Lue keskustelun säännöt.
Pääni ei kestä tuota poikaystävää!! :( Hyvä mies monilta osin mutta
24.10.2016 |
saa minut niin usein raivon valtaan. Hän ei reagoi asioihin toivomallani tavalla, vaikka kyse olisi minun asioistani ja tunteistani, joiden luulisi saavan aikaan reaktioita. Mielestäni poikaystävä kohtelee minua jopa törkeästi, ja samassa tilanteessa olevalle ystävälle sanoisin automaattisesti, että jätä se nyt jo.
Olen vain niin vihainen, haluaisin laittaa koko suhteen poikki dramaattisesti ja olla itkemättä perään, mutta en tiedä onko sekään oikea ratkaisu. Katumaan alkaisin joka tapauksessa, niin säälittävä olen ja tiedän sen.
Kommentit (106)
Vierailija kirjoitti:
Naurettavaa teiltä asettua minua vastaan tietämättä puoliakaan totuuksista. Poikaystävällä on aivan omat säännöt muutamiin asioihin, mutta minun tekemänäni ne eivät ole ok. Minun on erittäin vaikeaa antaa anteeksi ja unohtaa, kun toisen asenne on aina että "ihan kuin sinä et olisi...", "niinpä niin", "sinähän se et koskaan..."
Eli minun tuntemuksiini ei voi keskittyä ilman ainaista vertailua, kääntelyä ja vääntelyä.
No, kuten sanoin, alan elämään omaa elämääni enkä enää vaivaa päätäni poikaystävän oikuilla. En jaksa enää yrittää, jos se ei merkitse mitään.
Mnkä takia sitten olla yhdessä jos asenne on toi? "alan elämään omaa elämääni enkä enää vaivaa päätäni poikaystävän oikuilla. En jaksa enää yrittää, jos se ei merkitse mitään." Eikö sillon olis oikeesti parempi olla yksin? En mä ainakaan haluais olla parisuhteessa jossa tuntuisi tolta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisko ap:llä epävakaa persoonallisuus (-häiriö)?
Heidän elämää hallitsee viha. Syy voi olla mikä vaan, usein ihan epätodellinen - omassa päässä kehitetty.
Kuulostaa ihan minun exältä tuo ap:n mies. Täysin empatiakyvytön ja itsekeskeinen mies, joka viis veisasi toisen tunteista ja oli aina puolustuskannalla ihan kaikkia ihmisiä kohtaan. Vika oli aina kaikissa muissa kuin itsessä. Ulospäin vaikutti ihan normaalilta ja oli komeakin, mutta hyvä vedättämään. Taisipa olla patologinen valehtelijakin, tosin ei myöntäny vaikka olisi jäänyt kiinni itse teosta. Mene ap muualle hakemaan tukea asiaasi, jos täältä saat vaan kuraa ja paskaa ja lynkkausta muilta naisilta.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä varmaan moni muukin haluaa, että mies keskittyy naisensa tunteisiin ilman kääntelyä ja vääntelyä. Miksi aina täytyy huomauttaa, että "kyllä sinäkin silti...", "kyllä minäkin...", "joo mutta...", "kyllä minustakin..."
Miksi ei voi vain keskittyä siihen toiseen hetken verran?!
Aikuista ihmistä ei tarvitse paijata ja hyssytellä kuin pientä lasta.
Kasvaisi AP:kin aikuiseksi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naurettavaa teiltä asettua minua vastaan tietämättä puoliakaan totuuksista. Poikaystävällä on aivan omat säännöt muutamiin asioihin, mutta minun tekemänäni ne eivät ole ok. Minun on erittäin vaikeaa antaa anteeksi ja unohtaa, kun toisen asenne on aina että "ihan kuin sinä et olisi...", "niinpä niin", "sinähän se et koskaan..."
Eli minun tuntemuksiini ei voi keskittyä ilman ainaista vertailua, kääntelyä ja vääntelyä.
No, kuten sanoin, alan elämään omaa elämääni enkä enää vaivaa päätäni poikaystävän oikuilla. En jaksa enää yrittää, jos se ei merkitse mitään.
