Huolestunut vanhempi HS:ssa: "Lapseni on ujo, herkkä ja älykäs – hänen kaltaisilleen nykyinen koulunkäynti on kaoottista sirkusta"

Onko nyt niin että vaelletaan koulun sisällä paikasta toiseen ja välillä opetusta ulkosalla? Sehän palvelee rauhattomia oppilaita. Normit taas haluisibpysyä enemmän paikallaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju menee taas vain herkkien ja ujojen haukkumiseksi, kuten nämä aina menevät. Tämä on ekstroverttien maailma. Ekstrovertit eivät voi käsittää, että on olemassa introverttejä ihmisiä, jotka eivät yllä parhaimpaan suoritukseensa ryhmässä tai esiintymistilanteessa.

Introvertit taas eivät tunnu käsittävän, että koulussa tarvitaan yhtä lailla rauhoittumista kuin esiintymistä jne. Eivät ne ekstrovertitkaan pysty parhaimpaansa yksin puurtaessaan. 

Eli kaikkea tarvitaan, jotta voidaan kummankinlaisten ihmisten heikkouksia yrittää vahvistaa.

Hmph. Minä en ainakaan halua olla ekstroverttien kanssa tekemisissä juuri ollenkaan. Inhosin ksoja koulussa ja inhoan eksoja nykyisessä työssäni. Avokonttori ja muutama pauhaava ekstrovertti - ja kaikkien työpäivä on pilalla. Eksot eivät kerta kaikkiaan sovi avokonttoriin, koska he eivät siellä osaa olla, hölötetään omia, ravataan turhaa pöydästä pöytään, ei osata itse etsiä tietoa, ym raivostuttavaa, tehotonta, avutonta. Suu kyllä käy, muttei pää leikkaa yhtään. Ekstrot pitäisi sulkea omiin koppeihinsa, jotta introt saa hommat hoidettua.

Ja tottakai, liibalaaba, diibadaaba, ekstrovertit tarttee introja, vaikka introt ei ekstroja, sillä tosiaan, jonkun idiootinhan pitää ne työt tehdä, jotta ekstrot voivat yrittää ottaa kunnian täysin itselleen. Näin esim. omassa duunipaikassani yritettiin tehdä, mutta pomo tokaisi palkkaneuvotteluissa, et kyllä me täällä tiedämme, ketkä ne työt tekee. Eli vielä toistaiseksi työelämässä mennään tuloksen, eikä pelkän esittämisen, perusteella.

Kyllä sullekin olisi hyötyä siitä, että opettelisit ymmärtämään myös niitä "ekstroja"

Mustavalkoinen ajattelu ylipäätään ei tee kenellekään hyvää.

Haha, odotin jo vesi kielellä, että pääsisin kirjoittamaan, että kakofonisen koulutusputken päässä odottaa avokonttori, mutta 121 ehti jo kirjoittaa olennaisen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uh, pelkästään ajatus siitä, että luokissa ei nykyisin saa istua pulpetissa vaan kaikkien pitää kieriä lattialla, pomppia pallolla tai muuta, ahdistaa. Jatkuvaa heilumista ja nylkytystä.

Lapsen luokassa lähes kaikilla on istuimena jumppapallot. Ei kuulemma haittaa opettajaa laisinkaan. Niillä on oikeasti parempi istua kuin tuolissa ja tekee hyvää lasten selälle.

Meidän lapsen luokassa on riippukeinut.

Vähentää stressiä kun voi vaikka ottaa nokoset ja tekee hyvää lasten koulutyöstä stressaantuneille hermoille.

Opiskelin juuri aikuisopistolla uuden ammattitutkinnon. Aiempina kouluaikoinani olin se kympin tyttö, joka kuunteli aiheet tunnilla, luki kokeeseen ja pärjäsi hyvin. Nyt aikuisopiskelukin oli vain projekteja projektien perään. Monesti tärkeät aiheet jäivät kokonaan käymättä tunneilla läpi, vaan ne piti itsenäisesti löytää ennen kokeita tai tutkintotilaisuutta sähköisestä oppimisympäristöstä. Aiheita käytiin tunneilla läpi ryhmäkeskusteluilla tai etsimällä erilaisia lähteitä netistä. Eipä ne keskustelut ja hajanaiset lähteet jääneet päähän samalla tavalla, kuin konkreettiset muistiinpanot tai kirjallinen materiaali. Keskusteluissa jäi myös monesti tärkeitä asioita puuttumaan kokonaan. Tällainen opiskelu tiesi paljon stressiä ja lisätyötä, kun asioita joutui lukemaan omalla ajallaan päästäkseen näytöistä läpi.

