Aloin seurustella, ystävämies suuttui

Kyllä kaveripohjalta syntyy pysyviä parisuhteita. Opiskeluaikoina käytiin kaikissa juhlissa, tempauksissa, jos vaikka missä aina vähän sillä mielellä, että löytyiskö se kundikaveri, edes väliaikainen. Opiskelukaverille kävi köpelösti ja rakastui homoon. Uskalsi kertoa tunteistaan ja tämä nuorukainen sitten sanonut, että ketään muuta naista ei ottaisi, jos vain olisi hetero. Mutta kaveriani alkoi piirittämään toinen mies, ei yhtä komea tai puhelias. Ystävyys syntyi, mies kertoi ihastumisestaan ja kaverini sanoi, ettei koskaan voi olla muuta kuin kaveri. Aikaa meni jonkin verran, mutta jotain tapahtui. Luultavasti kaverini huomasi, etteivät komeat seuramiehet loppujen lopuksi ole hänen mieleensä ja rakastui vakaaseen, turvallisen oloiseen "mörökölliin". Ovat edelleen naimisissa, teinien vanhempia ja tyytyväisiä valintoihinsa ja elämäänsä. Tämä homomies kuuluu heidän läheisiin ystäviin, esikoisen kummisetä. Minun kohtaloni oli säheltää vähän läpi opiskeluvuosien. Omani osui kohdalle ulkomaanmatkalla, samassa hotellissa asuttiin ja uima-altaalla tavattiin. Oli ihana loma! Enää en jokainen päivä ole lomatunnelmissa, mutta hyvältä tuntuu silti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos miehet ovat ystäviä keskenään, niin siihen ei tavanomaisesti liity esim. koskettamista, syvälle silmiin katsomista tai tunteista puhumista. Jotkut naiset taas saattavat tehdä näin "vain ystävä-miehille", mikä poikkeaa niin suuresti monien miesten kokemuksesta siitä, mikä menee vain ystävyyden rajoihin, että väärinkäsityksen vaara on olemassa. Ja kyllä mieskin saattaa olla sen verran tunteellinen hölmö, että toivoo naisen ajan kuluessa huomaavan, että mies on sittenkin muutakin kuin kaveriainesta (henkistä kasvua ja silleen...), vaikka nainen on joskus aiemmin tehnyt selväksi, ettei muussa mielessä kiinnosta.

Nyt oli niin asiallinen kommentti, että postaan tässä komppauksen. Juuri näin on asia.

Miesten ystävyyteen ei tosiaankaan liity yleensä koskettamista tai muutakaan yllä mainittua. On ihan selvä mahdollisuus tulla noilla väärinymmärretyksi.

Yleensäkin miehen maailmassa ei juuri ole hellyydenosoituksia äitiä ja seurustelukumppaneita lukuun ottamatta. Toisiaan kohtaan miehet ovat veljellisiä, eivät hempeitä.

M24

Vai ei muka liity koskettamista? Tai hempeilyä? Mitäs se sitten muka on, kun joukkuekaveria läiskitään selkään? Tai työkaveria? Miehetkö eivät koskaan hempeile tyyliin: "Oot muuten tosi asiallinen jätkä!"

Kai tuota joissain urheilu- tai muissa miesporukoissa tapahtuu, mutta ei missään sellaisessa jossa minä olisin mukana. Minua koskettaa useimmin parturini, siis kerran kuukaudessa tai parissa.

Vierailija kirjoitti:

Itse olin nuorempana juuri tuollainen kamupoika koska ihan oikeasti luulin että tytöt tykkää siitä kun "et yritä  mitään", kun he kuitenkin julkisesti aina haukkuu niitä seksinperässä juoksijoita niin sitä herkkä romantikkopoika kuvittelee että kun ensin osoitat olevasi hyvä ystävä tytölle niin hän rakastuu sinuun ja seksi tulee sitten mukaan joskus myöhemmin. Näin siis nuorena ja tyhmänä kuvittelin. Vaikka osittain tuo menen nuoruuden ja tyhmyyden piikkiin, niin väittäisin silti että tuossa on kyllä naisilla ja ympäröivällä kulttuurillakin osansa, eli aika usein naiset toimii toisella tavalla kuin sanovat.

