Lue keskustelun säännöt.
Pääni ei kestä tuota poikaystävää!! :( Hyvä mies monilta osin mutta
24.10.2016 |
saa minut niin usein raivon valtaan. Hän ei reagoi asioihin toivomallani tavalla, vaikka kyse olisi minun asioistani ja tunteistani, joiden luulisi saavan aikaan reaktioita. Mielestäni poikaystävä kohtelee minua jopa törkeästi, ja samassa tilanteessa olevalle ystävälle sanoisin automaattisesti, että jätä se nyt jo.
Olen vain niin vihainen, haluaisin laittaa koko suhteen poikki dramaattisesti ja olla itkemättä perään, mutta en tiedä onko sekään oikea ratkaisu. Katumaan alkaisin joka tapauksessa, niin säälittävä olen ja tiedän sen.
Kommentit (106)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
M`s X kirjoitti:
Kuulostaa ihan minun exältä tuo ap:n mies. Täysin empatiakyvytön ja itsekeskeinen mies, joka viis veisasi toisen tunteista ja oli aina puolustuskannalla ihan kaikkia ihmisiä kohtaan. Vika oli aina kaikissa muissa kuin itsessä. Ulospäin vaikutti ihan normaalilta ja oli komeakin, mutta hyvä vedättämään. Taisipa olla patologinen valehtelijakin, tosin ei myöntäny vaikka olisi jäänyt kiinni itse teosta. Mene ap muualle hakemaan tukea asiaasi, jos täältä saat vaan kuraa ja paskaa ja lynkkausta muilta naisilta.
Kiitos ymmärryksestä. Minun mieheni ei ole mikään perinteinen peluri tai kaikkien naisten suosiossa oleva kohde, ja luonteeltaan hän oli aluksi (olevinaan?) oikein ihana ja huomioonottavainen. Nyt kaikki on muuttunut pienessä ajassa. Ei hän ole ehkä mikään hirviö, mutta osaa olla erittäin paskamainen ja kääntää senkin minun syykseni. Sen takia en enää aiokaan esim. viestitellä, enkä todellakaan aio avautua mistään tunteistani enää. Joko poikaystävä havahtuu, tai sitten ei. Jos ei, niin se taitaa olla minun voittoni.
Toki toivon, että näen taas sen ihanan poikaystävän, joka hän oli.
Eli käytännössä miehellä ei saisi olla mitään muuta elämää kuin sinä? Sitähän sinä haluaisit.
Mitä ihmettä? :-D Miten muu elämä liittyy tähän aiheeseen?? AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä3000 kirjoitti:
Huoh. Jankutan tunteistani, koska miehen on parempi olla kiinnostunut aiheuttamistaan asioista. En jankuta yleisesti siitä miten vituttaa, ahdistaa, suretta ja pelottaa, vaan pidän aikalailla omana tietonani paljon asioita, mikä ei sekään kovin hyvä piirre ole.
Kyllä hän minua rakastaa, tai sitten valehtelee hyvin. Taidanpa vain alkaa elämään omaa elämääni enkä enää näytä mitään tunteita miehelle.
Ap
Mies ei ole vastuussa tunteistasi
Niin? Normaali poikaystävä (ja tietenkin myös tyttöystävä, mutta minä heterona en puhu naisista) osoittaa jotain empatiaa ja reaktioita kun oma kulta kertoo hänelle tuntemuksistaan.
Omia tuntemuksiaan???? Ihan oikeasti kuuntele itseäsi!
Jos sä tuolla tavalla vingut poikaystävällesi niin eihän sitä kukaan jaksa.
Eikä kukaan jaksa koko ajan kuunnella sitä miten sinulla on asiat perseesti ja miten sinulla on huono olla.
Niin, sitä ongelmaahan ei olisi, jos poikaystävä KESKITTYISI välillä minun tuntemuksiini, eikä kääntäisi kaikkea päälaelleen ja hokisi, kuinka minäkin sitä ja tätä ja myös tuota. Minulla on omat poikaystävään liittymättömätKIN huolet ja murheet, joista en pahemmin edes puhu. Mitään velvollisuutta minulla ei ole olla hiljaa tunteistani, en vain halua avata kaikkea kaikille (heti.) Poikaystävä ei edes tiedä yhdestä sairaudestani mitään.
Poikaystävän ei kuulu keskittyä koskaan sinun tuntemuksiisi. Ne ovat sinun ongelmasi.
