Mitä outoa/tökeröä/kummallista vieras on tehnyt teillä ollessaan?

Kaveri soitti illalla, että voisiko minulle tuntematon ystäväpariskuntansa tulla baarista luokseni yöksi, kun olivat missanneet vikan junan kotikaupunkiinsa. Sanoin, että kaipa se onnistuu. Laitoin vieraspedit olohuoneeseen valmiiksi, ja tyyppien saapuessa nainen oli jo niin tuiskeessa että rojahti suoraan petiin. Mies taas oli ihan fiksussa höpöttelyhiprakassa, ja jäin poikaystäväni kanssa seuraksi jutustelemaan hänelle, vähän tutustuakseni että minkäslaisen ihmisen nyt olin kattoni alle ottanut. Jossain välissä nainen heräsi, ja alkoi sättiä minua kuinka flirttailen ja vokottelen hänen miestään, ja ennen kuin ehdin edes ihmetellä tilanteen absurdiutta - oma poikaystäväni tosiaan istui siinä vieressäni - hän lähestulkoon kävi käsiksi, kurotteli repimään hiuksiani ja yritti myös läimäistä. Miehensä pakotti hänet aloilleen ja kohta neito sammahti jo uusiksi, joten ajattelin olevan helpointa ja hiljaisinta (kerrostalossa kun asuin) vain antaa leidin nukkua humalansa pois ja käskeä ulos aamulla.

Aamulla havahduin kun mies kolisteli keittiön kaappeja ja huuteli, että "Hei onko täällä mitään ruokaa?" Olivat naisensa kanssa jo kahvitkin keittäneet itselleen. Heitin leipätarvikkeet pöytään ja osoitin paketin kananmunia, sen kummempia tarjottavia ei tullut mieleen. Kävivät sitten kokkailemaan munakasta ja jättivät hirveän sotkun, astiatkin levälleen pöydille murusten ja munankuorten kera.

Koko meno oli jokseenkin kummallista, enpä nimittäin itse ikinä olettaisi ventovieraalla yöpaikantarjoajalla olevan oikein aamiaistakin tarjolla, saati että menisin oma-aloitteisesti kaivelemaan jääkaappia. Ei se mies mitenkään  kusipäältä vaikuttanut, tahditon vain, niin en oikein tiennyt miten asiasta mainitsisinkaan. Puolen päivän aikoihin sain viimein heivattua pariskunnan pihalle vedoten omiin kiireisiini, vaikka kovasti olivatkin yrittäneet juurtua telkkarin ääreen.

Vähän kummallinen maku jäi suuhun tuosta kyläilystä.

Niin, ja kiitostakaan ei koskaan yöpaikan tarjoamisen hyväksi kuulunut. /204

Itse olen kanssa sitä mieltä että omat peseytymistarvikeet tuodaan mukana varsinkin jos tullaan vierailulle pidemmäksi aikaa tai varta vasten saunomista varten. Opiskelen ulkomailla ja vierailevat kaverini eivät koskaan tuo omia shampoita ja hammastahnoja mukana vaan käyttävät minun tuotteitani. Viikonkin aikana tytöt saavat lotrattua isot määrät suihkugeelejä sun muita. Olisi kohteliasta vaikka ennen kotiinpaluuta ostaa uudet tuotteet kyläpaikkaan mutta yleensä nämä ystäväni vielä huomauttavat että shampoo on loppu niinkuin minun kuuluisi ostaa heille lisää miksei voisi olla kohtelias ja edes vähän kiitollinen majapaikasta ja ostaa oma-aloitteisesti jotain jos näkee että se on loppu. Kaksinkertainen vedenkulutus käy jo opiskelijabudjetin päälle niin ei ole kiva ostaa vielä kaikki muu siihen päälle. Itselläni on aina tapana viedä omat tarvikkeet mukana ja yleensä vielä jätän loput mitkä on jäljellä sinne ettei tarvitse takaisin Suomeen raahata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eräs ystäväni tuli käymään meillä perheensä kanssa (äiti eli tämä ystäväni, isä, kolme lasta alle 10 v). Meitä asuu tässä talossa kolme, siis minä, mieheni ja lapsemme 7v. Ystäväni perheessä kannatetaan vapaata kasvatusta, joten nämä suloiset kullannuput aloittivat heti riekkumisen. Oma lapsemme katsoi touhua järkyttyneenä. Katsoin hetken ystäväni lasten touhua (menivät oma-aloitteisesti availemaan ovia ja kurkkimaan kaappeihin, klähmivät seiniin mustia kädenjälkiä, arvostelivat kovaan ääneen rumasti kotiamme jne.) mutta koska vanhempansa eivät reagoineet touhuun, puhalsin pelin poikki. Kerroin lapsille, että meidän kodissa on meidän säännöt. Kun tullaan sisään, käydään ihan ensimmäisenä pesemässä kädet. Toisten tavaroihin ei kajota ilman lupaa eikä mennä itse tutkimaan muiden tavaroita, koska eiväthän nämäkään lapset haluaisi meidän toimivan niin heidän tavaroidensa kanssa. Mielipiteitä saa ja pitää olla ja ne ovat jokaisen omia, mutta on epäkohteliasta arvostella toisten tavaroiden ulkonäköä yms. No lapset kyllä ottivat nopeasti opiksi! Menivät sitten meidän lapsemme kanssa pihalle leikkimään.

