Huolestunut vanhempi HS:ssa: "Lapseni on ujo, herkkä ja älykäs – hänen kaltaisilleen nykyinen koulunkäynti on kaoottista sirkusta"

Vierailija kirjoitti:

Nykylapset eivät opi enää keskittymistä ja paikalla istumista, asioihin syventymistä missään. Mitä tämä aiheuttaa heille aikuisiässä? Minä itsekin olen huomannut, että netti, älykännykät yms. ovat heikentäneet omaa keskittymiskykyäni ja haittaavat jo jossain määrin elämääni. Koko ajan kaikkialta tulviva informaatio ja virikkeellisyys oikeasti passivoi aivoja.

Samoin. Itselleni nämä älylaitteet tulivat elämääni vasta aikuisiässä, mutta millaisia nykyiset pikkulapset ovat aikuisina vaativissa tehtävissä? Kun koulukin on ollut suurelta osalta jotain elämyksiä jahtaavaa koheltamista?

Elin loppujen lopuks hyvän elämän olin perheen keskimmäinen lapsi ja ainut tyttö. Minulta ei odotettu mitään puheenvuoroja hiljaa itsekseni olin koulussakin, vaikka pahimmat tupakkapaikan tytöt eivät jatkaneet lukioon, olin siltikin sitä sama hiljaista porukkaa.

Toka luokalla olin vuoden Floridassa vaihdossa ja elämäni muuttui täysin ei ole tärkeää arvosanat tai muut vaan itse olet tärkeä koko ajan että saat puhuttua ja osaat ilmaista itseäsi. Se on tärkeintä mitä voi koulussa oikeesti oppia enää ei tarvi osaa kaikkee ulkoa KVG ja silleen.

Muutuin kahdessa lukukaudessa tuppisuu nössöstä vajakista ihan ihmiseksi. Suomessa iloitaan PISA tuloksista, mutta tarvitaittaisiin vain yksi osa lapsukaisille PISAan lisää eli osaamisensa esittäminen, ja Suomi on pohjalla.

Suomalainen voi olla etevä vaikka missä, mutta se on yksi ja sama jos ei saa sitä sanottua.

Elämä ei ole jatkumo kirjallisia kokeita, vaan elämää.

Minusta on aivan itsestään selvää, että koulussa ekstrovertille häseltäjälle tulisi opettaa keskittymistaitoja, ja introvertille hissukalle itsensä esiintuomisen taitoja.

Useimmathan ovat toki jotain tältä väliltä ja kykeneviä rauhoittumaan, vaikka ovat ekstrovertteja tai juttelemaan, vaikka ovat introvertteja.

Vierailija kirjoitti:

Vanhempien itse lapselleen tekemät diagnoosit voi samantien unohtaa. Aina se oma kultamussukka on älykäs, lahjakas ja ties mitä. Todellisuus tulee vastaan koulussa jossa on muitakin ja sitten se mussukka ei enää olekkaan niin super-älykäs ja vanhemmat alkaa vaatimaan muuta  kuululta.

Tuossakin kirjoituksessa mainittiin ujo ja älykäs ihan riittävän monta kertaa, että varmaan äippä päivät lapsensa kanssa,ja muita kontakteja ei koskaan.

Älä yleistä. Mun lapsi ei ole yhtä älykäs kuin minä pienenä. Tosin se ei tahtia hidasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opettajat on itse ekstroverttejä ja sitä kautta nykyops suosii vain sellaista jenkkityylistä maailmanomistajakäytöstä, hiljaisemmat ja ujommat kärsivät älyttömästi tästä uudistuksesta.

Eivät läheskään kaikki opet ole ekstroverttejä, mutta nykyinen OPS kyllä heitä suosii. Mutta se ei olekaan opettajien tekemä, vaan enemmänkin IT- ja mainosalan porukoiden (esim. Saku Tuominen).

Moni opettaja on kyllä ihan luokkamallisen 'vanhan' tyylin opettamisen ja oikeat arvosanat kokenut toimiviksi.. Eikä se opetus ennen uutta OPS:ia ollut enää mitenkään vanhanaikaista. Ja haluan myös lisätä, että muualla ollaan jo tulossa takaisin vanhan tyyliseen opettamiseen.. Pitkäaikaisen seurannan tulokset ovat osoittaneet vanhan mallin lopulta toimivaksi.