Jos suhde on nuori ja asuminenkin erillään niin sinunkin on velvollisuus olla puhumatta pahasta olostasi. Ei kukaan halua suhdetta joka perustuu siihen miten hyvä terapeutti toiselle ollaan.
1. Minulla ei ole minkäänlaista velvollisuutta olla hiljaa tunteistani.
2. Puhun miehelle HÄNEN ITSENSÄ AIHEUTTAMISTA ASIOISTA, TUNTEMUKSISTA.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap toivottavasti olet alle 18v teini, jolla on vielä oppimatta monta asiaa elämästä. Jos olet aikuinen ihminen, niin kuulostat aivan neuroottiselta itserakkaalta marttyyriteiniltä (joka teinille on normaalia, aikuisille ei). Et ole valmis ihmissuhteisiin ja se on varmasti selvää tällä poikaystävällesi myös. Mieti millainen olet ystävyyssuhteissa? Parisuhteen tulisi olla niin kuin hyvä ystäväsuhde, yhdessä on helppo olla, hauskaa, kumpikin pyrkii ymmärtämään toista eikä syytellä ja raivota pikkuasioista. Kohteletko ystäviäsikin noin?
Niin että poikaystävä saa loukata minua ja minun täytyy vain sopeutua siihen. Kuulostaa normaalilta.
Eihän se ole loukannut. Poikaystävän ei kuulu olla terapeutti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naurettavaa teiltä asettua minua vastaan tietämättä puoliakaan totuuksista. Poikaystävällä on aivan omat säännöt muutamiin asioihin, mutta minun tekemänäni ne eivät ole ok. Minun on erittäin vaikeaa antaa anteeksi ja unohtaa, kun toisen asenne on aina että "ihan kuin sinä et olisi...", "niinpä niin", "sinähän se et koskaan..."
Eli minun tuntemuksiini ei voi keskittyä ilman ainaista vertailua, kääntelyä ja vääntelyä.
No, kuten sanoin, alan elämään omaa elämääni enkä enää vaivaa päätäni poikaystävän oikuilla. En jaksa enää yrittää, jos se ei merkitse mitään.
Jos suhde on nuori ja asuminenkin erillään niin sinunkin on velvollisuus olla puhumatta pahasta olostasi. Ei kukaan halua suhdetta joka perustuu siihen miten hyvä terapeutti toiselle ollaan.
1. Minulla ei ole minkäänlaista velvollisuutta olla hiljaa tunteistani.
2. Puhun miehelle HÄNEN ITSENSÄ AIHEUTTAMISTA ASIOISTA, TUNTEMUKSISTA.
Miehesi ei ole vastuussa sinun tuntemuksistasi eikä hän ole terapeuttisi. Kenenkään ei tarvitse kuunnella tuollaista inisemistä kuin sinä teet
Sisältö jatkuu mainoksen alla
M`s X kirjoitti:
Kuulostaa ihan minun exältä tuo ap:n mies. Täysin empatiakyvytön ja itsekeskeinen mies, joka viis veisasi toisen tunteista ja oli aina puolustuskannalla ihan kaikkia ihmisiä kohtaan. Vika oli aina kaikissa muissa kuin itsessä. Ulospäin vaikutti ihan normaalilta ja oli komeakin, mutta hyvä vedättämään. Taisipa olla patologinen valehtelijakin, tosin ei myöntäny vaikka olisi jäänyt kiinni itse teosta. Mene ap muualle hakemaan tukea asiaasi, jos täältä saat vaan kuraa ja paskaa ja lynkkausta muilta naisilta.
Kiitos ymmärryksestä. Minun mieheni ei ole mikään perinteinen peluri tai kaikkien naisten suosiossa oleva kohde, ja luonteeltaan hän oli aluksi (olevinaan?) oikein ihana ja huomioonottavainen. Nyt kaikki on muuttunut pienessä ajassa. Ei hän ole ehkä mikään hirviö, mutta osaa olla erittäin paskamainen ja kääntää senkin minun syykseni. Sen takia en enää aiokaan esim. viestitellä, enkä todellakaan aio avautua mistään tunteistani enää. Joko poikaystävä havahtuu, tai sitten ei. Jos ei, niin se taitaa olla minun voittoni.
