Lue keskustelun säännöt.
Pääni ei kestä tuota poikaystävää!! :( Hyvä mies monilta osin mutta
24.10.2016 |
saa minut niin usein raivon valtaan. Hän ei reagoi asioihin toivomallani tavalla, vaikka kyse olisi minun asioistani ja tunteistani, joiden luulisi saavan aikaan reaktioita. Mielestäni poikaystävä kohtelee minua jopa törkeästi, ja samassa tilanteessa olevalle ystävälle sanoisin automaattisesti, että jätä se nyt jo.
Olen vain niin vihainen, haluaisin laittaa koko suhteen poikki dramaattisesti ja olla itkemättä perään, mutta en tiedä onko sekään oikea ratkaisu. Katumaan alkaisin joka tapauksessa, niin säälittävä olen ja tiedän sen.
Kommentit (106)
Ap kuulostaa aivan mun äidiltä.
Kaikkien pitää olla kiinnostuneita hänen tunteistaan ja kuunnella sitä loputonta jauhamista.
Jos joku asia ei mene niinkuin äiti haluaa niin sitten hän murjottaa naama nurjallaan ja miettii kostotoimia. Jyrää jokaisen läheisen mennen tullen. Ja jos ei onnistu niin aloittaa mustamaalaamiskampanjan. Siinä yleensä onnistuu.
Todellakin aivan kaiken on mentävä niinkuin hän haluaa. Suuttuu jopa ihmisten vääristä reaktioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Josko se riita sitten kaivelee hänen mieltään? Olisiko siinä voinnut olla jotain sellaista että hän loukkaantui pahasti? Asutteko yhdessä? Kauan olette olleet yhdessä? Jos vasta vähän aikaa niin juokse tyttö juokse...
No varmaan loukkaantui joo, jaksaa ainakin palata menneisiin, vaikka minua kielsi palaamasta niihin. Kun menneethän on menneitä eikä niitä tarvitse enää jauhaa... Paitsi sitten tietysti mies on ihan eri asia ja hänen tekonsa.
Emme onneksi asu yhdessä ja suhde on melko tuore, en sen tarkemmin halua kertoa mutta joka tapauksessa. Ymmärrän, että "pitäisi" erota, mutta se on vaikeaa. Ja sitten taas toisaalta meillä on paljon hyvääkin silloin kun se kaikki ei huku vihanpidon alle.
Suhde melko tuore ja kauheat riidat? Ei kuulosta toimivalta parisuhteelta, sori vaan.
Jospa sä työstäisit omat kipeät kohtasi kuntoon ennen seuraavaa parisuhdetta niiin ei tarvitsisi ottaa kierroksia.
Ymmärrättekö oikeasti mistään mitään? Otan kierroksia, koska poikaystävä loukkaa minua ja sen jälkeen ei edes reagoi asioihin, vaikka kerron miltä minusta tuntuu. En ymmärrä miksi suostuisin olemaan vaiti tunteistani, liittyivät ne poikaystävän tekoihin tai eivät, mutta en tosiaankaan selitä päivästä toiseen jotain "traumojani" tai vastaavaa. Olen kertonut muutaman asian, sen jälkeen ollut niistä hiljaa. Olen suurimman osan asioistani käsitellyt vuosia sitten ja nykyään olen melko sujut monien asioiden kanssa. Tämä liittyy nyt POIKAYSTÄVÄN TEKOIHIN, joiden johdosta odottaisin jotain muuta reaktiota kuin että "kyllä minustakin...", "niin, sinähän se et koskaan", "niin mutta minä en sentään tee näin enkä noin, SINÄ se kyllä jaksat tehdä näin ja noin."
On se kumma ettette te tajua vaikka olen kertonut monta kertaa samat asiat tänne.
Mä ymmärrän sen että suhteessanne on kaksi ihmistä joiden arvot eivät kohtaa. Sinä olet hankala ihminen ja edelleen projisoit menneitä juttujasi poikaystävääsi ja oletat että hänen tehtavänsä on sua jeesata ja muuttua sellaiseksi kun toivot.Jos koet ettei poikkis pysty vastaamaan tarpeisiisi henkisellä tasolla, sinun kannattaa lopettaa suhde joka tuottaa sinulle noin paljon pahaa olo. Uskon että jatkat suhteessa täysin vääristä syistä. Kuulostat ihmiseltä joka voi soittaaa kaverilleen iltakymmeneltä ja pitää 1h monologin tunteistaan, muiden ihmisten piittaamattomuudesta jne. Normaalissa seukkasuhteessa ei pälli hajoa ja ihmiset pystyvät selvittämään erimielisyydet keskustelemalla. Jos menee aina tappeluksi, on syytä ottaa suunta muualle.
Been there, done that
En koskaan pidä tunnin monologeja tunteistani. Kenellekään.
Ja kuten sanoin, aion keskittyä nyt omaan elämääni. Se ei tarkoita miehen jättämistä, vaan yksinkertaisesti sitä, etten enää odota häneltä empatiaa kertomiini asioihin, ja lopetan kaikenlaisen asioiden kertomisen hänelle. Olen aivan täynnä kaikkea paskaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä3000 kirjoitti:
Huoh. Jankutan tunteistani, koska miehen on parempi olla kiinnostunut aiheuttamistaan asioista. En jankuta yleisesti siitä miten vituttaa, ahdistaa, suretta ja pelottaa, vaan pidän aikalailla omana tietonani paljon asioita, mikä ei sekään kovin hyvä piirre ole.
Kyllä hän minua rakastaa, tai sitten valehtelee hyvin. Taidanpa vain alkaa elämään omaa elämääni enkä enää näytä mitään tunteita miehelle.
Ap
Mies ei ole vastuussa tunteistasi
Niin? Normaali poikaystävä (ja tietenkin myös tyttöystävä, mutta minä heterona en puhu naisista) osoittaa jotain empatiaa ja reaktioita kun oma kulta kertoo hänelle tuntemuksistaan.
Omia tuntemuksiaan???? Ihan oikeasti kuuntele itseäsi!
