Lue keskustelun säännöt.
"Että olkaa kotiäidit hiljaa ja myöntäkää että pääsette hemmetin helpolla."
06.10.2016 |
Niin mä pääsenkin, joissain asioissa. Joissain asioissa taas työssäkäyvä äiti pääsee helpommalla.
Hajoa siihen, mitä olet elämässäsi valinnut! :D
Kommentit (209)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ei ole vaikeaa hommaa olla lapsen kanssa kotona mut itse en jaksaisi .."
Hah hah haa..On se totta. Se että jaksaa istua päivästä toiseen, kuukaudesta toiseen, vuodesta toiseen vain kotonaan rajaten elämänpiirinsä hyvin kapeaksi ja vältellen itsensä haastamista, vaatii kyllä todellista tylsämielisyyttä. Ei siihen moni pystykään, vaan vaatii enemmän haasteita. Mutta suutari pysyköön etc etc.
Ei kaikilla kestä pää tylsyyttä tai sitä turhauttavuutta, mitä pienen lapsen kanssa useimpina hetkinä koetaan, hermostumatta.
Pieni lapsi on myös hyvin tarvitseva ja avuton olento.
Isompien lapsien kotiäitiyttä en oikein ymmärrä, paitsi jos ei onnistu työllistymään, niin minkäs teet.Miksi niin moni muuten tarvitsee ulkoa ohjattua toimintaa, ettei pää hajoa ja tule tylsää? Missä on se oma vastuu, että mitä tekee sen äitiysloman aikana? Miksi ei opettele uutta kieltä, eikö seurata muuta kuin keskustelupalstoja? Istutaan kotona koska ollaan luokiteltu kaikki puistoissa ja kerhoissa käyvät äidit saatanista seuraaviksi :/ Sitten itketään kun on tylsää.
Minä olen ihan tavallinen kaupan kassa. Kotona olin neljä vuotta. Sinä aikana tein kaikkea sitä, mitä en vuorotyön takia päässyt aikaisemmin tekemään: kävin kolme valokuvauskurssia, osallistuin järjestötoimintaan ja tapasin todella paljon uusia ihmisiä lasten kautta. Nyt opiskelen uutta alaa ja kolmas lapsi on vasta vauva. Se verkosto minkä loin kotonaolovuosina, auttoi minua paitsi tähän koulupaikkaan, on myös auttanut saamaan harjoittelupaikan ja toivottavasti töitä koko ensi kesäksi. Hyvä minä ;)
He tavoittelevat jotain sellaista, mikä ei ole ainakaan tavallisen ihmisen tavoitettavissa ja kun eivät sitä saa, eivät yritä mitään.
Mä olen tuo, jolle sä vastasit ja olen samaa mieltä, että tylsyyden tunteen sietämiseksi täytyy keksiä virikkeitä, sekä kilvoitella itsensä kanssa!
Ei sitä kukaan sitä elämää ja harrastuksia sinne kotiin tuo.
En tiedä, mitä nämä nykynuoret naiset oikein ajattelee...
Ei me eletä missään saippuasarjassa, jossa kotihoitajatar leikittää lapset ja ruokakin ilmestyy keittiöstä nenän alle.
Ei kyllä se on tavallisen ihmisen itse tarttuttava siihen soppakauhaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ei ole vaikeaa hommaa olla lapsen kanssa kotona mut itse en jaksaisi .."
Hah hah haa..On se totta. Se että jaksaa istua päivästä toiseen, kuukaudesta toiseen, vuodesta toiseen vain kotonaan rajaten elämänpiirinsä hyvin kapeaksi ja vältellen itsensä haastamista, vaatii kyllä todellista tylsämielisyyttä. Ei siihen moni pystykään, vaan vaatii enemmän haasteita. Mutta suutari pysyköön etc etc.
Ei kaikilla kestä pää tylsyyttä tai sitä turhauttavuutta, mitä pienen lapsen kanssa useimpina hetkinä koetaan, hermostumatta.
Pieni lapsi on myös hyvin tarvitseva ja avuton olento.
Isompien lapsien kotiäitiyttä en oikein ymmärrä, paitsi jos ei onnistu työllistymään, niin minkäs teet.Miksi niin moni muuten tarvitsee ulkoa ohjattua toimintaa, ettei pää hajoa ja tule tylsää? Missä on se oma vastuu, että mitä tekee sen äitiysloman aikana? Miksi ei opettele uutta kieltä, eikö seurata muuta kuin keskustelupalstoja? Istutaan kotona koska ollaan luokiteltu kaikki puistoissa ja kerhoissa käyvät äidit saatanista seuraaviksi :/ Sitten itketään kun on tylsää.
