Lue keskustelun säännöt.
Huolestunut vanhempi HS:ssa: "Lapseni on ujo, herkkä ja älykäs – hänen kaltaisilleen nykyinen koulunkäynti on kaoottista sirkusta"
14.11.2016 |
http://www.hs.fi/mielipide/a1479005943757?jako=47e98331691f120a55da8c80…
Lapseni on ujo, herkkä ja älykäs – hänen kaltaisilleen nykyinen koulunkäynti on kaoottista sirkusta
Koulunkäynti on pelkkää ilmiöviikkoa, jatkuvaa uusien asioiden, työskentelytapojen ja erilaisten työtilojen tulvaa. Uutuudenjännitys purkautuu usein niin, että lapselleni nousevat kyyneleet silmiin, kirjoittaa nimimerkki Huolestunut vanhempi.
Lapseni on ujo ja herkkä. Uusissa tilanteissa hän on varautunut eli varsin tyypillinen introvertti. Älykkäänä ja opetuksesta kiinnostuneena lapseni on kuitenkin aina pärjännyt koulussa hyvin ja löytänyt itselleen sopivia muotoja olla mukana luokan toiminnassa.
Syksy kuitenkin toi uuden opetussuunnitelman ja uuden opettajan. Nyt koulunkäynti on pelkkää ilmiöviikkoa, jatkuvaa uusien asioiden, työskentelytapojen ja erilaisten työtilojen tulvaa.
Ujon ja herkän mielestä koulu on muuttunut kaoottiseksi sirkukseksi. Yksikään päivä ei ole samanlainen, ja harvoin oppilaat saavat rauhassa istua luokassa työskentelemässä tai lukemassa.
Ujo ja herkkä on todella kovilla. Uutuudenjännitys purkautuu usein niin, että lapselle nousevat kyyneleet silmiin. Hän kuitenkin tietää, ettei herkkyys ole sairaus, ja hän osaa suhtautua omaan herkkyyteensä luontevasti. Samoin suhtautuivat aikaisemmat opettajatkin. Vanha opetussuunnitelma perinteisine koulunkäyntitapoineen tuki herkille introverteille luontevia työskentelytapoja.
Uutta opetussuunnitelmaa ihannoiva uusi opettaja on kokenut lapsen herkkyyden huolestuttavana, ja hän on takertunut jokaiseen kyyneleeseen. Lapselta tivataan vähän väliä, miksi hän käyttäytyy näin. Opettajan mielestä herkässä lapsessa on jotain vikaa. Lapseni vetäytyy näissä tilanteissa vain enemmän kuoreensa.
Ujo ja herkkä lapsi kärsii opettajan asenteesta ja uudesta opetussuunnitelmasta, jossa kaikkien pitää olla eloisia, rohkeita, itseohjautuvia ja nauttia ryhmätöistä ventovieraiden kanssa.
Perinteisestä koulutyöstä ja rauhallisesta strukturoidusta kouluympäristöstä nauttiva lapsi ei enää mahdukaan opetussuunnitelmaan. Opettajan mielestä jokaisen pitää vain oppia käsittelemään stressiä, ottaa haltuun uudet työskentelytavat ja sopeutua uuteen. Ujon mielestä koulu on nyt äänekkäiden ja röyhkeiden temmellyskenttä.
Miten omasta persoonallisuudestaan voi oppia pois? Eikö suomalaisessa koulussa ole enää tilaa herkille ja ujoille introverteille?
Huolestunut vanhempi
Kommentit (172)
Myös vilkkaat ja ekstrovertit saattavat yhtä lailla tai enemmänkin kärsiä luokassa, jossa tulee olla hiljaa ja aloillaan. Luulenpa, että kokonaisuudessaan ne vilkkaimmat sählääjät ovat yhä edelleen niitä, joita vähiten ymmärretään ja tuetaan. Hiljainen introvertti tuskin saa kielteistä huomiota opettajalta, tai kärsii siitä, että ei saa puhua ja paikallaan pitää väkisin istua, vaikka keho sanoo muuta!
