Lue keskustelun säännöt.
Miksi hyvä äitini ei sietänyt minua sellaisena kuin olen?
23.08.2016 |
Minulla oli muka sellaisia heikkouksia, joiden takia ei sietänyt minua. Se vaurioitti minua psyykkisesti, ettei normaalia olemista hyväksytä ja ajatella vain heikkoutena jollaisia on vain pakko sietää, vaan syytettiin minua vikaiseksi. Oma äiti!
Hänhän se on syyllinen minun heikkouksieni aiheuttamiin ongelmiin, koska ylikorosti niiden merkitystä vihattavuudessani ihmisille.
Kommentit (166)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli jos lasta autetaan käsittelemään vaikeita tunteita ja hänen kanssaan ollaan ja vielä puitteetkin on kohtalaisen ok, niin ei lapsi masennu. Piste. Siis ei masennus ole "vain" kemiaa. Aivan väheksyvä selitys. Tietenkin jos masentujalla ei ole enää mitään kosketusta menetyksiinsä (henkisiin) niin varmaan tuo näyttää ainoalta selitysmallilta. Että kemiallista tää vaan on.
ApMun lapsellani todettiin masennus ja ahdistushäiriö 15-vuotiaana. Kotiolot ovat hyvät, ja lapsen kanssa toimii puheyhteys erinomaisesti. Aina olen tukenut häntä, keskustellut aina hänen halutessaan tunteista ja niiden syistä ja usuttanut antamaan kielteistä palautetta minusta ja isästään. Usuttanut hoitoon, sumplinut sumplimisesta päästyänikin hänen asioitaan koulun kanssa, kuskannut kouluun koko yhdeksännen luokan kevään että koulu ei jäisi kesken jne.
Hän aloitti keväällä ssri-lääkityksen, ja se muutti olotilaa merkittävästi. Kumma juttu, jos kerran kyse on vaan kamalasta äidistä.
Ja sen verran, että lapsi itse kokee masennuksensa johtuvan koulukiusaamisesta. Mutta mitä väliä, ap "tietää", että aina se on kauhea koti, joka aiheuttaa tuota.
Mieti ap hetki, mitä hyöytyä luulostasi on kenellekään? Jos minä äitinä olen hirviö, minähän voisin nyt saman tien heittää lusikan nurkkaan, ja antaa lapsen vaikka huostaan. Ei kannata pyristellä, vahingot ovat lopullisia ja voisin oikeastaan mennä kaulakiikkuun tästä.
Ap, ymmärrän, että oman pahan olosi takia et kauheasti kykene nyt käsittelemään tätä problematiikkaa yleisellä tasolla ja ymmärtämään, että ET VOI YLEISTÄÄ OMAA TILANNETTASI koskemaan kaikkia Suomen satoja tuhansia masentuneita.
Joten pliis, älä heittele tuollaisia "diagnooseja". Olet ilkeä ja ajattelematon, kun teet noin.
Anna vaan lapsesi huostaan jos se saa sut voimaan paremmin. Vähän niin kuin 6-1 jos mä saan joskus sanoa mitä mieltä mä olen. Kun sata ihmistä sanoo mulle samaan aikaan, ettei koti voi olla syynä MUN ongelmiin. Hiljennä heidät jos haluat tasapuolisuutta tähän maailmaan. Jos lastasi on kiusattu koulussa niin mua on kiusattu kotona.
ApMun tunteista tässä ei ollut varsinaisesti kyse suhteessa lapseni masennukseen. Otan häneltä kaiken kritiikin vastaan.
Mutta kyse oli sun ilkeästä tyylistäsi heitellä ventovieraille tuomioita ilman, että et tiedä heistä yhtään mitään. Ja siitä, että jos jollekulle sanotaan, että hän on lopullisesti pilannut lapsensa elämän, miksi hänelle enää jäisi halu yrittää, koska olisihan se logiikkasi mukaan parempi väistyä takavasemmalle.
Sinulla varmasti on masennuksen taustalla huono äitisuhde ja lapsuus. En ota siihen kantaa.
Vaan että älä säkään ala heitellä kommenttia kaikkien muiden masennuksen syistä.