Ei siinä mitään. Mutta sitten kahvipöydässä istuessamme nelistään aikuisten kesken, ystäväni katseli ympärilleen ja huokaisi: "olispa meilläkin edes näin siistiä". ANTEEKSI? En keksi, miten kotimme olisi voinut olla siistimpi. Olemme äärimmäisen siistejä ihmisiä ja rakastamme puhtautta, siivoamme mielellämme. Meillä ei tarvitse ennen vieraiden tuloa tehdä mitään siivousta, koska siivo on aina hyvä. Missään ei ole ylimääräisiä tavaroita, kaikelle on oma paikkansa. Ihan oikeasti näemme valtavasti vaivaa, jotta joka paikka kiiltää puhtauttaan ja on järjestyksessä. Sitten saimme tuollaisen kommentin. Kyllä loukkaannuin.

Heitä emme kutsu enää kylään. 

No eikö tuo ollut sitten kohteliaisuus? Kyllä mä ainakin sen sellaisena ottasin, jos joku mulle sanois mun kodista, että " Olispas mullakin näin siistiä".

No niin varmaan tuo kirjoittajakin, mutta kun hänelle oltiin sanottu että EDES näin siistiä.

Kaverini tuli katsomaan kämppääni ekaa kertaa ja oli jotenkin näkemästään erittäin hämmästynyt/järkyttynyt :D Kyseessä ihan normaali kämppä mutta kalusteet toki budjettityyliin mistä nyt on sattunut ilmaiseksi saamaan, eli joo ei toki ole mitenkään erityisen hienoksi sisustamalla sisustettu asunto. Ihmetteli ääneen ja ajatteli jopa siirtää omaa muuttoaan jos omillaan asuminen on tällaista :D Nauratti vain, omasta mielestäni taas kämppä on erittäin hyvä kun kuulee tarinoita kaikista pommikuntosista opiskelijaluukuista.

Vierailija kirjoitti:

Mieheni veli (ex)tyttöystävineen oli tullut meille eräisiin juhliin. Asuivat kaukana, joten yöpyivät meillä muutaman päivän syöden ja juoden laskuumme, mikä toki ei ollut ongelma, kyllähän sitä nyt sen kerran vieraita kestitsee, kun kerran käyvät. Tökeröä oli se, että kun pyysimme juhlapäivänä, voisivatko he tulla auttamaan hieman ruokien ym tarjolle laitossa, tämä tyttökaveri suputti langolle, että "ei tosiaankaan mennä, me olemme vieraana täällä!" Vierashuoneen ovi oli sen verran auki, että satuin kuulemaan. Mielelläni olisin kyllä ollut kuulematta, koska pöyristyin niin, että kihisin. No, lanko tuli kuitenkin, ei varmaan kehdannut olla auttamatta, mutta tämä likka istui huoneessa kuin tatti. Juhlimaan ilmestyi sitten viimeisen päälle laitettuna platookorkkarit jalassa. Ja kyse oli aikuisista ihmisistä.

No minä en edes pyytäisi vierailta apua. Varmaan he ovat järkänneet viikonlopun vapaaksi ja matkustaneet pitkän matkan siksi että pääsevät teille "töihin"? Itse en iki maailmassa vaivaisi vieraitani, jos he itse tarjoutuvat auttamaan niin ok. Eivät varmaan ihan hetkeen tule enää teille "kylään".

