Tekee mieli luovuttaa kodin siisteyden suhteen...

Vierailija kirjoitti:

Ladies, rauhoitukaa & iloitkaa: Ammattivalittaja näyttäisi olevan back...

Jep.

Ikävä kyllä tällaisia luovuttajia on oikeasti olemassa. Eksä oli sellainen. Yksin ei millään pystynyt siivoamaan, nyyh, nyyh jne. Eron jälkeen oli sitten näyttämisen halusta jynssänyt uuden asuntonsa niin että joka paikka kiilteli kun kävin hakemassa lapsia tapaamisiin. Pari kertaa jaksoi ja sitten palasi taas entisiin tapoihinsa.

Vierailija kirjoitti:

Luin tätä ketjua toiselle sivulle about puoliväliin. Sitten alkoi ahdistaa. Ap on vain asennevammainen ja LAISKA!

Oikein ihmettelen, että omat isovanhemmat ovat olleet sodassa ja lottina. Että miten ihmeessä nykypäivänä, kun asiat on hyvin, niin joku muija ei jaksa siivota!

Ihmiset ovat antaneet täällä hyviä neuvoja esim. siivota vähän aikaa kerrallaan ja ap vastaa niihin "mutta..."

Oikein yököttää tuollaiset laiskat ihmiset joita ei huvita tahtoa siivota.

Meinaat, ettei laiskoja ole ennen tavattu?

Nykyihmisen on vaikea arvioida muodissa olevan elämäntavan kovuutta, kun ei ole kokeillut muita tapoja olla. Lottasukupolven muijat tulivat ehkä pienviljelijäperheistä, mutta siihen aikaan oli tapana tehdä kaikki mahdollinen yhdessä, jotta sosiaalisuudesta ei tarvinnut luopua vain siksi, että työtä piti tehdä koko ajan. Ja jotenkin se lepopäiväkin kai onnistuttiin pyhittämään. Sen ajan kasvatti saattaisi kauhistella nykyistä tapaa haudata äiti kotiin ja unohtaa se sinne ilman riittäviä aikuiskontakteja niin pitkäksi aikaa, että se höpertyy eikä osaa enää päättää mistään. Kun ei saa etäisyyttä arkeensa.

Meillä on tapana ajatella, että tavaravuoren alle kaatuu vain hamsteri, ja että aiemmin tavaraa on vain ollut vähemmän. Kuitenkin Venny Soldan kirjoitti satakunta vuotta sitten jo tavaran vaarallisuudesta ja siitä, miten se valtaa elämän. Kun nyt sitten sitä tavaraa on kaikilla kuutiokaupalla ja moni kärvistelee keskiluokan kurjistuessa tilanteessa, jossa oikeasti pitäisi myydä ne romut ja rievut, niin noin siinä monelle käy kuin aloittajalle. On turhaa ilkkua hänen näköalattomuuttaan, kun ei se ilkkujakaan nyt oikein kaukokatseiselta vaikuta, vaikka sattuukin olemaan aloittajaa parempi surffaamaan kaaoksen harjalla. Ongelma on aito ja valtava, oli aloittaja sitten provosoimassa tai todellinen.

Lajittele ensin. Myös voit laittaa sekalaiset järjestykseen yhteen laatikkoon ja nimeät sen sekalaiseksi ja jonka voit myöhemmin käydä läpi.

Minäkin kamppailen täällä..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Konmari. Sitten tiedät mitä tehdä ja missä järjestyksessä. Ja siihen jopa riittää voimatkin!

Mä en oikein usko, että joku kirja antaa sitä energiaa tai aikaa. Kun on pienet lapset, ei ehdi kovin isoja operaatioita kerralla.

Ap

Et usko kirjan auttavan eikä mikään neuvo kelpaa. Mutta miksikäs ihmeessä sitten edes kirjoitat tänne, jos olet jo ennalta päättänyt, ettei mikään käy?

