Lue keskustelun säännöt.
KonMari - äärimmäinen manifesti nykyihmisen uusavuttomuudesta
21.10.2016 |
Miljoonat ja miljoonat ihmiset ovat maksaneet, että heille kädestä pitäen opastetaan miten järjestää vaatekaappi, mitä tavaraa heittää pois ja mitä säilyttää! Marie Kondo, oman elämänsä Jari Sarasvuo, onkin tehnyt hyvän tilin naurettavan yksinkertaisella KonMari-menetelmällään, joka on kuitenkin normaalille lapsellekin pelkkää itsestäänselvyyttä itsestäänselvyyden perään. Mikä on mennyt kasvatuksessa vikaan, kun joistain kasvaa näin avuttomia? Ovatko nämä ihmiset niitä, jotka kaupasta ostavat yksinomaan sitä valmiseinestä, kun yksinkertainenkin ruoanlaittaminen on liian monimutkaista?
Kommentit (186)
81/186
|
25.10.2016 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Ensinnäkin, KonMari ei ole mitään itsestäänselvyyksiä täynnä. Kuinka moni teistä ajatteli alunperin tavaroistaan, että mitä näistä haluan säilyttää, enkä, että mitä näistä (esim vaatekaapin siivouksen yhteydessä) voi ja kannattaa heittää pois?
Toisekseen, se kuuluu tehdä niin kuin kirjassa sanotaan koska se on psykologinen menetelmä joka muokkaa hermoratoja. Vähän kuin se, että uusilla elämäntavoilla kestää kolmisen viikkoa asettua? Täysin sama asia. Siksi se on niin toimiva ja siksi se on niin suosittu, koska se ei ole mitään järjestelyvinkkejä, vaan kyky elää vähemmällä.
Minä asun kontrollifriikin miehen kanssa. Ei meillä ole koskaan ollut sotkuista. Mutta KonMarin järjestelmän myötä olen luopunut isosta osasta tavarasta, jota en oikeasti tarvitse. En tee enää vähäisiäkään virheostoksia.
Se, että Marie Kondo on hyvin mahdollisesti ODC ja luoja ties mitä, ei vähennä sitä, etteikö hänen metodinsa olisi toimiva. Päin vastoin - jos joku av-mamma on omillaan keksinyt samat keinot ja "itsestäänselvyydet", mitä Kondo on koko elämänsä OCD:n ja pakkomielteen aikana löytänyt by trial and error, on se tietysti hieno juttu.
Kyllä näistä jutuista huomaa, ettet ole psykologiaa lukenut lukion peruskursseja enempää.
Jos ihmisen hermoradat muokkautuisivat niin vain, olisivat suurin osa mielenterveysongelmista koulutettavissa pois jollakin muutaman (kolmen?) viikon ajatuskurssilla.
Aivojen opettaminen uusiin tapoihin ja ajattelumalleihin on hyvin hidasta ja aikaavievää tietoista harjoittelua ammattilaisen avustuksella, eikä mitään itsehoito-oppaan lukemista ja siivoilua.
Jos asia olisi niinkuin väität, koko psykologian kenttä olisi turha. Masentunut päättäisi alkaa "ajattelemaan positiivisesti", ja skitsofreenikko "olla kuulematta/näkemättä harhoja", vaikka jossain laitosympäristössä kolmisen viikkoa, ja aivot olisivat oppineet tämän uuden tavan siinä ajassa, ja ko. ongelma poistuisi. Samalla tavalla narkomaani ei koskaan palaisi katkolta takaisin käyttäjäksi, koska aivot olisivat katkon aikana "oppineet" olemaan ilman huumeita.
T. PsykoterapeuttiVäitätkö masennuksen ja huumeriippuvuuden olevan ajattelutapoja? Joo, moikka vaan, psykoterapeutti. Ei ihme, ettei terapia toimi.
Älä viitsi olla typerä. Esimerkiksi masennus on aivokemiallinen häiriö, johon kuuluu suuri määrä negatiivisia ajatusmalleja, jotka pinttyvät ajan kanssa, jolloin tila kroonistuu.
Pelkkä aivokemian häiröityminen ei olisi masennusta, mikäli tämä ei aiheuttaisi niitä negatiivisia ajatustapoja joista yksilö juuri kärsii.
Hypoteettisesti ajateltuna, jos aivokemia häiriintyisi, mutta tämä ei aiheuttaisi mitään oireita yksilössä, kuten juuri negatiivista ajattelua, eikä yksilö kärsisi tilasta mitenkään, olisiko kyseessä masennus?