Minä olisin jo kävellyt pois suhteesta jos nainen yrittää kaataa minun niskaani kaikki hänen huolensa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naurettavaa teiltä asettua minua vastaan tietämättä puoliakaan totuuksista. Poikaystävällä on aivan omat säännöt muutamiin asioihin, mutta minun tekemänäni ne eivät ole ok. Minun on erittäin vaikeaa antaa anteeksi ja unohtaa, kun toisen asenne on aina että "ihan kuin sinä et olisi...", "niinpä niin", "sinähän se et koskaan..."
Eli minun tuntemuksiini ei voi keskittyä ilman ainaista vertailua, kääntelyä ja vääntelyä.
No, kuten sanoin, alan elämään omaa elämääni enkä enää vaivaa päätäni poikaystävän oikuilla. En jaksa enää yrittää, jos se ei merkitse mitään.
Jos suhde on nuori ja asuminenkin erillään niin sinunkin on velvollisuus olla puhumatta pahasta olostasi. Ei kukaan halua suhdetta joka perustuu siihen miten hyvä terapeutti toiselle ollaan.
1. Minulla ei ole minkäänlaista velvollisuutta olla hiljaa tunteistani.
2. Puhun miehelle HÄNEN ITSENSÄ AIHEUTTAMISTA ASIOISTA, TUNTEMUKSISTA.
Miehesi ei ole vastuussa sinun tuntemuksistasi eikä hän ole terapeuttisi. Kenenkään ei tarvitse kuunnella tuollaista inisemistä kuin sinä teet
Jokainen ihminen on vastuussa aiheuttamistaan asioista. Jos poikaystävä kohtelee minua huonosti, on se hänen vastuullaan, ei minun. AP
Mene nyt jo kasvamaan aikuiseksi. Niin kauan kuin poikaystäväsi ei ole sinua hakannut tai raiskannut niin hän ei ole mitenkään vastuullinen oloosi.
Sinä et voi määritellä miten joku saa reagoida asioihin ja miten hänen tulisi toimia. Jokainen tekee juuri niin kuin itse haluaa.
Ihminen on aina itse vastuussa omasta onnellisuudestana ja mielentilastaan
Sinä et kyllä tajua tuon taivaallista :DD Jos poikaystävä saa oloni huonoksi tekemällä asian × tai #, hän haluaa saada oloni takaisin paremmaksi, mikäli yhtään välittää minusta. Nyt hän vain tuottaa minulle paskan fiiliksen ja kertoessani siitä kommentoi, että niin, sinähän se et koskaan, niin, sinä se silloinkin sanoit että ****. Ja teit ****. Sinä sinä sinä.
Tunteistani hän ei ole vastuussa, melko selvä juttu, mutta teoistaan edelleen ON.
Tekemällä mitä? Kerro nyt aivan selvästi mitä hän on muka tehnyt ja lopeta toi kiertely ja kaartelu?
Mietipä nyt hieman. Kerron täällä asiasta anonyyminä, koska haluan pysyä anonyyminä. Jos kerron asian, josta oli viimeksi puhetta miehen kanssa, miten kuvittelet minun pysyvän anonyyminä?
Asia oli kuitenkin sellainen, joka tuotti minulle surkean fiiliksen ja tunsin oloni erittäin epäarvostetuksi.
Sinä tunsit itsesi epäarvostetuksi. Entäs miehesi? Hän kokee olevansa paskakaivo johon sinä kaadat kaikki paskasi.
Kukaan ei jaksa ihmistä joka valittaa joka ikinen kuukausi jostakin asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
M`s X kirjoitti:
Kuulostaa ihan minun exältä tuo ap:n mies. Täysin empatiakyvytön ja itsekeskeinen mies, joka viis veisasi toisen tunteista ja oli aina puolustuskannalla ihan kaikkia ihmisiä kohtaan. Vika oli aina kaikissa muissa kuin itsessä. Ulospäin vaikutti ihan normaalilta ja oli komeakin, mutta hyvä vedättämään. Taisipa olla patologinen valehtelijakin, tosin ei myöntäny vaikka olisi jäänyt kiinni itse teosta. Mene ap muualle hakemaan tukea asiaasi, jos täältä saat vaan kuraa ja paskaa ja lynkkausta muilta naisilta.
Kiitos ymmärryksestä. Minun mieheni ei ole mikään perinteinen peluri tai kaikkien naisten suosiossa oleva kohde, ja luonteeltaan hän oli aluksi (olevinaan?) oikein ihana ja huomioonottavainen. Nyt kaikki on muuttunut pienessä ajassa. Ei hän ole ehkä mikään hirviö, mutta osaa olla erittäin paskamainen ja kääntää senkin minun syykseni. Sen takia en enää aiokaan esim. viestitellä, enkä todellakaan aio avautua mistään tunteistani enää. Joko poikaystävä havahtuu, tai sitten ei. Jos ei, niin se taitaa olla minun voittoni.
