Minkä verran älykkyys ja koulumenestys korreloivat keskenään?

Vierailija kirjoitti:

Huonosti. Koulussa pärjää parhaiten se jolla on paras muisti, ei se joka on älykkäin. Koko arviointitapa eli annetaan koealue ja kerrotaan koepäivä, on aivan älyvapaa. Ei tuolla tavalla kenenkään älykkyyttä testata, vaan tuolla selviää ainoastaan kuka muistaa luetun parhaiten.

Muisti on iso osa älykkyyttä. Työmuisti ja sitten ne väylät, joilla kuljetetan sinne säiliömuistiin tietoa. Hyvä muistinen, jolla on nopeat väylät, on juuri semmoinen, joka vaikuttaa nokkelalta ja älykkäältä.

Sitä paitsi muisti ei ole irrallinen mistään muusta. Ei kukaan muista asioita irrallisena vaan ne rakentuu vanhan päälle. Näin ollen sellainen, jolla on hyvät pohjatiedot + hyvä tapa rakentaa tietoa mustiinsa, oppii ne asiat.

Jos älykkyyttä haluaa koulumenestykseen korreloida, niin uskon että vasta tuolla korkeimmilla asteilla se voi näkyä. Eli matemaattispainoitteisilla korkeakouluasteilla ja tohtorikoulutettavissa, vaikkakin kyllähän ihmiset kouluttautuvat myös ns. keskivertoälykkäinäkin tohtoreiksi. Näin olen itsekin huomannut, eli tusinamaistereita ja sitten selvästi älykkäämpiä tohtorikoulutettavia/tohtoreita pyörii näissä kuvioissa.

Myös ihmisen koulutus näkyy hänessä, ei niinkään älykkyytenä, mutta sivistyksenä.

Toinen oppii nopeesti ja toinen lukee ja lukee ja silti ei pääse samaan tulokseen.

Olen tuntenut vain yhden ihmisen, josta saattoi huomata että hän on huippuälykäs (siis muustakin kuin koulumenestyksestä päätellen). Olimme samassa koulussa ja hänellä oli lähes kaikki numerot aina kymppejä. Ei hänkään silti aina saanut jokaisesta kokeesta luokan parasta numeroa, vaan joskus joku muu sai paremman. Toisaalta yksi kaverini pärjäsi koulussa korkeintaan keskinkertaisesti, mutta hän oli muuten oikein terävä päästään. Toinen kaverini oli aika hyvä koulussa, vaikka ei ollut todellakaan älykäs, paremminkin päinvastoin. Älykkyyttä on niin monenlaista.

Muistan kun joskus yritin kirjoittaa mahdollisimman huonon aineen, jonka sisällössä ei ollut mitään järkeä. Odotin saavani siitä jotkut nuhteet tyyliin "älä viitsi pelleillä". Opettaja antoi siitä kuitenkin melko hyvän numeron, ilmeisesti ei huomannut aineessa mitään outoa.

Mietin että kyllä varmaan keskimäärin älykkäillä myös paremmat elämänhallinnan taidot. Ei yks kaks pamahdeta paksuksi, eletä yli varojen, älykkäät vanhemmat kykenevät tarjoamaan lapsilleenkin tasapainoisemman elämän, ja näin lapset pystyvät paremmin keskittymään esim kouluun.

Vaikka en olekaan tiettävästi huippuälykäs, kokemusta on kuitenkin tuosta että keskustelukumppani on selkeästi vähemmän älykäs. Tosi vaikea löytää mitään yhteistä puheenaihetta. Tuntuu, että tämän toisen ihmisen suusta tulee ulos pelkkiä itsestäänselvyyksiä.. En ollut edes ajatellut asiaa tältä kantilta ennen kuin joku kommentoi täällä että jo yli 15 pisteen ero älykkyysosamäärässä vaikeuttaa selkeästi keskustelua ja tottahan se on.

Älykkyys ja koulumenestys varmaan korreloikin mutta sitten taas koulumenestys ja menestys työelämässä ei juurikaan. 

Vierailija kirjoitti:

Älykkyys ja koulumenestys varmaan korreloikin mutta sitten taas koulumenestys ja menestys työelämässä ei juurikaan. 

Juu eiköhän se keskimäärin näin mene. Kunnianhimo esim on tosi tärkeä piirre, jos meinaa menestymistyä työelämässä. Sitä voi olla älykkäällä tai vähemmän älykkäällä.