Kamumies-ilmiö on jopa niin yleinen että siitä on tehty parodinen laulu: http://www.mikseri.net/artists/casey-ryback-katkotut-kadet/kamumies/514…

Naiset eivät luvanneet kiinnostua sinusta. He sanoivat että eivät pidä vonkaajista ja luulit sen olevan lupaus kiinnostua sinusta kunhan et vonkaa. Et ole yhtään viisastunut, kun ilmeisesti edelleen kuvittelet naisten johtaneen sinua jotenkin harhaan.

Täällä on joillakin väärinkäsitys tuosta seksin vonkaaminen vs. kamupoika -asiasta. Naiset valittaa, että jotkut miehet on VAIN seksin perässä. Ei naiset toivo, että kiinnostunut mies olisi kuin kamupoika. Naiset toivoo, että mies on parisuhteen (johon sisältyy seksiä, mutta ei pelkkää seksiä) perässä.

Willy Loman kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos miehet ovat ystäviä keskenään, niin siihen ei tavanomaisesti liity esim. koskettamista, syvälle silmiin katsomista tai tunteista puhumista. Jotkut naiset taas saattavat tehdä näin "vain ystävä-miehille", mikä poikkeaa niin suuresti monien miesten kokemuksesta siitä, mikä menee vain ystävyyden rajoihin, että väärinkäsityksen vaara on olemassa. Ja kyllä mieskin saattaa olla sen verran tunteellinen hölmö, että toivoo naisen ajan kuluessa huomaavan, että mies on sittenkin muutakin kuin kaveriainesta (henkistä kasvua ja silleen...), vaikka nainen on joskus aiemmin tehnyt selväksi, ettei muussa mielessä kiinnosta.

Nyt oli niin asiallinen kommentti, että postaan tässä komppauksen. Juuri näin on asia.

Miesten ystävyyteen ei tosiaankaan liity yleensä koskettamista tai muutakaan yllä mainittua. On ihan selvä mahdollisuus tulla noilla väärinymmärretyksi.

Yleensäkin miehen maailmassa ei juuri ole hellyydenosoituksia äitiä ja seurustelukumppaneita lukuun ottamatta. Toisiaan kohtaan miehet ovat veljellisiä, eivät hempeitä.

M24

Vai ei muka liity koskettamista? Tai hempeilyä? Mitäs se sitten muka on, kun joukkuekaveria läiskitään selkään? Tai työkaveria? Miehetkö eivät koskaan hempeile tyyliin: "Oot muuten tosi asiallinen jätkä!"

Kai tuota joissain urheilu- tai muissa miesporukoissa tapahtuu, mutta ei missään sellaisessa jossa minä olisin mukana. Minua koskettaa useimmin parturini, siis kerran kuukaudessa tai parissa.

Niin, ovathan ihmiset erilaisia. Eivät kaikki ole ulospäinsuunteutuneita. En minäkään koskaan koskettele, katso syvälle silmiin tai puhu tunteistani naispuolistenkaan kaverien kanssa, saati miespuolisten. Kuten tuo aikaisempi kirjoittaja sanoi naisten tekevän. Taas kerran mennään pahasti metsään, kun aletaan hokea "naiset sitä, miehet tätä..." Paljon parempi olisi jako vaikka introvertteihin ja ekstrovertteihin kuin miehiin ja naisiin. Tai ainakin hyödyllisempi ihmisten ymmärtämisen kannalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan nainen ei ole näin neuvonut toimimaan. Seksinvonkaaminen on kuitenkin pikkuisen eri asia kuin se, ettei saa suutaan auki todellisista haluistaan. Jos käyttäydyt kuin kaveri enkä koskaan ilmaise, että olisi kiinnostusta muuhunkin, et voi myöskään olettaa mitään muuta tapahtuvan. Ei kai aikuiset miehet mitään lapsia ole, että naisen tule paapoa? ja heidän puolestaan hoitaa jopa tällaiset asiat? 

Onneksi itselleni on sattunut miehiä jotka ovat suoraan sanoneet toiveensa. 

Huom. kuten mainitset, *miehet ovat sanoneet toiveensa*... eli tässä tilanteessa asetat oman passiivisuutesi normiksi ja miehille taas aktiivisuuden. Se siitä "me naiset suhtaudumme kaikkiin samoin, ja kaikkien tulisi toimia kuten meidän, niin kaikki olisi hyvin. Kaksoisstandardit...

Ja en ole katkeroitunut, vaan koetan vain huvittuneena osoittaa, että joskus sitä malkaa on kumman vaikea huomata omasta silmästä.