Toki toivon, että näen taas sen ihanan poikaystävän, joka hän oli.
Eli käytännössä miehellä ei saisi olla mitään muuta elämää kuin sinä? Sitähän sinä haluaisit.
Mitä ihmettä? :-D Miten muu elämä liittyy tähän aiheeseen?? AP
Se liittyy joka tavalla. Miten miehellä voi olla muuta elömää jos sen pitää koko ajan kuunnella sinun murheitasi? Ei sitä kukaan jaksa.
Sinun ikäisen miehen pitäisi pystyä opiskelemaan, käymään töissä, harrastamaan liikunta, harrastamaan jotain muutakin ja tavata kavereitaan.
Nyt hänellä on myös sinut joka et tuo hänelle mitään positiivista vaan valitat koko ajan siitä miten paska mies on. Sinun pitäisi olla se joka tuot energiaa ja iloa miehen elämään etkä ime elinvoimaa kuin joku vampyyri. Nyt toimit juuri niin. Imet elämänilon miehestä ja tuot vaan negatiivista koko ajan hänen elämäänsä. Mies tekee väärin tuossa ja tuossa, miksi se tekee noin ja näin?
Jos miehesi on järkevä hän lähtee suhteesta. Kyllä sitä on naisia jotka arvostavat miestäkin. Jos ei löydy niin parempi olla yksin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä3000 kirjoitti:
Huoh. Jankutan tunteistani, koska miehen on parempi olla kiinnostunut aiheuttamistaan asioista. En jankuta yleisesti siitä miten vituttaa, ahdistaa, suretta ja pelottaa, vaan pidän aikalailla omana tietonani paljon asioita, mikä ei sekään kovin hyvä piirre ole.
Kyllä hän minua rakastaa, tai sitten valehtelee hyvin. Taidanpa vain alkaa elämään omaa elämääni enkä enää näytä mitään tunteita miehelle.
Ap
Mies ei ole vastuussa tunteistasi
Niin? Normaali poikaystävä (ja tietenkin myös tyttöystävä, mutta minä heterona en puhu naisista) osoittaa jotain empatiaa ja reaktioita kun oma kulta kertoo hänelle tuntemuksistaan.
Omia tuntemuksiaan???? Ihan oikeasti kuuntele itseäsi!
Jos sä tuolla tavalla vingut poikaystävällesi niin eihän sitä kukaan jaksa.
Eikä kukaan jaksa koko ajan kuunnella sitä miten sinulla on asiat perseesti ja miten sinulla on huono olla.
Niin, sitä ongelmaahan ei olisi, jos poikaystävä KESKITTYISI välillä minun tuntemuksiini, eikä kääntäisi kaikkea päälaelleen ja hokisi, kuinka minäkin sitä ja tätä ja myös tuota. Minulla on omat poikaystävään liittymättömätKIN huolet ja murheet, joista en pahemmin edes puhu. Mitään velvollisuutta minulla ei ole olla hiljaa tunteistani, en vain halua avata kaikkea kaikille (heti.) Poikaystävä ei edes tiedä yhdestä sairaudestani mitään.
Poikaystävän ei kuulu keskittyä koskaan sinun tuntemuksiisi. Ne ovat sinun ongelmasi.
Minä olisin jo kävellyt pois suhteesta jos nainen yrittää kaataa minun niskaani kaikki hänen huolensa
Oletko aivan sekaisin? Jos poikaystävä aiheuttaa minulle pahaa mieltä, niin kai herranjestas hänellä on jonkinlainen "velvollisuus" hoitaa asia kuntoon. Tai no, ei velvollisuutta tietenkään, mutta en todellakaan halua olla yhdessä sellaisen ihmisen kanssa, joka saa minut tuntemaan oloni epäarvostetuksi, mutta ei edes jaksa reagoida asiaan mitenkään. En edelleenkään "avaudu" säännöllisesti asioista, vaan mietin lähinnä itsekseni asioita jotka eivät liity poikaystävän tekoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
M`s X kirjoitti:
Kuulostaa ihan minun exältä tuo ap:n mies. Täysin empatiakyvytön ja itsekeskeinen mies, joka viis veisasi toisen tunteista ja oli aina puolustuskannalla ihan kaikkia ihmisiä kohtaan. Vika oli aina kaikissa muissa kuin itsessä. Ulospäin vaikutti ihan normaalilta ja oli komeakin, mutta hyvä vedättämään. Taisipa olla patologinen valehtelijakin, tosin ei myöntäny vaikka olisi jäänyt kiinni itse teosta. Mene ap muualle hakemaan tukea asiaasi, jos täältä saat vaan kuraa ja paskaa ja lynkkausta muilta naisilta.