Jos sä tuolla tavalla vingut poikaystävällesi niin eihän sitä kukaan jaksa.
Eikä kukaan jaksa koko ajan kuunnella sitä miten sinulla on asiat perseesti ja miten sinulla on huono olla.
Niin, sitä ongelmaahan ei olisi, jos poikaystävä KESKITTYISI välillä minun tuntemuksiini, eikä kääntäisi kaikkea päälaelleen ja hokisi, kuinka minäkin sitä ja tätä ja myös tuota. Minulla on omat poikaystävään liittymättömätKIN huolet ja murheet, joista en pahemmin edes puhu. Mitään velvollisuutta minulla ei ole olla hiljaa tunteistani, en vain halua avata kaikkea kaikille (heti.) Poikaystävä ei edes tiedä yhdestä sairaudestani mitään.
Poikaystävän ei kuulu keskittyä koskaan sinun tuntemuksiisi. Ne ovat sinun ongelmasi.
Minä olisin jo kävellyt pois suhteesta jos nainen yrittää kaataa minun niskaani kaikki hänen huolensa
Juuri näin.
Ei toisen tuntemuksiin tai tunteisiin pidä keskittyä.
Vaikeissa tilanteissa yleensä tuetaan rakkaita, mutta pidetään rajoista kiinni. Ei mennä toisen tunteisiin.
Vierailija kirjoitti:
Ap kuulostaa aivan mun äidiltä.
Kaikkien pitää olla kiinnostuneita hänen tunteistaan ja kuunnella sitä loputonta jauhamista.Jos joku asia ei mene niinkuin äiti haluaa niin sitten hän murjottaa naama nurjallaan ja miettii kostotoimia. Jyrää jokaisen läheisen mennen tullen. Ja jos ei onnistu niin aloittaa mustamaalaamiskampanjan. Siinä yleensä onnistuu.
Todellakin aivan kaiken on mentävä niinkuin hän haluaa. Suuttuu jopa ihmisten vääristä reaktioista.
Saattaisitte jopa ymmärtää minua, jos tietäisitte asian laidan. Mutta edelleen jos sen tänne kerron, on anonyymiyteni mennyttä. Kuitenkin tunsin oloni epäarvostetuksi miehen teon takia, sen takia odotan jotain muuta reaktiota kuin "kyllä se sinäkin" ja "niinpä niin."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Josko se riita sitten kaivelee hänen mieltään? Olisiko siinä voinnut olla jotain sellaista että hän loukkaantui pahasti? Asutteko yhdessä? Kauan olette olleet yhdessä? Jos vasta vähän aikaa niin juokse tyttö juokse...
No varmaan loukkaantui joo, jaksaa ainakin palata menneisiin, vaikka minua kielsi palaamasta niihin. Kun menneethän on menneitä eikä niitä tarvitse enää jauhaa... Paitsi sitten tietysti mies on ihan eri asia ja hänen tekonsa.
Emme onneksi asu yhdessä ja suhde on melko tuore, en sen tarkemmin halua kertoa mutta joka tapauksessa. Ymmärrän, että "pitäisi" erota, mutta se on vaikeaa. Ja sitten taas toisaalta meillä on paljon hyvääkin silloin kun se kaikki ei huku vihanpidon alle.
Suhde melko tuore ja kauheat riidat? Ei kuulosta toimivalta parisuhteelta, sori vaan.
Jospa sä työstäisit omat kipeät kohtasi kuntoon ennen seuraavaa parisuhdetta niiin ei tarvitsisi ottaa kierroksia.
AP kuulostaa ihmiseltä jolla on koko ajan joku asia päin persettä.
Miten normaali elämä voi olla noin vaikeata?
Kaikki ei ole aika päin persettä, mutta kyllä minulla on oman elämäni asiat ja stressit, toki. Olen nyt vuoden päivät sotinut eräässä asiassa, jossa on kyseessä isot rahat. Seuraavaksi tuli toinen raha-asia, joka onneksi näyttää kääntyneen minun hyväkseni.
Minulla on erittäin paljon selviteltävää milloin missäkin asiassa, on isoja maksuja, täytyy hoitaa parisuhdetta ja opiskelut sun muut. Kyllä olen usein v*ttuuntunut, koska jatkuva raha-asioista tappelu ulkopuolisten kanssa on erittäin kuluttavaa. Silti minulla ei ole kaikki päin persettä.
Sulla on liikaa muuta jotta hanskaisit parisuhteenkin. Älä pilaa sen poikaraukan elämää enempää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja teko oli nimenomaan TEKO, ei sanoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Josko se riita sitten kaivelee hänen mieltään? Olisiko siinä voinnut olla jotain sellaista että hän loukkaantui pahasti? Asutteko yhdessä? Kauan olette olleet yhdessä? Jos vasta vähän aikaa niin juokse tyttö juokse...
No varmaan loukkaantui joo, jaksaa ainakin palata menneisiin, vaikka minua kielsi palaamasta niihin. Kun menneethän on menneitä eikä niitä tarvitse enää jauhaa... Paitsi sitten tietysti mies on ihan eri asia ja hänen tekonsa.
Emme onneksi asu yhdessä ja suhde on melko tuore, en sen tarkemmin halua kertoa mutta joka tapauksessa. Ymmärrän, että "pitäisi" erota, mutta se on vaikeaa. Ja sitten taas toisaalta meillä on paljon hyvääkin silloin kun se kaikki ei huku vihanpidon alle.
Suhde melko tuore ja kauheat riidat? Ei kuulosta toimivalta parisuhteelta, sori vaan.
Jospa sä työstäisit omat kipeät kohtasi kuntoon ennen seuraavaa parisuhdetta niiin ei tarvitsisi ottaa kierroksia.
AP kuulostaa ihmiseltä jolla on koko ajan joku asia päin persettä.
Miten normaali elämä voi olla noin vaikeata?
Kaikki ei ole aika päin persettä, mutta kyllä minulla on oman elämäni asiat ja stressit, toki. Olen nyt vuoden päivät sotinut eräässä asiassa, jossa on kyseessä isot rahat. Seuraavaksi tuli toinen raha-asia, joka onneksi näyttää kääntyneen minun hyväkseni.