Introvertteja, herkkiä tulee ymmärtää, mutta mites sitten niitä ekstrovertteja?! Niitähän tämä nykymeininki on vihdoin alkanut hieman tukea!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ihminen pelkää isoa kamalaa hämähäkkiä, ottaako se sen silloin omatoimisesti käteen ja näyttää iloisena kaikille että tulkaa katsomaan mikä mulla on?
Lapselle pitää tulla kokemus siitä että hän on hyvä juuri sellaisena kuin on. Luonteineen, kaikkineen. Oli sitten harkitseva tai rämäpäisempi.
Jos uimataidotonta vaaditaan uimaan keskelle järveä, onko mitään järkeä?
Taitoja voi opettaa ja ajatuskykyä kehittää mutta se vaatinee oman aikansa ja kypsymisensä.
Ja taidollisen opettajan.
Vierailija kirjoitti:
En lukenut koko ketjua, mutta näin extroverttina ja sosiaalisena persoonana kommentoin: minusta meidät sosiaaliset leimataan turhaan epäkohteliaiksi, äänekkäiksi ja etuilijoiksi.
Itse näen, että porukassa hiljaisimmat tuppisuut vasta epäkohteliaita ovatkin: eivät ota osaa minkäänlaiseen keskusteluun, edes kevyeen smalltalkkiin, vaan tekevät tilanteista vaivaannuttavia ja vieraannuttavat itsensä ulos kaikista tilanteista. Eikö ole edes peruskäytöstapoja opetettu? Vedotaan vaan "ujouteen" kaikessa.
Se vasta on mielestäni röyhkeää, junttia ja tosi tympeää extrovertteja kohtaan!
Heh :D
Töissä markkinoinnin ja hallinnon ihmiset käyvät välillä meidän osastolla tuskailemassa kuinka "täällä on niin hiljaista että tulee hulluksi". Sitten opettavat meitä introvertteja kuinka pitää vähän olla ääntäkin ja pitää puhua.
Ei olla edes samassa kerroksessa heidän kanssaan, mutta silti vaan häiritään heitä olemassaolollamme.
Siinäpä sitä hyvää käytöstä ja kohteliaisuutta kerrakseen.
Tottakai jokaisella on oikeus olla sellainen kuin on. Introvertin perusluonne tuskin muuttuu, mutta hänkin voi opetella toimimaan ryhmässä. Koulun tehtävä on kasvattaa lapsia elämään ja aikuisuuteen siten, että he pärjäävät aikuisina ja pystyvät elättämään itsensä sitten, kun vanhemmat eivät sitä enää tee. Totuus vaan on, että työelämä edellyttää tänä päivänä todella paljon ryhmätyötä, tiimityöskentelyä, uusien ihmisten kohtaamista, neuvottelua, uuden opettelua, totuttujen tapojen muutosta jne. Miksi hyväksytään se, että lapsen on opetelta matematiikkaa tai kielioppia, mutta ei sitä, että ryhmätyötaitojakin on opeteltava? Jos joku ei halua opetella tiimityötaitoja, fine, mutta elämässä voi olla sitten aika vaikeaa aikuisena. Ihan sama, jos ei halua opetella matematiikkaa tai lukemista, vaikeata voi olla myöhemmin. Tietyt taidot vaan on oltava, jotta pärjää yhteiskunnassa.
Ameriikassa kai menee tai on jo mennyt läpi esitys jonka mukaan introverttiys käsitetään mielisairaudeksi. Lisätään ihan DSM-listaan.
Mites on, suomalaiset kahvikuppineurootikot?
Saisiko olla lääkettä ja terapiaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tähän sitä päädytään vasemmistoidealistien kanssa. Kaikki ovat pohjimmiltaan samanlaisia, mitään sisäsyntyistä ei ole, on korkeintaan "sosiaalisia konstruktioita". Ujokaan ei näin ollen saa olla sitä, mitä syntyjään on.
Ei vaan tää uusi ops on enemmän sitä kokoomushenkistä hymyillään jenkkihymyä ja mielistellään kaikkia -maailmaa (ja selän takana halveksitaan).
