Lue keskustelun säännöt.
Akateemisen kumppanin haluava rakastuu tutkintoon, ei ihmiseen
22.09.2016 |
Ei sellaisessa koulutuksen perusteella järjestyneessä suhteessa ole kyse todellisesta rakkaudesta, halutaan vain esitellä todennäköisesti hyvätuloista kumppania kavereille kaikenlaisissa kissanristiäisissä ja herättää kateutta. Tuollainen on pinnallisuutta pahimmillaan, nyt tietenkin moni akateeminen nirppanokka vetää hillittömät itkupotkuraivarit totuuden paljastuttua.
Kommentit (246)
Vierailija kirjoitti:
No jaa. Akateemisen tutkinnon suorittaneet ovat yleensä älykkäitä, joten liittyisikö osittain tähän. Ja harvoin amis ja akateeminen liitto toimii, toki poikkeuksiakin on.
Surullinen ajattelutapa sulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa, en minä koulutuksia halua esitellä, vaan fiksun ja hyväkäytöksisen ihmisen.
Tyypillinen ihminen, joka höynähtää hyvään käytökseen ja "fiksuuteen". Eikä rakasta ihmistä itsessään.
Mitähän tuo nyt tarkottaa? ? Eikö se fiksuus ja hyvä käytös tule esille juuri siinä yhdessäolossa, miten kohtelee minua, miten arvostaa itseään ja muita, mitkä arvot ja millainen persoona? Mitä tuo tarkoittaa"rakasta ihmistä itsessään"?
Oli varmaan sarkasmia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harmi, kun olen yksinkertaisesti liian tyhmä suurimmalle osalle akateemisista naisista.
Terveisin Mensan jäsen ja perusduunari
Perusduunareita vastaan minulla ei ole mitään, mutta en ikinä seurustelisi miehen kanssa joka on niin omahyväinen että on liittynyt Mensaan. Terv. akateeminen
En vetäisi tuosta kovin pitkiä johtopäätöksiä. Mensan jäsenyys tekee joihinkin vaikutuksen, joten miksi ei hyötyisi tuosta? Toisekseen jos menee testiin ja pääsee jäseneksi, niin pitäisikö jättää menemättä? Toki jäsenyyden jatkuva mainostaminen on noloa ja kertoo paljon ihmisestä.
Jos yrität tehdä vaikutuksen tuolla jutulla tietyn tyyppisiin ihmisiin, et ole heitä parempi.
Esimerkiksi työpaikkaa hakiessa tuollainen jäsenyys saattaa olla hyödyksi. Asia erikseen toki, että onnistuuko sen tuomaan järkevästi esiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jaa. Akateemisen tutkinnon suorittaneet ovat yleensä älykkäitä, joten liittyisikö osittain tähän. Ja harvoin amis ja akateeminen liitto toimii, toki poikkeuksiakin on.
Surullinen ajattelutapa sulla.
Sinun tapasi pitää muiden ajattelutapaa surullisena tekee minut surulliseksi :(
Olen itse tällainen persumiesten halveksiva korkeasti koulutettu vihervahemmistopyöräilijäituhippi. Olen seurustellut lähinnä toisten korkeakoulutettujan kanssa ihan jo sen vuoksi, että niistä piireistä löytyy enemmän miehiä, jotka jakavat kanssani samat arvot. Poikkeuksiakin on ja yksi vakavistakin suhteistani on ihan perus duunarin kanssa eletty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse olen DI, ja rakastuin AMK-insinööri-mieheeni. Hän on älykäs, mutta itseäni käytännöllisempi (itse olen teoreettisempaa jalat irti maasta -tyyppiä) ja halunnut / joutunut työelämään mahdollisimman nopealla aikataululla. Olen samaa mieltä aloituksen kanssa, älykkyys on kiinnostavaa, akateemisuus ei ole mikään itseisarvo. Esim. isoisäni oli älykkäimpiä ja terävimpiä ihmisiä, joita olen ikinä tuntenut, vaikka hän ei pystynyt vähävaraisena maanviljelijän poikana kouluja käymään. Hän sivisti itseään muutoin ja opiskeli asioita itsenäisesti. Tietysti akateemisten joukosta on todennäköisempää löytää älykkäitä ihmisiä kuin amisten joukosta, mutta on hölmöä jumiutua vain akateemisiin piireihin kumppanin etsinnässä tai tehdä akateemisuuden perusteella jotain karsintaa nettideittailussa. Itse tunnen esimerkiksi pari aivan saatanan yksinkertaista ja epärationaalista humanistimiestä, jotka eivät koskaan pysy perässä tai ymmärrä pointtia, jos heille koittaa jotain asiaa selittää.
