Lue keskustelun säännöt.
Anoppi omii lapseni
kurkkua myöten täynnä anoppia
03.08.2016 |
Mentiin ihan minne vaan kaappaa anoppi lapsen. Varsinkin vauva-aikaan oli todella paha. Lapsi täyttää pian kaksi. Yksivuotissynttäreillä lähdin veljeni vaimolle näyttämään pihan kukkaistutusta ja takaisin tulessa oli anoppi leikkaamassa lapsen kanssa kakusta ensimmäistä siivua ja tästä tilanteesta otettiin tietysti kuvia. Itse hämmennyin tilanteesta, etten mitään osannut sanoa. Jälkeen päin sanoin miehelle asiasta, niin sanoi, että tilanne tuli niin nopeasti, ettei vastaankaan osannut sanoa.
Aina, jos samassa kyläpaikassa/juhlissa ollaan tulee ottamaan lapsen kädet ojossa vastaan ja huudahtaa "minulleko". En siinä kaikkien toljottaessa kehtaa lasta olla antamattakaan tai sanoa "et v***u saa". Jos kutsutaan syömään ravintolaan on syöttötuoli aseteltu valmiiksi anopin ja apen väliin.
Vauva-aikaan heillä kyläillessä, vauvan ollessa unilla ja pienenkin inahduksen kuuluessa (vauva ei siis aina edes herännyt) nousi perse penkistä anopilla heti ja ryntäsi vauvan luokse. Tunsin itseni täysin jyrätyksi (asiaa ei auttanut se, että olin toipumassa synnytyksestä saamistani vaurioista ja esikoinen siis kyseessä).
Jatkuvasti anoppi kyselee milloin lapsi tulee taas kylään ja tulee toisinaan kysymättä lasta hakemaan heille. On ostanut turvaistuimen heidän autoonsa, vaikka asutaan muutaman talon päässä toisistamme (eli ihan liian lähekkäin).
Mikä tätä helvetin ämmää vaivaa?!?! Mielestäni en ylireakoi. Tässä ei edes ole vielä kaikkea...
Kommentit (493)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se miinus siinä ei tarkoita alipainoista vaan missä kohtaa käyrää kasvuineen lapsi kulkee..
Eikun kyllä se "hälyttävän laiha"! Kumma vaan kun molemmat meidän lapset kasvaa juurikin sillä käyrällä ja neuvola ja lääkäri ja kouluterkat ja koululääkärit ei ole reiluun kymmeneen vuoteen huomanneet. Mutta jonkun raasun anoppi tietää sen heti netissä käyriä näkemättä ja ymmärtämättä. Voi sitäkin miniää, joka tuon ruudinkeksijän kanssa elää.
T. Se hoikan lapsen äiti
Munkin vauva on käyrillä -2, ja kuulemma neuvolan mukaan ihan normaali. Kaveri itse oli pieni ja lyhyt syntyessään, mutta alle kolmekiloinen eli kaikkien keskiarvojen ja käyrien mukaan kokonsa vuoksi erityistä painontarkkailua vaativa. Vauva on kuitenkin kokoonsa nähden aikamoinen pullaposki ja syö kolmen tunnin välein, joten en senkään vuoksi ole kauhean huolissani tyypin painosta..:D Vauva ei kuitenkaan ole hälyttävän alipainoinen tai edes aliravittu, mutta tää kaikenlainen käyrien sun muiden painorajojen katseleminen on aika ärsyttävääkin kun mikään ei ole edes vialla. Kaikki eivät ole syntyessään neljä ja puoli kiloisia eikä edes kolmekiloisia ja voivat silti todella hyvin. Ainakin tämä tuntuu hyvin virkulta tapaukselta..
Mun tyttäreni oli syntyessään vähän yli 2,5kg. Minä ja äitinikin oltiin alle 3kg syntyessä. Raskaus meni yli viikon yliajalle, sairaalassa sanottin että kaikki kunnossa, on vain luonnostaan pieni vauva. No tämäpä ei anopille kelvannut, vaan minun "laihuuden ihannointi" ja se että en mättänyt raskausaikana pullaa 5min välein naamaani, vaikkakin painoa tuli noin 15kg lisää, oli syitä miksi vauvani oli pieni. Ja edelleen (10kk) kasvaa tasaisesti miinuskäyrällään, mikä sekin johtuu siitä että en anna tarpeeksi ruokaa, en juota väkisin maitoa niin paljon kuin napa vetää, en anna herkkuja....
Mun ensimmäinen lapsi oli vaatimattomat 4,5 kg, kuopus, täysaikainen vauva hänkin, oli 2,9 kg. Voi mikä pettymys anopille! Eihän se nyt ole yhtään "komiaa", semmonen pieni ruipelo. No, vuoteen mennessä oli saanut isoveljen pituudessa kiinni, mutta painaa paljon vähemmän. Eikä tosiaan mikään ruipelo enää ole, hoikka kylläkin. Mutta anoppi on niiiiin huolissaan (sekä pituus että paino tasaisesti 0-käyrää), kun en syötä lasta tarpeeksi. Pulla, jätski ja karkki eivät kuulu jokapäiväiseen ruokavalioon, ja ihan kohtuutonta juottaa lapselle janoon vettä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se miinus siinä ei tarkoita alipainoista vaan missä kohtaa käyrää kasvuineen lapsi kulkee..
Eikun kyllä se "hälyttävän laiha"! Kumma vaan kun molemmat meidän lapset kasvaa juurikin sillä käyrällä ja neuvola ja lääkäri ja kouluterkat ja koululääkärit ei ole reiluun kymmeneen vuoteen huomanneet. Mutta jonkun raasun anoppi tietää sen heti netissä käyriä näkemättä ja ymmärtämättä. Voi sitäkin miniää, joka tuon ruudinkeksijän kanssa elää.
