Huolestunut vanhempi HS:ssa: "Lapseni on ujo, herkkä ja älykäs – hänen kaltaisilleen nykyinen koulunkäynti on kaoottista sirkusta"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

http://www.hs.fi/mielipide/a1479005943757?jako=47e98331691f120a55da8c80…

Lapseni on ujo, herkkä ja älykäs – hänen kaltaisilleen nykyinen koulunkäynti on kaoottista sirkusta

Koulunkäynti on pelkkää ilmiöviikkoa, jatkuvaa uusien asioiden, työskentelytapojen ja erilaisten työtilojen tulvaa. Uutuudenjännitys purkautuu usein niin, että lapselleni nousevat kyyneleet silmiin, kirjoittaa nimimerkki Huolestunut vanhempi.

Lapseni on ujo ja herkkä. Uusissa tilanteissa hän on varautunut eli varsin tyypillinen introvertti. Älykkäänä ja opetuksesta kiinnostuneena lapseni on kuitenkin aina pärjännyt koulussa hyvin ja löytänyt itselleen sopivia muotoja olla mukana luokan toiminnassa.

Syksy kuitenkin toi uuden opetussuunnitelman ja uuden opettajan. Nyt koulunkäynti on pelkkää ilmiöviikkoa, jatkuvaa uusien asioiden, työskentelytapojen ja erilaisten työtilojen tulvaa.

Ujon ja herkän mielestä koulu on muuttunut kaoottiseksi sirkukseksi. Yksikään päivä ei ole samanlainen, ja harvoin oppilaat saavat rauhassa istua luokassa työskentelemässä tai lukemassa.

Ujo ja herkkä on todella kovilla. Uutuudenjännitys purkautuu usein niin, että lapselle nousevat kyyneleet silmiin. Hän kuitenkin tietää, ettei herkkyys ole sairaus, ja hän osaa suhtautua omaan herkkyyteensä luontevasti. Samoin suhtautuivat aikaisemmat opettajatkin. Vanha opetussuunnitelma perinteisine koulunkäyntitapoineen tuki herkille introverteille luontevia työskentelytapoja.

Uutta opetussuunnitelmaa ihannoiva uusi opettaja on kokenut lapsen herkkyyden huolestuttavana, ja hän on takertunut jokaiseen kyyneleeseen. Lapselta tivataan vähän väliä, miksi hän käyttäytyy näin. Opettajan mielestä herkässä lapsessa on jotain vikaa. Lapseni vetäytyy näissä tilanteissa vain enemmän kuoreensa.

Ujo ja herkkä lapsi kärsii opettajan asenteesta ja uudesta opetussuunnitelmasta, jossa kaikkien pitää olla eloisia, rohkeita, itseohjautuvia ja nauttia ryhmätöistä ventovieraiden kanssa.

Perinteisestä koulutyöstä ja rauhallisesta strukturoidusta kouluympäristöstä nauttiva lapsi ei enää mahdukaan opetussuunnitelmaan. Opettajan mielestä jokaisen pitää vain oppia käsittelemään stressiä, ottaa haltuun uudet työskentelytavat ja sopeutua uuteen. Ujon mielestä koulu on nyt äänekkäiden ja röyhkeiden temmellyskenttä.

Miten omasta persoonallisuudestaan voi oppia pois? Eikö suomalaisessa koulussa ole enää tilaa herkille ja ujoille introverteille?

Huolestunut vanhempi

Anut virhe on tälaisten erityislasten ja muiden herkkien lumihiutaleiden sijoittaminen normaaliopetukseen. Apukoulut takaisin.

Ja et sitten itse oppinut oikeinkirjoituksen alkeitakaan?

Lienet käynyt lähinnä "elämäm koulua"?

T. Lumihiutale

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju menee taas vain herkkien ja ujojen haukkumiseksi, kuten nämä aina menevät. Tämä on ekstroverttien maailma. Ekstrovertit eivät voi käsittää, että on olemassa introverttejä ihmisiä, jotka eivät yllä parhaimpaan suoritukseensa ryhmässä tai esiintymistilanteessa.

Nykyisin pitää olla ameeba: Pitää olla sopivissa kohtaa herkkä ja sitten taas kohta ulospäinkääntynyt ja avoin.

Vanhempien itse lapselleen tekemät diagnoosit voi samantien unohtaa. Aina se oma kultamussukka on älykäs, lahjakas ja ties mitä. Todellisuus tulee vastaan koulussa jossa on muitakin ja sitten se mussukka ei enää olekkaan niin super-älykäs ja vanhemmat alkaa vaatimaan muuta  kuululta.

