Lue keskustelun säännöt.
KonMari - äärimmäinen manifesti nykyihmisen uusavuttomuudesta
21.10.2016 |
Miljoonat ja miljoonat ihmiset ovat maksaneet, että heille kädestä pitäen opastetaan miten järjestää vaatekaappi, mitä tavaraa heittää pois ja mitä säilyttää! Marie Kondo, oman elämänsä Jari Sarasvuo, onkin tehnyt hyvän tilin naurettavan yksinkertaisella KonMari-menetelmällään, joka on kuitenkin normaalille lapsellekin pelkkää itsestäänselvyyttä itsestäänselvyyden perään. Mikä on mennyt kasvatuksessa vikaan, kun joistain kasvaa näin avuttomia? Ovatko nämä ihmiset niitä, jotka kaupasta ostavat yksinomaan sitä valmiseinestä, kun yksinkertainenkin ruoanlaittaminen on liian monimutkaista?
Kommentit (186)
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Konmarissa manifestoituu oikeastaan länsimaisen ihmisen aasialaisen kulttuurin naurettava mystifiointi. Kuten täälläkin moni kirjoittaa, "Marie on japanilainen ja kirja noudattaa japanilaista harmonista maailmankuvaa (tms)". Harva kuitenkaan on tutustunut japanilaiseen kulttuuriin tasolla, että voisi näin luokitella kirjan "japanilaisuutta". Oikeastaan kyseessä on siis markkinointitemppu, koska moni länsimainen kuluttaja ostaa vaikka paskaa paketissa, jos siinä on mystisen idän filosofian leima. Kuten 1990-2000 luvuilla oli matkustettava Intiaan henkistymään ja löytämään itsensä slummista.
Konmarin suosio selittyy ankeilla stereotypioilla perinteisestä japanilaisesta/aasialaisesta elämästä: aasialaiset ovat kauniita ja hoikkia, eivät ryppyynny vanhetessaan, ovat harmonisen onnellisia eivätkä kaipaa materiaa, ja elävät kaikki satavuotiaiksi.Mutta tekevät kaikessa onnellisuudessaan pirun paljon itsemurhia. Hassua, että sitä ei kukaan näy muistavan!
http://yle.fi/uutiset/3-8784298
"Karōshi on japania, ja tarkoittaa työstä johtuvaan ylirasitukseen kuolemista. Se on Japanissa virallinen, ja yhä yleistyvä kuolinsyy.
Viimeisen vuoden aikana Japanissa on tehty ennätysmäärä korvausvaatimuksia liittyen ylityöstä johtuviin kuolemiin, yhteensä 1456.
Aiemmin ilmiö liiteettiin erityisesti palkansaajamiehiin, mutta nyt karoshin on huomattu yhä useammin korjaavan nuoria ja naisia.
Viimeisten neljän vuoden aikana alle 29-vuotiaiden työuupumuksesta johtuneet itsemurhat ovat lisääntyneet 45 prosenttia, naisten 39 prosenttia. Ilmiötä selittää erityisesti määräaikaisten ja epätyypillisten työsuhteiden lisääntyminen.
Vuonna 2015 määräaikaisissa työsuhteissa työskenteli 38 prosenttia Japanin työvoimasta, ja heistä kaksi kolmesta oli naisia."
Juurikin tätä tarkoitin. Japanilaiseen kulttuuriin nivoutuvat myös erilaiset kunnia- ja itsemurhakäytännöt. Varmasti Konmari japanilainen kulttuurin ilmentymänä opettaa myös näitä lukijoilleen?
Vai olisikohan kyseessä kuitenkin aasialaista kulttuuria koskevien stereotypioiden nerokas hyödyntäminen tehdessä rahaa typerien länsimaalaisten kustannuksella?Minusta ainoa japanilaisuus mitä kirjassa erityisesti esiintyi, oli shintolaisuus. Osa säilytysvinkeistä oli lisäksi suoraan tehty japanilaisten kotia ajatellen. Minusta suurin osa Kondon sanomasta kuitenkin on yleismaailmallista, kuten nauti omistamistasi esineistä, satsaa laatuun ja siihen mitä haluat, älä osta väliaikaista ellei ole vihonviimeinen pakko, uskalla luopua sellaisesta, mikä ei tuota iloa.
Ja minä olen osanut noudattaa tuota säännöstöä ihan suomalaisesta perspektiivistä katsoen jo 51 vuotta, kenenkään japanilaisen ei ole sitä minulle tarvinnut kertoa. Laadun kanssa saattaa joskus olla vähän niin ja näin, koska ei ole koskaan ollut ylettömästi rahaa käytössä, ja laatuhan tunnetusti maksaa. Mutta en minä sillä pienelläkään rahalla ole krääsää hankkinut, en tykkää ns. koriste-esineiden ja taulu-armeijan täyttämistä kodeista. Haaveena sen sijaan on keittiöremontti, jotta saisin ns. Ikea-keittiön, jossa laatikoissa olevat lautaset, padat ja pannut tulevat luo eikä tarvitsisi kiipustella niitä seinäkaapeista alas. Mutta sitä saan ilmeisesti vielä odotella, sillä - aivan oikein - remontit maksavat, ja paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Konmarissa manifestoituu oikeastaan länsimaisen ihmisen aasialaisen kulttuurin naurettava mystifiointi. Kuten täälläkin moni kirjoittaa, "Marie on japanilainen ja kirja noudattaa japanilaista harmonista maailmankuvaa (tms)". Harva kuitenkaan on tutustunut japanilaiseen kulttuuriin tasolla, että voisi näin luokitella kirjan "japanilaisuutta". Oikeastaan kyseessä on siis markkinointitemppu, koska moni länsimainen kuluttaja ostaa vaikka paskaa paketissa, jos siinä on mystisen idän filosofian leima. Kuten 1990-2000 luvuilla oli matkustettava Intiaan henkistymään ja löytämään itsensä slummista.
Konmarin suosio selittyy ankeilla stereotypioilla perinteisestä japanilaisesta/aasialaisesta elämästä: aasialaiset ovat kauniita ja hoikkia, eivät ryppyynny vanhetessaan, ovat harmonisen onnellisia eivätkä kaipaa materiaa, ja elävät kaikki satavuotiaiksi.Mutta tekevät kaikessa onnellisuudessaan pirun paljon itsemurhia. Hassua, että sitä ei kukaan näy muistavan!
http://yle.fi/uutiset/3-8784298
"Karōshi on japania, ja tarkoittaa työstä johtuvaan ylirasitukseen kuolemista. Se on Japanissa virallinen, ja yhä yleistyvä kuolinsyy.
Viimeisen vuoden aikana Japanissa on tehty ennätysmäärä korvausvaatimuksia liittyen ylityöstä johtuviin kuolemiin, yhteensä 1456.
Aiemmin ilmiö liiteettiin erityisesti palkansaajamiehiin, mutta nyt karoshin on huomattu yhä useammin korjaavan nuoria ja naisia.