Onpas taas kummallista tulkintaa. Kai se nyt kiinnostuksensa ilmaisee kenellä se on? samalla tavalla itse olen ilmaissut miehille, kenen kanssa olen halunnut tehdä lähempää tuttavuutta. Nykyinen mieheni otti minuun kontaktin, mutta itse olen aloittanut pari seksisuhdetta esimerkiksi. Kyllä se tuntuu, että olet nyt sinä kenelle tämä on jotenkin ylitsepääsemättömän vaikeaa. 

Oho! Haluatko mitalin?

Onko sulla joku vakava katkeruusongelma? Ihan kuule näin on toimittu omassa kaveripiirissäni aina - miesten ja naisten puolelta. Ei ole mitään ihmeellistä eikä erikoista. 

ei tämän keskustelun idea on se, että naisen vastuulla on aina tehdä aloite seksiin ja parisuhteeseen? 

kyllä normaaleissa suhteissa se tekee aloitteen, kenellä kiinnostusta on. en ole koskaan törmännyt tilanteeseen, että olisi jotenkin enemmän miehet tai naiset. Itse olen naisena tehnyt aloitteita useaan suhteeseen ja itseäni kohtaan on tehty aloitteita. Joskus onnistaa, joskus ei. sellasta se elämä on. 

ei voi kuitenkaan vaan maata passiivisena paikalaan ja ihmetellä kun ei miehet tai naiset heittäydy syliin joka puolelta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö miehille ikinä käy niin että joku nainen on nätti ja ystäväksi kelpaavasti kiva mutta ihastumista ei vaan tapahdu? Jotain seksuaalista vetovoimaa varmasti olisi, mutta ei halua seurustella.

Miksi naiset eivät ymmärrä että se ihastuminen johtuu juurikin tuosta seksuaalisesta vetovoimasta.

Onko miehet sitten ihastuneita kaikkiin nätteihin naisiin joiden kanssa on puheväleissä? :D

Tässä nyt pitää erottaa se miten naiset ymmärtävät sanan nätti ja miten taas miehet. Katsos kun kauneus on katsojan silmässä ja kaikki miehet eivät pidä sinuakaan nättinä vaikka olisitkin nätti näin yleisesti puhuttaessa.

Asiahan on juuri näin. Aika pelottavaa, että tämä on ollut jotenkin muka epäselvää naisille. Mutta näin se vain on. Miestä ei estä ihastumasta naiseen muuta kuin ikä (liian nuori tai vanha), ulkonäkö, etäisyys (asuu jossain hevon kuusessa, joten ei kannata) tai sukulaisuussuhde. Tämä siis noin niin kuin normi miehellä. Jotkuthan menee serkkujensakin kanssa naimisiin, mutta itse en ehkä menisi. Kemioiden kohtaaminen on lähinnä sitten sitä, että ei jaksa kuunnella kun nainen selittää ja höpöttää kaikkea jonnin joutavaa. Muuten miehet ei välitä kemioista paskaakaan.

Mutta voisitko ystävystyä sellaisen naisen kanssa, johon et ole ihastunut? Siis liian vanhan tai nuoren, ruman, kaukana asuvan tai sukulaisen? Vai arvotatko todella naiset niin, että tällaisella naisella ei voi olla mitään arvoa, joten et vaivaudu edes tutustumaan tai olemaan ystävällinen?

Valtaosa naisista nimittäin pitää itsestäänselvänä sitä, että ihmisille ollaan ystävällisiä silloinkin, kun heistä ei odoteta hyötyä. Siksi ne seksuaalisesti epäkiinnostavat miehetkin ovat edelleen potentiaalisia ystäväehdokkaita. Heillä on edelleen arvoa ihmisenä ja persoonana vaikka he eivät olekaan romanttisen kiinnostuksen kohteita. Surullista huomata, että ilmeisesti on oikeasti olemassa iso joukko miehiä, jotka eivät ajattele toisista ihmisistä näin.

Vierailija kirjoitti:

ei tämän keskustelun idea on se, että naisen vastuulla on aina tehdä aloite seksiin ja parisuhteeseen? 

kyllä normaaleissa suhteissa se tekee aloitteen, kenellä kiinnostusta on. en ole koskaan törmännyt tilanteeseen, että olisi jotenkin enemmän miehet tai naiset. Itse olen naisena tehnyt aloitteita useaan suhteeseen ja itseäni kohtaan on tehty aloitteita. Joskus onnistaa, joskus ei. sellasta se elämä on. 

ei voi kuitenkaan vaan maata passiivisena paikalaan ja ihmetellä kun ei miehet tai naiset heittäydy syliin joka puolelta. 