Tuossakin kirjoituksessa mainittiin ujo ja älykäs ihan riittävän monta kertaa, että varmaan äippä päivät lapsensa kanssa,ja muita kontakteja ei koskaan.

Ja tuon Hesariin kirjoittaneen äidin huolen ymmärrän oikein hyvin, ja harmittaa miten ujous on edelleen niin kauhean vaikeaa ihmisten sietää. Tässä tapauksessahan tyttö joutuu nyt kokoaan uudenlaiseen maailmaan, ja monelle "sosiaalisellekin" (lainausmerkeissä siksi, että tätä sanaa käytetään monesti ihan väärin) lapselle muutos on vaikeaa ja aiheuttaa keskittymisvaikeuksia ja epävarmuutta. 

Omalle lapselle tämä on ainoa tapa käydä koulua jonka hän tietää. Ja meille vanhemmille myös, sillä meillekin koulumaailma 2010-luvulla on vieras. 

Itse toivoisin, että Suomessakin olisi enemmän vaihtoehtoja koulujen suhteen. Tässä kaupungissa on ruotsinkielisille oma koulu, ja sitten on Steiner. Kaikki loput on kaupunginosien kouluja, osa hyvämaineisia ja osa taas ei. 

Miksi ihminen ei saa olla ujo ja herkkä, jos ne ovat hänen luontaisia luonteenpiirteitä. Ei tuo mikään sairaus ole joka pitää kitkeä pois ihmisestä. Mikä ihmeen pakkomielle tässä maassa on tasapäistää ja tehdä kaikista samanlaisia, eikö tosiaan Suomen kokoiseen maahan sovi tai mahdu yhtään erilaisia ihmisiä?

Mulle se oli vaikeaa -70-80-luvuilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja se tuntiaktiivisuus palkitaan vaikka oppilas ei osaisi mitään, kunhan nyt jotain hölöttää. 

Puhutko tosiaan koulunkäynnistä etkä esim. politiikasta?

Lukiossa oli tyttö, joka loisti joka aineessa tuntiaktiivisuudessa. Viittasi aina joka kysymykseen. Kokeisiin luki ulkoa koealueet ja sai tosi hyviä numeroita todistukseen.

Ainoa vaan, että kun tunneilla ope antoi tämän vastata, "vastaus" oli lähes poikkeuksetta "ööö, ootas, ööö, siis mikä se olikaan, ööö, siis just muistin sen..." Mutta kun aktiivisuus on se mitä painotettiin enemmän kuin koenumeroita!?!

Vierailija kirjoitti:

Tähän sitä päädytään vasemmistoidealistien kanssa. Kaikki ovat pohjimmiltaan samanlaisia, mitään sisäsyntyistä ei ole, on korkeintaan "sosiaalisia konstruktioita". Ujokaan ei näin ollen saa olla sitä, mitä syntyjään on.

Itse olen ujona introverttina (kyllä, olen molempia ja tiedän että ujo ei ole sama asia kuin introvertti) olen törmännyt siihen että vaaditaan olemaan oma itsensä ja aito. Sillä tarkoitetaan sitä että pitää olla ekstrovertti eikä missään nimessä saa olla ujo. Pitää sanoa heti mitä ajattelee ja tuntee, eikä missään nimessä saa pohtia sitä ajatustaan ennen kuin päästää sen suustaan ulos, eikä olla hiljainen.

Minun aito oma itseni on aivan vääränlainen >:(

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju menee taas vain herkkien ja ujojen haukkumiseksi, kuten nämä aina menevät. Tämä on ekstroverttien maailma. Ekstrovertit eivät voi käsittää, että on olemassa introverttejä ihmisiä, jotka eivät yllä parhaimpaan suoritukseensa ryhmässä tai esiintymistilanteessa.

Introvertit taas eivät tunnu käsittävän, että koulussa tarvitaan yhtä lailla rauhoittumista kuin esiintymistä jne. Eivät ne ekstrovertitkaan pysty parhaimpaansa yksin puurtaessaan. 

Eli kaikkea tarvitaan, jotta voidaan kummankinlaisten ihmisten heikkouksia yrittää vahvistaa.

Oma alakouluikäinen poika tuskaili viime viikolla, sanoi että eihän he ole opiskelleet viimeksi kunnolla kuin syyskuussa. Muuten aika on mennyt projekteihin, reissuihin, koulun yhteisöllisiin juttuihin jne. Pitänee keskustella opettajan kanssa, hän on vähän sellainen vanhan liiton ope, joka ei taida tätä some-digi-ilmiö-itseohjautuvuushömpötystä itsekään niin hyvällä katsoa.

