Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Aloin seurustella, ystävämies suuttui
25.09.2016 |
Olen aika hämmentynyt. Olen ollut vuosia sinkkuna, ja minulla on muutamia hyviä ystäviä, sekä miehiä että naisia. Olen aina pitänyt täytenä kukkupuheena, etteivät miehet ja naiset voisi olla ystäviä keskenään. Miehet ovat ystävinä hiukan erilaisia kuin naiset, ja omat miespuoliset ystäväni ovat aivan ihania ihmisiä. Jos nyt kuvailen heistä kahta tärkeintä, niin toisen kanssa yritin suhdetta kauan sitten, mutta siitä ei tullut mitään. Jäimme hyviksi ystäviksi, ja siitä olen iloinen. Sitten on toinen, jonka tapasin entisen miesystäväni kautta. Me erosimme, mutta jäin kaveriksi tämän exän ystävän kanssa. Tämä toinen on nyt se, joka on suuttunut minulle.
Ystävyytemme on perustunut lähinnä siihen, että opiskelemme samaa alaa (minä tosin olen jo valmistunut, hän ei), pidämme samoista kirjoista, elokuvista, leffoista, musiikista jne. Puhuttavaa on siis aina löytynyt. Enimmäkseen olemme olleet yhteyksissä sähköisten kanavien kautta, mutta saatamme käydä katsomassa yhdessä uuden elokuvan joka kiinnostaa molempia, ja muuta vastaavaa. Olen pyytänyt häneltä apua muutamiin kodin huoltotöihin, joita en ole itse osannut (ja kyllä korvannut tuon pienen vaivan mm. viemällä hänet syömään). Emme ole superläheisiä siinä mielessä että tapaisimme kasvotusten usein, mutta hän on ollut minulle tärkeä, sillä meillä on paljon yhteistä ja meillä on hauskaa aina kun tapaamme.
Nyt sitten on käynyt niin, että minä aloin seurustella uuden miehen kanssa. Tässä alkuhuuman aikoihin tuo ystäväni laittoi viestiä, että mitähän minulle kuuluu, kun en ole hetkeen pitänyt yhteyttä. Kerroin, että olen ollut vähän pää pilvissä, sillä olen tavannut jonkun kiinnostavan.
En olisi uskonut, mitä siitä seurasi. Sain kuulla, että olen tehnyt maailman kamalimman tempun ja hylännyt hänet toisen takia. Olen kuulemma vain pitänyt häntä varalla näinä vuosina kun olemme olleet ystäviä, vain roikottaen häntä mukana kunnes tapaan jonkun paremman.
En voi pukea sanoiksi, miten kauhea olo minulla on. Siis tämä ystävä onkin kuvitellut, että me alamme ennen pitkää seurustella? Eihän asia niin ole, ystäviä me olemme! Hän ei ole koskaan edes vihjaillut, että olisi kiinnostunut viemään suhdettamme toiselle tasolle. Ellei nyt lasketa joissain opiskelijabileissä häneltä saamaani suukkoa. Minulla ei ole romanttisia tunteita häntä kohtaan, enkä ole havainnut sellaisia myöskään hänen puoleltaan.
Niin että nyt minä sitten olen hyväksikäyttäjä ja huijari. Olen äärimmäisen loukkaantunut, että joku voi ajatella minusta tuollaista. Yritin selittää hänelle, että hän on aina ollut minulle rakas ystävä, mutta koskaan ei ole edes vihjattu, että tässä olisi jotain muutakin. Olen ahdistunut ajatuksesta, että minulle tärkeä ihminen on nyt minulle niin vihainen, ja pettynyt minuun asiasta, jonka en tiennyt olevan edes olemassa.
Väkisin tulee mieleen se klisee, etteivät naiset ja miehet voi olla ystäviä. Mutta minä tiedän että voivat, minulla kun on ystävänä myös se toinen mies, jonka kanssa seurustelu ei toiminut. Siinä ei ainakaan ole mitään muita jännitteitä mukana, pelkkää puhdasta kaveruutta. Ja niin olen luullut myös tästä toisesta ystävästä, mutta ilmeisimmin olen ollut väärässä. Hirveän paha mieli on, ja olen loukkaantunut, sillä en tiedä missä kohtaa olen tehnyt virheen. Olen luullut kaiken olevan hyvin :(
Kommentit (357)
Benedicta kirjoitti:
Mitäs helvettiä täällä taas itketään että ei miehet ja naiset voi olla kavereita...
Minulla on useampikin miespuolinen ystävä. Yks on homo, yks seurustelee, loppuja ei vaan vois vähempää kiinnostaa minä romanttisessa mielessä. Ja ystävyyden alusta asti ovat kaikki tienneet että mun pöksyihin ei oo pääsemistä.
Eikä se oo mitenkään naisen vastulla lukea ajatuksia ja tietää että hei, tämä tyyppi nyt hakee suhdetta ja tämä puolestaan ei. Saavat peiliin kattoa ne miehet jotka eivät suutaan avaa. Ja siihen liittyen - jos viettää naisen kanssa aikaa vain suhteen toivossa ja unelmien kariuduttua haistattaa vitut, niin ei ole mikään kumma, ettei kaveruutta pidemmälle päässytkään. Jos ei ole valmis olemaan ihan vain ystäviä, tuskinpa siitä kombosta tervettä seurustelusuhdettakaan saisi väännettyä. Ne kun perustuvat molemminpuoliselle keskustelulle, ymmärrykselle ja luottamukselle... joista mitään ei löydy esim. APn kuvailemasta tilanteesta.