Veikkaisin kuitenkin näin miehenä, että se on vähintään 80% miesten harteilla, muuten mä en mitenkään osaisi järjellä selittää sitä, että varhaisteini-iän jälkeisen noin 20 vuoden aikana yksikään nainen ei kertaakaan ole ruvennut iskemään minua, saati tekemään aloitetta suhteeseen. Tai sitten vaan olen todella vastenmielinen, jota  vastaan taas puhuu se, että kaverien tyttöystävät ovat kyllä huppelipäissään kovasti kehuneet, halailleet ja pusutelleet - ehkä vain miellyttääkseen toki, mutta kai sekin tekisi tiukkaa, jos olisin niin sysiällö.

Ja joo, olen myös niitä miehiä, jotka ovat poikuudesta asti kuvitelleet, että on oikein yrittää ensin tutustua naiseen ihmisenä ja vasta sitten iskukohteena. Ilmankos edelleen sinkku...

Willy Loman kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Willy Loman kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Willy Loman kirjoitti:

Satunnainen käyttäjä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo on seuraus feminismistä kun  miehille uskotellaan että olemalla ensin naiselle kaveri ja ystävällinen jne. pääset hänen suosioonsa ja että seksin vonkaaminen on sikamaista ja ei-toivottavaa. Sitten nämä ritarilliset kamupojat päätyy just sinne kamusektorille vaikka ovat tehneet kaiken juuri niin kuin naiset ovat neuvoneet.

Minusta tuo on oikeastaan vähän petollista niiden miesten puolelta. Siis naisten pitäisi osata päätellä pelkistä ystävyyden osoituksista että mies on kiinnostunut? Maailma on kivoja ja ystävällisiä miehiä pullollaan, ei minulla ainakaan pää kestäisi alkaa arvioimaan ketkä kaikki heistä yrittävätkin viestittää jotain muuta.

Mies, jos olet naisesta kiinnostunut, rohkaistu sanomaan se reilusti ääneen. Näin teki nykyinen kumppanini, ja hyvällä menestyksellä.

Ap

Minusta se on petollista, että naiset sanoo haluavansa kiltin miehen joka on ystävällinen eikä vonkaa seksiä, mutta sitten kuitenkaan eivät sellaista halua vaan pöksyt kostuu niistä seksiä vonkaavista pahoista pojista.

Tämä voi tulla sinulle järkytyksenä, mutta ainakin minä olen seurustellut pelkästään ensiksi mainitsemaasi luokkaan kuuluvien miesten kanssa. Jokainen heistä on ystävällisyydestään ja kiltteydestään huolimatta osannut ilmaista ääneen olevansa kiinnostunut.

Ap

Joo joo, aivan sama. Fakta on kuitenkin se, että miehille oikeasti uskotellaan että tuollaisesta käyttäytymisestä naiset tykkää, siis tuosta kamupoikailusta. Et voi oikeasti olla niin naiivi ettet tätä ole huomannut? Tämäkin palsta on täynnä näitä "hyi seksinvonkaajamiehet ällöttää", sitten nuoret ja herkät miehet luulee että tuollaisella kamupoikakäytöksellä nainen huomaa että miten hieno mies hän on kun ei vonkaa seksiä jne. Tyhmäähän se on joo, mutta näin siinä vaan käy, jos naiset eivät ole rehellisiä sen suhteen mistä tykkäävät.

Öö siis missä vaiheessa miehille on sanottu, että naiset tykkäävät kun mies ei tee aloitetta ja pysyy vapaana tavatakseen ihan kenet haluaa, eikä halua just sua? Itse tykkään miehistä, jotka ei ehdottele, käy päälle ja kykenee kaveruuteen seurustelusuhteessakin (eikä seksisuhde ole se pääasia, vaikka oleellinen onkin) mutta kyllä mä romantiikkaa suhteeseen haluan ja sitoutumistakin. Ei todellakaan nappaa se, että toinen on kaveria, jos olen kiinnostunut, sillä silloinhan se mies varaa oikeuden katsella muita koko ajan. How hot is that?

No, itse teen aloitteen jos olen kiinnostunut, mutta jos en tohtisi, niin en laskisi vuosia kaverina pysyvää miestä itsestäni kiinnostuneisiin.

