Lue keskustelun säännöt.
"Turhia" asioita, jotka muistat vuosien takaa?
Onko teille sattunut sellaisia tavallisia tilanteita, jotka ovat tapahtuneet kauan sitten, kenties lapsuudessanne, mutta jostain syystä muistatte ne vieläkin yllättävän hyvin? Eli tilanne ei ole ollut mitenkään kummoinen, ei surullinen tai iloinen, vaan aika arkinen ja vähäpätöinen. Ei ollenkaan sellainen asia, jonka voisi kuvitella jäävän pysyvästi muistiin.
Itse muistan, kun lapsena utelin kodinhoitajalta hänen palkkaansa eikä se vastannut siihen mitään.
Muistan kun 4-vuotiaana yritin kiivetä vauvanvaunuun sillä tekosyyllä, että olen muka palannut takaisin 3-vuotiaaksi. (Sitä en muista, miksi tämä oli mielestäni hyvä perustelu.)
Tylsimmät muistonne?
Kommentit (2086)
Olin pienenä kaupungin keskussairaalassa. Isä ja äiti ostivat minulle karkkeja pöytälaatikkoon.
Samassa huoneessa oli myös pikkupoika, joka ei koskaan puhunut sanaakaan. Hän hiipi huoneen poikki ja kävi hakemassa laatikostani nameja moneen kertaan. En uskaltanut sanoa mitään.
Eräänä päivänä iso-täti tuli minua katsomaan ja toi tuliaisiksi muovisen nätin lehmän. Ihastelin lehmää ja tuo samainen poika tuli ja otti sen minulta.
Iso-täti sanoi lempeästi: Katoppas kun se on tämän tytön. Pannaan lehmä tähän ikkuna-laavalle, niin siinä voetta katella sitä.
Ajattelin, että iso-täti on hurjan rohkea, kun uskalsi ottaa lehmäni pois pojalta.
En muista, että tuota poikaa olisi kukaan käynyt katsomassa, ehkä isä ja äiti asuivat kaukana maaseudulla.
Tämä tapahtui 60-luvun lopulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muistan kun lapsena katsoin jotain ohjelmaa, jonka musiikkivieraana oli Neljä ruusua. Juontaja antoi bändille esityksen jälkeen neljä ruusua, johon Ilkka Alanko totesi, että: "olisi pitänyt antaa bändin nimeksi neljä kossua."
Ilkkahan nyt. :D
Povari vaiko hovari kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin oppinut lukemaan ja ahmin kirjoja. Vuorossa olivat Mitä-Missä-Milloin kirjat ja sieltä bongasin uuden sanan "povi". Kerrottiin jostain filmimaailman "povitähdestä". Kipitin kysymään äidiltä, mikä se sellainen povi on. Muistan ihmetelleeni outoa ilmaisua. Erityisesti sitä, miten naisen rinnat voivat olla vain yksi "povi" :D
Minulla on myös povi- sanaan liittyvä muisto !
En pienenä ymmärtänyt "povitasku" nimitystä yhtään, kun en millään käsittänyt mitä se "povi" on😁
Järkeilin itsekseni, ettei se voi olla povitasku, sen täytyy olla hovitasku.
Koska miksi kukaan normaali ihminen pitäisi siellä paikassa mitään tavaroita ?
Tästä pääsin lopputulemaan, että korkeintaan hovimestari voisi pitää siellä jotakin tarpeellista, ja näin ollen se olisi hovitasku.
Tappelin sitten suunnattomasti äidin ja veljien kanssa, kun he koittivat selittää termin olevan povitasku. Muistan kuinka en voinut uskoa äitinikin olevan niin typerä, kun "povi" ei yksinkertaisesti tarkoittanut mitään.
Sanoin kumminkin aina hovitasku.Off topic, muistan kuinka kerran kerroin kyseistä tarinaa miehelleni. Hän nauroi, ja letkautti että; " Haha, oletko kuullut sanaa povari ? Onko sekin sitten hovari ? 😊 "
Koin totaalisen jäätymisen, katsoin miestäni, ja kysyin hämmästellen, että mikä se povari on ?
Mieheni ei voinut uskoa että olen tosissani. Selitti hitaasti, että se on se povitasku..
Minä puolestani menen varmasti hautaan tajuamatta, että "pivo" on tasku, eikä mikään povella oleva piilo. "Parempi pyy pivossa, kuin kymmenen oksalla", ajattelen aina, että se pyy-vainaa sujautetaan takin sisään piiloon, povelle; ei edes povitaskuun. Eikun ...onko se pivo kuitenkin käsi, kämmen? Ei jukolauta nyt...AUTTAKAA!
