Lue keskustelun säännöt.
KonMari - äärimmäinen manifesti nykyihmisen uusavuttomuudesta
21.10.2016 |
Miljoonat ja miljoonat ihmiset ovat maksaneet, että heille kädestä pitäen opastetaan miten järjestää vaatekaappi, mitä tavaraa heittää pois ja mitä säilyttää! Marie Kondo, oman elämänsä Jari Sarasvuo, onkin tehnyt hyvän tilin naurettavan yksinkertaisella KonMari-menetelmällään, joka on kuitenkin normaalille lapsellekin pelkkää itsestäänselvyyttä itsestäänselvyyden perään. Mikä on mennyt kasvatuksessa vikaan, kun joistain kasvaa näin avuttomia? Ovatko nämä ihmiset niitä, jotka kaupasta ostavat yksinomaan sitä valmiseinestä, kun yksinkertainenkin ruoanlaittaminen on liian monimutkaista?
Kommentit (186)
Eiköhän siinä kirjassa suomalaisille mullistavinta ole pystyviikkaaminen, tavararyhmittäin läpikäynti, kotivaatteiksi alentamattomuus ja käsilaukkuasema.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tää on niin klisee: "olen tietämättäni marittanut koko elämäni, en tarvinnut siihen kirjaa"
Ei, et ole. Olet ehkä siivonnut ja raivannut, muttet taatusti konmarin tapaan. Lue se v*tun kirja.
Vierailija kirjoitti:
Eikös tuo KonMari sodi itseään vastaan, kun se pitäisi ostaa, mutta samalla ostaa vielä uuden tavaran, jonka pitäisi aika pian tehdä itsenä tarpeettomaksi ja heittää menemään (kirjassa vissiin vielä kehotetaan heittämään roskiin esim. kirpparille viemisen sijaan) ? Monet kirjaan hurahtaneetkin kehottavat ostamaan kirjan ja heidän mielestään netissä olevat ohjeet tai raivaus -ja viikkausvideot eivät riitä.
Tietäisit, että mikä se idea on, jos lukisit sen. Ei ollut kyse lopunelämän ostamattomuudesta, joten ei, ei sodi itseään vastaan. Sitä paitsi useammin on näkynyt vain kehotuksia lukea kirja, ei ostaa. Joten osta ja laita kiertoon, kun olet lukenut tai lainaa.
Vierailija kirjoitti:
Tää on niin klisee: "olen tietämättäni marittanut koko elämäni, en tarvinnut siihen kirjaa"
Ei, et ole. Olet ehkä siivonnut ja raivannut, muttet taatusti konmarin tapaan. Lue se v*tun kirja.
Miksi pitäisi tehdä japanilaiseen tapaan, vaikka suomalainen tapa on yhtä hyvä? Sinä olet hölmö. Ja muodin mukana menevä huijattava.
Vierailija kirjoitti:
Aikani jaksoin järjestellä vaatteet konmarin tyyliin. Sitten huomasin miten paljon aikaa vie kuuden henkilön pyykkien viikkailu kaappeihin päivittäin. Ei kiitos enää. Nykyään vaatteet on kaapeissa sillä perinteisellä tyylillä viikattuina ja ihan siistit on kaapit.
Miksi sinun tehtävä on huolehtia toisten tavaroista? Ei kuulosta kirjan sisäistäneen ihmisen toiminnalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta Konmari-meininki on niin länsimaista hapatusta kuin olla voi. Ensin ostetaan saatanallisella vimmalla ja isolla rahalla roinaa paikat täyteen ja sitten heitellään kolme neljäsosaa pois, ja hekumoidaan sillä, kuinka se tavaran VÄHYYS ja oikea järjestely tekee onnellieksi...
Kyse on kontrollifriikkiyden yhdestä ilmenemismuodosta. Kun elämä ja maailmanmeno koetaan kaoottiseksi, saadaan tyydytystä siitä, että keskitetään huomio oman kodin kaappien siivoamiseen.