Minulla on erittäin paljon selviteltävää milloin missäkin asiassa, on isoja maksuja, täytyy hoitaa parisuhdetta ja opiskelut sun muut. Kyllä olen usein v*ttuuntunut, koska jatkuva raha-asioista tappelu ulkopuolisten kanssa on erittäin kuluttavaa. Silti minulla ei ole kaikki päin persettä.
Sulla on liikaa muuta jotta hanskaisit parisuhteenkin. Älä pilaa sen poikaraukan elämää enempää.
Hän on aikuinen mies. Ja niin minulla tavallaan onkin, mutta en nyt näiden rahasotien takia aio jättää. Ja HUOM siis edelleen rahasodat EIVÄT ole meidän välisiämme, vaan minun ja ulkopuolisten tahojen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esitätkö asiat itse näin: "Sä loukkasit mua...." vai näin: "Musta tuntui pahalta, kun"? Kerrotko siis omista tunteistasi vai syyllistätkö?
Ihmisellä on olemassa puolustusrefleksi, jos häntä syyllistetään. Osa ihmisistä käyttää puolustuksenaan hyökkäystä "kyllä mustakin on tuntunut paskalta, kun sä...", osa taas suhtautuu välinpitämättömästi, osa "alistuu" tai katsoo peiliin tai miksi sitä nyt halutaan sanoa, ja pyytää heti anteeksi. Minun mielestäni ihmisestä ei lähtökohtaisesti tee pahaa se, että puolustautuu sillä, että kertoo omista pahoista fiiliksistään.
Etkö voisi seuraavan tällaisen tilanteen edessä itse pyytää anteeksi niitä asioita, joista poikaystäväsi sinulle sanoo, ja kertoa ihan aidosti, että olet itsekin pahoillasi siitä, että olet saanut hänelle pahan mielen. Luulisi, että silloin tämän poikaystävänkin puolustus alkaisi murtua ja keskustelu ei jäisi junnaamaan siihen niin yleisen "sinäpäs, ei ku sinä". Kummankin on otettava vastuu omista tekemisistään ja sanomisistaan, ei vain poikaystävän.
Vierailija kirjoitti:
Ap kuulostaa aivan mun äidiltä.
Kaikkien pitää olla kiinnostuneita hänen tunteistaan ja kuunnella sitä loputonta jauhamista.Jos joku asia ei mene niinkuin äiti haluaa niin sitten hän murjottaa naama nurjallaan ja miettii kostotoimia. Jyrää jokaisen läheisen mennen tullen. Ja jos ei onnistu niin aloittaa mustamaalaamiskampanjan. Siinä yleensä onnistuu.
Todellakin aivan kaiken on mentävä niinkuin hän haluaa. Suuttuu jopa ihmisten vääristä reaktioista.
Myös tuo ap:n mustavalkoisuus kuulostaa hyvin tutulta.
Läheisissä ihmissuhteissa äiti joku kuristaa toisen hengiltä tai jättää täysin ilman huomiota. Jälkimmäiseen vaihtoehtoon kuuluu suurieleinen marttyyrina esiintyminen ja mm. omalla kuolemallaan uhkailu.
Kaikesta huolimatta se marttyyri-vaihtoehto on meille läheisille helpompi. Saadaan olla rauhassa kunnes äiti leppyy ja takertuu ja alkaa vuodattamaan murheitaan ja tunteitaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Esitätkö asiat itse näin: "Sä loukkasit mua...." vai näin: "Musta tuntui pahalta, kun"? Kerrotko siis omista tunteistasi vai syyllistätkö?
Ihmisellä on olemassa puolustusrefleksi, jos häntä syyllistetään. Osa ihmisistä käyttää puolustuksenaan hyökkäystä "kyllä mustakin on tuntunut paskalta, kun sä...", osa taas suhtautuu välinpitämättömästi, osa "alistuu" tai katsoo peiliin tai miksi sitä nyt halutaan sanoa, ja pyytää heti anteeksi. Minun mielestäni ihmisestä ei lähtökohtaisesti tee pahaa se, että puolustautuu sillä, että kertoo omista pahoista fiiliksistään.
Etkö voisi seuraavan tällaisen tilanteen edessä itse pyytää anteeksi niitä asioita, joista poikaystäväsi sinulle sanoo, ja kertoa ihan aidosti, että olet itsekin pahoillasi siitä, että olet saanut hänelle pahan mielen. Luulisi, että silloin tämän poikaystävänkin puolustus alkaisi murtua ja keskustelu ei jäisi junnaamaan siihen niin yleisen "sinäpäs, ei ku sinä". Kummankin on otettava vastuu omista tekemisistään ja sanomisistaan, ei vain poikaystävän.
En minä ole muuta väittänytkään. Siis että vain poikaystävän täytyisi ottaa vastuu, mutta minun ei.
Itselleni on vaikeaa myöntää ensin virheeni ja pyytää anteeksi, koska pelkään että toinen vain haluaa kuulla minulta vilpittömän pahoittelun tunteakseen olonsa paremmaksi, ja sen jälkeen jatkaa syyllistämislinjalla. Ehkä olen joskus kokenut sellaista ja siitä on jäänyt suojautimisrefleksi päälle, en ole varma. Mutta pelkään että minun anteeksipyynnölläni halutaan vain nostattaa omaa fiilistä eikä suinkaan pyytää anteeksi myös minulta.
Tuo vähättelevään sävyyn sanottu "niinpä niin" ja "sinähän et koskaan" saa minut näkemään niin punaista, että siitä suuttumuksesta on vaikeaa päästä yli. Kun aivan mitä ikinä tahansa sanookin, niin koskaan ei saa kunnon reaktiota. Aina vain turhanpäiväistä niinpä niintä ja rasittava äänensävy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä3000 kirjoitti:
Huoh. Jankutan tunteistani, koska miehen on parempi olla kiinnostunut aiheuttamistaan asioista. En jankuta yleisesti siitä miten vituttaa, ahdistaa, suretta ja pelottaa, vaan pidän aikalailla omana tietonani paljon asioita, mikä ei sekään kovin hyvä piirre ole.