Missä mä olen antanut sellaista kommenttia, mitä? Jos sanoin, ettei se ole vain geneettistä, niin se ei ole, jos se on sinunkin lapsellasi kiusaamisen syy.
Okei, sanoin, että huonosta kohtelusta johtuvaa. Ehkä mä näen kodin jossa ei opita puolustautumaan kiusaajilta niin, että on siellä jotain kehittämisen varaa sitten. Onko liian ilkeää? Ehkä.
ApLuepa omat kommenttisi. Kyllä, olet asiaton ja ilkeä.
Lopetan omalta osaltani kommentoinnin tähän, koska et kykene puhumaan kuin omalta kantiltasi asioista.Joo tiedän kyllä että olen ilkeä, sen sijaan että myöntäisit että olette jotain hissukoita syytät koulutovereita, maailmaa ja muita ihmisiä, että lastasi kiusattiin.
Ap
Tämä on siis äitini ajatusmaailmaa. Ihminen on aina vastuussa kaikesta ikävästä, mitä hänelle sattuu. Se ei koskaan voi mitenkään olla muiden syy. Itse haluaisin ajatella jotenkin hieman enkelimäisemmin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli jos lasta autetaan käsittelemään vaikeita tunteita ja hänen kanssaan ollaan ja vielä puitteetkin on kohtalaisen ok, niin ei lapsi masennu. Piste. Siis ei masennus ole "vain" kemiaa. Aivan väheksyvä selitys. Tietenkin jos masentujalla ei ole enää mitään kosketusta menetyksiinsä (henkisiin) niin varmaan tuo näyttää ainoalta selitysmallilta. Että kemiallista tää vaan on.
ApMun lapsellani todettiin masennus ja ahdistushäiriö 15-vuotiaana. Kotiolot ovat hyvät, ja lapsen kanssa toimii puheyhteys erinomaisesti. Aina olen tukenut häntä, keskustellut aina hänen halutessaan tunteista ja niiden syistä ja usuttanut antamaan kielteistä palautetta minusta ja isästään. Usuttanut hoitoon, sumplinut sumplimisesta päästyänikin hänen asioitaan koulun kanssa, kuskannut kouluun koko yhdeksännen luokan kevään että koulu ei jäisi kesken jne.
Hän aloitti keväällä ssri-lääkityksen, ja se muutti olotilaa merkittävästi. Kumma juttu, jos kerran kyse on vaan kamalasta äidistä.
Ja sen verran, että lapsi itse kokee masennuksensa johtuvan koulukiusaamisesta. Mutta mitä väliä, ap "tietää", että aina se on kauhea koti, joka aiheuttaa tuota.
Mieti ap hetki, mitä hyöytyä luulostasi on kenellekään? Jos minä äitinä olen hirviö, minähän voisin nyt saman tien heittää lusikan nurkkaan, ja antaa lapsen vaikka huostaan. Ei kannata pyristellä, vahingot ovat lopullisia ja voisin oikeastaan mennä kaulakiikkuun tästä.
Ap, ymmärrän, että oman pahan olosi takia et kauheasti kykene nyt käsittelemään tätä problematiikkaa yleisellä tasolla ja ymmärtämään, että ET VOI YLEISTÄÄ OMAA TILANNETTASI koskemaan kaikkia Suomen satoja tuhansia masentuneita.
Joten pliis, älä heittele tuollaisia "diagnooseja". Olet ilkeä ja ajattelematon, kun teet noin.
Anna vaan lapsesi huostaan jos se saa sut voimaan paremmin. Vähän niin kuin 6-1 jos mä saan joskus sanoa mitä mieltä mä olen. Kun sata ihmistä sanoo mulle samaan aikaan, ettei koti voi olla syynä MUN ongelmiin. Hiljennä heidät jos haluat tasapuolisuutta tähän maailmaan. Jos lastasi on kiusattu koulussa niin mua on kiusattu kotona.
ApMun tunteista tässä ei ollut varsinaisesti kyse suhteessa lapseni masennukseen. Otan häneltä kaiken kritiikin vastaan.
