"Että olkaa kotiäidit hiljaa ja myöntäkää että pääsette hemmetin helpolla."

Vierailija kirjoitti:

Me ollaan kuolevaisia kaikki ja sen edessä on ihan yks ja hailee, onko elänyt elämäänsä tietyn kaavan mukaisesti. Oletko onnellisempi kuollessasi, että olet elänyt jonkun muun/yhteiskunnan silmissä tyydyttävän elämän? Minä en ainakaan. Olen siis ollut kotona kohta 16 vuotta ja varmaan koko lopun elämäni. Ja elänyt mielestäni erittäin rikasta elämää ja ennen kaikkea itseni ja perheeni näköistä elämää. Ja se on loppupelissä tärkeintä :)

Totta, pitää elää itsensä näköistä elämää. Mulle on tärkeää elää myös sitä OMAA elämää, en halua perustaa kaikkea elämässäni miehen ja lapsen ympärille. Haluan myös näyttää lapselle esimerkkiä, köyhyys tulee pahenemaan tulevaisuudessa ja toivon että lapsi hankkii uran ja tasaisen toimeentulon. En toivoisi, että oma lapseni jämähtäisi kotiin miehen ja lasten "armoille". Kaikilla ei myöskään käy sellainen tuuri, että löytävät hyvin tienaavan ja lojaalin puolison, jonka rahoilla voi elää. Toivon että lapsestani tulee itsenäinen ja pärjäävä, kuten minäkin olen.

Nyt ihan oikeesti siskot. Jos käyttäisitte yhtä paljon energiaa johonkin muuhun kuin toisten naisten valintojen kritisointiin, niin mitä kaikkea olisittekaan saaneet aikaiseksi. Rakkautta ja kukkasia vaan kaikille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko joku kotiäiti ottaa kantaa siihen, että kotiäitiys ei ole aina mahdollista? Joillakin voi olla taustalla taloudelliset syyt, joillakin esim se, että oma ala on niin kilpailuhenkinen, että työstä ei voi mitenkään jättäytyä vuosiksi pois.

Jostain syystä kukaan kotiäiti ei kommentoi tätä, puhuu vain omasta valinnasta.

Vaihda alaa? Ja en välttämättä usko tuohon väittämääsi. Aina voi jättäytyä pois, jos haluaa. Elämä on.

Tässä tulee se syy, miksi teistä ei pidetä. Ylimielisyys ja silmien sulkeminen toisten realiteeteiltä. Helppo neuvoa toisten elämää ja korottaa omaa itseään, kun tosiasia on se, että oman valinnan mahdollistaa hyväpalkkainen mies. Loppukaneetti: elämä on. Tämä kertookin teistä ihan kaiken tarpeellisen, hyi.

No ihan samalla tapaa se kotiäiti on voinut joutua luopumaan tietystä urasta tai ammatista. Eikä kaikilla kotiäideillä mies tienaa hyvin. Ei minunkaan.

Miksi siis on ollut PAKKO jäädä kotiäidiksi..? En nyt ihan ymmärtänyt perustetta

Öh, ei ole kyse pakosta vaan valinnasta. Sinä valitsit ehkä pitää urasi, joku toinen päätti uhrata sen / siirtää myöhempään / tyytyä vähempään ja valitsi kotiäitiyden. Ihan samalla tapaa se uraäiti voi valita jättäytyä oravanpyörästä pois ja jäädä kotiäidiksi. Toki se tarkoittaa uhrauksia, esim taloudellisia, jokaisen oma valinta se on silti. Useimmat meistä joutuu valitsemaan ja kaikki joutuu tekemään ainakin kompromisseja.

Kotiäidiksi jääminen on valinta. Työnteko ei aina ole. Kaikki eivät kultalusikka suussa syntyneitä, joiden olisi mahdollista elää yhden ihmisen palkalla. Jostain syystä kotiäiti eivät halua tätä sisäistää - ehkä silloin ei voisi haukkua ja syyllistää uraäitejä..?

Tai voihan sitä jättäytyä kotiin ja elää vaikka sossun tuilla, mutta moni haluaa kustantaa ja tarjota lapsilleen esim kodin, terveellistä ruokaa, puhtaat vaatteet ja mahdollisuuden ehkä jopa harrastaa. Vai pitäisikö talo ja auto myydä ja tinkiä lasten hyvinvoinnista, jotta äiti saisi olla kotona?

Omia valintoja ihan kaikki. Jos ei ole varaa, niin ei ole varaa. Jos on varaa, niin sitä sitten on. Jos ura on tärkeämpi, niin se on sitten sitä. Jos omien lasten kanssa oleminen ja koti kiinnostaa enemmän, niin miksei sitä saisi haluta ja toteuttaa, hyvä niin.