Eihän normaali ihmisen arkikaan ole mitään jännittävää ilmiökokemista, se on ihan hel***n tylsää samojen asioiden toistoa suurimmaksi osaksi. Olisi hyvä, jos joka päivään sisältyy jotain kiehtovaa, joskus sitten vähän isompaa ja enemmän. Mutta jatkuva ärsyketulva, jännitys ja yllätykset väsyttävät ihan kenet tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihminen ei saa olla ujo ja herkkä, jos ne ovat hänen luontaisia luonteenpiirteitä. Ei tuo mikään sairaus ole joka pitää kitkeä pois ihmisestä. Mikä ihmeen pakkomielle tässä maassa on tasapäistää ja tehdä kaikista samanlaisia, eikö tosiaan Suomen kokoiseen maahan sovi tai mahdu yhtään erilaisia ihmisiä?

No samalla tavalla kuin hölöttäjän pitää oppia olemaan hiljaa, myös hiljaisen pitää oppia puhumaan.

Vierailija kirjoitti:

En lukenut koko ketjua, mutta näin extroverttina ja sosiaalisena persoonana kommentoin: minusta meidät sosiaaliset leimataan turhaan epäkohteliaiksi, äänekkäiksi ja etuilijoiksi.

Itse näen, että porukassa hiljaisimmat tuppisuut vasta epäkohteliaita ovatkin: eivät ota osaa minkäänlaiseen keskusteluun, edes kevyeen smalltalkkiin, vaan tekevät tilanteista vaivaannuttavia ja vieraannuttavat itsensä ulos kaikista tilanteista. Eikö ole edes peruskäytöstapoja opetettu? Vedotaan vaan "ujouteen" kaikessa.

Se vasta on mielestäni röyhkeää, junttia ja tosi tympeää extrovertteja kohtaan!

Puhun silloin kun puhututtaa. Muuten pidän turpani kiinni ja AJATTELEN. Tai LUEN.

Kokeile sinäkin. Voit yllättyä.

T. Sosiaalinen introvertti

Joillakin paikkakunnilla vanhemmat pistävät lapsensa ruotsinkieliseen tarhaan jo ihan siksi, että pääsee sinne parempaan seuraan kielen oppimaan ja opetukseen verrattuna siihen tulevaan suomalaiseen rupukouluun vieressä, minkä maine on mitä on. Kiitos myös matujen häiriköinnin. Ajatellaan lapsen tulevaisuutta.

Vierailija kirjoitti:

En lukenut koko ketjua, mutta näin extroverttina ja sosiaalisena persoonana kommentoin: minusta meidät sosiaaliset leimataan turhaan epäkohteliaiksi, äänekkäiksi ja etuilijoiksi.

Itse näen, että porukassa hiljaisimmat tuppisuut vasta epäkohteliaita ovatkin: eivät ota osaa minkäänlaiseen keskusteluun, edes kevyeen smalltalkkiin, vaan tekevät tilanteista vaivaannuttavia ja vieraannuttavat itsensä ulos kaikista tilanteista. Eikö ole edes peruskäytöstapoja opetettu? Vedotaan vaan "ujouteen" kaikessa.

Se vasta on mielestäni röyhkeää, junttia ja tosi tympeää extrovertteja kohtaan!

Peruskohteliaisuuteen kuuluu myös kuunnella (ja odottaa) muiden mielipiteitä, kaikilla se ei muodostu heti ensimmäisestä luetusta lauseesta, vaan asioihin voi myös tutustua syvällisemmin. Samoin olisi hyvä olla esittämättä äänekkäästi ja tunkeilevasti sitä miltä tuntuu juuri nyt, tai miten äkkiä minä tästä asiasta tulin tätä mieltä olemaan, vaikka se olisi kaiken logiikan mukaan täysin järjenvastainen idea.

Usein se kevyt smalltalk - ulkomaaksi bullsh*t - vain haittaa asioihin paneutumista.

Todellakin yhdyn tuon kirjoittajan ajatuksiin. Koko uusi opetussuunnitelma perustuu siihen, että oppilaat ovat ekstroverttejä tai ainakin heistä pyritään kaikin keinoin tekemään sellaisia. Jo aiemminkin introverteillä on ollut vaikeaa peruskoulun jatkuvan esilläolon kulttuurissa ja nyt vaatimukset kasvavat ihan eksponentiaalisesti. Sitten ihmetellään ahdistuneita, masentuneita ja itsetuhoisia nuoria ja mietitään mistä kummasta oireilu oikein johtuu.