Mutta kyse oli sun ilkeästä tyylistäsi heitellä ventovieraille tuomioita ilman, että et tiedä heistä yhtään mitään. Ja siitä, että jos jollekulle sanotaan, että hän on lopullisesti pilannut lapsensa elämän, miksi hänelle enää jäisi halu yrittää, koska olisihan se logiikkasi mukaan parempi väistyä takavasemmalle.
Sinulla varmasti on masennuksen taustalla huono äitisuhde ja lapsuus. En ota siihen kantaa.
Vaan että älä säkään ala heitellä kommenttia kaikkien muiden masennuksen syistä.
Missä mä olen antanut sellaista kommenttia, mitä? Jos sanoin, ettei se ole vain geneettistä, niin se ei ole, jos se on sinunkin lapsellasi kiusaamisen syy.
Okei, sanoin, että huonosta kohtelusta johtuvaa. Ehkä mä näen kodin jossa ei opita puolustautumaan kiusaajilta niin, että on siellä jotain kehittämisen varaa sitten. Onko liian ilkeää? Ehkä.
ApLuepa omat kommenttisi. Kyllä, olet asiaton ja ilkeä.
Lopetan omalta osaltani kommentoinnin tähän, koska et kykene puhumaan kuin omalta kantiltasi asioista.
Osaltasi varmaan oikea päätös. Näitä ketjuja lukiessa kun tulee hyvin pian käsitys, että ap ei pysty ajattelemaan muuten kuin omalta kantiltaan, ja hän on aggressiivinen ja ilkeä, jos ei pysty keskustelemaan sellaisen henkilön kanssa, on parasta olla hiljaa.
Kun nämä kuitenkin ovat ap:n omien ongelmiensa käsittelyyn avaamia ketjuja, kyllä näissä hänen tahtiinsa mennään, vaikutti se maailmankuva miten kipeältä ja vääristyneeltä tahansa.
Ap pystyy ehkä kehittymään keskustelujen myötä. Ehkä. Ei näitä ole pakko lukea eikä kommentoida.
Vierailija kirjoitti:
Eli ap kokee, että hänet on kasvatettu syyllistämisellä. Ei komennettu tekemään, vaan syyllistetty sillä, että äiti tässä nyt väsyneenä siivoaa, kun ap ei sitä tee.
Ap oliso halunnut, että höntä käsketään ja pakotetaan tekemään suoraan? Ap on nyt aikuisena masentunut ja kokee äidin syyllistävän kasvatuksen aiheuttaneen masennuksen.
Näinkö?
Ei äitikään sitä lattiaa välttämättä rynnännyt lakaisemaan (sitäpaitsi isäni äiti maksoi hänelle kodinhoitajaa 2 x viikossa) mutta äidistäni minun olisi pitänyt tarkkailla hänen vointiaan ja rakastaa häntä ja lakaista, vaikkei hän ITSEKÄÄN noudattanut minuun päin tällaista toimintatapaa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitisi käytökselle on ehkäpä olemassa selitys. Täällä palstallakin on ketju, jossa puidaan narsistista vanhemmuutta. Ihan oma keskustelupalstansa on Narsistien uhrien tuki ry:n sivuilla (muistinkohan nimen täysin oikein). Aiheesta löytyy myös kirjallisuutta, josta voi saada paljon tukea ja apua toipumisessa.
Tutkipa asiaa. Kuulostaa siltä, että sinulla saattaa olla narsistinen äiti. Et ole yksin.
Joo KIITOS! Niin olen siihen tulokseen itsekin päätynyt (kiitos tämän palstan) ja olen narsistin uhreja ymmärtävässä terapiassa. Ei varmaan kukaan muu kuin narsistinen äiti voi kasvattaa sellaista ihmistä, joka nauttii pahan tuottamisesta muille. Siis en pidä sitä hyvänä asiana ja haluan siitä eroon, mutta en minä sellaisin ajatuksin syntynyt.
Olen siis jo tiedostanut sen, että äidissäni on narsistisuutta. Mutta mua haukutaan itseäni narsistiksi. Ehkä käyttäydynkin niin, (mallista?) mutta haluan kaikesta sellaisesta paskasta aktiivisesti eroon. Milloin näin äitini haluavan?Pitikin just ehdottaa, että olet luultavasti itse narsisti? Avun tarpeessa olet, ilman muuta. Ja koeta nyt, hyvä ihminen, löytää joku muukin syy noin pahoille traumoille, kuin että jouduit keittiön lattian lakaisemaan. Jessus sentään.