Häiriötilahan se, joten siitä ei aina omalla ajattelulla päästä. Samoin kuin pelkkä oma ajattelu ei tee kodista siistiä. Ns. Psykoterapeuttihan tässä on se typerys argumentointivirheillään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta jos osaa valmiiks jo olla ostamatta turhaa ja laittaa tarpeettomat kiertoon niin mihin tuota kirjaa tarvitsee? Olen ilmeisesti tietämättäni konmarittanut koko elämäni kun mulla pääsääntöisesti on vaan tavaraa mikä tuo mulle mielihyvää ja mitä tarvitsen lähes päivittäin. Olen pyrkinyt luomaan kotiin tyhjää tilaa tiivistämällä ja luopumalla jo vuosia. Ostan harkiten ja vain tarpeeseen. Huomasin viikonloppuna ostoskeskuksessa etten tarvitse sieltä mitään. Ihan ilman konmaria
Sinä sitten olet sellainen super-avmamma. Minä elin perinteisemmin. Pidin 'juhla-astiastoa' erikseen. Säästin kivoja rintaliivejä erityistapauksiin. Minun kaapeissani oli rumia säilytysastioita, koska ne olivat käteviä jne. KonMarin myötä nämä asiat muuttuivat. Annoin isot astiastoni pois ja ostin yhden pienemmän astiaston tilalle. Ryhdyin käyttämään kauniita alusvaatteita arkisinkin, koska miksei elämä saisi olla juhlavaa joka päivä? Lahjoitin rumat säilytysastiat pois ja hankin kauniita tilalle, niin ettei kaapeissakaan ole mitään rumaa mutta käytännöllistä, jos voi olla kaunista ja käytännöllistä.
Eikä minulla ole mitään turhaa. Jos jonkun asian voi tehdä yhteisillä tavaroilla, niin mihin tarvitsen omaa? Esim. porakone - meillä on yhteisenä kolmen perheen kesken hyvä porakone. Samoin ompelukone. En tilaa lehtiä fyysisesti vaan nettiversioina, kirjoja en enää osta muuta kuin e-kirjoina.
Jos näen jotain kaunista, jota haluan ihailla, pyrin laittamaan sen näkyviin. Vaikka en koruja käytäkään, ei se estä minua ihailemasta niitä - joku korufriikki nyt tietysti pöyristyy, mutta tykkään siitä kuinka timantit kimaltelevat, joten kiinnitin muutaman rannekorun alusvaatelaatikkoni reunaan, niin näen ne joka päivä.
Mies ihmetteli miksi olin muuttanut hänen solmioidensa järjestystä, mutta minusta ne olivat kivamman näköisiä väriskaalan mukaisesti järjestettynä. Jouduin tietysti siirtämään ne takaisin tajutessani, että mies on värisokea ja luotti siihen omaan järjestykseensä :D
Minun elämäni on muuttunut ihanammaksi KonMarin myötä. Hienoa, jos sinä teit jo ne kaikki asiat.
Mulla on edelleen juhla-astiasto, se on 2-3 kertaa vuodessa käytössä. Ulkonäkö ok. Miksi minun pitäisi siitä luopua vaikka en koe siitä erityistä iloa? Mun viisillä rintaliiveillä vietetään niin arki kuin juhla, en ole koskaan pitänyt kaapissa enempää. Kun yhdet hajoaa, ostan yhdet uudet. Miehen vaatekaappi on miehen vaatekaappi, mitä hittoa mä sitä menisin siivoamaan, se on kuitenkin aikuinen ihminen. Viikatkoon solmionsa ihan niin kuin lystää. Enkä koe olevani mikään yli-ihminen. Oikeastaan konmari on avannut silmäni sille että on olemassa todella paljon ihmisiä jotka eivät ole konmariin asti karsia tavaroitaan tai pitää niitä järjestyksessä.
Ompelukone on oma, en luota että joku pitää koneestani niin hyvää huolta kuin minä pidän. Kaikille ei sovi yhteisomistus.
Meillä on sinänsä yhteiset kaapit täällä että kaikissa vaatekaapeissa on molempien vaatteita. En minä muuten miehen tavaroihin puutu.
Meillä ei tosiaan ole koskaan ollut sotkuista tai liikaa tavaraa. Lähinnä KonMari auttoi minua nauttimaan tavaroistani ja antoi tavallaan luvan luopua kalliista lahjoista, joista en saanut iloa. Esim. mies osti minulle 8-osaisen merkkilaukku matkalaukkusetin kun muutin hänen luokseen. En muutenkaan pidä kamalasti merkkilaukuista, varsinkaan sellaisista, joissa on merkin logo ympäri materiaalia... En käyttänyt sitä muuton jälkeen kertaakaan. Huutokauppasin sen viime keväänä ja lahjoitin tuotot hyväntekeväisyyteen. Suurin ilo, joka siitä oli koskaan ollut. Siihen asti tunsin aina syyllisyyttä kun näin ne vaatehuoneessa.
Siis ihminen tarvitsee kirjan että voi luopua lahjaksi saaduista laukuista joita ei käytä? Voi apua, onko normijärkinen?
Kyseessä oli kuitenkin monen kymmenen tuhannen dollarin ostos, jonka mies oli ostanut koska halusi tehdä minut onnelliseksi. Jos sinun miehesi ostaa sinulle kalliin lahjan, jonka luulee sinua miellyttävän, onko sinusta ihan ok vain luopua siitä noin vain? Minusta ei ollut. Mies ei ikimaailmassa olisi ottanut rahoja takaisin, jos olisin ne myynyt.