Eli... Sinusta ON oma valinta ja EI ole oma valinta? Jos ei ole varaa, ei ole varaa. Miten tämä on oma valinta? Jos mies huonopalkkaisessa työssä, miten se on naisen valinta? Tai mies on vaikka kuollut?

Mikä on huonopalkkainen mies? Oma saa käteen 1300-1500e /kk. Ja silti meillä on katto pään päällä, aina ruokaa kaapissa ja lapsilla vaatteet päällä. Ja jopa merkkivaatetta eikä mitään rönttäisiä lumppuja.  

Kyllä se vaan on valinta, juuri kenenkään mies ei ole niin surkeapalkkainen ettei kotiin voisi jäädä. Muuten minäkin kuuluisin niihin jotka ei voi jäädä. 

Kompromisseja se toki vaatii, ei voi asua hesan keskustassa tai 150 neliön kivilinnassa, mutta sepä se onkin se arvovalinta mistä tässä on kysymys. 

Monet perheet on kyllä korviaan myöten niin pahoissa veloissa, on iso talolaina, autolainat, opintolainat, visalainat, velat hobbariin ja henkkamaukkaan ja gugguulle. Sitten selitellään kun ei "ole varaa". On sulla, jos lopetat sen snobbailun. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nainen joka jää kotiin 10-15 vuodeksi, ei maksa veroja ja käyttää julkisia palveluja, on mielestäni turhake.

Tällä logiikalla eläkeläiset putoaa samaan kastiin. Ja lapset.

Kotihoidontuesta maksetaan veroa, samoin isyys- ja äitiysrahasta ja kaikista muistakin tuloista, myös eläkkeestä jos se ei ole ihan minimieläke. Että otapa asioista selvää ennen kommntoitia, niin et vaikuta tyhmältä.

Vittu mä oon työtön ja pääsen vielä helpommalla mahtaa vituttaa nostan vaan työttyys rahaa enkä aio edes tehdä töitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me2 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ottiko totuus noin koville?

T. Tuon kirjoittanut

Tuskinpa vaan otti koville. Ehkäpä yritti vaan herätellä siihen, että elämä on valintoja ja kaikessa on puolensa. Jos aletaan laskea sitä, kuka pääsee helpoimmalla ja missä, ollaan hakoteillä. Se on täysin turhaa keskustelua, koska se ei johtane mihinkään ratkaisuus tai tuota mitään uutta näkemystä.

Hmm kun kotiäitiys ei ole kaikille taloudellisista syitä mahdollinen vaan se vaatii isältä hyvän palkan. Ehkä tällaisten asenteiden vuoksi teitä kotiäidit inhotaan, elätte jossain ruusunpunaisessa kuplassanne, josta besserwisseröitte muita.

Täällä pastalla taitaa olla toisin päin: ne kotiäidit ovat erittäin kehnosti koulutettuja, hyvin huonosti palkatuissa töissä olevia. Jos tekee kolme lasta saa käteen yhteiskunnalta enemmän kuin mitä jäisi palkasta hoitomaksujen jälkeen. Ei kannata kadehtia, en minä ainakaan niin tee. Nuo kotinjäävät kotirouvat jotka erossa havahtuvat todellisuuteen kyllä säälittää. MItä jää jäljelle erossa jos identiteetti on täysin rakentunut aikuisiksi kasvaneiden lasten äitiyden  ja miehen statuksen varaan?

Tämä se jaksaa mua täällä ihmetyttää, että miten ihmeessä suurella osalla on se ajatus, että tulee ero ja sitten se kotiäiti jää tyhjän päälle? Miksi tulisi ero? Onko se jokin päätös sille kotiäitiydelle? Entäs jos ei tulekaan? Ja miksi se äiti jäisi tyhjän päälle? Jos oletetaan, että tulee ero, ja mies jää asumaan entiseen asuntoon, niin tottakai äiti sitten etsii itselleen ja lapsille uuden. Jos lapset jää äidille, mies joutuu maksamaan lasten elareita, lisäksi äiti saa lapsilisät, asumistukea, yh-tukea ja jos ei saa töitä, niin työttömyystukea, mahdollisesti toimeentulotukeakin. Että mihin ihmeen tyhjän päälle se nyt jää?

Kyllähän nyt on niin, että on olemassa töitä ja "töitä". Töissä on raskaampaa kuin kotiäitinä, "töissä" taas päinvastoin. Kotiäitiys on sitä paitsi maraton, ei pikajuoksu. Se on pienen kivun sietämistä pitkän aikaa. Kokeillut olen molempia, en tosin kotiäitiyttä kovin pitkää aikaa, sillä lapsista molemmat olivat 1,5 vuotiaita heidät hoitoon viedessäni.

