"Turhia" asioita, jotka muistat vuosien takaa?

Kun aloitin koulun osasin jo lukea ja kirjoittaa. Olin niin ylpeä tästä että minulla oli vanha mustekynä (vaaleanpuna-valkoinen) jolla tein tehtäviä. Opettaja hieman torui ja ehdotti että käyttäisin lyijykynää virheiden varalta, mutta minä vain jatkoin hienolla mustekynälläni kirjoittamista. Ja kuinkas kävikään - virhe tuli ja vaihdoin vähin äänin lyijykynään :D

3,14159265358979323846264338327950288

Muistan tilanteen, kuinka seisoin äitini vieressä minun ja siskon huoneen ovella, äiti komensi siskoa ja minä itkin vihaisena. Sisko oli varmaan satuttanut minua riitatilanteessa ja olin hakenut äidin selvittämään. Sanoin itkuni lomasta "Sä oot tyhmä!" ja muistan kuinka tunsin sisäisesti pientä ylpeyttä "kovuudestani", kun sanoin "tyhmä" enkä "tuhma" :D En lainkaan muista, minkä ikäinen olin, mutta on minun täytynyt olla aika pieni näine ajatuksineni.

Kuka muistaa, kuinka Pirkka-tuotteissa aina ennen oli hinta painettuna valmiiksi pakettiin? Muistan vielä, miltä fontti näytti.

Ollessani 11-vuotias muistan yhden kerran kun ajoimme äitini ja siskoni kanssa kouluun kotikaupunkini tuttua reittiä; aivan tavallinen tilanne siis. Muistan ajatelleeni, että miksi juuri minä olen olemassa eikä joku muu, ja miksi olen olemassa juuri tässä hetkessä ja tilanteessa. Muistan jopa missä kohdassa ajoreittiä tämä ajatus putkahti mieleeni, ja nykyään joka kerta siitä tietystä liikenneympyrästä ajaessani tämä lapsuuden filosofinen hetki palaa mieleeni.

Muistan kun lapsena avasin joulukoristelaatikon ja yksi koriste tuksui hyvin erikoiselta. Muistan edelleen sen tuoksun x3

Rakastin banaani-suklaajäätelöä ja muistan kun pyysin joskus alle 5-vuotiaana synttäriateriaksi einesmaksalaatikkoa ja banaani-suklaajäätelöä.

Radiomainoksesta opin lapsena sanomaan ranskaksi "oi kuinka soma vauva lastenrattaissa". Lauseelle ei ole käyttöä vielä yli 15 vuoden jälkeen tullut.

Meillä oli ekalla ja tokalla luokalla Ahaa-matematikkakirja. Kirja oli sininen ja Ahaa luki punaisella. Kun sitä liikutti pöydän pinnalla, punaiset kirjaimet näyttivät ikään kuin irtoavan sinisestä alustasta.

Ensimmäisissä kesäsandaaleissani oli lohikäärmeen kuva pohjassa. Näytin sitä kampaajalle, jonne äiti oli minut vienyt. Olin 2-vuotias.

Kaverin perheellä oli vanha vihreä mosse. Penkit oli päällystetty kummallisen jäykällä plyyshillä tai jollain. Siihen pystyi piirtämään kuvioita sormella.

Mulla oli päällä joku värikäs "onepiece" - asu ja katsoin perhepäivähoitajan luona leikkihuoneen peilistä, kun nenästäni valui verta. Kaikki muut perhepäivähoitajaa myöten olivat keittiössä ja en kehdannut huutaa tai mennä sanomaan, että verta tulee.

Olin isän mukana käymässä parturikampaajalla ja minun hiukset leikattiin eka. En uskaltanut vastata, miten minun tukka leikataan tai puhua mitään koko aikana kun istuin tuolissa.

Kun isä istui tuoliin, menin itse leikkimään paplareilla ja naureskellen sanoin: "leikkaa kaljuks vaan" (tarkoittaen isääni). Parturi vastasi nauraen siihen, että olisit äsken sanonut. Minua harmitti, kun parturi luuli minun tarkoittavan itseäni eikä isää.

