Suomen kielen epäloogisuudet

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opetimme työpaikallamme olleelle englantilaiselle maahamuuttajalle suomenkielen sanontoja, tyyliin 'kahvinporit' tarkoittavat englanniksi 'coffee raindiers'.

Sitten päästiin muihin yhdyssanoihin. Sana 'lumisokeus' vielä menetteli, mutta 'sadekuuro' oli jo vähän liikaa!

Kun englannin kielessä ei ole homonyymejä, niin eihän niitä voi olla muissakaan kielissä, vai kuinka? Muistelen, että joillakin englannin substantiiveilla on useita kymmeniä eri merkityksiä,

Yksi hauska on match = "ottelu", "sopia yhteen", "tulitikku", "lunttu" ( asetekn. )

Vierailija kirjoitti:

Ärsyttää, kun ihmiset sanovat "koittaa" silloin kun pitäisi olla "koettaa".

Toisaalta meillä on sana "koitos". Miksei tämä ole "koetos" ? Vastaavia johdannaisia ovat vaikka koettelemus ja koetteelle asettaminen.

Moni toimittajatkin nykyään luulee, että koittaa on sama kuin yrittää. Potkut näille jonneille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ärsyttää, kun ihmiset sanovat "koittaa" silloin kun pitäisi olla "koettaa".

Toisaalta meillä on sana "koitos". Miksei tämä ole "koetos" ? Vastaavia johdannaisia ovat vaikka koettelemus ja koetteelle asettaminen.

Moni toimittajatkin nykyään luulee, että koittaa on sama kuin yrittää. Potkut näille jonneille.

Samaiset toimittajat kirjoittavat "tienaamisesta" ( ruots. "tjäna = palvella ), kun ne tarkoittavat ansaitsemista ja "meinaamisesta" ( ruots. "mena" = tarkoittaa ), kun ne tarkoittavat aikomista.

Nuoriso jopa "solvaa" ( engl. "solve" = ratkaista ), kun ne tarkoittavat jonkin ratkaisemista.

Suomen kieli köyhtyy ja rappeutuu ja pian meillä on jäljellä enää jonkinlainen "varissuo-mi"!

!800- ja 1900-lukujen taitteen teknillisiä kirjoitelmia on suorastaan nautinto lukea!

Muistan vielä elävästi sen lukion äidinkielen tunnin, jolla kerrottiin kuinka sanaa "panostaa" käytetään väärin. Panostaa liittyy aina oikeasti panoksiin (ruutiin ja jonkinsortin aseisiin). Ja silti otikot edelleen sanovat että joku panostaa siihen, tähän ja tuohon. Se on niin imeytynyt kieleemme.

Nousee melkoinen mielikuva, kun joku artikkeli kertoo nuoren panostavan pääsykokeisiin. Mieleen nousee melkoinen johto- ja dynamiittipötköviritelmä jossain huoneessa, jossa pitäisi lukea ja päntätä. Eikä suinkaan panostaa.

Tuima ja itikka, merkitysero eri alueilla.

"Tule kattoon kattoon kun kaveri tapettiin tapettiin" sanoi kärpänen toiselle kärpäselle.

Siinä sitä ihmettä kerrakseen. Pitää tietysti katto sanaa oikaista että luonnistuu sanonta.

Vierailija kirjoitti:

Miksi housut ja haalarit on monikossa, vaikka niitä on vain yksi?

Kerran eräässä marketissa mainoskuulutettiin tyyliin "miesten kevyttä kesähousua, alkaen 100 mk" - olin isin kanssa siellä just silloin ja hiukan huvitti kun molemmille tuli heti mieleen, että miestenvaateosastolla on jokin iso rulla, josta myyjä sitten leikkaa sitä "kevyttä kesähousua" :D

Suomi on ihana kieli!

Korjata pöytä🤔

Ville lähti Ruotsiin. Palaako hän?🙄

Nauran aina, kun miniä on ruotsinkielinen, niin hänen lapsensa sanovat, kun äiti menee riippukeinuun, että hän haluaa rippumattomammaksi.

Kesti vähän, kun selitettiin, että se perussana on riippimaton eikä sillä ole mamman kanssa mitään tekemistä.🤡

Vierailija kirjoitti:

Nauran aina, kun miniä on ruotsinkielinen, niin hänen lapsensa sanovat, kun äiti menee riippukeinuun, että hän haluaa rippumattomammaksi.

