Unelmapaikka maaseudulla, mutta kyläyhteisö ei hyväksy muualta tulleita

Nostan tätä, koska haluaisin oikeasti keskustella aiheesta ja kuulla kokemuksia.

Edellisestä unohtu että ap.

Muutitko ap Pohjois-pohjanmaalle?

Muutitko pohjanmaalle? 

Itse muutin aikoinaan maaseudulta (kymenlaakso) pois juuri kiusaamisen takia. Ihmiset ovat ahdasmielisiä ja piirit todella pieniä.

Minkälainen tuo yhteisö on? Ovatko kaikki sukua keskenään (tai pari sukua)? Ovatko jotain uskonlahkolaisia? Ovatko töissä kodin ulkopuolella vai työskentelevätkä tiloillaan?

Kannattaa lähetä etsimään sitä omaa yhteisöä noista muista myöhemmin muuttaneista, kyllä nuo alkuperäsasukkaat alkaa vanhentua ja kupsahdella ajan myötä.

Missä päin tällainen paikka on?

Vastaavasta olen toki kuullut muiltakin maalle muuttaineilta. Jos ei nyt ilkeyttä, niin piirit on pienet ja sulkeutuneet joten mukaan on vaikea päästä. Toisaalla sitten on avointa vihamielisyyttä. 

Erikoista. Mihin ihmeen sisäsiittoiseen tuppukylään muutit?

Ihmiset pitkälti työskentelee elinkeinonharjoittajina, pohjoisessa Suomessa. On pienet piirit, sukuyhteisöt vahvana. Muualta tulleet on vääränlaisia ja uhka.

Ap.

Mä muutin eteläpohjanmaalle, eikä ketään kiinnosta. Ei hyvässä, enkä tiedä, kiinnostaako pahassa. Jotkut naapurit tervehtii, jotkut vaan mulkoilee.

Ihan sama mulle. Viihdyn täällä ja muutin tänne siksi, etten jaksa ihmisiä. Toki mitään kiusaamista en haluaisi kohdata.

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset pitkälti työskentelee elinkeinonharjoittajina, pohjoisessa Suomessa. On pienet piirit, sukuyhteisöt vahvana. Muualta tulleet on vääränlaisia ja uhka.

Ap.

Ei mun kohteluni ainakaan paremmaksi muuttunut. 7v jaksoin sitä ja muutin pois. T. Vastaaja nro 3

Millaista se takanapäin juoruilu on, keksivätkö jotain valheita ja miten se on tullut ilmi? Millaisiin asioihin ne tarttuvat, voitko havainnollistaa?

Kiinnostaisi tietää, olen syntyperäinen helsinkiläinen, mutta harkinnut maallemuuttoa. En ollenkaan pysty kuvittelemaan tuota puolta, millaista siellä olisi.

Vierailija kirjoitti:

Vastaavasta olen toki kuullut muiltakin maalle muuttaineilta. Jos ei nyt ilkeyttä, niin piirit on pienet ja sulkeutuneet joten mukaan on vaikea päästä. Toisaalla sitten on avointa vihamielisyyttä. 

Täällä voisi sanoa olleen sitä avointa vihamielisyyttä. Olen aina ollut avoin ja ollut kiinnostunut ihmisistä, puhelias ja iloinen. Oli kun märkä rätti naamaan kun tajusin että täällä ei puhuta leppoisasti vaan yrmynä tuijotellaan, tarkkaillaan ja testaillaan. Vielä lisäksi on sattunut semmosta, että meitä on syyllistetty esim. vahingonteosta täysin peruustettomasti. En voi valitettavasti kertoa tarkemmin, mutta juttu oli ihan puskasta revitty. On mennyt luottamus ihmisiin rajusti.

Ap.

Minä muutin maalle. Ainoastaan vl-väki kohtelee kuin ilmaa, kaikki muut tosi mukavia ja lämmin vastaanotto. Vähän utelias alkuun toki mutta onhan tällainen vastavirtaan uiva kalaperhe toki erikoinen.

Voisin helposti kuvitella, että pääsisin mukaan kaikenlaiseen helposti mutta haluan sosiaalisen työni vastapainona lähinnä olla rauhassa oman perheen kanssa. Lapsilla kaverit, kaikki okei.

Vl:t ovat nihkeitä ja ikävää että eivät vuosikymmenten mukavia naapureitaankaan tervehdi. Joten ei koske tietenkään vain uusia. Tuttu ilmiö, sille ei mikään mahti maailmassa voi mitään.

No, olen alkuperäinen asukas. Lähes koko ikäni asunut samassa kylässä (jossa asuu muuten puoli sukuani, tosi pieni suku), kävin välissä 5v asumassa Tampereella. Työskentelin pitkään pääkaupunkiseudulla (Vantaa, Helsingin keskusta), nyttemmin työpaikka on pienemmän kaupungin keskustassa.<- tällä vain selvennän sitä, että EN saa elantoani maanvlijelystä, ja näen päivittäin muutakin kuin metsää.