Mitä tulee taloudelliseen puoleen, niin parhaiten kotiäitiys on mahdollista silloin, jos molemmat vanhemmat eivät ole keskituloisia ja omistusasunnollisia. Joko äidillä pitää olla pienet tulot ja perheellä vuokra-asunto tai sitten miehellä isot tulot. Kahdelle keskituloiselle pitkä kotiäitiys ei ole mahdollista, sillä omakotitalon lainanlyhennyksiä ei voi iäisyyksiä siirtää ja muutoinkin menot on mitoitettu kahden ihmisen palkalle sopiviksi. Odotan viimeisilläni kolmatta lasta, eikä meillä ole pitkään kotiäitiyteen varaa, vaikka tulot ennen raskautta ovatkin ihan kohtuulliset (3600 ja 4200 ennen veroja). Omakotitaloamme emme lähde kotiäitiyden vuoksi myymään...

Onhan täällä onneksi niitäkin rehellisiä, jotka myöntävät että kotona olo on helppoa työssäkäyntiin verrattuna. Kummallista on ehkä se, että tässä ketjussa kaikkien puolisot tienaavat satoja tuhansia ja näin ollen kotiäiti ei käy yhteiskunnan pussilla, mutta palsta on suurimman osan ajasta täynnä aloituksia "mistä rahaa kun lapsilisiin on vielä 2 viikkoa" tai "millä rahalla sitä sukset ostetaan kun julma koulu niin vaatii, meillä on neljä muutakin lasta ja mies opiskelija ja minä kotiäiti". Kumma juttu.

Minä voisin kuvitella sanovani jollekin kotiäidille noin, jos kauheasti valittelisi minulle jostain lapsiarkeen liittyvistä asioista tai rahanpuutteesta. Yhteiskunta maksaa aivan hemmetisti perheellisille kaikenmaailman avustuksia ja kaikki tehdään aina lapsiperheet edellä ja heidän ehdoilla. Se ei ole reilua niille, jotka ovat tietoisesti päättäneet olla hankkimatta lapsia ja joutuvat silti maksamaan kaiken näiden kotiäitien puolesta. Joten en hirveästi kotiäitinä alkaisi vinkumaan ja vittuilemaan, koska lapsettomien ja eläkeläisten määrä vain kasvaa. Tämä joukkko voi sitten äänestää esim.lapsiperheitä koskevien leikkausten puolesta. Lapsiperheillä ei ehkä enää kauaa ole auvoisia aikoja.

Mutta minä en kuitenkaan ole katkera kotiäideille, sillä he tekevät juuri niitä asioita, joita minä vieroksun yli kaiken; en ikimaailmassa haluaisi vain lorvia himassa kehittämättä itseäni ja olla hankkimatta cv:n täydennystä vuosien ajalta. En todellakaan haluaisi orjailla vain puolison palkalla (tai varsinkaan yh:na tai edes ottaa riskiä, että joudun yh:ksi), en haluaisi hoitaa lapsia tai olla edes niiden lähellä, en haluaisi kuluttaa päiviäni vain siivoamiseen ja itkuun ja huutoon. Ja sitten loput ajasta yrittää väkisin keksiä jotain tekemistä sisällyttäen lapset jotenkin siihen ja uskotella itselleni ja muille, kuinka elämäni kotiäitinä on mielenkiintoista ja hyödyllistä (esim.perustaa lifestyleblogin, jota kukaan ei lue tai käy mammajumpassa).

En haluaisi olla kotiäiti, sillä uskon, että en todellakaan pääsisi siinä tilanteessa helpolla. Se olisi minulle vaikein ja katastrofaalisin elämäntilanne ikinä. Ei käy kotiäidit kateeksi. Eli en jaksa arvostella tai syyllistää kotiäitejä. Kyllä yhteiskunnassa monet muut loiset pääsevät paljon helpommalla (esim.minunlaiset yksinasuvat osa-aikatyössä käyvät, jotka saavat asumislisää -> ei tarvitse olla kokoaikaa töissä ja silti vuokran saa maksettua ->helppoa elämää).

Pääsen helpolla, koska kuskaan isommat lapseni päiväksi päiväkotiin ja jään kotiin vauvan kanssa. On oikeasti aikaa katsella leffoja, käydä kaffella, jumpassa, ostoksilla jne. Mutta jos noi kaksi isompaa tohottajaa olis kotona, niin asia olis ihan eri, kun koko ajan pitäis järkätä tekemistä, palella puistoissa, kuskata kerhoihin, istua jossain tylsässä perhekerhossa, laittaa isoille ruokaa, siivota niiden jälkiä jne jne. Eli riippuu siitä, hoidatko lapset itse vai hoitaako päiväkoti lapsesi.

