Huolestunut vanhempi HS:ssa: "Lapseni on ujo, herkkä ja älykäs – hänen kaltaisilleen nykyinen koulunkäynti on kaoottista sirkusta"

Vierailija kirjoitti:

Nuo matut ovat oikeasti riesa. Ei pelkästään kielitaidon puutteen vuoksi, vaan etenkin nämä tummahipiäiset. Talentti puuttuu, mutta riehua osataan, eikä käskyjä totella. Opettaja on heti rasisti, kun vaatii samaa kuin muilta. Tervetuloa koulumaailmaan. Tämä ei todellakaan ole mitään vihapuhetta, vaan arkea.

Maahanmuuttajien määrä kouluissa riippuu niin missä asuu. Taisi lapsen koulussa täällä Helsingin kehyskunnassa olla 2% maahanmuuttotaustaisia. Eikä maahanmuuttajuus, kulttuuritausta ja/tai ihonväri välttämättä kerro, että lapsi olisi koulussa häirikkö.

En jaksanut lukea tätä keskustelua. Ja voi olla ettei tämä liity täysin tähän aiheeseen.

Mutta joskus myös se, mitä lapselle sanotaan, vaikuttaa häneen voimakkaasti. 

Esim kerran kysyin yhdeltä 10v tytöltä, mikä hänen nimensä on. Hän ujosteli ja meni äitinsä "taakse" piiloon. 

Äiti tokaisi siihen, että "Hän on ujo". Harmi, kun en siihen hätään keksinyt mitään sanottavaa.

Kyllähän minäkin olen ujo.....Mutta jos ujosteluani aina "päiviteltäisiin", tulisin varmasti vielä ujommaksi. 

Kyllä ujo saa olla. Eikä vieraille tarvitse nimeä kertoa jos ei halua. Mutta se, miten lapsesta puhutaan lapsen kuullen, vaikuttaa toki myös lapseen. Tottakai hän on ujo, jos aina toitotetaan sitä, miten ujo lapsi on kyseessä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uh, pelkästään ajatus siitä, että luokissa ei nykyisin saa istua pulpetissa vaan kaikkien pitää kieriä lattialla, pomppia pallolla tai muuta, ahdistaa. Jatkuvaa heilumista ja nylkytystä.

Lapsen luokassa lähes kaikilla on istuimena jumppapallot. Ei kuulemma haittaa opettajaa laisinkaan. Niillä on oikeasti parempi istua kuin tuolissa ja tekee hyvää lasten selälle.

Mitä tapahtui tuolilla keikkumiselle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten nämä ujot ja herkät älyköt sitten aikuisena pärjäävät? Ei taida montaakaan älykkäälle soveltuvaa työnkuvaa olla, missä ei olisi kokouksia, ryhmätyötä, esiitymistä ainakin jossain määrin? Yksinäiset tutkijankammiotkin taitavat olla historiaa... Ja nyt ei puhuta p:n jauhamisesta kahvipöydässä.

En sano tätä kannanottona itse opsiin. Välillä koko koulusysteemi tuntuu olevan vain ohjattua säilytystä lapsille, eikä mitään saa ainakaan vaatia. Mietin vaan, että jos niitä ujoja ei saa koulussakaan vähän tuuppia yrittämään olla avoimia, niin koska he sitten oppivat? Koska työnantaja kyllä palkkaa sen, joka saa asiansa esitettyä, kun ei siitä älykkyydestä oikein muuten ole hyötyä tämän päivän työelämässä.

Persoonastaan ei voi oppia ulos, vaikka sinun mielestäsi ujo onkin vääränlainen ihminen.

Itse olen herkkä ja ujo. Sain kuule ihan vakituisen työpaikan, voitko kuvitella! Edelleen inhoan esiintymistä ja ryhmätöitä, mutta teen sen, mitä täytyy ja olen hyvä työssäni.

Mistä päättelet, että pidän sinua vääränlaisena? Olen itsekin ujon sorttinen, enkä koskaan tule nauttimaan vaikkapa esiitymisestä.