Nyttemmin tunnen miehen paremmin ja tiedän, ettei rahalla ole hänelle merkitystä, hän haluaa minun olevan onnellinen. Kirja kuitenkin antoi minulle pontta ja sen viimeisen luvan saada nauttia niistä laukuista parhaani mukaan - myydä ne ja antaa rahat hyväntekeväisyyteen.
Mikä klisee. Jokaiselle on rahalla väliä, jos laitetaan Intiaan slummiin uimaan paskassa.
No toki, jos tuolle abstraktille tasolle mennään, rahalla on miehelleni paljonkin merkitystä - hän mittaa pätevyyttään sen määrällä. Mutta muutama kymmenen tuhatta ei ole hänelle paljonkaan ja toisekseen, hänelle onneni on isonkin rahan arvoista. Tiedän hänen olevan onnellinen, kun koin itse iloa laukuista, vaikka vain myymällä ne ja antamalla rahat tarpeeseen.
Ja tuohon toiseen viestiin - itse olin juuri niin arka vielä siinä vaiheessa suhdettamme (alle 1 kk suhteemme alusta), että en todellakaan saanut suutani auki ja kerrotuksi, että en ole mitenkään päin kiinnostunut merkkilaukuista, enkä kehtaisi niitä käyttää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjaa ei pidä ottaa kirjaimellisesti.
Konmarittajat nimenomaan sanovat, että kirja PITÄÄ ottaa kirjaimellisesti. Ei saa soveltaa tai tehdä osin.
Ainakin jos meinaa kirjaa tai metodia arvostella, niin olisi hyvä kokeilla sitä kokonaisuutena. Sillä, että pitkäkestoisesti (kuitenkin alle 6kk), askel kerrallaan tekee kuten metodi sanoo, on eri vaikutus kuin sillä, että tekee soveltaen. Jos soveltaa, on turha sanoa, ettei se toimi kuten "luvattiin". Jokainen toki omassa elämässään tekee juuri niin kuin hänelle parhaiten sopii, sitä ei kukaan varmastikaan kiistä.
Vierailija kirjoitti:
Aikani jaksoin järjestellä vaatteet konmarin tyyliin. Sitten huomasin miten paljon aikaa vie kuuden henkilön pyykkien viikkailu kaappeihin päivittäin. Ei kiitos enää. Nykyään vaatteet on kaapeissa sillä perinteisellä tyylillä viikattuina ja ihan siistit on kaapit.
Poimitko vain viikkausmenetelmän, mutta jätit ensimmäisen ja oleellisen askeleen eli turhan karsimisen väliin? Muutoin en ymmärrä miten ei muka jaksa viikata vaatteitaan. Toimenpide kun on nopea ja niin helppo että lapsetkin oppii viikkaamaan omansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjaa ei pidä ottaa kirjaimellisesti.
Konmarittajat nimenomaan sanovat, että kirja PITÄÄ ottaa kirjaimellisesti. Ei saa soveltaa tai tehdä osin.
Lähinnä siksi, että jos säädät omiasi etkä tee kirjan mukaan, ei voida enää puhua konmarista, vaan sinun omasta tavastasi järjestellä.
Jos syöt joka päivä karkkipussin ja muuten pelkkää lihaa, et voi sanoa karppaavasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjaa ei pidä ottaa kirjaimellisesti.
Konmarittajat nimenomaan sanovat, että kirja PITÄÄ ottaa kirjaimellisesti. Ei saa soveltaa tai tehdä osin.
Lähinnä siksi, että jos säädät omiasi etkä tee kirjan mukaan, ei voida enää puhua konmarista, vaan sinun omasta tavastasi järjestellä.
Jos syöt joka päivä karkkipussin ja muuten pelkkää lihaa, et voi sanoa karppaavasi.
TAMA!
konmaritus=karppaaminen
Tarviiko tahan viela muuta lisata?
Yes - konmaritus on henkistä karppaamista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Ensinnäkin, KonMari ei ole mitään itsestäänselvyyksiä täynnä. Kuinka moni teistä ajatteli alunperin tavaroistaan, että mitä näistä haluan säilyttää, enkä, että mitä näistä (esim vaatekaapin siivouksen yhteydessä) voi ja kannattaa heittää pois?
Toisekseen, se kuuluu tehdä niin kuin kirjassa sanotaan koska se on psykologinen menetelmä joka muokkaa hermoratoja. Vähän kuin se, että uusilla elämäntavoilla kestää kolmisen viikkoa asettua? Täysin sama asia. Siksi se on niin toimiva ja siksi se on niin suosittu, koska se ei ole mitään järjestelyvinkkejä, vaan kyky elää vähemmällä.