Ihan tiedoks vaan sulle ja kaikille muillekkin kotiäitejä haukkuville, että sinäki oot joskus oman äitisi kotiin pakottanu olemalla pieni ja avuton lapsi. Ja mieti miten ihanaa, et on mahollisuus antaa lapsen kasvaa kotona turvallisessa ympäristössä äidin luona ekat vuodet. Säälin niitä, jotka lähtee töihin uuden talon ja auton kiilto silmissä ja raahaa lapsen sen takia päiväkotiin joka aamu. Mikään työ maan päällä ei ole yhtä arvokasta kuin se, että kasvatat ja hoidat lapset, jotka olet Jumalalta lahjaksi saanut. Lapsi on aina lahja ja se kuka katsoo kotiäitejä arvostellen voi miettiä, että eikö itse viimeiseen asti haluaisi niin arvokkaalle asialle hoivaa ja huolenpitoa. Kotiäitiys on mielestäni epäitsekkäin työmuoto maan päällä ja sen takia niin suuressa arvossa minun silmissäni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko joku kotiäiti ottaa kantaa siihen, että kotiäitiys ei ole aina mahdollista? Joillakin voi olla taustalla taloudelliset syyt, joillakin esim se, että oma ala on niin kilpailuhenkinen, että työstä ei voi mitenkään jättäytyä vuosiksi pois.

Jostain syystä kukaan kotiäiti ei kommentoi tätä, puhuu vain omasta valinnasta.

Vaihda alaa? Ja en välttämättä usko tuohon väittämääsi. Aina voi jättäytyä pois, jos haluaa. Elämä on.

Tässä tulee se syy, miksi teistä ei pidetä. Ylimielisyys ja silmien sulkeminen toisten realiteeteiltä. Helppo neuvoa toisten elämää ja korottaa omaa itseään, kun tosiasia on se, että oman valinnan mahdollistaa hyväpalkkainen mies. Loppukaneetti: elämä on. Tämä kertookin teistä ihan kaiken tarpeellisen, hyi.

No ihan samalla tapaa se kotiäiti on voinut joutua luopumaan tietystä urasta tai ammatista. Eikä kaikilla kotiäideillä mies tienaa hyvin. Ei minunkaan.

Miksi siis on ollut PAKKO jäädä kotiäidiksi..? En nyt ihan ymmärtänyt perustetta

Öh, ei ole kyse pakosta vaan valinnasta. Sinä valitsit ehkä pitää urasi, joku toinen päätti uhrata sen / siirtää myöhempään / tyytyä vähempään ja valitsi kotiäitiyden. Ihan samalla tapaa se uraäiti voi valita jättäytyä oravanpyörästä pois ja jäädä kotiäidiksi. Toki se tarkoittaa uhrauksia, esim taloudellisia, jokaisen oma valinta se on silti. Useimmat meistä joutuu valitsemaan ja kaikki joutuu tekemään ainakin kompromisseja.

Kotiäidiksi jääminen on valinta. Työnteko ei aina ole. Kaikki eivät kultalusikka suussa syntyneitä, joiden olisi mahdollista elää yhden ihmisen palkalla. Jostain syystä kotiäiti eivät halua tätä sisäistää - ehkä silloin ei voisi haukkua ja syyllistää uraäitejä..?

Tai voihan sitä jättäytyä kotiin ja elää vaikka sossun tuilla, mutta moni haluaa kustantaa ja tarjota lapsilleen esim kodin, terveellistä ruokaa, puhtaat vaatteet ja mahdollisuuden ehkä jopa harrastaa. Vai pitäisikö talo ja auto myydä ja tinkiä lasten hyvinvoinnista, jotta äiti saisi olla kotona?

Omia valintoja ihan kaikki. Jos ei ole varaa, niin ei ole varaa. Jos on varaa, niin sitä sitten on. Jos ura on tärkeämpi, niin se on sitten sitä. Jos omien lasten kanssa oleminen ja koti kiinnostaa enemmän, niin miksei sitä saisi haluta ja toteuttaa, hyvä niin.

Eli... Sinusta ON oma valinta ja EI ole oma valinta? Jos ei ole varaa, ei ole varaa. Miten tämä on oma valinta? Jos mies huonopalkkaisessa työssä, miten se on naisen valinta? Tai mies on vaikka kuollut?

Mikä on huonopalkkainen mies? Oma saa käteen 1300-1500e /kk. Ja silti meillä on katto pään päällä, aina ruokaa kaapissa ja lapsilla vaatteet päällä. Ja jopa merkkivaatetta eikä mitään rönttäisiä lumppuja.  

Kyllä se vaan on valinta, juuri kenenkään mies ei ole niin surkeapalkkainen ettei kotiin voisi jäädä. Muuten minäkin kuuluisin niihin jotka ei voi jäädä. 

Kompromisseja se toki vaatii, ei voi asua hesan keskustassa tai 150 neliön kivilinnassa, mutta sepä se onkin se arvovalinta mistä tässä on kysymys. 

Monet perheet on kyllä korviaan myöten niin pahoissa veloissa, on iso talolaina, autolainat, opintolainat, visalainat, velat hobbariin ja henkkamaukkaan ja gugguulle. Sitten selitellään kun ei "ole varaa". On sulla, jos lopetat sen snobbailun. 