Viimeisten neljän vuoden aikana alle 29-vuotiaiden työuupumuksesta johtuneet itsemurhat ovat lisääntyneet 45 prosenttia, naisten 39 prosenttia. Ilmiötä selittää erityisesti määräaikaisten ja epätyypillisten työsuhteiden lisääntyminen.
Vuonna 2015 määräaikaisissa työsuhteissa työskenteli 38 prosenttia Japanin työvoimasta, ja heistä kaksi kolmesta oli naisia."
Juurikin tätä tarkoitin. Japanilaiseen kulttuuriin nivoutuvat myös erilaiset kunnia- ja itsemurhakäytännöt. Varmasti Konmari japanilainen kulttuurin ilmentymänä opettaa myös näitä lukijoilleen?
Vai olisikohan kyseessä kuitenkin aasialaista kulttuuria koskevien stereotypioiden nerokas hyödyntäminen tehdessä rahaa typerien länsimaalaisten kustannuksella?
Ei kirjoja kirjoitettu alunperin länsimaalaisille. Ne on käännetty japanilaisista kirjoista. Meillä taitaa tosin sitten olla vain yksi kirja, että voit rauhassa vetää lisää herneitä nenään jos muutkin käännetään.
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Ensinnäkin, KonMari ei ole mitään itsestäänselvyyksiä täynnä. Kuinka moni teistä ajatteli alunperin tavaroistaan, että mitä näistä haluan säilyttää, enkä, että mitä näistä (esim vaatekaapin siivouksen yhteydessä) voi ja kannattaa heittää pois?
Toisekseen, se kuuluu tehdä niin kuin kirjassa sanotaan koska se on psykologinen menetelmä joka muokkaa hermoratoja. Vähän kuin se, että uusilla elämäntavoilla kestää kolmisen viikkoa asettua? Täysin sama asia. Siksi se on niin toimiva ja siksi se on niin suosittu, koska se ei ole mitään järjestelyvinkkejä, vaan kyky elää vähemmällä.
Minä asun kontrollifriikin miehen kanssa. Ei meillä ole koskaan ollut sotkuista. Mutta KonMarin järjestelmän myötä olen luopunut isosta osasta tavarasta, jota en oikeasti tarvitse. En tee enää vähäisiäkään virheostoksia.
Se, että Marie Kondo on hyvin mahdollisesti ODC ja luoja ties mitä, ei vähennä sitä, etteikö hänen metodinsa olisi toimiva. Päin vastoin - jos joku av-mamma on omillaan keksinyt samat keinot ja "itsestäänselvyydet", mitä Kondo on koko elämänsä OCD:n ja pakkomielteen aikana löytänyt by trial and error, on se tietysti hieno juttu.
Kyllä näistä jutuista huomaa, ettet ole psykologiaa lukenut lukion peruskursseja enempää.
Jos ihmisen hermoradat muokkautuisivat niin vain, olisivat suurin osa mielenterveysongelmista koulutettavissa pois jollakin muutaman (kolmen?) viikon ajatuskurssilla.
Aivojen opettaminen uusiin tapoihin ja ajattelumalleihin on hyvin hidasta ja aikaavievää tietoista harjoittelua ammattilaisen avustuksella, eikä mitään itsehoito-oppaan lukemista ja siivoilua.
Jos asia olisi niinkuin väität, koko psykologian kenttä olisi turha. Masentunut päättäisi alkaa "ajattelemaan positiivisesti", ja skitsofreenikko "olla kuulematta/näkemättä harhoja", vaikka jossain laitosympäristössä kolmisen viikkoa, ja aivot olisivat oppineet tämän uuden tavan siinä ajassa, ja ko. ongelma poistuisi. Samalla tavalla narkomaani ei koskaan palaisi katkolta takaisin käyttäjäksi, koska aivot olisivat katkon aikana "oppineet" olemaan ilman huumeita.
T. Psykoterapeutti
Väitätkö masennuksen ja huumeriippuvuuden olevan ajattelutapoja? Joo, moikka vaan, psykoterapeutti. Ei ihme, ettei terapia toimi.
Hyvin sai trolli tuulta puseroihin. Pahinta on, että mun pitäisi lukea kirja avuttomuuteeni mutta ei kiinnosta.
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta jos osaa valmiiks jo olla ostamatta turhaa ja laittaa tarpeettomat kiertoon niin mihin tuota kirjaa tarvitsee? Olen ilmeisesti tietämättäni konmarittanut koko elämäni kun mulla pääsääntöisesti on vaan tavaraa mikä tuo mulle mielihyvää ja mitä tarvitsen lähes päivittäin. Olen pyrkinyt luomaan kotiin tyhjää tilaa tiivistämällä ja luopumalla jo vuosia. Ostan harkiten ja vain tarpeeseen. Huomasin viikonloppuna ostoskeskuksessa etten tarvitse sieltä mitään. Ihan ilman konmaria
Sinä sitten olet sellainen super-avmamma. Minä elin perinteisemmin. Pidin 'juhla-astiastoa' erikseen. Säästin kivoja rintaliivejä erityistapauksiin. Minun kaapeissani oli rumia säilytysastioita, koska ne olivat käteviä jne. KonMarin myötä nämä asiat muuttuivat. Annoin isot astiastoni pois ja ostin yhden pienemmän astiaston tilalle. Ryhdyin käyttämään kauniita alusvaatteita arkisinkin, koska miksei elämä saisi olla juhlavaa joka päivä? Lahjoitin rumat säilytysastiat pois ja hankin kauniita tilalle, niin ettei kaapeissakaan ole mitään rumaa mutta käytännöllistä, jos voi olla kaunista ja käytännöllistä.
Eikä minulla ole mitään turhaa. Jos jonkun asian voi tehdä yhteisillä tavaroilla, niin mihin tarvitsen omaa? Esim. porakone - meillä on yhteisenä kolmen perheen kesken hyvä porakone. Samoin ompelukone. En tilaa lehtiä fyysisesti vaan nettiversioina, kirjoja en enää osta muuta kuin e-kirjoina.
Jos näen jotain kaunista, jota haluan ihailla, pyrin laittamaan sen näkyviin. Vaikka en koruja käytäkään, ei se estä minua ihailemasta niitä - joku korufriikki nyt tietysti pöyristyy, mutta tykkään siitä kuinka timantit kimaltelevat, joten kiinnitin muutaman rannekorun alusvaatelaatikkoni reunaan, niin näen ne joka päivä.
Mies ihmetteli miksi olin muuttanut hänen solmioidensa järjestystä, mutta minusta ne olivat kivamman näköisiä väriskaalan mukaisesti järjestettynä. Jouduin tietysti siirtämään ne takaisin tajutessani, että mies on värisokea ja luotti siihen omaan järjestykseensä :D
Minun elämäni on muuttunut ihanammaksi KonMarin myötä. Hienoa, jos sinä teit jo ne kaikki asiat.