Kiitos ymmärryksestä. Minun mieheni ei ole mikään perinteinen peluri tai kaikkien naisten suosiossa oleva kohde, ja luonteeltaan hän oli aluksi (olevinaan?) oikein ihana ja huomioonottavainen. Nyt kaikki on muuttunut pienessä ajassa. Ei hän ole ehkä mikään hirviö, mutta osaa olla erittäin paskamainen ja kääntää senkin minun syykseni. Sen takia en enää aiokaan esim. viestitellä, enkä todellakaan aio avautua mistään tunteistani enää. Joko poikaystävä havahtuu, tai sitten ei. Jos ei, niin se taitaa olla minun voittoni.
Toki toivon, että näen taas sen ihanan poikaystävän, joka hän oli.
Eli käytännössä miehellä ei saisi olla mitään muuta elämää kuin sinä? Sitähän sinä haluaisit.
Mitä ihmettä? :-D Miten muu elämä liittyy tähän aiheeseen?? AP
Se liittyy joka tavalla. Miten miehellä voi olla muuta elömää jos sen pitää koko ajan kuunnella sinun murheitasi? Ei sitä kukaan jaksa.
Sinun ikäisen miehen pitäisi pystyä opiskelemaan, käymään töissä, harrastamaan liikunta, harrastamaan jotain muutakin ja tavata kavereitaan.
Nyt hänellä on myös sinut joka et tuo hänelle mitään positiivista vaan valitat koko ajan siitä miten paska mies on. Sinun pitäisi olla se joka tuot energiaa ja iloa miehen elämään etkä ime elinvoimaa kuin joku vampyyri. Nyt toimit juuri niin. Imet elämänilon miehestä ja tuot vaan negatiivista koko ajan hänen elämäänsä. Mies tekee väärin tuossa ja tuossa, miksi se tekee noin ja näin?
Jos miehesi on järkevä hän lähtee suhteesta. Kyllä sitä on naisia jotka arvostavat miestäkin. Jos ei löydy niin parempi olla yksin
Usko nyt vihdoin, ettet tiedä asioista yhtään mitään enkä pysy anonyyminä, jos lähden kertomaan sanatarkasti kaiken mistä puhumme miehen kanssa. Sinulla on aivan ihmeellisiä oletuksia tuntemattomista ihmisistä :D Mies käy töissä. Tapaa kavereitaan silloin tällöin. Tämähän ei liity minuun millään tavalla, vaan hän ei ole mikään "kavereiden kanssa hengailija."
Niin että nuo ihmeelliset syytöksesi eivät nyt liity tähän asiaan millään tavalla joten voit olla vaikka hiljaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Josko se riita sitten kaivelee hänen mieltään? Olisiko siinä voinnut olla jotain sellaista että hän loukkaantui pahasti? Asutteko yhdessä? Kauan olette olleet yhdessä? Jos vasta vähän aikaa niin juokse tyttö juokse...
No varmaan loukkaantui joo, jaksaa ainakin palata menneisiin, vaikka minua kielsi palaamasta niihin. Kun menneethän on menneitä eikä niitä tarvitse enää jauhaa... Paitsi sitten tietysti mies on ihan eri asia ja hänen tekonsa.
Emme onneksi asu yhdessä ja suhde on melko tuore, en sen tarkemmin halua kertoa mutta joka tapauksessa. Ymmärrän, että "pitäisi" erota, mutta se on vaikeaa. Ja sitten taas toisaalta meillä on paljon hyvääkin silloin kun se kaikki ei huku vihanpidon alle.
Suhde melko tuore ja kauheat riidat? Ei kuulosta toimivalta parisuhteelta, sori vaan.
Jospa sä työstäisit omat kipeät kohtasi kuntoon ennen seuraavaa parisuhdetta niiin ei tarvitsisi ottaa kierroksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Josko se riita sitten kaivelee hänen mieltään? Olisiko siinä voinnut olla jotain sellaista että hän loukkaantui pahasti? Asutteko yhdessä? Kauan olette olleet yhdessä? Jos vasta vähän aikaa niin juokse tyttö juokse...