Olisiko varaa jos teiltä otettaisiin kaikki tuet pois? Enpä usko!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me2 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ottiko totuus noin koville?

T. Tuon kirjoittanut

Tuskinpa vaan otti koville. Ehkäpä yritti vaan herätellä siihen, että elämä on valintoja ja kaikessa on puolensa. Jos aletaan laskea sitä, kuka pääsee helpoimmalla ja missä, ollaan hakoteillä. Se on täysin turhaa keskustelua, koska se ei johtane mihinkään ratkaisuus tai tuota mitään uutta näkemystä.

Hmm kun kotiäitiys ei ole kaikille taloudellisista syitä mahdollinen vaan se vaatii isältä hyvän palkan. Ehkä tällaisten asenteiden vuoksi teitä kotiäidit inhotaan, elätte jossain ruusunpunaisessa kuplassanne, josta besserwisseröitte muita.

Täällä pastalla taitaa olla toisin päin: ne kotiäidit ovat erittäin kehnosti koulutettuja, hyvin huonosti palkatuissa töissä olevia. Jos tekee kolme lasta saa käteen yhteiskunnalta enemmän kuin mitä jäisi palkasta hoitomaksujen jälkeen. Ei kannata kadehtia, en minä ainakaan niin tee. Nuo kotinjäävät kotirouvat jotka erossa havahtuvat todellisuuteen kyllä säälittää. MItä jää jäljelle erossa jos identiteetti on täysin rakentunut aikuisiksi kasvaneiden lasten äitiyden  ja miehen statuksen varaan?

Tämä se jaksaa mua täällä ihmetyttää, että miten ihmeessä suurella osalla on se ajatus, että tulee ero ja sitten se kotiäiti jää tyhjän päälle? Miksi tulisi ero? Onko se jokin päätös sille kotiäitiydelle? Entäs jos ei tulekaan? Ja miksi se äiti jäisi tyhjän päälle? Jos oletetaan, että tulee ero, ja mies jää asumaan entiseen asuntoon, niin tottakai äiti sitten etsii itselleen ja lapsille uuden. Jos lapset jää äidille, mies joutuu maksamaan lasten elareita, lisäksi äiti saa lapsilisät, asumistukea, yh-tukea ja jos ei saa töitä, niin työttömyystukea, mahdollisesti toimeentulotukeakin. Että mihin ihmeen tyhjän päälle se nyt jää?

Eli toisten elätettäväksi vaan? Kuin saastainen loinen. Hyödytän kaikille ihmisille tällä planeetalla ja kuitenkin olettaa että muiden pitäisi hänet elättää.

Tämä on hyvä esimerkki siitä että kyllä niitä sosiaalietuuksia pitää karsia erittäin rankasti.

Vierailija kirjoitti:

Niin mä pääsenkin, joissain asioissa. Joissain asioissa taas työssäkäyvä äiti pääsee helpommalla.

Hajoa siihen, mitä olet elämässäsi valinnut! :D

En hajoa :) Rakastan työtäni, rakastan lapsiani. Ilman työtäni olisi ollut eron jälkeen aika kusessa, nyt pystyin jäämään kaikessa rauhassa lasten kanssa asumaan omakotitaloomme.

Mä kyllä ymmärrän että kotiäideilläkin kiirettä pitää, koska työssä käyvänä sitä vasta tiukilla onkin. Silti en vaihtaisi, en ikinä! Haluan olla muutakin kuin kotipiika, jota ihan rehellisesti sanottuna kukaan ei arvosta, ja jolla ei ole mitään asemaa tässä yhteiskunnassa.  Ja kyllä, olisin aikanaan oikein hyvin voinut jäädä kotiin. En halunnut, koska pystyn enempään.

Ei liene ihme, että nämä ylpeät kotiäidit on lähes järjestäen niitä, joilla ei ole sen kummosempaa ammattia, saati mitään etenemismahdollisuuksia urallaan. Kyllähän sitä lähärinä voi kotonakin häärätä, vaikka enemmän siitä toki hyötyä olisi, jos työllään hyödyttäisi koko yhteiskuntaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me2 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ottiko totuus noin koville?

T. Tuon kirjoittanut

Tuskinpa vaan otti koville. Ehkäpä yritti vaan herätellä siihen, että elämä on valintoja ja kaikessa on puolensa. Jos aletaan laskea sitä, kuka pääsee helpoimmalla ja missä, ollaan hakoteillä. Se on täysin turhaa keskustelua, koska se ei johtane mihinkään ratkaisuus tai tuota mitään uutta näkemystä.

Hmm kun kotiäitiys ei ole kaikille taloudellisista syitä mahdollinen vaan se vaatii isältä hyvän palkan. Ehkä tällaisten asenteiden vuoksi teitä kotiäidit inhotaan, elätte jossain ruusunpunaisessa kuplassanne, josta besserwisseröitte muita.