No itse olin aikanaan juuri sellainen kiltti ja tunnollinen tyttö, joka pärjäsi koulussa hyvin, mutta sitten jossain lukion matikassa tuli jo minulle ihan hillittömiä haasteita. Olen sitten kuitenkin yliopiston käynyt ja olen joissain jutuissa varmaan ihan älykäs. Mutta täytyy sanoa, että kumpikin poikani on varmasti heittämällä minua älykkäämpi (kuten isänsäkin). Nimenomaan heti jos pitää osata loogisesti päätellä jotain, olen ihan pihalla. Isompaa poikaa ei kiinnostanut koulunkäynti enää yläkoulussa ja työskentelee rekkakuskina, mistä hommasta pitää. Nuorempi taas jostain syystä kehitti juuri yläkoulussa halun opiskella ja haluaa nyt lukioon ja sieltä yliopistoon. Mutta kumpi noista pojista on oikeasti älykkäämpi, enpä tiedä. Eli sanoisin, että kyllä varmaan jossain määrin korreloi, mutta yksilötasolla sillä ei ehkä ole mitään merkitystä.

Älykkyys koulun suhteen lähtee siitä, että on kykevä lukutaidon oppimiseen sekä peruslaskutaidon. Loppu on sitten suurelta osin muuta kuin älykkyyttä. Koulussa opitaan paljon valmiiksi tarjottua tietoa, motivaatio, uteliaisuus ja kiinnostus, ahkeruus, sinnikkyys, ovat niitä asioita jotka näissä asioissa johtavat hyvään tulokseen.

Viitsisitkö älylläsi selvittää tarkemmin itsellesi mitä älykkyydellä tarkoitetaan.

Ei pelkkä älykkyys, joku mensan päättelykykytesti vielä paljon osoita älykkyyden suhteen..........

Tietoviisaudesta puhumattakaan.

Oppimisvaikeudet ja huono koulumenestys korreloi.

Oppimisvaikeudet ja älykkyys eivät korreloi.

Yksilötason vastaus:

Älykkyysosamääräni 132

Peruskoulun päättötodistuksen keskiarvo 9,6

Kirjoitin 5 laudaturia

Saattaa olla, että korreloi

Älykkäille ihmisille on vaikeaa käydä koulua, koska opetustahti on niin hidas, asioissa pitäydytään yksityiskohdissa kokonaisuuksien asemesta, ja iso osa energiasta menee sosiaalisiin peleihin, joissa olennaista ja palkitsevaa on mukautuminen eikä kyseenalaistaminen.

On hirveää, miten koulun ajatellaan olevan objektiivinen lahjakkuuden mittausmenetelmä. Se on enemmän valtarakenne, jossa samanlaiset menestyvät vuodesta toiseen. Tätä rakennetta ei edes yritetä purkaa vaan lujitetaan lisäämällä suoria todistusvalintoja. Koulua kehitetään aina muuttamalla opetusta kaikille samanlaiseksi, vaikka oppimistavoissa on valtavia eroja.

Korkeakouluissa älykkyyden merkitys menestykseen kasvaa, mutta niissäkin pärjää työnteolla.

Vierailija kirjoitti:

Älykkäille ihmisille on vaikeaa käydä koulua, koska opetustahti on niin hidas, asioissa pitäydytään yksityiskohdissa kokonaisuuksien asemesta, ja iso osa energiasta menee sosiaalisiin peleihin, joissa olennaista ja palkitsevaa on mukautuminen eikä kyseenalaistaminen.

On hirveää, miten koulun ajatellaan olevan objektiivinen lahjakkuuden mittausmenetelmä. Se on enemmän valtarakenne, jossa samanlaiset menestyvät vuodesta toiseen. Tätä rakennetta ei edes yritetä purkaa vaan lujitetaan lisäämällä suoria todistusvalintoja. Koulua kehitetään aina muuttamalla opetusta kaikille samanlaiseksi, vaikka oppimistavoissa on valtavia eroja.

Korkeakouluissa älykkyyden merkitys menestykseen kasvaa, mutta niissäkin pärjää työnteolla.

Jopa työelämässä älykkäiden kykyjä arvostetaan entistä vähemmän. Sosiaaliset, ryhmän kanssa samaa mieltä olevat, positiivista tsemppiä esiin tuovat henkilöt voittavat usein päätöksenteossa isossa kuvassa järkevämmän ratkaisun, mutta monelle epämiellyttävän ratkaisun. Tämä jopa tietoisesti hyväksytään.

nykyisin FM kirjoitti:

Yksilötason vastaus:

Älykkyysosamääräni 132

Peruskoulun päättötodistuksen keskiarvo 9,6

Kirjoitin 5 laudaturia

Saattaa olla, että korreloi

Tuskin. Yliopistosta valmistunut ymmärtää että omaa henkilökohtaista historiaa ei voi yleistää suuren massan käyttäytymismalliksi. Tai tämä viesti allekirjoittaa väitteen että ahkera selviää myös yliopistosta ja kouluista hyvin, vaikka ei olisi kovinkaan älykäs.