No voihan vittu saatana nyt taas. Tässäkin sanotaan että pitää avata suu, että nainen tietää että olet kiinnostunut. Naisella kun ei ole mitään vastuuta avata suuta. Nainen on aina kaveri kaikkien kanssa, ja sitten kun mies ehdottaa suhdetta, nainen antaa suostumuksensa jos sattuu huvittamaan. Mutta sitten kun tulee pakit pitää olla ookoo senkin kanssa ja jäädä siihen vielä naiselle mieskaveriksi, koska eihän sitä mitään naista saa jos ei osaa olla kaveri. Mene jo helvettiin noiden epäloogisuuksies kanssa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No mikä sinusta sitten selittää sen, että
a) niin monet miehet ovat sitä mieltä, että mies ja nainen eivät koskaan voi olla ystäviä ilman, että mies salaa kuolaa sitä naista (eivätkö miehet koskaan ystävysty sellaisten naisten kanssa, jotka eivät heistä ole puoleensavetäviä)
b) miksi niin monet miehet tulkitsevat kaikki normaalin ystävällisyyden osoitukset naisten taholta flirttailuksi (eivätkö he tajua että itse osoittavat ihan vastaavaa ystävällisyyttä myös ei-kiinnostavia ihmisiä kohtaan ilman mitään taka-ajatuksia, joten ei pitäisi vetää johtopäätöksiä)
c) moni mies esittää sen tyyppisiä ajatuksia, että kaverinaisen kanssa vietetty aika on ollut ajan tuhlaamista jos se ei johdakaan seksiin (eikö mies todellakaan saanut vuosien ystävyydestä mitään omasta mielestään, eikö itse ystävyys ollut minkään arvoista)?
Mitä tulee kommenttisi loppuosaan, niin "se mystinen kemia" = fyysinen seksuaalinen halu. Ilman sitä seksi on vastenmielistä. Kukaan ei halua harrastaa vastenmielistä seksiä. Tämän ei pitäisi tulla yllätyksenä tynnyrissäkasvaneimmallekaan pojalle, mutta kai se sitten joillekin tulee. Tuo halu taas riippuu moninaisista biologisista, psyykkisistä, sosiaalisista ja kulttuurillisista seikoista, eikä sitä voi itse hallita. Siis siinä mielessä, että ketä kohtaan sitä tuntee ja ketä ei.
Mä en osaa noita asioita selittää. Löytyy varmaan miehiä, jotka vihaa kaikkia naisia.
Tuo kemia-asia on kyllä niin monimutkainen, että eipä se ole kyllä ihmekään etten ole naista tähän ikään mennessä saanut. Vituttaa ja ankarasti kun en kelpaa tällaisena, mutta en myöskään tiedä mitä asiaa pitäisi itsessään kehittää, kun naisen halu riippuu biologisista, psyykkisistä, sosiaalisista ja kulttuurillisista seikoista. Aikamoinen match-made-in-heaven siis.
Naisessa riittää suurin piirtein, että on mukiinmenevä ja joku muu kuin äiti tai pikkusisko niin eipä ole ainakaan rima liian korkealla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta voisitko ystävystyä sellaisen naisen kanssa, johon et ole ihastunut? Siis liian vanhan tai nuoren, ruman, kaukana asuvan tai sukulaisen? Vai arvotatko todella naiset niin, että tällaisella naisella ei voi olla mitään arvoa, joten et vaivaudu edes tutustumaan tai olemaan ystävällinen?
Valtaosa naisista nimittäin pitää itsestäänselvänä sitä, että ihmisille ollaan ystävällisiä silloinkin, kun heistä ei odoteta hyötyä. Siksi ne seksuaalisesti epäkiinnostavat miehetkin ovat edelleen potentiaalisia ystäväehdokkaita. Heillä on edelleen arvoa ihmisenä ja persoonana vaikka he eivät olekaan romanttisen kiinnostuksen kohteita. Surullista huomata, että ilmeisesti on oikeasti olemassa iso joukko miehiä, jotka eivät ajattele toisista ihmisistä näin.
Tässä viestissä on sitä oikein klassista väärin ymmärtämistä. Paljastaa kommentoijan omat ennakkoasenteet kun epäilee ja arvelee sellaisia motiiveja, joita ei ole edes olemassa.
Tuossahan luki, että miestä estää ihastumasta ikä, ulkonäkö, etäisyys tai sukulaisuussuhde. Siinähän ei sanottu mitään siitä millaisen naisen kanssa voi ystävystyä. Eikö se nimenomaan ole niin, että jos nainen ei koe miestä itselleen sopivaksi, niin nainen ei ihastu eikä synny kipinää? Kai se sama on sallittu miehellekin. Ei kukaan tule sinun pääsi sisään kyselemään, että minkä arvomaailman pohjalta hylkäät miehen poikaystävänä mutta hyväksyt ystävänä. Jokainen valitsee niin kuin haluaa.