T. Se hoikan lapsen äiti
Munkin vauva on käyrillä -2, ja kuulemma neuvolan mukaan ihan normaali. Kaveri itse oli pieni ja lyhyt syntyessään, mutta alle kolmekiloinen eli kaikkien keskiarvojen ja käyrien mukaan kokonsa vuoksi erityistä painontarkkailua vaativa. Vauva on kuitenkin kokoonsa nähden aikamoinen pullaposki ja syö kolmen tunnin välein, joten en senkään vuoksi ole kauhean huolissani tyypin painosta..:D Vauva ei kuitenkaan ole hälyttävän alipainoinen tai edes aliravittu, mutta tää kaikenlainen käyrien sun muiden painorajojen katseleminen on aika ärsyttävääkin kun mikään ei ole edes vialla. Kaikki eivät ole syntyessään neljä ja puoli kiloisia eikä edes kolmekiloisia ja voivat silti todella hyvin. Ainakin tämä tuntuu hyvin virkulta tapaukselta..
Mun tyttäreni oli syntyessään vähän yli 2,5kg. Minä ja äitinikin oltiin alle 3kg syntyessä. Raskaus meni yli viikon yliajalle, sairaalassa sanottin että kaikki kunnossa, on vain luonnostaan pieni vauva. No tämäpä ei anopille kelvannut, vaan minun "laihuuden ihannointi" ja se että en mättänyt raskausaikana pullaa 5min välein naamaani, vaikkakin painoa tuli noin 15kg lisää, oli syitä miksi vauvani oli pieni. Ja edelleen (10kk) kasvaa tasaisesti miinuskäyrällään, mikä sekin johtuu siitä että en anna tarpeeksi ruokaa, en juota väkisin maitoa niin paljon kuin napa vetää, en anna herkkuja....
Mun ensimmäinen lapsi oli vaatimattomat 4,5 kg, kuopus, täysaikainen vauva hänkin, oli 2,9 kg. Voi mikä pettymys anopille! Eihän se nyt ole yhtään "komiaa", semmonen pieni ruipelo. No, vuoteen mennessä oli saanut isoveljen pituudessa kiinni, mutta painaa paljon vähemmän. Eikä tosiaan mikään ruipelo enää ole, hoikka kylläkin. Mutta anoppi on niiiiin huolissaan (sekä pituus että paino tasaisesti 0-käyrää), kun en syötä lasta tarpeeksi. Pulla, jätski ja karkki eivät kuulu jokapäiväiseen ruokavalioon, ja ihan kohtuutonta juottaa lapselle janoon vettä!
Mistähän se syöttämispakko tulee :( Miehen vanhemmat ihmettelevät miksi ei käydä enää niin useasti kylässä, vaikka olen monta kertaa sanonut että 10kk lapsen ruokavalioon ei kuulu pullat ja jätskit ja muut herkut. Kokistakin appi kerran tytön nokkamukiin laittanut... Ja aina kun lapseni maiskuttelee, eli "on ihan nälissään raukkaparka", käteen tungetaan jotain ruokaa, tuc-keksejä, pullaa. Maitoa ja vettä juotetaan väkisin joka käänteessä, vaikka näkee selvästi että lapsi ei halua juoda. Aina kun ollaan siellä käyty niin tyttö on pari päivää itkeskellyt mahakipua, nykyään en päästä tyttöä siellä silmistäni...
Mun sisko on kans tuommoinen "jos ette tule käymään tänä vuonna, niin me tullaan sitten".
Ovet säppiin. Sitä paitsi just 3 vuotta sitten käytiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se miinus siinä ei tarkoita alipainoista vaan missä kohtaa käyrää kasvuineen lapsi kulkee..
Eikun kyllä se "hälyttävän laiha"! Kumma vaan kun molemmat meidän lapset kasvaa juurikin sillä käyrällä ja neuvola ja lääkäri ja kouluterkat ja koululääkärit ei ole reiluun kymmeneen vuoteen huomanneet. Mutta jonkun raasun anoppi tietää sen heti netissä käyriä näkemättä ja ymmärtämättä. Voi sitäkin miniää, joka tuon ruudinkeksijän kanssa elää.
T. Se hoikan lapsen äiti
Munkin vauva on käyrillä -2, ja kuulemma neuvolan mukaan ihan normaali. Kaveri itse oli pieni ja lyhyt syntyessään, mutta alle kolmekiloinen eli kaikkien keskiarvojen ja käyrien mukaan kokonsa vuoksi erityistä painontarkkailua vaativa. Vauva on kuitenkin kokoonsa nähden aikamoinen pullaposki ja syö kolmen tunnin välein, joten en senkään vuoksi ole kauhean huolissani tyypin painosta..:D Vauva ei kuitenkaan ole hälyttävän alipainoinen tai edes aliravittu, mutta tää kaikenlainen käyrien sun muiden painorajojen katseleminen on aika ärsyttävääkin kun mikään ei ole edes vialla. Kaikki eivät ole syntyessään neljä ja puoli kiloisia eikä edes kolmekiloisia ja voivat silti todella hyvin. Ainakin tämä tuntuu hyvin virkulta tapaukselta..
Mun tyttäreni oli syntyessään vähän yli 2,5kg. Minä ja äitinikin oltiin alle 3kg syntyessä. Raskaus meni yli viikon yliajalle, sairaalassa sanottin että kaikki kunnossa, on vain luonnostaan pieni vauva. No tämäpä ei anopille kelvannut, vaan minun "laihuuden ihannointi" ja se että en mättänyt raskausaikana pullaa 5min välein naamaani, vaikkakin painoa tuli noin 15kg lisää, oli syitä miksi vauvani oli pieni. Ja edelleen (10kk) kasvaa tasaisesti miinuskäyrällään, mikä sekin johtuu siitä että en anna tarpeeksi ruokaa, en juota väkisin maitoa niin paljon kuin napa vetää, en anna herkkuja....
Mun ensimmäinen lapsi oli vaatimattomat 4,5 kg, kuopus, täysaikainen vauva hänkin, oli 2,9 kg. Voi mikä pettymys anopille! Eihän se nyt ole yhtään "komiaa", semmonen pieni ruipelo. No, vuoteen mennessä oli saanut isoveljen pituudessa kiinni, mutta painaa paljon vähemmän. Eikä tosiaan mikään ruipelo enää ole, hoikka kylläkin. Mutta anoppi on niiiiin huolissaan (sekä pituus että paino tasaisesti 0-käyrää), kun en syötä lasta tarpeeksi. Pulla, jätski ja karkki eivät kuulu jokapäiväiseen ruokavalioon, ja ihan kohtuutonta juottaa lapselle janoon vettä!
