KonMari - äärimmäinen manifesti nykyihmisen uusavuttomuudesta

Kertokaas nyt muutava mullistava asia minkä olette siitä kirjasta oppineet niin harkitsen ostamista.

Hmmm. Minusta ap on enimmäkseen ihan pihalla aloituksensa kanssa.

Minusta Konmari-meininki on niin länsimaista hapatusta kuin olla voi. Ensin ostetaan saatanallisella vimmalla ja isolla rahalla roinaa paikat täyteen ja sitten heitellään kolme neljäsosaa pois, ja hekumoidaan sillä, kuinka se tavaran VÄHYYS ja oikea järjestely tekee onnellieksi...

Kyse on kontrollifriikkiyden yhdestä ilmenemismuodosta. Kun elämä ja maailmanmeno koetaan kaoottiseksi, saadaan tyydytystä siitä, että keskitetään huomio oman kodin kaappien siivoamiseen.

Uusavuttomuuden kanssa asialla ei ole mitään tekemistä. Eivät konmarilaiset ole avuttomia siivoajia, vaan nimenomaan niitä ihmisiä, jotka muutenkin nauttivat järjestelemisestä ja listojen tekemisestä ja näpäräämisestä toisarvoisten yksityiskohtien kanssa.

Uusavuttomuus on minusta muutenkin vi...mainen termi, ja kertoo käyttäjänsä halusta korottaa itsensä jalustalle. Uusavuttomaksi tuomitaan kaikki, jotka eivät osaa jotakin, mitä minä osaan. Ihan viis siitä, onko sen taitaminen kaikille yhtä tärkeää elämän kannalta.

Lisäksi uusavuttomuutta käytetään politiikanteon välineenä. Sen termin avulla siirretään vastuuta yhteiskunnalta yksilölle. On kätsyä syyttää vaikkapa köyhiä uusavuttomiksi ja jaella heille sienestysniksejä sen sijaan että myönnettäisiin yhteiskunnan tukiverkkojen rapautuneen.

Minusta Konmari-meininki on niin länsimaista hapatusta kuin olla voi. Ensin ostetaan saatanallisella vimmalla ja isolla rahalla roinaa paikat täyteen ja sitten heitellään kolme neljäsosaa pois, ja hekumoidaan sillä, kuinka se tavaran VÄHYYS ja oikea järjestely tekee onnellieksi...

Kyse on kontrollifriikkiyden yhdestä ilmenemismuodosta. Kun elämä ja maailmanmeno koetaan kaoottiseksi, saadaan tyydytystä siitä, että keskitetään huomio oman kodin kaappien siivoamiseen.

Suurin osa kokenee kotinsa ja sen puhtaanapidon kaoottiseksi, ei koko elämää tai maailmaa. Jos koti on syistä riippumatta ylitäynnä, siellä ei voi hyvin. Sisäilmaongelmia, palovaarallisuutta, liikaa työtä ennen siivoamista, polkuja, romahtelevia hyllyjä tai ihan vain liian usein hukkaantuvia avaimia tms. Ei varmaan ole kontrollifriikkiä tehdä kodistaan turvallinen ja rauhallinen ja helppo paikka. Vai nautitko sinä hankalasta arjesta, joka kuitenkin suhteellisen pienellä effortilla voisi olla ihan vaivatonta?

Vierailija kirjoitti:

Kertokaas nyt muutava mullistava asia minkä olette siitä kirjasta oppineet niin harkitsen ostamista.

Oisko vaikka se, että säilytysratkaisuja ja järjestelyä oleellisempaa järjestyksen kannalta on vähemmän tavaraa, eikä lisää tilaa?

Kirjan lukee tunnissa eikä se maksa e-kirjana paljoakaan (välillä ilmainen), mutta hämmentää, miten saatanan vaikeeksi sen lukeminen tehdään. Ehkä ei sitten se prosessi olekaan ajankohtainen. Eläkää sotkussa sit! :D

Kuinka monella on naisten lehtiä odottamassa lukemista? Kauanko lehdet ovat lojuneet? Olisiko aika viedä kuukausia lojuneet paperinkierrätykseen lukemattomat lehdet? Jos et kuitenkaan ehdi lukea lehtiä mikset vie niitä heti kierrätykseen tai miksi edes ostit lehden jos et ehdi lukea? KonMarissa kaikilla tavaroilla on paikansa ja merkityksensä.