No varmaan loukkaantui joo, jaksaa ainakin palata menneisiin, vaikka minua kielsi palaamasta niihin. Kun menneethän on menneitä eikä niitä tarvitse enää jauhaa... Paitsi sitten tietysti mies on ihan eri asia ja hänen tekonsa.
Emme onneksi asu yhdessä ja suhde on melko tuore, en sen tarkemmin halua kertoa mutta joka tapauksessa. Ymmärrän, että "pitäisi" erota, mutta se on vaikeaa. Ja sitten taas toisaalta meillä on paljon hyvääkin silloin kun se kaikki ei huku vihanpidon alle.
Suhde melko tuore ja kauheat riidat? Ei kuulosta toimivalta parisuhteelta, sori vaan.
Jospa sä työstäisit omat kipeät kohtasi kuntoon ennen seuraavaa parisuhdetta niiin ei tarvitsisi ottaa kierroksia.
Ymmärrättekö oikeasti mistään mitään? Otan kierroksia, koska poikaystävä loukkaa minua ja sen jälkeen ei edes reagoi asioihin, vaikka kerron miltä minusta tuntuu. En ymmärrä miksi suostuisin olemaan vaiti tunteistani, liittyivät ne poikaystävän tekoihin tai eivät, mutta en tosiaankaan selitä päivästä toiseen jotain "traumojani" tai vastaavaa. Olen kertonut muutaman asian, sen jälkeen ollut niistä hiljaa. Olen suurimman osan asioistani käsitellyt vuosia sitten ja nykyään olen melko sujut monien asioiden kanssa. Tämä liittyy nyt POIKAYSTÄVÄN TEKOIHIN, joiden johdosta odottaisin jotain muuta reaktiota kuin että "kyllä minustakin...", "niin, sinähän se et koskaan", "niin mutta minä en sentään tee näin enkä noin, SINÄ se kyllä jaksat tehdä näin ja noin."
On se kumma ettette te tajua vaikka olen kertonut monta kertaa samat asiat tänne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä3000 kirjoitti:
Huoh. Jankutan tunteistani, koska miehen on parempi olla kiinnostunut aiheuttamistaan asioista. En jankuta yleisesti siitä miten vituttaa, ahdistaa, suretta ja pelottaa, vaan pidän aikalailla omana tietonani paljon asioita, mikä ei sekään kovin hyvä piirre ole.
Kyllä hän minua rakastaa, tai sitten valehtelee hyvin. Taidanpa vain alkaa elämään omaa elämääni enkä enää näytä mitään tunteita miehelle.
Ap
Mies ei ole vastuussa tunteistasi
Niin? Normaali poikaystävä (ja tietenkin myös tyttöystävä, mutta minä heterona en puhu naisista) osoittaa jotain empatiaa ja reaktioita kun oma kulta kertoo hänelle tuntemuksistaan.
Omia tuntemuksiaan???? Ihan oikeasti kuuntele itseäsi!
Jos sä tuolla tavalla vingut poikaystävällesi niin eihän sitä kukaan jaksa.
Eikä kukaan jaksa koko ajan kuunnella sitä miten sinulla on asiat perseesti ja miten sinulla on huono olla.
Niin, sitä ongelmaahan ei olisi, jos poikaystävä KESKITTYISI välillä minun tuntemuksiini, eikä kääntäisi kaikkea päälaelleen ja hokisi, kuinka minäkin sitä ja tätä ja myös tuota. Minulla on omat poikaystävään liittymättömätKIN huolet ja murheet, joista en pahemmin edes puhu. Mitään velvollisuutta minulla ei ole olla hiljaa tunteistani, en vain halua avata kaikkea kaikille (heti.) Poikaystävä ei edes tiedä yhdestä sairaudestani mitään.
Poikaystävän ei kuulu keskittyä koskaan sinun tuntemuksiisi. Ne ovat sinun ongelmasi.
Minä olisin jo kävellyt pois suhteesta jos nainen yrittää kaataa minun niskaani kaikki hänen huolensa
Oletko aivan sekaisin? Jos poikaystävä aiheuttaa minulle pahaa mieltä, niin kai herranjestas hänellä on jonkinlainen "velvollisuus" hoitaa asia kuntoon. Tai no, ei velvollisuutta tietenkään, mutta en todellakaan halua olla yhdessä sellaisen ihmisen kanssa, joka saa minut tuntemaan oloni epäarvostetuksi, mutta ei edes jaksa reagoida asiaan mitenkään. En edelleenkään "avaudu" säännöllisesti asioista, vaan mietin lähinnä itsekseni asioita jotka eivät liity poikaystävän tekoihin.