Mistähän se syöttämispakko tulee :( Miehen vanhemmat ihmettelevät miksi ei käydä enää niin useasti kylässä, vaikka olen monta kertaa sanonut että 10kk lapsen ruokavalioon ei kuulu pullat ja jätskit ja muut herkut. Kokistakin appi kerran tytön nokkamukiin laittanut... Ja aina kun lapseni maiskuttelee, eli "on ihan nälissään raukkaparka", käteen tungetaan jotain ruokaa, tuc-keksejä, pullaa. Maitoa ja vettä juotetaan väkisin joka käänteessä, vaikka näkee selvästi että lapsi ei halua juoda. Aina kun ollaan siellä käyty niin tyttö on pari päivää itkeskellyt mahakipua, nykyään en päästä tyttöä siellä silmistäni...
Meillä molemmilla on ollut ongelmia viljan sietämisen kanssa, isommalla onneksi kasvanut ajan kanssa pois. Mutta oikeesti mikä logiikka siinä on, että voihan lapsi mummulassa syödä ihan pienen pullan, pari keksiä, ja kakkua... eihän siinä nyt niin paljoa viljaa tule! Juu, eipä niin. Eikä se mummu ole näkemässä kipeää vatsaansa itkevää lasta, löysän kakan polttamaa takapuolta jne. Ihan vaan mummujen kiusaksi rajoitukset äiti "keksinyt", eikö niin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se miinus siinä ei tarkoita alipainoista vaan missä kohtaa käyrää kasvuineen lapsi kulkee..
Eikun kyllä se "hälyttävän laiha"! Kumma vaan kun molemmat meidän lapset kasvaa juurikin sillä käyrällä ja neuvola ja lääkäri ja kouluterkat ja koululääkärit ei ole reiluun kymmeneen vuoteen huomanneet. Mutta jonkun raasun anoppi tietää sen heti netissä käyriä näkemättä ja ymmärtämättä. Voi sitäkin miniää, joka tuon ruudinkeksijän kanssa elää.
T. Se hoikan lapsen äiti
Munkin vauva on käyrillä -2, ja kuulemma neuvolan mukaan ihan normaali. Kaveri itse oli pieni ja lyhyt syntyessään, mutta alle kolmekiloinen eli kaikkien keskiarvojen ja käyrien mukaan kokonsa vuoksi erityistä painontarkkailua vaativa. Vauva on kuitenkin kokoonsa nähden aikamoinen pullaposki ja syö kolmen tunnin välein, joten en senkään vuoksi ole kauhean huolissani tyypin painosta..:D Vauva ei kuitenkaan ole hälyttävän alipainoinen tai edes aliravittu, mutta tää kaikenlainen käyrien sun muiden painorajojen katseleminen on aika ärsyttävääkin kun mikään ei ole edes vialla. Kaikki eivät ole syntyessään neljä ja puoli kiloisia eikä edes kolmekiloisia ja voivat silti todella hyvin. Ainakin tämä tuntuu hyvin virkulta tapaukselta..
Mun tyttäreni oli syntyessään vähän yli 2,5kg. Minä ja äitinikin oltiin alle 3kg syntyessä. Raskaus meni yli viikon yliajalle, sairaalassa sanottin että kaikki kunnossa, on vain luonnostaan pieni vauva. No tämäpä ei anopille kelvannut, vaan minun "laihuuden ihannointi" ja se että en mättänyt raskausaikana pullaa 5min välein naamaani, vaikkakin painoa tuli noin 15kg lisää, oli syitä miksi vauvani oli pieni. Ja edelleen (10kk) kasvaa tasaisesti miinuskäyrällään, mikä sekin johtuu siitä että en anna tarpeeksi ruokaa, en juota väkisin maitoa niin paljon kuin napa vetää, en anna herkkuja....
Mun ensimmäinen lapsi oli vaatimattomat 4,5 kg, kuopus, täysaikainen vauva hänkin, oli 2,9 kg. Voi mikä pettymys anopille! Eihän se nyt ole yhtään "komiaa", semmonen pieni ruipelo. No, vuoteen mennessä oli saanut isoveljen pituudessa kiinni, mutta painaa paljon vähemmän. Eikä tosiaan mikään ruipelo enää ole, hoikka kylläkin. Mutta anoppi on niiiiin huolissaan (sekä pituus että paino tasaisesti 0-käyrää), kun en syötä lasta tarpeeksi. Pulla, jätski ja karkki eivät kuulu jokapäiväiseen ruokavalioon, ja ihan kohtuutonta juottaa lapselle janoon vettä!
Mistähän se syöttämispakko tulee :( Miehen vanhemmat ihmettelevät miksi ei käydä enää niin useasti kylässä, vaikka olen monta kertaa sanonut että 10kk lapsen ruokavalioon ei kuulu pullat ja jätskit ja muut herkut. Kokistakin appi kerran tytön nokkamukiin laittanut... Ja aina kun lapseni maiskuttelee, eli "on ihan nälissään raukkaparka", käteen tungetaan jotain ruokaa, tuc-keksejä, pullaa. Maitoa ja vettä juotetaan väkisin joka käänteessä, vaikka näkee selvästi että lapsi ei halua juoda. Aina kun ollaan siellä käyty niin tyttö on pari päivää itkeskellyt mahakipua, nykyään en päästä tyttöä siellä silmistäni...
Aika hurjaa kyllä, jos alle vuoden ikäiselle pistetään nokkamukiin kokista. Ei kyllä päätä liiaksi järki pakota. Ikävää, kun ei voi mummuun ja vaariin luottaa, että edes perusasiat olisi hallussa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se miinus siinä ei tarkoita alipainoista vaan missä kohtaa käyrää kasvuineen lapsi kulkee..
