Suomen kielen epäloogisuudet

Vierailija kirjoitti:

Lapsiltahan näitä suomenkielen hauskuuksia kuulee usein.

Muistan esim.

Ommella oli ompeloida. Niin miksipä ei..

Puhdas kuin puti. Mikä ihmeen puti? No putipuhdas.

Niin ja rännit olivat pitkään ränteitä. Niin kuin ranne - ranteet.

Miksi muuten sanan ommella substantiivi on ompelu, eikä ommelu?

Vierailija kirjoitti:

valas - valaan

varas - varkaan

paras - parhaan

Logiikka?

monikko:

valas-valaat (miksei valakset)

jalas-jalakset (mikset jalaat)

varas-varkaat (miksei varhaat)

paras-parhaat (miksei parkaat)

Jos nimi on Säde. Niin onko kahvikuppi Säteen vai Säden ? Tai Veli. Onko auto Veljen ja Velin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

Miksi ihminen syntyy Helsingissä, mutta ei perheessä tai suvussa, vaan sukuun tai perheeseen?

Miksi palata, palauttaa, täsmätä, täsmäyttää, mutta ei herätä, heräYttää, vaan herättää?

Helsinki on paikka, perhe tai suku eivät ole. Miten ihmeessä ei-konkreettisessa käsitteessä kuten suvussa voisi tehdä jotain konkreettista kuten syntyä?

Mitä täsmäyttää tarkoittaa? En ole koskaan kuullutkaan tuollaista sanaa. Vai tarkoititko kenties "täsmentää"?

Täsmäyttää on kirjanpidon ammattitermi.

Ai kun ihanaa iltalukemista, on meillä ihana kieli! Niin, kieli...öö, tuo lirvake suussa. Muissa kielissä lienee oma nimi niin puhutulle kielelle, kuin sille lihanpalalle, jolla sitä kieltä tuotetaan.

Yksi sanapari joka mua on aina huvittanut: uskova - uskoton; ensimmäinen uskoo johonki uskontoon, toinen taas on petturi, vaikka kuinka uskon ihminen väittäisikin olevansa, ei välttämättä siis ateisti vaikka uskoton onkin! Uskottoman vastakohta on kuitenkin uskollinen, mutta tällä uskollisella ei taas ole mitään tekoa uskon kokemisen kanssa.

Ja miten koette määreen "harva se päivä", jolla ilmaistaan usein tapahtuvaa asiaa. Harva on kuitenkin - no, harva! Eikö se olisi loogisempaa sanoa silloin "tiheä se päivä"?

Vierailija kirjoitti:

Vanhakantaiset sanat viini 'nuolikotelo' ja vuori 'maanmuoto' taipuvat e-vartaloisina ja uudemmat, lainasanat viini 'alkoholipitoinen viinirypälejuoma' sekä vuori 'esim. vaatteen sisäkangas' taipuvat i-vartaloisina. Tein viineeni vuorin, laitoin viinin sinne ja lähdin valloittamaan vuoren. Vuorella kaadoin viiniä viineen mutta viineni putosi eikä minulla ole enää viintä eikä viinen vuoria. Viinin join  suoraan pullon suusta. Viinineni vuorelle kiipesin mutta viinettä ja viinittä lähdin matkaa jatkamaan - seuraaville vuorille. Josko saisin uuden viinen ja uutta viiniä - seuraavalta vuorelta.

Muuten hyvä mutta: viineineni on tuohon oikea muoto.

Vierailija kirjoitti:

 

Yksi sanapari joka mua on aina huvittanut: uskova - uskoton; ensimmäinen uskoo johonki uskontoon, toinen taas on petturi, vaikka kuinka uskon ihminen väittäisikin olevansa, ei välttämättä siis ateisti vaikka uskoton onkin! Uskottoman vastakohta on kuitenkin uskollinen, mutta tällä uskollisella ei taas ole mitään tekoa uskon kokemisen kanssa.

 

Minusta loogisin sanapari olisi uskova - uskomaton. Mutta eihän sekään nykymääritelmillä toimi :)

Vierailija kirjoitti:

Jos nimi on Säde. Niin onko kahvikuppi Säteen vai Säden ? Tai Veli. Onko auto Veljen ja Velin?

Nimi taivutetaan eri tavalla kuin sen merkitys. Luin sadun ja ja lähdin Satulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaksi miestä kävelivät hattu päässään vrt. Kaksi miestä kävelivät hatut päissään, mitä ihmettä?

Tässä tapauksessa pitäisi kai sanoa muutenkin, että "kaksi miestä käveli..." Tuo lukusana tekee heistä tavallaan yksikön. 