Lopeta sitten suhde, turhaa kierrät kehää. Jos miesystäväsi ei halua puhua (jatkuvasti) murheista niin jätä ne taakse ja edetkää postiivisiin asioihin. Jos ei pysty, lopeta suhde ja hankin ammattiapua. Elä tuhoa ja stressaa kahta ihmistä. Vaikutat muutenkin elävän vain kurjien ajatusten kautta.
Kaiken kaikkiaan sinä olet vastuussa tunteistasi ja siitä miten ne selvität. Niin kauan kuin sinua ei ole hakattu tai petetty niin olet todellakin itse vastuussa. Kukaan ei riitele yksin ja kumpikin on vastuussa siitä miten ITSE reagoi riitoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Josko se riita sitten kaivelee hänen mieltään? Olisiko siinä voinnut olla jotain sellaista että hän loukkaantui pahasti? Asutteko yhdessä? Kauan olette olleet yhdessä? Jos vasta vähän aikaa niin juokse tyttö juokse...
No varmaan loukkaantui joo, jaksaa ainakin palata menneisiin, vaikka minua kielsi palaamasta niihin. Kun menneethän on menneitä eikä niitä tarvitse enää jauhaa... Paitsi sitten tietysti mies on ihan eri asia ja hänen tekonsa.
Emme onneksi asu yhdessä ja suhde on melko tuore, en sen tarkemmin halua kertoa mutta joka tapauksessa. Ymmärrän, että "pitäisi" erota, mutta se on vaikeaa. Ja sitten taas toisaalta meillä on paljon hyvääkin silloin kun se kaikki ei huku vihanpidon alle.
Suhde melko tuore ja kauheat riidat? Ei kuulosta toimivalta parisuhteelta, sori vaan.
Jospa sä työstäisit omat kipeät kohtasi kuntoon ennen seuraavaa parisuhdetta niiin ei tarvitsisi ottaa kierroksia.
AP kuulostaa ihmiseltä jolla on koko ajan joku asia päin persettä.
Miten normaali elämä voi olla noin vaikeata?
Aito luonteeni on iloinen (ei tietenkään 24 h) ja minua kehutaan usein avoimeksi ja mukavaksi. Olenko iloinen, avoin ja mukava, jos kerron poikaystävälleni negatiivisista tunteistani eikä hän reagoi muuten kuin kääntelemällä ja vääntelemällä asioita itselleen edullisiksi? No en ole. Kyllä parisuhteessa toinen täytyy nähdä ihmisenä, jolla on myös huonot hetkensä tai kautensa. Ei minunkaan tarvitse olla mieheni elämän ilostuttaja, mikäli hän ei edes saa oloani niin iloisensi että siitä riittäisi hänellekin. Minulla on oman elämäni stressit ja muut, en tarvitse siihen lisäksi miestä joka ei hyväksy minussa heikkouttakin.
Parisuhde saa kyllä oman mieleni vähemmän valoisaksi, vaikka kuinka toivoisin asian olevan päinvastoin. Se johtuu siitä, että parisuhteessa toisen teot ja tekemättömyydet vaikuttavat itseen väkisinkin. Sitä saattaa herätä ihan hyvillä fiiliksillä uuteen aamuun, touhuilla siinä pari tuntia ja sitten kumppani soittaa. Puhelu on täynnä negatiivisuutta ja oma iloinen mieli muuttuu v*tutukseksi. Tästäkin on kokemusta. Eli halusi tai ei, kyllä se kumppani vaikuttaa omaan mielialaan väkisinkin.
Kuitenkin tavoitteenani on olla parisuhteessa, saada lapsi tai pari, ja oppia hyväksymään toinen ihminen osaksi elämääni, siitäkin huolimatta että välillä tämä toinen ihminen pilaa fiilikseni täysin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Josko se riita sitten kaivelee hänen mieltään? Olisiko siinä voinnut olla jotain sellaista että hän loukkaantui pahasti? Asutteko yhdessä? Kauan olette olleet yhdessä? Jos vasta vähän aikaa niin juokse tyttö juokse...
No varmaan loukkaantui joo, jaksaa ainakin palata menneisiin, vaikka minua kielsi palaamasta niihin. Kun menneethän on menneitä eikä niitä tarvitse enää jauhaa... Paitsi sitten tietysti mies on ihan eri asia ja hänen tekonsa.
Emme onneksi asu yhdessä ja suhde on melko tuore, en sen tarkemmin halua kertoa mutta joka tapauksessa. Ymmärrän, että "pitäisi" erota, mutta se on vaikeaa. Ja sitten taas toisaalta meillä on paljon hyvääkin silloin kun se kaikki ei huku vihanpidon alle.