Minä asun kontrollifriikin miehen kanssa. Ei meillä ole koskaan ollut sotkuista. Mutta KonMarin järjestelmän myötä olen luopunut isosta osasta tavarasta, jota en oikeasti tarvitse. En tee enää vähäisiäkään virheostoksia.
Se, että Marie Kondo on hyvin mahdollisesti ODC ja luoja ties mitä, ei vähennä sitä, etteikö hänen metodinsa olisi toimiva. Päin vastoin - jos joku av-mamma on omillaan keksinyt samat keinot ja "itsestäänselvyydet", mitä Kondo on koko elämänsä OCD:n ja pakkomielteen aikana löytänyt by trial and error, on se tietysti hieno juttu.
Kyllä näistä jutuista huomaa, ettet ole psykologiaa lukenut lukion peruskursseja enempää.
Jos ihmisen hermoradat muokkautuisivat niin vain, olisivat suurin osa mielenterveysongelmista koulutettavissa pois jollakin muutaman (kolmen?) viikon ajatuskurssilla.
Aivojen opettaminen uusiin tapoihin ja ajattelumalleihin on hyvin hidasta ja aikaavievää tietoista harjoittelua ammattilaisen avustuksella, eikä mitään itsehoito-oppaan lukemista ja siivoilua.
Jos asia olisi niinkuin väität, koko psykologian kenttä olisi turha. Masentunut päättäisi alkaa "ajattelemaan positiivisesti", ja skitsofreenikko "olla kuulematta/näkemättä harhoja", vaikka jossain laitosympäristössä kolmisen viikkoa, ja aivot olisivat oppineet tämän uuden tavan siinä ajassa, ja ko. ongelma poistuisi. Samalla tavalla narkomaani ei koskaan palaisi katkolta takaisin käyttäjäksi, koska aivot olisivat katkon aikana "oppineet" olemaan ilman huumeita.
T. PsykoterapeuttiVäitätkö masennuksen ja huumeriippuvuuden olevan ajattelutapoja? Joo, moikka vaan, psykoterapeutti. Ei ihme, ettei terapia toimi.
Älä viitsi olla typerä. Esimerkiksi masennus on aivokemiallinen häiriö, johon kuuluu suuri määrä negatiivisia ajatusmalleja, jotka pinttyvät ajan kanssa, jolloin tila kroonistuu.
Pelkkä aivokemian häiröityminen ei olisi masennusta, mikäli tämä ei aiheuttaisi niitä negatiivisia ajatustapoja joista yksilö juuri kärsii.
Hypoteettisesti ajateltuna, jos aivokemia häiriintyisi, mutta tämä ei aiheuttaisi mitään oireita yksilössä, kuten juuri negatiivista ajattelua, eikä yksilö kärsisi tilasta mitenkään, olisiko kyseessä masennus?Häiriötilahan se, joten siitä ei aina omalla ajattelulla päästä. Samoin kuin pelkkä oma ajattelu ei tee kodista siistiä. Ns. Psykoterapeuttihan tässä on se typerys argumentointivirheillään.
Juurihan sanoin että masennuksesta ei vain "opetella" ajattelemalla pois. Liittyen tuohon väitteeseen, että Konmari muokkaa hermoratoja jotenkin pikaisesti (kolme viikkoa?). Luitko koko keskustelun alusta asti?
Hel-Nycin kommenttiin taas sanoisin, masennuksen hoidossa parhaaksi on todettu lääkkeet+terapia-kombo, pelkillä lääkkeillä vaste ei pidemmän päälle yleensä ole kovin hyvä.
Mutta jos haluatte uskoa Marie Kondon keksineen uraa-uurtavan nopean tavan muokata ihmisen ajattelua ja tehdä hänet tätä kautta onnelliseksi (ja Marien käyttävän keksintöään jostain syystä siivoamisen opettamiseen, vaikka voisi auttaa ihmiskuntaa tällä keksinnöllään) olkaa hyvä vaan.
Poistun keskustelusta, koska masennuksesta väittely ei ehkä kuulu Konmari-ketjuun pidemmän päälle, eikä ihmisiä välttämättä kiinnosta sitä lukea. Itse en ole taas Konmarista juurikaan kiinnostunut (olen kyllä lukenut teoksen).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Ensinnäkin, KonMari ei ole mitään itsestäänselvyyksiä täynnä. Kuinka moni teistä ajatteli alunperin tavaroistaan, että mitä näistä haluan säilyttää, enkä, että mitä näistä (esim vaatekaapin siivouksen yhteydessä) voi ja kannattaa heittää pois?
Toisekseen, se kuuluu tehdä niin kuin kirjassa sanotaan koska se on psykologinen menetelmä joka muokkaa hermoratoja. Vähän kuin se, että uusilla elämäntavoilla kestää kolmisen viikkoa asettua? Täysin sama asia. Siksi se on niin toimiva ja siksi se on niin suosittu, koska se ei ole mitään järjestelyvinkkejä, vaan kyky elää vähemmällä.