Jo totta kai te ruokitte heidät kerta olette vieraaksi kutsuneetkin!!!!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

#179 Itsekin inhoan suunnattomasti, kun lähtöä yritetään estellä. Tai moukat hidastelevat lähdön hetkellä jääden oven rakoon jauhamaan turhista viime hetken asioista, ja lirkuttelemalla niitä h*vtin kuluneita kliseitä: "Hei kiitti vielä ku kävit!" "Koitetaanko nähä taas PIAN!" "Oli TOSI KIVA nähä".. 

Sitten ihan pari konkreettista huomiota: siskollani on tukanlähtöä, ja meillä kylässä ollessaan hän pöyhi irtoavaa pehkoaan koko illan sohvan nurkassa nin että karvat ja hilse lensi. Seuraavana päivänä hänen lähdettyään löysin hänen jättämän muiston olohuoneen lattialta, sohvan takaa: järkyttävä hiuskasa. KIITOS. Huomattiin kyllä. Mieheni imuroi sen kasan.

Mutta tosiaan kaikista eniten vituttaa ne suustaan kiinni jäävät jaarittelijat ja saivartelijat, jotka varastavat ihmisten aikaa turhalla paskanjauhannallaan. Nykyään olen oppinut jo sen verran, että kun toiselta alkaa riistäytyä jaarittelu käsistä ja puheripuli alkaa, rehellisen itsekkäästi keskeytän ja poistun tilanteesta.

Kursailua pidettiin fiksuna muinoin,  serkkuni oli utelias, seisoimme pihassa ja sanoin keitänkö kahvit, no eiii..  "ei sitten" vastasin ja istahdin rapulle.  Olin juuri muuttanut sinne.  Hän ei koskaan enää käynyt loukkaantui niin.   En vain tykännyt hänen karkeudestaan ja kun emme saaneet mitään apua heiltä.

Nuorena olin ihmeissäni, radio oli auki ja kaveri meni vaihtamaan kanavaa kysymättä mitään.   Hän oli kotonaankin sellainen röyhkeä ja omavaltainen.   Haukkui kusipääksi jotakuta tuttuaan, selitettiin vaikeina ettei tunneta, on paha ottaa kantaa, hän suuttui.

Anteeksi näistä on siis 42 vuotta aikaa.  

Meni jääkaapille ja rupesi syömään leikkeleitä ja muuta pientä. Nainen vielä :D

Vierailija kirjoitti:

Ja kukahan ne sakot perii? Todellakaan ei ole missään säädetty, että töitä on aina tehtävä turvajalkineet jalassa.

Lukee vakuutusehdoissa. Jos ei ole turvakenkiä tapaturman aikana, vakuutusyhtiö voi kieltäytyä korvaamasta mitään. Vakuutusyhtiö tavoittelee voittoa, joten vastuun välttäminen on niiden päätehtävä.

Mutkikkaan tapahtumaketjun vuoksi sain päiväksi seurakseni kaverin kaverin, ikäiseni (tuolloin) alle kolmikymppisen turkkilaisen miehen, joka oli urheilujoukkueensa kanssa matkalla Helsingissä. Kun väsyimme kaupungilla kiertelyyn, menimme iltapäivällä minun kotiini vetämään henkeä. Oli oikein mukavaa jutella urheilemisesta ja muista yhteisistä kiinnostuksenaiheista, vaikka kielivaikeuksia olikin aika tavalla. Yhtäkkiä mies nousi tuolistaan, meni eteiseen ja alkoi käydä vaatetangossa riippuvia takkeja ja paitoja läpi. Minä olen pitkä nainen ja hän tyypillisen pieni turkkilainen mies, joten kaikki vaatteeni olivat hänen kokoaan. Makuni oli aika sporttinen ja androgyyni, mikä näkyi miellyttävän häntä. Luulin hänen vitsailevan, kun hän näytti tätä ja tuota vaatetta ja kysyi "can I have". Hän pinosi toistakymmentä vaatetta nojatuoliin ja alkoi sovitella niitä. Minä katsoin päältä osaamatta sanoa yhtään mitään. Hän osasi sanoa "look good" ja "I have".