Silti työelämätaitoihin nyt vaan kuuluu se, että kykenee vaikka palavereissa keskustelemaan työasioista. Ja siksi koulussa ei voida pelkästään lukea kirjoja, tehdä kokeita ja monisteita. Tasapuolisesti tarvitaan monenlaisia oppimistapoja.

Tuosta ujoudesta sen verran, että on vanhempia, jotka ruokkivat sitä lapsensa ujoutta- tyyliin: ei sen tarvitse tulla tervehtimään, kun niin ujostuttaa ym. Ei ujous saa olla syynä, että lapselta ei voi vaatia samoja asioita kuin muilta. Sitä paitsi tuleehan ne tietyt asiat elämässä kuitenkin oppia jossain vaiheessa, eikä koululta voi kaikkea vaatia.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tää uusi ops on välillä ajanut oppitunnit aivan kaoottisiksi, niin että kukaan ei opi. Esim. matikkaa toteutetaan usein niin että jokainen opiskelee itsekseen (kuka missäkin, joku käytävällä, toinen pöydän alla) ja opelta voi käydä sitten kysymässä jos ei osaa. No ei kaikki halua/uskalla kysyä opettajalta ja asiat jää oppimatta. Keskittymiskyvyttömämmät puuhailevat omiaan eikä oikeasti tee sitä matikkaa. En ymmärrä miten opettajajohtoinen opetus on yhtäkkiä jotain kamalan negatiivista, sitä ei saisi olla suunnilleen ollenkaan.

Ja mites sitten kun/jos ne samat lapset jotka tippuvat kelkasta näillä "oppitunneilla" eivät syystä tai toisesta saa sitä tukea opiskeluun kotonakaan? Niin siinä se elämä lähtee nätisti pieleen heti alakoulusta kun kukaan ei huomaa ajoissa ongelmia oppimisessa kun vastuu oppimisesta on sillä pikkukoululaisella itsellään. Se on kumma että meuhkataan kamalasti subjektiivisen päivähoito-oikeuden puolesta silläkin perusteella, että saadaan ne lapset "laadukkaan varhaiskasvatuksen piiriin" (eli oppimaan sääntöjä, rajoja, ryhmässä toimimista suuressa lapsijoukossa jonon jatkona yms) jos kotona olevalla vanhemmalla on masennusta/sairautta/jaksamisongelmaa/kahdeksan muuta pientä lasta ja sitten yhtäkkiä koulussa niiden samojen lasten pitäisikin kyetä pärjäämään omillaan... Ehkä vähän kärjistettyä, mutta käykö uuden opsin myötä nyt niin että jako hyvien ja huonojen perheiden lapsiin kasvaa. Hyvissä perheissä vanhemmilla on resursseja olla kiinnostuneita (ja tukena) lastensa koulunkäynnistä ja sitten nää perheet joissa on muutenkin ongelmia niin ei huomioida tai panosteta siihen lapsen koulunkäyntiin. Ennen jokaisella lapsella oli koulussa yhtäläiset mahdollisuudet pärjätä ja oppia perhetilanteesta/vanhempien tuesta tai tukemattomuudesta huolimatta, nyt näin ei kyllä enää uudistuksen myötä ole. Tuntuu että uudistus on suunniteltu vain sen ideaaliperhemallin perusteella.....

Vierailija kirjoitti:

Miten nämä ujot ja herkät älyköt sitten aikuisena pärjäävät? Ei taida montaakaan älykkäälle soveltuvaa työnkuvaa olla, missä ei olisi kokouksia, ryhmätyötä, esiitymistä ainakin jossain määrin? Yksinäiset tutkijankammiotkin taitavat olla historiaa... Ja nyt ei puhuta p:n jauhamisesta kahvipöydässä.

samaa mieltä, en usko, että näillä tosi ujoille ja aroilla lapsillekaan on helppoa, jos ei vaikka kaverin luona käydessä uskalla sanoa, juoko ruokailulla maitoa vai vettä tai että on allerginen jollekin ruualle, tai että haluais leikkiä jotain muuta kun kaveri ehdottaa. Omalla lapsella tällainen kaveri....