Minä asun kontrollifriikin miehen kanssa. Ei meillä ole koskaan ollut sotkuista. Mutta KonMarin järjestelmän myötä olen luopunut isosta osasta tavarasta, jota en oikeasti tarvitse. En tee enää vähäisiäkään virheostoksia.
Se, että Marie Kondo on hyvin mahdollisesti ODC ja luoja ties mitä, ei vähennä sitä, etteikö hänen metodinsa olisi toimiva. Päin vastoin - jos joku av-mamma on omillaan keksinyt samat keinot ja "itsestäänselvyydet", mitä Kondo on koko elämänsä OCD:n ja pakkomielteen aikana löytänyt by trial and error, on se tietysti hieno juttu.
Kyllä näistä jutuista huomaa, ettet ole psykologiaa lukenut lukion peruskursseja enempää.
Jos ihmisen hermoradat muokkautuisivat niin vain, olisivat suurin osa mielenterveysongelmista koulutettavissa pois jollakin muutaman (kolmen?) viikon ajatuskurssilla.
Aivojen opettaminen uusiin tapoihin ja ajattelumalleihin on hyvin hidasta ja aikaavievää tietoista harjoittelua ammattilaisen avustuksella, eikä mitään itsehoito-oppaan lukemista ja siivoilua.
Jos asia olisi niinkuin väität, koko psykologian kenttä olisi turha. Masentunut päättäisi alkaa "ajattelemaan positiivisesti", ja skitsofreenikko "olla kuulematta/näkemättä harhoja", vaikka jossain laitosympäristössä kolmisen viikkoa, ja aivot olisivat oppineet tämän uuden tavan siinä ajassa, ja ko. ongelma poistuisi. Samalla tavalla narkomaani ei koskaan palaisi katkolta takaisin käyttäjäksi, koska aivot olisivat katkon aikana "oppineet" olemaan ilman huumeita.
T. PsykoterapeuttiVäitätkö masennuksen ja huumeriippuvuuden olevan ajattelutapoja? Joo, moikka vaan, psykoterapeutti. Ei ihme, ettei terapia toimi.
Älä viitsi olla typerä. Esimerkiksi masennus on aivokemiallinen häiriö, johon kuuluu suuri määrä negatiivisia ajatusmalleja, jotka pinttyvät ajan kanssa, jolloin tila kroonistuu.
Pelkkä aivokemian häiröityminen ei olisi masennusta, mikäli tämä ei aiheuttaisi niitä negatiivisia ajatustapoja joista yksilö juuri kärsii.
Hypoteettisesti ajateltuna, jos aivokemia häiriintyisi, mutta tämä ei aiheuttaisi mitään oireita yksilössä, kuten juuri negatiivista ajattelua, eikä yksilö kärsisi tilasta mitenkään, olisiko kyseessä masennus?Häiriötilahan se, joten siitä ei aina omalla ajattelulla päästä. Samoin kuin pelkkä oma ajattelu ei tee kodista siistiä. Ns. Psykoterapeuttihan tässä on se typerys argumentointivirheillään.
Juurihan sanoin että masennuksesta ei vain "opetella" ajattelemalla pois. Liittyen tuohon väitteeseen, että Konmari muokkaa hermoratoja jotenkin pikaisesti (kolme viikkoa?). Luitko koko keskustelun alusta asti?
Hel-Nycin kommenttiin taas sanoisin, masennuksen hoidossa parhaaksi on todettu lääkkeet+terapia-kombo, pelkillä lääkkeillä vaste ei pidemmän päälle yleensä ole kovin hyvä.
Mutta jos haluatte uskoa Marie Kondon keksineen uraa-uurtavan nopean tavan muokata ihmisen ajattelua ja tehdä hänet tätä kautta onnelliseksi (ja Marien käyttävän keksintöään jostain syystä siivoamisen opettamiseen, vaikka voisi auttaa ihmiskuntaa tällä keksinnöllään) olkaa hyvä vaan.
Poistun keskustelusta, koska masennuksesta väittely ei ehkä kuulu Konmari-ketjuun pidemmän päälle, eikä ihmisiä välttämättä kiinnosta sitä lukea. Itse en ole taas Konmarista juurikaan kiinnostunut (olen kyllä lukenut teoksen).
Jos olisit lukenut edes teoksen, tietäisit ettei se ollut 3vk, vaan se oli esimerkki elämänmuutoksista. Kondo suosittelee että koko koti käydään läpi alle 6kk, mutta rauhassa.
Kondo ei ole lisäksi keksinyt uraa-uurtavaa tapaa muokata ajattelua, vaan todennäköisesti on vahingossa käyttänyt hyväksi psykologiassa ja behaviorismissa jo kauan tunnistettuja toimintatapoja. Kondon mahdollinen pakkomielle on yrityksen ja erehdyksen kautta tuottanut toimivan strategian. Sillä ei muuten ole edelleenkään mitään tekemistä siivouksen kanssa, vaikka suomentaja niin jostain syystä kuvitteleekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikani jaksoin järjestellä vaatteet konmarin tyyliin. Sitten huomasin miten paljon aikaa vie kuuden henkilön pyykkien viikkailu kaappeihin päivittäin. Ei kiitos enää. Nykyään vaatteet on kaapeissa sillä perinteisellä tyylillä viikattuina ja ihan siistit on kaapit.