Jos nainen on väärän ikäinen, mies ei kiinnostu, heistä voi silti tulla ystäviä. Jos nainen ei ole kaunis, mies ei kiinnostu, heistä voi silti tulla ystäviä,. Jos nainen asuu toisella puolen Suomea, mies ehkä toteaa, että ei kannata edes tutustua, tuleeko heistä ystäviä, who knows. Jos nainen on sukulainen, vaikka olisi oikean ikäinen, näköinen ja asuisi samassa kaupungissa, monelle miehelle tämä sukulaisuus estää ihastuksen tunteiden syntymisen.
Jos tässä nyt oli jotain todella perustavalla tavalla törkeää ja väärää ihmisten lokeroimista niin kerro toki. Tuo arvotatko naiset todellakin niin että heillä ei ole mitään arvoa -kommentti oli aika mutkat suoriksi vetämistä. Kyllä minä ainakin olen aivan ystävällinen kaikille ihmisille, tutuille ja tuntemattomille. Kaveriksi kelpuutan varmaan ihmisen joka on ystävällinen takaisin ja omaa ehkä jotain yhteisiä mielenkiinnon kohteita.
Tässä ketjussahan keskustellaan nimen omaan siitä voiko kaveriin ihastua ja milloin ja miten siitä pitää kertoa. Sen jälkeen kun olette ensin ystävystyneet vaiko mieluummin ennen kuin teistä ehtii tulla ystäviä, koska liian myöhään kertominen johtaa suureen loukkaantumiseen puolin ja toisin?
Muutamat naiset (ja jotkut miehet) eivät ole ymmärtäneet sitä, että miehet ihastuu kun nämä yllämainitut palaset naksahtavat paikalleen, ei tarvita kovin kummoisia asioita, että mies ihastuu. Naiset sen sijaan tarvitsevat siihen vielä ilotulitusrakettien poksetta, eli jotain mystistä kemiaa. Moni mies epäilee, että se mystinen elementti on jännitystä, tästä tämä suuresti vihaamani jännämies-termi.
Tavismies nimittäin näyttää sen mystisen miehen rinnalla niin ennalta-arvattavalta ja harmaalta, että nainen ottaa mieluummin sen jännämiehen. Tähän sitten nämä kiltit tavismiehet ovat kyllästyneet, koska jäävät aina vierestä seuraamaan kun se rohkeati naista lähestyvä karju vie ne kauneimmat naiset mukanaan jättäen muutamat seinäruusut vielä haikeasti sen peräänsä katselemaan.
Kiltit miehet ovat luulleet, että naiset haluavat tasa-arvoisen keskustelukumppanin ja ystävällisen seuralaisen, koska näin heille on kerrottu, joku jonka kanssa jutella ja pitää kädestä kiinni, ja ovat tällaista roolia sitten päätyneet vetämään. Jos kilteille miehille aivan suoraan sanottaisiin että niin sä et koskaan saa naista, vaan naisesta ystävän, naisen saa kun menee ja puristaa, niin kiltit miehet tekisivät seuraavaksi niin. Kiltit miehetkin haluavat täsmälleen samaa kuin ne jännämiehet. Tyttöystävän.
Vielä tuohon viimeiseen. Tuo sinun järkeilysi menee vikaan siksi, ettet ole tajunnut, että nuo kaikki toiveet miehen ominaisuuksista astuvat kuvaan vain niiden miesten kohdalla, jotka ovat jo valmiiksi kiinnostavia. Se puoleensavetävyys, kemia, seksikkyys, on aina se ensimmäinen kriteeri. Jos tätä ei usein sanota ääneen, se johtuu vain siitä, että se on niin itsestäänselvää.
Kun nainen sanoo haluavansa miehen, joka on kiltti, lempeä, hauska jne. se tarkoittaa niistä miehistä, jotka ovat hänestä jo valmiiksi puoleensavetäviä. Että niistä miehistä, joiden kanssa muutenkin harrastaisi mielellään seksiä, haluaa sitten tietysti valita sen, jonka muut ominaisuudet miellyttävät myös.
Sinä sen sijaan tunnut luulevan, että mies on "ansainnut" parisuhteen/seksiä sillä, ettei hakkaa. Mutta kun me naiset emme ole mitään automaatteja, joihin laitetaan sisään "ole hyvää" ja "kiitosta" ja seksiä tipahtaa ulos. Vaan ihmisiä.
Kuinka moni nainen uskaltaa tämän viestiketjun jälkeen kysyä miespuoliselta kaveriltaan, että panisitko jos pyytäisin? Voitte väittää että ette halua kysyä, koska sellaista ei kaverilta kysytä. Mutta jos on oikeasti hyvä kaveri, niin sen voi kysyä. Ja mites sitten tulkitsette kun suurin osa näistä gentlemanfriendeistä sanoo, että joo panisin? Tuleeko tarve kääntää sekin asia taas joksikin muuksi kuin siksi mitä se oikeasti on?
Vierailija kirjoitti:
Sinä sen sijaan tunnut luulevan, että mies on "ansainnut" parisuhteen/seksiä sillä, ettei hakkaa. Mutta kun me naiset emme ole mitään automaatteja, joihin laitetaan sisään "ole hyvää" ja "kiitosta" ja seksiä tipahtaa ulos. Vaan ihmisiä.