Melkein, mutta ei ihan.

"Kaksi miestä kävelivät" = miehiä oli kaksi ja ne kaksi miestä kävelivät

"Kaksi miestä käveli" = miehiä oli enemmänkin, mutta kaksi miehistä käveli

T. kääntäjä

Höpö höpö, kääntäjä. Opettele sinäkin suomea.

Hämmentävä vastaus :)

Tämä tieto löytyy kielenhuollon oppaista, lyhyesti esim. täältä kohdasta seitsemän: http://webcgi.oulu.fi/oykk/abc/kielenhuolto/lauseopillisia_ilmioita/kon…

Et ilmeisesti myöskään ymmärrä lukemaasi. Tuossahan se on juuri selitetty samalla tavalla kuin minäkin tein.

Kolme opiskelijaa luki...

Perheen neljä tuolia hajosivat.

Helpointa olisi, että -vat pääte ei olisi koskaan pakollinen. Kun esimerkiksi omassa murteessani sanotaan

- Kolme opiskelijaa luki

- Perheen neljä tualii hajos

on kirjoitettaessa aika vaikea tietää, tuliko tähän nyt -vat vai ei.

Ei ole vaikeata: joa lauseen tekijä eli subjektio on monikollinen on predikaattiverbi monikossa, poikkeuksena tuo ensimmäinen numeraalin seurana oleva subjekti. Joka kielessä on poikkeuksia perussäännöstä. Kielen sääntöjä käsitellään peruskoulun äidinkielen tunneilla ja niitä tunteja on tuhansia yhdeksän vuoden aikana. Jos ei opiskelu ei ole kiinnostanut, ei ole myöskään oppinut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos nimi on Säde. Niin onko kahvikuppi Säteen vai Säden ? Tai Veli. Onko auto Veljen ja Velin?

Nimi taivutetaan eri tavalla kuin sen merkitys. Luin sadun ja ja lähdin Satulle.

Minäkin aina taivutan nimet eri tavalla kuin merkitys ja mua pidetään ihan kummallisena. Mä menen kylään Satulle, palautan lainaamani kirjan Sointulle ja lähden Säden kanssa lenkille. Lenkillä törmään Taikan veljeen Veliin ja juttelemme hetken.

Vierailija kirjoitti:

Omenien, omenoiden, omenoitten, omenain. Kaikki yhtä oikein. Yleensäkin suomen kielessä on paljon vaihtelua, harvoin on vain yksi oikea vaihtoehto, vaikka monet niin haluaisivat uskoa ja väittää.

Enkelit ja enkelten, enkeleitten, enkeleiden, enekelien :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omenien, omenoiden, omenoitten, omenain. Kaikki yhtä oikein. Yleensäkin suomen kielessä on paljon vaihtelua, harvoin on vain yksi oikea vaihtoehto, vaikka monet niin haluaisivat uskoa ja väittää.

Enkelit ja enkelten, enkeleitten, enkeleiden, enekelien :)

Ja vielä enkelein. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omenien, omenoiden, omenoitten, omenain. Kaikki yhtä oikein. Yleensäkin suomen kielessä on paljon vaihtelua, harvoin on vain yksi oikea vaihtoehto, vaikka monet niin haluaisivat uskoa ja väittää.

Enkelit ja enkelten, enkeleitten, enkeleiden, enekelien :)

Ja vielä enkelein. :)

Tuota muotoa voisi käyttää vaikka ilmauksessa "paita oli koristeltu enkelein" ts. enkelien kuvilla. Minusta jos verrataan vaikka vanhempien - vanhempain tässä vastaava vertailu olisi enkelien - enkelten. Mutta ehkä makuasia, enkelien - enkelein kuulostaa vähän vanhakantaiselta runomuodolta eli ehkei sekään varsinaisesti väärin ole.

Vierailija kirjoitti:

Rannekello

Hernekeitto

Venevaja

Kaikki nuo lausutaan niin että keskellä olevan e:n jälkeen tulee tuplakonsonantti: rannekkello, hernekkeitto, venevvaja. Näitä sanoja on vaikka kuinka - riittää että sanan keskiosassa on e! Miksi?

Tämä on niin mielenkiintoinen asia! Usein ajatellaan että suomea lausutaan juuri niinkuin kirjoitetaan, mutta sitten näitä poikkeuksia kuitenkin on. Hesarin Kuukausiliitteessä oli vuosia sitten kirjoitus äng-äänteestä, joka esiintyy mm sanoissa kenkä ja Helsinki. Kun miettii tarkkaan, emmehän sano kenkä vaan oikestaan kengkä. Mutta miksi näin on? :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rannekello

Hernekeitto

Venevaja

Kaikki nuo lausutaan niin että keskellä olevan e:n jälkeen tulee tuplakonsonantti: rannekkello, hernekkeitto, venevvaja. Näitä sanoja on vaikka kuinka - riittää että sanan keskiosassa on e! Miksi?

