"Turhia" asioita, jotka muistat vuosien takaa?
Onko teille sattunut sellaisia tavallisia tilanteita, jotka ovat tapahtuneet kauan sitten, kenties lapsuudessanne, mutta jostain syystä muistatte ne vieläkin yllättävän hyvin? Eli tilanne ei ole ollut mitenkään kummoinen, ei surullinen tai iloinen, vaan aika arkinen ja vähäpätöinen. Ei ollenkaan sellainen asia, jonka voisi kuvitella jäävän pysyvästi muistiin.
Itse muistan, kun lapsena utelin kodinhoitajalta hänen palkkaansa eikä se vastannut siihen mitään.
Muistan kun 4-vuotiaana yritin kiivetä vauvanvaunuun sillä tekosyyllä, että olen muka palannut takaisin 3-vuotiaaksi. (Sitä en muista, miksi tämä oli mielestäni hyvä perustelu.)
Tylsimmät muistonne?
Kommentit (2086)
Korkealla kalliolla tätitorni on,
sieltä löysi Pekka Naakka kauniin asunnon.
Tähdet illouin loisti, Pekka yksin toisti
"Sinne lentää koetan, mainetta niin voitan."
Viikon verran Pekka Naakka paljon ruokaa söi,
kaiken omaisuutensa hän serkullensa möi.
Sitten Pekka Naakka lensi tähtiin saakka,
siellä laulun lauloi "Kvaak,kvaak,kvaak!"
Mutta Pekka ihmetteli, missä oikein on
tähtitornit, joissa paras paikka asunnon.
Tornia ei missään, Pekka ikävissään
Katsoi maata kohti, tähtenä se hohti.
Silloin Pekka sanoi: "Täällä viihdy en
Maa on paras paikka linnun sekä ihmisen."
Sitten Pekka Naakka lensi maahan saakka,
riemuissansa lauloi: Kvaak,kvaak,kvaak!
Yli 40 vuotta sitten äitini opetti em. laulun ja se muistui jostain syystä mieleeni nyt.
Tähtitorni eikä tätitorni.. 😁
Pikkurahalla Internetiin! Huippuvauhti! Klang klang klang!
Pikkurahalla Internetiin! Huippuvauhti! Klang klang klang!
Luin Aku Ankkaa ehkä viisivuotiaana. Aku oli kylvyssä. Kysyin isältä, miksi Aku ei käy koskaan saunassa? Isä kertoi että Aku on alunperin amerikkalainen ja että siellä ei ole saunoja. Ja että missään muussa maassa kuin Suomessa ei ole saunoja. En meinannut päästä tästä ällistyttävästä tiedosta yli ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Luin Aku Ankkaa ehkä viisivuotiaana. Aku oli kylvyssä. Kysyin isältä, miksi Aku ei käy koskaan saunassa? Isä kertoi että Aku on alunperin amerikkalainen ja että siellä ei ole saunoja. Ja että missään muussa maassa kuin Suomessa ei ole saunoja. En meinannut päästä tästä ällistyttävästä tiedosta yli ollenkaan.
Kyllä Ankkalinnassakin saunottiin. Yhdessä tarinassa Hessu yritti kerätä vanhoja lehtiä ovelta ovelle -menetelmällä, ja eräs herra tokaisi hänelle "Ei tipu! Käytän vanhat lehdet saunan pesän sytykkeinä."
...mikä on hyvin tarpeellinen asia muistaa jostain 70-80 -luvun vaihteesta. :)
Vierailija kirjoitti:
Mobilatin mainos bussin penkeissä.
Oli tylsää ja lueskelin sitä kun bussissa istuskelin harvase päivä. Olin silloin teini.
Vaikuttava aine tais olla mukopolysakkaridipolysulfaatti. Muistinkohan oikein :)
Taidan olla outo.
Todella hauska muisto, asetyylisalisyylihappo mainos jäänyt mieleen 🙂
Tämä on 80-luvun Tampereelta.
Kun kåveltiin äitin kanssa juna-asemalta mummolaan tai sieltä pois, niin yhden talon päätyseinällä oli iso Marianne(karkki)mainos. Mainoksessa hymyili Anna-Liisa Tilus.
Anna-Liisa oli väreiltään kuin Mariannekarkki, piparmintun valkoiset hampaat, tumman suklaan värinen tukka ja Mariannen-punaiset huulet.
Tekee välillä Mariannea mieli (vieläkin), kun Tilus juontaa ykkösellä.
Vierailija kirjoitti:
Tähtitorni eikä tätitorni.. 😁
Tätitorni! Herättää heti mielikuvia kerrostalosta, jossa asuu vanhoja tätejä.
Mummo asui aikoinaan tuollaisessa "tätitornissa". Tosin sitä kerrostaloa jotkut sanoivat Impilinnaksi.
Anteeksi ohis.
90-luvun alussa kun olin kersa (ala-asteikäinen) muistan kun mutsi halusi kylpyhuoneremontin ja lattialämmityksen. Faija totesi, että ei sellasta kukaan tarvitse. Ja ostin sen jälkeen uuden auton.
Nyt vuonna 2019 faija valittaa, että onpas huonokuntoinen kylppäri ja lattia jääkylmä talvella. Ei ihme, kun faija oli liian saita tehdäkseen kunnon remonttia siihen kylppäriin. Se 1990-luvulla ostettu auto on menettänyt jälleenmyyntiarvonsa jo kauan sitten. Myös asunnon jälleenmyyntiarvo on heikentynyt ja käyttömukavuus huonontunut, koska kylpyhuone on pommikunnossa.