Täällä on vasemmistolaisia enemmistö, moderoijakin on vassari. Hyi olkoon.
Vierailija kirjoitti:
Tottakai jokaisella on oikeus olla sellainen kuin on. Introvertin perusluonne tuskin muuttuu, mutta hänkin voi opetella toimimaan ryhmässä. Koulun tehtävä on kasvattaa lapsia elämään ja aikuisuuteen siten, että he pärjäävät aikuisina ja pystyvät elättämään itsensä sitten, kun vanhemmat eivät sitä enää tee. Totuus vaan on, että työelämä edellyttää tänä päivänä todella paljon ryhmätyötä, tiimityöskentelyä, uusien ihmisten kohtaamista, neuvottelua, uuden opettelua, totuttujen tapojen muutosta jne. Miksi hyväksytään se, että lapsen on opetelta matematiikkaa tai kielioppia, mutta ei sitä, että ryhmätyötaitojakin on opeteltava? Jos joku ei halua opetella tiimityötaitoja, fine, mutta elämässä voi olla sitten aika vaikeaa aikuisena. Ihan sama, jos ei halua opetella matematiikkaa tai lukemista, vaikeata voi olla myöhemmin. Tietyt taidot vaan on oltava, jotta pärjää yhteiskunnassa.
Ryhmätyötaidot on vähän eri asia kuin jatkuva äänessä ja esillä oleminen. Oman kokemukseni mukaan introverttien kanssa ryhmätöiden teko onnistuu aivan mainiosti siinä kuin ekstroverttienkin, mikäli molempien persoonallisuus otetaan työskentelyssä huomioon. Moni introvertti on sosiaalisesti varsin taitava, koska he kuuntelevat ja tarkkailevat enemmän sanatonta viestintää, mikä on erittäin olennainen osa ihmisten välistä kommunikointia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottakai opettajan on otettava huomioon lasten erilaiset luonteet ja kehityksen tasot eikä ketään pidä altistaa kohtuuttomalle stressille - liityi se sitten esiintymiseen tai kertotauluun tai englannin kielioppiin tai cooperin testiin. Eri asiat kun ovat eri lapsille vaikeita. Erikoinen ajatus kuitenkin se, että jotain asiaa ei saisi vaatia opeteltavaksi siksi, että se on minun lapselleni vaikeaa. Hölösuun on opittava olemaan välillä hiljaa, tämä taito on osattava työelämässäkin kokouksissa, mutta samalla tavalla ujon introvertin pitää opetella joskus sanomaan mielipiteensä tai tuomaan edustamansa tahon kanta esille. Kaikkia työelämässä tarvittavia taitoja on opeteltava, ei vain niitä, jotka ovat jo valmiiksi helppoja.
Vierailija kirjoitti:
Myös vilkkaat ja ekstrovertit saattavat yhtä lailla tai enemmänkin kärsiä luokassa, jossa tulee olla hiljaa ja aloillaan. Luulenpa, että kokonaisuudessaan ne vilkkaimmat sählääjät ovat yhä edelleen niitä, joita vähiten ymmärretään ja tuetaan. Hiljainen introvertti tuskin saa kielteistä huomiota opettajalta, tai kärsii siitä, että ei saa puhua ja paikallaan pitää väkisin istua, vaikka keho sanoo muuta!
Introvertteja, herkkiä tulee ymmärtää, mutta mites sitten niitä ekstrovertteja?! Niitähän tämä nykymeininki on vihdoin alkanut hieman tukea!
Erona on se, että hiljaa istuva Heidi ei häiritse ketään, vaikka hän istuu koko päivän hiljaa, lukee, opettelee asioita ja miettii niitä itsekseen. Vilkkaampi sählääjä Tipi-Jennica-Lumihiutale taas kehon ja mielen pakottamana mölisee, hälisee, kulkee ympäri luokkaa ja häiritsee mahdollisesti kaikkien muiden samassa tilassa olevien opiskelua.