Näinpä. Aika yksisilmäistä tuijottaa tutkintoa ja kuvitella siitä löytyvän se yhteinen elämänasenne ja yhteiset arvot. Eniten minun kokemuksen mukaan korkeakoulututkintoa arvostaa ne nippanappamaisterit joille tuo paperi on suurinta mitä elämässään ovat aikaan saaneet tai ihmiset joilla hirveä pyrky ylemmäs sosiaalisessa luokassa, saatu puristettua joku humanistitutkinto, löydetty rikas asianajajamies ja nyt suurin älyllinen ponnistus on sisustusratkaisujen pohtiminen. Ja jos joku kateelliseksi epäilee, niin itsellä on noita tutkintoja tehtynä vielä maisterin jälkeenkin - ja vierelle löytynyt älykäs ja mukava, urallaan etenevä mies jolla ei ole korkeakoulututkintoa.
Aivan sama, ettei lihaksikkaan tai suositun kumppanin haluava rakastu itse ihmiseen, vaan lihaksiin ja kykyyn hurmata kuulijoita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jaa. Akateemisen tutkinnon suorittaneet ovat yleensä älykkäitä, joten liittyisikö osittain tähän. Ja harvoin amis ja akateeminen liitto toimii, toki poikkeuksiakin on.
Kouluja käymätön voi olla paljon älykkäämpi kuin tyypillinen akateeminen, akateemisuus ja älykkyys eivät ole synonyymeja.
Mutta todennäköisesti ei ole.
Onneksi ei tarvitse deittailla todennäköisyyksien kanssa.
Niin, akateemisuutta ei saa deittailla, todennäköisyyttä ei saa deittailla, koulutusta ei saa deittailla, sosiaalista statusta ei saa deittailla, huumorintajua ei saa deittailla, mukavaa luonnetta ei saa deittailla. Saa deittailla ainoastaaan ihmisen sielua ja jos edes huomaa muuta kuin sielun, on pinnallinen hirviö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jaa. Akateemisen tutkinnon suorittaneet ovat yleensä älykkäitä, joten liittyisikö osittain tähän. Ja harvoin amis ja akateeminen liitto toimii, toki poikkeuksiakin on.
Kouluja käymätön voi olla paljon älykkäämpi kuin tyypillinen akateeminen, akateemisuus ja älykkyys eivät ole synonyymeja.
Totta, mutta jos nyt hieman yleistetään, niin kyllähän ammattikoulun ja yliopiston käyneiden jutut ovat hieman erilaisia, siis keskimäärin. Toki poikkeuksia on ja paljonkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa, en minä koulutuksia halua esitellä, vaan fiksun ja hyväkäytöksisen ihmisen.
Tyypillinen ihminen, joka höynähtää hyvään käytökseen ja "fiksuuteen". Eikä rakasta ihmistä itsessään.
Siis se hyvä käytös ja fiksuushan nimenomaan ovat osa sitä ihmistä itseään. Paljon enemmän kuin ulkonäkö, pankkitilin saldo tai automerkki. Olisiko sinusta jotenkin parempi "höynähtää" tällaisiin ominaisuuksiin vai mitä tarkoitat?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen DI, ja rakastuin AMK-insinööri-mieheeni. Hän on älykäs, mutta itseäni käytännöllisempi (itse olen teoreettisempaa jalat irti maasta -tyyppiä) ja halunnut / joutunut työelämään mahdollisimman nopealla aikataululla. Olen samaa mieltä aloituksen kanssa, älykkyys on kiinnostavaa, akateemisuus ei ole mikään itseisarvo. Esim. isoisäni oli älykkäimpiä ja terävimpiä ihmisiä, joita olen ikinä tuntenut, vaikka hän ei pystynyt vähävaraisena maanviljelijän poikana kouluja käymään. Hän sivisti itseään muutoin ja opiskeli asioita itsenäisesti. Tietysti akateemisten joukosta on todennäköisempää löytää älykkäitä ihmisiä kuin amisten joukosta, mutta on hölmöä jumiutua vain akateemisiin piireihin kumppanin etsinnässä tai tehdä akateemisuuden perusteella jotain karsintaa nettideittailussa. Itse tunnen esimerkiksi pari aivan saatanan yksinkertaista ja epärationaalista humanistimiestä, jotka eivät koskaan pysy perässä tai ymmärrä pointtia, jos heille koittaa jotain asiaa selittää.