Kyllä hän minua rakastaa, tai sitten valehtelee hyvin. Taidanpa vain alkaa elämään omaa elämääni enkä enää näytä mitään tunteita miehelle.
Ap
Mies ei ole vastuussa tunteistasi
Niin? Normaali poikaystävä (ja tietenkin myös tyttöystävä, mutta minä heterona en puhu naisista) osoittaa jotain empatiaa ja reaktioita kun oma kulta kertoo hänelle tuntemuksistaan.
Omia tuntemuksiaan???? Ihan oikeasti kuuntele itseäsi!
Jos sä tuolla tavalla vingut poikaystävällesi niin eihän sitä kukaan jaksa.
Eikä kukaan jaksa koko ajan kuunnella sitä miten sinulla on asiat perseesti ja miten sinulla on huono olla.
Niin, sitä ongelmaahan ei olisi, jos poikaystävä KESKITTYISI välillä minun tuntemuksiini, eikä kääntäisi kaikkea päälaelleen ja hokisi, kuinka minäkin sitä ja tätä ja myös tuota. Minulla on omat poikaystävään liittymättömätKIN huolet ja murheet, joista en pahemmin edes puhu. Mitään velvollisuutta minulla ei ole olla hiljaa tunteistani, en vain halua avata kaikkea kaikille (heti.) Poikaystävä ei edes tiedä yhdestä sairaudestani mitään.
Poikaystävän ei kuulu keskittyä koskaan sinun tuntemuksiisi. Ne ovat sinun ongelmasi.
Minä olisin jo kävellyt pois suhteesta jos nainen yrittää kaataa minun niskaani kaikki hänen huolensa
Oletko aivan sekaisin? Jos poikaystävä aiheuttaa minulle pahaa mieltä, niin kai herranjestas hänellä on jonkinlainen "velvollisuus" hoitaa asia kuntoon. Tai no, ei velvollisuutta tietenkään, mutta en todellakaan halua olla yhdessä sellaisen ihmisen kanssa, joka saa minut tuntemaan oloni epäarvostetuksi, mutta ei edes jaksa reagoida asiaan mitenkään. En edelleenkään "avaudu" säännöllisesti asioista, vaan mietin lähinnä itsekseni asioita jotka eivät liity poikaystävän tekoihin.
Lopeta sitten suhde, turhaa kierrät kehää. Jos miesystäväsi ei halua puhua (jatkuvasti) murheista niin jätä ne taakse ja edetkää postiivisiin asioihin. Jos ei pysty, lopeta suhde ja hankin ammattiapua. Elä tuhoa ja stressaa kahta ihmistä. Vaikutat muutenkin elävän vain kurjien ajatusten kautta.
Kaiken kaikkiaan sinä olet vastuussa tunteistasi ja siitä miten ne selvität. Niin kauan kuin sinua ei ole hakattu tai petetty niin olet todellakin itse vastuussa. Kukaan ei riitele yksin ja kumpikin on vastuussa siitä miten ITSE reagoi riitoihin.
Edelleenkään kaikki ei ole aina huonosti. Mutta jos saan vuodesta toiseen taistella yksinäni isoissa rahariidoissa, puida samoja asioita vuoden päivät saamatta mitään tukea mistään, ja samalla täytyisi pitää koti kunnossa, suhde kunnossa, opiskella ja kaikenlaista niin kyllä siinä pää väkisinkin hajoaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esitätkö asiat itse näin: "Sä loukkasit mua...." vai näin: "Musta tuntui pahalta, kun"? Kerrotko siis omista tunteistasi vai syyllistätkö?
Ihmisellä on olemassa puolustusrefleksi, jos häntä syyllistetään. Osa ihmisistä käyttää puolustuksenaan hyökkäystä "kyllä mustakin on tuntunut paskalta, kun sä...", osa taas suhtautuu välinpitämättömästi, osa "alistuu" tai katsoo peiliin tai miksi sitä nyt halutaan sanoa, ja pyytää heti anteeksi. Minun mielestäni ihmisestä ei lähtökohtaisesti tee pahaa se, että puolustautuu sillä, että kertoo omista pahoista fiiliksistään.
Etkö voisi seuraavan tällaisen tilanteen edessä itse pyytää anteeksi niitä asioita, joista poikaystäväsi sinulle sanoo, ja kertoa ihan aidosti, että olet itsekin pahoillasi siitä, että olet saanut hänelle pahan mielen. Luulisi, että silloin tämän poikaystävänkin puolustus alkaisi murtua ja keskustelu ei jäisi junnaamaan siihen niin yleisen "sinäpäs, ei ku sinä". Kummankin on otettava vastuu omista tekemisistään ja sanomisistaan, ei vain poikaystävän.
En minä ole muuta väittänytkään. Siis että vain poikaystävän täytyisi ottaa vastuu, mutta minun ei.
Itselleni on vaikeaa myöntää ensin virheeni ja pyytää anteeksi, koska pelkään että toinen vain haluaa kuulla minulta vilpittömän pahoittelun tunteakseen olonsa paremmaksi, ja sen jälkeen jatkaa syyllistämislinjalla. Ehkä olen joskus kokenut sellaista ja siitä on jäänyt suojautimisrefleksi päälle, en ole varma. Mutta pelkään että minun anteeksipyynnölläni halutaan vain nostattaa omaa fiilistä eikä suinkaan pyytää anteeksi myös minulta.
Tuo vähättelevään sävyyn sanottu "niinpä niin" ja "sinähän et koskaan" saa minut näkemään niin punaista, että siitä suuttumuksesta on vaikeaa päästä yli. Kun aivan mitä ikinä tahansa sanookin, niin koskaan ei saa kunnon reaktiota. Aina vain turhanpäiväistä niinpä niintä ja rasittava äänensävy.