Jatkuva ryhmätöiden tekeminen on uuvuttavaa. Lisäksi silloin oppii ainoastaan oman ryhmän aiheen. Opettajien mielestä ryhmä "opettaa" oman aiheensa esitelmien aikana muulle ryhmälle, mutta todellisuudessa suurin osa keskittyy jännittämään ja valmistelemaan oman ryhmänsä esitystä. Eikä niistä ryhmätöistä muutenkaan jää oppi päähän. Tämä tietää vain enemmän työtä, kun aiheet joutuu opiskelemaan itsenäisesti kotona. Olisi järkevämpää ajankäyttöä oppia asiat tunneilla. Ryhmätöissä arviointi on aina jonkun kohdalla epäreilua. Joku ei tee ollenkaan, toinen ei saa omia ideoitaan läpi tai yksi tekee suurimman työn. Lisäksi ryhmätyöt tehdään monesti kuitenkin itsenäisesti aiheet jakamalla, kun aikuisopiskelijoiden on lähes mahdotonta liittää aikataulujaan yhteen.

Ymmärrän hyvin nykyajan koululaisten stressiä. Itselleni vanhanaikainen opetustapa oli ihanan selkeä. Tiesin, mitä opiskellaan, milloin opiskellaan, missä järjestyksessä, ja mistä arviointi koostuu. Aiemmista kouluajoista muistan edelleen, miltä jonkin aiheen muistiinpanoni näyttivät.

Kaikille ei tietenkään sovi se vanhanaikainen tapakaan. Tottakai on otettava huomioon ne oppilaat, joilla on esimerkiksi ongelmia lukuaineissa. Mutta nykyinen oppimistapahan ei suosi kyllä heitäkään, kun koulut läpäisevät sellaisetkin, jotka eivät osaa kunnolla edes lukea ja kirjoittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottakai jokaisella on oikeus olla sellainen kuin on. Introvertin perusluonne tuskin muuttuu, mutta hänkin voi opetella toimimaan ryhmässä. Koulun tehtävä on kasvattaa lapsia elämään ja aikuisuuteen siten, että he pärjäävät aikuisina ja pystyvät elättämään itsensä sitten, kun vanhemmat eivät sitä enää tee. Totuus vaan on, että työelämä edellyttää tänä päivänä todella paljon ryhmätyötä, tiimityöskentelyä, uusien ihmisten kohtaamista, neuvottelua, uuden opettelua, totuttujen tapojen muutosta jne. Miksi hyväksytään se, että lapsen on opetelta matematiikkaa tai kielioppia, mutta ei sitä, että ryhmätyötaitojakin on opeteltava? Jos joku ei halua opetella tiimityötaitoja, fine, mutta elämässä voi olla sitten aika vaikeaa aikuisena. Ihan sama, jos ei halua opetella matematiikkaa tai lukemista, vaikeata voi olla myöhemmin. Tietyt taidot vaan on oltava, jotta pärjää yhteiskunnassa.

Miksi kuvittelet että hiljaisilla ei ole ryhmätyötaitoja tai valmiuksia tiimityöskentelyyn.

He osaavat luonnostaan kuunnella ja ottaa huomioon muut ihmiset, eivätkä mene tarpeettomasti säheltämään toisen tontille.

Vai tarkoitatko ryhmätyötaidoilla sitä, että osaa tulla toimeen sen pomottavan jyrääjän kanssa ja sen hommistaan luistavan tyypin joka jättää omat työnsä sille tunnolliselle joka ei osaa pitää puoliaan riittävän tehokkaasti.

Itse olen tehnyt työtä monenlaisten ihmisten kanssa, ja helpointa se töiden tekeminen on ollut niiden hiljaisempien kanssa.

Ekstroverttien seurassa on usein ollut hauskempaa, mutta työn tekeminen on heidän kanssaan ollut haasteellisempaa.

Tiimityö on usein sitä, että tuodaan esille oman firman/osaston/ryhmän kanta asiaan, neuvotellaan siitä, tehdäänkö niin vai näin sekä puolustetaan ja perustellaan omaa kantaa. Usein tällainen keskustelu ja äänessä olo on välttämätöntä, ei vain se, että osaa kuunnella.

Ai sinä tarkoitat neuvottelutilannetta kun puhut tiimityöstä.