Toki toivon, että näen taas sen ihanan poikaystävän, joka hän oli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naurettavaa teiltä asettua minua vastaan tietämättä puoliakaan totuuksista. Poikaystävällä on aivan omat säännöt muutamiin asioihin, mutta minun tekemänäni ne eivät ole ok. Minun on erittäin vaikeaa antaa anteeksi ja unohtaa, kun toisen asenne on aina että "ihan kuin sinä et olisi...", "niinpä niin", "sinähän se et koskaan..."
Eli minun tuntemuksiini ei voi keskittyä ilman ainaista vertailua, kääntelyä ja vääntelyä.
No, kuten sanoin, alan elämään omaa elämääni enkä enää vaivaa päätäni poikaystävän oikuilla. En jaksa enää yrittää, jos se ei merkitse mitään.
Jos suhde on nuori ja asuminenkin erillään niin sinunkin on velvollisuus olla puhumatta pahasta olostasi. Ei kukaan halua suhdetta joka perustuu siihen miten hyvä terapeutti toiselle ollaan.
1. Minulla ei ole minkäänlaista velvollisuutta olla hiljaa tunteistani.
2. Puhun miehelle HÄNEN ITSENSÄ AIHEUTTAMISTA ASIOISTA, TUNTEMUKSISTA.
Miehesi ei ole vastuussa sinun tuntemuksistasi eikä hän ole terapeuttisi. Kenenkään ei tarvitse kuunnella tuollaista inisemistä kuin sinä teet
Jokainen ihminen on vastuussa aiheuttamistaan asioista. Jos poikaystävä kohtelee minua huonosti, on se hänen vastuullaan, ei minun. AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap toivottavasti olet alle 18v teini, jolla on vielä oppimatta monta asiaa elämästä. Jos olet aikuinen ihminen, niin kuulostat aivan neuroottiselta itserakkaalta marttyyriteiniltä (joka teinille on normaalia, aikuisille ei). Et ole valmis ihmissuhteisiin ja se on varmasti selvää tällä poikaystävällesi myös. Mieti millainen olet ystävyyssuhteissa? Parisuhteen tulisi olla niin kuin hyvä ystäväsuhde, yhdessä on helppo olla, hauskaa, kumpikin pyrkii ymmärtämään toista eikä syytellä ja raivota pikkuasioista. Kohteletko ystäviäsikin noin?
Niin että poikaystävä saa loukata minua ja minun täytyy vain sopeutua siihen. Kuulostaa normaalilta.
Eihän se ole loukannut. Poikaystävän ei kuulu olla terapeutti
Ai ei ole loukannut :DDD Oletko edes lukenut viestejäni? AP
Käyttäjä3000 kirjoitti:
Huoh. Jankutan tunteistani, koska miehen on parempi olla kiinnostunut aiheuttamistaan asioista. En jankuta yleisesti siitä miten vituttaa, ahdistaa, suretta ja pelottaa, vaan pidän aikalailla omana tietonani paljon asioita, mikä ei sekään kovin hyvä piirre ole.
Kyllä hän minua rakastaa, tai sitten valehtelee hyvin. Taidanpa vain alkaa elämään omaa elämääni enkä enää näytä mitään tunteita miehelle.
Ap
Mies ei ole vastuussa tunteistasi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä3000 kirjoitti:
Huoh. Jankutan tunteistani, koska miehen on parempi olla kiinnostunut aiheuttamistaan asioista. En jankuta yleisesti siitä miten vituttaa, ahdistaa, suretta ja pelottaa, vaan pidän aikalailla omana tietonani paljon asioita, mikä ei sekään kovin hyvä piirre ole.
Kyllä hän minua rakastaa, tai sitten valehtelee hyvin. Taidanpa vain alkaa elämään omaa elämääni enkä enää näytä mitään tunteita miehelle.
Ap
Mies ei ole vastuussa tunteistasi
Niin? Normaali poikaystävä (ja tietenkin myös tyttöystävä, mutta minä heterona en puhu naisista) osoittaa jotain empatiaa ja reaktioita kun oma kulta kertoo hänelle tuntemuksistaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naurettavaa teiltä asettua minua vastaan tietämättä puoliakaan totuuksista. Poikaystävällä on aivan omat säännöt muutamiin asioihin, mutta minun tekemänäni ne eivät ole ok. Minun on erittäin vaikeaa antaa anteeksi ja unohtaa, kun toisen asenne on aina että "ihan kuin sinä et olisi...", "niinpä niin", "sinähän se et koskaan..."