No mutta kokeile ensi kerralla. Jos sun vilpittömän pahoittelun jälkeen hän vieläkin jatkaa sinun syyllistämistäsi, niin voit sanoa, että mitä muuta sinä minulta odotat kun anteeksipyyntöä? Muuten tuo asia ei etene mihinkään. Ja ei, en usko että järkevänä vaihtoehtona on vaan itse padota kaikki sisälle ja antaa olla, ainakaan, jos ihan oikeasti toivoisi, että suhde kehittyisi ja kommunikaatio paranisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Josko se riita sitten kaivelee hänen mieltään? Olisiko siinä voinnut olla jotain sellaista että hän loukkaantui pahasti? Asutteko yhdessä? Kauan olette olleet yhdessä? Jos vasta vähän aikaa niin juokse tyttö juokse...
No varmaan loukkaantui joo, jaksaa ainakin palata menneisiin, vaikka minua kielsi palaamasta niihin. Kun menneethän on menneitä eikä niitä tarvitse enää jauhaa... Paitsi sitten tietysti mies on ihan eri asia ja hänen tekonsa.
Emme onneksi asu yhdessä ja suhde on melko tuore, en sen tarkemmin halua kertoa mutta joka tapauksessa. Ymmärrän, että "pitäisi" erota, mutta se on vaikeaa. Ja sitten taas toisaalta meillä on paljon hyvääkin silloin kun se kaikki ei huku vihanpidon alle.
Suhde melko tuore ja kauheat riidat? Ei kuulosta toimivalta parisuhteelta, sori vaan.
Jospa sä työstäisit omat kipeät kohtasi kuntoon ennen seuraavaa parisuhdetta niiin ei tarvitsisi ottaa kierroksia.
AP kuulostaa ihmiseltä jolla on koko ajan joku asia päin persettä.
Miten normaali elämä voi olla noin vaikeata?
Kaikki ei ole aika päin persettä, mutta kyllä minulla on oman elämäni asiat ja stressit, toki. Olen nyt vuoden päivät sotinut eräässä asiassa, jossa on kyseessä isot rahat. Seuraavaksi tuli toinen raha-asia, joka onneksi näyttää kääntyneen minun hyväkseni.
Minulla on erittäin paljon selviteltävää milloin missäkin asiassa, on isoja maksuja, täytyy hoitaa parisuhdetta ja opiskelut sun muut. Kyllä olen usein v*ttuuntunut, koska jatkuva raha-asioista tappelu ulkopuolisten kanssa on erittäin kuluttavaa. Silti minulla ei ole kaikki päin persettä.
Mene töihin äläkä pummaa toisten rahoja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aito luonteeni on iloinen (ei tietenkään 24 h) ja minua kehutaan usein avoimeksi ja mukavaksi. Olenko iloinen, avoin ja mukava, jos kerron poikaystävälleni negatiivisista tunteistani eikä hän reagoi muuten kuin kääntelemällä ja vääntelemällä asioita itselleen edullisiksi? No en ole. Kyllä parisuhteessa toinen täytyy nähdä ihmisenä, jolla on myös huonot hetkensä tai kautensa. Ei minunkaan tarvitse olla mieheni elämän ilostuttaja, mikäli hän ei edes saa oloani niin iloisensi että siitä riittäisi hänellekin. Minulla on oman elämäni stressit ja muut, en tarvitse siihen lisäksi miestä joka ei hyväksy minussa heikkouttakin.
Parisuhde saa kyllä oman mieleni vähemmän valoisaksi, vaikka kuinka toivoisin asian olevan päinvastoin. Se johtuu siitä, että parisuhteessa toisen teot ja tekemättömyydet vaikuttavat itseen väkisinkin. Sitä saattaa herätä ihan hyvillä fiiliksillä uuteen aamuun, touhuilla siinä pari tuntia ja sitten kumppani soittaa. Puhelu on täynnä negatiivisuutta ja oma iloinen mieli muuttuu v*tutukseksi. Tästäkin on kokemusta. Eli halusi tai ei, kyllä se kumppani vaikuttaa omaan mielialaan väkisinkin.
Kuitenkin tavoitteenani on olla parisuhteessa, saada lapsi tai pari, ja oppia hyväksymään toinen ihminen osaksi elämääni, siitäkin huolimatta että välillä tämä toinen ihminen pilaa fiilikseni täysin.
Älä missään nimessä hanki lapsia. IKINÄ! Kukaan lapsi ei sitä ansaitse.
Kyllä hankin. Harmittaako, kun sinulla ei ole päätösvaltaa minuun?
Jos olen hoitanut mallikkaasti ja rakkaudella lemmikkinikin lähemmäs 20 vuotta, niin enköhän tiedä mitä on elävän olennon kasvattaminen.
Lastensuojelu sen kuitenkin ottaa pois
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä3000 kirjoitti:
Huoh. Jankutan tunteistani, koska miehen on parempi olla kiinnostunut aiheuttamistaan asioista. En jankuta yleisesti siitä miten vituttaa, ahdistaa, suretta ja pelottaa, vaan pidän aikalailla omana tietonani paljon asioita, mikä ei sekään kovin hyvä piirre ole.
Kyllä hän minua rakastaa, tai sitten valehtelee hyvin. Taidanpa vain alkaa elämään omaa elämääni enkä enää näytä mitään tunteita miehelle.
Ap
Mies ei ole vastuussa tunteistasi
Niin? Normaali poikaystävä (ja tietenkin myös tyttöystävä, mutta minä heterona en puhu naisista) osoittaa jotain empatiaa ja reaktioita kun oma kulta kertoo hänelle tuntemuksistaan.
Omia tuntemuksiaan???? Ihan oikeasti kuuntele itseäsi!
Jos sä tuolla tavalla vingut poikaystävällesi niin eihän sitä kukaan jaksa.
Eikä kukaan jaksa koko ajan kuunnella sitä miten sinulla on asiat perseesti ja miten sinulla on huono olla.
Niin, sitä ongelmaahan ei olisi, jos poikaystävä KESKITTYISI välillä minun tuntemuksiini, eikä kääntäisi kaikkea päälaelleen ja hokisi, kuinka minäkin sitä ja tätä ja myös tuota. Minulla on omat poikaystävään liittymättömätKIN huolet ja murheet, joista en pahemmin edes puhu. Mitään velvollisuutta minulla ei ole olla hiljaa tunteistani, en vain halua avata kaikkea kaikille (heti.) Poikaystävä ei edes tiedä yhdestä sairaudestani mitään.