Yhä enemmän jää kuva että puhut omista kokemuksistasi. Joo, ei tosiaan tarvi antaa pildeä pelkästään sen takia että en vetänyt sua turpaan. Jeesus...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta voisitko ystävystyä sellaisen naisen kanssa, johon et ole ihastunut? Siis liian vanhan tai nuoren, ruman, kaukana asuvan tai sukulaisen? Vai arvotatko todella naiset niin, että tällaisella naisella ei voi olla mitään arvoa, joten et vaivaudu edes tutustumaan tai olemaan ystävällinen?
Valtaosa naisista nimittäin pitää itsestäänselvänä sitä, että ihmisille ollaan ystävällisiä silloinkin, kun heistä ei odoteta hyötyä. Siksi ne seksuaalisesti epäkiinnostavat miehetkin ovat edelleen potentiaalisia ystäväehdokkaita. Heillä on edelleen arvoa ihmisenä ja persoonana vaikka he eivät olekaan romanttisen kiinnostuksen kohteita. Surullista huomata, että ilmeisesti on oikeasti olemassa iso joukko miehiä, jotka eivät ajattele toisista ihmisistä näin.
Tässä viestissä on sitä oikein klassista väärin ymmärtämistä. Paljastaa kommentoijan omat ennakkoasenteet kun epäilee ja arvelee sellaisia motiiveja, joita ei ole edes olemassa.
Tuossahan luki, että miestä estää ihastumasta ikä, ulkonäkö, etäisyys tai sukulaisuussuhde. Siinähän ei sanottu mitään siitä millaisen naisen kanssa voi ystävystyä. Eikö se nimenomaan ole niin, että jos nainen ei koe miestä itselleen sopivaksi, niin nainen ei ihastu eikä synny kipinää? Kai se sama on sallittu miehellekin. Ei kukaan tule sinun pääsi sisään kyselemään, että minkä arvomaailman pohjalta hylkäät miehen poikaystävänä mutta hyväksyt ystävänä. Jokainen valitsee niin kuin haluaa.
Jos nainen on väärän ikäinen, mies ei kiinnostu, heistä voi silti tulla ystäviä. Jos nainen ei ole kaunis, mies ei kiinnostu, heistä voi silti tulla ystäviä,. Jos nainen asuu toisella puolen Suomea, mies ehkä toteaa, että ei kannata edes tutustua, tuleeko heistä ystäviä, who knows. Jos nainen on sukulainen, vaikka olisi oikean ikäinen, näköinen ja asuisi samassa kaupungissa, monelle miehelle tämä sukulaisuus estää ihastuksen tunteiden syntymisen.
Jos tässä nyt oli jotain todella perustavalla tavalla törkeää ja väärää ihmisten lokeroimista niin kerro toki. Tuo arvotatko naiset todellakin niin että heillä ei ole mitään arvoa -kommentti oli aika mutkat suoriksi vetämistä. Kyllä minä ainakin olen aivan ystävällinen kaikille ihmisille, tutuille ja tuntemattomille. Kaveriksi kelpuutan varmaan ihmisen joka on ystävällinen takaisin ja omaa ehkä jotain yhteisiä mielenkiinnon kohteita.
Tässä ketjussahan keskustellaan nimen omaan siitä voiko kaveriin ihastua ja milloin ja miten siitä pitää kertoa. Sen jälkeen kun olette ensin ystävystyneet vaiko mieluummin ennen kuin teistä ehtii tulla ystäviä, koska liian myöhään kertominen johtaa suureen loukkaantumiseen puolin ja toisin?
Muutamat naiset (ja jotkut miehet) eivät ole ymmärtäneet sitä, että miehet ihastuu kun nämä yllämainitut palaset naksahtavat paikalleen, ei tarvita kovin kummoisia asioita, että mies ihastuu. Naiset sen sijaan tarvitsevat siihen vielä ilotulitusrakettien poksetta, eli jotain mystistä kemiaa. Moni mies epäilee, että se mystinen elementti on jännitystä, tästä tämä suuresti vihaamani jännämies-termi.
Tavismies nimittäin näyttää sen mystisen miehen rinnalla niin ennalta-arvattavalta ja harmaalta, että nainen ottaa mieluummin sen jännämiehen. Tähän sitten nämä kiltit tavismiehet ovat kyllästyneet, koska jäävät aina vierestä seuraamaan kun se rohkeati naista lähestyvä karju vie ne kauneimmat naiset mukanaan jättäen muutamat seinäruusut vielä haikeasti sen peräänsä katselemaan.
Kiltit miehet ovat luulleet, että naiset haluavat tasa-arvoisen keskustelukumppanin ja ystävällisen seuralaisen, koska näin heille on kerrottu, joku jonka kanssa jutella ja pitää kädestä kiinni, ja ovat tällaista roolia sitten päätyneet vetämään. Jos kilteille miehille aivan suoraan sanottaisiin että niin sä et koskaan saa naista, vaan naisesta ystävän, naisen saa kun menee ja puristaa, niin kiltit miehet tekisivät seuraavaksi niin. Kiltit miehetkin haluavat täsmälleen samaa kuin ne jännämiehet. Tyttöystävän.
Vielä tuohon viimeiseen. Tuo sinun järkeilysi menee vikaan siksi, ettet ole tajunnut, että nuo kaikki toiveet miehen ominaisuuksista astuvat kuvaan vain niiden miesten kohdalla, jotka ovat jo valmiiksi kiinnostavia. Se puoleensavetävyys, kemia, seksikkyys, on aina se ensimmäinen kriteeri. Jos tätä ei usein sanota ääneen, se johtuu vain siitä, että se on niin itsestäänselvää.