Eli minun tuntemuksiini ei voi keskittyä ilman ainaista vertailua, kääntelyä ja vääntelyä.
No, kuten sanoin, alan elämään omaa elämääni enkä enää vaivaa päätäni poikaystävän oikuilla. En jaksa enää yrittää, jos se ei merkitse mitään.
Jos suhde on nuori ja asuminenkin erillään niin sinunkin on velvollisuus olla puhumatta pahasta olostasi. Ei kukaan halua suhdetta joka perustuu siihen miten hyvä terapeutti toiselle ollaan.
1. Minulla ei ole minkäänlaista velvollisuutta olla hiljaa tunteistani.
2. Puhun miehelle HÄNEN ITSENSÄ AIHEUTTAMISTA ASIOISTA, TUNTEMUKSISTA.
Miehesi ei ole vastuussa sinun tuntemuksistasi eikä hän ole terapeuttisi. Kenenkään ei tarvitse kuunnella tuollaista inisemistä kuin sinä teet
Jokainen ihminen on vastuussa aiheuttamistaan asioista. Jos poikaystävä kohtelee minua huonosti, on se hänen vastuullaan, ei minun. AP
Mene nyt jo kasvamaan aikuiseksi. Niin kauan kuin poikaystäväsi ei ole sinua hakannut tai raiskannut niin hän ei ole mitenkään vastuullinen oloosi.
Sinä et voi määritellä miten joku saa reagoida asioihin ja miten hänen tulisi toimia. Jokainen tekee juuri niin kuin itse haluaa.
Ihminen on aina itse vastuussa omasta onnellisuudestana ja mielentilastaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko ns. pilkuttaja, itsekäs, suorituskeskeinen, pikkuasioihin tuijottava, ainoa lapsi, riskejä pelkäävä, kapea-alainen, vain yhdessä ihmissuhteessa roikkuva jne? Siinä tapauksessa vaihda päätäsi tai päästä miehesi etsimään hieman rennompaa, älykkäämpää, laaja-alaisempaa suhdetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä3000 kirjoitti:
Huoh. Jankutan tunteistani, koska miehen on parempi olla kiinnostunut aiheuttamistaan asioista. En jankuta yleisesti siitä miten vituttaa, ahdistaa, suretta ja pelottaa, vaan pidän aikalailla omana tietonani paljon asioita, mikä ei sekään kovin hyvä piirre ole.
Kyllä hän minua rakastaa, tai sitten valehtelee hyvin. Taidanpa vain alkaa elämään omaa elämääni enkä enää näytä mitään tunteita miehelle.
Ap
Mies ei ole vastuussa tunteistasi
Niin? Normaali poikaystävä (ja tietenkin myös tyttöystävä, mutta minä heterona en puhu naisista) osoittaa jotain empatiaa ja reaktioita kun oma kulta kertoo hänelle tuntemuksistaan.
Omia tuntemuksiaan???? Ihan oikeasti kuuntele itseäsi!
Jos sä tuolla tavalla vingut poikaystävällesi niin eihän sitä kukaan jaksa.
Eikä kukaan jaksa koko ajan kuunnella sitä miten sinulla on asiat perseesti ja miten sinulla on huono olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naurettavaa teiltä asettua minua vastaan tietämättä puoliakaan totuuksista. Poikaystävällä on aivan omat säännöt muutamiin asioihin, mutta minun tekemänäni ne eivät ole ok. Minun on erittäin vaikeaa antaa anteeksi ja unohtaa, kun toisen asenne on aina että "ihan kuin sinä et olisi...", "niinpä niin", "sinähän se et koskaan..."
Eli minun tuntemuksiini ei voi keskittyä ilman ainaista vertailua, kääntelyä ja vääntelyä.
No, kuten sanoin, alan elämään omaa elämääni enkä enää vaivaa päätäni poikaystävän oikuilla. En jaksa enää yrittää, jos se ei merkitse mitään.