Poikaystävän ei kuulu keskittyä koskaan sinun tuntemuksiisi. Ne ovat sinun ongelmasi.
Minä olisin jo kävellyt pois suhteesta jos nainen yrittää kaataa minun niskaani kaikki hänen huolensa
Oletko aivan sekaisin? Jos poikaystävä aiheuttaa minulle pahaa mieltä, niin kai herranjestas hänellä on jonkinlainen "velvollisuus" hoitaa asia kuntoon. Tai no, ei velvollisuutta tietenkään, mutta en todellakaan halua olla yhdessä sellaisen ihmisen kanssa, joka saa minut tuntemaan oloni epäarvostetuksi, mutta ei edes jaksa reagoida asiaan mitenkään. En edelleenkään "avaudu" säännöllisesti asioista, vaan mietin lähinnä itsekseni asioita jotka eivät liity poikaystävän tekoihin.
Lopeta sitten suhde, turhaa kierrät kehää. Jos miesystäväsi ei halua puhua (jatkuvasti) murheista niin jätä ne taakse ja edetkää postiivisiin asioihin. Jos ei pysty, lopeta suhde ja hankin ammattiapua. Elä tuhoa ja stressaa kahta ihmistä. Vaikutat muutenkin elävän vain kurjien ajatusten kautta.
Kaiken kaikkiaan sinä olet vastuussa tunteistasi ja siitä miten ne selvität. Niin kauan kuin sinua ei ole hakattu tai petetty niin olet todellakin itse vastuussa. Kukaan ei riitele yksin ja kumpikin on vastuussa siitä miten ITSE reagoi riitoihin.
Edelleenkään kaikki ei ole aina huonosti. Mutta jos saan vuodesta toiseen taistella yksinäni isoissa rahariidoissa, puida samoja asioita vuoden päivät saamatta mitään tukea mistään, ja samalla täytyisi pitää koti kunnossa, suhde kunnossa, opiskella ja kaikenlaista niin kyllä siinä pää väkisinkin hajoaa.
Faktahan on se, että sinä itse et voi muuttaa poikaystäväsi reagoimista tai käyttäytymistä, ainoastaan poikaystäväsi voi. Ainoa, kenen tekemisiin voit vaikuttaa, olet sinä itse. Eli vastaus löytyy peilistä: jos haluat, että poikaystäväsi muuttaa käytöstään, sinun pitää itse muuttaa omaasi. Muuten tuo on loputon suo ja voin luvata, että suhteestanne kehittyy ajansaatossa kamala taistelutanner, jossa kumpikaan ei voita mitään.
Muista, että myös poikaystäväsi tunteet ovat oikeita, vaikka ne sinusta typeriltä tuntuisivatkin. Niin kuin myös sinun tunteesi. Nyt teidän pitää vain kummankin muuttaa kommunikaatiotapaanne, ja kuten aikaisemmin sanoin: sinä voit vaikuttaa vain itseesi, joten muutos täytyy lähteä sinusta itsestäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esitätkö asiat itse näin: "Sä loukkasit mua...." vai näin: "Musta tuntui pahalta, kun"? Kerrotko siis omista tunteistasi vai syyllistätkö?
Ihmisellä on olemassa puolustusrefleksi, jos häntä syyllistetään. Osa ihmisistä käyttää puolustuksenaan hyökkäystä "kyllä mustakin on tuntunut paskalta, kun sä...", osa taas suhtautuu välinpitämättömästi, osa "alistuu" tai katsoo peiliin tai miksi sitä nyt halutaan sanoa, ja pyytää heti anteeksi. Minun mielestäni ihmisestä ei lähtökohtaisesti tee pahaa se, että puolustautuu sillä, että kertoo omista pahoista fiiliksistään.
Etkö voisi seuraavan tällaisen tilanteen edessä itse pyytää anteeksi niitä asioita, joista poikaystäväsi sinulle sanoo, ja kertoa ihan aidosti, että olet itsekin pahoillasi siitä, että olet saanut hänelle pahan mielen. Luulisi, että silloin tämän poikaystävänkin puolustus alkaisi murtua ja keskustelu ei jäisi junnaamaan siihen niin yleisen "sinäpäs, ei ku sinä". Kummankin on otettava vastuu omista tekemisistään ja sanomisistaan, ei vain poikaystävän.
En minä ole muuta väittänytkään. Siis että vain poikaystävän täytyisi ottaa vastuu, mutta minun ei.
Itselleni on vaikeaa myöntää ensin virheeni ja pyytää anteeksi, koska pelkään että toinen vain haluaa kuulla minulta vilpittömän pahoittelun tunteakseen olonsa paremmaksi, ja sen jälkeen jatkaa syyllistämislinjalla. Ehkä olen joskus kokenut sellaista ja siitä on jäänyt suojautimisrefleksi päälle, en ole varma. Mutta pelkään että minun anteeksipyynnölläni halutaan vain nostattaa omaa fiilistä eikä suinkaan pyytää anteeksi myös minulta.
Tuo vähättelevään sävyyn sanottu "niinpä niin" ja "sinähän et koskaan" saa minut näkemään niin punaista, että siitä suuttumuksesta on vaikeaa päästä yli. Kun aivan mitä ikinä tahansa sanookin, niin koskaan ei saa kunnon reaktiota. Aina vain turhanpäiväistä niinpä niintä ja rasittava äänensävy.
Mikä helkutin kunnon reaktio?
"Sinähät et koskaan" kuulostaa siltä kun olisit taas syyllistänyt miestä jostakin asiasta. Joten ei ihmekkään että häntä vituttaa.
Toi "niinpä niin" taas kuulostaa siltä kun joko valitat jostain asiasta TAAS kerran tai sitten olet taas valittanut miehen tekemisistä TAAS. Jolloin mies ei edes jaksa enää sanoa yhtään mitään.
