa naisakateemisista on niitä haistapaskagradun tehneitä pätkätyöläisiä.
No ei kai kukaan akateeminen nainen ajattele että akateemisuus on meriittilistalla tai joku oma plussapuoli. Se vaan on yksi ominaisuus muiden joukossa, joku siitä tykkää, joku ei.
Ja tunnen muuten monta miestä, jotka ei kelpuuta ei-akateemista naista. Sänkyyn kyllä, mutta puolisoksi ei.
Nämä miehet taitavat olla niitä, jotka etsivät näytekappaletta, eivätkä vaimoa. Tai sitten he ovat akateemisesta suvusta ja heidän kuvansa duunareista on vääristynyt.
Jos minä saisin valita, niin ottaisin mieluiten naisen, jolla ei ole liian kunnianhimoista uraa. Ei akateemisuus sinäänsä haittaa, mutta joku KTM kilpailemassa isopalkkaisista titteleistä ei ainakaan lähtökohtaisesti herätä kiinnostustani. Mieluummin vaikka se parturi, jolla jää työt työpaikalle ja jonka intohimo on vapaa-ajalla, eikä töissä.
Ei ne mitään näyttelykappaletta etsi. Mutta niiden koko ystäväpiiri koostuu vain akateemisista ja sisaruksetkin ja vanhemmat on kaikki akateemisia. Ne etsii samanhenkistä ja samantyyppistä vaimoa kuin oma lähipiiri. Jos ystävätkin on kertynyt vain akateemisen taustan omaavista, niin automaattisesti sitä varmaan ajattelee, että tuleva vaimokin.
Minun kouluaikaisista luokkakavereista muuten käytännössä jokainen on nykyään akateeminen. Kävin kouluni ns huippukoulussa, joten tuo on luonnollinen kehityskulku. Näin minunkin kouluajoilta jääneet kaverit on siis akateemisia, yliopistosta saamani ystävät on tietysti akateemisia, ja töissä nyt sattuu olemaan vaatimuksena maisteritutkinto niin sielläkin kaikki kaverini on akateemisia. Sellaista se helposti Helsingissä on, ja vaikka itselle puolison koulutuksella ei sinänsä ole väliä, niin jos ympärillä pyörii oikeastaan vain akateemisia niin niistä sen valinnan sitten tekee, jos ei ole nettideiteillä.
Itselläni on samanlainen tausta. Helsingissä kasvaneilla on omaa vakiintunut kaveripiirinsä. Voi puhua suomenkielisten ankkalammesta. Usein ne vaimot löytyvät samoista porukoista, koulukavereista, kavereiden sisaruksista ja näiden kavereista joiden kanssa muutenkin tavataan vapaa-ajalla tai opiskelijaympyröissä. Tähän joukkoon satunnaisesti eksyy "ulkopuolisia". Omista kavereista kaikki ovat perheellisiä ja aniharvalla vaimo on piirin ulkopuolinen. Ne harvat miehet jotka ovat eronneet jäävät suurella todennäköisyydellä yksin koska eivät osaa etsiä naisseuraa tämän ankkalammen ulkopuolelta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pudota se akateemisuus pois meriittilistaltasi ja katso mitä jää jäljelle. Miehille kun sillä ei ole juuri merkitystä varsinkin kun suuri osa naisakateemisista on niitä haistapaskagradun tehneitä pätkätyöläisiä.
No ei kai kukaan akateeminen nainen ajattele että akateemisuus on meriittilistalla tai joku oma plussapuoli. Se vaan on yksi ominaisuus muiden joukossa, joku siitä tykkää, joku ei.
Ja tunnen muuten monta miestä, jotka ei kelpuuta ei-akateemista naista. Sänkyyn kyllä, mutta puolisoksi ei.
Nämä miehet taitavat olla niitä, jotka etsivät näytekappaletta, eivätkä vaimoa. Tai sitten he ovat akateemisesta suvusta ja heidän kuvansa duunareista on vääristynyt.