Jos suhde on nuori ja asuminenkin erillään niin sinunkin on velvollisuus olla puhumatta pahasta olostasi. Ei kukaan halua suhdetta joka perustuu siihen miten hyvä terapeutti toiselle ollaan.
1. Minulla ei ole minkäänlaista velvollisuutta olla hiljaa tunteistani.
2. Puhun miehelle HÄNEN ITSENSÄ AIHEUTTAMISTA ASIOISTA, TUNTEMUKSISTA.
Miehesi ei ole vastuussa sinun tuntemuksistasi eikä hän ole terapeuttisi. Kenenkään ei tarvitse kuunnella tuollaista inisemistä kuin sinä teet
Jokainen ihminen on vastuussa aiheuttamistaan asioista. Jos poikaystävä kohtelee minua huonosti, on se hänen vastuullaan, ei minun. AP
Mene nyt jo kasvamaan aikuiseksi. Niin kauan kuin poikaystäväsi ei ole sinua hakannut tai raiskannut niin hän ei ole mitenkään vastuullinen oloosi.
Sinä et voi määritellä miten joku saa reagoida asioihin ja miten hänen tulisi toimia. Jokainen tekee juuri niin kuin itse haluaa.
Ihminen on aina itse vastuussa omasta onnellisuudestana ja mielentilastaan
Sinä et kyllä tajua tuon taivaallista :DD Jos poikaystävä saa oloni huonoksi tekemällä asian × tai #, hän haluaa saada oloni takaisin paremmaksi, mikäli yhtään välittää minusta. Nyt hän vain tuottaa minulle paskan fiiliksen ja kertoessani siitä kommentoi, että niin, sinähän se et koskaan, niin, sinä se silloinkin sanoit että ****. Ja teit ****. Sinä sinä sinä.
Tunteistani hän ei ole vastuussa, melko selvä juttu, mutta teoistaan edelleen ON.
Vierailija kirjoitti:
M`s X kirjoitti:
Kuulostaa ihan minun exältä tuo ap:n mies. Täysin empatiakyvytön ja itsekeskeinen mies, joka viis veisasi toisen tunteista ja oli aina puolustuskannalla ihan kaikkia ihmisiä kohtaan. Vika oli aina kaikissa muissa kuin itsessä. Ulospäin vaikutti ihan normaalilta ja oli komeakin, mutta hyvä vedättämään. Taisipa olla patologinen valehtelijakin, tosin ei myöntäny vaikka olisi jäänyt kiinni itse teosta. Mene ap muualle hakemaan tukea asiaasi, jos täältä saat vaan kuraa ja paskaa ja lynkkausta muilta naisilta.
Kiitos ymmärryksestä. Minun mieheni ei ole mikään perinteinen peluri tai kaikkien naisten suosiossa oleva kohde, ja luonteeltaan hän oli aluksi (olevinaan?) oikein ihana ja huomioonottavainen. Nyt kaikki on muuttunut pienessä ajassa. Ei hän ole ehkä mikään hirviö, mutta osaa olla erittäin paskamainen ja kääntää senkin minun syykseni. Sen takia en enää aiokaan esim. viestitellä, enkä todellakaan aio avautua mistään tunteistani enää. Joko poikaystävä havahtuu, tai sitten ei. Jos ei, niin se taitaa olla minun voittoni.
Toki toivon, että näen taas sen ihanan poikaystävän, joka hän oli.
Eli käytännössä miehellä ei saisi olla mitään muuta elämää kuin sinä? Sitähän sinä haluaisit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naurettavaa teiltä asettua minua vastaan tietämättä puoliakaan totuuksista. Poikaystävällä on aivan omat säännöt muutamiin asioihin, mutta minun tekemänäni ne eivät ole ok. Minun on erittäin vaikeaa antaa anteeksi ja unohtaa, kun toisen asenne on aina että "ihan kuin sinä et olisi...", "niinpä niin", "sinähän se et koskaan..."
Eli minun tuntemuksiini ei voi keskittyä ilman ainaista vertailua, kääntelyä ja vääntelyä.
