Lue keskustelun säännöt.
KonMari - äärimmäinen manifesti nykyihmisen uusavuttomuudesta
21.10.2016 |
Miljoonat ja miljoonat ihmiset ovat maksaneet, että heille kädestä pitäen opastetaan miten järjestää vaatekaappi, mitä tavaraa heittää pois ja mitä säilyttää! Marie Kondo, oman elämänsä Jari Sarasvuo, onkin tehnyt hyvän tilin naurettavan yksinkertaisella KonMari-menetelmällään, joka on kuitenkin normaalille lapsellekin pelkkää itsestäänselvyyttä itsestäänselvyyden perään. Mikä on mennyt kasvatuksessa vikaan, kun joistain kasvaa näin avuttomia? Ovatko nämä ihmiset niitä, jotka kaupasta ostavat yksinomaan sitä valmiseinestä, kun yksinkertainenkin ruoanlaittaminen on liian monimutkaista?
Kommentit (186)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisten enemmistö nauttii kun saa toteuttaa arkielämän perustaitoja kaupallisen hurahtamisen muodossa.
Miksi sitten naistenlehdissä ym. suositellaan sellaista arkielämän perustaitojen vastaista systeemiä, että siivoaa liiat tavarat pois kaappi kerrallaan? Kaikkihan jo kotikasvatuksensa perusteella tietää ettei tuo toimi.
Kirjassa neuvotaan siivoamaan tavaralajit kerrallaan ei kaappia. Eli keräät kaikki kirjat samaan paikkaan ja "siivoat" tarpeettomat pois.
No sitä juuri tarkoitin tuolla lainaamallasi tekstillä. Tavaralaji kerrallaan siivoaminen ei ole mikään itsestäänselvyys.
Ja oikeastaan eihän KonMarissa edes siivota tarpeettomia pois, vaan valitaan yksi kerrallaan ne tavarat, jotka halutaan säilyttää. Miten tätäkään itsestäänselvyyttä ei ihmiset ymmärrä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää on niin klisee: "olen tietämättäni marittanut koko elämäni, en tarvinnut siihen kirjaa"
Ei, et ole. Olet ehkä siivonnut ja raivannut, muttet taatusti konmarin tapaan. Lue se v*tun kirja.
Miksi pitäisi tehdä japanilaiseen tapaan, vaikka suomalainen tapa on yhtä hyvä? Sinä olet hölmö. Ja muodin mukana menevä huijattava.
En ole edellinen kirjoittaja, mutta pakko kommentoida. Eihän tässä puhuttu siitä mikä on hyvä tapa siivota, vaan siitä että osaako ihminen sisäsyntyisesti konmarittaa ilman kirjan (tms.) lukemista ja ovatko kirjassa kerrotut asiat itsestäänselvyyksiä.
Minä nimittäin olen mielestäni hyvä järjestelijä ja siivoaja, mutta monet konmarin ajatukset ovat mielestäni niin outoja, että eivät olisi tulleet mieleenkään. Enkä niitä siis aio noudattaa. Esim. se että vanhoja tavaroitaan ei saa antaa tutuille tai viedä kirppikselle, vaan ne pitää viedä roskiin. Myös se tavaroiden kiittäminen on ihan ufoa. Ja esim. sammutuspeitto pitäisi varmaan myös viedä roskiin, koska ei se tuo minulle mitään mielihyvää, tuolla se roikkuu ihan turhana.
WTF????????????????? Huomaa, että teos on japanilainen, koska japanilaiset ovat tekniikan ja krääsän tuottamisessa maailman huippuja. Niille ei ilmeisesti ole vielä opetettu, että maailma on kaatopaikkoja täynnä ja ylisaastuminen uhkaa, joten pitää kierrättää. Ei, japanilaisten mukaan siis kaikki roskiin vaan ja uutta mielihyvää tuottavaa tilalle? Ei kovin kestävää kehitystä!
Jos siinä kirjassa tuollaista roskaa (pun unintended) on, minä kyllä pysyn siitä kaukana.