"Auringon valon vaikutuksesta kasvien viherhiukkasissa syntyy sokereita. Samalla vapautuu happea. Tähän yhteyttämiseksi eli fotosynteesiksi kutsuttuun tapahtumaan perustuu elämä maapallolla." Sokeripussin kyljestä lapsena opittu:D

No tavallaan ei niin turha, mutta vanha kuten itsekin.

Kävelin viimeisenä päivänä eskarista kotiin aurinkoista polkua.

Sanoin itselleni:

Nyt on vuosi 1973. Nyt oli viimeinen päivä tarhassa. Ensi keväänä menen kouluun. Muistan aina että tämä oli se vuosi kun tarha loppui ja koulu alkoi.

Olin aika pikkuvanha ja olen kyllä tuon muistanut...

Muistan paljonkin asioita. Mentiin joskus, kun olin about 4-vuotias, mummin ystävien mökille ja muistan vaan, että ois pitänyt olla tottunut luontoon (normaalisti olinkin, tykkäsi rämpiä pitkin metsiä ja olla vedessä yms.), mutta siellä oli vaikea olla. Oli kokoajan tosi epämukava olo. Ja voisin vaikka piirtää sen rannan... Muistan sen niin elävästi. Äiti meinaan kertoi, että oli meinannut hukkua siinä rannassa lapsena.

Saatiin naapurin pojan kanssa 4vuotiaina idea syödä niiden jääkaappi tyhjäksi.

Ehdittiin syödä vähän juustoa, kun Juha sanoi - "mutta isille pitää jättää vähän kurkkua". Siihen meni koko motivaatio.

"Alagoogobigoowoli."

Näin käski eskimo hyljettä tuomaan pullon muinaisessa Aku Ankan taskukirjassa.

Tässä on Kalle Kuu

Tässä on Markku Muu

Tässä on Jaana Juu

Petteri Pulinapuu

Nyt jalka oikeaan

näin heiluu tahdissa,

ees taas ja ympäri

ja kaikki tahdissa, hei!

Tuli mieleeni pari juttua lisää...

Eräänä päivänä joskus vuonna 1999-2002 olimme käyneet vanhempien kanssa mummin ja ukin haudalla. Olimme ratikassa tulossa takaisin, kun siellä joku juoppo alkoi toistelemaan kovaan ääneen: "Brasilia voittaa". Silloin oli menossa jalkapallon mm-kisat. Brasilia tosiaan voitti sinä vuonna. On jäänyt pysyvästi mieleen!

Toinen turhaakin turhempi mieleen jäänyt tapaus oli, kun katsoin telkkarista jotain sarjaa, jossa tyttö tarjosi kaverilleen viinirypäleitä ja sanoi: "Take a grape". Tämä oli suomennettu niin, että: "Ota greippi", vaikka viinirypäleet näkyivät kuvassakin. Ihmettelin kovasti...

Joskus 70-luvun lopulla telkkarissa oli ruotsinkielinen lastenohjelma Brutto och Netto, jotka olivat jotain pellejä. Aina ohjelman alussa näytettiin niiden tanssia ja laulua: "Vi heter Brutto och Netto..."

Myös sellainen ruotsinkielinen ohjelma oli kuin Fem små myror är fler än fyra elefanter.

Paras ruotsinkielinen lastenohjelma oli kuitenkin nimeltään Från A till Ö, missä Hedvig-niminen nainen asui metsässä junavaunussa, jonka katolla asui pöllö. Aina kun Hedvig teeskenteli tietävänsä jonkin sanan jota ei tiennyt, hänen nenänsä kasvoi pitkäksi, kunnes hän oppi sen sanan. Pöllö kai opetti sen sanan tai jotain, en saanut selville, kun en osannut ruotsia. Siitäkin huolimatta osaan vieläkin ulkoa laulun "Om jag inte skulle kunna så änkla saker jag bara fågar! Kom och skriv mig det på näsan, kom och skriv mig det på näsan, kom och skriv mig det på näsan, den som vågar! Ja!" Hedvig tanssi siinä ympäriinsä luudan kanssa. 

Katselin siis noita ohjelmia lastenohjelmien nälässäni vaikken ymmärtänyt, mitä niissä puhutaan.