Kotitaloni on järven rannalla.
On kevät, huhtikuun loppu. Etelästä tulee kovasti. Seison rannalla ja näen miten järven osaksi sulaneet jäät alkavat työntyä tuulen voimasta toistensa päälle. Jyrisee ja kuuluu voimakasta rahisevaa ääntä. Aurinko paistaa hyvin kirkkaasti ja tuuli taivuttaa rannan puita. Äänimaailma on minulle tuntematon sekä se voima millä vauhdilla jäät kasaantuvat.
Minua alkaa pelottaa ja juoksen sisään taloon. " Jiät lähtöö järvestä"; puuskutan iso-veljelle joka on onneksi kotona. Sisällä on turvallisen tuntuista.
Vierailija kirjoitti:
Muistan vieläkin 2000-luvun alusta Risella-mainoksen lallatuksen sanat. Jotkut varmaan muistaa ko. mainoksen. Vääntelin niitä sanoja ja yksi versio oli tietenkin "Kusella, kusella". Kun Posti vaihtoi nimensä Itellaksi yhdessä vaiheessa, piti tietenkin hoilottaa "Itella itella". Tän turhempaa muistoa ei ole.
Risella-mainos tuli jo 70-luvulla. Jopa mummo lauloi pilke silmäkulmassa: "Kusella, kusella, on puliukko pusikossa kusella". Olin kolmannella peruskoulussa ja nauratti hirveästi kun mummokin rallatti...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opin lukemaan ennen ekaluokkaa. Silloin 1970-luvulla oli paljon puhetta, etteivät lapset opi kunnolla lukemaan koska he lukevat vain sarjiksii. "Pum, räiskis, viuh, hruum, kops huiskis", se siitä vaan tulee.
Katselin Aku Ankka-lehteä (tosiaan vain katselin). Yhdessä ruudussa puu kaatui ,taisi salama iskeä.
Kaikki onomatopoeettiset sanat oli kirjoitettu tikkukirjaimilla. ja em. ruudussa luki että "ryskis".
Katselin sanaa hetken ja tajusin osaavani lukea sen. Äkkiä luin muitakin " Viuh, naks, pom jne#
Menin näyttämään keittiöön äidille ja iso-siskolle olinko todella lukenut oikein. Jep, olinhan minä. Tekstauskirjaimet nuljahtivat päähäni siinä samassa aivomyrskyssä.
Yksi harmi oli: Iso-sisko oli lukenut minulle nukkumaan mennessä kreikkalaisia kansan taruja ilmeikkäällä tavallaan. Kun yritin esitellä illalla satukirjaa, hän totesi jämäkästi: nyt luet itse. Minäkin saan lopulta lukea omia kirjojani.
Pah.
Ensimmäinen rakkaus. Se ihana poika kenen kanssa olimme lähes 10vuotta yhdessä. Muistan hänen henkilöturvatunnuksen ihan tosta noin vaan. Kaksikymmentä vuotta myöhemmin ja kaksi muuta rakkautta.. En todellakaan muista heidän puhumattakaan syntymäpäivistä. Onneksi on Facebook muistuttamassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En osaa lainata näköjään. Pahoittelut
T. 566
Ei hätää, pääasia on että kerrot kokemuksen. Laittaisin tähän hymynaaman vaan enpä osaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin näitä monta sivua. Ihan hauskoja ovat, mutta ihmettelen kovasti, että kuka tai ketkä hiivatin pölvästit alapeukuttaa näitä. Toisten muistoja! Ja miksi? Kertokaa, te muutamat alapeukuttajat.
Ne eivät varmaan ole olleet heidän mielestään hauskoja tai ovat vaikuttaneet keksityiltä.
Ihmettelen samaa. Eikä tässä ketjussa ole tarkoituskaan olla välttämättä hauska. Lisäksi toiset muistot on niin arkipäiväisiä (ei silti tylsiä) että miksi joku keksisi niitä.
Kertokaa nyt alapeukuttajat, haluamme tietää. Vai onko nämä palstat sillai, että joku tai jotkut niitä lukee ja alapeukuttaa ihan huvikseen, ei ehkä ole lukenut koko viestiäkään ,napsauttaa vaan alanuolen ihan randomisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin ekalla luokalla kun osasin paistaa itse kananmunan sellaisella tosi pienellä valurauta- pannulla.