Vierailija kirjoitti:

Olen yläkoulussa aineenopettajana, ja kyllä sielläkin näkee, miten nuoria uuvuttaa kaikki projektit ja ryhmätyöt. Viime viikolla muutamat oppilaat kommentoivat, että on parasta, kun jokaisen äidinkielen tunnin lopussa saa lukea rauhassa kirjaa 15 minuuttia. Saa kuulemma kerrankin rauhoittua.

Saman olen itsekin huomannut! Lisäisin vielä että nyt kun tuli vaatimukset oppimisesta autenttisissa oppimisympäristöissä ravaavat oppilaat milloin missäkin ja se vasta oppilaita väsyttää. Opettajasta puhumattakaan! Ensin käydään bilsantunnilla sienimetsässä, sitten mennään historiantunnilla katsomaan taisteluhautoja ja sitten pelataan vielä korista liikunnantunnilla...  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottakai jokaisella on oikeus olla sellainen kuin on. Introvertin perusluonne tuskin muuttuu, mutta hänkin voi opetella toimimaan ryhmässä. Koulun tehtävä on kasvattaa lapsia elämään ja aikuisuuteen siten, että he pärjäävät aikuisina ja pystyvät elättämään itsensä sitten, kun vanhemmat eivät sitä enää tee. Totuus vaan on, että työelämä edellyttää tänä päivänä todella paljon ryhmätyötä, tiimityöskentelyä, uusien ihmisten kohtaamista, neuvottelua, uuden opettelua, totuttujen tapojen muutosta jne. Miksi hyväksytään se, että lapsen on opetelta matematiikkaa tai kielioppia, mutta ei sitä, että ryhmätyötaitojakin on opeteltava? Jos joku ei halua opetella tiimityötaitoja, fine, mutta elämässä voi olla sitten aika vaikeaa aikuisena. Ihan sama, jos ei halua opetella matematiikkaa tai lukemista, vaikeata voi olla myöhemmin. Tietyt taidot vaan on oltava, jotta pärjää yhteiskunnassa.

Miksi kuvittelet että hiljaisilla ei ole ryhmätyötaitoja tai valmiuksia tiimityöskentelyyn.

He osaavat luonnostaan kuunnella ja ottaa huomioon muut ihmiset, eivätkä mene tarpeettomasti säheltämään toisen tontille.

Vai tarkoitatko ryhmätyötaidoilla sitä, että osaa tulla toimeen sen pomottavan jyrääjän kanssa ja sen hommistaan luistavan tyypin joka jättää omat työnsä sille tunnolliselle joka ei osaa pitää puoliaan riittävän tehokkaasti.

Itse olen tehnyt työtä monenlaisten ihmisten kanssa, ja helpointa se töiden tekeminen on ollut niiden hiljaisempien kanssa.

Ekstroverttien seurassa on usein ollut hauskempaa, mutta työn tekeminen on heidän kanssaan ollut haasteellisempaa.

Tiimityö on usein sitä, että tuodaan esille oman firman/osaston/ryhmän kanta asiaan, neuvotellaan siitä, tehdäänkö niin vai näin sekä puolustetaan ja perustellaan omaa kantaa. Usein tällainen keskustelu ja äänessä olo on välttämätöntä, ei vain se, että osaa kuunnella.

Tuo ei ole tiimityötä, vaan oman yksikön etujen puolustamista.

Vierastan ismismiä. Suomessa hypitään aina äärilaidasta äärilaitaan eri ismien perässä. Toimiva malli löytyneen vanhan ja uuden välistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Myös vilkkaat ja ekstrovertit saattavat yhtä lailla tai enemmänkin kärsiä luokassa, jossa tulee olla hiljaa ja aloillaan. Luulenpa, että kokonaisuudessaan ne vilkkaimmat sählääjät ovat yhä edelleen niitä, joita vähiten ymmärretään ja tuetaan. Hiljainen introvertti tuskin saa kielteistä huomiota opettajalta, tai kärsii siitä, että ei saa puhua ja paikallaan pitää väkisin istua, vaikka keho sanoo muuta!

Introvertteja, herkkiä tulee ymmärtää, mutta mites sitten niitä ekstrovertteja?! Niitähän tämä nykymeininki on vihdoin alkanut hieman tukea!

Erona on se, että hiljaa istuva Heidi ei häiritse ketään, vaikka hän istuu koko päivän hiljaa, lukee, opettelee asioita ja miettii niitä itsekseen. Vilkkaampi sählääjä Tipi-Jennica-Lumihiutale taas kehon ja mielen pakottamana mölisee, hälisee, kulkee ympäri luokkaa ja häiritsee mahdollisesti kaikkien muiden samassa tilassa olevien opiskelua.