Mulla on edelleen juhla-astiasto, se on 2-3 kertaa vuodessa käytössä. Ulkonäkö ok. Miksi minun pitäisi siitä luopua vaikka en koe siitä erityistä iloa? Mun viisillä rintaliiveillä vietetään niin arki kuin juhla, en ole koskaan pitänyt kaapissa enempää. Kun yhdet hajoaa, ostan yhdet uudet. Miehen vaatekaappi on miehen vaatekaappi, mitä hittoa mä sitä menisin siivoamaan, se on kuitenkin aikuinen ihminen. Viikatkoon solmionsa ihan niin kuin lystää. Enkä koe olevani mikään yli-ihminen. Oikeastaan konmari on avannut silmäni sille että on olemassa todella paljon ihmisiä jotka eivät ole konmariin asti karsia tavaroitaan tai pitää niitä järjestyksessä.
Ompelukone on oma, en luota että joku pitää koneestani niin hyvää huolta kuin minä pidän. Kaikille ei sovi yhteisomistus.
Meillä on sinänsä yhteiset kaapit täällä että kaikissa vaatekaapeissa on molempien vaatteita. En minä muuten miehen tavaroihin puutu.
Meillä ei tosiaan ole koskaan ollut sotkuista tai liikaa tavaraa. Lähinnä KonMari auttoi minua nauttimaan tavaroistani ja antoi tavallaan luvan luopua kalliista lahjoista, joista en saanut iloa. Esim. mies osti minulle 8-osaisen merkkilaukku matkalaukkusetin kun muutin hänen luokseen. En muutenkaan pidä kamalasti merkkilaukuista, varsinkaan sellaisista, joissa on merkin logo ympäri materiaalia... En käyttänyt sitä muuton jälkeen kertaakaan. Huutokauppasin sen viime keväänä ja lahjoitin tuotot hyväntekeväisyyteen. Suurin ilo, joka siitä oli koskaan ollut. Siihen asti tunsin aina syyllisyyttä kun näin ne vaatehuoneessa.
Siis ihminen tarvitsee kirjan että voi luopua lahjaksi saaduista laukuista joita ei käytä? Voi apua, onko normijärkinen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää on niin klisee: "olen tietämättäni marittanut koko elämäni, en tarvinnut siihen kirjaa"
Ei, et ole. Olet ehkä siivonnut ja raivannut, muttet taatusti konmarin tapaan. Lue se v*tun kirja.
Miksi pitäisi tehdä japanilaiseen tapaan, vaikka suomalainen tapa on yhtä hyvä? Sinä olet hölmö. Ja muodin mukana menevä huijattava.
En ole edellinen kirjoittaja, mutta pakko kommentoida. Eihän tässä puhuttu siitä mikä on hyvä tapa siivota, vaan siitä että osaako ihminen sisäsyntyisesti konmarittaa ilman kirjan (tms.) lukemista ja ovatko kirjassa kerrotut asiat itsestäänselvyyksiä.
Minä nimittäin olen mielestäni hyvä järjestelijä ja siivoaja, mutta monet konmarin ajatukset ovat mielestäni niin outoja, että eivät olisi tulleet mieleenkään. Enkä niitä siis aio noudattaa. Esim. se että vanhoja tavaroitaan ei saa antaa tutuille tai viedä kirppikselle, vaan ne pitää viedä roskiin. Myös se tavaroiden kiittäminen on ihan ufoa. Ja esim. sammutuspeitto pitäisi varmaan myös viedä roskiin, koska ei se tuo minulle mitään mielihyvää, tuolla se roikkuu ihan turhana.
Onko täälä lapsiperheitä, jotka ovat marittaneet? Lapsen tavaroita kertyy niin paljon kesällä ja talvella, että kuvittelisin lapsettomana pystyväni karsimaan tavaroita ja elämään harmoniassa. Miehen ja lapsen takia turha toivo. Myyn netissä ja vien kierrätykseen kyllä jatkuvasti tavaraa, mutta uutta tulee tilalle (kasvava lapsi).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Ensinnäkin, KonMari ei ole mitään itsestäänselvyyksiä täynnä. Kuinka moni teistä ajatteli alunperin tavaroistaan, että mitä näistä haluan säilyttää, enkä, että mitä näistä (esim vaatekaapin siivouksen yhteydessä) voi ja kannattaa heittää pois?
Toisekseen, se kuuluu tehdä niin kuin kirjassa sanotaan koska se on psykologinen menetelmä joka muokkaa hermoratoja. Vähän kuin se, että uusilla elämäntavoilla kestää kolmisen viikkoa asettua? Täysin sama asia. Siksi se on niin toimiva ja siksi se on niin suosittu, koska se ei ole mitään järjestelyvinkkejä, vaan kyky elää vähemmällä.
Minä asun kontrollifriikin miehen kanssa. Ei meillä ole koskaan ollut sotkuista. Mutta KonMarin järjestelmän myötä olen luopunut isosta osasta tavarasta, jota en oikeasti tarvitse. En tee enää vähäisiäkään virheostoksia.
Se, että Marie Kondo on hyvin mahdollisesti ODC ja luoja ties mitä, ei vähennä sitä, etteikö hänen metodinsa olisi toimiva. Päin vastoin - jos joku av-mamma on omillaan keksinyt samat keinot ja "itsestäänselvyydet", mitä Kondo on koko elämänsä OCD:n ja pakkomielteen aikana löytänyt by trial and error, on se tietysti hieno juttu.
Kyllä näistä jutuista huomaa, ettet ole psykologiaa lukenut lukion peruskursseja enempää.
Jos ihmisen hermoradat muokkautuisivat niin vain, olisivat suurin osa mielenterveysongelmista koulutettavissa pois jollakin muutaman (kolmen?) viikon ajatuskurssilla.
Aivojen opettaminen uusiin tapoihin ja ajattelumalleihin on hyvin hidasta ja aikaavievää tietoista harjoittelua ammattilaisen avustuksella, eikä mitään itsehoito-oppaan lukemista ja siivoilua.
Jos asia olisi niinkuin väität, koko psykologian kenttä olisi turha. Masentunut päättäisi alkaa "ajattelemaan positiivisesti", ja skitsofreenikko "olla kuulematta/näkemättä harhoja", vaikka jossain laitosympäristössä kolmisen viikkoa, ja aivot olisivat oppineet tämän uuden tavan siinä ajassa, ja ko. ongelma poistuisi. Samalla tavalla narkomaani ei koskaan palaisi katkolta takaisin käyttäjäksi, koska aivot olisivat katkon aikana "oppineet" olemaan ilman huumeita.
T. Psykoterapeutti
Kuten hyvin tiedät psykologiaa oppineena, kaikki hermoratayhteydet eivät suinkaan ole pysyviä, osa on hyvin väliaikaisia. Mieluisissa muutoksissa aivot sopeutuvat nopeammin (vaikka esimerkkisi narkomaaneista), joissain ei koskaan.
En tosin tiedä oletko oikeasti psykologiaa opiskellut, koska sinulla tuntuu olevan joku tarve vittuilla ja jättää puolet asiasta pois, jonka takuulla tietäisit, jos olisit psykoterapeutti. Tosin, eihän se sanonta väärin ole, että psykologian alalle hakeutuu ennätysmäärä ihmisiä, joilla itsellään on ongelmia.