Eikun kyllä se "hälyttävän laiha"! Kumma vaan kun molemmat meidän lapset kasvaa juurikin sillä käyrällä ja neuvola ja lääkäri ja kouluterkat ja koululääkärit ei ole reiluun kymmeneen vuoteen huomanneet. Mutta jonkun raasun anoppi tietää sen heti netissä käyriä näkemättä ja ymmärtämättä. Voi sitäkin miniää, joka tuon ruudinkeksijän kanssa elää.
T. Se hoikan lapsen äiti
Munkin vauva on käyrillä -2, ja kuulemma neuvolan mukaan ihan normaali. Kaveri itse oli pieni ja lyhyt syntyessään, mutta alle kolmekiloinen eli kaikkien keskiarvojen ja käyrien mukaan kokonsa vuoksi erityistä painontarkkailua vaativa. Vauva on kuitenkin kokoonsa nähden aikamoinen pullaposki ja syö kolmen tunnin välein, joten en senkään vuoksi ole kauhean huolissani tyypin painosta..:D Vauva ei kuitenkaan ole hälyttävän alipainoinen tai edes aliravittu, mutta tää kaikenlainen käyrien sun muiden painorajojen katseleminen on aika ärsyttävääkin kun mikään ei ole edes vialla. Kaikki eivät ole syntyessään neljä ja puoli kiloisia eikä edes kolmekiloisia ja voivat silti todella hyvin. Ainakin tämä tuntuu hyvin virkulta tapaukselta..
Mun tyttäreni oli syntyessään vähän yli 2,5kg. Minä ja äitinikin oltiin alle 3kg syntyessä. Raskaus meni yli viikon yliajalle, sairaalassa sanottin että kaikki kunnossa, on vain luonnostaan pieni vauva. No tämäpä ei anopille kelvannut, vaan minun "laihuuden ihannointi" ja se että en mättänyt raskausaikana pullaa 5min välein naamaani, vaikkakin painoa tuli noin 15kg lisää, oli syitä miksi vauvani oli pieni. Ja edelleen (10kk) kasvaa tasaisesti miinuskäyrällään, mikä sekin johtuu siitä että en anna tarpeeksi ruokaa, en juota väkisin maitoa niin paljon kuin napa vetää, en anna herkkuja....
Mun ensimmäinen lapsi oli vaatimattomat 4,5 kg, kuopus, täysaikainen vauva hänkin, oli 2,9 kg. Voi mikä pettymys anopille! Eihän se nyt ole yhtään "komiaa", semmonen pieni ruipelo. No, vuoteen mennessä oli saanut isoveljen pituudessa kiinni, mutta painaa paljon vähemmän. Eikä tosiaan mikään ruipelo enää ole, hoikka kylläkin. Mutta anoppi on niiiiin huolissaan (sekä pituus että paino tasaisesti 0-käyrää), kun en syötä lasta tarpeeksi. Pulla, jätski ja karkki eivät kuulu jokapäiväiseen ruokavalioon, ja ihan kohtuutonta juottaa lapselle janoon vettä!
Mistähän se syöttämispakko tulee :( Miehen vanhemmat ihmettelevät miksi ei käydä enää niin useasti kylässä, vaikka olen monta kertaa sanonut että 10kk lapsen ruokavalioon ei kuulu pullat ja jätskit ja muut herkut. Kokistakin appi kerran tytön nokkamukiin laittanut... Ja aina kun lapseni maiskuttelee, eli "on ihan nälissään raukkaparka", käteen tungetaan jotain ruokaa, tuc-keksejä, pullaa. Maitoa ja vettä juotetaan väkisin joka käänteessä, vaikka näkee selvästi että lapsi ei halua juoda. Aina kun ollaan siellä käyty niin tyttö on pari päivää itkeskellyt mahakipua, nykyään en päästä tyttöä siellä silmistäni...
Aika hurjaa kyllä, jos alle vuoden ikäiselle pistetään nokkamukiin kokista. Ei kyllä päätä liiaksi järki pakota. Ikävää, kun ei voi mummuun ja vaariin luottaa, että edes perusasiat olisi hallussa!
Hammaslääkäri kiittää kokisvaaria muutaman vuoden päästä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on loistava keskustelu. Ei voi muuta kuin nauraa. Alku viikolla täällä oli keskustelu aiheesta, kun yksi miniä jätettiin rannalle ulkomaan reissusta ja keskustelussa vaadittiin tasapuolisuutta. Nyt kun tätä keskusteluketjua lukee, voi ymmärtää, miksi kaikkia miniöitä ei haluta mukaan.
Joo. Ei ne kaikki miniätkään niin lutusia ole.
Ei täällä kukaan ole miniöitä pyhimyksiksi väittänyt. Ja onhan ne anopitkin miniöitä...
Mä oon avoimen tyly anopilleni. Ainut keino millä selviän kohtaamisista. Kaikkea muuta, mitä olen keksinyt, olen kokeillut. Sen verran pitää kunnioittaa, ettei suostu anopin (eikä muidenkaan) kynnysmatoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän sinä ap hormonihuuruissasi nimen omaan ylireakoit.
Kukaan ei noissa kekkereissä sun muissakaan takuulla luule, että lapsi on anopin eikä sinun. Eikä lapsi luule anoppiasi mutsikseen. Printtaapa aloituksesi talteen. Kun viiden tai kymmenen vuoden ja toivottavasti myös parin lisälapsen jälkeen luet sitä, huomaat itsekin, miten naurettava se on. Opettele nauttimaan siitä, että lapsella on välittäviä ihmisiä ympärillä ja että muutkin pystyvät hänestä huolehtimaan ja saat itse tilaisuuden tehdä jotain muuta välillä.
Minä olen toista mieltä. Olen juuri saanut ensimmäisen lapsen itsekin, ja jos anoppi menisi ilman lupaani leikkaamaan lapseni kanssa hänen ihan ekaa syntymäpäiväkakkua, pahoittaisin todella mieleni. Se on äidille todella iso hetki. Jokainen äiti on aluksi vähän ulapalla ensimmäisen kanssa, eikä välttämättä osaa sanoa voimakastahtoiselle anopille vastaan. Anoppi ei saisi missään nimessä käyttää tilannetta hyväkseen ja pomottaa vaan ohjata ja neuvoa.