Kuuntelutaidosta on hyötyä myös kuvaamassasi tilanteessa. On helpompi ottaa kantaa ja argumentoida kun on ymmärtänyt toisen osapuolen toiveet ja tarpeet ja pystyy näkemään tilanteen myös hänen näkökulmastaan.

Keskustelusta tulee vain huutokilpailu jos kukaan ei kuuntele vaan kaikki vaan huutavat sitä omaa näkemystään.

Olen ollut sellaisessakin palaverissa osallisena, jossa palaverin muut osanottajat huusivat pää punaisena toisilleen omaa näkemystään ja haukkuivat toisensa maanrakoon. Hauskinta tilanteessa oli, että he olivat samaa mieltä asiasta, ilmaisivat sen vain hieman eri tavoin.

Niin, useimmat ekstrovertit osaavat myös kuunnella. Ei ekstroverttius tarkoita jyräämistä ja huutamista, vaan sitä, että nauttii ihmisten kanssa olemisesta ja tekemisestä.

Ei, kuuntelu ei "kuulu" ekstroverttiyteen. Kuuntelu onnistuu, jos on sosiaalisesti lahjakas. Myös introvertti voi olla sellainen. Hän voi toimia alalla, jossa ollaan sosiaalisia, ja menestyä. Mutta hän vain tarvitsee välillä sitä omaa rauhaa.

opetussuunnitelmaan on liikaa tuotu tätä ryhmätyökulttuuria ja yhdessä oppimista. Se voi olla uuvuttavaa, varsinkin niille, joille se ei tunnu luonnolliselta ja ovat ujoja. Ja varsinkin kun sitä ängetään joka aineeseen. Opettajista on tehty enemmän ohjaajia kuin opettajia. Mutta toisaalta, nykyajan työ- ja opiskeluelämässä tarvitaan noita taitoja.

Toinen mitä kritisoin oli tuo digihuuma opetuksessa.

Joku ryhti opetuksessa tulisi säilyttää. Perusteet kussakin aineessa pitäisi opettaa jämäkästi opettajan johdolla. Minulla oli yläasteella pari tosi jämäkkää opettajaa, ruotsissa ja äidinkielessä. Perusteet opeteltiin tiukassa ohjauksessa. Ruotsissa ei paljon muuta ehdittykään. Äidinkielessä oli sitten aikaa myös muuhun, kuten erilaisiin esitelmiin ja spontaaneihin esityksiin.

Hallitsin peruskoulun jälkeen nämä kaksi ainetta niin hyvin, että lukio meni niiden osalta melkein peruskoulutiedoin ja laudatur tuli niistäkin.

Koulun ongelmana on se, etteivät tunnit riitä kaikkeen. Nyt vaarana on se, että tingitään vahvan perustan luomisesta kussakin aineessa.  

Yhyy, meillä on maailman parhaat ja ilmaiset koulut. Mammoille ei mikään riitä, kaikki pitäisi räätälöidä juuri meidän Uniikkihiutaleen mukaan.. Sille Uniikkihiutaleelle saattais olla terveellistä, jos mamma vähän potkasis persuksille ja käskis reipastua sen sijaan, että murjottavat hämärässä nurkassa ja vihaavat, kun muut hoitelevat hommat.

Tässä keskustelussa luodaan harhaanjohtava kuva intro- ja ekstroverteistä. Kaikissa on kaikkia piirteitä. Tulevat esiin eri tilanteissa ja omasta viitseliäisyydesta haastaa omia vahvuuksiaan ja heikkouksiaan. Ei tämä yhteiskunta päätä paijaamalla pyöri.

Introverttiydellä ja ekstroverttiydellä ei ole mitään tekemistä sosiaalisen lahjakkuuden kanssa. Kummatkin voivat olla sosiaalisesti taitavia tai kömpelöitä.

Sosiaalisesti lahjaton ektrovertti on kaikista karmivin tapaus. Päälle tunkeva hölöttäjä ja päsmäri, jolla ei ole sensitiivisyyttä eri tilanteille. Sosiaalisesti lahjaton introvertti sentään vaan jurnuttaa itsekseen.

Mitä pienemmistä lapsista on kyse, sitä paremmin he voivat, kun on selkeät rutiinit. Osa rutiineista voi olla toki ryhmätyöskentelyä ym. elämyksellistäkin, mutta jos kaikki vaihtuu koko ajan ja opellakin on pallo vähän hukassa, niin metsään mennään ja täysillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Myös vilkkaat ja ekstrovertit saattavat yhtä lailla tai enemmänkin kärsiä luokassa, jossa tulee olla hiljaa ja aloillaan. Luulenpa, että kokonaisuudessaan ne vilkkaimmat sählääjät ovat yhä edelleen niitä, joita vähiten ymmärretään ja tuetaan. Hiljainen introvertti tuskin saa kielteistä huomiota opettajalta, tai kärsii siitä, että ei saa puhua ja paikallaan pitää väkisin istua, vaikka keho sanoo muuta!