Minä kiinnostuin tytöistä joskus 80-luvun puolivälissä ja niihin aikoihin varmaan aloin kiinnittää huomioni myös siihen mitä suhteista sanottiin. Isääni voi hyvin pitää jännämiehenä, mutta ainut oppi minkä kotoa sain, oli hänen kehotus tehdä asiat eri tavalla kuin hän oli tehnyt. Koulun ja tiedotusvälineiden kautta tehtiin selväksi, että naisiin pitää suhtautua kunnioituksella, kaikkinainen ahdistelu oli kielletty, jne. Näiden käskyjen "mitä se on" -osuus jätettiin kertomatta, joten se piti keksiä itse. Minä päädyin rajoittavimpaan mahdolliseen tulkintaan.

Esiteini-iässä suurin mahdollinen häpeä oli jäädä kiinni kiinnostuksesta jotain tyttöä kohtaan, jolloin pilkka oli armotonta niin tyttöjen kuin poikien taholta. Minulla häpeä jäi päälle silloin kun muut osasivat siitä luopua. Kai se johtui siitä, että en tiennyt mitään hyväksyttävää tapaa osoittaa kiinnostustani, vaan tulkitsin sen kaiken ahdisteluksi.

Opiskeluaikaan alkoholi sitten tasoitti tietä ja suhdekin syntyi. Silloinkaan ei oikeastaan ollut mitään seurusteluvaihetta vaan ainejärjestön bileistä päädyttiin sänkyyn ja suoraan muutaman vuoden kestäneeseen yhdessäoloon. Kun erosta viimein toivuin, olinkin jo työelämässä ja siitä alkaen lähes kaikki tuntemani naiset ovat olleet työkavereita. Ammattini luonteesta johtuen se on aika pieni toisensa tuntevien ihmisten joukko, joten askeleet kiinnostuksen osoittamiseksi on otettava hyvin varoen, jotta epäonnistumisesta aiheutuvat vahingot saadaan minimoitua. 

Yritän siis suhteeseen ystävyyden kautta, koska muuta en osaa tai tunne luvalliseksi tehdä. Ratkaisuehdotuksia vastaanotetaan :-)

Voi hitsi. Ehkä se ongelma on siellä, että vaikka saitkin ohjeen tehdä kaiken toisin, niin miten ihmeesssä päädyit silti arvottamaan myös itsesi niin matalalle, ettet vain ota naista, joka sinua kiinnostaa?

Tätä on vaikea selittää ja vielä vaikeampi ymmärtää, mutta minussa istuu tiukasti käsitys, että niin ei ole lupa tehdä. Se voi olla opittuna lapsuuskodista, jossa kaikkeen piti pyytää lupa ja oli väärin ja häpeällistä jos pyysi sellaista mistä kieltäydyttiin. Piti siis jotenkin etukäteen osata päätellä, mihin pyyntöön suostuttaisiin. Epävarmoissa tilanteissa oli turvallisinta olla pyytämättä.

Koskeeko sama olo tilanteita, joissa pyytää palkankorotusta, pyytää tulla valituksi uuteen työpaikkaan, pyytää saada syödä se viimeinen pulla tarjoilulautaselta? Niissäkin kaikissa vastaus saattaa olla ei, etkä pysty ennakoimaan onko.

Sitä viimeistä pullaa olen sen sijaan jäänyt kaipaamaan.

Tuli tuosta viimeisestä pullasta vielä mieleeni, että minulla yksi tärkeä syy jättää pyytämättä on, että pyyntö voisi asettaa kohteensa epämukavaan tai noloon tilanteeseen. Pyyntö voi vaikka paljastaa jonkin laiminlyönnin tai pyynnön kohde voi kokea velvollisuudekseen suostua sellaiseen mitä ei oikeastaan haluaisi tehdä.

Voin kertoa esimerkkitapauksen työmatkalta, jolla pysähdyin työkaverini kanssa erään kollegan luo yöksi. Tunsin nämä naiset jo vuosien ajalta ja olimme ajoittain hyvinkin tiiviisti tekemisissä töissä ja töiden ulkopuolellakin. Talon emäntä tarjosi iltapalaksi leipää, juustoa ja kurkkua, mikä näille kahdelle naiselle hyvin riittikin. Minulle sen sijaan jäi nälkä, mutta en kehdannut pyytää lisää, koska se olisi voinut nolata talon emännän. Sen sijaan livahdin yöllä kenenkään tietämättä grillille ja pääsin yhtä huomaamatta takaisin yösijakseni annettuun piharakennukseen. Pyytäminen oli minulle mahdotonta, vaikka siitä objektiivisesti ajatellen ei olisi sen enempää kieltäydytty kuin nolostuttukaan.