No ei todellakaan ole. Lainaamasi kirjoittaja on ymmärtänyt asian väärin. Sitä omaa tavaraa ei saanut työntää muiden vastukseksi, esim. viedä niitä konmarittamiaan tavaroita äidin ja isin vintille säilöön tai antaa lahjaksi sitä kamalaa tuikkukippoa eteenpäin. Mikään ei kieltänyt myymästä niitä tai antamasta niitä jollekin halukkaalle.
Kannattaa liittyä Fbn Konmari Suomi- ryhmään jos haluaa viihdettä.
En mä ainakaan saa kotiani ikinä järjestykseen. Mulla on ihan lapsesta asti ollu aina ihan hirvee rytövuori mun huoneessa, näin aikuisiällä mun onni on se, että avomies on siivousintoilija (luokkaa Monica Geller).
Äiti teki siivoamisesta aina kamalaa ja ikävää ja valitti koko ajan kun yhdessä siivottiin. Siitä kuoriutui hirveän äkäinen ihminen aina siivotessa. Kai sitä nyt lapsi oppii vähemmästäkin, että onpa paskamaista puuhaa.
Mua tässä asiassa on auttanut se tavaran vähentäminen radikaalisti. Edelleen vois jatkuvasti luopua jostain, joten homma ei ole vieläkään ohi. Mulle kirja tarjos paljon vinkkejä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei saisi enää laittaa vaatteita pinoihin, niin eihän ne vaatteet enää mahdu kaappiin. Kaapin yläosaan jää paljon tyhjää tilaa. Vai onko nyt tarkotus heittää kaikki loput pois?
Kellot ei soita yhtään? Ei tule mitään ideaa, että miten saataisiin vaatteet sekä pystyviikattua että tyhjä tila käyttöön? Olisiko ylimääräinen hyllylevy mitään? Tai sitten vaihdat korisysteemeihin, jos vetolaatikot on mieleisempiä.
Suomikaapit on nykyisin niin halvalla pykätty, että niissä on joko se pelkkä rekki tai sitten pari hassua levyä. Ikivanhoissa keittiökaapeissa, ajalta ennen pakettikeittiöt, on vielä hyvät hyllyvälit.
Eli pitäisi ostaa lisää uutta. Niin kuin aiemmissa viesteissä joku osti uuden astiaston entisten tilalle. Lisää kulutusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuossa on aika hyvin tiivistettynä konmarilaisuuden neuroosi.
Miksi pitäisi kantaa huolta tuollaisesta? Miksi onnellisuutesi riippuu tuollaisista asioista? Miksi ylipäätään haluat SÄÄNNÖT sille, missä tavarat ovat ja mikä merkitys niillä on? Saatko mielipahaa siitä, kun jollekin konmarilainen tapa viikata vaatteet on idioottimainen keino hankkia ryppyjä vastasilitettyihin vaatteisiin?
Summa summarum: miksi aineellinen ympäristö ja sen järjestys on konmarilaisille niin keskeisen tärkeä?
Minusta olisi kätevää, että minulla olisi säännöt sille, missä tavarani ovat, ihan vain siksi että löytäisin ne. En halua kuluttaa elämääni siihen että etsin jotakin mitä tiedän minulla olevan, kun vain löytäisin. Ja vielä vähemmän haluan ostaa uutta vaikka tiedän että entinenkin on, tietäisin vain missä.
Ja sitten joku siivoaminen, se on sitä helpompaa mitä vähemmän on roinaläjiä ympärillä. Mulla menee nenä tukkoon jos on liikaa pölyä eli oman mukavuuteni vuoksi on pakko siivota.
Tavaroiden merkitystä KonMari kehottaa pohtimaan, ei anna mitään valmiita merkityksiä. Kun ne omien tavaroiden merkitykset ihan itselle on tiedostanut, on helpompi päättää, mitä haluaa omistaa jatkossakin.
Eihän KonMarin tarvitse olla koko elämänsisältö. Se on vain yksi mahdollinen tapa hoitaa yksi osa elämästään, nimittäin asuntonsa.
Eikä mikään pakko ole viikata vaatteita jollakin tietyllä tapaa. Se ei ole menetelmässä kovinkaan olennainen kohta. Voihan sitä silti miettiä, olisiko se parempi kuin oma nykyinen tapa.