Suosittelen sinulle lämpimästi terapiaa, tai miksei vaikka KonMaria, niin elämänlaatu nousee sinullakin ;)
Ärsyttävää kun kaikki muut ovat joko sisäistäneet kirjan tai synnynnäisiä "konmari" lahjakkuuksia. Itsellä oma koti pursuaa tavaraa, eikä se tee minua mitenkään onnelliseksi. Kai minun on ostettava tuo kirja, koska nuo kaikkien tietämät itsestäänselvyydet eivät ainakaan minun huushollissa ole toimineet tähän asti. Uusavuttomaksi minua ei voi kutsua. Päinvastoin, olen jopa liian luova ja tekevä, jolloin kaikki tavarat tuntuvat siltä että niitä voisi vielä hyödyntää johonkin tulevaan projektiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Ensinnäkin, KonMari ei ole mitään itsestäänselvyyksiä täynnä. Kuinka moni teistä ajatteli alunperin tavaroistaan, että mitä näistä haluan säilyttää, enkä, että mitä näistä (esim vaatekaapin siivouksen yhteydessä) voi ja kannattaa heittää pois?
Toisekseen, se kuuluu tehdä niin kuin kirjassa sanotaan koska se on psykologinen menetelmä joka muokkaa hermoratoja. Vähän kuin se, että uusilla elämäntavoilla kestää kolmisen viikkoa asettua? Täysin sama asia. Siksi se on niin toimiva ja siksi se on niin suosittu, koska se ei ole mitään järjestelyvinkkejä, vaan kyky elää vähemmällä.
Minä asun kontrollifriikin miehen kanssa. Ei meillä ole koskaan ollut sotkuista. Mutta KonMarin järjestelmän myötä olen luopunut isosta osasta tavarasta, jota en oikeasti tarvitse. En tee enää vähäisiäkään virheostoksia.
Se, että Marie Kondo on hyvin mahdollisesti ODC ja luoja ties mitä, ei vähennä sitä, etteikö hänen metodinsa olisi toimiva. Päin vastoin - jos joku av-mamma on omillaan keksinyt samat keinot ja "itsestäänselvyydet", mitä Kondo on koko elämänsä OCD:n ja pakkomielteen aikana löytänyt by trial and error, on se tietysti hieno juttu.
Kyllä näistä jutuista huomaa, ettet ole psykologiaa lukenut lukion peruskursseja enempää.
Jos ihmisen hermoradat muokkautuisivat niin vain, olisivat suurin osa mielenterveysongelmista koulutettavissa pois jollakin muutaman (kolmen?) viikon ajatuskurssilla.
Aivojen opettaminen uusiin tapoihin ja ajattelumalleihin on hyvin hidasta ja aikaavievää tietoista harjoittelua ammattilaisen avustuksella, eikä mitään itsehoito-oppaan lukemista ja siivoilua.
Jos asia olisi niinkuin väität, koko psykologian kenttä olisi turha. Masentunut päättäisi alkaa "ajattelemaan positiivisesti", ja skitsofreenikko "olla kuulematta/näkemättä harhoja", vaikka jossain laitosympäristössä kolmisen viikkoa, ja aivot olisivat oppineet tämän uuden tavan siinä ajassa, ja ko. ongelma poistuisi. Samalla tavalla narkomaani ei koskaan palaisi katkolta takaisin käyttäjäksi, koska aivot olisivat katkon aikana "oppineet" olemaan ilman huumeita.
T. PsykoterapeuttiVäitätkö masennuksen ja huumeriippuvuuden olevan ajattelutapoja? Joo, moikka vaan, psykoterapeutti. Ei ihme, ettei terapia toimi.
Älä viitsi olla typerä. Esimerkiksi masennus on aivokemiallinen häiriö, johon kuuluu suuri määrä negatiivisia ajatusmalleja, jotka pinttyvät ajan kanssa, jolloin tila kroonistuu.
Pelkkä aivokemian häiröityminen ei olisi masennusta, mikäli tämä ei aiheuttaisi niitä negatiivisia ajatustapoja joista yksilö juuri kärsii.
Hypoteettisesti ajateltuna, jos aivokemia häiriintyisi, mutta tämä ei aiheuttaisi mitään oireita yksilössä, kuten juuri negatiivista ajattelua, eikä yksilö kärsisi tilasta mitenkään, olisiko kyseessä masennus?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää on niin klisee: "olen tietämättäni marittanut koko elämäni, en tarvinnut siihen kirjaa"
Ei, et ole. Olet ehkä siivonnut ja raivannut, muttet taatusti konmarin tapaan. Lue se v*tun kirja.
Miksi pitäisi tehdä japanilaiseen tapaan, vaikka suomalainen tapa on yhtä hyvä? Sinä olet hölmö. Ja muodin mukana menevä huijattava.
En ole edellinen kirjoittaja, mutta pakko kommentoida. Eihän tässä puhuttu siitä mikä on hyvä tapa siivota, vaan siitä että osaako ihminen sisäsyntyisesti konmarittaa ilman kirjan (tms.) lukemista ja ovatko kirjassa kerrotut asiat itsestäänselvyyksiä.
Minä nimittäin olen mielestäni hyvä järjestelijä ja siivoaja, mutta monet konmarin ajatukset ovat mielestäni niin outoja, että eivät olisi tulleet mieleenkään. Enkä niitä siis aio noudattaa. Esim. se että vanhoja tavaroitaan ei saa antaa tutuille tai viedä kirppikselle, vaan ne pitää viedä roskiin. Myös se tavaroiden kiittäminen on ihan ufoa. Ja esim. sammutuspeitto pitäisi varmaan myös viedä roskiin, koska ei se tuo minulle mitään mielihyvää, tuolla se roikkuu ihan turhana.
Kirjaa ei pidä ottaa kirjaimellisesti. Kirjassa käsiteltiin tavaran kierrättämisen. Ongelmana on tavaran dumppaaminen ystäville ja sukulaisille. Hyvä esimerkki on pieneksi menneet vaateet voi antaa sukulaistytölle. Sukulaistyttö ei kohteliaisuutta kieltäydy vaatteista. Lopputulos on vaateet jäävät lojumaan kaapin pohjalle koska vaateet eivät ole hänen tyyliään. Eli jätetään tavarat muiden riesaksi. Kirjassa ei kielletä kirpputoreja vaan yritetään estää "romujen" kiertoon päätyminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta jos osaa valmiiks jo olla ostamatta turhaa ja laittaa tarpeettomat kiertoon niin mihin tuota kirjaa tarvitsee? Olen ilmeisesti tietämättäni konmarittanut koko elämäni kun mulla pääsääntöisesti on vaan tavaraa mikä tuo mulle mielihyvää ja mitä tarvitsen lähes päivittäin. Olen pyrkinyt luomaan kotiin tyhjää tilaa tiivistämällä ja luopumalla jo vuosia. Ostan harkiten ja vain tarpeeseen. Huomasin viikonloppuna ostoskeskuksessa etten tarvitse sieltä mitään. Ihan ilman konmaria
Sinä sitten olet sellainen super-avmamma. Minä elin perinteisemmin. Pidin 'juhla-astiastoa' erikseen. Säästin kivoja rintaliivejä erityistapauksiin. Minun kaapeissani oli rumia säilytysastioita, koska ne olivat käteviä jne. KonMarin myötä nämä asiat muuttuivat. Annoin isot astiastoni pois ja ostin yhden pienemmän astiaston tilalle. Ryhdyin käyttämään kauniita alusvaatteita arkisinkin, koska miksei elämä saisi olla juhlavaa joka päivä? Lahjoitin rumat säilytysastiat pois ja hankin kauniita tilalle, niin ettei kaapeissakaan ole mitään rumaa mutta käytännöllistä, jos voi olla kaunista ja käytännöllistä.
