Suomen kielen epäloogisuudet
Ketju aiemman, englannin kielen epäloogisuuksiin keskittyneen ketjun jatkoksi. Eli keskustellaan havainnoista, jotka suomessa ovat outoja, hassuja tai muuten vaan ihmetyttäviä.
Ap aloittaa. Preesenssin ja imperfektin samankaltaisuus tiettyjen sanojen kohdalla. Ei siis tiedä tehdäänkö paraikaa vaiko mennyt. Esim. Ehdin-ehdin, mietin-mietin yms. "Ehdin bussiin." Oletko ehtimässä vai istutko jo bussissa?
Kommentit (664)
Vierailija kirjoitti:
Ei ehkä epäloogisuus mutta olen aina ihaillut suomenkielistä lausahdusta "on ilmoja pidellyt". Mitään muuta noin ympäripyöreää ei voi sanoa, enkä vielä ole törmännyt ihan vastaavaan muissakaan kielissä.
Ruotsissahan sanotaan vastaavasti "och bilen går bra?" jos ei keksitä muuta sanottavaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vedä vessa. Eihän sitä vedetä vaan painetaan napista.
Ilmaisu on peräisin ajalta, jolloin vessa todellakin vedettiin. Vesisäiliö oli ylhäällä katon rajassa, ja sen vivusta roikkui ketju, jota vetämällä säiliö tyhjentyi.
Juu, ja onhan sekin vetämistä, kun on se nuppi, josta nostetaan ylöspäin. Ei kaikki vessat ole vieläkään napista painettavia.
Sydän -> sydämellinen, sydämessä. Siis yhdellä m-kirjaimella, vaikka puheessa kuulostaa 2 m:ltä.
S2-ope kirjoitti:
Suomen kieli ei ole sen vaikeampi kieli kuin muutkaan. Suomen kieli on suurimmaksi osaksi tosi looginen, sanat eivät ole epäloogisia jos tuntee yhtään rakenteiden syitä. Esim. nominit taipuvat tyypeissä, näitä ulkkiksille opetetaan S2-tunneilla. Esim. as-->aa saapas, saappaat, us/os/ys-->kse rakennus, rakennukset, nen-->se suomalainen, suomalaiset.... Poikkeuksia tietysti aina löytyy mutta nekin ovat yleensä aina kielihistoriallisedti selitettävissä. Ne pitää opetella ulkoa. Suomen kielessä on myös äännevastaavuus, joita monesss muussa kielessä ei ole, k on aina k ja r on r.. Myös sukupuolipronominit puuttuvat, sanajärjestys on melko vapaa, futuuria ei tartte opetella. Toki on paljon vaikeitakin juttuja, mutta niitä on joka kielessä.
Hei olisi hauska kuulla niistä vaikeista jutuista suomen kielessä. Mitä ne ovat, ja miten natiivit pärjäävät näiden vaikeiden rakenteiden kanssa?
Ap.
Ps. Tulipa tästä suosittu keskustelu. Hauskaa, että näin monet ovat kiinnostuneita suomesta. :)
Ruokailun jälkeen korjataan pöytä. Ikään kuin ruokaillessa olisi pöytä hajonnut.
4868458698590 kirjoitti:
Housujen ja Vantaan tapauksessa satutaan tietämään, miksi sanat taivutetaan niin.
Vantaa on nimetty samannimisen joen mukaan, joten Vantaaseen ei voida mennä ellei olla menossa uimaan, koska silloin mentäisiin sinne jokeen,Vantaalle voidaan taas mennä koska silloin mennään Vantaan luokse.
Housut oli aiemmin kaksi erillistä housua, jotka eivät liittyneet yhteen. Housut on monikko myös esimerkiksi englannissa, saksassa ja skandinaavisissa kielissä. Myöhemmin tuli vasta muotiin että housut liittyvät yhteen.
Kyllä tuohon housu-juttuun riittää ihan se, että lahkeita on kaksi. Joissakin kielissä käytetään sellaisissa tilanteissa duaalia. Samalla logiikalla sakset, pihdit...
Tää tuli esiin yliopistolla luennolla ja tämä lause käsitettiin ainakin parilla tavalla salissa. "Miksi lukea kirjallisuutta". Osa vastasi tähän näkökulmasta miksi lukea kirjoja ja osa miksi lukea oppinainetta nimeltään kirjallisuus. Tässäkin sama lause kontekstista riippuen tarkoittaa eri asiaa.
Vierailija kirjoitti:
Ruokailun jälkeen korjataan pöytä. Ikään kuin ruokaillessa olisi pöytä hajonnut.
Korjata sanalla on kaksi merkitystä yksi on mainitsemasi, toinen on "kerätä, koota, ottaa talteen, korjuuseen, suojaan."
Sadonkorjuu ei siis tarkoita, että viljassa on jotain vikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ruokailun jälkeen korjataan pöytä. Ikään kuin ruokaillessa olisi pöytä hajonnut.
Korjata sanalla on kaksi merkitystä yksi on mainitsemasi, toinen on "kerätä, koota, ottaa talteen, korjuuseen, suojaan."
Sadonkorjuu ei siis tarkoita, että viljassa on jotain vikaa.
Myös "kunnes kuolema meidät korjaa" vaatisi tiettyä maailmankatsomusta vähintään. Vaikka kyllähän tuo pöydän korjaaminen hauskalta kuulostaakin.