En ole, mutta sinä vaikutat syyllistävältä ja ahdasmieliseltä ihmiseltä. En tarvitse sinunlaisisasi kuin sylkykupiksi.
En ole koskaan ollutkaan vielä sekopään sylkykuppina. Siitä vaan syljeskelemään muita ihmisiä. Nautinnollisia hetkiä narskulle.
Ap tajuaa, että hänellä on ongelma, vaikka ei pystykään vielä käsittelemään sitä kypsästi. Elämä on hänelle kaikkea muuta kuin nautintoa. Kuulostat siltä, että haluat painaa heikompaa ihmistä vielä alemmas.
Ihan oikeaan osuit. AP nyt on mikä on, samoin minä olen se mikä olen. En voi sietää itseään täynnä olevia draamakuningattaria. Pitäisikö ottaa huomioon hänen herkät omaan napaan keskittyvät tunteensa ja osallistua täysillä tähän pelleilyyn? Ei huvita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos terapeuttien asiakkaat ovat tällaisia niin ei ole heidänkään työ kyllä helppoa...
No ootko sit jotenkin kuvitellut niin?
Varpaankynsi katkes, katsotaanpas nyt Reijo, miten me päästää yli tästä pettymyksestä. Tällaiseksiko kuvittelit?Juuri tuota tasoahan tämän äitihullun ongelmat ovat. "Äiti pyysi lakaisemaan lattian, yhyyyyy!!!" "Äiti antoi mun Heppahullu-lehdet lainaan, yhyyyyy!!!" "Olen heikko, en voi siivota, koska äiti, yhyyyyyyyyy!!!" :D :D :D
Ovatko? Entä ongelmat lasten kanssa, oma raivo ja masennus, itsen mitätöinti, ongelmat parisuhteissa eli miehiin joita ei rakasta tyytyminen, oman elämän täydellinen alisuoriutujuus? Mitä vielä?
olet Aikuinen ihminen, joten täysin oma vikasi.
En ole vieläkään saanut keneltäkään vastausta siihen, että miten se että olen Aikuinen muuttaa asiaa mitenkään? Jos ne itsen auttamisen polut on äiti tuhonnut, niin miten voi vaikuttaa omiin asioihinsa?
ApSinä, sinä ja sinä. Eikö maailmaasi muita mahdu, kuin sinä ja sinun ongelmasi. Kun olet aikuinen ja jopa perheellinen sinun pitää auttaa lapsiaan, eikä jankuttaa itsestäsi niinkuin olisit maailman napa.
Siis MITÄ? Eihän tässä siitä ollut puhe. Lue mihin vastaat ensin, niin helpottaa kaikkia. Jos puheena on minun taipumukseni, niin se ei tee minusta minä-minää, jos mietitään miksi en muutu vaikka täytin 18?
Ap
Kyse on siitä, että sinä jauhat omia ongelmiasi kuukausitolkulla, ja lastesi elämä menee siinä sivussa. Voi kun miehesi heräisi ja lähtisi lasten kanssa pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan itseäni tuosta muiden syyttelystä ja vihafantasioissa vellomisesta. Kyse oli enemmänkin siitä, että se oli tuttua ja turvallista ja kaikki elämässä pelottavat asiat saattoi jättää kohtaamatta ja tekemättä, koska "en vaan kykene, koska olen tällainen". Myös negatiivisten tunteiden panttaaminen ja niiden hallitsematon purkautuminen kuuluivat asiaan. Häpeä ja arvottomuus ja niemenomaan kaikkien muiden syyllistäminen ja päiden vaatiminen vadille kuvasivat ajausmaailmaani. Tässä vellomisessa meni 10 vuotta hukkaan ja lopulta olin ihan nurkkaanajettu ja hengästynyt omaan tunnemylläkkääni.