Nykyinen ops vaikuttaa antavan näille Tipi-Jennica-Lumihiutaleille plussaa siitä, että he kyllä antavat äänensä kuulua, vaikka eivät tietäisi hölkäsenpöläystäkään asiasta: "Hyvä Tipi-Jennica-Lumihiutale! Sinulta ei edes kysytty, ja vastaus ei ole haista ite eikä pulla, vaan yksi plus yksi onkin ihan tosissaan kaksi! Hyvästä äänenkäytöstä kuitenkin papukaijamerkki ja kymppi toikkariin!"

Luokan opetus häiriintyy siitä, kun opettaja yrittää ops:n pakottamana saada Heidiä sanomaan jotain, minkä tämä oppi jo viime kuussa, ja haluaisi jo mennä eteenpäin.

Noh Tipi-Jennica_Lumihiutale tarvitsee kuitenkin aivan yhtä paljon ymmärrystä kuin se Heidi. Yleensähän vain sitä Heidiä ymmärretään, eikä siltä Heidiltä sovi mitään vaatia, ettei sen Heidin herkkyys ja itsetunto vain kärsi!

Oikeasti koulu on iät ja ajat suosinut hiljaisia ja rauhallisia (tyttö-)- oppilaita. Mutta annas olla kun näiden hiljaisten kympin oppilaiden tulisikin oppia toimimaan toisin, niin johan siitä nousee poru! - Eihän meidän herkkä ja ujo Heidi kestä, kun luokkaa pitää vaihtaa, tai tehdä ryhmätöitä!

- Kuitenkin ne ylivilkkaat ovat iät ja ajat joutuneet toimimaan luonteensa vastaisesti ja tästä vielä sinun kaltaisesti äidit syyttävät niitä lapsia!

Eikö sinusta ole mielenkiintoista, että kun puhutaan koulumaailman ongelmista, niin silloin kun kyseessä on vilkas, rauhaton lapsi, niin ongelma on lapsessa, mutta kun kyseessä on ujo ja introvertti lapsi, niin ongelma on koulussa ja sen opiskelumenetelmissä!

Mitäs veikkaat, onko tähän nyky-opsiin päädytty hiljaisten vai noiden rauhattomien toiveista johtuen? Aivan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Myös vilkkaat ja ekstrovertit saattavat yhtä lailla tai enemmänkin kärsiä luokassa, jossa tulee olla hiljaa ja aloillaan. Luulenpa, että kokonaisuudessaan ne vilkkaimmat sählääjät ovat yhä edelleen niitä, joita vähiten ymmärretään ja tuetaan. Hiljainen introvertti tuskin saa kielteistä huomiota opettajalta, tai kärsii siitä, että ei saa puhua ja paikallaan pitää väkisin istua, vaikka keho sanoo muuta!

Introvertteja, herkkiä tulee ymmärtää, mutta mites sitten niitä ekstrovertteja?! Niitähän tämä nykymeininki on vihdoin alkanut hieman tukea!

Erona on se, että hiljaa istuva Heidi ei häiritse ketään, vaikka hän istuu koko päivän hiljaa, lukee, opettelee asioita ja miettii niitä itsekseen. Vilkkaampi sählääjä Tipi-Jennica-Lumihiutale taas kehon ja mielen pakottamana mölisee, hälisee, kulkee ympäri luokkaa ja häiritsee mahdollisesti kaikkien muiden samassa tilassa olevien opiskelua.

Nykyinen ops vaikuttaa antavan näille Tipi-Jennica-Lumihiutaleille plussaa siitä, että he kyllä antavat äänensä kuulua, vaikka eivät tietäisi hölkäsenpöläystäkään asiasta: "Hyvä Tipi-Jennica-Lumihiutale! Sinulta ei edes kysytty, ja vastaus ei ole haista ite eikä pulla, vaan yksi plus yksi onkin ihan tosissaan kaksi! Hyvästä äänenkäytöstä kuitenkin papukaijamerkki ja kymppi toikkariin!"

Luokan opetus häiriintyy siitä, kun opettaja yrittää ops:n pakottamana saada Heidiä sanomaan jotain, minkä tämä oppi jo viime kuussa, ja haluaisi jo mennä eteenpäin.

Mikä johtoajatus sinulla on, että hiljaiset osaavat ja normaalit eivät?