Tämä on niin mielenkiintoinen asia! Usein ajatellaan että suomea lausutaan juuri niinkuin kirjoitetaan, mutta sitten näitä poikkeuksia kuitenkin on. Hesarin Kuukausiliitteessä oli vuosia sitten kirjoitus äng-äänteestä, joka esiintyy mm sanoissa kenkä ja Helsinki. Kun miettii tarkkaan, emmehän sano kenkä vaan oikestaan kengkä. Mutta miksi näin on? :)

Ilmiö juontuu suomen kirjakielen syntyyn. Peraatteeksi valittiin, että jokaista äännettä vastaa yksi kirjainmerkki. Äng oli äänteenä olemassa, mutta kirjainmerkiksi valikoitui lopulta yhdistelmät nk ja ng.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rannekello

Hernekeitto

Venevaja

Kaikki nuo lausutaan niin että keskellä olevan e:n jälkeen tulee tuplakonsonantti: rannekkello, hernekkeitto, venevvaja. Näitä sanoja on vaikka kuinka - riittää että sanan keskiosassa on e! Miksi?

Tämä on niin mielenkiintoinen asia! Usein ajatellaan että suomea lausutaan juuri niinkuin kirjoitetaan, mutta sitten näitä poikkeuksia kuitenkin on. Hesarin Kuukausiliitteessä oli vuosia sitten kirjoitus äng-äänteestä, joka esiintyy mm sanoissa kenkä ja Helsinki. Kun miettii tarkkaan, emmehän sano kenkä vaan oikestaan kengkä. Mutta mi

LISÄKSI: kirjoitetaan suurenmoinen, meillekin, tulepa, kauneinpia. Lausutaan suuremmoinen, meillekkin, tuleppa, kauneimpia.

Vierailija kirjoitti:

 

LISÄKSI: kirjoitetaan suurenmoinen, meillekin, tulepa, kauneinpia. Lausutaan suuremmoinen, meillekkin, tuleppa, kauneimpia.

Ei! Se kirjoitetaan kauneimpia. Älä nyt härregud opasta ihmisiä vääriin muotoihin, tuota näkee jo muutenkin niin paljon että silmiin sattuu.

Kotimaisten kielten tutkimuskeskus antaa suositukset erikoisten nimien taivutukseen. Etunimistä, joilla on yleisnimivastine (esim. Tuuli, Meri, Satu) todetaan: Yhtä yleissääntöä ei ole mahdollista antaa. 

Sukunimiä ohjeistetaan taivuttamaan vastaavan yleissanan mukaan, mutta siinäkin on poikkeuksia. Petteri Orpon nimi taivutettaisiin kielenhuollon ohjeiden mukaan Orvon, mutta hän itse taivuttaa nimensä Orpon, ja on toivonut samaa myös tiedotusvälineiltä. 

Verbeillä "lainata" ja "vuokrata" on kaksi merkitystä, mikä joskus on oikeasti epäkäytännöllistä. Jos sanon lainaavani kirjan, ei kuulija voi tietää, onko se minun kirjani jonka annan jollekulle toiselle lainaan, vai päinvastoin.

Vierailija kirjoitti:

Vanhakantaiset sanat viini 'nuolikotelo' ja vuori 'maanmuoto' taipuvat e-vartaloisina ja uudemmat, lainasanat viini 'alkoholipitoinen viinirypälejuoma' sekä vuori 'esim. vaatteen sisäkangas' taipuvat i-vartaloisina. Tein viineeni vuorin, laitoin viinin sinne ja lähdin valloittamaan vuoren. Vuorella kaadoin viiniä viineen mutta viineni putosi eikä minulla ole enää viintä eikä viinen vuoria. Viinin join  suoraan pullon suusta. Viinineni vuorelle kiipesin mutta viinettä ja viinittä lähdin matkaa jatkamaan - seuraaville vuorille. Josko saisin uuden viinen ja uutta viiniä - seuraavalta vuorelta.

Kukahan kertoisi tuon mainosnikkareille? Säilytysrasia kangasvuorella -tyyppistä mainostekstiä kun näkee nykyään valitettavan usein. Ja minulle tulee aina mielikuva pienestä rasiasta kököttämässä valtavan kangasvuoren päällä.