Introvertteja, herkkiä tulee ymmärtää, mutta mites sitten niitä ekstrovertteja?! Niitähän tämä nykymeininki on vihdoin alkanut hieman tukea!

Erona on se, että hiljaa istuva Heidi ei häiritse ketään, vaikka hän istuu koko päivän hiljaa, lukee, opettelee asioita ja miettii niitä itsekseen. Vilkkaampi sählääjä Tipi-Jennica-Lumihiutale taas kehon ja mielen pakottamana mölisee, hälisee, kulkee ympäri luokkaa ja häiritsee mahdollisesti kaikkien muiden samassa tilassa olevien opiskelua.

Nykyinen ops vaikuttaa antavan näille Tipi-Jennica-Lumihiutaleille plussaa siitä, että he kyllä antavat äänensä kuulua, vaikka eivät tietäisi hölkäsenpöläystäkään asiasta: "Hyvä Tipi-Jennica-Lumihiutale! Sinulta ei edes kysytty, ja vastaus ei ole haista ite eikä pulla, vaan yksi plus yksi onkin ihan tosissaan kaksi! Hyvästä äänenkäytöstä kuitenkin papukaijamerkki ja kymppi toikkariin!"

Luokan opetus häiriintyy siitä, kun opettaja yrittää ops:n pakottamana saada Heidiä sanomaan jotain, minkä tämä oppi jo viime kuussa, ja haluaisi jo mennä eteenpäin.

Mikä johtoajatus sinulla on, että hiljaiset osaavat ja normaalit eivät?

Mietin ihan samaa, miksi ujot ajattelevat jotenkin olevansa älykkäämpiä kuin muut? Onko se tapa pönkittää omia puutteita?

He eivät pelkästään ajattele, vaan he tietävät olevansa ekstroverttejä älykkäämpiä. Siihen ei useimmiten paljon vaadita.

Vierailija kirjoitti:

Tää ei välttämättä sovi kaikille introverteille mutta kerron kuitenkin mikä toimi mulla. Koulupakkoahan ei ole (ainoastaan oppivelvollisuus) eli koulua voi käydä myös oppimalla itsenäisesti ja käymällä kokeissa. Mulle toimi oikein hyvin ja numerot nousi heti kun pääsin pois luokkahuoneen hälinästä.

Tää olis ollut mulle just täydellinen vaihtoehto. Harmi etten tienny tästä. :( No onneksi koulut on nyt käyty.

Introverttius ei aina tarkoita opetuksen seuraamista ja siihen keskittymistä, eikä sitä että osaa kaiken, eikä edes älykkyyttä.

Minä olin koulussa ihan keskitason oppilas, loistava kielissä ja surkea fysiikassa, kemiassa ja matikassa. Yläasteella minulle täytyi tehdä ruumiintarkastus ennen kouluunlähtöä, etten salakuljettaisi kirjoja kouluun. Repun tonkiminen ei riittänyt, yritin viedä myös vaatteiden alla. Joskus vein etukäteen postilaatikkoon, josta sitten sujautin reppuun tarkistuksen jälkeen. Nämä kirjat, joita luin esim. matikantunneilla, eivät olleet mitään astrofysiikkaa vaan tasoa Babysitters club, joskus jopa englanniksi. Kasiluokan todistustenjaossa sain korkean pinon takavarikoituja kirjoja takaisin. En muista, että eliittikoulussamme (DSH) kukaan olisi häirinnyt tunteja oikeasti juuri koskaan, joten taisin olla se pahin häirikkö - kirja sylissä, suu tiukasti kiinni. Opin kai sitten tärkeimmät perusasiat kun äiti palkkasi opettajakollegansa pitämään minulle tukiopetusta näissä tylsissä aineissa, joita en jaksanut koulussa seurata.