Vierailija kirjoitti:

Opettajat on itse ekstroverttejä ja sitä kautta nykyops suosii vain sellaista jenkkityylistä maailmanomistajakäytöstä, hiljaisemmat ja ujommat kärsivät älyttömästi tästä uudistuksesta.

Nyt taas haukutaan "jenkkityylistä maailmanomistajakäytöstä" täysin suotta. Yksi koulun tehtävistä on valmentaa lapsi selviämään elämän, myös työelämän tulevista haasteista. Omat lapseni ovat saaneet käydä koulua USAssa ja ei sielläkään "jenkkityylinen maailmanomistajakäytös", jolla tässä varmaankin on haluttu tarkoittaa sujuvaa esiintymistä, ilmaiseksi tule vaan sitä harjoitellaan ihan pikkulapsesta saakka, kotona, hoidossa, läpi koko koulun, harrastuksissa,community servicessä.  Lapsia rohkaistaan esiintymään ja tuetaan sitä,  ja epäonnistumiset sallitaan. Kun koulussa tehdään projekteja, siellä on useita toteutustapoja, josta voi valita mieleisen ja omaan osaamiseen ja mieltymykseen parhaiten sopivan/sopivat menetelmät. 

Meidän kuopus oli middle school-ikäinen aloittaessaan USAssa, suomalaiseen tapaan hiljainen ja pidättyvä, mutta niin vaan hänestäkin sukeutui itsevarma esiintyjä, joka osaa ja uskaltaa rohkeasti ilmaista mielipiteensä ja ilmaista itseään, kun sai siihen osaavaa tukea.

Luin mielipidekirjoituksen aamun Hesarista ja mielestäni ongelma on siinä, että kirjoittajan lapsi ei ole saanut ihan kaikkea tarvitsemaansa tukea rohkeammaksi kasvamiseen sen paremmin kotona kuin koulussakaan, ja nyt on vaihtunut ope sekä opetusmenetelmät toisenlaisiksi. Isommat ops-muutokset olisi parempi tuoda sisään alakoulusta aloittaen. Jos keskeinen ongelma tässä on niistä kyyneleistä huomauttelu, niin keskustelu opettajan kanssa toivottavasti korjaa sen heti. Jos syksyn "kaaos" ei vaan tunnu helpottavan, siitä on varmaan tarpeen puhua isommassa joukossa - tuttujen luokkakaverien vanhempien, open, opon, rehtorin,...- kanssa.  Ongelma ei varmasti ole vain yhdellä oppilaalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten nämä ujot ja herkät älyköt sitten aikuisena pärjäävät? Ei taida montaakaan älykkäälle soveltuvaa työnkuvaa olla, missä ei olisi kokouksia, ryhmätyötä, esiitymistä ainakin jossain määrin? Yksinäiset tutkijankammiotkin taitavat olla historiaa... Ja nyt ei puhuta p:n jauhamisesta kahvipöydässä.

samaa mieltä, en usko, että näillä tosi ujoille ja aroilla lapsillekaan on helppoa, jos ei vaikka kaverin luona käydessä uskalla sanoa, juoko ruokailulla maitoa vai vettä tai että on allerginen jollekin ruualle, tai että haluais leikkiä jotain muuta kun kaveri ehdottaa. Omalla lapsella tällainen kaveri....

Ja ap, Ryhmätöitä tuntemattomien kanssa?? Kai nyt kuitenkin oman luokan oppilaiden kanssa, miten ne voi olla tuntemattomia? Ekaluokkalainenkin on jo ehtinyt tutustua omiin luokkatovereihin tähän mennessä, ylemmistä luokista puhumattakaan. On vähän vikaa sit oppilaassakin, jos koko oma luokka on "tuntemattomia"

Meillä tokoluokkalaisella on ainakin koko koulun projekteja ja ilmiöitä, joissa luokkarajat on poistettu ja lapset toimivat poikkiluokkaisissa ryhmissä. Eli kyllä siinä helposti on ryhmässä tuntemattoman ja eri ikäisen lapsen kanssa.