Eikä minulla ole mitään turhaa. Jos jonkun asian voi tehdä yhteisillä tavaroilla, niin mihin tarvitsen omaa? Esim. porakone - meillä on yhteisenä kolmen perheen kesken hyvä porakone. Samoin ompelukone. En tilaa lehtiä fyysisesti vaan nettiversioina, kirjoja en enää osta muuta kuin e-kirjoina.
Jos näen jotain kaunista, jota haluan ihailla, pyrin laittamaan sen näkyviin. Vaikka en koruja käytäkään, ei se estä minua ihailemasta niitä - joku korufriikki nyt tietysti pöyristyy, mutta tykkään siitä kuinka timantit kimaltelevat, joten kiinnitin muutaman rannekorun alusvaatelaatikkoni reunaan, niin näen ne joka päivä.
Mies ihmetteli miksi olin muuttanut hänen solmioidensa järjestystä, mutta minusta ne olivat kivamman näköisiä väriskaalan mukaisesti järjestettynä. Jouduin tietysti siirtämään ne takaisin tajutessani, että mies on värisokea ja luotti siihen omaan järjestykseensä :D
Minun elämäni on muuttunut ihanammaksi KonMarin myötä. Hienoa, jos sinä teit jo ne kaikki asiat.
Mulla on edelleen juhla-astiasto, se on 2-3 kertaa vuodessa käytössä. Ulkonäkö ok. Miksi minun pitäisi siitä luopua vaikka en koe siitä erityistä iloa? Mun viisillä rintaliiveillä vietetään niin arki kuin juhla, en ole koskaan pitänyt kaapissa enempää. Kun yhdet hajoaa, ostan yhdet uudet. Miehen vaatekaappi on miehen vaatekaappi, mitä hittoa mä sitä menisin siivoamaan, se on kuitenkin aikuinen ihminen. Viikatkoon solmionsa ihan niin kuin lystää. Enkä koe olevani mikään yli-ihminen. Oikeastaan konmari on avannut silmäni sille että on olemassa todella paljon ihmisiä jotka eivät ole konmariin asti karsia tavaroitaan tai pitää niitä järjestyksessä.
Ompelukone on oma, en luota että joku pitää koneestani niin hyvää huolta kuin minä pidän. Kaikille ei sovi yhteisomistus.
Meillä on sinänsä yhteiset kaapit täällä että kaikissa vaatekaapeissa on molempien vaatteita. En minä muuten miehen tavaroihin puutu.
Meillä ei tosiaan ole koskaan ollut sotkuista tai liikaa tavaraa. Lähinnä KonMari auttoi minua nauttimaan tavaroistani ja antoi tavallaan luvan luopua kalliista lahjoista, joista en saanut iloa. Esim. mies osti minulle 8-osaisen merkkilaukku matkalaukkusetin kun muutin hänen luokseen. En muutenkaan pidä kamalasti merkkilaukuista, varsinkaan sellaisista, joissa on merkin logo ympäri materiaalia... En käyttänyt sitä muuton jälkeen kertaakaan. Huutokauppasin sen viime keväänä ja lahjoitin tuotot hyväntekeväisyyteen. Suurin ilo, joka siitä oli koskaan ollut. Siihen asti tunsin aina syyllisyyttä kun näin ne vaatehuoneessa.
Siis ihminen tarvitsee kirjan että voi luopua lahjaksi saaduista laukuista joita ei käytä? Voi apua, onko normijärkinen?
Kyseessä oli kuitenkin monen kymmenen tuhannen dollarin ostos, jonka mies oli ostanut koska halusi tehdä minut onnelliseksi. Jos sinun miehesi ostaa sinulle kalliin lahjan, jonka luulee sinua miellyttävän, onko sinusta ihan ok vain luopua siitä noin vain? Minusta ei ollut. Mies ei ikimaailmassa olisi ottanut rahoja takaisin, jos olisin ne myynyt.
Nyttemmin tunnen miehen paremmin ja tiedän, ettei rahalla ole hänelle merkitystä, hän haluaa minun olevan onnellinen. Kirja kuitenkin antoi minulle pontta ja sen viimeisen luvan saada nauttia niistä laukuista parhaani mukaan - myydä ne ja antaa rahat hyväntekeväisyyteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Ensinnäkin, KonMari ei ole mitään itsestäänselvyyksiä täynnä. Kuinka moni teistä ajatteli alunperin tavaroistaan, että mitä näistä haluan säilyttää, enkä, että mitä näistä (esim vaatekaapin siivouksen yhteydessä) voi ja kannattaa heittää pois?
Toisekseen, se kuuluu tehdä niin kuin kirjassa sanotaan koska se on psykologinen menetelmä joka muokkaa hermoratoja. Vähän kuin se, että uusilla elämäntavoilla kestää kolmisen viikkoa asettua? Täysin sama asia. Siksi se on niin toimiva ja siksi se on niin suosittu, koska se ei ole mitään järjestelyvinkkejä, vaan kyky elää vähemmällä.
Minä asun kontrollifriikin miehen kanssa. Ei meillä ole koskaan ollut sotkuista. Mutta KonMarin järjestelmän myötä olen luopunut isosta osasta tavarasta, jota en oikeasti tarvitse. En tee enää vähäisiäkään virheostoksia.
Se, että Marie Kondo on hyvin mahdollisesti ODC ja luoja ties mitä, ei vähennä sitä, etteikö hänen metodinsa olisi toimiva. Päin vastoin - jos joku av-mamma on omillaan keksinyt samat keinot ja "itsestäänselvyydet", mitä Kondo on koko elämänsä OCD:n ja pakkomielteen aikana löytänyt by trial and error, on se tietysti hieno juttu.
Kyllä näistä jutuista huomaa, ettet ole psykologiaa lukenut lukion peruskursseja enempää.
Jos ihmisen hermoradat muokkautuisivat niin vain, olisivat suurin osa mielenterveysongelmista koulutettavissa pois jollakin muutaman (kolmen?) viikon ajatuskurssilla.
Aivojen opettaminen uusiin tapoihin ja ajattelumalleihin on hyvin hidasta ja aikaavievää tietoista harjoittelua ammattilaisen avustuksella, eikä mitään itsehoito-oppaan lukemista ja siivoilua.