Poimitko vain viikkausmenetelmän, mutta jätit ensimmäisen ja oleellisen askeleen eli turhan karsimisen väliin? Muutoin en ymmärrä miten ei muka jaksa viikata vaatteitaan. Toimenpide kun on nopea ja niin helppo että lapsetkin oppii viikkaamaan omansa.
En ole lukenut kirjaa vaan katsoin youtubesta videoita. Siinä näytettiin miten monimutkaisesti kaikki vaatteet on taiteltava. Niitä nyyttejä lapset kun sitten aamuisin availi ja katsoi, että mikähän vaate tämä on, niin siinähän sitten sait viikkailla uudestaan ja uudestaan. Oikeasti se vei paljon aikaa. Itselläni ei ole paljon vaatteita ja lapsilta laitan pienet kirpparille säännöllisesti ja kuluneet roskiin.
Saatan silti ostaa kirjan vielä joskus koska olen kontrollifriikki. Kodin pyrin pitämään järjestyksessä ja säännöllisesti käyn kaapit läpi. Esimerkiksi vasta saimme uusia kauniita astioita niin heitin vanhat pois, vaikka mies sanoi että niitähän saatetaan tarvita vielä. Kaapissa ne olisi vieneet liikaa tilaa ja kaappi olisi näyttänyt epäsiistiltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikani jaksoin järjestellä vaatteet konmarin tyyliin. Sitten huomasin miten paljon aikaa vie kuuden henkilön pyykkien viikkailu kaappeihin päivittäin. Ei kiitos enää. Nykyään vaatteet on kaapeissa sillä perinteisellä tyylillä viikattuina ja ihan siistit on kaapit.
Poimitko vain viikkausmenetelmän, mutta jätit ensimmäisen ja oleellisen askeleen eli turhan karsimisen väliin? Muutoin en ymmärrä miten ei muka jaksa viikata vaatteitaan. Toimenpide kun on nopea ja niin helppo että lapsetkin oppii viikkaamaan omansa.
En ole lukenut kirjaa vaan katsoin youtubesta videoita. Siinä näytettiin miten monimutkaisesti kaikki vaatteet on taiteltava. Niitä nyyttejä lapset kun sitten aamuisin availi ja katsoi, että mikähän vaate tämä on, niin siinähän sitten sait viikkailla uudestaan ja uudestaan. Oikeasti se vei paljon aikaa. Itselläni ei ole paljon vaatteita ja lapsilta laitan pienet kirpparille säännöllisesti ja kuluneet roskiin.
Saatan silti ostaa kirjan vielä joskus koska olen kontrollifriikki. Kodin pyrin pitämään järjestyksessä ja säännöllisesti käyn kaapit läpi. Esimerkiksi vasta saimme uusia kauniita astioita niin heitin vanhat pois, vaikka mies sanoi että niitähän saatetaan tarvita vielä. Kaapissa ne olisi vieneet liikaa tilaa ja kaappi olisi näyttänyt epäsiistiltä.
Ai niin ja se alushousujen ja sukkien viikkaaminen. Huh!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinkkumies osti lisää henkareita ja nykyään paidat kuivataan henkarilla omalla paikallaan. Mitään siirtelyä ja viikkailua ei tarvita. On varmasti näitä kommareita tehokkaampi tapa.
Sinkkumies
Mikä ihmeen kolme viikkoa? Puoli vuotta sen siivousurakan kai pitäisi kestää. Osalla tilanne on varmasti niin katastrofaalinen, että enemmänkin aikaa voi mennä. Sen jälkeen, kun kategoriat on käyty, koko loppu elämä jatketaan saavutetun ylläpitoa. Eli on opittu tunnistamaan iloa tuottavat eikä epäkohdat enää jää huomaamatta, joten poistot tehdään heti eikä kasaantuminen enää tapahdu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niille, jotka eivät ole kirjaa lukeneet, voin kertoa että se on parissa tunnissa kahlattu kepeä opus, joka huokuu kirjoittajan lapsellisuutta.
Kirjoittajaa ei kiinnosta ekologisuus eikä ylipäätään mikään muu kuin oma napa ja se, kuinka tarkoin valikoidut tavarat hänen ympärillään saavat hänet muuttumaan toisenlaiseksi ihmiseksi. Tämä metodi iskee ihmiseen, joka on jo valmiiksi erityisen helposti mainosten ym. johdateltavissa.
Tavaran karsimisessa en näe mitään pahaa, mutta tämä nainen on järjestelyn helppoheikki joka myy höttöistä unelmaa ihmisille, jotka eivät osaa erottaa itseään ja tavaroitaan.