Suurin osa kokenee kotinsa ja sen puhtaanapidon kaoottiseksi, ei koko elämää tai maailmaa. Jos koti on syistä riippumatta ylitäynnä, siellä ei voi hyvin. Sisäilmaongelmia, palovaarallisuutta, liikaa työtä ennen siivoamista, polkuja, romahtelevia hyllyjä tai ihan vain liian usein hukkaantuvia avaimia tms. Ei varmaan ole kontrollifriikkiä tehdä kodistaan turvallinen ja rauhallinen ja helppo paikka. Vai nautitko sinä hankalasta arjesta, joka kuitenkin suhteellisen pienellä effortilla voisi olla ihan vaivatonta?
Siivoamiseen ja liian tavaran poisheittämiseen ei ihminen oikeasti todellakaan tarvitse mitään opetusta ja "oikean vaatteen viikkauksen" ideologiaa. Siinä se ero.
Konmarilaisuuteen liittyy nimenomaan tuollaista järjestysnatseilua, joka johtaa konmarisaiteilla aikuisten naisten verisiin riitoihin. Se on sitä, mikä liittyy minusta neuroottiseen haluun "elää oikein" ja hallita elämää - koska se tuntuu kaoottiselta ja oma kyky sietää kaoottisuutta liian suppealta.
Syö vähemmän ja liiku enemmän, niin laihdut.
Miten joku voi arvostella kirjaa ilman että on lukenut sen? Ja sinkkumiehelle. Kirjoita se kirja :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän siinä kirjassa suomalaisille mullistavinta ole pystyviikkaaminen, tavararyhmittäin läpikäynti, kotivaatteiksi alentamattomuus ja käsilaukkuasema.
Jep, mutta esim. jenkit ovat ainakin elokuvista/sarjoista/tositeeveestä päätelleen harrastaneet pitkään pystyviikkausta, etenkin alusvaatteiden osalta. Heillä ovat vaatteet vedettävissä lipastoissa tai roikkumassa, suomalaisilla taas usein sen mallisissa kaapeissa, että tuo viikkaustyyli ei ole niissä kovin luonteva ratkaisu, vaan ne tulee pinottua.
Vierailija kirjoitti:
Miten joku voi arvostella kirjaa ilman että on lukenut sen? Ja sinkkumiehelle. Kirjoita se kirja :D
Osta sukkaklipsi kaupasta ja voit nostaa sukat suoraan kuivumaan. Parejakaan ei tarvise enää etsiä koneesta. Niitä löytyy Cittareista ja Prismoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta jos osaa valmiiks jo olla ostamatta turhaa ja laittaa tarpeettomat kiertoon niin mihin tuota kirjaa tarvitsee? Olen ilmeisesti tietämättäni konmarittanut koko elämäni kun mulla pääsääntöisesti on vaan tavaraa mikä tuo mulle mielihyvää ja mitä tarvitsen lähes päivittäin. Olen pyrkinyt luomaan kotiin tyhjää tilaa tiivistämällä ja luopumalla jo vuosia. Ostan harkiten ja vain tarpeeseen. Huomasin viikonloppuna ostoskeskuksessa etten tarvitse sieltä mitään. Ihan ilman konmaria
Sinä sitten olet sellainen super-avmamma. Minä elin perinteisemmin. Pidin 'juhla-astiastoa' erikseen. Säästin kivoja rintaliivejä erityistapauksiin. Minun kaapeissani oli rumia säilytysastioita, koska ne olivat käteviä jne. KonMarin myötä nämä asiat muuttuivat. Annoin isot astiastoni pois ja ostin yhden pienemmän astiaston tilalle. Ryhdyin käyttämään kauniita alusvaatteita arkisinkin, koska miksei elämä saisi olla juhlavaa joka päivä? Lahjoitin rumat säilytysastiat pois ja hankin kauniita tilalle, niin ettei kaapeissakaan ole mitään rumaa mutta käytännöllistä, jos voi olla kaunista ja käytännöllistä.
Eikä minulla ole mitään turhaa. Jos jonkun asian voi tehdä yhteisillä tavaroilla, niin mihin tarvitsen omaa? Esim. porakone - meillä on yhteisenä kolmen perheen kesken hyvä porakone. Samoin ompelukone. En tilaa lehtiä fyysisesti vaan nettiversioina, kirjoja en enää osta muuta kuin e-kirjoina.