Kesti vähän, kun selitettiin, että se perussana on riippimaton eikä sillä ole mamman kanssa mitään tekemistä.🤡

Korjaan, riippumaton😨

Pistän sian kuoliaaksi on vähän eri asia kuin panen sian kuoliaaksi.

Ensin saunotaan, sitten syödään vasta, ja sen jälkeen mennään ruoan päälle nukkumaan.

Vierailija kirjoitti:

Tämä / tämän

MUTTA: Nämä / nämä (pitäisi olla "nämät")

Pikkulapset monesti itse keksivät tuon "nämät", koska se olisi loogista. Taisi Uuno Turhapurokin sitä käyttää.

Esimerkki:

- Syön tämän piirakan

- Syön nämät piirakat (miksei ole näin?)

tämä = yksikkö

nämä = monikko

Miksi pitäisi olla "nämät"? Silloin sanassa olisi kaksinkertainen monikko.

Samalla tavalla: tuo (yksikkö), nuo (monikko). Pitäisikö olla "nuot"?

Samoin englannin kielessä:

this - these

that - those

Pitäisikö olla "theses" ja "thoses"?

Vierailija kirjoitti:

Kun vastataan painokkaan kielteisesti, sanotaan: Joo ei!

Eilen tuli kaksi nuorta miestä ovelle kauppaamaan viemäreiden kuvausta. Sanoin juu ei kiitos!

Yökölle maistuu pahalta kirjoitti:

Järjettömin epäloogisuus on yleistynyt tapa vaihtaa suomen kielen "miltä jokin maistuu" emäsiansaksa-muotoon "mille jokin maistuu" (maistuu hevoselle?, jos hevonen sitä syö, maistuu pahalle, jos kuvitteellinen "paha" esim. piru sitä söisi.

Suoka maistuu pahaLTA, tah hyväLTÄ, ei palaLLE tai hyväLLE, koska mistä ihmeestä sitä voi väittää, että ruoka nimenomaan maistuisi pahaLLE ihmiselle tai hyväLLE ihmiselle - jokaiselle pahalle tai hyvälle ihmisellä samalta (ei samaLLE!).

Kyse on siitä, että ruoka maistuu hyväLTÄ tai pahaLTA - ei siitä kenelle (hyvälle tai pahalle) se maistuu!

Oletteko muut huomanneet moisen -LLE -järjettömyyden monen mielenkäytössä?

Millä perustelet, että lle-pääte on huonompi aistiverbien yhteydessä?  Esim. Penttilän kieliopissa (1963) on lauseita, joissa aistiverbin jälkeen tulee lta/lle-pääte. Esim.:

haista + lta/lle, maistua + lta/lle, näyttää + lta/lle, tuntua +lta/lle

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä / tämän

MUTTA: Nämä / nämä (pitäisi olla "nämät")

Pikkulapset monesti itse keksivät tuon "nämät", koska se olisi loogista. Taisi Uuno Turhapurokin sitä käyttää.

Esimerkki:

- Syön tämän piirakan

- Syön nämät piirakat (miksei ole näin?)

tämä = yksikkö

nämä = monikko

Miksi pitäisi olla "nämät"? Silloin sanassa olisi kaksinkertainen monikko.

Samalla tavalla: tuo (yksikkö), nuo (monikko). Pitäisikö olla "nuot"?

Samoin englannin kielessä:

this - these

that - those

Pitäisikö olla "theses" ja "thoses"?

Samalla logiikalla "tuon" on kaksinkertainen yksikkö. Kyse oli siitä kun "nämä" on objektina. Suomessa on tuo ja tuoN, vaikka englannissa sekin kirjaimellisesti olisi "minä söin tuo".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä / tämän

MUTTA: Nämä / nämä (pitäisi olla "nämät")

Pikkulapset monesti itse keksivät tuon "nämät", koska se olisi loogista. Taisi Uuno Turhapurokin sitä käyttää.

Esimerkki:

- Syön tämän piirakan

- Syön nämät piirakat (miksei ole näin?)

tämä = yksikkö

nämä = monikko

Miksi pitäisi olla "nämät"? Silloin sanassa olisi kaksinkertainen monikko.

Samalla tavalla: tuo (yksikkö), nuo (monikko). Pitäisikö olla "nuot"?