Kun oli aika lähteä saattamaan kaveri stadikalle, ripustin mitään sanomatta vaatteet takaisin. Myöhemmin huomasin, että ihana punamusta lumberjack-takkini oli kadonnut. Kaverini, jonka tuttu tuo tyyppi oli, kieltäytyi uskomasta, että takki oli lähtenyt tuon turkkilaisen pakaaseissa, mutta koska muitakaan ei ollut aikoihin käynyt kylässä, ei vaihtoehtoja ollut. Yritin ajatella, että kyseessä olivat jonkinlaiset kulttuurierot, mutta ei kai vieraanvaraisuus edes Turkissa tarkoita sitä, että isäntänväen vaatekaapilla saa käydä mieleisensä ottamassa?

Kieltäytyi alkoholista.

Vierailija kirjoitti:

Mutkikkaan tapahtumaketjun vuoksi sain päiväksi seurakseni kaverin kaverin, ikäiseni (tuolloin) alle kolmikymppisen turkkilaisen miehen, joka oli urheilujoukkueensa kanssa matkalla Helsingissä. Kun väsyimme kaupungilla kiertelyyn, menimme iltapäivällä minun kotiini vetämään henkeä. Oli oikein mukavaa jutella urheilemisesta ja muista yhteisistä kiinnostuksenaiheista, vaikka kielivaikeuksia olikin aika tavalla. Yhtäkkiä mies nousi tuolistaan, meni eteiseen ja alkoi käydä vaatetangossa riippuvia takkeja ja paitoja läpi. Minä olen pitkä nainen ja hän tyypillisen pieni turkkilainen mies, joten kaikki vaatteeni olivat hänen kokoaan. Makuni oli aika sporttinen ja androgyyni, mikä näkyi miellyttävän häntä. Luulin hänen vitsailevan, kun hän näytti tätä ja tuota vaatetta ja kysyi "can I have". Hän pinosi toistakymmentä vaatetta nojatuoliin ja alkoi sovitella niitä. Minä katsoin päältä osaamatta sanoa yhtään mitään. Hän osasi sanoa "look good" ja "I have".

Kun oli aika lähteä saattamaan kaveri stadikalle, ripustin mitään sanomatta vaatteet takaisin. Myöhemmin huomasin, että ihana punamusta lumberjack-takkini oli kadonnut. Kaverini, jonka tuttu tuo tyyppi oli, kieltäytyi uskomasta, että takki oli lähtenyt tuon turkkilaisen pakaaseissa, mutta koska muitakaan ei ollut aikoihin käynyt kylässä, ei vaihtoehtoja ollut. Yritin ajatella, että kyseessä olivat jonkinlaiset kulttuurierot, mutta ei kai vieraanvaraisuus edes Turkissa tarkoita sitä, että isäntänväen vaatekaapilla saa käydä mieleisensä ottamassa?

Olen kuullut että johonkin kulttuuriin kuuluu se, että isäntäväen kuuluu lahjoittaa vieraalle kaikki mitä tämä on kyläpaikassa kehunut, mutta en kuolemaksenikaan muista mikä kulttuuri oli kyseessä... Ehkä se ei ollut Turkki kuitenkaan :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutkikkaan tapahtumaketjun vuoksi sain päiväksi seurakseni kaverin kaverin, ikäiseni (tuolloin) alle kolmikymppisen turkkilaisen miehen, joka oli urheilujoukkueensa kanssa matkalla Helsingissä. Kun väsyimme kaupungilla kiertelyyn, menimme iltapäivällä minun kotiini vetämään henkeä. Oli oikein mukavaa jutella urheilemisesta ja muista yhteisistä kiinnostuksenaiheista, vaikka kielivaikeuksia olikin aika tavalla. Yhtäkkiä mies nousi tuolistaan, meni eteiseen ja alkoi käydä vaatetangossa riippuvia takkeja ja paitoja läpi. Minä olen pitkä nainen ja hän tyypillisen pieni turkkilainen mies, joten kaikki vaatteeni olivat hänen kokoaan. Makuni oli aika sporttinen ja androgyyni, mikä näkyi miellyttävän häntä. Luulin hänen vitsailevan, kun hän näytti tätä ja tuota vaatetta ja kysyi "can I have". Hän pinosi toistakymmentä vaatetta nojatuoliin ja alkoi sovitella niitä. Minä katsoin päältä osaamatta sanoa yhtään mitään. Hän osasi sanoa "look good" ja "I have".

