Sinkkuna tunnen oloni kauniiksi, mutta parisuhteessa rumaksi.
Olen siis viimeisen 15 vuoden aikana ollut enimmäkseen sinkku. Olen oppinut hyväksymään itseni ja pitämään itseäni kauniina. Kun saan itse määritellä kauneuden standardini, niin tummat silmänaluseni, pömpöttävä vatsani, harvenevat hiukseni ja naururyppynikin näyttävät kauniilta! Peilistä katsoo kaunis, iloinen, tasapainoinen, luonnollinen, rauhallinen aikuinen nainen.
Mutta auta armias, jos ryhdyn parisuhteeseen! Miten voikin peilikuva sellaisen valinnan perusteella niin radikaalisti muuttua :D Näen itseni vanhana, väsyneenä, pöhöttyneenä, rupsahtaneena tätinä. Mistä tällainen johtuu? Olenko liian hyvin sisäistänyt mikä arvo naisella on miehelle? Tämä on tapahtunut kaksi kertaa peräkkäin. Ensimmäisellä kerralla otin ja lähdin nopeasti, ja heti sen päätöksen tehtyäni tunsin taas oloni terveeksi ja kauniiksi itsekseni. Tällä toisella kerralla rakastuin syvästi, mikä monimutkaistaa päätöksen tekemistä huomattavasti. Jäin ihmettelemään ilmiötä.
Kommentit (14)
Miehillä on usein epäsuotuisa vaikutis naisen elämään. Tämä on tabu, josta ei saisi puhia. Jokainen kuotenkin tunnistaa eron jälkeisen hehkun ja sinkkuuden ohanuuden.
Miesten testosteroni vaikuttaa estrogeeniin vatsinkin yön aikana. Naisen tulisi nukkua omassa makuuhuoneessaan. Paras on kuin mies hyörii omassa kämpässään. Nainen tarvitsee muutenkin enemmän lepoa ja omaa aikaa miehen kohkaamiselta ja tehoilulta.
Mies voi nälviä ja lytätä lukemattomilla pienillä tavoilla. Ja sitten monesti miehet ovat työläitä, kuormittavia ja kuluttavia, sitten vasta onkin tummat silmänaluset ja muutenkin hoitamaton olemus.
Olen tuntenut noin suurimmassa osassa suhteissani eli 3/4. Yksi, pisin suhteeni (ei sattumalta, se oli hyvää kunnes ei ollut) oli sellainen että mies sai minut tuntemaan itseni kauniiksi ja minä hänet komeaksi, kuulemma. Pidimme toisistamme, oli kemiaa. Oli myös ainoa suhde jossa seksi oli oikeasti hyvää ja laadukasta eikä vain penispenispe- jne :/
En pidättele hengitystä odotellessani että samanlainen osuisi kohdalle. Viihdyn parhaiten sinkkuna ja naisten seurassa.
Ja siis todellakaan ei muuten auta tiettyjen miesten ulkonäköpakkomielteisiin, että ovat itse vaikka 10v vanhempia ja sohvaperunakunnossa ja minä se nuorempi ja sporttinen. Aina voi vaikka haukkua kun rinnat ei levitoi kuin silarit tai kommentoida nyreästi kun minulla kehtaa olla ihokarvoja. Mies itse voi olla vaikka jonkinlainen myyttinen isojalka reikäisissä verkkareissa, mutta kritisoitavaa löytyy. Kaksi miestä siis ihan suoraan kommentoineet heti alkuhuuman laannuttua tai jo heti tapailun aikana. Kolmas ei suoraan törppöillyt, mutta ei puhunut sitten muista naisista kovin kivasti.
Parisuhteen tulee parantaa elämänlaatua, ei heikentää sitä.
Liian usein suhde mieheen vie enemmän mitä se antaa.
Jaettu todellisuuskäsitys ja mies ei pidä sinua kauniina. Hyvä että lähdit äläkä siedä tuollaista sellaiseltakaan mieheltä, kenestä itse pidät
Minulla on sama.
Mies on haukkunut ulkonäköäni, osittain johtuu siitä. Lisäksi hän ei ole halunnut seksiä vuosiin, sekin saa oloni tuntumaan rumalta. Lisäksi hänen pelkkä läsnäolonsa stressaa niin, että pystyn rentoutumaan täysin vain yksinäni. Jatkuva taustastressi on kuluttavaa. Ihan jo niskalihakset ovat jatkuvassa jännityksessä ja verenpaine koholla.
Jo yksikin päivä yksin niin, että tiedän varmuudella, ettei mies ole tulossa kotiin, auttaa minua tuntemaan itseni paremmaksi, virkeämmäksi ja kauniimmaksi.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on sama.
Mies on haukkunut ulkonäköäni, osittain johtuu siitä. Lisäksi hän ei ole halunnut seksiä vuosiin, sekin saa oloni tuntumaan rumalta. Lisäksi hänen pelkkä läsnäolonsa stressaa niin, että pystyn rentoutumaan täysin vain yksinäni. Jatkuva taustastressi on kuluttavaa. Ihan jo niskalihakset ovat jatkuvassa jännityksessä ja verenpaine koholla.
Jo yksikin päivä yksin niin, että tiedän varmuudella, ettei mies ole tulossa kotiin, auttaa minua tuntemaan itseni paremmaksi, virkeämmäksi ja kauniimmaksi.
Miksi kukaan tuhlaa elämäänsä tuollaisessa suhteessa?
Voisko olla, että uudessa parisuhteessa herää sellainen pelko, että entä jos en kelpaakaan sellaisena kuin olen? Ja sitten alkaa etsimään itsestä epäkohtia, joita kuvittelee miehen varmaan huomaavan.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on sama.
Mies on haukkunut ulkonäköäni, osittain johtuu siitä. Lisäksi hän ei ole halunnut seksiä vuosiin, sekin saa oloni tuntumaan rumalta. Lisäksi hänen pelkkä läsnäolonsa stressaa niin, että pystyn rentoutumaan täysin vain yksinäni. Jatkuva taustastressi on kuluttavaa. Ihan jo niskalihakset ovat jatkuvassa jännityksessä ja verenpaine koholla.
Jo yksikin päivä yksin niin, että tiedän varmuudella, ettei mies ole tulossa kotiin, auttaa minua tuntemaan itseni paremmaksi, virkeämmäksi ja kauniimmaksi.
Asumuseron paikka
Up