Näinpä. Aika yksisilmäistä tuijottaa tutkintoa ja kuvitella siitä löytyvän se yhteinen elämänasenne ja yhteiset arvot. Eniten minun kokemuksen mukaan korkeakoulututkintoa arvostaa ne nippanappamaisterit joille tuo paperi on suurinta mitä elämässään ovat aikaan saaneet tai ihmiset joilla hirveä pyrky ylemmäs sosiaalisessa luokassa, saatu puristettua joku humanistitutkinto, löydetty rikas asianajajamies ja nyt suurin älyllinen ponnistus on sisustusratkaisujen pohtiminen. Ja jos joku kateelliseksi epäilee, niin itsellä on noita tutkintoja tehtynä vielä maisterin jälkeenkin - ja vierelle löytynyt älykäs ja mukava, urallaan etenevä mies jolla ei ole korkeakoulututkintoa.
Niin, sinä pilkkaat tuota saavutusta. Sinä kai keksit syöpälääkkeitä ja pelastat lapsia hukkumasta kaiken päivää. Siitä vain. Mutta jos jollekin tuo tutkinto on elämän suurin saavutus ja ylpeydenaihe ja hän tapaa jonkun jolle myös tutkinto on suurin saavutus ja ylpeydenaihe, miten voit väittää että näillä kahdella ei olisi yhteistä asennetta ja arvoja?
En myöskään ymmärrä millä oikeudella pilkkaat muille tärkeitä asioita ja kuvittelet olevasi parempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa, en minä koulutuksia halua esitellä, vaan fiksun ja hyväkäytöksisen ihmisen.
Tyypillinen ihminen, joka höynähtää hyvään käytökseen ja "fiksuuteen". Eikä rakasta ihmistä itsessään.
Siis se hyvä käytös ja fiksuushan nimenomaan ovat osa sitä ihmistä itseään. Paljon enemmän kuin ulkonäkö, pankkitilin saldo tai automerkki. Olisiko sinusta jotenkin parempi "höynähtää" tällaisiin ominaisuuksiin vai mitä tarkoitat?
Millä perusteella enemmän? Miksi hyvä käytös olisi enemmän ihmistä itseään kuin ihmisen ulkonäkö? En tajua.
Vierailija kirjoitti:
nyt tietenkin moni akateeminen nirppanokka vetää hillittömät itkupotkuraivarit totuuden paljastuttua.
Miksi minun pitäisi ottaa itkupotkuraivari siksi, että sinä olet tyhmä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jaa. Akateemisen tutkinnon suorittaneet ovat yleensä älykkäitä, joten liittyisikö osittain tähän. Ja harvoin amis ja akateeminen liitto toimii, toki poikkeuksiakin on.
Kouluja käymätön voi olla paljon älykkäämpi kuin tyypillinen akateeminen, akateemisuus ja älykkyys eivät ole synonyymeja.
Mutta todennäköisesti ei ole.
Onneksi ei tarvitse deittailla todennäköisyyksien kanssa.
Niin, akateemisuutta ei saa deittailla, todennäköisyyttä ei saa deittailla, koulutusta ei saa deittailla, sosiaalista statusta ei saa deittailla, huumorintajua ei saa deittailla, mukavaa luonnetta ei saa deittailla. Saa deittailla ainoastaaan ihmisen sielua ja jos edes huomaa muuta kuin sielun, on pinnallinen hirviö.