Jos asia olisi niinkuin väität, koko psykologian kenttä olisi turha. Masentunut päättäisi alkaa "ajattelemaan positiivisesti", ja skitsofreenikko "olla kuulematta/näkemättä harhoja", vaikka jossain laitosympäristössä kolmisen viikkoa, ja aivot olisivat oppineet tämän uuden tavan siinä ajassa, ja ko. ongelma poistuisi. Samalla tavalla narkomaani ei koskaan palaisi katkolta takaisin käyttäjäksi, koska aivot olisivat katkon aikana "oppineet" olemaan ilman huumeita.
T. PsykoterapeuttiVäitätkö masennuksen ja huumeriippuvuuden olevan ajattelutapoja? Joo, moikka vaan, psykoterapeutti. Ei ihme, ettei terapia toimi.
Älä viitsi olla typerä. Esimerkiksi masennus on aivokemiallinen häiriö, johon kuuluu suuri määrä negatiivisia ajatusmalleja, jotka pinttyvät ajan kanssa, jolloin tila kroonistuu.
Pelkkä aivokemian häiröityminen ei olisi masennusta, mikäli tämä ei aiheuttaisi niitä negatiivisia ajatustapoja joista yksilö juuri kärsii.
Hypoteettisesti ajateltuna, jos aivokemia häiriintyisi, mutta tämä ei aiheuttaisi mitään oireita yksilössä, kuten juuri negatiivista ajattelua, eikä yksilö kärsisi tilasta mitenkään, olisiko kyseessä masennus?
Tässä vastakkainen mietittävä - miksi masennuslääkkeet toimivat ja hävittävät negatiivista sisäistä dialogia, kuten muitakin negatiivisia ajatusmalleja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvin sai trolli tuulta puseroihin. Pahinta on, että mun pitäisi lukea kirja avuttomuuteeni mutta ei kiinnosta.
Miten koet avuttomuutta?
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Ensinnäkin, KonMari ei ole mitään itsestäänselvyyksiä täynnä. Kuinka moni teistä ajatteli alunperin tavaroistaan, että mitä näistä haluan säilyttää, enkä, että mitä näistä (esim vaatekaapin siivouksen yhteydessä) voi ja kannattaa heittää pois?
Toisekseen, se kuuluu tehdä niin kuin kirjassa sanotaan koska se on psykologinen menetelmä joka muokkaa hermoratoja. Vähän kuin se, että uusilla elämäntavoilla kestää kolmisen viikkoa asettua? Täysin sama asia. Siksi se on niin toimiva ja siksi se on niin suosittu, koska se ei ole mitään järjestelyvinkkejä, vaan kyky elää vähemmällä.
Minä asun kontrollifriikin miehen kanssa. Ei meillä ole koskaan ollut sotkuista. Mutta KonMarin järjestelmän myötä olen luopunut isosta osasta tavarasta, jota en oikeasti tarvitse. En tee enää vähäisiäkään virheostoksia.
Se, että Marie Kondo on hyvin mahdollisesti ODC ja luoja ties mitä, ei vähennä sitä, etteikö hänen metodinsa olisi toimiva. Päin vastoin - jos joku av-mamma on omillaan keksinyt samat keinot ja "itsestäänselvyydet", mitä Kondo on koko elämänsä OCD:n ja pakkomielteen aikana löytänyt by trial and error, on se tietysti hieno juttu.
Kyllä näistä jutuista huomaa, ettet ole psykologiaa lukenut lukion peruskursseja enempää.
Jos ihmisen hermoradat muokkautuisivat niin vain, olisivat suurin osa mielenterveysongelmista koulutettavissa pois jollakin muutaman (kolmen?) viikon ajatuskurssilla.
Aivojen opettaminen uusiin tapoihin ja ajattelumalleihin on hyvin hidasta ja aikaavievää tietoista harjoittelua ammattilaisen avustuksella, eikä mitään itsehoito-oppaan lukemista ja siivoilua.
Jos asia olisi niinkuin väität, koko psykologian kenttä olisi turha. Masentunut päättäisi alkaa "ajattelemaan positiivisesti", ja skitsofreenikko "olla kuulematta/näkemättä harhoja", vaikka jossain laitosympäristössä kolmisen viikkoa, ja aivot olisivat oppineet tämän uuden tavan siinä ajassa, ja ko. ongelma poistuisi. Samalla tavalla narkomaani ei koskaan palaisi katkolta takaisin käyttäjäksi, koska aivot olisivat katkon aikana "oppineet" olemaan ilman huumeita.
T. PsykoterapeuttiVäitätkö masennuksen ja huumeriippuvuuden olevan ajattelutapoja? Joo, moikka vaan, psykoterapeutti. Ei ihme, ettei terapia toimi.
Älä viitsi olla typerä. Esimerkiksi masennus on aivokemiallinen häiriö, johon kuuluu suuri määrä negatiivisia ajatusmalleja, jotka pinttyvät ajan kanssa, jolloin tila kroonistuu.
Pelkkä aivokemian häiröityminen ei olisi masennusta, mikäli tämä ei aiheuttaisi niitä negatiivisia ajatustapoja joista yksilö juuri kärsii.
Hypoteettisesti ajateltuna, jos aivokemia häiriintyisi, mutta tämä ei aiheuttaisi mitään oireita yksilössä, kuten juuri negatiivista ajattelua, eikä yksilö kärsisi tilasta mitenkään, olisiko kyseessä masennus?Tässä vastakkainen mietittävä - miksi masennuslääkkeet toimivat ja hävittävät negatiivista sisäistä dialogia, kuten muitakin negatiivisia ajatusmalleja?
Väsyneenä ei jaksa ajatella mitään. Se on vain sama kuin laittaisi huoneesta valot pois päältä ja istuisi pimeässä.
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta jos osaa valmiiks jo olla ostamatta turhaa ja laittaa tarpeettomat kiertoon niin mihin tuota kirjaa tarvitsee? Olen ilmeisesti tietämättäni konmarittanut koko elämäni kun mulla pääsääntöisesti on vaan tavaraa mikä tuo mulle mielihyvää ja mitä tarvitsen lähes päivittäin. Olen pyrkinyt luomaan kotiin tyhjää tilaa tiivistämällä ja luopumalla jo vuosia. Ostan harkiten ja vain tarpeeseen. Huomasin viikonloppuna ostoskeskuksessa etten tarvitse sieltä mitään. Ihan ilman konmaria
Sinä sitten olet sellainen super-avmamma. Minä elin perinteisemmin. Pidin 'juhla-astiastoa' erikseen. Säästin kivoja rintaliivejä erityistapauksiin. Minun kaapeissani oli rumia säilytysastioita, koska ne olivat käteviä jne. KonMarin myötä nämä asiat muuttuivat. Annoin isot astiastoni pois ja ostin yhden pienemmän astiaston tilalle. Ryhdyin käyttämään kauniita alusvaatteita arkisinkin, koska miksei elämä saisi olla juhlavaa joka päivä? Lahjoitin rumat säilytysastiat pois ja hankin kauniita tilalle, niin ettei kaapeissakaan ole mitään rumaa mutta käytännöllistä, jos voi olla kaunista ja käytännöllistä.