Kuulostaa aivan sairaalta suhteelta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä3000 kirjoitti:
Huoh. Jankutan tunteistani, koska miehen on parempi olla kiinnostunut aiheuttamistaan asioista. En jankuta yleisesti siitä miten vituttaa, ahdistaa, suretta ja pelottaa, vaan pidän aikalailla omana tietonani paljon asioita, mikä ei sekään kovin hyvä piirre ole.
Kyllä hän minua rakastaa, tai sitten valehtelee hyvin. Taidanpa vain alkaa elämään omaa elämääni enkä enää näytä mitään tunteita miehelle.
Ap
Mies ei ole vastuussa tunteistasi
Niin? Normaali poikaystävä (ja tietenkin myös tyttöystävä, mutta minä heterona en puhu naisista) osoittaa jotain empatiaa ja reaktioita kun oma kulta kertoo hänelle tuntemuksistaan.
Omia tuntemuksiaan???? Ihan oikeasti kuuntele itseäsi!
Jos sä tuolla tavalla vingut poikaystävällesi niin eihän sitä kukaan jaksa.
Eikä kukaan jaksa koko ajan kuunnella sitä miten sinulla on asiat perseesti ja miten sinulla on huono olla.
Niin, sitä ongelmaahan ei olisi, jos poikaystävä KESKITTYISI välillä minun tuntemuksiini, eikä kääntäisi kaikkea päälaelleen ja hokisi, kuinka minäkin sitä ja tätä ja myös tuota. Minulla on omat poikaystävään liittymättömätKIN huolet ja murheet, joista en pahemmin edes puhu. Mitään velvollisuutta minulla ei ole olla hiljaa tunteistani, en vain halua avata kaikkea kaikille (heti.) Poikaystävä ei edes tiedä yhdestä sairaudestani mitään.
Poikaystävän ei kuulu keskittyä koskaan sinun tuntemuksiisi. Ne ovat sinun ongelmasi.
Minä olisin jo kävellyt pois suhteesta jos nainen yrittää kaataa minun niskaani kaikki hänen huolensa
Oletko aivan sekaisin? Jos poikaystävä aiheuttaa minulle pahaa mieltä, niin kai herranjestas hänellä on jonkinlainen "velvollisuus" hoitaa asia kuntoon. Tai no, ei velvollisuutta tietenkään, mutta en todellakaan halua olla yhdessä sellaisen ihmisen kanssa, joka saa minut tuntemaan oloni epäarvostetuksi, mutta ei edes jaksa reagoida asiaan mitenkään. En edelleenkään "avaudu" säännöllisesti asioista, vaan mietin lähinnä itsekseni asioita jotka eivät liity poikaystävän tekoihin.
Lopeta sitten suhde, turhaa kierrät kehää. Jos miesystäväsi ei halua puhua (jatkuvasti) murheista niin jätä ne taakse ja edetkää postiivisiin asioihin. Jos ei pysty, lopeta suhde ja hankin ammattiapua. Elä tuhoa ja stressaa kahta ihmistä. Vaikutat muutenkin elävän vain kurjien ajatusten kautta.
Kaiken kaikkiaan sinä olet vastuussa tunteistasi ja siitä miten ne selvität. Niin kauan kuin sinua ei ole hakattu tai petetty niin olet todellakin itse vastuussa. Kukaan ei riitele yksin ja kumpikin on vastuussa siitä miten ITSE reagoi riitoihin.
Edelleenkään kaikki ei ole aina huonosti. Mutta jos saan vuodesta toiseen taistella yksinäni isoissa rahariidoissa, puida samoja asioita vuoden päivät saamatta mitään tukea mistään, ja samalla täytyisi pitää koti kunnossa, suhde kunnossa, opiskella ja kaikenlaista niin kyllä siinä pää väkisinkin hajoaa.
Poikaystäväsi ei ole vastuussa sinun talousmurheistasi. Ne ovat sinun ongelmiasi ei miehen.
Samoin on ongelmat jotka eivät koske miestä. Ne ei ole miehen ongelmia.
Älä kaada omia ongelmiasi toisen ihmsien niskaan. Kanna vastuu omasta elämästäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Josko se riita sitten kaivelee hänen mieltään? Olisiko siinä voinnut olla jotain sellaista että hän loukkaantui pahasti? Asutteko yhdessä? Kauan olette olleet yhdessä? Jos vasta vähän aikaa niin juokse tyttö juokse...
No varmaan loukkaantui joo, jaksaa ainakin palata menneisiin, vaikka minua kielsi palaamasta niihin. Kun menneethän on menneitä eikä niitä tarvitse enää jauhaa... Paitsi sitten tietysti mies on ihan eri asia ja hänen tekonsa.
Emme onneksi asu yhdessä ja suhde on melko tuore, en sen tarkemmin halua kertoa mutta joka tapauksessa. Ymmärrän, että "pitäisi" erota, mutta se on vaikeaa. Ja sitten taas toisaalta meillä on paljon hyvääkin silloin kun se kaikki ei huku vihanpidon alle.
Suhde melko tuore ja kauheat riidat? Ei kuulosta toimivalta parisuhteelta, sori vaan.
Jospa sä työstäisit omat kipeät kohtasi kuntoon ennen seuraavaa parisuhdetta niiin ei tarvitsisi ottaa kierroksia.
AP kuulostaa ihmiseltä jolla on koko ajan joku asia päin persettä.
Miten normaali elämä voi olla noin vaikeata?
Kaikki ei ole aika päin persettä, mutta kyllä minulla on oman elämäni asiat ja stressit, toki. Olen nyt vuoden päivät sotinut eräässä asiassa, jossa on kyseessä isot rahat. Seuraavaksi tuli toinen raha-asia, joka onneksi näyttää kääntyneen minun hyväkseni.
Minulla on erittäin paljon selviteltävää milloin missäkin asiassa, on isoja maksuja, täytyy hoitaa parisuhdetta ja opiskelut sun muut. Kyllä olen usein v*ttuuntunut, koska jatkuva raha-asioista tappelu ulkopuolisten kanssa on erittäin kuluttavaa. Silti minulla ei ole kaikki päin persettä.