Jos minä saisin valita, niin ottaisin mieluiten naisen, jolla ei ole liian kunnianhimoista uraa. Ei akateemisuus sinäänsä haittaa, mutta joku KTM kilpailemassa isopalkkaisista titteleistä ei ainakaan lähtökohtaisesti herätä kiinnostustani. Mieluummin vaikka se parturi, jolla jää työt työpaikalle ja jonka intohimo on vapaa-ajalla, eikä töissä.
Ei ne mitään näyttelykappaletta etsi. Mutta niiden koko ystäväpiiri koostuu vain akateemisista ja sisaruksetkin ja vanhemmat on kaikki akateemisia. Ne etsii samanhenkistä ja samantyyppistä vaimoa kuin oma lähipiiri. Jos ystävätkin on kertynyt vain akateemisen taustan omaavista, niin automaattisesti sitä varmaan ajattelee, että tuleva vaimokin.
Minun kouluaikaisista luokkakavereista muuten käytännössä jokainen on nykyään akateeminen. Kävin kouluni ns huippukoulussa, joten tuo on luonnollinen kehityskulku. Näin minunkin kouluajoilta jääneet kaverit on siis akateemisia, yliopistosta saamani ystävät on tietysti akateemisia, ja töissä nyt sattuu olemaan vaatimuksena maisteritutkinto niin sielläkin kaikki kaverini on akateemisia. Sellaista se helposti Helsingissä on, ja vaikka itselle puolison koulutuksella ei sinänsä ole väliä, niin jos ympärillä pyörii oikeastaan vain akateemisia niin niistä sen valinnan sitten tekee, jos ei ole nettideiteillä.
Itselläni on samanlainen tausta. Helsingissä kasvaneilla on omaa vakiintunut kaveripiirinsä. Voi puhua suomenkielisten ankkalammesta. Usein ne vaimot löytyvät samoista porukoista, koulukavereista, kavereiden sisaruksista ja näiden kavereista joiden kanssa muutenkin tavataan vapaa-ajalla tai opiskelijaympyröissä. Tähän joukkoon satunnaisesti eksyy "ulkopuolisia". Omista kavereista kaikki ovat perheellisiä ja aniharvalla vaimo on piirin ulkopuolinen. Ne harvat miehet jotka ovat eronneet jäävät suurella todennäköisyydellä yksin koska eivät osaa etsiä naisseuraa tämän ankkalammen ulkopuolelta.
Kyllä eräänlainen suomenkielisten bättre folk -ankkalampi on stadissa. Siihen leivotaan sisälle jo lapsena. Sukutaustat on akateemisia, erilaisia yritysjohtajia, pankinjohtajia, ministereitä, kulttuurijohtajia, lääkäreitä, juristeja jne. Lapset laitetaan parempiin kouluihin, asuinalue valitaan sen perusteella tai valikoituu muutenkin, koska varallisuuden vuoksi mielellään valitaan joku kallis asuinalue kuten Eira, Kaskisaari, Westend, Jeda, Kaivopuisto jne. Ja koulussa kaikki muutkin lapset on samalla taustalla. Vanhemmat valmentaa lapsensa huippulukioon ja itsestään selvänä asiana maksaa valmennuskurssit oikikseen, lääkikseen tai kauppikseen. Ei kukaan ole sinänsä duunarivastainen, mutta elinpiiri on kapea ja siihen ei vain duunareita kuulu. Ei oikein ole tilaisuuksia tutustua edes duunareihin kun ei niitä suvussakaan ole. Kyse ei ole siitä, että duunaripuoliso ei kelpaisi vaan siitä ettei tule edes mieleen katsoa puolisoa duunareiden joukosta.
Yksi syy on naisten pinnallisuus. Ehdokkaan hylkäämiseen riittää että ulkonäkö ei miellytä kuvassa. Jotain vikaa on jos se kuuluisa kemia tai kipinä on riippuvainen ulkonäöstä niin että jollei ihanne täyty kuvan perusteella. Toinen on sitten tasapainottomat naiset. Usein näillä on pitkiä profiilitekstejä joista käy kyllä ilmi että kyseessä on sietämätön ihminen. Tuon alaluokka ovat sitten nämä ah niin herkkä tunteiset tatuoidut taiteelliset taivaanrannan maalarit.