Kissanainen kirjoitti:

Vaikka on ujo ja herkkä niin pitää olla riittävän ÄLYKÄS sopeutuakseen. Se nyt vaan on tyhmää olla niin ujo ja nössö, että jokainen sana pitää nyhtää lapsesta ulos. Mullakin oli kouluaikoina sellainen "kaveri", joka otettiin porukkaan, kun vähän säälitti sen ujous, mutta vaikka vuositolkulla oltiin sille kivoja, niin silti se ei uskaltanut edes ottaa karkkia kun tarjottiin. Ihmettelen vieläkin miksi joku on niin ujo? Ja miten sellainen ihminen voi ikinä ystävystyä, saatikka sitten pärjätä työelämässä. Opettakaa niille muksuille, että pitää sitä uskaltaa puhua edes vähän.

Ei se opettaminen välttämättä mitään auta. Toki voi kannustaa lasta ja totuttaa sosiaalisiin tilanteisiin, mutta on mahdotonta muuttaa toisen persoonallisuutta. Etkä voi myöskään koskaan tietää, millaisia kokemuksia tuolla ujolla kaverilla on ollut taustalla.

Sitä paitsi, mitä tulee tuohon älykkyyteen, niin ongelmana voi olla myös introvertin korkeampi älykkyys ja täysin erilaiset mielenkiinnon kohteet, jotka muodostavat esteen avoimelle vastavuoroiselle kommunikoinnille. Kohteliaisuuttaan voi vähän jotain puhella, mutta et varmaan itsekään esim. aloittaisi pohdintaa Yhdysvaltojen presidentinvaalien tuloksesta eskari-ikäisen kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Pienemmille lapsille on nimen omaan tärkeää se oma kotiluokka, mikä ajan kanssa muokataan ja sisustetaan mieleiseksi. Yläasteella ehtii sitten kiertää aineesta toiseen. Etenkin jos on turvallisuushakuinen luonne, voi olla aika levotonta. Lisäksi pienemmillä ne siirtymiset kestävät. Mutta on aika arkipäivää ollut jo pitkään kouluissa.

Niinpä. Yksi alkuopettaja kertoi pitävänsä syksyn ensimmäiset viikot aina jopa samaa paitaa, jotta uudet ekaluokklaiset tunnistivat hänet. Me samat vanhemmat mesotaan ensin siitä, kuinka lapsi pitää kasvattaa muuttumatomassa ja vakaassa kotihoidossa. Heti perään vaaditaan ilmiöoppimista ja hirveää häsellystä paikasta toiseen. Alakoulu saisi olla vakaampi ja yläkouluun sitten enemmän sitä liikettä ja muutosta. Mietipä itse töissä kun pitäisi joka tunti painella tyylistä ja tilasta toiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Myös vilkkaat ja ekstrovertit saattavat yhtä lailla tai enemmänkin kärsiä luokassa, jossa tulee olla hiljaa ja aloillaan. Luulenpa, että kokonaisuudessaan ne vilkkaimmat sählääjät ovat yhä edelleen niitä, joita vähiten ymmärretään ja tuetaan. Hiljainen introvertti tuskin saa kielteistä huomiota opettajalta, tai kärsii siitä, että ei saa puhua ja paikallaan pitää väkisin istua, vaikka keho sanoo muuta!

Introvertteja, herkkiä tulee ymmärtää, mutta mites sitten niitä ekstrovertteja?! Niitähän tämä nykymeininki on vihdoin alkanut hieman tukea!

Erona on se, että hiljaa istuva Heidi ei häiritse ketään, vaikka hän istuu koko päivän hiljaa, lukee, opettelee asioita ja miettii niitä itsekseen. Vilkkaampi sählääjä Tipi-Jennica-Lumihiutale taas kehon ja mielen pakottamana mölisee, hälisee, kulkee ympäri luokkaa ja häiritsee mahdollisesti kaikkien muiden samassa tilassa olevien opiskelua.

Nykyinen ops vaikuttaa antavan näille Tipi-Jennica-Lumihiutaleille plussaa siitä, että he kyllä antavat äänensä kuulua, vaikka eivät tietäisi hölkäsenpöläystäkään asiasta: "Hyvä Tipi-Jennica-Lumihiutale! Sinulta ei edes kysytty, ja vastaus ei ole haista ite eikä pulla, vaan yksi plus yksi onkin ihan tosissaan kaksi! Hyvästä äänenkäytöstä kuitenkin papukaijamerkki ja kymppi toikkariin!"