Terapia auttaa! Katse eteenpäin ja pois sieltä menneisyydestä. Täyttä puppua, etteikö sellaisesta kierteestä pääsisi irti.
Ai vain kymmenen vuotta, sä oot päässyt vähällä. Mulla on mennyt jotain 26 vuotta jo ainakin, tai riippuu mistä laskemisen aloittaa. Mutta tiedän ettei jotkut herää koskaan. He vain voivat pahoin ja that's it.
Vähällä? Ei kai tämä mikään kurjuuskilpailu ole. Ja mitä äkimmin pääsee ammattimaisen avun piiriin sitä parempi. Minusta tuossa vaiheessa olin jo niin loppu että seuraava askel olisi ollut joku vielä pahempi. Toki kaikki eivät "herää" koskaan ja niillä tarinoilla usein surullinen loppu. Toivottavasti ap saa apua.
No anteeksi, ei tietenkään ole, mutta vaikuttipa niin helpolta toi että miten nää mun jutut ratkee. Siitä tuo kommentti, mutta ei siis ole kilpailu tietenkään.
Se terapiaan hakeutuminen on helppoa. Prosessi puolestaan vaikea ja vielä vaikeampaa on se, että terapiassa tuskin se lopputulos on se mitä ehkä aluksi odottaa. Siellä ei saa vapautusta vastuusta tai oikeutusta jatkaa sitä vihan ja raivon kierrettä. Se tosiaankaan ei ole helppoa. Mutta sillä se vyyhti alkaa purkautua, jos on tahtoa paranemiseen. Ainakin minun tilanteessani.
Ja taas tekisi mieli haistatella. Terapiaan hakeutuminen on helppoa. Ou, newsflash! Tätäpä en vielä tiennytkään! Äläkä vittu tule sanomaan, että terapian onnistuminen on MINUSTA kiinni, kun kyllä se nyt vittu soikoon on siitä auttajasta kiinni! Mitään syytä saada apua mulla EI OLE! Mutta jos joku terapeutti ei tarpeeksi tajua minua niin ei tajua. Mistä ihmeen vellomisesta jota haluaa sä oikein puhut?
Ap
Ok. Tosiaan näyttää että tilanteesi on erilainen ja tilasi vakavampi. Vellomisella tarkoitan juuri tuota vihassa elämistä, jatkuvaa provosoitumista, vihollisten ja syyllisten etsimistä ja sitä että sillä omalla toiminnallaan ei voi muka vaikuttaa mihinkään. Ehkä sinulle tosiaan sopisi paremmin alkuun jokin laitosjakso, jos tilanne on ollut tuo jo lähes 26 vuotta. Terapeutin kanssa täytyy toki kommunikaation toimia, mutta hän ei asiakasta paranna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"jos joku oikeasti ajattelee, että hänen äitinsä on tuhonnut hänen elämänsä, niin se on sen merkki, että hän on vielä alkuvaiheessa aikuiseksi kasvamisen ja toipumisen polulla."
Miksei saisi sanoa, että niin on tähän mennessä käynyt? Miten sillä polulla voisi olla heti äidistä päästyään, jos äiti on esimerkiksi tuhonnut itsen auttamisen tiet?
ApMinä sanoinkin, että se ei ole helppoa. En väittänyt, että heti omilleen muutettuaan pitäisi kyetä jättämään mitätöivä kasvatus jälkeensä.
Mutta että niin kauan kuin ei osaa ottaa omasta elämästään vastuuta, se prosessi on kesken. Voi olla lopun elämääkin, mutta kesken silti.
65No olkoon kesken. Mitä sitten? Syyllistää saa minua?
ApMinä en puhu sinusta, koska en sinua tunne. Muitatakos sen?
Prosessin keskeneräisyyden ymmärtäminen on tärkeää siksi, että ymmärtää, että asian eteen pitää ponnistella. Että maali on vielä edessäpäin. Paikalleen makaaminen ja taaksepäin tuijottaminen ei asiaa auta.
Syyllistää en halua ketään, pahasta olosta kärsii ihminen itse. Haluan potkia hiukan persauksille. Jokaisella on mahdollisuus parantua ja nousta suosta!