Valitettavasti koulu ei millään voi muokkautua niin, että se voisi olla tasapuolinen kaikenlaisia lapsia kohtaan. Valitettavasti se on yhä edelleen niin, että yksilön tulee muuttua, jos haluaa pärjätä nykymaailmassa. Herkkyyttään tai introverttiuuttaan ei kenenkään pidä kadottaa, mutta tiettyjä taitoja kannattaa ujonkin opetella, vaikka kuinka pelottaisi. Hyvin harva myöskään pystyy ottamaan ujoa lastaan kotiopetukseen, joten silloin on vain mukauduttava!!

Vierailija kirjoitti:

Todellakin yhdyn tuon kirjoittajan ajatuksiin. Koko uusi opetussuunnitelma perustuu siihen, että oppilaat ovat ekstroverttejä tai ainakin heistä pyritään kaikin keinoin tekemään sellaisia. Jo aiemminkin introverteillä on ollut vaikeaa peruskoulun jatkuvan esilläolon kulttuurissa ja nyt vaatimukset kasvavat ihan eksponentiaalisesti. Sitten ihmetellään ahdistuneita, masentuneita ja itsetuhoisia nuoria ja mietitään mistä kummasta oireilu oikein johtuu.

Kyllähän koulujen tasapäistäminen on aina ollut ongelma, tutkimusten valossa varsinkin pojille, sekin unohtuu tässä tasapäistämis villityksessä, että pojat myös kehittyvät tyttöjä n.2-3v hitaammin. Kun puhutaan kouluista tasa-arvon mallilaitoksina ei se sitä pojille ainakaan ole.

Ja sitä en ole ikinä tajunut miksi näitä sukupuolten eroja ei ikinä oteta huomioon, ei vaikka meillä on tuhansia tutkimuksia aiheesta, nuorten miesten syrjäytyminen johtuu hyvin pitkälle sukupuolten eroista joita ei huomioida kouluissa ollenkaan.

Olen seurannut ujon, introvertin lapseni päiväkoti- ja koulu-uraa hämmentyneenä.

Kokemusta on kahdesta eri päiväkodista ja yhdestä koulusta.

Kummassakin päiväkodissa kuvio oli aivan sama.

Aluksi oltiin kauhean huolissaan lapsen ujoudesta ja annettiin kovasti neuvoja kuinka lasta pitää kasvattaa että muuttuisi reippaammaksi. Sitten kun päiväkoti tuli lapselle tutuksi, ja hän alkoi vapautumaan niin päiväkodin henkilöstö piti sitä omana ansionaan. Kuinka he olivat pelastaneet ujon lapsen. Tehneet hänestä reippaan.

Ensimmäisessä päiväkodissa tämä tuntui ikävältä. Eivät uskoneet että tuolla tavoin lapsi käyttäytyy. Arastelee aluksi uudessa ympäristössä, mutta muuttuu reippaammaksi kun paikka tulee tutuksi.

Toisessa päiväkodissa tämä jo nauratti. Olihan lapsi pelastettu jo siinä ensimmäisessä pk:ssa. Tuli sitten uudestaan pelastetuksi toisessa. Ei hänen temperamenttinsa mihinkään siinä välissä muuttunut.

Ihan samoin hän käyttäytyi harrastuksissa. Aluksi seurasi sivusta ja pikkuhiljaa lähti mukaan toimintaan. Sama juttu aina uuden harrastuksen alkaessa.

Koulun alku oli hänelle hankalaa. Ei aluksi uskaltanut edes puhua koulussa mitään. Pikkuhiljaa kuitenkin pääsi mukaan, sai kavereita, ja jopa hymypoikapatsaan.

Mutta kyllä palaute on koulusta ollut aina se, että pitäisi olla reippaampi. Muuten kehutaan hyvästä koulumenestyksestä ja hyvästä käytöksestä, mutta lopuksi aina muistutetaan että pitäisi olla reippaampi.

Tämä ujo introvertti lapseni soittaa bändissä ja orkesterissa, osaa esiintyä sujuvasti ja pitää siitä. Matkoilla hän osaa ja uskaltaa hoitaa asioita englanniksi ja saksaksi. Esim. pystyy ravintolassa tilaamaan itse ruokansa ja ostamaan kaupasta vaikka sen kivan paidan tai lippiksen ilman vanhempien apua. On myös tutustunut paikallisiin lapsiin/nuoriin ja toiminut tulkkina eri kieliä puhuvien lasten välillä. Eikö se riitä 'reippaudeksi', vai mitä ihmettä häneltä oikein vaaditaan.

Onko ainoa hyväksyttävä reippaus sitä että puhuu oppitunnilla ja esittää kysymyksiä opettajalle?