Ja ap, Ryhmätöitä tuntemattomien kanssa?? Kai nyt kuitenkin oman luokan oppilaiden kanssa, miten ne voi olla tuntemattomia? Ekaluokkalainenkin on jo ehtinyt tutustua omiin luokkatovereihin tähän mennessä, ylemmistä luokista puhumattakaan. On vähän vikaa sit oppilaassakin, jos koko oma luokka on "tuntemattomia"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuo matut ovat oikeasti riesa. Ei pelkästään kielitaidon puutteen vuoksi, vaan etenkin nämä tummahipiäiset. Talentti puuttuu, mutta riehua osataan, eikä käskyjä totella. Opettaja on heti rasisti, kun vaatii samaa kuin muilta. Tervetuloa koulumaailmaan. Tämä ei todellakaan ole mitään vihapuhetta, vaan arkea.

Maahanmuuttajien määrä kouluissa riippuu niin missä asuu. Taisi lapsen koulussa täällä Helsingin kehyskunnassa olla 2% maahanmuuttotaustaisia. Eikä maahanmuuttajuus, kulttuuritausta ja/tai ihonväri välttämättä kerro, että lapsi olisi koulussa häirikkö.

On aina positiivinen yllätys, kun joukosta löytyy joku rauhallisempi. Et taida olla opettaja? Welcome to the jungle!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opettajat on itse ekstroverttejä ja sitä kautta nykyops suosii vain sellaista jenkkityylistä maailmanomistajakäytöstä, hiljaisemmat ja ujommat kärsivät älyttömästi tästä uudistuksesta.

"Liikkaopeilmiö" yleistyy siis muillakin tunneilla? Jos on itse ollut urheilullinen ja suosittu ja karvatkin kasvaneet juuri oikeaan aikaan, niin voihan se olla vaikea ymmärtää mikä joitakin ahdistaa kun kapteenit valitsee joukkueet ja tunnin jälkeen mennään vielä yhdessä suihkuun.

Ei nykyään enää lapset valitse pahemmin joukkueita vaan opettajat jakavat. Ainakin lapsen luokalla on näin. Muutekin luokalla on paljon poikia joten ei saa sukupuolenkaan mukaan edes tasan.

Vierailija kirjoitti:

Minulle yläaste oli kaottista sirkusta jo 80-luvulla. Onneksi silloin oli tasokurssit matematiikassa ja kielissä, sai edes ne tunnit olla rauhassa. Sääli nykylapsia, joille ei sitäkään hengähdystaukoa suoda.

Muuten samat kokemukset, mutta ilman tasokursseja. Ne kun poistettiin kultaisella 80-luvulla.

Koulu oli yhtä helvettiä.

Onneksi lukio oli helpompi. Se tarjosi hengähdystauon ja korjasi murentunutta itsetuntoa. Vaikka kyllä sielläkin muistutettiin siitä että olen vääränlainen ja huonompi ihmisenä kuin nopeasti mielipiteitä muodostava ja mielipiteet äänekkäästi ilmaiseva kaveri.

Vierailija kirjoitti:

Opettajat on itse ekstroverttejä ja sitä kautta nykyops suosii vain sellaista jenkkityylistä maailmanomistajakäytöstä, hiljaisemmat ja ujommat kärsivät älyttömästi tästä uudistuksesta.

Paitsi että ihan valtavan moni opettaja on rauhallinen hiirulainen, joka viihtyy lähinnä lasten kanssa - he kärsivät tästä opetussuunnitelmasta itsekin eivätkä välttämättä osaa toteuttaa sitä luontevasti.

Tuommoista se oli silloin jo kun itse kävin koulua 90-luvun lopussa ja 2000luvulla. Jotain kertoo se ,että hartain toiveeni ykköseltä lukioon oli oma yksityisopettaja. :') 

Lapset tuijottavat jo muutenkin liikaa tabletteja, älypuhelinta ja tietokonetta. Kohta kukaan ei osaa enää kommunikoida keskenään muiden kuin viestien avulla. Kyberseksilaitteiden kehittäminen vielä päälle, niin ihmiskunnan liikalisääntyminen on ratkaistu länsimaiden osalta. Ei tarvitse iskeä edes vehkeitä yhteen.