Olen kuitenkin tietoisesti valinnut asuinpaikkani siten, että olen syrjässä, ja voin vältellä ihmiskontakteja työajan ulkopuolella. En hakeudu naapurin kanssa juttusille, en kovin usein keskustele edes sukulaisteni kanssa (vanhempani asuvat parin km päässä ja näen heitä ehkä kerran viikossa ohimennen, kyläilemässä en koronan takia ole käynyt yli vuoteen). Ja olen huomannut, että tämän kylän asukkaat mielellään ovat omissa oloissaan, eivät tee asiakseen käydä juttelemassa muiden kanssa. Lenkillä törmätessä tervehditään ja vaihdetaan pikaiset kuulumiset, suurimmat täydet vuodet juhlitaan isommissa juhlissa, mutta muutoin ollaan omissa ympyröissä, tai oman tuttavapiirin kanssa; tämä voi olla esimerkiksi työn kautta, sukulaisuuden kautta tai vaikkapa harrastuksen=ryyppäämisen kautta.

Kuulostaa tutulta (Itä-uusimaa, ei pohjanmaa). Asuin lähes 10 vuotta ja ensimmäinen vuosi meni hyvin. Kylä oli utelias ja ehkä iloinenkin, että joku nuorehko muutti kylään (Olin vajaa 40 v.). Hyvin pian alkoi sitten ilkeä juoruilu ja muu tympeä käytös. Aivan kuten AP kuvailee.

En saanut paikkakunnalta töitä, kukaan ei halunnu tehdä yhteistyötä liiketoiminnassa jne. Lopulta muutin takaisin Helsinkiin siten, että säilytin talon kakkoskotina ja vähän ajattelin että ehkä palaisin pysyvästi joskus. Tilanne vaan paheni kyläyhteisössä joten talo myytiin.  Osa niistä pahantekijöistä ovat kuolleet (ns nuorina) ja osalla menneet firmat konkkaan. Olen nykyää ihan hulluissa jutuissa mukana stadissa, mutta eipä kukaan ole yhtä ilkeä kuin pikkukylän kiusaajat! Tai no siis ei mitään sinnepäinkään. Muuta pois ei tule paranemaan ja sulla elämänlaatu huononee, psyyke häiriintyy. 

Aina välillä tällainen kyläyhteisö ottaa jonkun ulkopuolisen mukaan avosylin. Se on ihan sattumaa ja vedit nyt vain tyhjän arvan. Kantsii vaan häipyä ja katkaista kaikki välit, ei edes mitään facebookseurantaa niitten täydellisistä tempauksistaan. 

Vierailija kirjoitti:

Mä muutin eteläpohjanmaalle, eikä ketään kiinnosta. Ei hyvässä, enkä tiedä, kiinnostaako pahassa. Jotkut naapurit tervehtii, jotkut vaan mulkoilee.

Ihan sama mulle. Viihdyn täällä ja muutin tänne siksi, etten jaksa ihmisiä. Toki mitään kiusaamista en haluaisi kohdata.

Ymmärrän sinua. Minä olen introvertti, joka viihtyy omissa oloissa. Silti tällainen kollektiivinen negatiivisuus painaa mieltä alas. Kun väkisinkin törmää ihmisiin asioilla. Ja omaa rauhaa on myös rikottu, eli näitä ihmisiä on tullut pihapiireille pyörimään.

Ap

Onneksi teitä on enemmän ("saavuimme"). Yksin elävälle tuollainen olisi varmaan hirveää. 

Ei ole kokemusta, mutta olen kuullut moisesta ilmiöstä.

Käyttäkää melko säännöllisesti jotain paikallista yritystä (kyläkauppa, kampaaja, maatilatori, lounasravintola tms.). Ne voivat olla kalliita, mutta se saattaa olla tie yhteisön sydämeen.

Olkaa aina vain ystävällisiä. Ajan mittaan ihmiset saattavat lämmetä. Muistakaa että muutama huono kokemus (jotkut olivat tylyjä) saattaa saada tulkitsemaan muiden neutraaliakin käytöstä kielteisesti. Sen takia kannattaa keskittyä myönteisiin sosiaalisiin kohtaamisiin silloin kun niitä on.

Minä myös muutin e-p:lle. Olen myös kokenut täällä juoruilua ja ehkä pitäisi olla vähän sellainen röyhkeä ihminen pärjätäkseen. Välillä mietin kumpi on pahempi edellinen asuinpaikka satakunnassa vai tämä nykyinen. Ehkä tuo edellinen vielä pahempi. Ymmärrän sen, että paljon on itsestä kiinni, mutta en sitä kuinka pitää puhua pahaa toisista. Joku iso kaupunki on varmaan aika vapaa ympäristö jos näihin vertaa. Ap:n kannattaa tarkkaan miettiä kannattaisiko muuttaa pois. Tosin toinen vaihtoehto on sitten olla välittämättä. Se on silti aika kamala tilanne jos ostaa talon ja myöhemmin katuu. Näin kävi meillekin.

 Niin, ja tulijoissa itsessään ei tietenkään ole mitään vikaa?

Miettikää millä asenteella sinne maalle ja syrjäisiin paikkoihin muutatte.

Jos se on samanlainen asenne kuin tällä palstalla, että kaikki böndet ovat moukkia, niin ei kannata ihmitellä että ystäviä löydy ja että suhtautuminen uusiin ihmsiin on joskus nuivaa.

Miksi aina vaaditaan muilta jotain, olematta itse valmis johonkin.

Kyllä nuo pienet alueet toivovat lisää asukkaita, että myös palvelut säilyisivät niiden keskuspaikassa, kuten kirkonkylillä.