Vierailija kirjoitti:
Minä kaipaisin suomeen saksan bitte-sanan vastinetta, sellaista yleissanaa, jonka voi laittaa moneen väliin pehmentämään sanomisia. :)
Konditionaali.
Äänensävy.
Eleet ja muu käyttäytyminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihminen syntyy Helsingissä, mutta ei perheessä tai suvussa, vaan sukuun tai perheeseen?
Miksi palata, palauttaa, täsmätä, täsmäyttää, mutta ei herätä, heräYttää, vaan herättää?
Helsinki on paikka, perhe tai suku eivät ole. Miten ihmeessä ei-konkreettisessa käsitteessä kuten suvussa voisi tehdä jotain konkreettista kuten syntyä?
Mitä täsmäyttää tarkoittaa? En ole koskaan kuullutkaan tuollaista sanaa. Vai tarkoititko kenties "täsmentää"?
Ei, en tarkoittanut, liiketaloutta opiskelleena se on minulle ihan tuttu kirjanpitoon liittyvä sana, täsmäyttäminen siis. Osa kirjanpitoa.
Tuo Helsinkin "paikkuuden" käyttäminen perusteluja sille miksi siitä sanotaan -ssä ja taas suvusta toisin lienee asia joka ei ole ollenkaan niin itsestäänselvää ei-suomenkielisille, joiden omassa kielessä saatetaan sanoa myös että syntyy suvussa tai perheessä. Lopulta myös kaupunki on ei-konkreettinen, ihmisten luoma käsite keinotekoisilla rajoilla, joten on vaikeaa nähdä eroa siinä miksi se että yksi on paikka ja toinen jotain muuta olisi eri asia sijamuodon valinnan kannalta.
Kyllä minä tiedän missä Helsingin rajat kulkevat? Kannattaisi sinunkin opetella lukemaan karttaa jos kuvittelet ettei kaupungeilla ole ihan "oikeita" rajoja :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi housut ja haalarit on monikossa, vaikka niitä on vain yksi?
Hautajaiset, häät..
Näitä kommentteja kun lukee niin alan ymmärtää miksi Suomen kieli kuuluu maailman vaikeisimpiin kieliin. Oliko peräti listattu 9.
Taivutuksissa ei ole minkään näköistä logiikkaa kaikki pitää vain korvalla kuulustella ja muistaa oikein.Kammottavaa
Kai tämän kommentin hölmöys oli tarkoituksellista asian korostamista?
Ei kai kukaan tosielämässä sano vaikeisimpiin (kun sana oikeasti taipuu vaikeimpiin) tai kuvittele että korva pystyisi kuulustelemaan ketään (kuulostelu on asia erikseen)?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä kaipaisin suomeen saksan bitte-sanan vastinetta, sellaista yleissanaa, jonka voi laittaa moneen väliin pehmentämään sanomisia. :)
Konditionaali.
Äänensävy.
Eleet ja muu käyttäytyminen.
Totta, se vain on niin kätevä sana se bitte. :)
Se bitten vastineen eka kaipaaja (vai olinko ainoa)
Miksi puhutaan ihmisen pituudesta mutta esim. puiden ja rakennusten korkeudesta?
Ei ole häävi. Sanontaa käytetään vain kielteisessä muodossa. Vai onko joku häävi?
lause, jossa sanat ovat täsmälleen samassa muodossa ja järjestyksessä, saa kontekstista riippuen täysin eri merkityksen. Esim. "Haluan tulla riippumattomammaksi". :D Fingerpori-sarjakuvahan ammentaa ideoitaan juuri tämänkaltaisista erikoisuuksista,
Lapsiltahan näitä suomenkielen hauskuuksia kuulee usein.
Muistan esim.
Ommella oli ompeloida. Niin miksipä ei..
Puhdas kuin puti. Mikä ihmeen puti? No putipuhdas.
Niin ja rännit olivat pitkään ränteitä. Niin kuin ranne - ranteet.
Rannekello
Hernekeitto
Venevaja
Kaikki nuo lausutaan niin että keskellä olevan e:n jälkeen tulee tuplakonsonantti: rannekkello, hernekkeitto, venevvaja. Näitä sanoja on vaikka kuinka - riittää että sanan keskiosassa on e! Miksi?
Vierailija kirjoitti:
Lapsiltahan näitä suomenkielen hauskuuksia kuulee usein.
Muistan esim.
Ommella oli ompeloida. Niin miksipä ei..
Puhdas kuin puti. Mikä ihmeen puti? No putipuhdas.
Niin ja rännit olivat pitkään ränteitä. Niin kuin ranne - ranteet.
Vika ei sikäli ole väärin, koska voihan sitä rännittää ranteeseenkin.
Juhliin liittyvät sanat ovat usein muodollisesti monikollisia:
¤ hautajaiset, häät, ristiäiset, synttärit, bailut, bileet, pirskeet, kekkerit
¤ Olin eilen Annen juhlissa.
Kielissä nyt vain on erilaisia ilmiöitä. Esim. englannin kielen opiskelija oppii ensin, että 'up' tarkoittaa 'ylhäällä'. Myöhemmin hän oppii, että näin ei aina ole. Esim.
¤ Keep up the good work!
Vai pitäisikö tässäkin nyt taivastella, että mikä on ylhäällä?