Tilastollisesti asiasta tuskin on epäselvyyttä, mitä älykkäämpi, niin sitä paremmin tilastollisesti pärjää koulussa.

Mutta on lukunsa on ne, jotka pelkän älynsä pohjalta on selvinnyt peruskoulusta/lukiosta ilman kunnon työntekoa ja sitten yliopistossa törmää asioihin, joita ei enää ilman työntekoa sisäistä. Tässä vaiheessa alkaa erottumaan ne, jotka ovat tottuneet määrätietoiseen opiskeluun. Ja sama jatkuu jatko-opinnoissa, käytännössä kaikki jatko-opiskelijat on niitä, jotka ovat tehneet tosissaan töitä opiskelujen eteen jo nuoresta asti.

Vierailija kirjoitti:

Tilastollisesti asiasta tuskin on epäselvyyttä, mitä älykkäämpi, niin sitä paremmin tilastollisesti pärjää koulussa.

Mutta on lukunsa on ne, jotka pelkän älynsä pohjalta on selvinnyt peruskoulusta/lukiosta ilman kunnon työntekoa ja sitten yliopistossa törmää asioihin, joita ei enää ilman työntekoa sisäistä. Tässä vaiheessa alkaa erottumaan ne, jotka ovat tottuneet määrätietoiseen opiskeluun. Ja sama jatkuu jatko-opinnoissa, käytännössä kaikki jatko-opiskelijat on niitä, jotka ovat tehneet tosissaan töitä opiskelujen eteen jo nuoresta asti.

Ahkeruus on hyväksi työelämässä pärjäämisessä. Se ei ole kuitenkaan sama asia kuin älykkyys. Itse työskentelen pääsääntöisesti korkeakouluista valmistuneiden kanssa, mutta silti usein joutuu asiat esittämään hitaasti, toistaen. Tietysti poikkeuksia on (ne älykkäämmät ja kokeneemmat). 

Vierailija kirjoitti:

Omalla kohdalla hyvin vähän. Olin ihan toivoton koulussa, luokalta toiselle rimaa hipoen (ehdot ). Yo-todistuksessa 6.5 kanssa ja C.

Silti kaikissa työelämän palikkatesteissä 5% fiksumman joukossa! Matikan ehdoista huolimatta matemaattis-looginen ajattelukyky huippuluokkaa:

Koulunumeroilla ei mitata mitään

Koulumenestyjät saattaa olla todennäköisimmin jossain 107-117 ja 131+ kieppeillä, koska niiden välissä turhat opinnnot puuduttaa, eikä ole pätemisen tarvetta, eikä erityisen korkean äo:n motiivia ja helppoutta.

Puutos on heikkous myös jatkossa. Motivoituu lähinnä omista valinnoistaan. Voi menestyä ammatillisissa opinnoissa hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omalla kohdalla hyvin vähän. Olin ihan toivoton koulussa, luokalta toiselle rimaa hipoen (ehdot ). Yo-todistuksessa 6.5 kanssa ja C.

Silti kaikissa työelämän palikkatesteissä 5% fiksumman joukossa! Matikan ehdoista huolimatta matemaattis-looginen ajattelukyky huippuluokkaa:

Koulunumeroilla ei mitata mitään

Koulumenestyjät saattaa olla todennäköisimmin jossain 107-117 ja 131+ kieppeillä, koska niiden välissä turhat opinnnot puuduttaa, eikä ole pätemisen tarvetta, eikä erityisen korkean äo:n motiivia ja helppoutta.

Puutos on heikkous myös jatkossa. Motivoituu lähinnä omista valinnoistaan. Voi menestyä ammatillisissa opinnoissa hyvin.

Ihminen ei todellisuudessa kehity erittäin hyväksi missään ammatissa, jos ei ole sisäistä paloa juuri siihen työhön mitä tekee. Ulkopuolelta ohjattuna tekeminen on palkkatyötä, jota tehdään palkan eteen. Viidessä vuodessa henkilön koulutustaustalla ei ole enää merkitystä, vaan ainoastaan sillä mitä ja miten on töitään tehnyt ja siinä yhteydessä opiskellut.

Miksi aloituksessa verrataan kympin tyttöä kasin oppilaaseen, onko tämä jokin sukupuolikysymys? Älykästä olisi jättää sukupuoli tästä pois, koska on sekä tyttö, poika että muun sukupuolisia oppilaita.