Vierailija kirjoitti:
Mutta jos osaa valmiiks jo olla ostamatta turhaa ja laittaa tarpeettomat kiertoon niin mihin tuota kirjaa tarvitsee? Olen ilmeisesti tietämättäni konmarittanut koko elämäni kun mulla pääsääntöisesti on vaan tavaraa mikä tuo mulle mielihyvää ja mitä tarvitsen lähes päivittäin. Olen pyrkinyt luomaan kotiin tyhjää tilaa tiivistämällä ja luopumalla jo vuosia. Ostan harkiten ja vain tarpeeseen. Huomasin viikonloppuna ostoskeskuksessa etten tarvitse sieltä mitään. Ihan ilman konmaria
No sitten varmaan et tarvitsekaan! Ei kai missään ole väitetty, että siitä kaikille hyötyä olisi? Esimerkiksi minulla ei tavaroitteni suhteen todellakaan ole ollut noin onnellinen tilanne aina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Konmarissa manifestoituu oikeastaan länsimaisen ihmisen aasialaisen kulttuurin naurettava mystifiointi. Kuten täälläkin moni kirjoittaa, "Marie on japanilainen ja kirja noudattaa japanilaista harmonista maailmankuvaa (tms)". Harva kuitenkaan on tutustunut japanilaiseen kulttuuriin tasolla, että voisi näin luokitella kirjan "japanilaisuutta". Oikeastaan kyseessä on siis markkinointitemppu, koska moni länsimainen kuluttaja ostaa vaikka paskaa paketissa, jos siinä on mystisen idän filosofian leima. Kuten 1990-2000 luvuilla oli matkustettava Intiaan henkistymään ja löytämään itsensä slummista.
Konmarin suosio selittyy ankeilla stereotypioilla perinteisestä japanilaisesta/aasialaisesta elämästä: aasialaiset ovat kauniita ja hoikkia, eivät ryppyynny vanhetessaan, ovat harmonisen onnellisia eivätkä kaipaa materiaa, ja elävät kaikki satavuotiaiksi.
Minusta on sama, onko kyseessa japanilainen vai vaikka kajaanilainen menetelmä. Tärkeintä on vain, että se toimii.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei saisi enää laittaa vaatteita pinoihin, niin eihän ne vaatteet enää mahdu kaappiin. Kaapin yläosaan jää paljon tyhjää tilaa. Vai onko nyt tarkotus heittää kaikki loput pois?
Kellot ei soita yhtään? Ei tule mitään ideaa, että miten saataisiin vaatteet sekä pystyviikattua että tyhjä tila käyttöön? Olisiko ylimääräinen hyllylevy mitään? Tai sitten vaihdat korisysteemeihin, jos vetolaatikot on mieleisempiä.
Suomikaapit on nykyisin niin halvalla pykätty, että niissä on joko se pelkkä rekki tai sitten pari hassua levyä. Ikivanhoissa keittiökaapeissa, ajalta ennen pakettikeittiöt, on vielä hyvät hyllyvälit.
Eli pitäisi ostaa lisää uutta. Niin kuin aiemmissa viesteissä joku osti uuden astiaston entisten tilalle. Lisää kulutusta.
Ei sen tarvitse lisätä kulutusta. Kirjassa ei sellaiseen kannusteta. Minä olisin tietysti voinut itse pitää astiastoni, mutta siinä tapauksessa joku niistä ihmisistä joille astiastoni menivät olisi ostanut uuden astiaston. Eli lisäsikö tämä keskimääräistä kulutusta? Ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää on niin klisee: "olen tietämättäni marittanut koko elämäni, en tarvinnut siihen kirjaa"
Ei, et ole. Olet ehkä siivonnut ja raivannut, muttet taatusti konmarin tapaan. Lue se v*tun kirja.
Miksi pitäisi tehdä japanilaiseen tapaan, vaikka suomalainen tapa on yhtä hyvä? Sinä olet hölmö. Ja muodin mukana menevä huijattava.
En ole edellinen kirjoittaja, mutta pakko kommentoida. Eihän tässä puhuttu siitä mikä on hyvä tapa siivota, vaan siitä että osaako ihminen sisäsyntyisesti konmarittaa ilman kirjan (tms.) lukemista ja ovatko kirjassa kerrotut asiat itsestäänselvyyksiä.