Minä olen ihan tavallinen kaupan kassa. Kotona olin neljä vuotta. Sinä aikana tein kaikkea sitä, mitä en vuorotyön takia päässyt aikaisemmin tekemään: kävin kolme valokuvauskurssia, osallistuin järjestötoimintaan ja tapasin todella paljon uusia ihmisiä lasten kautta. Nyt opiskelen uutta alaa ja kolmas lapsi on vasta vauva. Se verkosto minkä loin kotonaolovuosina, auttoi minua paitsi tähän koulupaikkaan, on myös auttanut saamaan harjoittelupaikan ja toivottavasti töitä koko ensi kesäksi. Hyvä minä ;)
He tavoittelevat jotain sellaista, mikä ei ole ainakaan tavallisen ihmisen tavoitettavissa ja kun eivät sitä saa, eivät yritä mitään.
Mä olen tuo, jolle sä vastasit ja olen samaa mieltä, että tylsyyden tunteen sietämiseksi täytyy keksiä virikkeitä, sekä kilvoitella itsensä kanssa!
Ei sitä kukaan sitä elämää ja harrastuksia sinne kotiin tuo.
En tiedä, mitä nämä nykynuoret naiset oikein ajattelee...
Ei me eletä missään saippuasarjassa, jossa kotihoitajatar leikittää lapset ja ruokakin ilmestyy keittiöstä nenän alle.
Ei kyllä se on tavallisen ihmisen itse tarttuttava siihen soppakauhaan.
Ja vedettävä ne rönttävaatteet päälle ja vietävä ne mukulat sinne puistoon!
Ettei niistäkin tule samanlaisia vetelyksiä...
Miksi luulette että sitä pitää hävetä jos pääsee helpolla? Jokainen elää oman elämänsä ja tekee järjestelyt sen mukaan mitä elämältään haluaa. Mä en kävisi töissä jos ei olisi pakko eikä hävetä yhtään myöntää sitä. En ole kateellinen kuitenkaan kellekään mistään. Olen iloinen kaikkien puolesta jotka pystyvät elämään sellaista elämää kuin haluavat.
Minä olen kotiäiti. Ompa isompi lapseni ihan subjektiivisessa päivähoidossakin jokusen kuukauden!
Minulle kyse ei ole siitä, mikä on helpompaa. Se ei ole tärkeää ollenkaan. Kun on lapsia, sitä haluaa vain heidän parastaan. Olen ollut kotona 3v, pienempi on pian 1,5v ja pakko palata töihin. Rahat alkaa loppua, ja nyt olis tilaisuus saada hyviä töitä, mikä ei ole itsestäänselvyys. Vaihtoehtona olisi laskea elintasoa ja pitää lapset kotona, mutta jotenkin tuntuu että on kuitenkin paras mennä töihin. Pelkona on se, miten pienempi selviää päiväkodista.
Minusta pientä lasta ei saa hoitoon laittaa ellei ole täysi pakko. Ei siellä saa syliä tai tukea tunteiden hallintaan. Tai saa, mutta pienelle liian vähän. Minusta 2-3v on hyvä aika mennä päiväkotiin, jos se lapselle tuntuu sopivalta. Ainakaan omalle 3v:lle aloitus on ollut vain kivaa, tosin tekee lyhyttä päivää. Pienemmän tiedän ikävöivät :(
Ja mitä helppouteen tulee: jos lapsi on hoidossa, joudut huolehtimaan kaikesta säädöstä liittyen hoitoihin, plus ikävöimään lasta. Täysi työpäivä ja siivoukset päälle niin ei se helppoa ole.
Kotiäidille taas lapset ovat kokoajan läsnä. Se on ihanaa, mutta kuluttavaa. Kokoajan pitää jaksaa kuunnella ja hoitaa, ei saa samanlaista vaihtelua kuin työelämässä (esim. kahvitauot). Vaikeina päivinäkin pitää vaan olla empaattinen vaikka tekisi mieli karjua. Kotona on myös yksinäistä, vaikka välillä kavereita näkeekin.
Molemmissa puolensa. Ajattelisin vain perheen parasta. Kumpaa tarvitaan enemmän, rahaa vai aikaa.