65
Potkia mua perseelle? Luulet, etten tee koko ajan melkein jokainen minuutti jonka hengitän jotain ajatustyötä sen eteen, että paranisin?
Äiti oli se joka potki, enää puuttuuu myötätunto. Ehkä teillä luusereilla se menee elämässä toisinpäin, kotoanne saitte myötätunnon ja nyt haluatte niin hillittömästi, että joku vähän potkis. Potki itte itseäsi perseelle jos haluat eteenpäin, miksi se tarttis muiden tehdä? No, okei, ehkä joku jaksaakin, mutta siis...myötätunto on minusta ainakin vitun paljon kannustavampaa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos terapeuttien asiakkaat ovat tällaisia niin ei ole heidänkään työ kyllä helppoa...
No ootko sit jotenkin kuvitellut niin?
Varpaankynsi katkes, katsotaanpas nyt Reijo, miten me päästää yli tästä pettymyksestä. Tällaiseksiko kuvittelit?Juuri tuota tasoahan tämän äitihullun ongelmat ovat. "Äiti pyysi lakaisemaan lattian, yhyyyyy!!!" "Äiti antoi mun Heppahullu-lehdet lainaan, yhyyyyy!!!" "Olen heikko, en voi siivota, koska äiti, yhyyyyyyyyy!!!" :D :D :D
Ovatko? Entä ongelmat lasten kanssa, oma raivo ja masennus, itsen mitätöinti, ongelmat parisuhteissa eli miehiin joita ei rakasta tyytyminen, oman elämän täydellinen alisuoriutujuus? Mitä vielä?
olet Aikuinen ihminen, joten täysin oma vikasi.
En ole vieläkään saanut keneltäkään vastausta siihen, että miten se että olen Aikuinen muuttaa asiaa mitenkään? Jos ne itsen auttamisen polut on äiti tuhonnut, niin miten voi vaikuttaa omiin asioihinsa?
ApSinä, sinä ja sinä. Eikö maailmaasi muita mahdu, kuin sinä ja sinun ongelmasi. Kun olet aikuinen ja jopa perheellinen sinun pitää auttaa lapsiaan, eikä jankuttaa itsestäsi niinkuin olisit maailman napa.
Siksi äitihullun ketjuista pystyy lukemaan vain ensimmäisen ja viimeisen sivun. Samaa minä-minä-jankutusta. Jospa kirjoittaisi edes yhden ketjun rakkaudestaan lapsiinsa tai pohtisi onko lapsilla hyvä olla, mutta kun ei. Jankutus on aivan samanlaista kuin oman narsistiäitini, joka ei näe, tai oikeammin halua nähdä metsää puilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"jos joku oikeasti ajattelee, että hänen äitinsä on tuhonnut hänen elämänsä, niin se on sen merkki, että hän on vielä alkuvaiheessa aikuiseksi kasvamisen ja toipumisen polulla."
Miksei saisi sanoa, että niin on tähän mennessä käynyt? Miten sillä polulla voisi olla heti äidistä päästyään, jos äiti on esimerkiksi tuhonnut itsen auttamisen tiet?
ApMinä sanoinkin, että se ei ole helppoa. En väittänyt, että heti omilleen muutettuaan pitäisi kyetä jättämään mitätöivä kasvatus jälkeensä.
Mutta että niin kauan kuin ei osaa ottaa omasta elämästään vastuuta, se prosessi on kesken. Voi olla lopun elämääkin, mutta kesken silti.
65No olkoon kesken. Mitä sitten? Syyllistää saa minua?
ApMinä en puhu sinusta, koska en sinua tunne. Muitatakos sen?
Prosessin keskeneräisyyden ymmärtäminen on tärkeää siksi, että ymmärtää, että asian eteen pitää ponnistella. Että maali on vielä edessäpäin. Paikalleen makaaminen ja taaksepäin tuijottaminen ei asiaa auta.
Syyllistää en halua ketään, pahasta olosta kärsii ihminen itse. Haluan potkia hiukan persauksille. Jokaisella on mahdollisuus parantua ja nousta suosta!
65
Potkia mua perseelle? Luulet, etten tee koko ajan melkein jokainen minuutti jonka hengitän jotain ajatustyötä sen eteen, että paranisin?