Jos näen jotain kaunista, jota haluan ihailla, pyrin laittamaan sen näkyviin. Vaikka en koruja käytäkään, ei se estä minua ihailemasta niitä - joku korufriikki nyt tietysti pöyristyy, mutta tykkään siitä kuinka timantit kimaltelevat, joten kiinnitin muutaman rannekorun alusvaatelaatikkoni reunaan, niin näen ne joka päivä.
Mies ihmetteli miksi olin muuttanut hänen solmioidensa järjestystä, mutta minusta ne olivat kivamman näköisiä väriskaalan mukaisesti järjestettynä. Jouduin tietysti siirtämään ne takaisin tajutessani, että mies on värisokea ja luotti siihen omaan järjestykseensä :D
Minun elämäni on muuttunut ihanammaksi KonMarin myötä. Hienoa, jos sinä teit jo ne kaikki asiat.
Mulla on edelleen juhla-astiasto, se on 2-3 kertaa vuodessa käytössä. Ulkonäkö ok. Miksi minun pitäisi siitä luopua vaikka en koe siitä erityistä iloa? Mun viisillä rintaliiveillä vietetään niin arki kuin juhla, en ole koskaan pitänyt kaapissa enempää. Kun yhdet hajoaa, ostan yhdet uudet. Miehen vaatekaappi on miehen vaatekaappi, mitä hittoa mä sitä menisin siivoamaan, se on kuitenkin aikuinen ihminen. Viikatkoon solmionsa ihan niin kuin lystää. Enkä koe olevani mikään yli-ihminen. Oikeastaan konmari on avannut silmäni sille että on olemassa todella paljon ihmisiä jotka eivät ole konmariin asti karsia tavaroitaan tai pitää niitä järjestyksessä.
Ompelukone on oma, en luota että joku pitää koneestani niin hyvää huolta kuin minä pidän. Kaikille ei sovi yhteisomistus.
Pinot toimii ja pysyy siistinä lähinnä, jos välistä ei ota ja alimmaisia ei koskaan käytä. Mutta jos alimmaisia ei käytä, on ehkä jotain konmarista jäänyt tekemättä. Sen lisäksi alimmaiset joutuvat kovemmalle rasitukselle, mutta jos sillä ei ole väliä, niin sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hmmm. Minusta ap on enimmäkseen ihan pihalla aloituksensa kanssa.
Minusta Konmari-meininki on niin länsimaista hapatusta kuin olla voi. Ensin ostetaan saatanallisella vimmalla ja isolla rahalla roinaa paikat täyteen ja sitten heitellään kolme neljäsosaa pois, ja hekumoidaan sillä, kuinka se tavaran VÄHYYS ja oikea järjestely tekee onnellieksi...
Kyse on kontrollifriikkiyden yhdestä ilmenemismuodosta. Kun elämä ja maailmanmeno koetaan kaoottiseksi, saadaan tyydytystä siitä, että keskitetään huomio oman kodin kaappien siivoamiseen.
Uusavuttomuuden kanssa asialla ei ole mitään tekemistä. Eivät konmarilaiset ole avuttomia siivoajia, vaan nimenomaan niitä ihmisiä, jotka muutenkin nauttivat järjestelemisestä ja listojen tekemisestä ja näpäräämisestä toisarvoisten yksityiskohtien kanssa.
Uusavuttomuus on minusta muutenkin vi...mainen termi, ja kertoo käyttäjänsä halusta korottaa itsensä jalustalle. Uusavuttomaksi tuomitaan kaikki, jotka eivät osaa jotakin, mitä minä osaan. Ihan viis siitä, onko sen taitaminen kaikille yhtä tärkeää elämän kannalta.
Lisäksi uusavuttomuutta käytetään politiikanteon välineenä. Sen termin avulla siirretään vastuuta yhteiskunnalta yksilölle. On kätsyä syyttää vaikkapa köyhiä uusavuttomiksi ja jaella heille sienestysniksejä sen sijaan että myönnettäisiin yhteiskunnan tukiverkkojen rapautuneen.
aa-MEN! tiivistit hyvin sen mitä minäkin asiasta ajattelen.
Mulla on ruokakaapit ihan sekaisin, olisiko Kommarista jotain apua?