Me ollaan kuolevaisia kaikki ja sen edessä on ihan yks ja hailee, onko elänyt elämäänsä tietyn kaavan mukaisesti. Oletko onnellisempi kuollessasi, että olet elänyt jonkun muun/yhteiskunnan silmissä tyydyttävän elämän? Minä en ainakaan. Olen siis ollut kotona kohta 16 vuotta ja varmaan koko lopun elämäni. Ja elänyt mielestäni erittäin rikasta elämää ja ennen kaikkea itseni ja perheeni näköistä elämää. Ja se on loppupelissä tärkeintä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko joku kotiäiti ottaa kantaa siihen, että kotiäitiys ei ole aina mahdollista? Joillakin voi olla taustalla taloudelliset syyt, joillakin esim se, että oma ala on niin kilpailuhenkinen, että työstä ei voi mitenkään jättäytyä vuosiksi pois.
Jostain syystä kukaan kotiäiti ei kommentoi tätä, puhuu vain omasta valinnasta.
Vaihda alaa? Ja en välttämättä usko tuohon väittämääsi. Aina voi jättäytyä pois, jos haluaa. Elämä on.
Tässä tulee se syy, miksi teistä ei pidetä. Ylimielisyys ja silmien sulkeminen toisten realiteeteiltä. Helppo neuvoa toisten elämää ja korottaa omaa itseään, kun tosiasia on se, että oman valinnan mahdollistaa hyväpalkkainen mies. Loppukaneetti: elämä on. Tämä kertookin teistä ihan kaiken tarpeellisen, hyi.
No ihan samalla tapaa se kotiäiti on voinut joutua luopumaan tietystä urasta tai ammatista. Eikä kaikilla kotiäideillä mies tienaa hyvin. Ei minunkaan.
Miksi siis on ollut PAKKO jäädä kotiäidiksi..? En nyt ihan ymmärtänyt perustetta
Öh, ei ole kyse pakosta vaan valinnasta. Sinä valitsit ehkä pitää urasi, joku toinen päätti uhrata sen / siirtää myöhempään / tyytyä vähempään ja valitsi kotiäitiyden. Ihan samalla tapaa se uraäiti voi valita jättäytyä oravanpyörästä pois ja jäädä kotiäidiksi. Toki se tarkoittaa uhrauksia, esim taloudellisia, jokaisen oma valinta se on silti. Useimmat meistä joutuu valitsemaan ja kaikki joutuu tekemään ainakin kompromisseja.
Kotiäidiksi jääminen on valinta. Työnteko ei aina ole. Kaikki eivät kultalusikka suussa syntyneitä, joiden olisi mahdollista elää yhden ihmisen palkalla. Jostain syystä kotiäiti eivät halua tätä sisäistää - ehkä silloin ei voisi haukkua ja syyllistää uraäitejä..?
Tai voihan sitä jättäytyä kotiin ja elää vaikka sossun tuilla, mutta moni haluaa kustantaa ja tarjota lapsilleen esim kodin, terveellistä ruokaa, puhtaat vaatteet ja mahdollisuuden ehkä jopa harrastaa. Vai pitäisikö talo ja auto myydä ja tinkiä lasten hyvinvoinnista, jotta äiti saisi olla kotona?
Omia valintoja ihan kaikki. Jos ei ole varaa, niin ei ole varaa. Jos on varaa, niin sitä sitten on. Jos ura on tärkeämpi, niin se on sitten sitä. Jos omien lasten kanssa oleminen ja koti kiinnostaa enemmän, niin miksei sitä saisi haluta ja toteuttaa, hyvä niin.
Eli... Sinusta ON oma valinta ja EI ole oma valinta? Jos ei ole varaa, ei ole varaa. Miten tämä on oma valinta? Jos mies huonopalkkaisessa työssä, miten se on naisen valinta? Tai mies on vaikka kuollut?
Ai sinä et sitten itse ole valinnut sitä huonopalkkaista, vähän koulutettua
miestä vai? Kyllä minä ainakin ihan itse kumppania etsiessä hain hyvin koulutettua ja viisasta miestä, jolla asiat on kunnossa.
Kuolema on eri asia, se on tragedia, joka voi koskettaa ketä tahansa, missä tahansa elämänvaiheessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pakko vielä sen verran työntää lusikkaa syvemmälle tähän soppaan että kotiäitiys on tutkimusten mukaan lapselle haitallisempaa kuin päivähoito. Tämä on tiedetty jo kauan, joten kotiäitien on turha vedota siihen että lapselle on parempi nysvätä äidin helmoissa kotona.