"Ujo, herkkä ja älykäs". Hm. Onko varmasti älykäs, jospa on vaan vetäytyvä, koska ei ole saanut kotona rohkaisua tai on oltu liian vaativia tai on perheen nuorin ja jatkuvasti muista jäljessä kaikessa. Ujot ja puhumattomat mielletään usein juuri näin; ovat jotenkin parempia kuin puhua osaavat. Mutta. Todellisuus voi olla toinen. Monesti se ujo ja puhumaton nieleskelee hiljaa kaunojaan ja kun lopulta alkaa puhua, on tulos kaikkea muuta kuin herkkää. Puhumattomasta ei koskaan tiedä mitä sen päässä liikkuu, mutta ulospäin suuntautuvan mieli on avoin ja näkyvä. Ujoja tulee ankarista kodeista jos kohta myös liikahyysääjistä. Mutta kodin vaikutus on suuri ja varsinkin silloin, jos jotain orastavaa ominaisuutta aletaan ihannoida. Aivan varmasti äidin kirjoituksessa esille tuoma asenne näkyy ja tuntuu kodin arjessa.

Vierailija kirjoitti:

"Ujo, herkkä ja älykäs". Hm. Onko varmasti älykäs, jospa on vaan vetäytyvä, koska ei ole saanut kotona rohkaisua tai on oltu liian vaativia tai on perheen nuorin ja jatkuvasti muista jäljessä kaikessa. Ujot ja puhumattomat mielletään usein juuri näin; ovat jotenkin parempia kuin puhua osaavat. Mutta. Todellisuus voi olla toinen. Monesti se ujo ja puhumaton nieleskelee hiljaa kaunojaan ja kun lopulta alkaa puhua, on tulos kaikkea muuta kuin herkkää. Puhumattomasta ei koskaan tiedä mitä sen päässä liikkuu, mutta ulospäin suuntautuvan mieli on avoin ja näkyvä. Ujoja tulee ankarista kodeista jos kohta myös liikahyysääjistä. Mutta kodin vaikutus on suuri ja varsinkin silloin, jos jotain orastavaa ominaisuutta aletaan ihannoida. Aivan varmasti äidin kirjoituksessa esille tuoma asenne näkyy ja tuntuu kodin arjessa.

Älä anna pelolle valtaa.

Lapset eivät ole älykkäitä kun ei vanhemmatkaan ole. Piste.

Puhumattomat ovat ihan oikeasti niitä kaikkein pahimpia tapauksia. Jos lapsi ei juurikaan puhu, niin yleensä silloin on vakavia ongelmia. Ollaan lukossa, omia tunteita tunnisteta, saati että niistä voisi siksi mitään puhuakaan.  Nämä tyypit ovat usein myös täysin toisten vietävissä, mutta ne näkyvät äänekkäämmät kaverit saavat syyt niskoilleen, sillä eihän se hiljainen, kiltti Maija mitään sellaista voi tehdä... Nämä tikittävät aikapommit ja heidän ongelmansa jäävät usein huomaamatta,  koska heidän tuskansa ei näy ulospäin, he patoavat kaiken sisälleen ja sitten jonain kauniina päivänä täysin odottamatta räjähtävät!!

Vierailija kirjoitti:

Minulle yläaste oli kaottista sirkusta jo 80-luvulla. Onneksi silloin oli tasokurssit matematiikassa ja kielissä, sai edes ne tunnit olla rauhassa. Sääli nykylapsia, joille ei sitäkään hengähdystaukoa suoda.

Samma på här. Se kaaos antoi todella huonoa motivaatiot eteenpäin. Myhemmin sitten luin, Silti se merkkasi koko elämän.

Luin jutun aamulla ja hakematta tuli mieleen, että joku av-mammojen hengenheimolainen kanaemo siellä kirjoittelee. Pitäisikö hänen muksunsa saada erityiskohtelua? Koulussa opiskellaan myös tulevaa elämää varten. Nurkissa nyhräävä ja itkua tuhertava ei pärjää kovassa maailmassa. Ei auta muu kuin rohkaistua. Ei tarvitse olla suuna päänä, mutta touhuta joukon mukana. Niitä yksinäisiä tutkijankammioita kun ei riitä kaikille introverteille.

Vierailija kirjoitti:

Luin jutun aamulla ja hakematta tuli mieleen, että joku av-mammojen hengenheimolainen kanaemo siellä kirjoittelee. Pitäisikö hänen muksunsa saada erityiskohtelua? Koulussa opiskellaan myös tulevaa elämää varten. Nurkissa nyhräävä ja itkua tuhertava ei pärjää kovassa maailmassa. Ei auta muu kuin rohkaistua. Ei tarvitse olla suuna päänä, mutta touhuta joukon mukana. Niitä yksinäisiä tutkijankammioita kun ei riitä kaikille introverteille.

Kaikki eivät sopudu siihen määkivään lammaslaumaan.