Sinkkumies
ps. olen sitä mieltä, että joka kaapissa pitäisi olla vetolaatikko, niin yltäisi järjestelemään takanakin olevat tavarat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta jos osaa valmiiks jo olla ostamatta turhaa ja laittaa tarpeettomat kiertoon niin mihin tuota kirjaa tarvitsee? Olen ilmeisesti tietämättäni konmarittanut koko elämäni kun mulla pääsääntöisesti on vaan tavaraa mikä tuo mulle mielihyvää ja mitä tarvitsen lähes päivittäin. Olen pyrkinyt luomaan kotiin tyhjää tilaa tiivistämällä ja luopumalla jo vuosia. Ostan harkiten ja vain tarpeeseen. Huomasin viikonloppuna ostoskeskuksessa etten tarvitse sieltä mitään. Ihan ilman konmaria
Voit oppia konmarista niksejä vaateiden säilyttämiseen tai matkalaukun pakkamiseen.
Luitko postaukseni ennen kuin vastasit? Et tainnut.
Kiitos, jätän edelleen konmarinan väliin. Olen todennut oman tapani hyvin toimivaksi.
Konmarin iloa säkenöivä järjestys -kirjassa on käytännön vinkkejä lopun elämän järjestelmällisyyteen. Varmaan myös sinkkumiehen keittiönkaappeihin.
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta jos osaa valmiiks jo olla ostamatta turhaa ja laittaa tarpeettomat kiertoon niin mihin tuota kirjaa tarvitsee? Olen ilmeisesti tietämättäni konmarittanut koko elämäni kun mulla pääsääntöisesti on vaan tavaraa mikä tuo mulle mielihyvää ja mitä tarvitsen lähes päivittäin. Olen pyrkinyt luomaan kotiin tyhjää tilaa tiivistämällä ja luopumalla jo vuosia. Ostan harkiten ja vain tarpeeseen. Huomasin viikonloppuna ostoskeskuksessa etten tarvitse sieltä mitään. Ihan ilman konmaria
Sinä sitten olet sellainen super-avmamma. Minä elin perinteisemmin. Pidin 'juhla-astiastoa' erikseen. Säästin kivoja rintaliivejä erityistapauksiin. Minun kaapeissani oli rumia säilytysastioita, koska ne olivat käteviä jne. KonMarin myötä nämä asiat muuttuivat. Annoin isot astiastoni pois ja ostin yhden pienemmän astiaston tilalle. Ryhdyin käyttämään kauniita alusvaatteita arkisinkin, koska miksei elämä saisi olla juhlavaa joka päivä? Lahjoitin rumat säilytysastiat pois ja hankin kauniita tilalle, niin ettei kaapeissakaan ole mitään rumaa mutta käytännöllistä, jos voi olla kaunista ja käytännöllistä.
Eikä minulla ole mitään turhaa. Jos jonkun asian voi tehdä yhteisillä tavaroilla, niin mihin tarvitsen omaa? Esim. porakone - meillä on yhteisenä kolmen perheen kesken hyvä porakone. Samoin ompelukone. En tilaa lehtiä fyysisesti vaan nettiversioina, kirjoja en enää osta muuta kuin e-kirjoina.
Jos näen jotain kaunista, jota haluan ihailla, pyrin laittamaan sen näkyviin. Vaikka en koruja käytäkään, ei se estä minua ihailemasta niitä - joku korufriikki nyt tietysti pöyristyy, mutta tykkään siitä kuinka timantit kimaltelevat, joten kiinnitin muutaman rannekorun alusvaatelaatikkoni reunaan, niin näen ne joka päivä.
Mies ihmetteli miksi olin muuttanut hänen solmioidensa järjestystä, mutta minusta ne olivat kivamman näköisiä väriskaalan mukaisesti järjestettynä. Jouduin tietysti siirtämään ne takaisin tajutessani, että mies on värisokea ja luotti siihen omaan järjestykseensä :D
Minun elämäni on muuttunut ihanammaksi KonMarin myötä. Hienoa, jos sinä teit jo ne kaikki asiat.
Ei siihen tarvittu konmaria, vaan 7/8m2 neliön kämppä riitti opettamaan mikä on käytännöllistä, tarpeellista ja mikä ei. Enkä ollut edes vielä mikään mamma, av-mammasta puhumattakaan.