Minulla on uusi teoria.

Mies ja nainen ei voi olla kavereita ellei mies ole homo. PAITSI, jos mies on harrastanut seksiä naisen kanssa. Silloin seksuaalinen jännite kahden välillä loppuu, joten ystävyys toimii paljon helpommin.

No, näin ainakin omalla kohdalla. Vitustako minä tiedän.

No ei mieskään voi pitää naispuolista ystävää. Jos tulee puolikaskin kaunis sana vieraalle naiselle JA vaimoke kuulee sen niin kyllä mies joutuu kotkan raatelemaksi..

Vasarapää kirjoitti:

No ei mieskään voi pitää naispuolista ystävää. Jos tulee puolikaskin kaunis sana vieraalle naiselle JA vaimoke kuulee sen niin kyllä mies joutuu kotkan raatelemaksi..

Sitten kannattaa pistää se vaimoke vaihtoon. Jos tuo on kokemuksesi naisista niin sinulle kyllä on sattunut löytymään erityisen mustasukkaisia, epävarmoja ja omistushaluisia tapauksia.

Mulle on käynyt sama juttu. Tän kanssa oltiin ihan kuten muidenkin kavereiden kanssa käyty leffassa, vietetty iltaa ja käyty kahvilla yms. ja tunnettu lukiosta. Ikinä se ei sanallakaan vihjannut, että on ihastunut muhun. Sit kun löysin poikaystävän hän veti ihan hirveet kilarit, että oon kusettanut häntä vuosia ja hän on elänyt uskossa, että meistä tulee pari, kun oon välillä pyytänyt vain häntä leffaan tai johonkin ja hän on tuhlannut aikaansa, kun on antanut tunteidensa kehittyä.

Olin aivan huuli pyöreänä, että mitä vittua. En ole ikinä antanut ymmärtää mitään, olen käyttäytynyt samoin kuin kaikkia muitakin ystäviäni kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Mulle on käynyt sama juttu. Tän kanssa oltiin ihan kuten muidenkin kavereiden kanssa käyty leffassa, vietetty iltaa ja käyty kahvilla yms. ja tunnettu lukiosta. Ikinä se ei sanallakaan vihjannut, että on ihastunut muhun. Sit kun löysin poikaystävän hän veti ihan hirveet kilarit, että oon kusettanut häntä vuosia ja hän on elänyt uskossa, että meistä tulee pari, kun oon välillä pyytänyt vain häntä leffaan tai johonkin ja hän on tuhlannut aikaansa, kun on antanut tunteidensa kehittyä.

Olin aivan huuli pyöreänä, että mitä vittua. En ole ikinä antanut ymmärtää mitään, olen käyttäytynyt samoin kuin kaikkia muitakin ystäviäni kohtaan.

Sinä olet kohdellut häntä samalla tavalla kuin muitakin. Kenties kukaan ei ole kohdellut häntä samalla tavoin kuin sinä. 

Joo, onpa tyhmä jätkä, nainen pyytää leffaan kanssaan ja jätkä luulee että ne on treffit. Hohoo, onpa tyhmä. Miksei osannut lukea ajatuksia ettei ne ole treffit.

Vierailija kirjoitti:

Mutta voisitko ystävystyä sellaisen naisen kanssa, johon et ole ihastunut? Siis liian vanhan tai nuoren, ruman, kaukana asuvan tai sukulaisen? Vai arvotatko todella naiset niin, että tällaisella naisella ei voi olla mitään arvoa, joten et vaivaudu edes tutustumaan tai olemaan ystävällinen?

Valtaosa naisista nimittäin pitää itsestäänselvänä sitä, että ihmisille ollaan ystävällisiä silloinkin, kun heistä ei odoteta hyötyä. Siksi ne seksuaalisesti epäkiinnostavat miehetkin ovat edelleen potentiaalisia ystäväehdokkaita. Heillä on edelleen arvoa ihmisenä ja persoonana vaikka he eivät olekaan romanttisen kiinnostuksen kohteita. Surullista huomata, että ilmeisesti on oikeasti olemassa iso joukko miehiä, jotka eivät ajattele toisista ihmisistä näin.