Oma anoppi alkoi myös ohjeistaa ettei pientä vauvaa saa ottaa pöydän viereen sitteriin kun syödään. Itselleni kävi myös niin että jäädyin, enkä osannut sanoa mitään. Tiesin kyllä että meillä lapsi tulee nimenomaan oppimaan syömään yhdessä vanhempien kanssa, pidän koko perheen ruokahetkeä erittäin tärkeänä.
Tiukka on meininki, kun ei iskäkään kelpaa taaperon kakkua leikkaamaan. Äiti pahoittaisi siitäkin mielensä ja eikun ero vireille.
Missä niin lukee?
Äiti haluaa määrätä ja tehdä kaiken itse. Takuulla ei isäkään uskalla tehdä yhtään mitään ilman että äidin mieli kovasti pahoittuu. Isovanhemmat ja kummithan ovat merkkivieraita, mikseivät he saisi leikata kakkua, syödä jätskiä, sammuttaa kynttilöitä, laulaa onnittelulaulua, avata lahjoja, leikkiä sankarin kanssa siinä missä muutkin?
Tunnetaanko me? Puhuttiinko isästä? Ap tapauksessa puhuttiin mielestäni anopin ja äidin valtataistelusta? Totta hemmetissä vieraat saa leikata kakkua mutta yleiseen sivistykseen kuuluu että juhlakalu aloittaa. Ja mietippäs vähän, on pariskuntia jotka oikasti yrittää lasta kauan aikaa. Sillloin vanhemmille on tuollaiset ensimmäisten synttärien kakunleikkaus jutut kanssa aika tärkeitä. Yleensä siitä jopa otetaan valokuva talteen.
Yrität selvästi tahallaan haukkua ja lietsoa täällä pahaa mieltä. Mene purkamaan se paha olo vaikka lenkille.
Kunnon kakusta leikkaa 20 palaa ja jokaisesta kakunleikkuusta voi ottaa kuvan, ja kynttilät voi sytyttää kymmenen kertaa ja puhaltaa kymmenen kertaa. Minun yhdellä kummilapsella vietettiin puolivuotispäivää, jossa oli puolikas kakku ja siinä puolikas kynttilä, ja näin toimittiin että saatiin hyvät kuvat ja kaikilla oli tosi hauskaa. Mukaan lukien äidillä, joka ei mennyt vessaan istumaan, koska hänelle olisi kuulunut se ensimmäinen puhallus ja ensimmäinen pala kakkua, yhyyy.
Oikeasti teidän mielensäpahoittajien elämän täytyy olla todella vaikeaa, etenkin sitten kun vastaan tulee niitä oikeita kunnon vastoinkäymisiä!
Ekan palan voi leikata vain kerran ja koskemattomat kynttilät sytyttää ja puhaltaa vain jerran.
Voi voi, nyyh. Kun ei jokaisesta kakusta tartte olla sitä 'täydellistä' kuvaa Instaan. Keskittyisivät siihen lapseen, eikä kakkuun.
Voitko olla oikeasti noin vajaa? Jos kukaan muu kuin minä tai lapsemme isä veisi lapsemme 1-vuotis kakun ensi leikkauksen... En kyllä tietäisi mitä olisin tehnyt! Onneksi kukaan suvustamme ei ole niin tyhmä, ettei ymmärtäisi antaa lapsen ensimmäisiä asioita vanhempien kanssa tehtäväksi. Isovanhemman ei ole mitään asiaa korkata kakkua kun on saanut tehdä sen omien lapsiensa kanssa jo ja vaikkei olisi, ei saa olla niin tyhmä, että laittaisi pahan teonsa kiertämään.
Vai onko sinusta ok, että vastasyntynyt kannetaan synnytyssalista vieraiden ihasteltavaksi ja syliteltäväksi, ennen kuin on ehtinyt olla edes vanhempiensa sylissä hetkeäkään? Onhan sekin ensihetki eikä silloin ilmeisestikään kuulu vanhemmilleen ihasteltavaksi ja kuvattavaksi?
Mun puolesta v*tut kuvista, tärkeintä on tunnelma, se ainoa ensimmäinen hetki joka on varastettu pois, koskaan enää mahdollista saada takaisin. Ja kukaan ei ole oikeutettu riistämään sitä pois.
Jos sä olisit tehnyt tommoisen tempun mulle ja alkaisit mussuttaan voi voi nyyh nyyhtäs, et ehtis lausettas pidemmälle, sillä joutuisit pitelemään verta vuotavaa nokkaasi.
#469 on ihana äiti! Kieli on hallussa, logiikka on hallussa, vertaukset ovat hallussa ja otteet samaten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän sinä ap hormonihuuruissasi nimen omaan ylireakoit.
Kukaan ei noissa kekkereissä sun muissakaan takuulla luule, että lapsi on anopin eikä sinun. Eikä lapsi luule anoppiasi mutsikseen. Printtaapa aloituksesi talteen. Kun viiden tai kymmenen vuoden ja toivottavasti myös parin lisälapsen jälkeen luet sitä, huomaat itsekin, miten naurettava se on. Opettele nauttimaan siitä, että lapsella on välittäviä ihmisiä ympärillä ja että muutkin pystyvät hänestä huolehtimaan ja saat itse tilaisuuden tehdä jotain muuta välillä.
Minä olen toista mieltä. Olen juuri saanut ensimmäisen lapsen itsekin, ja jos anoppi menisi ilman lupaani leikkaamaan lapseni kanssa hänen ihan ekaa syntymäpäiväkakkua, pahoittaisin todella mieleni. Se on äidille todella iso hetki. Jokainen äiti on aluksi vähän ulapalla ensimmäisen kanssa, eikä välttämättä osaa sanoa voimakastahtoiselle anopille vastaan. Anoppi ei saisi missään nimessä käyttää tilannetta hyväkseen ja pomottaa vaan ohjata ja neuvoa.