Eikä minulla ole mitään turhaa. Jos jonkun asian voi tehdä yhteisillä tavaroilla, niin mihin tarvitsen omaa? Esim. porakone - meillä on yhteisenä kolmen perheen kesken hyvä porakone. Samoin ompelukone. En tilaa lehtiä fyysisesti vaan nettiversioina, kirjoja en enää osta muuta kuin e-kirjoina.
Jos näen jotain kaunista, jota haluan ihailla, pyrin laittamaan sen näkyviin. Vaikka en koruja käytäkään, ei se estä minua ihailemasta niitä - joku korufriikki nyt tietysti pöyristyy, mutta tykkään siitä kuinka timantit kimaltelevat, joten kiinnitin muutaman rannekorun alusvaatelaatikkoni reunaan, niin näen ne joka päivä.
Mies ihmetteli miksi olin muuttanut hänen solmioidensa järjestystä, mutta minusta ne olivat kivamman näköisiä väriskaalan mukaisesti järjestettynä. Jouduin tietysti siirtämään ne takaisin tajutessani, että mies on värisokea ja luotti siihen omaan järjestykseensä :D
Minun elämäni on muuttunut ihanammaksi KonMarin myötä. Hienoa, jos sinä teit jo ne kaikki asiat.
Mulla on edelleen juhla-astiasto, se on 2-3 kertaa vuodessa käytössä. Ulkonäkö ok. Miksi minun pitäisi siitä luopua vaikka en koe siitä erityistä iloa? Mun viisillä rintaliiveillä vietetään niin arki kuin juhla, en ole koskaan pitänyt kaapissa enempää. Kun yhdet hajoaa, ostan yhdet uudet. Miehen vaatekaappi on miehen vaatekaappi, mitä hittoa mä sitä menisin siivoamaan, se on kuitenkin aikuinen ihminen. Viikatkoon solmionsa ihan niin kuin lystää. Enkä koe olevani mikään yli-ihminen. Oikeastaan konmari on avannut silmäni sille että on olemassa todella paljon ihmisiä jotka eivät ole konmariin asti karsia tavaroitaan tai pitää niitä järjestyksessä.
Ompelukone on oma, en luota että joku pitää koneestani niin hyvää huolta kuin minä pidän. Kaikille ei sovi yhteisomistus.
Meillä on sinänsä yhteiset kaapit täällä että kaikissa vaatekaapeissa on molempien vaatteita. En minä muuten miehen tavaroihin puutu.
Meillä ei tosiaan ole koskaan ollut sotkuista tai liikaa tavaraa. Lähinnä KonMari auttoi minua nauttimaan tavaroistani ja antoi tavallaan luvan luopua kalliista lahjoista, joista en saanut iloa. Esim. mies osti minulle 8-osaisen merkkilaukku matkalaukkusetin kun muutin hänen luokseen. En muutenkaan pidä kamalasti merkkilaukuista, varsinkaan sellaisista, joissa on merkin logo ympäri materiaalia... En käyttänyt sitä muuton jälkeen kertaakaan. Huutokauppasin sen viime keväänä ja lahjoitin tuotot hyväntekeväisyyteen. Suurin ilo, joka siitä oli koskaan ollut. Siihen asti tunsin aina syyllisyyttä kun näin ne vaatehuoneessa.
Siis ihminen tarvitsee kirjan että voi luopua lahjaksi saaduista laukuista joita ei käytä? Voi apua, onko normijärkinen?
Kyseessä oli kuitenkin monen kymmenen tuhannen dollarin ostos, jonka mies oli ostanut koska halusi tehdä minut onnelliseksi. Jos sinun miehesi ostaa sinulle kalliin lahjan, jonka luulee sinua miellyttävän, onko sinusta ihan ok vain luopua siitä noin vain? Minusta ei ollut. Mies ei ikimaailmassa olisi ottanut rahoja takaisin, jos olisin ne myynyt.
Nyttemmin tunnen miehen paremmin ja tiedän, ettei rahalla ole hänelle merkitystä, hän haluaa minun olevan onnellinen. Kirja kuitenkin antoi minulle pontta ja sen viimeisen luvan saada nauttia niistä laukuista parhaani mukaan - myydä ne ja antaa rahat hyväntekeväisyyteen.
Mikä klisee. Jokaiselle on rahalla väliä, jos laitetaan Intiaan slummiin uimaan paskassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää on niin klisee: "olen tietämättäni marittanut koko elämäni, en tarvinnut siihen kirjaa"
Ei, et ole. Olet ehkä siivonnut ja raivannut, muttet taatusti konmarin tapaan. Lue se v*tun kirja.
Miksi pitäisi tehdä japanilaiseen tapaan, vaikka suomalainen tapa on yhtä hyvä? Sinä olet hölmö. Ja muodin mukana menevä huijattava.
En ole edellinen kirjoittaja, mutta pakko kommentoida. Eihän tässä puhuttu siitä mikä on hyvä tapa siivota, vaan siitä että osaako ihminen sisäsyntyisesti konmarittaa ilman kirjan (tms.) lukemista ja ovatko kirjassa kerrotut asiat itsestäänselvyyksiä.
Minä nimittäin olen mielestäni hyvä järjestelijä ja siivoaja, mutta monet konmarin ajatukset ovat mielestäni niin outoja, että eivät olisi tulleet mieleenkään. Enkä niitä siis aio noudattaa. Esim. se että vanhoja tavaroitaan ei saa antaa tutuille tai viedä kirppikselle, vaan ne pitää viedä roskiin. Myös se tavaroiden kiittäminen on ihan ufoa. Ja esim. sammutuspeitto pitäisi varmaan myös viedä roskiin, koska ei se tuo minulle mitään mielihyvää, tuolla se roikkuu ihan turhana.
Saahan sen kirjan mukaan antaa tavaroita tutuille, kunhan he haluavat ne tavarat oikeasti, ette lapa kaaostasi vain muille. Eikä tavaroita käsketä laittamaan roskiinkaan, vaan puhutaan vain pois heittämisestä. Roskat toki roskiin. Tavaroita myös pidetään käytännön ja hyödyn tuan ilon syistä, sillä kai se sammutuspeitto alkavan tulipalon sattuessa tuottaisi aika paljonkin iloa.
Sain nyt kyllä vaikutelman, ettet ole lukenut kirjaa. :D
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta jos osaa valmiiks jo olla ostamatta turhaa ja laittaa tarpeettomat kiertoon niin mihin tuota kirjaa tarvitsee? Olen ilmeisesti tietämättäni konmarittanut koko elämäni kun mulla pääsääntöisesti on vaan tavaraa mikä tuo mulle mielihyvää ja mitä tarvitsen lähes päivittäin. Olen pyrkinyt luomaan kotiin tyhjää tilaa tiivistämällä ja luopumalla jo vuosia. Ostan harkiten ja vain tarpeeseen. Huomasin viikonloppuna ostoskeskuksessa etten tarvitse sieltä mitään. Ihan ilman konmaria
Sinä sitten olet sellainen super-avmamma. Minä elin perinteisemmin. Pidin 'juhla-astiastoa' erikseen. Säästin kivoja rintaliivejä erityistapauksiin. Minun kaapeissani oli rumia säilytysastioita, koska ne olivat käteviä jne. KonMarin myötä nämä asiat muuttuivat. Annoin isot astiastoni pois ja ostin yhden pienemmän astiaston tilalle. Ryhdyin käyttämään kauniita alusvaatteita arkisinkin, koska miksei elämä saisi olla juhlavaa joka päivä? Lahjoitin rumat säilytysastiat pois ja hankin kauniita tilalle, niin ettei kaapeissakaan ole mitään rumaa mutta käytännöllistä, jos voi olla kaunista ja käytännöllistä.