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta jos osaa valmiiks jo olla ostamatta turhaa ja laittaa tarpeettomat kiertoon niin mihin tuota kirjaa tarvitsee? Olen ilmeisesti tietämättäni konmarittanut koko elämäni kun mulla pääsääntöisesti on vaan tavaraa mikä tuo mulle mielihyvää ja mitä tarvitsen lähes päivittäin. Olen pyrkinyt luomaan kotiin tyhjää tilaa tiivistämällä ja luopumalla jo vuosia. Ostan harkiten ja vain tarpeeseen. Huomasin viikonloppuna ostoskeskuksessa etten tarvitse sieltä mitään. Ihan ilman konmaria
Sinä sitten olet sellainen super-avmamma. Minä elin perinteisemmin. Pidin 'juhla-astiastoa' erikseen. Säästin kivoja rintaliivejä erityistapauksiin. Minun kaapeissani oli rumia säilytysastioita, koska ne olivat käteviä jne. KonMarin myötä nämä asiat muuttuivat. Annoin isot astiastoni pois ja ostin yhden pienemmän astiaston tilalle. Ryhdyin käyttämään kauniita alusvaatteita arkisinkin, koska miksei elämä saisi olla juhlavaa joka päivä? Lahjoitin rumat säilytysastiat pois ja hankin kauniita tilalle, niin ettei kaapeissakaan ole mitään rumaa mutta käytännöllistä, jos voi olla kaunista ja käytännöllistä.
Eikä minulla ole mitään turhaa. Jos jonkun asian voi tehdä yhteisillä tavaroilla, niin mihin tarvitsen omaa? Esim. porakone - meillä on yhteisenä kolmen perheen kesken hyvä porakone. Samoin ompelukone. En tilaa lehtiä fyysisesti vaan nettiversioina, kirjoja en enää osta muuta kuin e-kirjoina.
Jos näen jotain kaunista, jota haluan ihailla, pyrin laittamaan sen näkyviin. Vaikka en koruja käytäkään, ei se estä minua ihailemasta niitä - joku korufriikki nyt tietysti pöyristyy, mutta tykkään siitä kuinka timantit kimaltelevat, joten kiinnitin muutaman rannekorun alusvaatelaatikkoni reunaan, niin näen ne joka päivä.
Mies ihmetteli miksi olin muuttanut hänen solmioidensa järjestystä, mutta minusta ne olivat kivamman näköisiä väriskaalan mukaisesti järjestettynä. Jouduin tietysti siirtämään ne takaisin tajutessani, että mies on värisokea ja luotti siihen omaan järjestykseensä :D
Minun elämäni on muuttunut ihanammaksi KonMarin myötä. Hienoa, jos sinä teit jo ne kaikki asiat.
Mulla on edelleen juhla-astiasto, se on 2-3 kertaa vuodessa käytössä. Ulkonäkö ok. Miksi minun pitäisi siitä luopua vaikka en koe siitä erityistä iloa? Mun viisillä rintaliiveillä vietetään niin arki kuin juhla, en ole koskaan pitänyt kaapissa enempää. Kun yhdet hajoaa, ostan yhdet uudet. Miehen vaatekaappi on miehen vaatekaappi, mitä hittoa mä sitä menisin siivoamaan, se on kuitenkin aikuinen ihminen. Viikatkoon solmionsa ihan niin kuin lystää. Enkä koe olevani mikään yli-ihminen. Oikeastaan konmari on avannut silmäni sille että on olemassa todella paljon ihmisiä jotka eivät ole konmariin asti karsia tavaroitaan tai pitää niitä järjestyksessä.
Ompelukone on oma, en luota että joku pitää koneestani niin hyvää huolta kuin minä pidän. Kaikille ei sovi yhteisomistus.
Meillä on sinänsä yhteiset kaapit täällä että kaikissa vaatekaapeissa on molempien vaatteita. En minä muuten miehen tavaroihin puutu.
