Miksi hyvä äitini ei sietänyt minua sellaisena kuin olen?

Vierailija kirjoitti:

Ja sitten loppuun monologia muutama sivu. Niin nähty, mikään ei muutu.

Kyllä ap on kehittynyt ajan mittaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikille tulee tuo vaihe, kun kelataan lapsuutta ja sitä miten vanhemmat teki mitäkin väärin. Kannattaa vain jossain vaiheessa antaa anteeksi ja hyväksyä, että ihmisiä ollaan kaikki ja vajavaisia. Parhaani yritän minäkin nyt äitinä, mutta kyllä minäkin monessa kohtaa epäonnistun.

Miten anteeksianto riittää niihin virheisiin? Ei tässä siitä ole kysymys. Vaikka antaisin anteeksi se ei korjaisi vaurioita, joita äidin käytöksestä on syntynyt, mä syytän häntä niistä. Hänen heikkouksistaan.

Ensinnäkin, et voi tietää mikä osa ongelmistasi johtuu äidistä. Luulet, että kaikki tai lähes kaikki, mutta se harvoin on totuus. Itsekin syytin masentuneena kauheasti äitiäni, mutta paranemisprosessin aikana ymmärsin, että ei äiti syyllinen ollut, vaan minuun vaan iski masennus, joka sai tulkitsemaan kaiken epärealistisen synkästi, myös oman lapsuuden. Ei-masentuneena asiaa katsellen lapsuus näytti ihan tavalliselta. Ei täydelliseltä, mutta ei huonoltakaan. Masennustaipumus olikin minussa, ehkä geneettisesti ja biologisesti, ehkä omaksumieni ajattelumallien myötä, eikä siitä voinut syyttää ketään.

Toinen juttu on, että syyttely ei auta sinua yhtään. Tilanteesi on mikä on, mutta ei se auta jäädä tuijottamaan menneisyyttä ja pohtimaan syitä miksi olet nyt mikä olet. Nenä eteenpäin, ja tekemään töitä että paranet. Paraneminen ON mahdollista, mutta sinun täytyy ymmärtää että se ei onnistu niin kauan kun itse ehdollistat itseäsi koko ajan uskomaan että se ei ole sulle mahdollista, koska menneisyys ja äiti.

Masennustaipumus ei ole niin yksioikoisen geneettistä vailla kasvuolosuhteiden ja kohtelun vaikutusta sen muodostumiseen, että se selittäisi tilanteeni. Masennus johtuu äidistäni, siksi vaikeudetkin johtuvat äidistäni. Se ei tietenkään tarkoita, etteikö masennus voisi mennä pois, mutta kun sitäpä tässä olen 26 vuotta koittanut ja siitä nousevia vaikeuksia on enemmän kuin pärjääjillä. Totta kai se tekee katkeraksi.

Ap

Toivottavasti et käy missään terapiassa, missä näitä äitijuttuja tongitaan loputtomiin. Luulen, että jos käyt, se on sulle pahinta myrkkyä mitä voi olla. Joku kognitiivinen terapia, jossa ei tongita menneisyyttä vaan opetellaan uusia ajattelu- ja toimintamalleja tässä ja nyt, voisi olla paljon tehokkaampaa. Ihan tarpeeksi olet nyt jo vellonut niissä menneisyyden asioissa, ja jos niissä olisi ratkaisu, se olisi jo löytynyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikille tulee tuo vaihe, kun kelataan lapsuutta ja sitä miten vanhemmat teki mitäkin väärin. Kannattaa vain jossain vaiheessa antaa anteeksi ja hyväksyä, että ihmisiä ollaan kaikki ja vajavaisia. Parhaani yritän minäkin nyt äitinä, mutta kyllä minäkin monessa kohtaa epäonnistun.

Miten anteeksianto riittää niihin virheisiin? Ei tässä siitä ole kysymys. Vaikka antaisin anteeksi se ei korjaisi vaurioita, joita äidin käytöksestä on syntynyt, mä syytän häntä niistä. Hänen heikkouksistaan.