Minä nimittäin olen mielestäni hyvä järjestelijä ja siivoaja, mutta monet konmarin ajatukset ovat mielestäni niin outoja, että eivät olisi tulleet mieleenkään. Enkä niitä siis aio noudattaa. Esim. se että vanhoja tavaroitaan ei saa antaa tutuille tai viedä kirppikselle, vaan ne pitää viedä roskiin. Myös se tavaroiden kiittäminen on ihan ufoa. Ja esim. sammutuspeitto pitäisi varmaan myös viedä roskiin, koska ei se tuo minulle mitään mielihyvää, tuolla se roikkuu ihan turhana.
WTF????????????????? Huomaa, että teos on japanilainen, koska japanilaiset ovat tekniikan ja krääsän tuottamisessa maailman huippuja. Niille ei ilmeisesti ole vielä opetettu, että maailma on kaatopaikkoja täynnä ja ylisaastuminen uhkaa, joten pitää kierrättää. Ei, japanilaisten mukaan siis kaikki roskiin vaan ja uutta mielihyvää tuottavaa tilalle? Ei kovin kestävää kehitystä!
Jos siinä kirjassa tuollaista roskaa (pun unintended) on, minä kyllä pysyn siitä kaukana.
Rikkinäinen puhelin -ilmiö. Kun suuri osa ei lue kirjaa tai lukee pelkän takakannen, niin siitä leviää uskomaton määrä alkuperäisteokseen liittymätöntä mutuilua vailla totuuspohjaa.
Tässä karrikoitu esimerkki logiikastasi:
Naapuri söi tunnetussa ravintolassa x sushin, jonka kanssa oli wasabia. Olen lukenut netistä, että wasabi on pahaa, eikä naapuri edes pidä kalasta, niin alan boikotoida ravintolaa x ja y, lisäksi tuomitsen myös kaikki sushin ystävät.
Minun ei tarvitse lukea konmarisijoiden kirjaa, sillä osaan pitää asunnostani ja taloudestani huolta ihan suomalaisella maalaisjärjellä. En myöskään tarvitse japanilaisia filosofioita enkä japanilaista raakaa kalaa. Jos sinä tarvitset, ollos hyvä, mutta älä tuputa niitä minulle. Kiitos.
Vierailija kirjoitti:
Siis ihminen tarvitsee kirjan että voi luopua lahjaksi saaduista laukuista joita ei käytä? Voi apua, onko normijärkinen?
Ei me varmaan kaikki olla normijärkisiä, myönnän. Mutta eikös tuollainen kirja sentään ole aika halpa apu? Ainakin jos vertaa siihen, että kävisi jonkun terapeutin vastaanotolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei saisi enää laittaa vaatteita pinoihin, niin eihän ne vaatteet enää mahdu kaappiin. Kaapin yläosaan jää paljon tyhjää tilaa. Vai onko nyt tarkotus heittää kaikki loput pois?
Kellot ei soita yhtään? Ei tule mitään ideaa, että miten saataisiin vaatteet sekä pystyviikattua että tyhjä tila käyttöön? Olisiko ylimääräinen hyllylevy mitään? Tai sitten vaihdat korisysteemeihin, jos vetolaatikot on mieleisempiä.
Suomikaapit on nykyisin niin halvalla pykätty, että niissä on joko se pelkkä rekki tai sitten pari hassua levyä. Ikivanhoissa keittiökaapeissa, ajalta ennen pakettikeittiöt, on vielä hyvät hyllyvälit.
Eli pitäisi ostaa lisää uutta. Niin kuin aiemmissa viesteissä joku osti uuden astiaston entisten tilalle. Lisää kulutusta.
Mä en ole konmarin myötä ostanut mitään uutta vanhan ja toimivan tilalle, mutta hankkiutunut eroon isosta määrästä tavaraa jota säilöin turhaan ihan vaan tavan / velvollisuudentunteen vuoksi. Jos jotain uutta hommasin, se oli tyyliin uusia sukkia lörtsähtäneiden ja hiutuneiden tilalle. Kaappien järjestelyssäkin käytin jo olemassaolevia laatikoita jakoreja (esim. kenkälaatikoita, joita Kondokin muuten suosittelee käytettäväksi erillisten, uusien järjestelmien ostamisen sijaan). Niin ja ne tavarat joista hankkiuduin eroon menivät lähinnä kierrätykseen tai jollekin muulle ja vain huonoimmat roskiin.