Mene töihin äläkä pummaa toisten rahoja
Ei herranjestas sentään... YRITTÄKÄÄ TAJUTA LUKEMANNE. Minulla on rahariitoja ULKOPUOLISTEN TAHOJEN (firmojen) KANSSA. Minulla on reippaasti enemmän rahaa kuin poikaystävällä.
Kyllä tämä palstakin osaa sitten vituttaa. Tyhmiä ihmisiä ja kukaan ei viitsi lukea viestejä aivojen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä3000 kirjoitti:
Huoh. Jankutan tunteistani, koska miehen on parempi olla kiinnostunut aiheuttamistaan asioista. En jankuta yleisesti siitä miten vituttaa, ahdistaa, suretta ja pelottaa, vaan pidän aikalailla omana tietonani paljon asioita, mikä ei sekään kovin hyvä piirre ole.
Kyllä hän minua rakastaa, tai sitten valehtelee hyvin. Taidanpa vain alkaa elämään omaa elämääni enkä enää näytä mitään tunteita miehelle.
Ap
Mies ei ole vastuussa tunteistasi
Niin? Normaali poikaystävä (ja tietenkin myös tyttöystävä, mutta minä heterona en puhu naisista) osoittaa jotain empatiaa ja reaktioita kun oma kulta kertoo hänelle tuntemuksistaan.
Omia tuntemuksiaan???? Ihan oikeasti kuuntele itseäsi!
Jos sä tuolla tavalla vingut poikaystävällesi niin eihän sitä kukaan jaksa.
Eikä kukaan jaksa koko ajan kuunnella sitä miten sinulla on asiat perseesti ja miten sinulla on huono olla.
Niin, sitä ongelmaahan ei olisi, jos poikaystävä KESKITTYISI välillä minun tuntemuksiini, eikä kääntäisi kaikkea päälaelleen ja hokisi, kuinka minäkin sitä ja tätä ja myös tuota. Minulla on omat poikaystävään liittymättömätKIN huolet ja murheet, joista en pahemmin edes puhu. Mitään velvollisuutta minulla ei ole olla hiljaa tunteistani, en vain halua avata kaikkea kaikille (heti.) Poikaystävä ei edes tiedä yhdestä sairaudestani mitään.
Poikaystävän ei kuulu keskittyä koskaan sinun tuntemuksiisi. Ne ovat sinun ongelmasi.
Minä olisin jo kävellyt pois suhteesta jos nainen yrittää kaataa minun niskaani kaikki hänen huolensa
Oletko aivan sekaisin? Jos poikaystävä aiheuttaa minulle pahaa mieltä, niin kai herranjestas hänellä on jonkinlainen "velvollisuus" hoitaa asia kuntoon. Tai no, ei velvollisuutta tietenkään, mutta en todellakaan halua olla yhdessä sellaisen ihmisen kanssa, joka saa minut tuntemaan oloni epäarvostetuksi, mutta ei edes jaksa reagoida asiaan mitenkään. En edelleenkään "avaudu" säännöllisesti asioista, vaan mietin lähinnä itsekseni asioita jotka eivät liity poikaystävän tekoihin.
Lopeta sitten suhde, turhaa kierrät kehää. Jos miesystäväsi ei halua puhua (jatkuvasti) murheista niin jätä ne taakse ja edetkää postiivisiin asioihin. Jos ei pysty, lopeta suhde ja hankin ammattiapua. Elä tuhoa ja stressaa kahta ihmistä. Vaikutat muutenkin elävän vain kurjien ajatusten kautta.
Kaiken kaikkiaan sinä olet vastuussa tunteistasi ja siitä miten ne selvität. Niin kauan kuin sinua ei ole hakattu tai petetty niin olet todellakin itse vastuussa. Kukaan ei riitele yksin ja kumpikin on vastuussa siitä miten ITSE reagoi riitoihin.
Edelleenkään kaikki ei ole aina huonosti. Mutta jos saan vuodesta toiseen taistella yksinäni isoissa rahariidoissa, puida samoja asioita vuoden päivät saamatta mitään tukea mistään, ja samalla täytyisi pitää koti kunnossa, suhde kunnossa, opiskella ja kaikenlaista niin kyllä siinä pää väkisinkin hajoaa.
Poikaystäväsi ei ole vastuussa sinun talousmurheistasi. Ne ovat sinun ongelmiasi ei miehen.
Samoin on ongelmat jotka eivät koske miestä. Ne ei ole miehen ongelmia.
Älä kaada omia ongelmiasi toisen ihmsien niskaan. Kanna vastuu omasta elämästäsi.
No niinhän minä vittu kannankin vastuun omasta elämästäni sekä taloudestani. Sen takia olenkin niin ylikuormittunut kaiken kanssa, kun yksin saa selvittää joka ikisen asian ilman mitään tukea. En ole kaatanut mitään raha-asioita miehen niskaan, ainoastaan kertonut miksi olen ollut joskus pahalla tuulella. Eli näiden rahataisteluiden takia.
Mä ymmärrän sen että suhteessanne on kaksi ihmistä joiden arvot eivät kohtaa. Sinä olet hankala ihminen ja edelleen projisoit menneitä juttujasi poikaystävääsi ja oletat että hänen tehtavänsä on sua jeesata ja muuttua sellaiseksi kun toivot.Jos koet ettei poikkis pysty vastaamaan tarpeisiisi henkisellä tasolla, sinun kannattaa lopettaa suhde joka tuottaa sinulle noin paljon pahaa olo. Uskon että jatkat suhteessa täysin vääristä syistä. Kuulostat ihmiseltä joka voi soittaaa kaverilleen iltakymmeneltä ja pitää 1h monologin tunteistaan, muiden ihmisten piittaamattomuudesta jne. Normaalissa seukkasuhteessa ei pälli hajoa ja ihmiset pystyvät selvittämään erimielisyydet keskustelemalla. Jos menee aina tappeluksi, on syytä ottaa suunta muualle.
Been there, done that