En nyt puhu mistään alle 2 vuotiaista tosin, vaan esimerkiksi 4 vuotiaista, jotka jo tarvitsevat vertaisiaan ja ryhmätoimintaa normaalin sosiaalisen kehityksen turvaamiseksi.
/48
Hehee, juuri näin.
T: kotiäiti jonka lapset ei sitten millään pärjää koulussa ( 9 on jo huono koenumero ) ja kavereita ei ole ( paitsi kun on paljon ). Yhyy, surkeaa 😭😭
Varmasti paljon riippuu siitä kuinka paljon oikeasti on niiden lasten kanssa. Monet kotiäiti tittelillä oleva hoitaa itseään ja kavereitaan sekä viis veisaa oikeasti lapsistaan. Ei ole säännöllistä ruoka, uni tai ulkoilu aikoja, yhteisestä tekemisestä puhumattakaan. Läsnäolo kirkuu poissa oloaan ja lapset voi huonosti kun millään ei ole mitään väliä. Valitettavan paljon tätä näkee että äiti huutaa lapselleen ei sinne tai mä en lähde sun/teidän kanssa minnekkään kun AINA käyttäydytte huonosti, mieleenkään tällä huutajalla ei tule katsoa peiliin että pitäiskö oikeasti niille lapsille jotain opettaa kotona ennen kauppareissua. Mistä se lapsi voisi osata kun ei opeteta? Ei siellä kohdussa ole kouluja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me2 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ottiko totuus noin koville?
T. Tuon kirjoittanut
Tuskinpa vaan otti koville. Ehkäpä yritti vaan herätellä siihen, että elämä on valintoja ja kaikessa on puolensa. Jos aletaan laskea sitä, kuka pääsee helpoimmalla ja missä, ollaan hakoteillä. Se on täysin turhaa keskustelua, koska se ei johtane mihinkään ratkaisuus tai tuota mitään uutta näkemystä.
Hmm kun kotiäitiys ei ole kaikille taloudellisista syitä mahdollinen vaan se vaatii isältä hyvän palkan. Ehkä tällaisten asenteiden vuoksi teitä kotiäidit inhotaan, elätte jossain ruusunpunaisessa kuplassanne, josta besserwisseröitte muita.
Täällä pastalla taitaa olla toisin päin: ne kotiäidit ovat erittäin kehnosti koulutettuja, hyvin huonosti palkatuissa töissä olevia. Jos tekee kolme lasta saa käteen yhteiskunnalta enemmän kuin mitä jäisi palkasta hoitomaksujen jälkeen. Ei kannata kadehtia, en minä ainakaan niin tee. Nuo kotinjäävät kotirouvat jotka erossa havahtuvat todellisuuteen kyllä säälittää. MItä jää jäljelle erossa jos identiteetti on täysin rakentunut aikuisiksi kasvaneiden lasten äitiyden ja miehen statuksen varaan?
Täällä yksi kotiäiti, joka otti vapaata yrittäjyydestä. Palaan toimitusjohtajaksi siinä vaiheessa, kun pienin aloittaa koulun. Minulla on korkeakoulututkinto alalta, jota rakastan ja viihdyn myös työssäni. Olen virallisesti hoitovapaalla, en nosta palkkaa vaan tuota naurettavan pientä kotihoidon tukea ja lapsilisiä. Osinkoa saan onneksi nostaa vapaasti.
Meillä on neljä lasta, enkä vaihtaisi kotiäitiyttä mistään hinnasta mihinkään muuhun. Töitä ehtii tehdä myöhemminkin.
Tuo karkea yleistyksesi kotiäideistä on mielestäni säälittävä. Paljastat tuossa ehkä pahimman pelkosi tai käyt läpi lapsuuden traumaa - tarkoitatko todellakin, että kotiäitiys on tie eroon, eikä kotiäidillä ole muuta identiteettiä kuin kuvaamasi? Millaisissa oloissa sinä ihmisriepu oletkaan kasvanut?
Tuo ei ole sääliä, vaan vahingoniloa. Millainen ihminen kokee vahingoniloa tuollaisessa tilanteessa? Vain ja ainoastaan sellainen, joka kadehtii kotiin jäävää ja lapsistaan huolta pitävää äitiä, lampsiessaan itse marraskuun räntäsateessa bussipysäkille ja töihin, väsyneenä kiukuttelevaa lastaan perässään päiväkotiin raahaten.