Omana aikana tuli luokaton lukio. Kovin pelättiin, mitä se tekee yhteisöllisyydelle. Oli ihan ässä juttu! Sai valita itse kaverinsa ja kurssit niiden kanssa, eikä ollut pakko sietää kenen tahansa seuraa tunnista ja päivästä toiseen.

On ihan utopiaa edes sanoa, että kaikkien kanssa pitäisi tulla toimeen.

Oma esikoiseni aloitti koulun tänä syksynä, pioneerina uuden opsin tiimoilta. Koulu on suhteellisen pieni, luokkia 1-6 on kaikkia kaksi. Jo alussa kerrottiin, että ei ole iso harmi jos eskarin paras kaveri on eri luokalla, sillä lapsia "ryhmäytetään" alusta alkaen ja luokat tekevät yhteistyötä keskenään, myös niin että ykköset ja kutoset tekevät jotain, ja kakkoset ja neloset ja niin edelleen. 

Omaan korvaan tämä tuntuu hieman sekamelskalta. Pojan lukujärjestys näyttää selkeältä ja siinä on vaihtelua koulun alkamis- ja loppumisajoissa, mikä on minusta hyvä asia (ja mieheni mielestä taas ei). Mutta kun päivän kulkua tarkastelee lähemmin, on se samanlaista kuin oma koulunkäyntini lukiossa: jokainen aine on omassa luokassaan ja luokkaa vaihdetaan usein päivän aikana. Tämä on isolle lapselle ihan fine, mutta jo ekaluokkalaisille? 

Eli omassa luokassa on matikkaa ja äidinkieltä, välillä myös vuorotellen. Sitten voi olla englantia toisten ykkösten luokassa, tai atk-luokassa Ekapeliä. Ymppä on omassa luokassaan, tai sen tunti voi olla ulkona, ja välillä käydään pienryhmissä eritysopen luona vaikka kaikilla ei eritystuen tarvetta edes ole. Poika käy myö et-tunnilla, jossa on oppilaita luokilta 1-3. 

Omalle lapselle tämä ehkä toimii, hän on hätäinen tyyppi. Mutta toisaalta taas häiriintyy hälinästä ympärillää, joten en voi edes olettaa että tällaisen persoonan takia alettaisiin muokkamaan koko luokan elämää (vaikeaksi menisi). 

Vierailija kirjoitti:

http://www.hs.fi/mielipide/a1479005943757?jako=47e98331691f120a55da8c80…

Lapseni on ujo, herkkä ja älykäs – hänen kaltaisilleen nykyinen koulunkäynti on kaoottista sirkusta

Koulunkäynti on pelkkää ilmiöviikkoa, jatkuvaa uusien asioiden, työskentelytapojen ja erilaisten työtilojen tulvaa. Uutuudenjännitys purkautuu usein niin, että lapselleni nousevat kyyneleet silmiin, kirjoittaa nimimerkki Huolestunut vanhempi.

Lapseni on ujo ja herkkä. Uusissa tilanteissa hän on varautunut eli varsin tyypillinen introvertti. Älykkäänä ja opetuksesta kiinnostuneena lapseni on kuitenkin aina pärjännyt koulussa hyvin ja löytänyt itselleen sopivia muotoja olla mukana luokan toiminnassa.

Syksy kuitenkin toi uuden opetussuunnitelman ja uuden opettajan. Nyt koulunkäynti on pelkkää ilmiöviikkoa, jatkuvaa uusien asioiden, työskentelytapojen ja erilaisten työtilojen tulvaa.

Ujon ja herkän mielestä koulu on muuttunut kaoottiseksi sirkukseksi. Yksikään päivä ei ole samanlainen, ja harvoin oppilaat saavat rauhassa istua luokassa työskentelemässä tai lukemassa.

Ujo ja herkkä on todella kovilla. Uutuudenjännitys purkautuu usein niin, että lapselle nousevat kyyneleet silmiin. Hän kuitenkin tietää, ettei herkkyys ole sairaus, ja hän osaa suhtautua omaan herkkyyteensä luontevasti. Samoin suhtautuivat aikaisemmat opettajatkin. Vanha opetussuunnitelma perinteisine koulunkäyntitapoineen tuki herkille introverteille luontevia työskentelytapoja.