Tämä konmareilu on tämän syksyn kuukuppeilu. Yhtä fanaattinen sakki pitää ääntä kummastakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä nimittäin olen mielestäni hyvä järjestelijä ja siivoaja, mutta monet konmarin ajatukset ovat mielestäni niin outoja, että eivät olisi tulleet mieleenkään. Enkä niitä siis aio noudattaa. Esim. se että vanhoja tavaroitaan ei saa antaa tutuille tai viedä kirppikselle, vaan ne pitää viedä roskiin. Myös se tavaroiden kiittäminen on ihan ufoa. Ja esim. sammutuspeitto pitäisi varmaan myös viedä roskiin, koska ei se tuo minulle mitään mielihyvää, tuolla se roikkuu ihan turhana.
En nyt kyllä ihan tuolla lailla kirjan oppeja ymmärtänyt...
Kyllä se tarpeeton sammutuspeitto siellä saa roikkua, jos haluat että sinulla on sellainen.
Tutuille ei saa tyrkyttää vanhoja tavaroitaan, mutta jos joku tuttuni on moneen kertaan ihastellut jotakin rompettani ja haikaillut, että olisipa hänelläkin sellainen, ei minun käsittääksen KonMari kiellä kysymästä, haluaisiko hän sen nyt.
Tavaroiden kiittäminen on itselleni ollut kirjan tärkeimpiä opetuksia. Mutta ymmärrän ettei se ole kaikkien juttu. Ehkä se sopii erityisesti meille, joilla on taipumus kiintyä tavaroihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis ihminen tarvitsee kirjan että voi luopua lahjaksi saaduista laukuista joita ei käytä? Voi apua, onko normijärkinen?
Ei me varmaan kaikki olla normijärkisiä, myönnän. Mutta eikös tuollainen kirja sentään ole aika halpa apu? Ainakin jos vertaa siihen, että kävisi jonkun terapeutin vastaanotolla.
Miksi tavaroiden järjesteleminen vaatisi terapeuttia?? Kertokaa, miksi en ymmärrä, mikä vaatteiden ja tavaroiden järjestelemisessä ja paikoillaan pitämisessä ja turhasta luopumisessa on niin vaikeaa, että siitä täytyy ottaa oppia jostain kirjasta? Jossain täytyy olla jotain, mikä minulta on mennyt täysin ohi...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää on niin klisee: "olen tietämättäni marittanut koko elämäni, en tarvinnut siihen kirjaa"
Ei, et ole. Olet ehkä siivonnut ja raivannut, muttet taatusti konmarin tapaan. Lue se v*tun kirja.
Miksi pitäisi tehdä japanilaiseen tapaan, vaikka suomalainen tapa on yhtä hyvä? Sinä olet hölmö. Ja muodin mukana menevä huijattava.
En ole edellinen kirjoittaja, mutta pakko kommentoida. Eihän tässä puhuttu siitä mikä on hyvä tapa siivota, vaan siitä että osaako ihminen sisäsyntyisesti konmarittaa ilman kirjan (tms.) lukemista ja ovatko kirjassa kerrotut asiat itsestäänselvyyksiä.
Minä nimittäin olen mielestäni hyvä järjestelijä ja siivoaja, mutta monet konmarin ajatukset ovat mielestäni niin outoja, että eivät olisi tulleet mieleenkään. Enkä niitä siis aio noudattaa. Esim. se että vanhoja tavaroitaan ei saa antaa tutuille tai viedä kirppikselle, vaan ne pitää viedä roskiin. Myös se tavaroiden kiittäminen on ihan ufoa. Ja esim. sammutuspeitto pitäisi varmaan myös viedä roskiin, koska ei se tuo minulle mitään mielihyvää, tuolla se roikkuu ihan turhana.
WTF????????????????? Huomaa, että teos on japanilainen, koska japanilaiset ovat tekniikan ja krääsän tuottamisessa maailman huippuja. Niille ei ilmeisesti ole vielä opetettu, että maailma on kaatopaikkoja täynnä ja ylisaastuminen uhkaa, joten pitää kierrättää. Ei, japanilaisten mukaan siis kaikki roskiin vaan ja uutta mielihyvää tuottavaa tilalle? Ei kovin kestävää kehitystä!