Vierailija kirjoitti:

Minusta Konmari-meininki on niin länsimaista hapatusta kuin olla voi. Ensin ostetaan saatanallisella vimmalla ja isolla rahalla roinaa paikat täyteen ja sitten heitellään kolme neljäsosaa pois, ja hekumoidaan sillä, kuinka se tavaran VÄHYYS ja oikea järjestely tekee onnellieksi...

Kyse on kontrollifriikkiyden yhdestä ilmenemismuodosta. Kun elämä ja maailmanmeno koetaan kaoottiseksi, saadaan tyydytystä siitä, että keskitetään huomio oman kodin kaappien siivoamiseen.

Suurin osa kokenee kotinsa ja sen puhtaanapidon kaoottiseksi, ei koko elämää tai maailmaa. Jos koti on syistä riippumatta ylitäynnä, siellä ei voi hyvin. Sisäilmaongelmia, palovaarallisuutta, liikaa työtä ennen siivoamista, polkuja, romahtelevia hyllyjä tai ihan vain liian usein hukkaantuvia avaimia tms. Ei varmaan ole kontrollifriikkiä tehdä kodistaan turvallinen ja rauhallinen ja helppo paikka. Vai nautitko sinä hankalasta arjesta, joka kuitenkin suhteellisen pienellä effortilla voisi olla ihan vaivatonta?

Siivoamiseen ja liian tavaran poisheittämiseen ei ihminen oikeasti todellakaan tarvitse mitään opetusta ja "oikean vaatteen viikkauksen" ideologiaa. Siinä se ero.

Konmarilaisuuteen liittyy nimenomaan tuollaista järjestysnatseilua, joka johtaa konmarisaiteilla aikuisten naisten verisiin riitoihin. Se on sitä, mikä liittyy minusta neuroottiseen haluun "elää oikein" ja hallita elämää - koska se tuntuu kaoottiselta ja oma kyky sietää kaoottisuutta liian suppealta.

Vierailija kirjoitti:

Kuinka monella on naisten lehtiä odottamassa lukemista? Kauanko lehdet ovat lojuneet? Olisiko aika viedä kuukausia lojuneet paperinkierrätykseen lukemattomat lehdet? Jos et kuitenkaan ehdi lukea lehtiä mikset vie niitä heti kierrätykseen tai miksi edes ostit lehden jos et ehdi lukea? KonMarissa kaikilla tavaroilla on paikansa ja merkityksensä.

Tuossa on aika hyvin tiivistettynä konmarilaisuuden neuroosi.

Miksi pitäisi kantaa huolta tuollaisesta? Miksi onnellisuutesi riippuu tuollaisista asioista? Miksi ylipäätään haluat SÄÄNNÖT sille, missä tavarat ovat ja mikä merkitys niillä on? Saatko mielipahaa siitä, kun jollekin konmarilainen tapa viikata vaatteet on idioottimainen keino hankkia ryppyjä vastasilitettyihin vaatteisiin?

Summa summarum: miksi aineellinen ympäristö ja sen järjestys on konmarilaisille niin keskeisen tärkeä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertokaas nyt muutava mullistava asia minkä olette siitä kirjasta oppineet niin harkitsen ostamista.

Oisko vaikka se, että säilytysratkaisuja ja järjestelyä oleellisempaa järjestyksen kannalta on vähemmän tavaraa, eikä lisää tilaa?

Kirjan lukee tunnissa eikä se maksa e-kirjana paljoakaan (välillä ilmainen), mutta hämmentää, miten saatanan vaikeeksi sen lukeminen tehdään. Ehkä ei sitten se prosessi olekaan ajankohtainen. Eläkää sotkussa sit! :D

Ei mitään uutta tietoa tässä.

Ensinnäkin, KonMari ei ole mitään itsestäänselvyyksiä täynnä. Kuinka moni teistä ajatteli alunperin tavaroistaan, että mitä näistä haluan säilyttää, enkä, että mitä näistä (esim vaatekaapin siivouksen yhteydessä) voi ja kannattaa heittää pois?

Toisekseen, se kuuluu tehdä niin kuin kirjassa sanotaan koska se on psykologinen menetelmä joka muokkaa hermoratoja. Vähän kuin se, että uusilla elämäntavoilla kestää kolmisen viikkoa asettua? Täysin sama asia. Siksi se on niin toimiva ja siksi se on niin suosittu, koska se ei ole mitään järjestelyvinkkejä, vaan kyky elää vähemmällä. 