Ajattelin,"jos nyt äiti kuolisi, en ainakaan kuolisi nälkään, koska osaan ihan itse paistaa kananmunan".
Mieleeni ei tullut kuka ostaisi sitten uudet kananmunat, maksaisi sähkölaskun jne.
Olin ihastunut erääseen poikaan ala-asteella, poikakin tykkäsi miusta.
En kuitenkaan ilennyt kertoa kenellekään, koska poika oli" apukoululainen," niinkuin 70-luvulla sanottiin.
Iltaisin unelmoin hänestä ,hän olikin oikein kiva ja kivannäköinen poika.
Kun menin yläasteelle, en ollut enää tuntevinani häntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ala-asteen uskonnon kirjan kuvateksti: Arkkipiispa John Vikström pyöräilee. Taustalla Porvoon kirkko.
Tämä on mainio. Voin kuvitella miten John polkee takin helmat hulmahdellen ja tukka vähän pörrössä....
Muistan, kun jonkin talon pihassa oli auto, jonka rekisterin kirjaimet olivat AUU. Tuo jäi siksi mieleen, koska siitä siis tuli mieleen, että noin huudetaan, jos sattuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan, kun joskus 90-luvun alussa olin isän auton kyydissä Kallansilloilla, edessä ajoi ruskea Datsun Cherry, jonka rekisterinumero oli HOO-767. Huvitti tuo HOO, ja siitä tuli minulle h-kirjain mieleen.
Muistan kun olin lapsi ja tosi kiinnostunut näistä ruotsiin syntyvistä kuninkaallisista.
Ärsyttävää tässä on kun opin heidän kaikkien kaikki nimet ulkoa, eikä ne lähde päästä kulumallakaan.
Victoria Ingrid Alice Desiree, Carl Philip Edmund Bertil ja Madeleine Therese Amelie Josephine.
Vierailija kirjoitti:
Muistan, kun jonkin talon pihassa oli auto, jonka rekisterin kirjaimet olivat AUU. Tuo jäi siksi mieleen, koska siitä siis tuli mieleen, että noin huudetaan, jos sattuu.
Ja tämän auto oli Citroën Visa.
Monia asioita tullut mieleen näitä lukiessa. Tässä joitakin niistä:
Olin laivamatkalla perheeni kanssa noin 12-vuotiaana. Muistan kuinka istuin hytissä, ja radiosta tuli "Nothing Compares To You". Mietin mielessäni, kuinka tylsä kappale, vaikka nykyisin pidän siitä.
Vappuna -90 menimme Tivoliin äitini kanssa. Ensin oli aurinkoista ja aika lämmintä. Yhtäkkiä tuli räntäsade, ja kylmä. Lähdimme kotiin!
Muistan myös äitini kauan sitten kertoman hauskan unen. Hän näki unta ystävänsä kertomasta ruokareseptistä, jonka piti hautua 3 päivää.
Itse näin kerran unta, että olin surffaamassa Akun, Tupun, Hupun ja Lupun kanssa.
Muistan myös kuinka pienenä maalla lauloimme kaverin kanssa uimareissulla autossa Anna Hanskin "Mustikkasuu":ta.
Muistan, että piirsin pienenä mökin vintin seinään.
Muistan Hugo-peikon lausahduksia, kuten: "Kävellen oisit jo perillä", "Herää pahvi", "Jahas, mihis sitä nyt on noita haudattuna" jne...
Osaan silloisten lempitv-sarjojen näyttelijät edelleen ulkoa. Ne oli helppo opetella alkutunnareista. Lisäksi lauluja ala-asteen ekasta enkunkirjasta kuten: "What's your name? My name is Ken. What's your name? My name is John. What's your name? My name is Jeff. My is Jeff Jerry Jackson."
Muistan aika paljon varhaislapsuudesta ihan ihme juttuja! Nämä on tapahtunut n. 3-vuotiaana.
Istuin puhelinpöydän vieressä (rip puhelinpöydät) ja nielaisin vahingossa hiuksen. Sen jälkeen ajattelin Roope Ankkaa.
Söin ensimmäistä kertaa ikinä mansikkaa (ainakaan niin että muistin), katsoin puista ovenkahvaa (alhaaltapäin, olin niin pieni) ja mietin pitääkö siitä mansikasta ottaa ne kaikki pienet siemenet pinnasta pois. Oli harmaa sää ja ovessa oli keltainen lasi ja olin juuri lähdössä äidin kanssa ulos.
Tavallisia kolmevuotiaan mietteitä siis :D