Luokan opetus häiriintyy siitä, kun opettaja yrittää ops:n pakottamana saada Heidiä sanomaan jotain, minkä tämä oppi jo viime kuussa, ja haluaisi jo mennä eteenpäin.

Mikä johtoajatus sinulla on, että hiljaiset osaavat ja normaalit eivät?

Mietin ihan samaa, miksi ujot ajattelevat jotenkin olevansa älykkäämpiä kuin muut? Onko se tapa pönkittää omia puutteita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Myös vilkkaat ja ekstrovertit saattavat yhtä lailla tai enemmänkin kärsiä luokassa, jossa tulee olla hiljaa ja aloillaan. Luulenpa, että kokonaisuudessaan ne vilkkaimmat sählääjät ovat yhä edelleen niitä, joita vähiten ymmärretään ja tuetaan. Hiljainen introvertti tuskin saa kielteistä huomiota opettajalta, tai kärsii siitä, että ei saa puhua ja paikallaan pitää väkisin istua, vaikka keho sanoo muuta!

Introvertteja, herkkiä tulee ymmärtää, mutta mites sitten niitä ekstrovertteja?! Niitähän tämä nykymeininki on vihdoin alkanut hieman tukea!

Erona on se, että hiljaa istuva Heidi ei häiritse ketään, vaikka hän istuu koko päivän hiljaa, lukee, opettelee asioita ja miettii niitä itsekseen. Vilkkaampi sählääjä Tipi-Jennica-Lumihiutale taas kehon ja mielen pakottamana mölisee, hälisee, kulkee ympäri luokkaa ja häiritsee mahdollisesti kaikkien muiden samassa tilassa olevien opiskelua.

Nykyinen ops vaikuttaa antavan näille Tipi-Jennica-Lumihiutaleille plussaa siitä, että he kyllä antavat äänensä kuulua, vaikka eivät tietäisi hölkäsenpöläystäkään asiasta: "Hyvä Tipi-Jennica-Lumihiutale! Sinulta ei edes kysytty, ja vastaus ei ole haista ite eikä pulla, vaan yksi plus yksi onkin ihan tosissaan kaksi! Hyvästä äänenkäytöstä kuitenkin papukaijamerkki ja kymppi toikkariin!"

Luokan opetus häiriintyy siitä, kun opettaja yrittää ops:n pakottamana saada Heidiä sanomaan jotain, minkä tämä oppi jo viime kuussa, ja haluaisi jo mennä eteenpäin.

Noh Tipi-Jennica_Lumihiutale tarvitsee kuitenkin aivan yhtä paljon ymmärrystä kuin se Heidi. Yleensähän vain sitä Heidiä ymmärretään, eikä siltä Heidiltä sovi mitään vaatia, ettei sen Heidin herkkyys ja itsetunto vain kärsi!

Oikeasti koulu on iät ja ajat suosinut hiljaisia ja rauhallisia (tyttö-)- oppilaita. Mutta annas olla kun näiden hiljaisten kympin oppilaiden tulisikin oppia toimimaan toisin, niin johan siitä nousee poru! - Eihän meidän herkkä ja ujo Heidi kestä, kun luokkaa pitää vaihtaa, tai tehdä ryhmätöitä!

- Kuitenkin ne ylivilkkaat ovat iät ja ajat joutuneet toimimaan luonteensa vastaisesti ja tästä vielä sinun kaltaisesti äidit syyttävät niitä lapsia!

Eikö sinusta ole mielenkiintoista, että kun puhutaan koulumaailman ongelmista, niin silloin kun kyseessä on vilkas, rauhaton lapsi, niin ongelma on lapsessa, mutta kun kyseessä on ujo ja introvertti lapsi, niin ongelma on koulussa ja sen opiskelumenetelmissä!

Mitäs veikkaat, onko tähän nyky-opsiin päädytty hiljaisten vai noiden rauhattomien toiveista johtuen? Aivan.

Siihen on päädytty nyky-yhteiskunnan vaatimusten mukaisesti.