En olisi muistanut koko remppajuttua 1990-luvulta ellei faija olisi valittanut että kylmät lattiat häiritsevät häntä. Sanoin vaan, että ei sitä lattialämmitystä kukaan tarvitse.
Muistan, kun joskus ala-asteella jossakin luki jotain, että "sekä huumeita, joita haistellaan". Olin myös laulanut tuolloin musiikkitunneilla laulua "koska luistellaan ihan muuten vaan". Lauloin sitten tuota edellistä tuon laulun sävelellä ja olen laulanut sitä myös ihan näihin päiviin saakka.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä meneekö tämä enemmän trauman puolelle. Luin alle kymmenvuotiaana Muumiot-kirjaa (miksi tällaisia tietokirjoja ylipäätään tehdään lapsille?). Kirjan alkupäässä on iso kuva jäässä säilyneestä Franklinin arktisella retkikunnalla mukana olleesta miehestä. Muumion silmät ovat auki ja hän on muutenkin varsin kammottavan näköinen. Kuvatekstissä oli hänen nimensä, en muista sitä kokonaan, mutta hänen sukunimensä oli Torrington. Olen melkein 30 ja tämän miehen kuva on piirtynyt niin voimakkaana muistiini että pystyisin varmaan piirtämään hänen kuvansa jos haluaisin. Toivon suuresti että saan tuon kuvan vielä joskus pois mielestäni, ei ole kovin hauskaa nähdä siitä vieläkin painajaisia.
Kirjassa oli muitakin aika ikävän näköisiä ruumiita mutta ne eivät ole piirtyneet läheskään samalla tavalla mieleeni.
Itsekin muistan lainanneeni kirjastosta jonkun lapsille suunnatun muumiokirjan joskus ala-asteen loppupuolella. Kirjassa oli paljon kuvia ja erityisesti yksi kuva jotenkin outoon asentoon sidotusta muumiosta on jäänyt vahvasti mieleen. Vaikka aihe olikin mielenkiintoinen, näin niistä kuvista silloin monta yötä painajaisia.
Olin 3-4 -vuotiaana perhepäivähoidossa. Hoitaja oli vanhan ja ilkeän oloinen nainen. Hänen lempparilapsensa sanoi ruokapöydässä "tak" kun muut sanoivat "kiitos" ja yleensä söi jugurttia kun muut söivät maustamatonta viiliä. Siellä oli myös joku iso tietosanakirjankaltainen jota "luin", muistan silakoiden kuvan siitä.
Muistan paljon muutakin, mutta ne eivät ole tylsiä muistoja.
Asuin lapsena pk-seudulla idyllisessä rivitalo-omakotitaloalueella. 4v mentiin perheen voimin ruokakauppaan kauppakeskukseen, jossa näin hunnutetun naisen ensi kertaa. Lapsen mieleeni tuli heti "kummitus", ja kysyinkin sormella osoittaen ihan reippaasti "Äiti onko tuolla kummitus?".
Muistan myös 4vuotiaana pohtineeni, onko sopivaa vielä leikkiä vai olenko jo liian vanha moiseen.
Joskus lapsena (alle 10vee) olin kesällä mummolassa. Setä tuli käymään ja tietysi humalassa kuten aina. En osannut ollenkaan pelätä tuota juoppoa setää koska hän oli mielestäni vain tyhmä ja naurettava "viinan orja" kuten kyllä sanottiin. Yhtenä iltana setä oli kunnon kaatokännissä ja putosi toisen kerroksen portailta alas. Rytinä vaan kuului kun setä meni pää edellä alakertaan ja jysähti eteisen seinään. Yritin pitää vakavaa naamaa kun joku huusi "Sattuko pahasti?" ja vastaus kuului "Ei". Minua huvitti tuo tapaus ja toivoin, että setä olisi murtanut niskansa tai saanut jotain muuta vakavia vammoja, että joutuu sairaalaan pitkäksi aikaa. Naapuri meinaan oli sanonut, että juopolle ainoa katkaisuhoito on luiden katkaiseminen. Niin kauan kuin jalat kantaa, juoppo käy Alkossa hakemassa viinaa.
Setä kuoli naimattomana ja kuolinsyy oli alkoholi. Ei mitään uutta juopporintamalta.
Muistan, kun kysyin joskus äidiltä, että tuleeko maailmaan koko ajan uusia ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katarol katarelli, uusi voimapastilli. Katarol katarässä, hyvä maku ompi tässä. Katarol kataruuta, mitä tässä mekäläinen muuta.
Katarol katarilli, tosi vahva pastilli
Katarol kataruusi, siinä maku aivan uusi
Katarol katarässä, hyvä maku ompi tässä
Katarol kataraapi, tämä suuni raikastaapi
Katarol kataruuta, mitä tässä meikäläinen muuta
Ja tämä ralli väännettiin siskon kanssa muotoon: "Katarol kataraska, tässä maku ompi ihan.."
Nauroimme kylki vääränä nokkeluudellemme. Viime kesänä viimeksi... me yli 50-kymppiset.
Kaveri on hokenut tällaista: Katarol, katarilli, kato pillu!
Noitien kamala kaulanauha on pelkkiä karhujen hampaita
Minä en hampaita noidalle anna
Hoitelen hammaslampaita
Forumissa Mannerheimintiellä. Auki joka ilta kello kahdeksaan, Ajatar on Forumissa!
Helsingin Tammisalon pikku keskustassa oli pieni paperikauppa josta sai paperinukkeja.
Jouduin joskus odottelemaan vaatekaupassa, kun äiti sovitti vaatetta toisensa perään, ja siellä ei ollut mitään muuta virikettä kuin tuo teksti seinällä.