Suhde melko tuore ja kauheat riidat? Ei kuulosta toimivalta parisuhteelta, sori vaan.
Jospa sä työstäisit omat kipeät kohtasi kuntoon ennen seuraavaa parisuhdetta niiin ei tarvitsisi ottaa kierroksia.
Ymmärrättekö oikeasti mistään mitään? Otan kierroksia, koska poikaystävä loukkaa minua ja sen jälkeen ei edes reagoi asioihin, vaikka kerron miltä minusta tuntuu. En ymmärrä miksi suostuisin olemaan vaiti tunteistani, liittyivät ne poikaystävän tekoihin tai eivät, mutta en tosiaankaan selitä päivästä toiseen jotain "traumojani" tai vastaavaa. Olen kertonut muutaman asian, sen jälkeen ollut niistä hiljaa. Olen suurimman osan asioistani käsitellyt vuosia sitten ja nykyään olen melko sujut monien asioiden kanssa. Tämä liittyy nyt POIKAYSTÄVÄN TEKOIHIN, joiden johdosta odottaisin jotain muuta reaktiota kuin että "kyllä minustakin...", "niin, sinähän se et koskaan", "niin mutta minä en sentään tee näin enkä noin, SINÄ se kyllä jaksat tehdä näin ja noin."
On se kumma ettette te tajua vaikka olen kertonut monta kertaa samat asiat tänne.
Sinä et voi määrittää miten toisen pitäisi mihinkin asiaan reagoida. Jokainen toimii niin kuin itse katsoo parhaaksi.
Vierailija kirjoitti:
On se kumma ettette te tajua vaikka olen kertonut monta kertaa samat asiat tänne.
Et sinä mitään ole kertonut. Lähinnä vain sen, että teillä on riitoja ja poikaystäväsi ei reagoi tunteisiisi HALUAMALLASI tavalla. Tuo kertoo olennaisen, sinua kiukuttaa ja saat hepuleita koska ihminen ei hypi pillisi mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aito luonteeni on iloinen (ei tietenkään 24 h) ja minua kehutaan usein avoimeksi ja mukavaksi. Olenko iloinen, avoin ja mukava, jos kerron poikaystävälleni negatiivisista tunteistani eikä hän reagoi muuten kuin kääntelemällä ja vääntelemällä asioita itselleen edullisiksi? No en ole. Kyllä parisuhteessa toinen täytyy nähdä ihmisenä, jolla on myös huonot hetkensä tai kautensa. Ei minunkaan tarvitse olla mieheni elämän ilostuttaja, mikäli hän ei edes saa oloani niin iloisensi että siitä riittäisi hänellekin. Minulla on oman elämäni stressit ja muut, en tarvitse siihen lisäksi miestä joka ei hyväksy minussa heikkouttakin.
Parisuhde saa kyllä oman mieleni vähemmän valoisaksi, vaikka kuinka toivoisin asian olevan päinvastoin. Se johtuu siitä, että parisuhteessa toisen teot ja tekemättömyydet vaikuttavat itseen väkisinkin. Sitä saattaa herätä ihan hyvillä fiiliksillä uuteen aamuun, touhuilla siinä pari tuntia ja sitten kumppani soittaa. Puhelu on täynnä negatiivisuutta ja oma iloinen mieli muuttuu v*tutukseksi. Tästäkin on kokemusta. Eli halusi tai ei, kyllä se kumppani vaikuttaa omaan mielialaan väkisinkin.
Kuitenkin tavoitteenani on olla parisuhteessa, saada lapsi tai pari, ja oppia hyväksymään toinen ihminen osaksi elämääni, siitäkin huolimatta että välillä tämä toinen ihminen pilaa fiilikseni täysin.
Älä missään nimessä hanki lapsia. IKINÄ! Kukaan lapsi ei sitä ansaitse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Josko se riita sitten kaivelee hänen mieltään? Olisiko siinä voinnut olla jotain sellaista että hän loukkaantui pahasti? Asutteko yhdessä? Kauan olette olleet yhdessä? Jos vasta vähän aikaa niin juokse tyttö juokse...
No varmaan loukkaantui joo, jaksaa ainakin palata menneisiin, vaikka minua kielsi palaamasta niihin. Kun menneethän on menneitä eikä niitä tarvitse enää jauhaa... Paitsi sitten tietysti mies on ihan eri asia ja hänen tekonsa.