Täällä pastalla taitaa olla toisin päin: ne kotiäidit ovat erittäin kehnosti koulutettuja, hyvin huonosti palkatuissa töissä olevia. Jos tekee kolme lasta saa käteen yhteiskunnalta enemmän kuin mitä jäisi palkasta hoitomaksujen jälkeen. Ei kannata kadehtia, en minä ainakaan niin tee. Nuo kotinjäävät kotirouvat jotka erossa havahtuvat todellisuuteen kyllä säälittää. MItä jää jäljelle erossa jos identiteetti on täysin rakentunut aikuisiksi kasvaneiden lasten äitiyden  ja miehen statuksen varaan?

Tämä se jaksaa mua täällä ihmetyttää, että miten ihmeessä suurella osalla on se ajatus, että tulee ero ja sitten se kotiäiti jää tyhjän päälle? Miksi tulisi ero? Onko se jokin päätös sille kotiäitiydelle? Entäs jos ei tulekaan? Ja miksi se äiti jäisi tyhjän päälle? Jos oletetaan, että tulee ero, ja mies jää asumaan entiseen asuntoon, niin tottakai äiti sitten etsii itselleen ja lapsille uuden. Jos lapset jää äidille, mies joutuu maksamaan lasten elareita, lisäksi äiti saa lapsilisät, asumistukea, yh-tukea ja jos ei saa töitä, niin työttömyystukea, mahdollisesti toimeentulotukeakin. Että mihin ihmeen tyhjän päälle se nyt jää?

Miksi tulisi ero? No siksi kun puolelle ensimmäisen liiton solmineista tulee, ja 75% uusperheistä. Siksi se ei ole vaan ihmeellinen mahdollisuus joka voi osua joskus jonkun tuntemattoman kohdalle, vaan on aika iso todennäköisyys, että se osuu sinunkin kohdallesi.

Minullekin osui, liitossa jossa en koskaan olisi ajatellut niin käyvän. Mutta ei haitannut, olinhan käynyt töissä ja kerryttänyt omaisuutta, joten siinä oli yksi tosi iso huoli pois. Toisin on ollut kotiäitiystävilläni, jotka ovat eron jälkeen  lähteneet opiskelemaan, yleensä lähäreiksi, koska enää ei ole kunnianhimoa/energiaa mihinkään vaativampaan, tai sinnitelleet aivan sairaissa olosuhteissa vuosia, jotta saavat opinnot tehtyä taloudellisesti turvattuina.

Ja aika ruusuinen käsitys sulla on kyllä noista tuista. Ei niillä oikeasti kovin pitkälle pötkitä, ainakaan jos halutaan että lapset harrastaa jne.

PS. Oli kyllä eron sattuessa kivaa, että pystyi ihan itse jäämään asumaan siihen perheen entiseen asuntoon, eikä tarvinnut muuttaa mihinkään kaupungin vuokrakopperoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko joku kotiäiti ottaa kantaa siihen, että kotiäitiys ei ole aina mahdollista? Joillakin voi olla taustalla taloudelliset syyt, joillakin esim se, että oma ala on niin kilpailuhenkinen, että työstä ei voi mitenkään jättäytyä vuosiksi pois.

Jostain syystä kukaan kotiäiti ei kommentoi tätä, puhuu vain omasta valinnasta.

Vaihda alaa? Ja en välttämättä usko tuohon väittämääsi. Aina voi jättäytyä pois, jos haluaa. Elämä on.

Tässä tulee se syy, miksi teistä ei pidetä. Ylimielisyys ja silmien sulkeminen toisten realiteeteiltä. Helppo neuvoa toisten elämää ja korottaa omaa itseään, kun tosiasia on se, että oman valinnan mahdollistaa hyväpalkkainen mies. Loppukaneetti: elämä on. Tämä kertookin teistä ihan kaiken tarpeellisen, hyi.

No ihan samalla tapaa se kotiäiti on voinut joutua luopumaan tietystä urasta tai ammatista. Eikä kaikilla kotiäideillä mies tienaa hyvin. Ei minunkaan.

Miksi siis on ollut PAKKO jäädä kotiäidiksi..? En nyt ihan ymmärtänyt perustetta

Öh, ei ole kyse pakosta vaan valinnasta. Sinä valitsit ehkä pitää urasi, joku toinen päätti uhrata sen / siirtää myöhempään / tyytyä vähempään ja valitsi kotiäitiyden. Ihan samalla tapaa se uraäiti voi valita jättäytyä oravanpyörästä pois ja jäädä kotiäidiksi. Toki se tarkoittaa uhrauksia, esim taloudellisia, jokaisen oma valinta se on silti. Useimmat meistä joutuu valitsemaan ja kaikki joutuu tekemään ainakin kompromisseja.