Kun nainen sanoo haluavansa miehen, joka on kiltti, lempeä, hauska jne. se tarkoittaa niistä miehistä, jotka ovat hänestä jo valmiiksi puoleensavetäviä. Että niistä miehistä, joiden kanssa muutenkin harrastaisi mielellään seksiä, haluaa sitten tietysti valita sen, jonka muut ominaisuudet miellyttävät myös.
Sinä sen sijaan tunnut luulevan, että mies on "ansainnut" parisuhteen/seksiä sillä, ettei hakkaa. Mutta kun me naiset emme ole mitään automaatteja, joihin laitetaan sisään "ole hyvää" ja "kiitosta" ja seksiä tipahtaa ulos. Vaan ihmisiä.
Kerrankin rehellistä puhetta. Kiitos.
t: eri
Eikö naisilla tule koskaan tilannetta, että kokee tuhlanneensa aikaansa johonkin mieheen? Höh, ei se sitten ollutkaan musta kiinnostunut?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mikä sinusta sitten selittää sen, että
a) niin monet miehet ovat sitä mieltä, että mies ja nainen eivät koskaan voi olla ystäviä ilman, että mies salaa kuolaa sitä naista (eivätkö miehet koskaan ystävysty sellaisten naisten kanssa, jotka eivät heistä ole puoleensavetäviä)
b) miksi niin monet miehet tulkitsevat kaikki normaalin ystävällisyyden osoitukset naisten taholta flirttailuksi (eivätkö he tajua että itse osoittavat ihan vastaavaa ystävällisyyttä myös ei-kiinnostavia ihmisiä kohtaan ilman mitään taka-ajatuksia, joten ei pitäisi vetää johtopäätöksiä)
c) moni mies esittää sen tyyppisiä ajatuksia, että kaverinaisen kanssa vietetty aika on ollut ajan tuhlaamista jos se ei johdakaan seksiin (eikö mies todellakaan saanut vuosien ystävyydestä mitään omasta mielestään, eikö itse ystävyys ollut minkään arvoista)?
Mitä tulee kommenttisi loppuosaan, niin "se mystinen kemia" = fyysinen seksuaalinen halu. Ilman sitä seksi on vastenmielistä. Kukaan ei halua harrastaa vastenmielistä seksiä. Tämän ei pitäisi tulla yllätyksenä tynnyrissäkasvaneimmallekaan pojalle, mutta kai se sitten joillekin tulee. Tuo halu taas riippuu moninaisista biologisista, psyykkisistä, sosiaalisista ja kulttuurillisista seikoista, eikä sitä voi itse hallita. Siis siinä mielessä, että ketä kohtaan sitä tuntee ja ketä ei.
Mä en osaa noita asioita selittää. Löytyy varmaan miehiä, jotka vihaa kaikkia naisia.
Tuo kemia-asia on kyllä niin monimutkainen, että eipä se ole kyllä ihmekään etten ole naista tähän ikään mennessä saanut. Vituttaa ja ankarasti kun en kelpaa tällaisena, mutta en myöskään tiedä mitä asiaa pitäisi itsessään kehittää, kun naisen halu riippuu biologisista, psyykkisistä, sosiaalisista ja kulttuurillisista seikoista. Aikamoinen match-made-in-heaven siis.
Naisessa riittää suurin piirtein, että on mukiinmenevä ja joku muu kuin äiti tai pikkusisko niin eipä ole ainakaan rima liian korkealla.
Ei siinä oikein muuta voi tehdä kuin olla oma itsensä ja toivoa, että jonain päivänä yllättäen natsaakin jonkun kanssa, ja yrittää olla katkeroitumatta sitä päivää odotellessa. Kannattaa myös pitää huolta, että elämä on noin niinkuin muuten kondiksessa - siksi, että se on itselle mukavampaa, mutta myös siksi, että olisi aikamoinen sääli jos sen mahdollisen kumppanin kohdatessaan koko homma tyssäisi siihen, että on jo ehtinyt alkoholisoitua tai jotain vastaavaa.
Ja sama se on meillä naisilla. Moni nainen ei löydä kumppania helpolla, jotkut eivät koskaan. Siksihän meillä on sellainen käsitekin kuin "vanhapiika"...
Mies on naisen kaveri, koska tajuaa ettei voi saada pillua naiselta, mutta toivoo, että se muuttaa mielensä. Sitten kun se ottaakin oikean miehen, se tajuaa tulleensa huijatuksi. Näin se vain on. Ihmisiä miehetkin vain ovat ja pimppiä jokainen mies haluaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mies on naisen kaveri, koska tajuaa ettei voi saada pillua naiselta, mutta toivoo, että se muuttaa mielensä. Sitten kun se ottaakin oikean miehen, se tajuaa tulleensa huijatuksi. Näin se vain on. Ihmisiä miehetkin vain ovat ja pimppiä jokainen mies haluaa
Muuten olen samaa mieltä, mutta kyllä sitä haluaisi naisesta muutakin, kuin pimppiä. Nuorena erehdyin kamupojaksi ja otin siitä opikseni ja en sinne enää erehdy.