Nykyinen ops vaikuttaa antavan näille Tipi-Jennica-Lumihiutaleille plussaa siitä, että he kyllä antavat äänensä kuulua, vaikka eivät tietäisi hölkäsenpöläystäkään asiasta: "Hyvä Tipi-Jennica-Lumihiutale! Sinulta ei edes kysytty, ja vastaus ei ole haista ite eikä pulla, vaan yksi plus yksi onkin ihan tosissaan kaksi! Hyvästä äänenkäytöstä kuitenkin papukaijamerkki ja kymppi toikkariin!"
Luokan opetus häiriintyy siitä, kun opettaja yrittää ops:n pakottamana saada Heidiä sanomaan jotain, minkä tämä oppi jo viime kuussa, ja haluaisi jo mennä eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hassuinta tässä kaikessa on se, että nämä palaverit, kokoukset ja projektit ovat työpaikoillakin enimmäkseen turhia, vievät vain aikaa ja rahaa. Jos vain tehtäisiin töitä, eikä kokousteltaisi turhia, tulisi varmaan paljon enemmän ideoita. Olisi hedelmällisempää vaikka ihan vain istua hiljaa ja tuijottaa ikkunasta ulos ja kuunnella sisintään, siinä ne ideat ja oivallukset syntyvät, ei siinä, että istutaan porukalla ja hölötetään. Monet aikuisetkin huutavat asiaansa ilmoille niin, että pitäisi olla kuulosuojaimet, kun desibelit nousee niin korkealle. Pitää tietysti joskus palaveeratakin, mutta ehkä sellainen kolmasosa nykyisestä riittäisi. Projektit on usein täyttä huuhaata, pelkkää rahantuhlausta. Se mikä jollain projektilla saadaan aikaiseksi vuodessa, voidaan tehdä ahkeroimalla parissa kuukaudessa. Kokemusta on. Paljon.
Se, mitä Suomessa pitäisi opettaa on yritteliäisyys, itseensä luottaminen, omien vahvuuksien löytäminen. Pitäisi tukea kaikenlaista luovuutta ja luovuus kumpuaa useimmiten hiljaisuudesta. Ujoa voi ja pitää vähitellen rohkaista, mutta introverttihän ei välttämättä ole ujo ja arka. Ei pahalla ekstrovertit, mutta usein se äly löytyy sieltä hiljaisten joukosta. Ei toki aina.
Vierailija kirjoitti:
Tottakai jokaisella on oikeus olla sellainen kuin on. Introvertin perusluonne tuskin muuttuu, mutta hänkin voi opetella toimimaan ryhmässä. Koulun tehtävä on kasvattaa lapsia elämään ja aikuisuuteen siten, että he pärjäävät aikuisina ja pystyvät elättämään itsensä sitten, kun vanhemmat eivät sitä enää tee. Totuus vaan on, että työelämä edellyttää tänä päivänä todella paljon ryhmätyötä, tiimityöskentelyä, uusien ihmisten kohtaamista, neuvottelua, uuden opettelua, totuttujen tapojen muutosta jne. Miksi hyväksytään se, että lapsen on opetelta matematiikkaa tai kielioppia, mutta ei sitä, että ryhmätyötaitojakin on opeteltava? Jos joku ei halua opetella tiimityötaitoja, fine, mutta elämässä voi olla sitten aika vaikeaa aikuisena. Ihan sama, jos ei halua opetella matematiikkaa tai lukemista, vaikeata voi olla myöhemmin. Tietyt taidot vaan on oltava, jotta pärjää yhteiskunnassa.
Miksi kuvittelet että hiljaisilla ei ole ryhmätyötaitoja tai valmiuksia tiimityöskentelyyn.
He osaavat luonnostaan kuunnella ja ottaa huomioon muut ihmiset, eivätkä mene tarpeettomasti säheltämään toisen tontille.
Vai tarkoitatko ryhmätyötaidoilla sitä, että osaa tulla toimeen sen pomottavan jyrääjän kanssa ja sen hommistaan luistavan tyypin joka jättää omat työnsä sille tunnolliselle joka ei osaa pitää puoliaan riittävän tehokkaasti.