Minä asun kontrollifriikin miehen kanssa. Ei meillä ole koskaan ollut sotkuista. Mutta KonMarin järjestelmän myötä olen luopunut isosta osasta tavarasta, jota en oikeasti tarvitse. En tee enää vähäisiäkään virheostoksia. 

Se, että Marie Kondo on hyvin mahdollisesti ODC ja luoja ties mitä, ei vähennä sitä, etteikö hänen metodinsa olisi toimiva. Päin vastoin - jos joku av-mamma on omillaan keksinyt samat keinot ja "itsestäänselvyydet", mitä Kondo on koko elämänsä OCD:n ja pakkomielteen aikana löytänyt by trial and error, on se tietysti hieno juttu.  

Mutta jos osaa valmiiks jo  olla ostamatta turhaa ja laittaa tarpeettomat kiertoon niin mihin tuota kirjaa tarvitsee? Olen ilmeisesti tietämättäni konmarittanut koko  elämäni kun mulla pääsääntöisesti on vaan tavaraa mikä  tuo mulle mielihyvää ja mitä tarvitsen lähes päivittäin. Olen pyrkinyt luomaan kotiin tyhjää tilaa tiivistämällä ja luopumalla jo vuosia. Ostan harkiten ja vain tarpeeseen. Huomasin viikonloppuna ostoskeskuksessa etten tarvitse sieltä mitään. Ihan ilman konmaria

Normaali ihminen osaa kyllä elää ilman (tavara)kaaosta kotonaan ilman kaiken maailman oppaitakin, sillä maalaisjärkeä sopii käyttää siinäkin asiassa. Tämä konmarina on taas yksi uusi feng shui -juttu: (rikkaat) länsimaiset ihmiset äkkäävät itämailta jonkun "uuden" trendin, jotta hehkuttavat sitten vähän aikaa, koska kaikkien "pitää" sitä hehkuttaa. Homma unohtuu muutamassa kuukaudessa, kun taas jokin uusi fad (suom. muotihullutus, -villitys) valtaa taas alaa. Nämä on niin nähty.

Konmarissa manifestoituu oikeastaan länsimaisen ihmisen aasialaisen kulttuurin naurettava mystifiointi. Kuten täälläkin moni kirjoittaa, "Marie on japanilainen ja kirja noudattaa japanilaista harmonista maailmankuvaa (tms)". Harva kuitenkaan on tutustunut japanilaiseen kulttuuriin tasolla, että voisi näin luokitella kirjan "japanilaisuutta". Oikeastaan kyseessä on siis markkinointitemppu, koska moni länsimainen kuluttaja ostaa vaikka paskaa paketissa, jos siinä on mystisen idän filosofian leima. Kuten 1990-2000 luvuilla oli matkustettava Intiaan henkistymään ja löytämään itsensä slummista.

Konmarin suosio selittyy ankeilla stereotypioilla perinteisestä japanilaisesta/aasialaisesta elämästä: aasialaiset ovat kauniita ja hoikkia, eivät ryppyynny vanhetessaan, ovat harmonisen onnellisia eivätkä kaipaa materiaa, ja elävät kaikki satavuotiaiksi.

Vierailija kirjoitti:

Mutta jos osaa valmiiks jo  olla ostamatta turhaa ja laittaa tarpeettomat kiertoon niin mihin tuota kirjaa tarvitsee? Olen ilmeisesti tietämättäni konmarittanut koko  elämäni kun mulla pääsääntöisesti on vaan tavaraa mikä  tuo mulle mielihyvää ja mitä tarvitsen lähes päivittäin. Olen pyrkinyt luomaan kotiin tyhjää tilaa tiivistämällä ja luopumalla jo vuosia. Ostan harkiten ja vain tarpeeseen. Huomasin viikonloppuna ostoskeskuksessa etten tarvitse sieltä mitään. Ihan ilman konmaria

Voit oppia konmarista niksejä vaateiden säilyttämiseen tai matkalaukun pakkamiseen.

Aikani jaksoin järjestellä vaatteet konmarin tyyliin. Sitten huomasin miten paljon aikaa vie kuuden henkilön pyykkien viikkailu kaappeihin päivittäin. Ei kiitos enää. Nykyään vaatteet on kaapeissa sillä perinteisellä tyylillä viikattuina ja ihan siistit on kaapit.