Mä laitan ensin järjestyksen. Sitten alan myymään. Myytävät ovat omassa pahvilaatikossaan jonka päällä on tietyt kirjaimet.

Meillä kanssa paljon lapsia ja romua ihan hirveesti, vaikka en ole yhtään hamstraajatyyppiä ja heitän kyllä tavaraa pois suht helposti. Yritän pitää jonkilaista siisteyttä yllä ihan vaan sillä, että perussiivoan päivittäin pari tuntia siinä muiden touhujen ohessa. Esim aina kun käyn jossain huoneessa laitan siellä muutamia tavaroita paikoilleen. Sitten päivittäin yritän siivota yhden isomman jutun, esim yhden vaatekaapin, roskiskaapin, vessan komeron tmv. Ikinä ei taida tulla ihan siistiä, mutta ainakaan totaalista kaaosta ei pääse syntymään.

Vierailija kirjoitti:

Meillä kanssa paljon lapsia ja romua ihan hirveesti, vaikka en ole yhtään hamstraajatyyppiä ja heitän kyllä tavaraa pois suht helposti. Yritän pitää jonkilaista siisteyttä yllä ihan vaan sillä, että perussiivoan päivittäin pari tuntia siinä muiden touhujen ohessa. Esim aina kun käyn jossain huoneessa laitan siellä muutamia tavaroita paikoilleen. Sitten päivittäin yritän siivota yhden isomman jutun, esim yhden vaatekaapin, roskiskaapin, vessan komeron tmv. Ikinä ei taida tulla ihan siistiä, mutta ainakaan totaalista kaaosta ei pääse syntymään.

Siis ensin pari tuntia siivoilet siinä sivussa ja sitten vielä päälle se täsmäisku? Vai kuuluiko se siihen kahteen tuntiin? Ei sillä, tuotahan se taitaa olla meillä useimmilla. Siivotaan pitkin iltaa ihan vain ettei hukuttaisi, ja ihmetellään miksi aina väsyttää.

Minä alan olla sillä kannalla, että mitä enemmän ollaan kokonaan poissa kotoa, sitä parempi. Että eihän siellä ainakaan pahemmaksi voi mikään sillä aikaa mennä, jos nyt ei jääkaappia lasketa.

Ja sitten opettelin täysin suruttomasti käskyttämään muita. Ettäs oppivat olemaan sotkematta ja muutenkin tekemään asioita itse. Vetoan vain siihen, että jos halutaan että multa ei koipiluut kulu polviin asti tumpeiksi, niin osallistutaan tai itketään ja osallistutaan jatkossa moninkertaisesti. Kehitän kaikkiin asioihin helpottavia rutiineja. Esimerkikseen totesin, että kun eskarilainen ei oikein kuivauskaappiin yllä, laitan sille mukeja lusikoineen korivaunuun odottamaan käyttöä, suoraan tiskistä (ei tiskikonetta meillä). Aamiaishärvelit ovat omissa koreissaan jääkaapissa ja sivupöydällä. En halua avata aamuani juoksemalla rallia ympäri pyöreää pöytää.

Pitäisi opetella rakastamaan kaaoksentorjuntaa. Ensimmäinen askel siihen on häpeän hukuttaminen sinne romuläjään, mistä se nousikin. Tämä on kunniakas sota, ja jos välillä pelottaa liikaa, niin se kuuluu asiaan.  Niin helposti hermostuksissaan alkaa touhuamaan päättömästi asioita, joista lopulta ei ole minkään valtakunnan hyötyä. Pelko pysäyttää miettimään toiminnan perusteita ja turvallisuutta. Sillä siitähän viime kädessä on oikeastikin kysymys, eikä vain stressaantuneen mielen hätäkuvitelmissa. Jokainen perheessä kokee henkistä turvattomuutta, jos äitiä ei saada kaivettua röykkiöiden alta esiin.