Kotiäidiksi jääminen on valinta. Työnteko ei aina ole. Kaikki eivät kultalusikka suussa syntyneitä, joiden olisi mahdollista elää yhden ihmisen palkalla. Jostain syystä kotiäiti eivät halua tätä sisäistää - ehkä silloin ei voisi haukkua ja syyllistää uraäitejä..?

Tai voihan sitä jättäytyä kotiin ja elää vaikka sossun tuilla, mutta moni haluaa kustantaa ja tarjota lapsilleen esim kodin, terveellistä ruokaa, puhtaat vaatteet ja mahdollisuuden ehkä jopa harrastaa. Vai pitäisikö talo ja auto myydä ja tinkiä lasten hyvinvoinnista, jotta äiti saisi olla kotona?

Omia valintoja ihan kaikki. Jos ei ole varaa, niin ei ole varaa. Jos on varaa, niin sitä sitten on. Jos ura on tärkeämpi, niin se on sitten sitä. Jos omien lasten kanssa oleminen ja koti kiinnostaa enemmän, niin miksei sitä saisi haluta ja toteuttaa, hyvä niin.

Eli... Sinusta ON oma valinta ja EI ole oma valinta? Jos ei ole varaa, ei ole varaa. Miten tämä on oma valinta? Jos mies huonopalkkaisessa työssä, miten se on naisen valinta? Tai mies on vaikka kuollut?

Mikä on huonopalkkainen mies? Oma saa käteen 1300-1500e /kk. Ja silti meillä on katto pään päällä, aina ruokaa kaapissa ja lapsilla vaatteet päällä. Ja jopa merkkivaatetta eikä mitään rönttäisiä lumppuja.  

Kyllä se vaan on valinta, juuri kenenkään mies ei ole niin surkeapalkkainen ettei kotiin voisi jäädä. Muuten minäkin kuuluisin niihin jotka ei voi jäädä. 

Kompromisseja se toki vaatii, ei voi asua hesan keskustassa tai 150 neliön kivilinnassa, mutta sepä se onkin se arvovalinta mistä tässä on kysymys. 

Monet perheet on kyllä korviaan myöten niin pahoissa veloissa, on iso talolaina, autolainat, opintolainat, visalainat, velat hobbariin ja henkkamaukkaan ja gugguulle. Sitten selitellään kun ei "ole varaa". On sulla, jos lopetat sen snobbailun. 

Minulla ei ole lapsia, asun yksin, käyn töissä ja saan käteen kuussa 1400 € ja kyllä tekee välillä todella tiukkaa laskujen, lainalyhennysten ja vuokran maksun jälkeen. Enkä edes ole mikään tuhlari! Ei puhettakaan, että ostelisin itselleni jotain merkkivaatteita tai jos ostan, niin satsaan kerran vuodessa johonkin hyödylliseen, kuten hyvään talvitakkiin tai ulkoilujalkineisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko joku kotiäiti ottaa kantaa siihen, että kotiäitiys ei ole aina mahdollista? Joillakin voi olla taustalla taloudelliset syyt, joillakin esim se, että oma ala on niin kilpailuhenkinen, että työstä ei voi mitenkään jättäytyä vuosiksi pois.

Jostain syystä kukaan kotiäiti ei kommentoi tätä, puhuu vain omasta valinnasta.

Vaihda alaa? Ja en välttämättä usko tuohon väittämääsi. Aina voi jättäytyä pois, jos haluaa. Elämä on.

Tässä tulee se syy, miksi teistä ei pidetä. Ylimielisyys ja silmien sulkeminen toisten realiteeteiltä. Helppo neuvoa toisten elämää ja korottaa omaa itseään, kun tosiasia on se, että oman valinnan mahdollistaa hyväpalkkainen mies. Loppukaneetti: elämä on. Tämä kertookin teistä ihan kaiken tarpeellisen, hyi.

No ihan samalla tapaa se kotiäiti on voinut joutua luopumaan tietystä urasta tai ammatista. Eikä kaikilla kotiäideillä mies tienaa hyvin. Ei minunkaan.

Miksi siis on ollut PAKKO jäädä kotiäidiksi..? En nyt ihan ymmärtänyt perustetta

Öh, ei ole kyse pakosta vaan valinnasta. Sinä valitsit ehkä pitää urasi, joku toinen päätti uhrata sen / siirtää myöhempään / tyytyä vähempään ja valitsi kotiäitiyden. Ihan samalla tapaa se uraäiti voi valita jättäytyä oravanpyörästä pois ja jäädä kotiäidiksi. Toki se tarkoittaa uhrauksia, esim taloudellisia, jokaisen oma valinta se on silti. Useimmat meistä joutuu valitsemaan ja kaikki joutuu tekemään ainakin kompromisseja.