Uutta opetussuunnitelmaa ihannoiva uusi opettaja on kokenut lapsen herkkyyden huolestuttavana, ja hän on takertunut jokaiseen kyyneleeseen. Lapselta tivataan vähän väliä, miksi hän käyttäytyy näin. Opettajan mielestä herkässä lapsessa on jotain vikaa. Lapseni vetäytyy näissä tilanteissa vain enemmän kuoreensa.

Ujo ja herkkä lapsi kärsii opettajan asenteesta ja uudesta opetussuunnitelmasta, jossa kaikkien pitää olla eloisia, rohkeita, itseohjautuvia ja nauttia ryhmätöistä ventovieraiden kanssa.

Perinteisestä koulutyöstä ja rauhallisesta strukturoidusta kouluympäristöstä nauttiva lapsi ei enää mahdukaan opetussuunnitelmaan. Opettajan mielestä jokaisen pitää vain oppia käsittelemään stressiä, ottaa haltuun uudet työskentelytavat ja sopeutua uuteen. Ujon mielestä koulu on nyt äänekkäiden ja röyhkeiden temmellyskenttä.

Miten omasta persoonallisuudestaan voi oppia pois? Eikö suomalaisessa koulussa ole enää tilaa herkille ja ujoille introverteille?

Huolestunut vanhempi

Anut virhe on tälaisten erityislasten ja muiden herkkien lumihiutaleiden sijoittaminen normaaliopetukseen. Apukoulut takaisin.

Tämä ketju menee taas vain herkkien ja ujojen haukkumiseksi, kuten nämä aina menevät. Tämä on ekstroverttien maailma. Ekstrovertit eivät voi käsittää, että on olemassa introverttejä ihmisiä, jotka eivät yllä parhaimpaan suoritukseensa ryhmässä tai esiintymistilanteessa.

Pienemmille lapsille on nimen omaan tärkeää se oma kotiluokka, mikä ajan kanssa muokataan ja sisustetaan mieleiseksi. Yläasteella ehtii sitten kiertää aineesta toiseen. Etenkin jos on turvallisuushakuinen luonne, voi olla aika levotonta. Lisäksi pienemmillä ne siirtymiset kestävät. Mutta on aika arkipäivää ollut jo pitkään kouluissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuo matut ovat oikeasti riesa. Ei pelkästään kielitaidon puutteen vuoksi, vaan etenkin nämä tummahipiäiset. Talentti puuttuu, mutta riehua osataan, eikä käskyjä totella. Opettaja on heti rasisti, kun vaatii samaa kuin muilta. Tervetuloa koulumaailmaan. Tämä ei todellakaan ole mitään vihapuhetta, vaan arkea.

Maahanmuuttajien määrä kouluissa riippuu niin missä asuu. Taisi lapsen koulussa täällä Helsingin kehyskunnassa olla 2% maahanmuuttotaustaisia. Eikä maahanmuuttajuus, kulttuuritausta ja/tai ihonväri välttämättä kerro, että lapsi olisi koulussa häirikkö.

On aina positiivinen yllätys, kun joukosta löytyy joku rauhallisempi. Et taida olla opettaja? Welcome to the jungle!

Yleistäminen on yleistämistä. Ei kaikki vaalean ihon värin omaavat lapsetkaan ole niitä kiltimpiä tapauksia. Eikä sukupuolikaan aina takaa kiltteyttä, vaikka toki todennäköisempää on että riehuja on poika.

En lukenut koko ketjua, mutta näin extroverttina ja sosiaalisena persoonana kommentoin: minusta meidät sosiaaliset leimataan turhaan epäkohteliaiksi, äänekkäiksi ja etuilijoiksi.

Itse näen, että porukassa hiljaisimmat tuppisuut vasta epäkohteliaita ovatkin: eivät ota osaa minkäänlaiseen keskusteluun, edes kevyeen smalltalkkiin, vaan tekevät tilanteista vaivaannuttavia ja vieraannuttavat itsensä ulos kaikista tilanteista. Eikö ole edes peruskäytöstapoja opetettu? Vedotaan vaan "ujouteen" kaikessa.

Se vasta on mielestäni röyhkeää, junttia ja tosi tympeää extrovertteja kohtaan!