Ensinnäkin, et voi tietää mikä osa ongelmistasi johtuu äidistä. Luulet, että kaikki tai lähes kaikki, mutta se harvoin on totuus. Itsekin syytin masentuneena kauheasti äitiäni, mutta paranemisprosessin aikana ymmärsin, että ei äiti syyllinen ollut, vaan minuun vaan iski masennus, joka sai tulkitsemaan kaiken epärealistisen synkästi, myös oman lapsuuden. Ei-masentuneena asiaa katsellen lapsuus näytti ihan tavalliselta. Ei täydelliseltä, mutta ei huonoltakaan. Masennustaipumus olikin minussa, ehkä geneettisesti ja biologisesti, ehkä omaksumieni ajattelumallien myötä, eikä siitä voinut syyttää ketään.

Toinen juttu on, että syyttely ei auta sinua yhtään. Tilanteesi on mikä on, mutta ei se auta jäädä tuijottamaan menneisyyttä ja pohtimaan syitä miksi olet nyt mikä olet. Nenä eteenpäin, ja tekemään töitä että paranet. Paraneminen ON mahdollista, mutta sinun täytyy ymmärtää että se ei onnistu niin kauan kun itse ehdollistat itseäsi koko ajan uskomaan että se ei ole sulle mahdollista, koska menneisyys ja äiti.

Masennustaipumus ei ole niin yksioikoisen geneettistä vailla kasvuolosuhteiden ja kohtelun vaikutusta sen muodostumiseen, että se selittäisi tilanteeni. Masennus johtuu äidistäni, siksi vaikeudetkin johtuvat äidistäni. Se ei tietenkään tarkoita, etteikö masennus voisi mennä pois, mutta kun sitäpä tässä olen 26 vuotta koittanut ja siitä nousevia vaikeuksia on enemmän kuin pärjääjillä. Totta kai se tekee katkeraksi.

Ap

Toivottavasti et käy missään terapiassa, missä näitä äitijuttuja tongitaan loputtomiin. Luulen, että jos käyt, se on sulle pahinta myrkkyä mitä voi olla. Joku kognitiivinen terapia, jossa ei tongita menneisyyttä vaan opetellaan uusia ajattelu- ja toimintamalleja tässä ja nyt, voisi olla paljon tehokkaampaa. Ihan tarpeeksi olet nyt jo vellonut niissä menneisyyden asioissa, ja jos niissä olisi ratkaisu, se olisi jo löytynyt.

Jos opetetaan pelkkiä ajattelu- ja toimintamalleja niin sehän tarkoittaisi, että syytetään minua menneisyydestä. Että kyllä sinut saikin henkisesti raiskata, opetamme miten se ei vain enää tunnu pahalle. Joo ei kiitos. Haluan saada sen, mitä asia aiheutti korjatuksi.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Ja siis tää(kin) asia (lasten väärä kohtelu) on mun jonkinlainen heikkous. Siksi siitä ei saisi syyllistää. 

Sinua ei saa syyllistää lasten huonosta kohtelusta, mutta omaa äitiäsi toisaalta voit syyttää kaikesta?

Mitä luulet, että omat lapsesi ajattelevat äidistään aikuisena?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja siis tää(kin) asia (lasten väärä kohtelu) on mun jonkinlainen heikkous. Siksi siitä ei saisi syyllistää. 

Sinua ei saa syyllistää lasten huonosta kohtelusta, mutta omaa äitiäsi toisaalta voit syyttää kaikesta?

Mitä luulet, että omat lapsesi ajattelevat äidistään aikuisena?

Lapsilta hyväksyn sen, en ulkopuolisilta. Heille olen velkaa, en pätijöille. Lapsilta ei voi odottaa tukea asiassa itselle, mutta jostain sitä tukea tarttee, eikä lyömistä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Ja sitten loppuun monologia muutama sivu. Niin nähty, mikään ei muutu.

Näin juuri. Boring. Jos olet trolli, mitä epäilen, olet helkkarin huono sellainen. Jos oikea ihminen, niin mene sinne terapeutille, ei tätä jankkausta kukaan jaksa...