Itse olen tehnyt työtä monenlaisten ihmisten kanssa, ja helpointa se töiden tekeminen on ollut niiden hiljaisempien kanssa.
Ekstroverttien seurassa on usein ollut hauskempaa, mutta työn tekeminen on heidän kanssaan ollut haasteellisempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vielähän Liisa L. jakelee "miinus ykkösiä" lahjakkaimmille oppilailleen, niille jotka eivät hölötä tunneilla suu vaahdossa vaan keskittyvät opetukseen?
Liisa L. ja monet muut harjoittivat persoonallisuussyrjintää siten, että jos oppilas sai kokeesta kympin, niin todistukseen tuli arvosanaksi ysi. Miinus ykönen sen persoonallisuuden takia. Peitenimenä "tuntiaktiivisuus".
Hah, meillä ihan samaa 2000-luvun alussa. Jos kokeesta sai kympin, todistukseen tuli 9 tuntiaktiivisuuden puuttumisen takia. (No eikö se kymppi jo todista että hereillä siellä tunnilla oltiin... ei ilmeisesti. Kun ei hölöttänyt suu vaahdossa koko ajan. Huoh.)
Se yksi numero menee luokkahengen takia. Monikaan ei ole immuuni toisten silmien pyörittelylle ja huokailulle. Muut inhoavat luokan hikipinkoa, joka viittaa ja vastaa joka kysymykseen.
.
Vähän ristiriitainen mielipide. Keneltä se miinus yksi menee, mikäli tuo kokeissakin osaava "hikipinko" viittaa myös tunnilla ja osaa vastata joka kysymykseen ja vielä oikein. Rankaistaanko siitä, kun sellaiset tyhjää hölöttöjät ei tykkää hänestä koska ei osallistu tuntiopetuksen häirintään, vaan opiskelee?
.
Meidän ujo, herkkä ja älykäs on tykännyt uudesta opetussuunnitelmasta, kun tehdään paljon pienissä ryhmissä töitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai jokaisella on oikeus olla sellainen kuin on. Introvertin perusluonne tuskin muuttuu, mutta hänkin voi opetella toimimaan ryhmässä. Koulun tehtävä on kasvattaa lapsia elämään ja aikuisuuteen siten, että he pärjäävät aikuisina ja pystyvät elättämään itsensä sitten, kun vanhemmat eivät sitä enää tee. Totuus vaan on, että työelämä edellyttää tänä päivänä todella paljon ryhmätyötä, tiimityöskentelyä, uusien ihmisten kohtaamista, neuvottelua, uuden opettelua, totuttujen tapojen muutosta jne. Miksi hyväksytään se, että lapsen on opetelta matematiikkaa tai kielioppia, mutta ei sitä, että ryhmätyötaitojakin on opeteltava? Jos joku ei halua opetella tiimityötaitoja, fine, mutta elämässä voi olla sitten aika vaikeaa aikuisena. Ihan sama, jos ei halua opetella matematiikkaa tai lukemista, vaikeata voi olla myöhemmin. Tietyt taidot vaan on oltava, jotta pärjää yhteiskunnassa.
Miksi kuvittelet että hiljaisilla ei ole ryhmätyötaitoja tai valmiuksia tiimityöskentelyyn.
He osaavat luonnostaan kuunnella ja ottaa huomioon muut ihmiset, eivätkä mene tarpeettomasti säheltämään toisen tontille.Vai tarkoitatko ryhmätyötaidoilla sitä, että osaa tulla toimeen sen pomottavan jyrääjän kanssa ja sen hommistaan luistavan tyypin joka jättää omat työnsä sille tunnolliselle joka ei osaa pitää puoliaan riittävän tehokkaasti.
Itse olen tehnyt työtä monenlaisten ihmisten kanssa, ja helpointa se töiden tekeminen on ollut niiden hiljaisempien kanssa.
Ekstroverttien seurassa on usein ollut hauskempaa, mutta työn tekeminen on heidän kanssaan ollut haasteellisempaa.