Kun oli aika lähteä saattamaan kaveri stadikalle, ripustin mitään sanomatta vaatteet takaisin. Myöhemmin huomasin, että ihana punamusta lumberjack-takkini oli kadonnut. Kaverini, jonka tuttu tuo tyyppi oli, kieltäytyi uskomasta, että takki oli lähtenyt tuon turkkilaisen pakaaseissa, mutta koska muitakaan ei ollut aikoihin käynyt kylässä, ei vaihtoehtoja ollut. Yritin ajatella, että kyseessä olivat jonkinlaiset kulttuurierot, mutta ei kai vieraanvaraisuus edes Turkissa tarkoita sitä, että isäntänväen vaatekaapilla saa käydä mieleisensä ottamassa?

Olen kuullut että johonkin kulttuuriin kuuluu se, että isäntäväen kuuluu lahjoittaa vieraalle kaikki mitä tämä on kyläpaikassa kehunut, mutta en kuolemaksenikaan muista mikä kulttuuri oli kyseessä... Ehkä se ei ollut Turkki kuitenkaan :D

Tuota minäkin olen kuullut, mutta luulin sen koskevan vain pikkujuttuja eikä silloinkaan niin, että tavara vain otetaan mukaan. Tuo tyyppi käyttäytyi kuin kirpparilla, välillä mutristi naamaansa rumille vaatteille ja nyökytteli innoissaan hyville.

Majoitin erään tuttavani yhdeksi yöksi keikan jälkeen. Löysin hänet aamuyöstä keittiöstä, jonka nurkkaan hän oli ehtinyt kusta mojovan lätäkön. Ei kuulemma viitsinyt mennä vessaan.

Olin lähdössä ulos entisen kaverini kanssa, ja hän halusi lainata meikkejäni. Käytön jälkeen hän tyynesti keräsi meikkini omaan meikkipussiinsa. Hän ei nähnyt omimisessa mitään ongelmaa.

Tapailemani nuori mies yöpyi luonani. Heräsin aamulla keittiöstä kantautuviin ääniin. Miekkonen oli omatoimisesti päättänyt syödä jääkaappiini tyhjäksi. Raivostuin silmittömästi, sillä olin varaton opiskelija ja jääkaapissa olivat seuraavan viikon ruuat.

Vierailija kirjoitti:

Meni jääkaapille ja rupesi syömään leikkeleitä ja muuta pientä. Nainen vielä :D

Niin, että miehelle ihan ok käytöstä, mutta naiselle ei. Noinko myös lapsesi opetat, pojat saa tehdä mitä lystää, tytöt ei. Tässä tuli oikein hyvin esille kuinka kaksinaismoralistisia ihmiset ihan pikkuasioissakin ovat. Kouluaikana luokallamme jotkut oppilaat heittivät lumipalloja. Opettaja torui poikia, mutta mukana olleet tytöt saivat jälkkäriä, koska opettajan mukaan tyttöjen rikos oli pahempi, koska tyttöjen pitää käyttäytyä. Tämä tapahtui 30 vuotta sitten, mutta mikään ei edelleenkään ole nähtävästi muuttunut. Ja kaikki ihan onnellisina vielä peukuttivat tätä arkipäiväistä sovinismia. Surullista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meni jääkaapille ja rupesi syömään leikkeleitä ja muuta pientä. Nainen vielä :D

Niin, että miehelle ihan ok käytöstä, mutta naiselle ei. Noinko myös lapsesi opetat, pojat saa tehdä mitä lystää, tytöt ei. Tässä tuli oikein hyvin esille kuinka kaksinaismoralistisia ihmiset ihan pikkuasioissakin ovat. Kouluaikana luokallamme jotkut oppilaat heittivät lumipalloja. Opettaja torui poikia, mutta mukana olleet tytöt saivat jälkkäriä, koska opettajan mukaan tyttöjen rikos oli pahempi, koska tyttöjen pitää käyttäytyä. Tämä tapahtui 30 vuotta sitten, mutta mikään ei edelleenkään ole nähtävästi muuttunut. Ja kaikki ihan onnellisina vielä peukuttivat tätä arkipäiväistä sovinismia. Surullista.

Ei ole ok kummaltakaan, mutta miehiltä tuollaista sekoilua voi odottaa enemmän kuin naisilta.