Katsele ympärillesi, niin ymmärrät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottakai jokaisella on oikeus olla sellainen kuin on. Introvertin perusluonne tuskin muuttuu, mutta hänkin voi opetella toimimaan ryhmässä. Koulun tehtävä on kasvattaa lapsia elämään ja aikuisuuteen siten, että he pärjäävät aikuisina ja pystyvät elättämään itsensä sitten, kun vanhemmat eivät sitä enää tee. Totuus vaan on, että työelämä edellyttää tänä päivänä todella paljon ryhmätyötä, tiimityöskentelyä, uusien ihmisten kohtaamista, neuvottelua, uuden opettelua, totuttujen tapojen muutosta jne. Miksi hyväksytään se, että lapsen on opetelta matematiikkaa tai kielioppia, mutta ei sitä, että ryhmätyötaitojakin on opeteltava? Jos joku ei halua opetella tiimityötaitoja, fine, mutta elämässä voi olla sitten aika vaikeaa aikuisena. Ihan sama, jos ei halua opetella matematiikkaa tai lukemista, vaikeata voi olla myöhemmin. Tietyt taidot vaan on oltava, jotta pärjää yhteiskunnassa.

Miksi kuvittelet että hiljaisilla ei ole ryhmätyötaitoja tai valmiuksia tiimityöskentelyyn.

He osaavat luonnostaan kuunnella ja ottaa huomioon muut ihmiset, eivätkä mene tarpeettomasti säheltämään toisen tontille.

Vai tarkoitatko ryhmätyötaidoilla sitä, että osaa tulla toimeen sen pomottavan jyrääjän kanssa ja sen hommistaan luistavan tyypin joka jättää omat työnsä sille tunnolliselle joka ei osaa pitää puoliaan riittävän tehokkaasti.

Itse olen tehnyt työtä monenlaisten ihmisten kanssa, ja helpointa se töiden tekeminen on ollut niiden hiljaisempien kanssa.

Ekstroverttien seurassa on usein ollut hauskempaa, mutta työn tekeminen on heidän kanssaan ollut haasteellisempaa.

Tiimityö on usein sitä, että tuodaan esille oman firman/osaston/ryhmän kanta asiaan, neuvotellaan siitä, tehdäänkö niin vai näin sekä puolustetaan ja perustellaan omaa kantaa. Usein tällainen keskustelu ja äänessä olo on välttämätöntä, ei vain se, että osaa kuunnella.

Ai sinä tarkoitat neuvottelutilannetta kun puhut tiimityöstä.

Kuuntelutaidosta on hyötyä myös kuvaamassasi tilanteessa. On helpompi ottaa kantaa ja argumentoida kun on ymmärtänyt toisen osapuolen toiveet ja tarpeet ja pystyy näkemään tilanteen myös hänen näkökulmastaan.

Keskustelusta tulee vain huutokilpailu jos kukaan ei kuuntele vaan kaikki vaan huutavat sitä omaa näkemystään.

Olen ollut sellaisessakin palaverissa osallisena, jossa palaverin muut osanottajat huusivat pää punaisena toisilleen omaa näkemystään ja haukkuivat toisensa maanrakoon. Hauskinta tilanteessa oli, että he olivat samaa mieltä asiasta, ilmaisivat sen vain hieman eri tavoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottakai jokaisella on oikeus olla sellainen kuin on. Introvertin perusluonne tuskin muuttuu, mutta hänkin voi opetella toimimaan ryhmässä. Koulun tehtävä on kasvattaa lapsia elämään ja aikuisuuteen siten, että he pärjäävät aikuisina ja pystyvät elättämään itsensä sitten, kun vanhemmat eivät sitä enää tee. Totuus vaan on, että työelämä edellyttää tänä päivänä todella paljon ryhmätyötä, tiimityöskentelyä, uusien ihmisten kohtaamista, neuvottelua, uuden opettelua, totuttujen tapojen muutosta jne. Miksi hyväksytään se, että lapsen on opetelta matematiikkaa tai kielioppia, mutta ei sitä, että ryhmätyötaitojakin on opeteltava? Jos joku ei halua opetella tiimityötaitoja, fine, mutta elämässä voi olla sitten aika vaikeaa aikuisena. Ihan sama, jos ei halua opetella matematiikkaa tai lukemista, vaikeata voi olla myöhemmin. Tietyt taidot vaan on oltava, jotta pärjää yhteiskunnassa.

Miksi kuvittelet että hiljaisilla ei ole ryhmätyötaitoja tai valmiuksia tiimityöskentelyyn.

He osaavat luonnostaan kuunnella ja ottaa huomioon muut ihmiset, eivätkä mene tarpeettomasti säheltämään toisen tontille.

Vai tarkoitatko ryhmätyötaidoilla sitä, että osaa tulla toimeen sen pomottavan jyrääjän kanssa ja sen hommistaan luistavan tyypin joka jättää omat työnsä sille tunnolliselle joka ei osaa pitää puoliaan riittävän tehokkaasti.