No, kuten sanoin, alan elämään omaa elämääni enkä enää vaivaa päätäni poikaystävän oikuilla. En jaksa enää yrittää, jos se ei merkitse mitään.
Jos suhde on nuori ja asuminenkin erillään niin sinunkin on velvollisuus olla puhumatta pahasta olostasi. Ei kukaan halua suhdetta joka perustuu siihen miten hyvä terapeutti toiselle ollaan.
1. Minulla ei ole minkäänlaista velvollisuutta olla hiljaa tunteistani.
2. Puhun miehelle HÄNEN ITSENSÄ AIHEUTTAMISTA ASIOISTA, TUNTEMUKSISTA.
Miehesi ei ole vastuussa sinun tuntemuksistasi eikä hän ole terapeuttisi. Kenenkään ei tarvitse kuunnella tuollaista inisemistä kuin sinä teet
Jokainen ihminen on vastuussa aiheuttamistaan asioista. Jos poikaystävä kohtelee minua huonosti, on se hänen vastuullaan, ei minun. AP
Mene nyt jo kasvamaan aikuiseksi. Niin kauan kuin poikaystäväsi ei ole sinua hakannut tai raiskannut niin hän ei ole mitenkään vastuullinen oloosi.
Sinä et voi määritellä miten joku saa reagoida asioihin ja miten hänen tulisi toimia. Jokainen tekee juuri niin kuin itse haluaa.
Ihminen on aina itse vastuussa omasta onnellisuudestana ja mielentilastaan
Sinä et kyllä tajua tuon taivaallista :DD Jos poikaystävä saa oloni huonoksi tekemällä asian × tai #, hän haluaa saada oloni takaisin paremmaksi, mikäli yhtään välittää minusta. Nyt hän vain tuottaa minulle paskan fiiliksen ja kertoessani siitä kommentoi, että niin, sinähän se et koskaan, niin, sinä se silloinkin sanoit että ****. Ja teit ****. Sinä sinä sinä.
Tunteistani hän ei ole vastuussa, melko selvä juttu, mutta teoistaan edelleen ON.
Tekemällä mitä? Kerro nyt aivan selvästi mitä hän on muka tehnyt ja lopeta toi kiertely ja kaartelu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä3000 kirjoitti:
Huoh. Jankutan tunteistani, koska miehen on parempi olla kiinnostunut aiheuttamistaan asioista. En jankuta yleisesti siitä miten vituttaa, ahdistaa, suretta ja pelottaa, vaan pidän aikalailla omana tietonani paljon asioita, mikä ei sekään kovin hyvä piirre ole.
Kyllä hän minua rakastaa, tai sitten valehtelee hyvin. Taidanpa vain alkaa elämään omaa elämääni enkä enää näytä mitään tunteita miehelle.
Ap
Mies ei ole vastuussa tunteistasi
Niin? Normaali poikaystävä (ja tietenkin myös tyttöystävä, mutta minä heterona en puhu naisista) osoittaa jotain empatiaa ja reaktioita kun oma kulta kertoo hänelle tuntemuksistaan.
Omia tuntemuksiaan???? Ihan oikeasti kuuntele itseäsi!
Jos sä tuolla tavalla vingut poikaystävällesi niin eihän sitä kukaan jaksa.
Eikä kukaan jaksa koko ajan kuunnella sitä miten sinulla on asiat perseesti ja miten sinulla on huono olla.
Niin, sitä ongelmaahan ei olisi, jos poikaystävä KESKITTYISI välillä minun tuntemuksiini, eikä kääntäisi kaikkea päälaelleen ja hokisi, kuinka minäkin sitä ja tätä ja myös tuota. Minulla on omat poikaystävään liittymättömätKIN huolet ja murheet, joista en pahemmin edes puhu. Mitään velvollisuutta minulla ei ole olla hiljaa tunteistani, en vain halua avata kaikkea kaikille (heti.) Poikaystävä ei edes tiedä yhdestä sairaudestani mitään.
Jos suhde on nuori ja asuminenkin erillään niin sinunkin on velvollisuus olla puhumatta pahasta olostasi. Ei kukaan halua suhdetta joka perustuu siihen miten hyvä terapeutti toiselle ollaan.