M27
Vierailija kirjoitti:
Eikö naisilla tule koskaan tilannetta, että kokee tuhlanneensa aikaansa johonkin mieheen? Höh, ei se sitten ollutkaan musta kiinnostunut?!
Tulee, mutta ei minulle ainakaan minkään kaverin kanssa ole sellaista tilannetta tullut, vaan sellaisten, jotka haluavat säätää, mutta eivät sitten lopulta ole valmiita sitoutumaan suhteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mies on naisen kaveri, koska tajuaa ettei voi saada pillua naiselta, mutta toivoo, että se muuttaa mielensä. Sitten kun se ottaakin oikean miehen, se tajuaa tulleensa huijatuksi. Näin se vain on. Ihmisiä miehetkin vain ovat ja pimppiä jokainen mies haluaa
Siinä tapauksessa mies on kyllä aika tyhmä. Eikä ystävyys ole mikään huijaus.
Vierailija kirjoitti:
Kuinka moni nainen uskaltaa tämän viestiketjun jälkeen kysyä miespuoliselta kaveriltaan, että panisitko jos pyytäisin? Voitte väittää että ette halua kysyä, koska sellaista ei kaverilta kysytä. Mutta jos on oikeasti hyvä kaveri, niin sen voi kysyä. Ja mites sitten tulkitsette kun suurin osa näistä gentlemanfriendeistä sanoo, että joo panisin? Tuleeko tarve kääntää sekin asia taas joksikin muuksi kuin siksi mitä se oikeasti on?
En voi olla täysin varma, mitä läheinen miespuolinen ystäväni vastaisi. En koe mitään tarvetta kysyä asiaa, koska a) tiedän satavarmasti, ettei hän halua seurustella kanssani. b) Yhtä varmasti tiedän, että hän haluaa olla ystäväni. Siten on minusta yhdentekevää, olisiko hänestä ihan ok harrastaa joskus seksiä kanssani. Itse en halua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö naisilla tule koskaan tilannetta, että kokee tuhlanneensa aikaansa johonkin mieheen? Höh, ei se sitten ollutkaan musta kiinnostunut?!
Tulee, mutta ei minulle ainakaan minkään kaverin kanssa ole sellaista tilannetta tullut, vaan sellaisten, jotka haluavat säätää, mutta eivät sitten lopulta ole valmiita sitoutumaan suhteeseen.
Niin, tässä nyt haettiinkin sellaista tilannetta, että sinä halusit miestä, mies halusi sinusta ystävän, sinä jäit ystäväksi, mutta et ole siitä ystävyydestä aivan niin onnessasi etteikö jäisi olo että olisin voinut tämänkin ajan yrittää jotain muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka moni nainen uskaltaa tämän viestiketjun jälkeen kysyä miespuoliselta kaveriltaan, että panisitko jos pyytäisin? Voitte väittää että ette halua kysyä, koska sellaista ei kaverilta kysytä. Mutta jos on oikeasti hyvä kaveri, niin sen voi kysyä. Ja mites sitten tulkitsette kun suurin osa näistä gentlemanfriendeistä sanoo, että joo panisin? Tuleeko tarve kääntää sekin asia taas joksikin muuksi kuin siksi mitä se oikeasti on?
En voi olla täysin varma, mitä läheinen miespuolinen ystäväni vastaisi. En koe mitään tarvetta kysyä asiaa, koska a) tiedän satavarmasti, ettei hän halua seurustella kanssani. b) Yhtä varmasti tiedän, että hän haluaa olla ystäväni. Siten on minusta yhdentekevää, olisiko hänestä ihan ok harrastaa joskus seksiä kanssani. Itse en halua.
Ihan ookoo jos et halua kysyä. Ei tässä ollut tietenkään kyse siitä onko sulla tarvetta kysyä tai mitä sinä luulet sen kaverin haluavan sinusta sen perusteella minkälaisen kuvan olet itse kaverisuhteestasi luonut, vaan siitä että mitä se sun mieskaveri oikeasti sanoo ja ajattelee. Senhän saat tietää vain kysymällä. Luonnollisesti et ehkä halua tietää. Ja vähänhän tuossa alkoi jo pieni selittelykin tulla esiin eli käänsit sen jo muotoon olisi ihan ookoo harrastaa seksiä. Mitenköhän oikeasti menisi jos se mies sanoisi haluavansa harrastaa seksiä, jatkuisiko kaveruus? Ja voisitko sitten alkaa nähdä tätä asiaa enemmän miesten kannalta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta voisitko ystävystyä sellaisen naisen kanssa, johon et ole ihastunut? Siis liian vanhan tai nuoren, ruman, kaukana asuvan tai sukulaisen? Vai arvotatko todella naiset niin, että tällaisella naisella ei voi olla mitään arvoa, joten et vaivaudu edes tutustumaan tai olemaan ystävällinen?
Valtaosa naisista nimittäin pitää itsestäänselvänä sitä, että ihmisille ollaan ystävällisiä silloinkin, kun heistä ei odoteta hyötyä. Siksi ne seksuaalisesti epäkiinnostavat miehetkin ovat edelleen potentiaalisia ystäväehdokkaita. Heillä on edelleen arvoa ihmisenä ja persoonana vaikka he eivät olekaan romanttisen kiinnostuksen kohteita. Surullista huomata, että ilmeisesti on oikeasti olemassa iso joukko miehiä, jotka eivät ajattele toisista ihmisistä näin.