Tai sitten vain valitsee sen kumppanin sen perusteella, että mikä miellyttää. Se, että jossain ammattiryhmässä on keskimäärin fiksumpaa porukkaa ei tarkoita sitä, että sitä fiksua ihmistä ei voisi tai kannattaisi etsiä myös muualta. Se ei myöskään tarkoita sitä, että siitä ammattiryhmästä ei voisi tyhmää ihmistä löytää.
Ymmärrän tosin sen, että jos haluaa jakaa rahat kumppaninsa kanssa, niin on fiksua etsiä edes jossain määrin saman summan tienaava ihminen, jolloin molemmilta tulee suhteeseen sama panostus ja siten voidaan kokea olevan tasa-arvoisia. Tosin tuohon ongelmaan on yksinkertainen ratkaisu, kun molemmilla on omat rahat ja yhteiset menot laitetaan puoliksi. Tällöin tosin täytyy tyytyä ehkä hieman vaatimattomampaan taloon kuin mihin itsellä olisi varaa jos toisella ei ole siihen varaa.
Ihmisestä ei tee hirviötä se, että haluaa kumppanillaan olevan tietyn koulutustason, mutta tyhmän se kyllä tuosta ihmisestä tekee. Tai tarkemmin ottaen se paljastaa kyseisen ihmisen tyhmyyden.
Jos todennäköisyyksistä puhutaan, niin naisten kohdalla miellyttävämmät ihmiset löytää usein niistä vähemmän koulutetuista tai ainakin sellaisilta aloilta, joissa ei ole kovat palkat. Kovapalkkaisilla aloilla olevat naiset ovat usein ikävän ura- ja itsekeskeisiä. Pois lukien ehkä lääkärit, joille ihmisten auttaminen on kutsumus.
Tietenkään en ole idiootti ja jätä todennäköisyyksien takia tapaamatta sitä mukavalta vaikuttavaa asianajajatyttöä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
nyt tietenkin moni akateeminen nirppanokka vetää hillittömät itkupotkuraivarit totuuden paljastuttua.
Miksi minun pitäisi ottaa itkupotkuraivari siksi, että sinä olet tyhmä?
Sinun suustasi tuo on kohteliaisuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa, en minä koulutuksia halua esitellä, vaan fiksun ja hyväkäytöksisen ihmisen.
Tyypillinen ihminen, joka höynähtää hyvään käytökseen ja "fiksuuteen". Eikä rakasta ihmistä itsessään.
Tällaisten ihmisten avioliitot tulevat onnistumaan todennäköisesti paremmin. Ei ole pelkästään suuren intohimon ja rakkauden vallassa menty yhteen jonkun kanssa.
Rakastuminen katoaa ja jäljelle jää ihminen joka huomaa, kuinka joko toinen tekee hänestä onnellisen tai onnettoman. Siihen onnellisuuteen taas vaikuttaa juuri sellaiset asiat kun kyky kommunikoida ja äly. Raha ja sen käyttö. Hyvä käytös ja arvokkaaksi itsensä tunteminen. Aktiivisuus ja samat kiinnostuksen kohteet.
Ajatuksesta, että ainoastaan rakkaudella on merkitystä parisuhteessa, pitäisi luopua kokonaan. Se johtaa ainoastaan monissa tapauksissa muutaman vuoden jälkeen eroon tai onnettomiin liittoihin.
Onnellinen ihminen voi rakastaa. Himoon tai rakastumiseen ei kuulu pakosta sotkea parisuhdetta, lapsista nyt puhumattakaan.
$$$.
Ei ne siihen tutkintoon rakastu, vaan siihen, että tutkinnon avulla mies pääsee mahdollisesti isoille tienesteille. Nainen näkee tällaisessa miehessä potentiaaliseen rahantekokoneen, jonka avulla saa autot omakotitalot, kesämökit ja muuta kivaa.
Vierailija kirjoitti:
Pois lukien ehkä lääkärit, joille ihmisten auttaminen on kutsumus.
Lääkäreitä motivoi kyllä nykyään niin puhtaasti raha, että kysymys ei ole ollut mistään kutsumuksista ja auttamisen halusta ainakaan viimeiseen 50 vuoteen.
Onneksi ei tarvitse deittailla todennäköisyyksien kanssa.