Tiimityö on usein sitä, että tuodaan esille oman firman/osaston/ryhmän kanta asiaan, neuvotellaan siitä, tehdäänkö niin vai näin sekä puolustetaan ja perustellaan omaa kantaa. Usein tällainen keskustelu ja äänessä olo on välttämätöntä, ei vain se, että osaa kuunnella.
Ilmiöoppiminen sopii sellaisille henkilöille, joilla on kyky nähdä kokonaiskuva ensin. Mielestäni tätä tapaa yritetään tuputtaa kaikille, että se olisi jotenkin muka parempi tapa kuin keskittyminen yksityiskohtiin ensin.
Mielestäni kuitenkin jokaisesta aineesta pitäisi rakentaa perusta tulevalle tiedolle, eikä siten, että monesta aineesta hajanaisesti otetaan pieniä paloja sieltä täältä.
Onhan se toki jossakin määrin hyväksi, että opitaan enemmän yhteiskunnallisista asioista, tieto tavallaan konkretisoituu ja saa asiayhteyden, mutta tätä voidaan mielestäni toteuttaa vasta sitten kun ehdottomasti faktat ja kaikki perusjutut kustakin aineesta on läpikäyty ja opittu kunnolla.
Vaikka on ujo ja herkkä niin pitää olla riittävän ÄLYKÄS sopeutuakseen. Se nyt vaan on tyhmää olla niin ujo ja nössö, että jokainen sana pitää nyhtää lapsesta ulos. Mullakin oli kouluaikoina sellainen "kaveri", joka otettiin porukkaan, kun vähän säälitti sen ujous, mutta vaikka vuositolkulla oltiin sille kivoja, niin silti se ei uskaltanut edes ottaa karkkia kun tarjottiin. Ihmettelen vieläkin miksi joku on niin ujo? Ja miten sellainen ihminen voi ikinä ystävystyä, saatikka sitten pärjätä työelämässä. Opettakaa niille muksuille, että pitää sitä uskaltaa puhua edes vähän.
Vierailija kirjoitti:
Minulle yläaste oli kaottista sirkusta jo 80-luvulla. Onneksi silloin oli tasokurssit matematiikassa ja kielissä, sai edes ne tunnit olla rauhassa. Sääli nykylapsia, joille ei sitäkään hengähdystaukoa suoda.
Millä tasokurssilla sinä olit?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myös vilkkaat ja ekstrovertit saattavat yhtä lailla tai enemmänkin kärsiä luokassa, jossa tulee olla hiljaa ja aloillaan. Luulenpa, että kokonaisuudessaan ne vilkkaimmat sählääjät ovat yhä edelleen niitä, joita vähiten ymmärretään ja tuetaan. Hiljainen introvertti tuskin saa kielteistä huomiota opettajalta, tai kärsii siitä, että ei saa puhua ja paikallaan pitää väkisin istua, vaikka keho sanoo muuta!
Introvertteja, herkkiä tulee ymmärtää, mutta mites sitten niitä ekstrovertteja?! Niitähän tämä nykymeininki on vihdoin alkanut hieman tukea!
Erona on se, että hiljaa istuva Heidi ei häiritse ketään, vaikka hän istuu koko päivän hiljaa, lukee, opettelee asioita ja miettii niitä itsekseen. Vilkkaampi sählääjä Tipi-Jennica-Lumihiutale taas kehon ja mielen pakottamana mölisee, hälisee, kulkee ympäri luokkaa ja häiritsee mahdollisesti kaikkien muiden samassa tilassa olevien opiskelua.
Nykyinen ops vaikuttaa antavan näille Tipi-Jennica-Lumihiutaleille plussaa siitä, että he kyllä antavat äänensä kuulua, vaikka eivät tietäisi hölkäsenpöläystäkään asiasta: "Hyvä Tipi-Jennica-Lumihiutale! Sinulta ei edes kysytty, ja vastaus ei ole haista ite eikä pulla, vaan yksi plus yksi onkin ihan tosissaan kaksi! Hyvästä äänenkäytöstä kuitenkin papukaijamerkki ja kymppi toikkariin!"