Samoin englannin kielessä:

this - these

that - those

Pitäisikö olla "theses" ja "thoses"?

Samalla logiikalla "tuon" on kaksinkertainen yksikkö. Kyse oli siitä kun "nämä" on objektina. Suomessa on tuo ja tuoN, vaikka englannissa sekin kirjaimellisesti olisi "minä söin tuo".

Niin ja lisäksi onhan meillä "meidät" ja "heidät". Onko sekin "kaksinkertainen monikko" ?

Miksi on me / meidät, mutta kuitenkin nämä / nämä ? Eli todellakin pitäisi loogisesti olla "nämät".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä / tämän

MUTTA: Nämä / nämä (pitäisi olla "nämät")

Pikkulapset monesti itse keksivät tuon "nämät", koska se olisi loogista. Taisi Uuno Turhapurokin sitä käyttää.

Esimerkki:

- Syön tämän piirakan

- Syön nämät piirakat (miksei ole näin?)

tämä = yksikkö

nämä = monikko

Miksi pitäisi olla "nämät"? Silloin sanassa olisi kaksinkertainen monikko.

Samalla tavalla: tuo (yksikkö), nuo (monikko). Pitäisikö olla "nuot"?

Samoin englannin kielessä:

this - these

that - those

Pitäisikö olla "theses" ja "thoses"?

Samalla logiikalla "tuon" on kaksinkertainen yksikkö. Kyse oli siitä kun "nämä" on objektina. Suomessa on tuo ja tuoN, vaikka englannissa sekin kirjaimellisesti olisi "minä söin tuo".

Tämä-sanan objektimuoto ei ole aina "tämän":

Vie tämä pullo kauppaan! / Vie nämä pullot kauppaan!

Minun täytyy viedä tämä pullo kauppaan. / Minun täytyy viedä nämä pullot kauppaan.

Olisiko "nämät pullot" sinusta loogisempi vaihtoehto näissä lauseissa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä / tämän

MUTTA: Nämä / nämä (pitäisi olla "nämät")

Pikkulapset monesti itse keksivät tuon "nämät", koska se olisi loogista. Taisi Uuno Turhapurokin sitä käyttää.

Esimerkki:

- Syön tämän piirakan

- Syön nämät piirakat (miksei ole näin?)

tämä = yksikkö

nämä = monikko

Miksi pitäisi olla "nämät"? Silloin sanassa olisi kaksinkertainen monikko.

Samalla tavalla: tuo (yksikkö), nuo (monikko). Pitäisikö olla "nuot"?

Samoin englannin kielessä:

this - these

that - those

Pitäisikö olla "theses" ja "thoses"?

Samalla logiikalla "tuon" on kaksinkertainen yksikkö. Kyse oli siitä kun "nämä" on objektina. Suomessa on tuo ja tuoN, vaikka englannissa sekin kirjaimellisesti olisi "minä söin tuo".

Tämä-sanan objektimuoto ei ole aina "tämän":

Vie tämä pullo kauppaan! / Vie nämä pullot kauppaan!

Minun täytyy viedä tämä pullo kauppaan. / Minun täytyy viedä nämä pullot kauppaan.

Olisiko "nämät pullot" sinusta loogisempi vaihtoehto näissä lauseissa?

Olisi. Samasta syystä on me/meidät.

"He voittivat meidät" eikä "He voittivat me".

Vierailija kirjoitti:

Muistan vielä elävästi sen lukion äidinkielen tunnin, jolla kerrottiin kuinka sanaa "panostaa" käytetään väärin. Panostaa liittyy aina oikeasti panoksiin (ruutiin ja jonkinsortin aseisiin). Ja silti otikot edelleen sanovat että joku panostaa siihen, tähän ja tuohon. Se on niin imeytynyt kieleemme.

Nousee melkoinen mielikuva, kun joku artikkeli kertoo nuoren panostavan pääsykokeisiin. Mieleen nousee melkoinen johto- ja dynamiittipötköviritelmä jossain huoneessa, jossa pitäisi lukea ja päntätä. Eikä suinkaan panostaa.

Miksei panostaa-sanaa saa käyttää metaforana?  Sama kun sanoisi, ettei ihmisen hidasta kävelyä saisi sanoa matelemiseksi, koska mateleminen tarkoittaa alunperin matelijoiden liikkumista.