Tässä viestissä on sitä oikein klassista väärin ymmärtämistä. Paljastaa kommentoijan omat ennakkoasenteet kun epäilee ja arvelee sellaisia motiiveja, joita ei ole edes olemassa.
Tuossahan luki, että miestä estää ihastumasta ikä, ulkonäkö, etäisyys tai sukulaisuussuhde. Siinähän ei sanottu mitään siitä millaisen naisen kanssa voi ystävystyä. Eikö se nimenomaan ole niin, että jos nainen ei koe miestä itselleen sopivaksi, niin nainen ei ihastu eikä synny kipinää? Kai se sama on sallittu miehellekin. Ei kukaan tule sinun pääsi sisään kyselemään, että minkä arvomaailman pohjalta hylkäät miehen poikaystävänä mutta hyväksyt ystävänä. Jokainen valitsee niin kuin haluaa.
Jos nainen on väärän ikäinen, mies ei kiinnostu, heistä voi silti tulla ystäviä. Jos nainen ei ole kaunis, mies ei kiinnostu, heistä voi silti tulla ystäviä,. Jos nainen asuu toisella puolen Suomea, mies ehkä toteaa, että ei kannata edes tutustua, tuleeko heistä ystäviä, who knows. Jos nainen on sukulainen, vaikka olisi oikean ikäinen, näköinen ja asuisi samassa kaupungissa, monelle miehelle tämä sukulaisuus estää ihastuksen tunteiden syntymisen.
Jos tässä nyt oli jotain todella perustavalla tavalla törkeää ja väärää ihmisten lokeroimista niin kerro toki. Tuo arvotatko naiset todellakin niin että heillä ei ole mitään arvoa -kommentti oli aika mutkat suoriksi vetämistä. Kyllä minä ainakin olen aivan ystävällinen kaikille ihmisille, tutuille ja tuntemattomille. Kaveriksi kelpuutan varmaan ihmisen joka on ystävällinen takaisin ja omaa ehkä jotain yhteisiä mielenkiinnon kohteita.
Tässä ketjussahan keskustellaan nimen omaan siitä voiko kaveriin ihastua ja milloin ja miten siitä pitää kertoa. Sen jälkeen kun olette ensin ystävystyneet vaiko mieluummin ennen kuin teistä ehtii tulla ystäviä, koska liian myöhään kertominen johtaa suureen loukkaantumiseen puolin ja toisin?
Muutamat naiset (ja jotkut miehet) eivät ole ymmärtäneet sitä, että miehet ihastuu kun nämä yllämainitut palaset naksahtavat paikalleen, ei tarvita kovin kummoisia asioita, että mies ihastuu. Naiset sen sijaan tarvitsevat siihen vielä ilotulitusrakettien poksetta, eli jotain mystistä kemiaa. Moni mies epäilee, että se mystinen elementti on jännitystä, tästä tämä suuresti vihaamani jännämies-termi.
Tavismies nimittäin näyttää sen mystisen miehen rinnalla niin ennalta-arvattavalta ja harmaalta, että nainen ottaa mieluummin sen jännämiehen. Tähän sitten nämä kiltit tavismiehet ovat kyllästyneet, koska jäävät aina vierestä seuraamaan kun se rohkeati naista lähestyvä karju vie ne kauneimmat naiset mukanaan jättäen muutamat seinäruusut vielä haikeasti sen peräänsä katselemaan.
Kiltit miehet ovat luulleet, että naiset haluavat tasa-arvoisen keskustelukumppanin ja ystävällisen seuralaisen, koska näin heille on kerrottu, joku jonka kanssa jutella ja pitää kädestä kiinni, ja ovat tällaista roolia sitten päätyneet vetämään. Jos kilteille miehille aivan suoraan sanottaisiin että niin sä et koskaan saa naista, vaan naisesta ystävän, naisen saa kun menee ja puristaa, niin kiltit miehet tekisivät seuraavaksi niin. Kiltit miehetkin haluavat täsmälleen samaa kuin ne jännämiehet. Tyttöystävän.
Vielä tuohon viimeiseen. Tuo sinun järkeilysi menee vikaan siksi, ettet ole tajunnut, että nuo kaikki toiveet miehen ominaisuuksista astuvat kuvaan vain niiden miesten kohdalla, jotka ovat jo valmiiksi kiinnostavia. Se puoleensavetävyys, kemia, seksikkyys, on aina se ensimmäinen kriteeri. Jos tätä ei usein sanota ääneen, se johtuu vain siitä, että se on niin itsestäänselvää.
Kun nainen sanoo haluavansa miehen, joka on kiltti, lempeä, hauska jne. se tarkoittaa niistä miehistä, jotka ovat hänestä jo valmiiksi puoleensavetäviä. Että niistä miehistä, joiden kanssa muutenkin harrastaisi mielellään seksiä, haluaa sitten tietysti valita sen, jonka muut ominaisuudet miellyttävät myös.
Sinä sen sijaan tunnut luulevan, että mies on "ansainnut" parisuhteen/seksiä sillä, ettei hakkaa. Mutta kun me naiset emme ole mitään automaatteja, joihin laitetaan sisään "ole hyvää" ja "kiitosta" ja seksiä tipahtaa ulos. Vaan ihmisiä.