Oma anoppi alkoi myös ohjeistaa ettei pientä vauvaa saa ottaa pöydän viereen sitteriin kun syödään. Itselleni kävi myös niin että jäädyin, enkä osannut sanoa mitään. Tiesin kyllä että meillä lapsi tulee nimenomaan oppimaan syömään yhdessä vanhempien kanssa, pidän koko perheen ruokahetkeä erittäin tärkeänä.
Tiukka on meininki, kun ei iskäkään kelpaa taaperon kakkua leikkaamaan. Äiti pahoittaisi siitäkin mielensä ja eikun ero vireille.
Missä niin lukee?
Äiti haluaa määrätä ja tehdä kaiken itse. Takuulla ei isäkään uskalla tehdä yhtään mitään ilman että äidin mieli kovasti pahoittuu. Isovanhemmat ja kummithan ovat merkkivieraita, mikseivät he saisi leikata kakkua, syödä jätskiä, sammuttaa kynttilöitä, laulaa onnittelulaulua, avata lahjoja, leikkiä sankarin kanssa siinä missä muutkin?
Tunnetaanko me? Puhuttiinko isästä? Ap tapauksessa puhuttiin mielestäni anopin ja äidin valtataistelusta? Totta hemmetissä vieraat saa leikata kakkua mutta yleiseen sivistykseen kuuluu että juhlakalu aloittaa. Ja mietippäs vähän, on pariskuntia jotka oikasti yrittää lasta kauan aikaa. Sillloin vanhemmille on tuollaiset ensimmäisten synttärien kakunleikkaus jutut kanssa aika tärkeitä. Yleensä siitä jopa otetaan valokuva talteen.
Yrität selvästi tahallaan haukkua ja lietsoa täällä pahaa mieltä. Mene purkamaan se paha olo vaikka lenkille.
Kunnon kakusta leikkaa 20 palaa ja jokaisesta kakunleikkuusta voi ottaa kuvan, ja kynttilät voi sytyttää kymmenen kertaa ja puhaltaa kymmenen kertaa. Minun yhdellä kummilapsella vietettiin puolivuotispäivää, jossa oli puolikas kakku ja siinä puolikas kynttilä, ja näin toimittiin että saatiin hyvät kuvat ja kaikilla oli tosi hauskaa. Mukaan lukien äidillä, joka ei mennyt vessaan istumaan, koska hänelle olisi kuulunut se ensimmäinen puhallus ja ensimmäinen pala kakkua, yhyyy.
Oikeasti teidän mielensäpahoittajien elämän täytyy olla todella vaikeaa, etenkin sitten kun vastaan tulee niitä oikeita kunnon vastoinkäymisiä!
Ekan palan voi leikata vain kerran ja koskemattomat kynttilät sytyttää ja puhaltaa vain jerran.
Voi voi, nyyh. Kun ei jokaisesta kakusta tartte olla sitä 'täydellistä' kuvaa Instaan. Keskittyisivät siihen lapseen, eikä kakkuun.
Voitko olla oikeasti noin vajaa? Jos kukaan muu kuin minä tai lapsemme isä veisi lapsemme 1-vuotis kakun ensi leikkauksen... En kyllä tietäisi mitä olisin tehnyt! Onneksi kukaan suvustamme ei ole niin tyhmä, ettei ymmärtäisi antaa lapsen ensimmäisiä asioita vanhempien kanssa tehtäväksi. Isovanhemman ei ole mitään asiaa korkata kakkua kun on saanut tehdä sen omien lapsiensa kanssa jo ja vaikkei olisi, ei saa olla niin tyhmä, että laittaisi pahan teonsa kiertämään.
Vai onko sinusta ok, että vastasyntynyt kannetaan synnytyssalista vieraiden ihasteltavaksi ja syliteltäväksi, ennen kuin on ehtinyt olla edes vanhempiensa sylissä hetkeäkään? Onhan sekin ensihetki eikä silloin ilmeisestikään kuulu vanhemmilleen ihasteltavaksi ja kuvattavaksi?
Mun puolesta v*tut kuvista, tärkeintä on tunnelma, se ainoa ensimmäinen hetki joka on varastettu pois, koskaan enää mahdollista saada takaisin. Ja kukaan ei ole oikeutettu riistämään sitä pois.
Jos sä olisit tehnyt tommoisen tempun mulle ja alkaisit mussuttaan voi voi nyyh nyyhtäs, et ehtis lausettas pidemmälle, sillä joutuisit pitelemään verta vuotavaa nokkaasi.
Mä luulen että suurin osa tuon tempauksen ymmärtäjistä on trolleja, loput joko persoonallisuushäiriöisiä anoppeja tai teinejä, jotka eivät osaa vielä ihan loppuun asti ajatella.
"ahne isoäiti korkkaa kakun ilman miniän lupaa"
=D
Sortsit mutta en pysty uskomaan, että tästä kakusta nillittäjät on oikeasti ihan tosissaan.
Ehkäpä isoäidille iski joku hirveä vaihdevuosi-pms -kohtaus , että sen oli ihan pakko saada sokeria ennen kuin lentää taju kankaalle. = D Laps oli siinä vaan pakollisena rekvisiittana, että isoäippä saa kakkunsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"ahne isoäiti korkkaa kakun ilman miniän lupaa"
=D
Sortsit mutta en pysty uskomaan, että tästä kakusta nillittäjät on oikeasti ihan tosissaan.
Ehkäpä isoäidille iski joku hirveä vaihdevuosi-pms -kohtaus , että sen oli ihan pakko saada sokeria ennen kuin lentää taju kankaalle. = D Laps oli siinä vaan pakollisena rekvisiittana, että isoäippä saa kakkunsa.
Epäilen, jos tuosta olisi ollut kyse, niin 1) pöydässä oli varmasti vaihtoehtoista syötävää 2) jengi ei olisi ottanut kuvia tilanteesta.