Luokan opetus häiriintyy siitä, kun opettaja yrittää ops:n pakottamana saada Heidiä sanomaan jotain, minkä tämä oppi jo viime kuussa, ja haluaisi jo mennä eteenpäin.
Noh Tipi-Jennica_Lumihiutale tarvitsee kuitenkin aivan yhtä paljon ymmärrystä kuin se Heidi. Yleensähän vain sitä Heidiä ymmärretään, eikä siltä Heidiltä sovi mitään vaatia, ettei sen Heidin herkkyys ja itsetunto vain kärsi!
Oikeasti koulu on iät ja ajat suosinut hiljaisia ja rauhallisia (tyttö-)- oppilaita. Mutta annas olla kun näiden hiljaisten kympin oppilaiden tulisikin oppia toimimaan toisin, niin johan siitä nousee poru! - Eihän meidän herkkä ja ujo Heidi kestä, kun luokkaa pitää vaihtaa, tai tehdä ryhmätöitä!
- Kuitenkin ne ylivilkkaat ovat iät ja ajat joutuneet toimimaan luonteensa vastaisesti ja tästä vielä sinun kaltaisesti äidit syyttävät niitä lapsia!
Eikö sinusta ole mielenkiintoista, että kun puhutaan koulumaailman ongelmista, niin silloin kun kyseessä on vilkas, rauhaton lapsi, niin ongelma on lapsessa, mutta kun kyseessä on ujo ja introvertti lapsi, niin ongelma on koulussa ja sen opiskelumenetelmissä!
Vierailija kirjoitti:
En lukenut koko ketjua, mutta näin extroverttina ja sosiaalisena persoonana kommentoin: minusta meidät sosiaaliset leimataan turhaan epäkohteliaiksi, äänekkäiksi ja etuilijoiksi.
Itse näen, että porukassa hiljaisimmat tuppisuut vasta epäkohteliaita ovatkin: eivät ota osaa minkäänlaiseen keskusteluun, edes kevyeen smalltalkkiin, vaan tekevät tilanteista vaivaannuttavia ja vieraannuttavat itsensä ulos kaikista tilanteista. Eikö ole edes peruskäytöstapoja opetettu? Vedotaan vaan "ujouteen" kaikessa.
Se vasta on mielestäni röyhkeää, junttia ja tosi tympeää extrovertteja kohtaan!
Jos sinäkin oppisit pitämään sen pääsi kiinni, ei hiljaisuus vaivaannuttaisi niin pahasti.
Mulla on kolme tuollaista älykästä, ujoa, herkkää ja rauhallisuutta rakastavaa lasta. Ovat jo teinejä, vanhin lukiossa ja edelleen kärsivät koulun jatkuvasta kaaoksesta. Luokat vaihtuvat, opettajat vaihtuvat, oppilaat metelöivät ja häiriköivät, ruokalassa on meteliä, välitunnitkin pitää kuunnella satojen oppilaiden metelöintiä. Tunneilla ei paljon muuta olekaan kuin ryhmätöitä, paritöitä, projekteja, vierailuja sinne ja tänne, riittävästi myös esiintymistä. Kauhea stressi päällä koko ajan, ei saa kunnolla nukuttua, iltapäivä koulun jälkeen menee siihen, että saa pään hiljennettyä.
Hyvin ovat amerikkalaiset bisnesmiehet saane myytyä ideansa, että kaikkien on oltava sosiaalisia ekstroverttejä. Ajatus keksittiin muistaakseni 30-luvulla ja ihan vain siksi, että saatiin myytyä ihmisille, jotka ovat luonnostaan introverttejä, opaskirjoja ja kursseja, kuinka tulla rohkeaksi ja ulospäin suuntautuneeksi. Luonnostaan ihmisistä 40 % on introverttejä ja heille nykyelämä on jatkuvaa stressiä. Nykyään mölinä on normaalia käytöstä, hiljainen puhetapa ja rauhallisuus ei toivottua käytöstä.