Vierailija kirjoitti:

Konmarissa manifestoituu oikeastaan länsimaisen ihmisen aasialaisen kulttuurin naurettava mystifiointi. Kuten täälläkin moni kirjoittaa, "Marie on japanilainen ja kirja noudattaa japanilaista harmonista maailmankuvaa (tms)". Harva kuitenkaan on tutustunut japanilaiseen kulttuuriin tasolla, että voisi näin luokitella kirjan "japanilaisuutta". Oikeastaan kyseessä on siis markkinointitemppu, koska moni länsimainen kuluttaja ostaa vaikka paskaa paketissa, jos siinä on mystisen idän filosofian leima. Kuten 1990-2000 luvuilla oli matkustettava Intiaan henkistymään ja löytämään itsensä slummista.

Konmarin suosio selittyy ankeilla stereotypioilla perinteisestä japanilaisesta/aasialaisesta elämästä: aasialaiset ovat kauniita ja hoikkia, eivät ryppyynny vanhetessaan, ovat harmonisen onnellisia eivätkä kaipaa materiaa, ja elävät kaikki satavuotiaiksi.

Mutta tekevät kaikessa onnellisuudessaan pirun paljon itsemurhia. Hassua, että sitä ei kukaan näy muistavan!

http://yle.fi/uutiset/3-8784298

"Karōshi on japania, ja tarkoittaa työstä johtuvaan ylirasitukseen kuolemista. Se on Japanissa virallinen, ja yhä yleistyvä kuolinsyy.

Viimeisen vuoden aikana Japanissa on tehty ennätysmäärä korvausvaatimuksia liittyen ylityöstä johtuviin kuolemiin, yhteensä 1456.

Aiemmin ilmiö liiteettiin erityisesti palkansaajamiehiin, mutta nyt karoshin on huomattu yhä useammin korjaavan nuoria ja naisia.

Viimeisten neljän vuoden aikana alle 29-vuotiaiden työuupumuksesta johtuneet itsemurhat ovat lisääntyneet 45 prosenttia, naisten 39 prosenttia. Ilmiötä selittää erityisesti määräaikaisten ja epätyypillisten työsuhteiden lisääntyminen.

Vuonna 2015 määräaikaisissa työsuhteissa työskenteli 38 prosenttia Japanin työvoimasta, ja heistä kaksi kolmesta oli naisia."

Eikös tuo KonMari sodi itseään vastaan, kun se pitäisi ostaa, mutta samalla ostaa vielä uuden tavaran, jonka pitäisi aika pian tehdä itsenä tarpeettomaksi ja heittää menemään (kirjassa vissiin vielä kehotetaan heittämään roskiin esim. kirpparille viemisen sijaan) ? Monet kirjaan hurahtaneetkin kehottavat ostamaan kirjan ja heidän mielestään netissä olevat ohjeet tai raivaus -ja viikkausvideot eivät riitä.

Vierailija kirjoitti:

Aikani jaksoin järjestellä vaatteet konmarin tyyliin. Sitten huomasin miten paljon aikaa vie kuuden henkilön pyykkien viikkailu kaappeihin päivittäin. Ei kiitos enää. Nykyään vaatteet on kaapeissa sillä perinteisellä tyylillä viikattuina ja ihan siistit on kaapit.

Eikö tämä ollutkaan mikään ihmeiden ihmelääke?

Sinkkumies

Vierailija kirjoitti:

Eikös tuo KonMari sodi itseään vastaan, kun se pitäisi ostaa, mutta samalla ostaa vielä uuden tavaran, jonka pitäisi aika pian tehdä itsenä tarpeettomaksi ja heittää menemään (kirjassa vissiin vielä kehotetaan heittämään roskiin esim. kirpparille viemisen sijaan) ? Monet kirjaan hurahtaneetkin kehottavat ostamaan kirjan ja heidän mielestään netissä olevat ohjeet tai raivaus -ja viikkausvideot eivät riitä.

Komppaan tätä!

Sinkkumies ottaa sukat ja kalsarit suoraan narulta. Sinkkumies on sitä mieltä, että työteon minimointi parantaa arkea. 

Pitäisiköhän kirjoittaa kirja?

Sinkkumies

Lakanapyykit laitetaan pesuun silloin kun ollaan vaihtamassa lakanoita. Suoraan narulta sänkyyn ja taas sängystä lakanat odottamaan pesua. Näin lakanoita ei tarvitse viikata koskaan.

Sinkkumies