"Tarkoitatko todellakin, että kotiäitiys on tie eroon, eikä kotiäidillä ole muuta identiteettiä kuin kuvaamasi?" - tästä on vain melkoisen paljon tilastotietoa ja konkreettisia esimerkkejä että näin käy hyvin usein.
Kotiäitiys tai -isyys on vapaassa yhteiskunnassa sallittua, aivan kuten työttömyyskin. Tavoiteltavaa se ei silti missään nimessä ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä nainen on naiselle susi.
Tällaisen hokijat voisi laittaa minun puolesta vaikka jonnekin saareen asumaan ihan keskenään. Mäkättäköön siellä.
Jaahas... mä oon hoitanu kotona 3 peräkkäin syntynyttä lasta. Nyt pienim on 2,5 ja olen töissä. Työkseni teen kirjanpitoa, laskutusta jne. Istun 8 h päivässä toimistossa. Kumpiko on rankempaa? Istua 8 h paikoillaan ja näpytellä konetta, juoda kahvit rauhassa ja syödä ruokkiksella aikuisessa seurassa vai olla kotona, selvittää 20 riitaa, vaihtaa vaipat, ulkoilla, siivota kymmenet sotkut, laittaa koko ajan ruokaa, vahtia, viihdyttää jne? Veikatkaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valintoja, valintoja. :) Meinasin itse jäädä kotiäidiksi, mutta haluan elämääni sisältöä matkustelulla ym, joka ei kotiäudin tuilla ole mahdollista. Yksi hailee mulle kuka on töissä, kuka kotona.
Kotona oleminen oli luksusta. Ei aikaisia heräämisiä, ei stressiä eikä jatkuvaa väsymystä.
Vierailija kirjoitti:
"Ei ole vaikeaa hommaa olla lapsen kanssa kotona mut itse en jaksaisi .."
Hah hah haa..
Ei ole vaikea hypätä parvekkeelta, mutta itse en halua sitä tehdä.
Myönnetään pääsen helpolla ja loisin muiden verorahoilla ja tuilla + valitan vauva.fi av palstalla kuinka rankkaa on vaik ei oo.
Aamulla nukutaan pitkään aina :)
Vierailija kirjoitti:
Me2 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ottiko totuus noin koville?
T. Tuon kirjoittanut
Tuskinpa vaan otti koville. Ehkäpä yritti vaan herätellä siihen, että elämä on valintoja ja kaikessa on puolensa. Jos aletaan laskea sitä, kuka pääsee helpoimmalla ja missä, ollaan hakoteillä. Se on täysin turhaa keskustelua, koska se ei johtane mihinkään ratkaisuus tai tuota mitään uutta näkemystä.
Hmm kun kotiäitiys ei ole kaikille taloudellisista syitä mahdollinen vaan se vaatii isältä hyvän palkan. Ehkä tällaisten asenteiden vuoksi teitä kotiäidit inhotaan, elätte jossain ruusunpunaisessa kuplassanne, josta besserwisseröitte muita.
Varsinkin työssäkäyviä yh-äitejä vituttaa teidän ruikutus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ottiko totuus noin koville?
T. Tuon kirjoittanut
Ei ollenkaan! :)
Lisäksi mä olen myös toistaiseksi lompakkoloinen.
Mies valitsi mut, ei toisinpäin.
Mies ei halua, että lähden töihin vielä.
Hän ei tule vaihtamaan mua nuorempaan, sillä olemme olleet pitkän koe ajan yhdessä ennen lapsia.Hyvää päivää kaikille! Lapsettomille ja lapsellisille. :)
a.p
Hienoa, urasi on maailman vanhin ammatti. Sano nyt jo ääneen se että pääset helpolla. Arvostaa et kyll itseäsi voi, etkä muiltakaan sitä vaatia. Toivottavasti sulla ei ole tyttölapsia, vain huntu puuttuu niin oltaisiin aika lähellä erästä uskontokuntaa. Äläkä sitten tee vuosien päästä aloitusta siitä kuinka jäit tyhjän päälle ja mieskin otti sihteerinsä.
Haha tää oli paras kommentti 😃
T. Lapseton joka lukee näitä mammaketjuja vedet silmissä nauraen
Samaa mieltä.
a.p