Toisaalta on varmaan ihmisiä, jotka käyttävät aikansa ja energiansa paljon turhempaankin unelmointiin. Nyt ketään nikkiä nimeltä mainitsematta.
Vierailija kirjoitti:
Niille, jotka eivät ole kirjaa lukeneet, voin kertoa että se on parissa tunnissa kahlattu kepeä opus, joka huokuu kirjoittajan lapsellisuutta.
Kirjoittajaa ei kiinnosta ekologisuus eikä ylipäätään mikään muu kuin oma napa ja se, kuinka tarkoin valikoidut tavarat hänen ympärillään saavat hänet muuttumaan toisenlaiseksi ihmiseksi. Tämä metodi iskee ihmiseen, joka on jo valmiiksi erityisen helposti mainosten ym. johdateltavissa.
Tavaran karsimisessa en näe mitään pahaa, mutta tämä nainen on järjestelyn helppoheikki joka myy höttöistä unelmaa ihmisille, jotka eivät osaa erottaa itseään ja tavaroitaan.
Toisaalta on varmaan ihmisiä, jotka käyttävät aikansa ja energiansa paljon turhempaankin unelmointiin. Nyt ketään nikkiä nimeltä mainitsematta.
Todella tyylikästä...
Kyllä minä erotan itseni ja tavarani, mutta minä arvostan estetiikkaa ympärilläni, enkä näe mitään syytä pitää rumaa tavaraa, jos sille on kauniimpi vaihtoehto. Ekologisuuteen uskon ja vaikkei Kondo siihen suoraan kantaa ottanutkaan, en usko että ihmiset eivät osaisi jälleensijoittaa tavaroitaan oikein. Itse olen melkein kaiken antanut eteenpäin niitä haluaville/tarvitseville ja rikkinäiset yms. lajitellut roskiin.
Jokainen on tietysti oikeutettu mielipiteeseensä, mutta ainakin minun kulutustottumukseni muuttuivat radikaalisti, opin huomioimaan omat haluni ja tarpeeni paremmin ja arvostan tavaroitani enemmän. Olen sitten ilmeisesti mielikuvituksessa elävä (eikun öhöm, eihän tässä ketään nikiltä mainittu), mainoksen uhri tai sitten uusavuton raukka joka tarvitsee life coachin? Ei ole mahdollista, että jostain kirjasta voisi saada jonkinlaisen avun johonkin? Meinaatko, että kaikki mitä olet elämässäsi oppinut, olet saanut kirjaimellisesti äidinmaidosta ja mistään kirjasta tai kenenkään sanoista ei ole koskaan ollut sinulle apua tai hyötyä? Vai oliko se vain niin, että ainakaan tuollaisista massasuosion saavuttaneista kirjoista ei saa löytää mitään positiivista, kun sitten on lauman mukana menevä lammas ja pitää olla uniikki lumihiutale? Vai mikä siinä niin ottaa päähän, eikun siis tietysti naurattaa, koska eihän kukaan kunnon itsenäinen lumihiutale mistään tuollaisesta ota itseensä...
Vierailija kirjoitti:
Niille, jotka eivät ole kirjaa lukeneet, voin kertoa että se on parissa tunnissa kahlattu kepeä opus, joka huokuu kirjoittajan lapsellisuutta.
Kirjoittajaa ei kiinnosta ekologisuus eikä ylipäätään mikään muu kuin oma napa ja se, kuinka tarkoin valikoidut tavarat hänen ympärillään saavat hänet muuttumaan toisenlaiseksi ihmiseksi. Tämä metodi iskee ihmiseen, joka on jo valmiiksi erityisen helposti mainosten ym. johdateltavissa.
Tavaran karsimisessa en näe mitään pahaa, mutta tämä nainen on järjestelyn helppoheikki joka myy höttöistä unelmaa ihmisille, jotka eivät osaa erottaa itseään ja tavaroitaan.
Toisaalta on varmaan ihmisiä, jotka käyttävät aikansa ja energiansa paljon turhempaankin unelmointiin. Nyt ketään nikkiä nimeltä mainitsematta.
Kertoisitko enemmän tuosta sinun johdateltavuudestasi ja siitä, miten et osaa erottaa itseäsi tavaroistasi? Milloin aloit huomaamaan noita piirteitä ja miten ne tulivat esiin?
Itsellä se kirjan hommaaminen lähti ihan tarpeesta siistimpään kotiin, tunnistin kaaoksen, mutta koin voimattomuutta sen purkamiseen. Kirjasta kuulin, kun olin jo vuosia lukenut minimalismiblogeja, että mainosta en siitä nähnyt.
Kirja oli paikoin naiivi, sillä eihän se mikään kokeneen kaunokirjailijan upeasti jäsennelty eepos kai pitänytkään olla. Mutta oleellisin eli ohjeet vaikuttivat toimivilta ja perustelluilta, enkä kokenut, että olisin mitenkään ohjailtu tai uhri, kun itsehän ne kaikki päätökset kunkin tavaran suhteen kuitenkin joudun tekemään.