Jos siinä kirjassa tuollaista roskaa (pun unintended) on, minä kyllä pysyn siitä kaukana.
Rikkinäinen puhelin -ilmiö. Kun suuri osa ei lue kirjaa tai lukee pelkän takakannen, niin siitä leviää uskomaton määrä alkuperäisteokseen liittymätöntä mutuilua vailla totuuspohjaa.
Tässä karrikoitu esimerkki logiikastasi:
Naapuri söi tunnetussa ravintolassa x sushin, jonka kanssa oli wasabia. Olen lukenut netistä, että wasabi on pahaa, eikä naapuri edes pidä kalasta, niin alan boikotoida ravintolaa x ja y, lisäksi tuomitsen myös kaikki sushin ystävät.Minun ei tarvitse lukea konmarisijoiden kirjaa, sillä osaan pitää asunnostani ja taloudestani huolta ihan suomalaisella maalaisjärjellä. En myöskään tarvitse japanilaisia filosofioita enkä japanilaista raakaa kalaa. Jos sinä tarvitset, ollos hyvä, mutta älä tuputa niitä minulle. Kiitos.
Se on todella hienoa, mutta älä sitten väitä tietäväsi mistä on kyse - ei sitä muuten "tuputeta", jos et lauo typeryyksiä (kirjan lukeneille) päin naamaa sellaiselle joka tietää asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis ihminen tarvitsee kirjan että voi luopua lahjaksi saaduista laukuista joita ei käytä? Voi apua, onko normijärkinen?
Ei me varmaan kaikki olla normijärkisiä, myönnän. Mutta eikös tuollainen kirja sentään ole aika halpa apu? Ainakin jos vertaa siihen, että kävisi jonkun terapeutin vastaanotolla.
Miksi tavaroiden järjesteleminen vaatisi terapeuttia?? Kertokaa, miksi en ymmärrä, mikä vaatteiden ja tavaroiden järjestelemisessä ja paikoillaan pitämisessä ja turhasta luopumisessa on niin vaikeaa, että siitä täytyy ottaa oppia jostain kirjasta? Jossain täytyy olla jotain, mikä minulta on mennyt täysin ohi...
Kyseessä on onneksi muutakin, kuin järjestäminen ja turhasta luopuminen. Tämä olisi niin paljon helpompaa meille kaikille, jos lukisit sen kirjan ja kritisoisit sitten. Se sinulta on mennyt täysin ohi - se kirja. Ei ole pakko edes tukea ko. kirjoittajaa, vaan sen voi lainata kaverilta tai kirjastosta.
Mariehan kertoo kirjassa, kuinka hän on käynyt asiakkaidensa kodeissa useita kuukausia prosessin jälkeen ja huomannut marituksen muuttuneen elämäntavaksi - kodeissa on edelleen siistiä, ja lisäksi on tullut paljon kauniita uusia tavaroita.
Toteuttakaa vain kirjan sanomaa jos haluatte, mutta älkää väittäkö kirjan liittyvän mitenkään kestävään kehitykseen tai terveeseen järkeen.
Vierailija kirjoitti:
Kertokaas nyt muutava mullistava asia minkä olette siitä kirjasta oppineet niin harkitsen ostamista.
Kun saavut kotiin, tyhjennä käsilaukkusi tavarat oikeille paikoilleen.
Tosin minä käytän yleensä reppua, mutta pätee se siihenkin, samoin kuin takin taskuihin.
Kellot ei soita yhtään? Ei tule mitään ideaa, että miten saataisiin vaatteet sekä pystyviikattua että tyhjä tila käyttöön? Olisiko ylimääräinen hyllylevy mitään? Tai sitten vaihdat korisysteemeihin, jos vetolaatikot on mieleisempiä.
Suomikaapit on nykyisin niin halvalla pykätty, että niissä on joko se pelkkä rekki tai sitten pari hassua levyä. Ikivanhoissa keittiökaapeissa, ajalta ennen pakettikeittiöt, on vielä hyvät hyllyvälit.