Äiti oli se joka potki, enää puuttuuu myötätunto. Ehkä teillä luusereilla se menee elämässä toisinpäin, kotoanne saitte myötätunnon ja nyt haluatte niin hillittömästi, että joku vähän potkis. Potki itte itseäsi perseelle jos haluat eteenpäin, miksi se tarttis muiden tehdä? No, okei, ehkä joku jaksaakin, mutta siis...myötätunto on minusta ainakin vitun paljon kannustavampaa.
Ap
Minä en edelleenkään puhunut sinusta. Koeta nyt muistaa, että puhun yleisellä tasolla. Sinun elämästäsi en tiedä mitään, enkä välitäkään tietää, sen verran aggressiivinen olet.
Taidan minäkin jättää tämän ketjun, koska keskustelu kanssasi on melko mahdotonta. Hyvää syksyä silti.
65
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin, haluan, että äitini kärsisi yhtä paljon omien heikkouksiensa takia, kun hän on pannut minut kärsimään siksi, että minullakin on heikkouksia. Pahinta henkisellä tasolla tai aika pahaa minusta mitä jollekin voi tehdä. Täydellistä rakkaudettomuutta. Mutta nyt on maksun aika. Haluan syyttää äitiä KAIKISTA hänen heikkouksistaan, niin että taju siltä lähtee ja anoo armoa ja luulee kuolevansa, mutta ehkä sit jostain kohtalon oikusta jätänkin henkiin. "Ku sä oot mun äiti. Ni en mä sua henno tappaa." Sit alettais olla tasoissa. Tietäsi, mille tuntuu tulla tuomituksi kun sinussa on heikkouksia eikä sinua siksi hyväksytä ihmisenä.
Tiedän toki etten tähän äidin kanssa pääse, mutta fantasiointi on mukavaa.
Vie tämä teksti nyt psykoloogille, sinä tarvitset apua, ihan oikeasti, nyt heti lähdet hakee apua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos terapeuttien asiakkaat ovat tällaisia niin ei ole heidänkään työ kyllä helppoa...
No ootko sit jotenkin kuvitellut niin?
Varpaankynsi katkes, katsotaanpas nyt Reijo, miten me päästää yli tästä pettymyksestä. Tällaiseksiko kuvittelit?Juuri tuota tasoahan tämän äitihullun ongelmat ovat. "Äiti pyysi lakaisemaan lattian, yhyyyyy!!!" "Äiti antoi mun Heppahullu-lehdet lainaan, yhyyyyy!!!" "Olen heikko, en voi siivota, koska äiti, yhyyyyyyyyy!!!" :D :D :D
Ovatko? Entä ongelmat lasten kanssa, oma raivo ja masennus, itsen mitätöinti, ongelmat parisuhteissa eli miehiin joita ei rakasta tyytyminen, oman elämän täydellinen alisuoriutujuus? Mitä vielä?
olet Aikuinen ihminen, joten täysin oma vikasi.
En ole vieläkään saanut keneltäkään vastausta siihen, että miten se että olen Aikuinen muuttaa asiaa mitenkään? Jos ne itsen auttamisen polut on äiti tuhonnut, niin miten voi vaikuttaa omiin asioihinsa?
ApSinä, sinä ja sinä. Eikö maailmaasi muita mahdu, kuin sinä ja sinun ongelmasi. Kun olet aikuinen ja jopa perheellinen sinun pitää auttaa lapsiaan, eikä jankuttaa itsestäsi niinkuin olisit maailman napa.
Siis MITÄ? Eihän tässä siitä ollut puhe. Lue mihin vastaat ensin, niin helpottaa kaikkia. Jos puheena on minun taipumukseni, niin se ei tee minusta minä-minää, jos mietitään miksi en muutu vaikka täytin 18?
ApKyse on siitä, että sinä jauhat omia ongelmiasi kuukausitolkulla, ja lastesi elämä menee siinä sivussa. Voi kun miehesi heräisi ja lähtisi lasten kanssa pois.