Itse olen tehnyt työtä monenlaisten ihmisten kanssa, ja helpointa se töiden tekeminen on ollut niiden hiljaisempien kanssa.

Ekstroverttien seurassa on usein ollut hauskempaa, mutta työn tekeminen on heidän kanssaan ollut haasteellisempaa.

Tiimityö on usein sitä, että tuodaan esille oman firman/osaston/ryhmän kanta asiaan, neuvotellaan siitä, tehdäänkö niin vai näin sekä puolustetaan ja perustellaan omaa kantaa. Usein tällainen keskustelu ja äänessä olo on välttämätöntä, ei vain se, että osaa kuunnella.

Ai sinä tarkoitat neuvottelutilannetta kun puhut tiimityöstä.

Kuuntelutaidosta on hyötyä myös kuvaamassasi tilanteessa. On helpompi ottaa kantaa ja argumentoida kun on ymmärtänyt toisen osapuolen toiveet ja tarpeet ja pystyy näkemään tilanteen myös hänen näkökulmastaan.

Keskustelusta tulee vain huutokilpailu jos kukaan ei kuuntele vaan kaikki vaan huutavat sitä omaa näkemystään.

Olen ollut sellaisessakin palaverissa osallisena, jossa palaverin muut osanottajat huusivat pää punaisena toisilleen omaa näkemystään ja haukkuivat toisensa maanrakoon. Hauskinta tilanteessa oli, että he olivat samaa mieltä asiasta, ilmaisivat sen vain hieman eri tavoin.

Niin, useimmat ekstrovertit osaavat myös kuunnella. Ei ekstroverttius tarkoita jyräämistä ja huutamista, vaan sitä, että nauttii ihmisten kanssa olemisesta ja tekemisestä.

Ovatko ne niitä introverttimiehiä, jotka sitten aikuisena haukkuvat täällä naisia, kun sellaista ei saa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju menee taas vain herkkien ja ujojen haukkumiseksi, kuten nämä aina menevät. Tämä on ekstroverttien maailma. Ekstrovertit eivät voi käsittää, että on olemassa introverttejä ihmisiä, jotka eivät yllä parhaimpaan suoritukseensa ryhmässä tai esiintymistilanteessa.

Introvertit taas eivät tunnu käsittävän, että koulussa tarvitaan yhtä lailla rauhoittumista kuin esiintymistä jne. Eivät ne ekstrovertitkaan pysty parhaimpaansa yksin puurtaessaan. 

Eli kaikkea tarvitaan, jotta voidaan kummankinlaisten ihmisten heikkouksia yrittää vahvistaa.

Hmph. Minä en ainakaan halua olla ekstroverttien kanssa tekemisissä juuri ollenkaan. Inhosin ksoja koulussa ja inhoan eksoja nykyisessä työssäni. Avokonttori ja muutama pauhaava ekstrovertti - ja kaikkien työpäivä on pilalla. Eksot eivät kerta kaikkiaan sovi avokonttoriin, koska he eivät siellä osaa olla, hölötetään omia, ravataan turhaa pöydästä pöytään, ei osata itse etsiä tietoa, ym raivostuttavaa, tehotonta, avutonta. Suu kyllä käy, muttei pää leikkaa yhtään. Ekstrot pitäisi sulkea omiin koppeihinsa, jotta introt saa hommat hoidettua.

Ja tottakai, liibalaaba, diibadaaba, ekstrovertit tarttee introja, vaikka introt ei ekstroja, sillä tosiaan, jonkun idiootinhan pitää ne työt tehdä, jotta ekstrot voivat yrittää ottaa kunnian täysin itselleen. Näin esim. omassa duunipaikassani yritettiin tehdä, mutta pomo tokaisi palkkaneuvotteluissa, et kyllä me täällä tiedämme, ketkä ne työt tekee. Eli vielä toistaiseksi työelämässä mennään tuloksen, eikä pelkän esittämisen, perusteella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottakai jokaisella on oikeus olla sellainen kuin on. Introvertin perusluonne tuskin muuttuu, mutta hänkin voi opetella toimimaan ryhmässä. Koulun tehtävä on kasvattaa lapsia elämään ja aikuisuuteen siten, että he pärjäävät aikuisina ja pystyvät elättämään itsensä sitten, kun vanhemmat eivät sitä enää tee. Totuus vaan on, että työelämä edellyttää tänä päivänä todella paljon ryhmätyötä, tiimityöskentelyä, uusien ihmisten kohtaamista, neuvottelua, uuden opettelua, totuttujen tapojen muutosta jne. Miksi hyväksytään se, että lapsen on opetelta matematiikkaa tai kielioppia, mutta ei sitä, että ryhmätyötaitojakin on opeteltava? Jos joku ei halua opetella tiimityötaitoja, fine, mutta elämässä voi olla sitten aika vaikeaa aikuisena. Ihan sama, jos ei halua opetella matematiikkaa tai lukemista, vaikeata voi olla myöhemmin. Tietyt taidot vaan on oltava, jotta pärjää yhteiskunnassa.