Tässä viestissä on sitä oikein klassista väärin ymmärtämistä. Paljastaa kommentoijan omat ennakkoasenteet kun epäilee ja arvelee sellaisia motiiveja, joita ei ole edes olemassa.

Tuossahan luki, että miestä estää ihastumasta ikä, ulkonäkö, etäisyys tai sukulaisuussuhde. Siinähän ei sanottu mitään siitä millaisen naisen kanssa voi ystävystyä. Eikö se nimenomaan ole niin, että jos nainen ei koe miestä itselleen sopivaksi, niin nainen ei ihastu eikä synny kipinää? Kai se sama on sallittu miehellekin. Ei kukaan tule sinun pääsi sisään kyselemään, että minkä arvomaailman pohjalta hylkäät miehen poikaystävänä mutta hyväksyt ystävänä. Jokainen valitsee niin kuin haluaa.

Jos nainen on väärän ikäinen, mies ei kiinnostu, heistä voi silti tulla ystäviä. Jos nainen ei ole kaunis, mies ei kiinnostu, heistä voi silti tulla ystäviä,. Jos nainen asuu toisella puolen Suomea, mies ehkä toteaa, että ei kannata edes tutustua, tuleeko heistä ystäviä, who knows. Jos nainen on sukulainen, vaikka olisi oikean ikäinen, näköinen ja asuisi samassa kaupungissa, monelle miehelle tämä sukulaisuus estää ihastuksen tunteiden syntymisen.

Jos tässä nyt oli jotain todella perustavalla tavalla törkeää ja väärää ihmisten lokeroimista niin kerro toki. Tuo arvotatko naiset todellakin niin että heillä ei ole mitään arvoa -kommentti oli aika mutkat suoriksi vetämistä. Kyllä minä ainakin olen aivan ystävällinen kaikille ihmisille, tutuille ja tuntemattomille. Kaveriksi kelpuutan varmaan ihmisen joka on ystävällinen takaisin ja omaa ehkä jotain yhteisiä mielenkiinnon kohteita.

Tässä ketjussahan keskustellaan nimen omaan siitä voiko kaveriin ihastua ja milloin ja miten siitä pitää kertoa. Sen jälkeen kun olette ensin ystävystyneet vaiko mieluummin ennen kuin teistä ehtii tulla ystäviä, koska liian myöhään kertominen johtaa suureen loukkaantumiseen puolin ja toisin?

Muutamat naiset (ja jotkut miehet) eivät ole ymmärtäneet sitä, että miehet ihastuu kun nämä yllämainitut palaset naksahtavat paikalleen, ei tarvita kovin kummoisia asioita, että mies ihastuu. Naiset sen sijaan tarvitsevat siihen vielä ilotulitusrakettien poksetta, eli jotain mystistä kemiaa. Moni mies epäilee, että se  mystinen elementti on jännitystä, tästä tämä suuresti vihaamani jännämies-termi.

Tavismies nimittäin näyttää sen mystisen miehen rinnalla niin ennalta-arvattavalta ja harmaalta, että nainen ottaa mieluummin sen jännämiehen. Tähän sitten nämä kiltit tavismiehet ovat kyllästyneet, koska jäävät aina vierestä seuraamaan kun se rohkeati naista lähestyvä karju vie ne kauneimmat naiset mukanaan jättäen muutamat seinäruusut vielä haikeasti sen peräänsä katselemaan.

Kiltit miehet ovat luulleet, että naiset haluavat tasa-arvoisen keskustelukumppanin ja ystävällisen seuralaisen, koska näin heille on kerrottu, joku jonka kanssa jutella ja pitää kädestä kiinni, ja ovat tällaista roolia sitten päätyneet vetämään. Jos kilteille miehille aivan suoraan sanottaisiin että niin sä et koskaan saa naista, vaan naisesta ystävän, naisen saa kun menee ja puristaa, niin kiltit miehet tekisivät seuraavaksi niin. Kiltit miehetkin haluavat täsmälleen samaa kuin ne jännämiehet. Tyttöystävän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olin nuorempana juuri tuollainen kamupoika koska ihan oikeasti luulin että tytöt tykkää siitä kun "et yritä  mitään", kun he kuitenkin julkisesti aina haukkuu niitä seksinperässä juoksijoita niin sitä herkkä romantikkopoika kuvittelee että kun ensin osoitat olevasi hyvä ystävä tytölle niin hän rakastuu sinuun ja seksi tulee sitten mukaan joskus myöhemmin. Näin siis nuorena ja tyhmänä kuvittelin. Vaikka osittain tuo menen nuoruuden ja tyhmyyden piikkiin, niin väittäisin silti että tuossa on kyllä naisilla ja ympäröivällä kulttuurillakin osansa, eli aika usein naiset toimii toisella tavalla kuin sanovat.