No juurihan sanoin, että vaihtoehdot on jauhaa (jotta pääsee surun äärelle ja ongelmien juuriin kiinni) tai olla se pahoinvoiva vitturaivostujaäiti, joka nyt olen, mutta en halua olla. En haluaisi olla menneessä vellojakaan, mutta ei ole vaihtoehtoja. Miettikää, miten hirveä tilanne te, joilla on.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"jos joku oikeasti ajattelee, että hänen äitinsä on tuhonnut hänen elämänsä, niin se on sen merkki, että hän on vielä alkuvaiheessa aikuiseksi kasvamisen ja toipumisen polulla."
Miksei saisi sanoa, että niin on tähän mennessä käynyt? Miten sillä polulla voisi olla heti äidistä päästyään, jos äiti on esimerkiksi tuhonnut itsen auttamisen tiet?
ApMinä sanoinkin, että se ei ole helppoa. En väittänyt, että heti omilleen muutettuaan pitäisi kyetä jättämään mitätöivä kasvatus jälkeensä.
Mutta että niin kauan kuin ei osaa ottaa omasta elämästään vastuuta, se prosessi on kesken. Voi olla lopun elämääkin, mutta kesken silti.
65No olkoon kesken. Mitä sitten? Syyllistää saa minua?
ApMinä en puhu sinusta, koska en sinua tunne. Muitatakos sen?
Prosessin keskeneräisyyden ymmärtäminen on tärkeää siksi, että ymmärtää, että asian eteen pitää ponnistella. Että maali on vielä edessäpäin. Paikalleen makaaminen ja taaksepäin tuijottaminen ei asiaa auta.
Syyllistää en halua ketään, pahasta olosta kärsii ihminen itse. Haluan potkia hiukan persauksille. Jokaisella on mahdollisuus parantua ja nousta suosta!
65
Potkia mua perseelle? Luulet, etten tee koko ajan melkein jokainen minuutti jonka hengitän jotain ajatustyötä sen eteen, että paranisin?
Äiti oli se joka potki, enää puuttuuu myötätunto. Ehkä teillä luusereilla se menee elämässä toisinpäin, kotoanne saitte myötätunnon ja nyt haluatte niin hillittömästi, että joku vähän potkis. Potki itte itseäsi perseelle jos haluat eteenpäin, miksi se tarttis muiden tehdä? No, okei, ehkä joku jaksaakin, mutta siis...myötätunto on minusta ainakin vitun paljon kannustavampaa.
ApMinä en edelleenkään puhunut sinusta. Koeta nyt muistaa, että puhun yleisellä tasolla. Sinun elämästäsi en tiedä mitään, enkä välitäkään tietää, sen verran aggressiivinen olet.
Taidan minäkin jättää tämän ketjun, koska keskustelu kanssasi on melko mahdotonta. Hyvää syksyä silti.
65
Syyllistät minua puheellasi sitten. Sinun puheesi mukaan normaaleja ovat ne, jotka kokevat, kuten sinä kirjoitat. Muita voit halveksia ja pitää nollina.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Syyllistit minua 65 siitä, etten pysty johonkin vaikka koko ketju on siitä ongelmastani, kun en pysty siihen, mistä sinä sitten tulit minua syyllistämään.
Ap
Niin että en tykkää sinunlaisistasi syyllistäjistä, 65. Itse haluat olla sokea sille, että syyllistät. Haluat muka vain jutella.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Koulussa on lapset.
Kiva. Mitä meinaat lasten kanssa puuhata kun tulevat kotiin?
Vierailija kirjoitti:
Niin että en tykkää sinunlaisistasi syyllistäjistä, 65. Itse haluat olla sokea sille, että syyllistät. Haluat muka vain jutella.
Ap
Tuo on osa sitä vinksahtanutta mieltä, että näät niitä piilotettuja negatiivisia motiiveja muiden toiminnassa. Muut haluavat aina sisimmässään jotain pahantahtoista ja tämän päättelet aina itse sanavalinnoista tms.
Saisko tähän väliin vähän jeesustelua. Huhuu siunaajat?
Joo tiedän kyllä että olen ilkeä, sen sijaan että myöntäisit että olette jotain hissukoita syytät koulutovereita, maailmaa ja muita ihmisiä, että lastasi kiusattiin.
Ap