Lue keskustelun säännöt.
Akateemisen kumppanin haluava rakastuu tutkintoon, ei ihmiseen
22.09.2016 |
Ei sellaisessa koulutuksen perusteella järjestyneessä suhteessa ole kyse todellisesta rakkaudesta, halutaan vain esitellä todennäköisesti hyvätuloista kumppania kavereille kaikenlaisissa kissanristiäisissä ja herättää kateutta. Tuollainen on pinnallisuutta pahimmillaan, nyt tietenkin moni akateeminen nirppanokka vetää hillittömät itkupotkuraivarit totuuden paljastuttua.
Kommentit (246)
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän tuossa ole kyse siitä, että halutaan samantasoinen kumppani, jonka kanssa keskustelukin sujuu huomattavasti paremmin. Joku lähihoitaja ja yliopiston tutkija tulevat sen verran erilaisista maailmoista, että mistä heillä riittäisi keskusteltavaa keskenään. Toki poikkeuksiakin löytyy, voihan noilla olla vaikka joku yhteinen harrastus, jonka kautta yhteys on löytynyt. Mutta en siis allekirjoita tuota että akateemista kumppania haluava akateeminen olisi automaattisesti pinnallinen ja rakastuisi tutkintoon.
Eiköhän noille hyvin nopeasti se yhteinen harrastus makuhuoneen puolelta löytyisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on amismies, vaikka olen käynyt korkeakoulun. Näin anopilla miehen koulutodistuksia, ne olivat ihan samanlaisia kuin omani. Hänen perhetaustansa on vain ollut täysin erilainen kuin minulla. Pidän näitä "amikset on tyhmiä eivätkä osaa keskustella" -ihmisiä täysinä idiootteina.
Mun miehen peruskoulun päättötodistuksen keskiarvo on 9,2, minä myös nähnyt sen. Kysyin, että miksi ei mennyt lukioon. Vastasi, että mitä hän olisi siellä tehnyt. Mies on nimenomaan hyvä matikassa ja kielissä. Mies on kyllä amiksen jälkeen käynyt teknikoksi ja haki sitten vielä vuosia suunnittelijana työskenneltyään - työelämässä edenneenä - aikuisopiskelijaryhmään amk:aan, mutta se oli jo sitä aikaa, että ei tullut ryhmää, ei ollut tarpeeksi paikan vastaanottaneita. Itse kävin amk-insinööritutkinnon ja mies neuvoi minua fysiikassa, tajusi vain itsestään ne jutut. Matikka mulle oli helppoa, mutta joitakin fysiikan juttuja en vaan meinannut tajuta, mutta kun mies opetti, tajusin. Mies on niin maalta kuin olla voi, isosta pienituloisesta perheestä ja siellä ei ole erityisemmin kannustettu koulun käyntiin. Myös sisaruksistaan muutama on älykkäitä, mutta vain yksi on käynyt lukion ja on akateeminen. Mutta juuri se akateeminen on pitkäaikaistyötön. Terkkuja tutuille, tästä kyllä saattaa minut tunnistaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jaa. Akateemisen tutkinnon suorittaneet ovat yleensä älykkäitä, joten liittyisikö osittain tähän. Ja harvoin amis ja akateeminen liitto toimii, toki poikkeuksiakin on.
Kyllä se toimii silloin, kuin mies on akateeminen ja nainen on amis. Sopii niin päin yhteen, että akateeminen mies ja amisnainen, mutta ei sovi niin päin yhteen, että amismies ja akateeminen nainen.
Muistan kyllä nähneeni avioparien koulutustasoja käsittelevän tutkimuksen, jonka mukaan akateemisen naisen ja amismiehen muodostamia pariskuntia on nykyään enemmän kuin päinvastaisia pareja.
Se ei ole ihme, koska me tosimiehet, jotka olemme käyneet amiksen, olemme naisten keskuudessa kaikkein halutuimpia miehiä, eikä naiset halua katsella mitään joka asiasta ja joka paikassa nysvääviä hinteliä nörttejä. Amisnaisissa on toki kaikkein kauneimmat naiset, mutta muutama helmi mahtuu akateemisiin naisiinkin. Lähinnä tuolla lääkiksessä opiskelevissa on niitä kaikkein kauneimpia ja parhaimpia opiskelevia naisia. On sieltä seuraa minullekkin löytynyt.
T: 22v/190cm/90kg/20cm amiksen käynyt tosimies.
Hitsaatko ilman suojalaseja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jaa. Akateemisen tutkinnon suorittaneet ovat yleensä älykkäitä, joten liittyisikö osittain tähän. Ja harvoin amis ja akateeminen liitto toimii, toki poikkeuksiakin on.
Kouluja käymätön voi olla paljon älykkäämpi kuin tyypillinen akateeminen, akateemisuus ja älykkyys eivät ole synonyymeja.
Hmm.. Älykkyyttä voi kehittää, ja se kehittyy ajattelun myötä. Viisaus on asia erikseen.
Terv. aikoinaan amiksen käynyt maisteriksi opiskellut.
alykkyyttä ei voi kehittää. Ainakaan älykkyysosamäärää ei voi kehittää. Et ole yhtään älykkäämpi sen tutkinnon jälkeen kuin ennen sitä.
Vanhaa tietoa. Tietenkin aivoja, niiden toimivuutta voi kehittää. Ja tietenkin vastaavasti surkastuttaa omilla toimillaan.
Akateeminen tutkinto ei sinänsä takaa älykkyyttä tai viisautta. Sillä on silti pakostikin merkitystä, onko henkilö viettänyt itsenäistymisen vuotensa ammattikoulussa vetämässä röökiä ja vertailemassa tatuointeja kuin "vastakohtaisesti" akateemisessa yliopistoympäristössä samanhenkisten ystävien seurassa. Näitä ei pidä yleistää. Sivistys ei tule pelkästään koulutuksesta, käytöstavat, arvot ja kotikasvatus merkitsevät myös paljon.
Esim. ex-rouvani on älykkyydeltään huomattavasti alle keskitason, silti hänellä on ylempi korkeakoulututkinto jostain huuhaa filosofiasta. Gradun hänelle teki äitinsä. Aivan aivoton ja itsenäistymätön tapaus.
Nykyinen vaimoni ei ole käynyt yliopistoa, mutta omaa silti vastaavan sivistystason. Hän ei ole seitsemästä kolmeen siivoava violettihiuksinen tantta, joka harrastaa karaokea (=baariympäristö plussaa), koiran kanssa ulkoilua (=lonkkavikaisen sai halvemmalla ja eipähän jaksa pitkiä lenkkejä), sisustamista (=Ikean uudet tyynyt), ruuanlaittoa (=ranskalaiset+lihapullat, viikonloppuisin noutopizza ja kebab), lasten kanssa puuhastelua (=2-4 lasta, eri isät kaikilla, varma tulonlähde) jne.
Koulutus ei välttämättä kerro mitään ihmisen älykkyydestä, lähinnä sinnikkyydestä ja ahkeruudesta. Korkeakoulututkintoa on mahdotonta saada suoritettua, mikäli on aivan toivoton vätys, sillä sen loppuunsaattaminen vaatii kykyä itsenäiseen työskentelyyn ja kurinalaisuutta. Tunnen paljon fiksua amisporukkaa, ja toisaalta aivan idiootteja yliopisto-ihmisiä. Kirjaviisaushan ei ole mitään viisautta, minun mielestäni.