Lue keskustelun säännöt.
"Turhia" asioita, jotka muistat vuosien takaa?
Onko teille sattunut sellaisia tavallisia tilanteita, jotka ovat tapahtuneet kauan sitten, kenties lapsuudessanne, mutta jostain syystä muistatte ne vieläkin yllättävän hyvin? Eli tilanne ei ole ollut mitenkään kummoinen, ei surullinen tai iloinen, vaan aika arkinen ja vähäpätöinen. Ei ollenkaan sellainen asia, jonka voisi kuvitella jäävän pysyvästi muistiin.
Itse muistan, kun lapsena utelin kodinhoitajalta hänen palkkaansa eikä se vastannut siihen mitään.
Muistan kun 4-vuotiaana yritin kiivetä vauvanvaunuun sillä tekosyyllä, että olen muka palannut takaisin 3-vuotiaaksi. (Sitä en muista, miksi tämä oli mielestäni hyvä perustelu.)
Tylsimmät muistonne?
Kommentit (2086)
Olin opiskeluaikana kaupan palvelutiskillä töissä, muistan vieläkin punnittavien tuotteiden vaakanumerot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerran yliopiston kahvilassa nuorena opiskelukaveri rupesi puraisemaan suklaapatukkaa, ja häneltä riipahti toisesta suupielestä pitkälle roikkuva sylkivana. Kaveri oli kauhean nolona tilanteesta, mutta minusta se oli hellyttävää. Juuri muuta en muista ystävyydestämme.
Seiskaluokan ruotsinkappale kirjasta Nya vindar:
-84289
-God dag. Det här är Annika Sundman. Får jag tala med Eva?
-Hon är inte hemma. Hon är i simhallen.
-Javisst ja, det är ju tisdag idag. Jag ringer igen klokkan åtta. Tack och Hej!
-Hej!
Pysynyt mielessä jo yli 30 vuotta 😑
"Yksi ja kaksi Tapiolaksi Aura ja Pohja yhdistyvät. Palvelevasta Tapiolasta kolmetoista prosenttia juhla-alennusta saa nyt Tapiolasta!"
Mainosrenkutus 70-80- lukujen taitteesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mummolan vessan sähköpatterissa oli teksti: ei saa peittää, ma ikke tildakkas. ne pas couvrir, do not cover. N. 35 vuotta sitten niitä lueskelin siellä.
Tämä :D
Ja sittemmin yläkoulun, lukion, yliopiston ynnä muissa naistenvessaistunnoissa tämä:
"När rullen är slut, skjut ut hylsan genom öppningen i sidan. Tryck med fingret ned den nya rullen, som syns i övre öppningen". Tuhansia kertoja housut kintuissa kerraten :)
Kannattaa siis laittaa vessan seinään jotain, mistä voi oppia jotain hyödyllistä. Meillä on ollut näköetäisyydellä maailmankartta :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laitoin Pulssi-ohjelmaan sarkastisen tekstarin ja Jaajo Linnonmaa luki sen ääneen ja nauroi sille kippurassa. Suuri hetkeni.
Alakoulun ruokalassa jotain viidesluokkalaisena Kekkosen aikaan katselin kateellisena, kun luokan pelle askarteli appelsiininkuorista suuhunsa komeat leikkitekarit. Pistin paremmaksi ja sain kovan jätkän maineen pureskelemalla lihasopassa lilluneen mustapippurin ilmeenkään värähtämättä...
Tytöillä oli pokkaa tietysti jo tuolloin; sitä ei vain ollut tapana tuoda esille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin ehkä kolme tai neljä. Osasin jo normaalisti käydä ihan hyvin potalla, mutta kerran oli hyvä leikki kesken, enkä vaan malttanut lähteä vessaan ja niinhän siinä kävi, että pissat lorisi housuun. Mummo oli lapsenvahtina, koska vanhemmat olivat varmaan töissä. Olin tosi nolona, mutta mummo lohdutti, että ei kerrota kenellekään ja vaihdettiin vaan vaatteet ja siivottiin sotkut. Eikä mummo kertonut porukoille, RIP <3
Tää on yksi varhaisimmista muistoista näinkin tärkeästä asiasta.
Opettelin huvikseni n. 17v sitten bonuskorttini numeron..numerosarja on 16 numeroa pitkä ja muistan sen vieläkin, vaikka korttia ei ole enää ollut ainakaan 13 vuoteen.