Kotiäidiksi jääminen on valinta. Työnteko ei aina ole. Kaikki eivät kultalusikka suussa syntyneitä, joiden olisi mahdollista elää yhden ihmisen palkalla. Jostain syystä kotiäiti eivät halua tätä sisäistää - ehkä silloin ei voisi haukkua ja syyllistää uraäitejä..?

Tai voihan sitä jättäytyä kotiin ja elää vaikka sossun tuilla, mutta moni haluaa kustantaa ja tarjota lapsilleen esim kodin, terveellistä ruokaa, puhtaat vaatteet ja mahdollisuuden ehkä jopa harrastaa. Vai pitäisikö talo ja auto myydä ja tinkiä lasten hyvinvoinnista, jotta äiti saisi olla kotona?

Omia valintoja ihan kaikki. Jos ei ole varaa, niin ei ole varaa. Jos on varaa, niin sitä sitten on. Jos ura on tärkeämpi, niin se on sitten sitä. Jos omien lasten kanssa oleminen ja koti kiinnostaa enemmän, niin miksei sitä saisi haluta ja toteuttaa, hyvä niin.

Eli... Sinusta ON oma valinta ja EI ole oma valinta? Jos ei ole varaa, ei ole varaa. Miten tämä on oma valinta? Jos mies huonopalkkaisessa työssä, miten se on naisen valinta? Tai mies on vaikka kuollut?

Mikä on huonopalkkainen mies? Oma saa käteen 1300-1500e /kk. Ja silti meillä on katto pään päällä, aina ruokaa kaapissa ja lapsilla vaatteet päällä. Ja jopa merkkivaatetta eikä mitään rönttäisiä lumppuja.  

Kyllä se vaan on valinta, juuri kenenkään mies ei ole niin surkeapalkkainen ettei kotiin voisi jäädä. Muuten minäkin kuuluisin niihin jotka ei voi jäädä. 

Kompromisseja se toki vaatii, ei voi asua hesan keskustassa tai 150 neliön kivilinnassa, mutta sepä se onkin se arvovalinta mistä tässä on kysymys. 

Monet perheet on kyllä korviaan myöten niin pahoissa veloissa, on iso talolaina, autolainat, opintolainat, visalainat, velat hobbariin ja henkkamaukkaan ja gugguulle. Sitten selitellään kun ei "ole varaa". On sulla, jos lopetat sen snobbailun. 

Minulla ei ole lapsia, asun yksin, käyn töissä ja saan käteen kuussa 1400 € ja kyllä tekee välillä todella tiukkaa laskujen, lainalyhennysten ja vuokran maksun jälkeen. Enkä edes ole mikään tuhlari! Ei puhettakaan, että ostelisin itselleni jotain merkkivaatteita tai jos ostan, niin satsaan kerran vuodessa johonkin hyödylliseen, kuten hyvään talvitakkiin tai ulkoilujalkineisiin.

Ja lisään vielä, että minulla on vain yksi laina ja se on autolaina, jota lyhennän 250 €/kk ja minulle auto on pakollinen työmatkan takia.

Tottakai viisas ottaa kaikki tuet irti mitä vain saa, niinhän ne ihmiset verokikkaileekin etttei vaan tarvitsisi maksaa yhteiskunnalle veroja. Rikollistahan ei ole hakea tukia, jos ne kerran on haettavissa, yritä sinä vain kateellinen pysyä nahoissasi ja maksele vain kiltisti täydet määrät kaikesta yhteiskunnalle.

Lapset kannattaisi viedä hoitoon hyvään tarhaan ainakin 3 -vuotiaasta ylöspäin jo lapsen kehityksenkin takia.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kokemusta sekä kotona olosta että työelämästä. Töissäolo on n. 1000 x helpompaa ja lisäksi siitä vielä maksetaan. Aivan ehdottomasti raskaampaa on olla kotona 3 lapsen kanssa kuin töissä ainakin minun tapauksessani. En todellakaan koe että kotona pääsisin helpolla, päin vastoin. Töissä voin keskittyä yhteen asiaan eikä kolme ihmistä ole roikkumassa ja vaatimassa jakamatonta huomiotani. Työkaverit myös osaavat syödä itse sekä käydä vessassa ja pukea. Jne., kyllä varmaan jokainen osaa kuvitella.

Kyllä minulla on kotona lasten kanssa ihan mukavaa ja koen sen oikein tärkeäksi hommaksi. Mutta helpompaa se ei missään tapauksessa ole.

Millaset lapset sulla on kun on noin vaikeaa niiden kanssa? Ystävälläni on 7 lasta ja hänestä on tosi kivaa olla kotona heidän kanssa kotiäitinä. Minä olen taas tyytyväinen 2 lapsen työssä käyvä äiti. Kumpikaan meistä ei koe elämäänsä kurjaksi, rankaksi tai synkäksi. Mietin vaan millaisia lapsia täällä palstalla roikkuvilla oikein on, kun niiden kanssa on niin järkyttävän työlästä ja raskasta kotona olla..?