Vierailija kirjoitti:
Kertokaapa nyt anoppien ymmärtäjät, onko tämä tosiaan teistä ihan normaalia ja hyväksyttävää käytöstä aikuiselta ihmiseltä:
Äiti on kaksin kotona muutaman kk:n ikäisen vauvan kanssa. Anoppi ja appi ovat ilahduttaneet tuoretta äitiä ja isää jo lukemattomia kertoja ilmestymällä kylään mitään ennakkoon ilmoittamatta. Vauvan isä on pyytänyt äitiään soittamaan, ennen kuin tulevat kylään. Jälleen kerran ovikello kuitenkin soi. Äiti on vaihtamassa vauvan vaippaa, arvaa jo kuka oven takana on ja toivoo, että vieraat vain menisivät pois. Saatuaan vaipan vaihdettua äiti päättää kuitenkin mennä avaamaan oven, vaikka hiukset sotkuisina, vaatteet puklussa ja talo siivouksen tarpeessa ajatus ei houkuttele. Anoppi ja appi tönöttävät oven takana ja toteavat, että ai te olette kuitenkin kotona. Äiti seisoo oviaukossa vauva sylissään ja vastaa, että joo mutta meillä on tässä nyt vähän hommat kesken. Anoppi kärkkyy pääsyä sisälle ja ehdottaakin sitä itse jonkin tekosyyn varjolla (tyyliin me voitais tuoda teille tämä eilispäivän lehti jossa oli juttua siitä ja siitä). Äiti seisoo edelleen oviaukossa ja sanoo jo suoraan, että nyt ei olisi oikein hyvä hetki. Anoppi työntää miniänsä tieltään ja tulee sisälle.Tästä on jo monta vuotta aikaa, mutta edelleen ahdistun ja suutun jo pelkästä tapauksen muistamisesta. Olisi pitänyt tietysti olla jo alusta asti paljon jämäkämpi, mutta silti: kuka toista kunnioittava, yhtään käytöstapoja elämässään oppinut ihminen tunkeutuu toisen kotiin luvatta, väkisin? En kehtaisi itse tehdä noin kenellekään, koskaan! No ehkä olenkin sitten vaan liian nössö ja epävarma.
Tässähän äiti ON pitänyt puolensa, seissyt oven edessä ja sanonut että nyt EI käy. Anoppi saapastellut sisään siitä huolimatta. Niskaperseotetta on vaikea ottaa aikuisesta, jos on vauva sylissä.
Tulee mieleen oma anoppi, hänelle kerran yritin sanoa, että nyt ei käy. Tämä totesi vaan että ei hän ole häiriöksi... juu, eipä tietenkään ole!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tajua tuota ragea siitä, jos joku synttärikakku on kehdattu mennä leikkaamaan ilman äidin kosketusta. Täytyy olla joku vuosien hedelmöityshoitojen tuloksena vaivalla aikaan saadun rakkauden hetelmä ja tämän jellonamutsi kyseessä.
Meillä on yritetty muistaa ottaa kuva siitä, kun synttärisankari puhaltaa kakusta kynttilät, tai vieraista herkkupöydän ympärillä, mutta että jokainen liike ja ele pitäisi saada ja voida todistaa ja dokumentoida - ei hyvänenaika! Ei meillä varmasti ole edes kaikista juhlista kuvia, ja lasten synttäreitä on tässä vuosien mittaan pidetty yli seitsemätkymmenet. :D
t. Lapsistaan täysin piittaamaton tunneköyhä p*ska-motha
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertokaapa nyt anoppien ymmärtäjät, onko tämä tosiaan teistä ihan normaalia ja hyväksyttävää käytöstä aikuiselta ihmiseltä:
Äiti on kaksin kotona muutaman kk:n ikäisen vauvan kanssa. Anoppi ja appi ovat ilahduttaneet tuoretta äitiä ja isää jo lukemattomia kertoja ilmestymällä kylään mitään ennakkoon ilmoittamatta. Vauvan isä on pyytänyt äitiään soittamaan, ennen kuin tulevat kylään. Jälleen kerran ovikello kuitenkin soi. Äiti on vaihtamassa vauvan vaippaa, arvaa jo kuka oven takana on ja toivoo, että vieraat vain menisivät pois. Saatuaan vaipan vaihdettua äiti päättää kuitenkin mennä avaamaan oven, vaikka hiukset sotkuisina, vaatteet puklussa ja talo siivouksen tarpeessa ajatus ei houkuttele. Anoppi ja appi tönöttävät oven takana ja toteavat, että ai te olette kuitenkin kotona. Äiti seisoo oviaukossa vauva sylissään ja vastaa, että joo mutta meillä on tässä nyt vähän hommat kesken. Anoppi kärkkyy pääsyä sisälle ja ehdottaakin sitä itse jonkin tekosyyn varjolla (tyyliin me voitais tuoda teille tämä eilispäivän lehti jossa oli juttua siitä ja siitä). Äiti seisoo edelleen oviaukossa ja sanoo jo suoraan, että nyt ei olisi oikein hyvä hetki. Anoppi työntää miniänsä tieltään ja tulee sisälle.Tästä on jo monta vuotta aikaa, mutta edelleen ahdistun ja suutun jo pelkästä tapauksen muistamisesta. Olisi pitänyt tietysti olla jo alusta asti paljon jämäkämpi, mutta silti: kuka toista kunnioittava, yhtään käytöstapoja elämässään oppinut ihminen tunkeutuu toisen kotiin luvatta, väkisin? En kehtaisi itse tehdä noin kenellekään, koskaan! No ehkä olenkin sitten vaan liian nössö ja epävarma.
Tässähän äiti ON pitänyt puolensa, seissyt oven edessä ja sanonut että nyt EI käy. Anoppi saapastellut sisään siitä huolimatta. Niskaperseotetta on vaikea ottaa aikuisesta, jos on vauva sylissä.
Tulee mieleen oma anoppi, hänelle kerran yritin sanoa, että nyt ei käy. Tämä totesi vaan että ei hän ole häiriöksi... juu, eipä tietenkään ole!
Yksi pienen pieni kysymys: Miksi ihmeessä äiti on edes mennyt avaamaan oven?