Kerrankin rehellistä puhetta. Kiitos.
t: eri
Siinä meni kilttimiesten ja atmien viimeisetkin toiveet. Eli vaatimattoman ulkonäön omaavana se on ihan sama miten käyttäydyt. Yksinäisyyteen olet tuomittu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka moni nainen uskaltaa tämän viestiketjun jälkeen kysyä miespuoliselta kaveriltaan, että panisitko jos pyytäisin? Voitte väittää että ette halua kysyä, koska sellaista ei kaverilta kysytä. Mutta jos on oikeasti hyvä kaveri, niin sen voi kysyä. Ja mites sitten tulkitsette kun suurin osa näistä gentlemanfriendeistä sanoo, että joo panisin? Tuleeko tarve kääntää sekin asia taas joksikin muuksi kuin siksi mitä se oikeasti on?
En voi olla täysin varma, mitä läheinen miespuolinen ystäväni vastaisi. En koe mitään tarvetta kysyä asiaa, koska a) tiedän satavarmasti, ettei hän halua seurustella kanssani. b) Yhtä varmasti tiedän, että hän haluaa olla ystäväni. Siten on minusta yhdentekevää, olisiko hänestä ihan ok harrastaa joskus seksiä kanssani. Itse en halua.
Ihan ookoo jos et halua kysyä. Ei tässä ollut tietenkään kyse siitä onko sulla tarvetta kysyä tai mitä sinä luulet sen kaverin haluavan sinusta sen perusteella minkälaisen kuvan olet itse kaverisuhteestasi luonut, vaan siitä että mitä se sun mieskaveri oikeasti sanoo ja ajattelee. Senhän saat tietää vain kysymällä. Luonnollisesti et ehkä halua tietää. Ja vähänhän tuossa alkoi jo pieni selittelykin tulla esiin eli käänsit sen jo muotoon olisi ihan ookoo harrastaa seksiä. Mitenköhän oikeasti menisi jos se mies sanoisi haluavansa harrastaa seksiä, jatkuisiko kaveruus? Ja voisitko sitten alkaa nähdä tätä asiaa enemmän miesten kannalta?
En nyt ihan ymmärtänyt, mitä haet. Mutta tässä hieman lisätietoa. Ensinnäkin, tämä kaverini ei ole mikään ressukkalassukka, joka ei saisi seksiä mistään, vaan hänellä on ollut erinäisiä suhteita ystävyytemme aikana, vaikka tällä hetkellä on sinkku. Itse olisin aikanaan halunnut hänen kanssaan seurustella, mutta mies halusi olla vain ystävä. Suostuin siihen, enkä ole kokenut ystävyyttä lainkaan ajanhukkana, vaan kyseessä on minulle tärkeä ihminen, jonka kanssa en siis enää haluaisi toisenlaista suhdetta. Että mikä tässä oli se miesten kanta, joka piti ymmärtää?
Sama homma. Olemme olleet ystäviä oikeastan jo reilusti yli kymmenen vuotta. Ollaan oltu samassa työpaikassa ym. En voisi kuvitella olevani hänen kanssaan eikä mieskään ole tehnyt mitään aloitetta, edes silloin kun olin sinkku. Joskus teiniaikoina olin tosin hiukan ihastunut häneen ja kerroinkin sen hänelle. Mies oli vielä tosi poikanen eikä ottanut mitään kantaa. Menin sitten naimisiin ja yhtäkkiä tämä miespuolinen ystävä meni aivan oudoksi. Oli sitä mieltä ettei kai hänen kanssaan voi mikään ystävä olla nyt kun menit naimisiin! Olin aivan että häh.
Alue: Aihe vapaa
No mikä sinusta sitten selittää sen, että
a) niin monet miehet ovat sitä mieltä, että mies ja nainen eivät koskaan voi olla ystäviä ilman, että mies salaa kuolaa sitä naista (eivätkö miehet koskaan ystävysty sellaisten naisten kanssa, jotka eivät heistä ole puoleensavetäviä)
b) miksi niin monet miehet tulkitsevat kaikki normaalin ystävällisyyden osoitukset naisten taholta flirttailuksi (eivätkö he tajua että itse osoittavat ihan vastaavaa ystävällisyyttä myös ei-kiinnostavia ihmisiä kohtaan ilman mitään taka-ajatuksia, joten ei pitäisi vetää johtopäätöksiä)
c) moni mies esittää sen tyyppisiä ajatuksia, että kaverinaisen kanssa vietetty aika on ollut ajan tuhlaamista jos se ei johdakaan seksiin (eikö mies todellakaan saanut vuosien ystävyydestä mitään omasta mielestään, eikö itse ystävyys ollut minkään arvoista)?
Mitä tulee kommenttisi loppuosaan, niin "se mystinen kemia" = fyysinen seksuaalinen halu. Ilman sitä seksi on vastenmielistä. Kukaan ei halua harrastaa vastenmielistä seksiä. Tämän ei pitäisi tulla yllätyksenä tynnyrissäkasvaneimmallekaan pojalle, mutta kai se sitten joillekin tulee. Tuo halu taas riippuu moninaisista biologisista, psyykkisistä, sosiaalisista ja kulttuurillisista seikoista, eikä sitä voi itse hallita. Siis siinä mielessä, että ketä kohtaan sitä tuntee ja ketä ei.