Eikä minulla ole mitään turhaa. Jos jonkun asian voi tehdä yhteisillä tavaroilla, niin mihin tarvitsen omaa? Esim. porakone - meillä on yhteisenä kolmen perheen kesken hyvä porakone. Samoin ompelukone. En tilaa lehtiä fyysisesti vaan nettiversioina, kirjoja en enää osta muuta kuin e-kirjoina.
Jos näen jotain kaunista, jota haluan ihailla, pyrin laittamaan sen näkyviin. Vaikka en koruja käytäkään, ei se estä minua ihailemasta niitä - joku korufriikki nyt tietysti pöyristyy, mutta tykkään siitä kuinka timantit kimaltelevat, joten kiinnitin muutaman rannekorun alusvaatelaatikkoni reunaan, niin näen ne joka päivä.
Mies ihmetteli miksi olin muuttanut hänen solmioidensa järjestystä, mutta minusta ne olivat kivamman näköisiä väriskaalan mukaisesti järjestettynä. Jouduin tietysti siirtämään ne takaisin tajutessani, että mies on värisokea ja luotti siihen omaan järjestykseensä :D
Minun elämäni on muuttunut ihanammaksi KonMarin myötä. Hienoa, jos sinä teit jo ne kaikki asiat.
Mulla on edelleen juhla-astiasto, se on 2-3 kertaa vuodessa käytössä. Ulkonäkö ok. Miksi minun pitäisi siitä luopua vaikka en koe siitä erityistä iloa? Mun viisillä rintaliiveillä vietetään niin arki kuin juhla, en ole koskaan pitänyt kaapissa enempää. Kun yhdet hajoaa, ostan yhdet uudet. Miehen vaatekaappi on miehen vaatekaappi, mitä hittoa mä sitä menisin siivoamaan, se on kuitenkin aikuinen ihminen. Viikatkoon solmionsa ihan niin kuin lystää. Enkä koe olevani mikään yli-ihminen. Oikeastaan konmari on avannut silmäni sille että on olemassa todella paljon ihmisiä jotka eivät ole konmariin asti karsia tavaroitaan tai pitää niitä järjestyksessä.
Ompelukone on oma, en luota että joku pitää koneestani niin hyvää huolta kuin minä pidän. Kaikille ei sovi yhteisomistus.
Meillä on sinänsä yhteiset kaapit täällä että kaikissa vaatekaapeissa on molempien vaatteita. En minä muuten miehen tavaroihin puutu.
Meillä ei tosiaan ole koskaan ollut sotkuista tai liikaa tavaraa. Lähinnä KonMari auttoi minua nauttimaan tavaroistani ja antoi tavallaan luvan luopua kalliista lahjoista, joista en saanut iloa. Esim. mies osti minulle 8-osaisen merkkilaukku matkalaukkusetin kun muutin hänen luokseen. En muutenkaan pidä kamalasti merkkilaukuista, varsinkaan sellaisista, joissa on merkin logo ympäri materiaalia... En käyttänyt sitä muuton jälkeen kertaakaan. Huutokauppasin sen viime keväänä ja lahjoitin tuotot hyväntekeväisyyteen. Suurin ilo, joka siitä oli koskaan ollut. Siihen asti tunsin aina syyllisyyttä kun näin ne vaatehuoneessa.
Siis ihminen tarvitsee kirjan että voi luopua lahjaksi saaduista laukuista joita ei käytä? Voi apua, onko normijärkinen?
Kyseessä oli kuitenkin monen kymmenen tuhannen dollarin ostos, jonka mies oli ostanut koska halusi tehdä minut onnelliseksi. Jos sinun miehesi ostaa sinulle kalliin lahjan, jonka luulee sinua miellyttävän, onko sinusta ihan ok vain luopua siitä noin vain? Minusta ei ollut. Mies ei ikimaailmassa olisi ottanut rahoja takaisin, jos olisin ne myynyt.
Nyttemmin tunnen miehen paremmin ja tiedän, ettei rahalla ole hänelle merkitystä, hän haluaa minun olevan onnellinen. Kirja kuitenkin antoi minulle pontta ja sen viimeisen luvan saada nauttia niistä laukuista parhaani mukaan - myydä ne ja antaa rahat hyväntekeväisyyteen.
Mun mies ei ole niin tyhmä että ostaisi kalliin lahjan kysymättä ensin mielipidettäni. Enkä minä ole niin tyhmä etten saisi suutani auki. Enkä tarkoita että sinäkään olisit. Kunhan käytin samaa tyhmä vahvistamaan viestiäni.
Itselläni on suomalainen vanha tapa iskostunut, jonka mukaan mitään käyttökelpoista ei heitetä pois, koska sitä voi joskus vielä tarvita. Lisäksi viimeksi tällä viikolla tämä kävi toteen, kun tarvitsin vaatteita auton korjaamiseen, enkä tietenkään halua liata niitä vaatteita mistä erityisesti pidän.
Minulla onkin matkalaukullinen vaatteita varastossa joita en käytä. Yhden laukullisen heitin edellisessä muutossa mäkeen. Toisaalta nämä eivät ole tukkimassa vaatekaappejani, vaan ne on eroteltu "pahan" päivän varalle.
Sinkkumies
Kyllä näistä jutuista huomaa, ettet ole psykologiaa lukenut lukion peruskursseja enempää.
Jos ihmisen hermoradat muokkautuisivat niin vain, olisivat suurin osa mielenterveysongelmista koulutettavissa pois jollakin muutaman (kolmen?) viikon ajatuskurssilla.
Aivojen opettaminen uusiin tapoihin ja ajattelumalleihin on hyvin hidasta ja aikaavievää tietoista harjoittelua ammattilaisen avustuksella, eikä mitään itsehoito-oppaan lukemista ja siivoilua.
Jos asia olisi niinkuin väität, koko psykologian kenttä olisi turha. Masentunut päättäisi alkaa "ajattelemaan positiivisesti", ja skitsofreenikko "olla kuulematta/näkemättä harhoja", vaikka jossain laitosympäristössä kolmisen viikkoa, ja aivot olisivat oppineet tämän uuden tavan siinä ajassa, ja ko. ongelma poistuisi. Samalla tavalla narkomaani ei koskaan palaisi katkolta takaisin käyttäjäksi, koska aivot olisivat katkon aikana "oppineet" olemaan ilman huumeita.
T. Psykoterapeutti