Kamumies-ilmiö on jopa niin yleinen että siitä on tehty parodinen laulu: http://www.mikseri.net/artists/casey-ryback-katkotut-kadet/kamumies/514…

Naiset eivät luvanneet kiinnostua sinusta. He sanoivat että eivät pidä vonkaajista ja luulit sen olevan lupaus kiinnostua sinusta kunhan et vonkaa. Et ole yhtään viisastunut, kun ilmeisesti edelleen kuvittelet naisten johtaneen sinua jotenkin harhaan.

Ei tässä mistään lupauksista ole puhuttu, mutta kyllähän naiset aika usein kertoo pitävänsä "kilteistä miehistä" mutta sitten kuitenkin lähtevät sen jännämiehen matkaan, koska kilttimies luuli että pitää olla vaan kiva ja ystävällinen, mutta jännämies tajuaa että pitää olla spontaani ja seksuaalinen. Kumpi herättää kemiaa? Jännämies tietenkin.

Kun nainen sanoo haluavansa kiltin miehen, hän tarkoittaa että hän haluaa käytännössä jännämiehen, joka on sen spontaanideun, seksuaalisuuden ja muun jännyyden lisäksi myös kiltti ainakin silloin tällöin, muttei koko aikaa, koska se olisi liian tylsää ja ennakoitavaa.

Oikeastaan ihan turha sekä kuunnella naisten mielipiteitä näistä asioista, kun voi omin silmin katsoa miten he toimii. Naiset ajattelee tunteella ja siksi he usein puhuu muuta kuin miten he tunteella toimii.

Mitäs helvettiä täällä taas itketään että ei miehet ja naiset voi olla kavereita...

Minulla on useampikin miespuolinen ystävä. Yks on homo, yks seurustelee, loppuja ei vaan vois vähempää kiinnostaa minä romanttisessa mielessä. Ja ystävyyden alusta asti ovat kaikki tienneet että mun pöksyihin ei oo pääsemistä.

Eikä se oo mitenkään naisen vastulla lukea ajatuksia ja tietää että hei, tämä tyyppi nyt hakee suhdetta ja tämä puolestaan ei. Saavat peiliin kattoa ne miehet jotka eivät suutaan avaa. Ja siihen liittyen - jos viettää naisen kanssa aikaa vain suhteen toivossa ja unelmien kariuduttua haistattaa vitut, niin ei ole mikään kumma, ettei kaveruutta pidemmälle päässytkään. Jos ei ole valmis olemaan ihan vain ystäviä, tuskinpa siitä kombosta tervettä seurustelusuhdettakaan saisi väännettyä. Ne kun perustuvat molemminpuoliselle keskustelulle, ymmärrykselle ja luottamukselle... joista mitään ei löydy esim. APn kuvailemasta tilanteesta.

Kummallista että täällä ketjussa elää käsitys, että naisilla ei olisi tietoisesti tällaisia "varamiehiä", joille avaudutaan sydänsuruista ja on ihanaa kun joku kuuntelee, jotta sitten kun kyyneleet on kuivattu voidaan lähteä taas sen tosimiehen perään. Nämä "varamiehet" on juuri näitä naisten ns. ystäviä, jotka odottaa että heidät huomattaisiin ja heidän tekemät uhraukset jotenkin palkittaisiin. On ollut aikamoinen herätys itselleni, että näitä miehiä pidetään täällä yleisesti todella säälittävinä, ja siksi olen päättänyt tämmöisenä kakkosjäbänä hengailun lopettaa tähän paikkaan. Siis sen lisäksi, että saat kokea itseinhoa siitä, että yrität olla naiselle ystävällinen, kohtelias ja aina saatavilla, eikä sua kukaan silti huomaa, mutta odotas kun rohkaistut ja kerrot naiselle viimein tunteistasi, saat vihaa ja loukkaantumista osaksesi. Olet suurikin petturi, kun tuolla lailla menit ihastumaan. Sunhan piti olla mun ystävä, ystävät ei tollasta tee.