Jos ei saisi enää laittaa vaatteita pinoihin, niin eihän ne vaatteet enää mahdu kaappiin. Kaapin yläosaan jää paljon tyhjää tilaa. Vai onko nyt tarkotus heittää kaikki loput pois?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää on niin klisee: "olen tietämättäni marittanut koko elämäni, en tarvinnut siihen kirjaa"
Ei, et ole. Olet ehkä siivonnut ja raivannut, muttet taatusti konmarin tapaan. Lue se v*tun kirja.
Miksi pitäisi tehdä japanilaiseen tapaan, vaikka suomalainen tapa on yhtä hyvä? Sinä olet hölmö. Ja muodin mukana menevä huijattava.
En ole edellinen kirjoittaja, mutta pakko kommentoida. Eihän tässä puhuttu siitä mikä on hyvä tapa siivota, vaan siitä että osaako ihminen sisäsyntyisesti konmarittaa ilman kirjan (tms.) lukemista ja ovatko kirjassa kerrotut asiat itsestäänselvyyksiä.
Minä nimittäin olen mielestäni hyvä järjestelijä ja siivoaja, mutta monet konmarin ajatukset ovat mielestäni niin outoja, että eivät olisi tulleet mieleenkään. Enkä niitä siis aio noudattaa. Esim. se että vanhoja tavaroitaan ei saa antaa tutuille tai viedä kirppikselle, vaan ne pitää viedä roskiin. Myös se tavaroiden kiittäminen on ihan ufoa. Ja esim. sammutuspeitto pitäisi varmaan myös viedä roskiin, koska ei se tuo minulle mitään mielihyvää, tuolla se roikkuu ihan turhana.
WTF????????????????? Huomaa, että teos on japanilainen, koska japanilaiset ovat tekniikan ja krääsän tuottamisessa maailman huippuja. Niille ei ilmeisesti ole vielä opetettu, että maailma on kaatopaikkoja täynnä ja ylisaastuminen uhkaa, joten pitää kierrättää. Ei, japanilaisten mukaan siis kaikki roskiin vaan ja uutta mielihyvää tuottavaa tilalle? Ei kovin kestävää kehitystä!
Jos siinä kirjassa tuollaista roskaa (pun unintended) on, minä kyllä pysyn siitä kaukana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää on niin klisee: "olen tietämättäni marittanut koko elämäni, en tarvinnut siihen kirjaa"
Ei, et ole. Olet ehkä siivonnut ja raivannut, muttet taatusti konmarin tapaan. Lue se v*tun kirja.
Miksi pitäisi tehdä japanilaiseen tapaan, vaikka suomalainen tapa on yhtä hyvä? Sinä olet hölmö. Ja muodin mukana menevä huijattava.
En ole edellinen kirjoittaja, mutta pakko kommentoida. Eihän tässä puhuttu siitä mikä on hyvä tapa siivota, vaan siitä että osaako ihminen sisäsyntyisesti konmarittaa ilman kirjan (tms.) lukemista ja ovatko kirjassa kerrotut asiat itsestäänselvyyksiä.
Minä nimittäin olen mielestäni hyvä järjestelijä ja siivoaja, mutta monet konmarin ajatukset ovat mielestäni niin outoja, että eivät olisi tulleet mieleenkään. Enkä niitä siis aio noudattaa. Esim. se että vanhoja tavaroitaan ei saa antaa tutuille tai viedä kirppikselle, vaan ne pitää viedä roskiin. Myös se tavaroiden kiittäminen on ihan ufoa. Ja esim. sammutuspeitto pitäisi varmaan myös viedä roskiin, koska ei se tuo minulle mitään mielihyvää, tuolla se roikkuu ihan turhana.
WTF????????????????? Huomaa, että teos on japanilainen, koska japanilaiset ovat tekniikan ja krääsän tuottamisessa maailman huippuja. Niille ei ilmeisesti ole vielä opetettu, että maailma on kaatopaikkoja täynnä ja ylisaastuminen uhkaa, joten pitää kierrättää. Ei, japanilaisten mukaan siis kaikki roskiin vaan ja uutta mielihyvää tuottavaa tilalle? Ei kovin kestävää kehitystä!
Jos siinä kirjassa tuollaista roskaa (pun unintended) on, minä kyllä pysyn siitä kaukana.
Rikkinäinen puhelin -ilmiö. Kun suuri osa ei lue kirjaa tai lukee pelkän takakannen, niin siitä leviää uskomaton määrä alkuperäisteokseen liittymätöntä mutuilua vailla totuuspohjaa.
Tässä karrikoitu esimerkki logiikastasi:
Naapuri söi tunnetussa ravintolassa x sushin, jonka kanssa oli wasabia. Olen lukenut netistä, että wasabi on pahaa, eikä naapuri edes pidä kalasta, niin alan boikotoida ravintolaa x ja y, lisäksi tuomitsen myös kaikki sushin ystävät.