Meillä ei tosiaan ole koskaan ollut sotkuista tai liikaa tavaraa. Lähinnä KonMari auttoi minua nauttimaan tavaroistani ja antoi tavallaan luvan luopua kalliista lahjoista, joista en saanut iloa. Esim. mies osti minulle 8-osaisen merkkilaukku matkalaukkusetin kun muutin hänen luokseen. En muutenkaan pidä kamalasti merkkilaukuista, varsinkaan sellaisista, joissa on merkin logo ympäri materiaalia... En käyttänyt sitä muuton jälkeen kertaakaan. Huutokauppasin sen viime keväänä ja lahjoitin tuotot hyväntekeväisyyteen. Suurin ilo, joka siitä oli koskaan ollut. Siihen asti tunsin aina syyllisyyttä kun näin ne vaatehuoneessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Konmarissa manifestoituu oikeastaan länsimaisen ihmisen aasialaisen kulttuurin naurettava mystifiointi. Kuten täälläkin moni kirjoittaa, "Marie on japanilainen ja kirja noudattaa japanilaista harmonista maailmankuvaa (tms)". Harva kuitenkaan on tutustunut japanilaiseen kulttuuriin tasolla, että voisi näin luokitella kirjan "japanilaisuutta". Oikeastaan kyseessä on siis markkinointitemppu, koska moni länsimainen kuluttaja ostaa vaikka paskaa paketissa, jos siinä on mystisen idän filosofian leima. Kuten 1990-2000 luvuilla oli matkustettava Intiaan henkistymään ja löytämään itsensä slummista.
Konmarin suosio selittyy ankeilla stereotypioilla perinteisestä japanilaisesta/aasialaisesta elämästä: aasialaiset ovat kauniita ja hoikkia, eivät ryppyynny vanhetessaan, ovat harmonisen onnellisia eivätkä kaipaa materiaa, ja elävät kaikki satavuotiaiksi.Mutta tekevät kaikessa onnellisuudessaan pirun paljon itsemurhia. Hassua, että sitä ei kukaan näy muistavan!
http://yle.fi/uutiset/3-8784298
"Karōshi on japania, ja tarkoittaa työstä johtuvaan ylirasitukseen kuolemista. Se on Japanissa virallinen, ja yhä yleistyvä kuolinsyy.
Viimeisen vuoden aikana Japanissa on tehty ennätysmäärä korvausvaatimuksia liittyen ylityöstä johtuviin kuolemiin, yhteensä 1456.
Aiemmin ilmiö liiteettiin erityisesti palkansaajamiehiin, mutta nyt karoshin on huomattu yhä useammin korjaavan nuoria ja naisia.
Viimeisten neljän vuoden aikana alle 29-vuotiaiden työuupumuksesta johtuneet itsemurhat ovat lisääntyneet 45 prosenttia, naisten 39 prosenttia. Ilmiötä selittää erityisesti määräaikaisten ja epätyypillisten työsuhteiden lisääntyminen.
Vuonna 2015 määräaikaisissa työsuhteissa työskenteli 38 prosenttia Japanin työvoimasta, ja heistä kaksi kolmesta oli naisia."
Juurikin tätä tarkoitin. Japanilaiseen kulttuuriin nivoutuvat myös erilaiset kunnia- ja itsemurhakäytännöt. Varmasti Konmari japanilainen kulttuurin ilmentymänä opettaa myös näitä lukijoilleen?
Vai olisikohan kyseessä kuitenkin aasialaista kulttuuria koskevien stereotypioiden nerokas hyödyntäminen tehdessä rahaa typerien länsimaalaisten kustannuksella?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Konmarissa manifestoituu oikeastaan länsimaisen ihmisen aasialaisen kulttuurin naurettava mystifiointi. Kuten täälläkin moni kirjoittaa, "Marie on japanilainen ja kirja noudattaa japanilaista harmonista maailmankuvaa (tms)". Harva kuitenkaan on tutustunut japanilaiseen kulttuuriin tasolla, että voisi näin luokitella kirjan "japanilaisuutta". Oikeastaan kyseessä on siis markkinointitemppu, koska moni länsimainen kuluttaja ostaa vaikka paskaa paketissa, jos siinä on mystisen idän filosofian leima. Kuten 1990-2000 luvuilla oli matkustettava Intiaan henkistymään ja löytämään itsensä slummista.
Konmarin suosio selittyy ankeilla stereotypioilla perinteisestä japanilaisesta/aasialaisesta elämästä: aasialaiset ovat kauniita ja hoikkia, eivät ryppyynny vanhetessaan, ovat harmonisen onnellisia eivätkä kaipaa materiaa, ja elävät kaikki satavuotiaiksi.Mutta tekevät kaikessa onnellisuudessaan pirun paljon itsemurhia. Hassua, että sitä ei kukaan näy muistavan!
http://yle.fi/uutiset/3-8784298
"Karōshi on japania, ja tarkoittaa työstä johtuvaan ylirasitukseen kuolemista. Se on Japanissa virallinen, ja yhä yleistyvä kuolinsyy.