Skidinä kavereita kävi kylässä tiuhaan tahtiin ja niiltä ajoilta on jäänyt mieleen varsinkin yks vierailu. Oltiin kahden kaverini kanssa just tultu sisälle ja saatu ulkokamppeet pois kun toinen näistä kavereista marssi suoraan keittiöön ja jääkaapille tutkailemaan tarjontaa. Silmät pyöreänä komensin kaverin kaapilta ennen kuin ruokaa ehti hävitä tämän suihin. Myöhemmin kuulin että tää kaveri harrastaa samaa muillakin vieraillessaan ja syö ihan älyttömiä määriä niin hoikaksi tytöksi. Oltiin silloin varmaan jotain esiteini-ikäisiä ja muistan vaan että pidin kyseisen kaverin toimintaa tosi törkeänä, koska itselleni ei ois tullut mieleen käydä toisten kaapeilla luvatta. Myöhemmin oon miettinyt että johtuiko toi käytös siitä, ettei kaveri saanut kotonaan tarpeeksi syödäkseen vai oliko kyse vain kulttuurieroista (hän on Venäjältä kotoisin).

Avokin vanhemmilla oli tapana käydä kurkkimassa meidän makuuhuoneeseen ekassa yhteisessä kodissamme vieraillessaan. Laitoin oven aina ennen vieraiden saapumista kiinni tai vähintään raolleen, koska mun mielestä jokaisen makuuhuone on yksityistä tilaa johon muilla ei ole tarvetta tunkea ellei sitten isäntäväki erikseen tahdo sitä vierailleen esitellä. Ajattelin että kiinni laitettu ovi viestii selkeästi siitä, että huoneeseen ei ole asiaa. Silti siinä ovella käytiin omine nokkineen mitään sanomatta kurkistelemassa mikä ärsytti mua tosi paljon. En koskaan sanonut asiasta mitään ja syy tähän uteliaisuuteen on jäänyt hämärän peittoon.

Asuttiin vielä tuossa ensiasunnossa kun kaveri soitteli eräänä kesäisenä perjantai-iltana about siinä iltakymmenen maissa, että passaako tulla käymään. Yritin kaikilla mahdollisilla syillä välttää vierailun, koska molemmilla oli seuraavana päivänä töitä. Kaveri ei ottanut mun selityksiä kuuleviin korviinsa vaan totesi vaan että tulee nopeasti käymään. Sieltä se kaveri sitten hetken kuluttua saapui veljensä ja tämän silloisen tyttöystävän kanssa, jonka olin nähnyt ehkä kerran kaksi aiemmin. Siinä me sit istuttiin olohuoneessa iltamyöhäsellä, vieraiden kanssa joista kaksi kolmasosaa oli humalassa. Juteltiin niitä näitä, tunnelma oli ainakin omasta mielestäni aika kiusallinen. Jossain vaiheessa kaverin veljen tyttöystävä pyysi lupaa käydä vessassa ja palatessaan olohuoneeseen kommentoi vessan sisustusta ivalliseen sävyyn, muka kehuen. Sinnikkäästi yritettiin päästä "vieraista" eroon mutta kolmikko vaan viihtyi jauhamassa p*skaa. Loppujen lopuks saatiin tyypit kämpästä ulos ja ton jälkeen ei olla pahemmin nähty.

Nää nyt ei ollut mitään kovin pahoja verrattuna muiden kokemuksiin, mutta sellaisia jotka on omaan mieleen jäänyt. Onneksi suurin osa ihmisistä osaa kuitenkin vieraillessaan käyttäytyä ihmisiksi. :)

Kun lähdin aamulla töihin, yöksi jäänyt miestuttava jäi nukkumaan. Kun iltapäivällä palasin kotiin, vieras oli lähtenyt, mutta oli näköjään syönyt kissan tonnikalapurkin. Jääkaapissa olisi ollut muutakin syötävää. Toivottavasti maistui.

Vierailija kirjoitti:

Esitteli kaksi viikkoa vierailunsa jälkeen mulle uusia kalliita rintsikoitaan. Hassu juttu, juuri kaksi viikkoa aiemmin olin hukannut omani, ihan samanlaiset.

Oliko tissiliivit ehkäpä lainassa vaan? Ei siis pöllinyt niitä?

Leikkasi taloussaksilla varpaankyntensä keittiön pöydän ääressä eikä edes vaivautunut keräämään kynnen palasia lattialta! Kyseessä oli vielä nainen! Ei nyt mitään ystäviä oltu, mutta kaveriväleissä kuitenkin.