Miksi kuvittelet että hiljaisilla ei ole ryhmätyötaitoja tai valmiuksia tiimityöskentelyyn.

He osaavat luonnostaan kuunnella ja ottaa huomioon muut ihmiset, eivätkä mene tarpeettomasti säheltämään toisen tontille.

Vai tarkoitatko ryhmätyötaidoilla sitä, että osaa tulla toimeen sen pomottavan jyrääjän kanssa ja sen hommistaan luistavan tyypin joka jättää omat työnsä sille tunnolliselle joka ei osaa pitää puoliaan riittävän tehokkaasti.

Itse olen tehnyt työtä monenlaisten ihmisten kanssa, ja helpointa se töiden tekeminen on ollut niiden hiljaisempien kanssa.

Ekstroverttien seurassa on usein ollut hauskempaa, mutta työn tekeminen on heidän kanssaan ollut haasteellisempaa.

Tiimityö on usein sitä, että tuodaan esille oman firman/osaston/ryhmän kanta asiaan, neuvotellaan siitä, tehdäänkö niin vai näin sekä puolustetaan ja perustellaan omaa kantaa. Usein tällainen keskustelu ja äänessä olo on välttämätöntä, ei vain se, että osaa kuunnella.

Ai sinä tarkoitat neuvottelutilannetta kun puhut tiimityöstä.

Kuuntelutaidosta on hyötyä myös kuvaamassasi tilanteessa. On helpompi ottaa kantaa ja argumentoida kun on ymmärtänyt toisen osapuolen toiveet ja tarpeet ja pystyy näkemään tilanteen myös hänen näkökulmastaan.

Keskustelusta tulee vain huutokilpailu jos kukaan ei kuuntele vaan kaikki vaan huutavat sitä omaa näkemystään.

Olen ollut sellaisessakin palaverissa osallisena, jossa palaverin muut osanottajat huusivat pää punaisena toisilleen omaa näkemystään ja haukkuivat toisensa maanrakoon. Hauskinta tilanteessa oli, että he olivat samaa mieltä asiasta, ilmaisivat sen vain hieman eri tavoin.

Niin, useimmat ekstrovertit osaavat myös kuunnella. Ei ekstroverttius tarkoita jyräämistä ja huutamista, vaan sitä, että nauttii ihmisten kanssa olemisesta ja tekemisestä.

Niin, ja useimmat introvertit osaavat myös puhua, vaikka eivät siinä yleensä ole yhtä taitavia kuin ekstrovertit. Ei introverttius tarkoita sitä että istutaan tynnyri päässä jossakin nurkassa piilossa kaikelta maailmalta.

Hyvästä keskustelusta sekä ihmisten kanssa olemisesta ja tekemisestä nauttii myös introvertti.

Heti kurssin alussa opettaja sanoo pahoja sanoja kuten "tutustuminen", "parityö" ja "ryhmätyö". Rupean miettimään jätänkö kurssin kesken vai puhunko opettajalle. Yritän rauhoittua. Kunnes yllättäen, opettaja pyytää muodostamaan ryhmiä ja keskustelemaan "kavereiden" kanssa. Silloin ei enää pakoon pääse. Joutuu istumaan hiljaa ja huonolla tuurilla opettaja kovaan ääneen kysyy "Haluatko tulla tähän ryhmään?" Sitten joudun siirtymään ja en osallistu keskusteluun, ellei suoraan minulta kysytä jotain. Sama kaava on toistunut usein. Esim äidinkieltä on vähän pakko opiskella lukiossa opettajan johdolla. Ja aineen opettajat yleensä ovat sellaisia, että laittavat mielellään oppilaat tekemään harjoituksia yhdessä.  

Onneksi on silti muutamia kursseja joilla saa työskennellä yksin ja tehdä muistiinpanoja. En usko vaivastani olevan paljon haittaa työelämässä, koska puhuminen liittyy silloin yksinkertasiin työasioihin.