Viimeisen vuoden aikana Japanissa on tehty ennätysmäärä korvausvaatimuksia liittyen ylityöstä johtuviin kuolemiin, yhteensä 1456.
Aiemmin ilmiö liiteettiin erityisesti palkansaajamiehiin, mutta nyt karoshin on huomattu yhä useammin korjaavan nuoria ja naisia.
Viimeisten neljän vuoden aikana alle 29-vuotiaiden työuupumuksesta johtuneet itsemurhat ovat lisääntyneet 45 prosenttia, naisten 39 prosenttia. Ilmiötä selittää erityisesti määräaikaisten ja epätyypillisten työsuhteiden lisääntyminen.
Vuonna 2015 määräaikaisissa työsuhteissa työskenteli 38 prosenttia Japanin työvoimasta, ja heistä kaksi kolmesta oli naisia."
Juurikin tätä tarkoitin. Japanilaiseen kulttuuriin nivoutuvat myös erilaiset kunnia- ja itsemurhakäytännöt. Varmasti Konmari japanilainen kulttuurin ilmentymänä opettaa myös näitä lukijoilleen?
Vai olisikohan kyseessä kuitenkin aasialaista kulttuuria koskevien stereotypioiden nerokas hyödyntäminen tehdessä rahaa typerien länsimaalaisten kustannuksella?
Minusta ainoa japanilaisuus mitä kirjassa erityisesti esiintyi, oli shintolaisuus. Osa säilytysvinkeistä oli lisäksi suoraan tehty japanilaisten kotia ajatellen. Minusta suurin osa Kondon sanomasta kuitenkin on yleismaailmallista, kuten nauti omistamistasi esineistä, satsaa laatuun ja siihen mitä haluat, älä osta väliaikaista ellei ole vihonviimeinen pakko, uskalla luopua sellaisesta, mikä ei tuota iloa.
Sinä sitten olet sellainen super-avmamma. Minä elin perinteisemmin. Pidin 'juhla-astiastoa' erikseen. Säästin kivoja rintaliivejä erityistapauksiin. Minun kaapeissani oli rumia säilytysastioita, koska ne olivat käteviä jne. KonMarin myötä nämä asiat muuttuivat. Annoin isot astiastoni pois ja ostin yhden pienemmän astiaston tilalle. Ryhdyin käyttämään kauniita alusvaatteita arkisinkin, koska miksei elämä saisi olla juhlavaa joka päivä? Lahjoitin rumat säilytysastiat pois ja hankin kauniita tilalle, niin ettei kaapeissakaan ole mitään rumaa mutta käytännöllistä, jos voi olla kaunista ja käytännöllistä.
Eikä minulla ole mitään turhaa. Jos jonkun asian voi tehdä yhteisillä tavaroilla, niin mihin tarvitsen omaa? Esim. porakone - meillä on yhteisenä kolmen perheen kesken hyvä porakone. Samoin ompelukone. En tilaa lehtiä fyysisesti vaan nettiversioina, kirjoja en enää osta muuta kuin e-kirjoina.
Jos näen jotain kaunista, jota haluan ihailla, pyrin laittamaan sen näkyviin. Vaikka en koruja käytäkään, ei se estä minua ihailemasta niitä - joku korufriikki nyt tietysti pöyristyy, mutta tykkään siitä kuinka timantit kimaltelevat, joten kiinnitin muutaman rannekorun alusvaatelaatikkoni reunaan, niin näen ne joka päivä.
Mies ihmetteli miksi olin muuttanut hänen solmioidensa järjestystä, mutta minusta ne olivat kivamman näköisiä väriskaalan mukaisesti järjestettynä. Jouduin tietysti siirtämään ne takaisin tajutessani, että mies on värisokea ja luotti siihen omaan järjestykseensä :D
Minun elämäni on muuttunut ihanammaksi KonMarin myötä. Hienoa, jos sinä teit jo ne kaikki asiat.