Muistan myös n. 5 vuotiaana äitini kanssa vieraillessa jonkun vanhuksen luona sairaalassa, miltä vanhuksen napa näytti. Se oli outo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla olis näitä paljon :D
Puuhamaassa joskus alle kouluikäisenä olin pomppulinnassa ja aloin hyppiä ja jutella jonkun samanikäisen tytön kanssa. Hänen nimensä oli Sini. Minua harmitti, etten tuntenut ketään muuta saman nimistä. Jostain syystä ajattelin, että olisi ollut kiva, jos hänellä olisi ollut sama nimi kuin jollain kaverillani. Pikkusiskoni oli myös samassa pomppulinnassa, mutta hän istui ja oli muiden tiellä, ja alkoi sitten itkeä jostain syystä. Minua nolotti enkä ollut tuntevinani.
Käytiin naapurin samanikäisen ystävän kanssa äitilapsijumpassa, äidit siis mukana myös. En tiedä minkä ikäisiä oltiin, ehkä noin 4-vuotiaita. Mentiin kaikki samalla autolla ja meillä oli ystäväni kanssa hauskaa takapenkillä, kun keksimme vuorotellen rikki menneitä esineitä ja hihkuimme "lamppu rikki", "pöytä rikki" ja niin edelleen.
Saman ystävän kanssa kävimme lasten taidekerhossa alle kouluikäisinä. Olin ujo ja muistan kun minua jännitti kysyä "tupsuttimia" opettajalta. Eli siis jotain vaahtomuovin palasia joilla töpöteltiin maalia. Mutta reippaasti kysyin silti.
Mä muistan leikkikoulusta ne punaiset ja siniset pikkujakkarat. Mun leikkikouluajoista on pian 50 vuotta. Silloin päiväkerhot, joissa käytiin kerran viikossa, olivat sillä nimellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan vieläkin ensimmäisen yhteisen asunnon osoitteen. Muutimme siis silloisen poikaystävän, nykyisen miehen kanssa yhteen. Vuosi oli 1980 ja paikkakunta Kaarina. Asuntoja on sen jälkeen ollut lukuisia, mutta tämä on ainoa osoite, jonka edelleen muistan.
Vierailija kirjoitti:
Seiskaluokan ruotsinkappale kirjasta Nya vindar:
-84289
-God dag. Det här är Annika Sundman. Får jag tala med Eva?
-Hon är inte hemma. Hon är i simhallen.
-Javisst ja, det är ju tisdag idag. Jag ringer igen klokkan åtta. Tack och Hej!
-Hej!Pysynyt mielessä jo yli 30 vuotta 😑
Tuo vaikuttaa jo traumalta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Polkupyöräni rungon sarjanumero oli 6277787.
Siemens sivamat fuzzy control!!
Alakoulun viimeisillä luokilla yksi Mari tuli usein kouluun hiukset märkinä suihkun jäljiltä.
Mulle tulee tuo mieleen aina, kun oon käynyt suihkussa ja pitäisi lähteä jonnekin. Mietin, että hyvin kai sinne voi mennä kuivaamatta hiuksia, kun Marikaan ei ikinä kuivannut.
En kyllä tiedä yhtään, kuivaako Mari nykyään hiuksia, en ole nähnyt häntä sitten yläkoulun. :D
Vuonna 2007 meidän laivan hytin numero oli 5323. En muista yhtään, mikä laiva se oli, mutta tuo hytin numero jäi mieleen.
"Ollilla on laiva
laivan nimi on Oiva
Oiva on Ollin laiva"
Tämä ketju on tosi mukava, ei ollenkaan turha. Ihmettelen vain miten moni muisto on saanut jostain syystä alapeukkuja, miksi ihmeessä? "Kävin tädin kanssa kirkonkylällä ilnja-auton kyydissä" "Olin kotona yksin ja söin omenan"-tyyppisiä muistoja,, niin eikun joku antaa alapeukun. "Varmasti et käyny tätis kanssa kylällä, en usko että söit omenan, tunnusta, että se oli mandariini..."
Voisiko joku alapeukkujen antaja valaista minulle asiaa? Mikä lukemassasi muistossa on niin epäilyttävää?
This is Jack and this is Jill. There is Ann and that is Bill.
Ja sitten oli vielä koira nimeltä Spot.
Ensimmäinen englanninkirja.