Emme onneksi asu yhdessä ja suhde on melko tuore, en sen tarkemmin halua kertoa mutta joka tapauksessa. Ymmärrän, että "pitäisi" erota, mutta se on vaikeaa. Ja sitten taas toisaalta meillä on paljon hyvääkin silloin kun se kaikki ei huku vihanpidon alle.
Suhde melko tuore ja kauheat riidat? Ei kuulosta toimivalta parisuhteelta, sori vaan.
Jospa sä työstäisit omat kipeät kohtasi kuntoon ennen seuraavaa parisuhdetta niiin ei tarvitsisi ottaa kierroksia.
AP kuulostaa ihmiseltä jolla on koko ajan joku asia päin persettä.
Miten normaali elämä voi olla noin vaikeata?
Kaikki ei ole aika päin persettä, mutta kyllä minulla on oman elämäni asiat ja stressit, toki. Olen nyt vuoden päivät sotinut eräässä asiassa, jossa on kyseessä isot rahat. Seuraavaksi tuli toinen raha-asia, joka onneksi näyttää kääntyneen minun hyväkseni.
Minulla on erittäin paljon selviteltävää milloin missäkin asiassa, on isoja maksuja, täytyy hoitaa parisuhdetta ja opiskelut sun muut. Kyllä olen usein v*ttuuntunut, koska jatkuva raha-asioista tappelu ulkopuolisten kanssa on erittäin kuluttavaa. Silti minulla ei ole kaikki päin persettä.
Minun exä on samankaltainen kuin AP. Kaiken se käänti minun syyksi, eikä mitään saanut kyseenalaistaa. Neidin piti saada olla oikeessa asiassa kuin asiassa ja päästä päättämään. Minä kun pistin joskus vastaan, niin hirveet kilarit otti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aito luonteeni on iloinen (ei tietenkään 24 h) ja minua kehutaan usein avoimeksi ja mukavaksi. Olenko iloinen, avoin ja mukava, jos kerron poikaystävälleni negatiivisista tunteistani eikä hän reagoi muuten kuin kääntelemällä ja vääntelemällä asioita itselleen edullisiksi? No en ole. Kyllä parisuhteessa toinen täytyy nähdä ihmisenä, jolla on myös huonot hetkensä tai kautensa. Ei minunkaan tarvitse olla mieheni elämän ilostuttaja, mikäli hän ei edes saa oloani niin iloisensi että siitä riittäisi hänellekin. Minulla on oman elämäni stressit ja muut, en tarvitse siihen lisäksi miestä joka ei hyväksy minussa heikkouttakin.
Parisuhde saa kyllä oman mieleni vähemmän valoisaksi, vaikka kuinka toivoisin asian olevan päinvastoin. Se johtuu siitä, että parisuhteessa toisen teot ja tekemättömyydet vaikuttavat itseen väkisinkin. Sitä saattaa herätä ihan hyvillä fiiliksillä uuteen aamuun, touhuilla siinä pari tuntia ja sitten kumppani soittaa. Puhelu on täynnä negatiivisuutta ja oma iloinen mieli muuttuu v*tutukseksi. Tästäkin on kokemusta. Eli halusi tai ei, kyllä se kumppani vaikuttaa omaan mielialaan väkisinkin.
Kuitenkin tavoitteenani on olla parisuhteessa, saada lapsi tai pari, ja oppia hyväksymään toinen ihminen osaksi elämääni, siitäkin huolimatta että välillä tämä toinen ihminen pilaa fiilikseni täysin.
Älä missään nimessä hanki lapsia. IKINÄ! Kukaan lapsi ei sitä ansaitse.
Kyllä hankin. Harmittaako, kun sinulla ei ole päätösvaltaa minuun?
Jos olen hoitanut mallikkaasti ja rakkaudella lemmikkinikin lähemmäs 20 vuotta, niin enköhän tiedä mitä on elävän olennon kasvattaminen.
Vierailija kirjoitti:
Minun exä on samankaltainen kuin AP. Kaiken se käänti minun syyksi, eikä mitään saanut kyseenalaistaa. Neidin piti saada olla oikeessa asiassa kuin asiassa ja päästä päättämään. Minä kun pistin joskus vastaan, niin hirveet kilarit otti.
Selvä.
Mietipä nyt hieman. Kerron täällä asiasta anonyyminä, koska haluan pysyä anonyyminä. Jos kerron asian, josta oli viimeksi puhetta miehen kanssa, miten kuvittelet minun pysyvän anonyyminä?
Asia oli kuitenkin sellainen, joka tuotti minulle surkean fiiliksen ja tunsin oloni erittäin epäarvostetuksi.