No on se esikoislapsen 1-v synttärit vähän eri asia kuin 8. lapsen 5-v synttärit. Ja tuo kakkujuttuhan ei ollut ollenkaan ainoa asia missä tuo anoppi kävelu miniänsä yli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertokaapa nyt anoppien ymmärtäjät, onko tämä tosiaan teistä ihan normaalia ja hyväksyttävää käytöstä aikuiselta ihmiseltä:
Äiti on kaksin kotona muutaman kk:n ikäisen vauvan kanssa. Anoppi ja appi ovat ilahduttaneet tuoretta äitiä ja isää jo lukemattomia kertoja ilmestymällä kylään mitään ennakkoon ilmoittamatta. Vauvan isä on pyytänyt äitiään soittamaan, ennen kuin tulevat kylään. Jälleen kerran ovikello kuitenkin soi. Äiti on vaihtamassa vauvan vaippaa, arvaa jo kuka oven takana on ja toivoo, että vieraat vain menisivät pois. Saatuaan vaipan vaihdettua äiti päättää kuitenkin mennä avaamaan oven, vaikka hiukset sotkuisina, vaatteet puklussa ja talo siivouksen tarpeessa ajatus ei houkuttele. Anoppi ja appi tönöttävät oven takana ja toteavat, että ai te olette kuitenkin kotona. Äiti seisoo oviaukossa vauva sylissään ja vastaa, että joo mutta meillä on tässä nyt vähän hommat kesken. Anoppi kärkkyy pääsyä sisälle ja ehdottaakin sitä itse jonkin tekosyyn varjolla (tyyliin me voitais tuoda teille tämä eilispäivän lehti jossa oli juttua siitä ja siitä). Äiti seisoo edelleen oviaukossa ja sanoo jo suoraan, että nyt ei olisi oikein hyvä hetki. Anoppi työntää miniänsä tieltään ja tulee sisälle.Tästä on jo monta vuotta aikaa, mutta edelleen ahdistun ja suutun jo pelkästä tapauksen muistamisesta. Olisi pitänyt tietysti olla jo alusta asti paljon jämäkämpi, mutta silti: kuka toista kunnioittava, yhtään käytöstapoja elämässään oppinut ihminen tunkeutuu toisen kotiin luvatta, väkisin? En kehtaisi itse tehdä noin kenellekään, koskaan! No ehkä olenkin sitten vaan liian nössö ja epävarma.
Tässähän äiti ON pitänyt puolensa, seissyt oven edessä ja sanonut että nyt EI käy. Anoppi saapastellut sisään siitä huolimatta. Niskaperseotetta on vaikea ottaa aikuisesta, jos on vauva sylissä.
Tulee mieleen oma anoppi, hänelle kerran yritin sanoa, että nyt ei käy. Tämä totesi vaan että ei hän ole häiriöksi... juu, eipä tietenkään ole!Yksi pienen pieni kysymys: Miksi ihmeessä äiti on edes mennyt avaamaan oven?
Hänhän kertoi empineensä pitkään, mennyt sitten ja sanonut, ettei sovi ja silti anoppi väkivalloin tunki sisään. Ehkä hän ei osaanut odottaa että anoppi oikeasti menisi noin pitkälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertokaapa nyt anoppien ymmärtäjät, onko tämä tosiaan teistä ihan normaalia ja hyväksyttävää käytöstä aikuiselta ihmiseltä:
Äiti on kaksin kotona muutaman kk:n ikäisen vauvan kanssa. Anoppi ja appi ovat ilahduttaneet tuoretta äitiä ja isää jo lukemattomia kertoja ilmestymällä kylään mitään ennakkoon ilmoittamatta. Vauvan isä on pyytänyt äitiään soittamaan, ennen kuin tulevat kylään. Jälleen kerran ovikello kuitenkin soi. Äiti on vaihtamassa vauvan vaippaa, arvaa jo kuka oven takana on ja toivoo, että vieraat vain menisivät pois. Saatuaan vaipan vaihdettua äiti päättää kuitenkin mennä avaamaan oven, vaikka hiukset sotkuisina, vaatteet puklussa ja talo siivouksen tarpeessa ajatus ei houkuttele. Anoppi ja appi tönöttävät oven takana ja toteavat, että ai te olette kuitenkin kotona. Äiti seisoo oviaukossa vauva sylissään ja vastaa, että joo mutta meillä on tässä nyt vähän hommat kesken. Anoppi kärkkyy pääsyä sisälle ja ehdottaakin sitä itse jonkin tekosyyn varjolla (tyyliin me voitais tuoda teille tämä eilispäivän lehti jossa oli juttua siitä ja siitä). Äiti seisoo edelleen oviaukossa ja sanoo jo suoraan, että nyt ei olisi oikein hyvä hetki. Anoppi työntää miniänsä tieltään ja tulee sisälle.Tästä on jo monta vuotta aikaa, mutta edelleen ahdistun ja suutun jo pelkästä tapauksen muistamisesta. Olisi pitänyt tietysti olla jo alusta asti paljon jämäkämpi, mutta silti: kuka toista kunnioittava, yhtään käytöstapoja elämässään oppinut ihminen tunkeutuu toisen kotiin luvatta, väkisin? En kehtaisi itse tehdä noin kenellekään, koskaan! No ehkä olenkin sitten vaan liian nössö ja epävarma.
Tässähän äiti ON pitänyt puolensa, seissyt oven edessä ja sanonut että nyt EI käy. Anoppi saapastellut sisään siitä huolimatta. Niskaperseotetta on vaikea ottaa aikuisesta, jos on vauva sylissä.
Tulee mieleen oma anoppi, hänelle kerran yritin sanoa, että nyt ei käy. Tämä totesi vaan että ei hän ole häiriöksi... juu, eipä tietenkään ole!Yksi pienen pieni kysymys: Miksi ihmeessä äiti on edes mennyt avaamaan oven?
Mun anoppi olis tullut omilla avaimilla sisään. (Myöhemmässä vaiheessa anopilta otettu avaimet pois.)
No voi kiesus, olisit tyytyväinen että on mummo joka välittää! Niitä on sellaisiakin isovanhempia joita ei lapsenlapset kiinnosta pätkän vertaa.
Kylmän viileä hymy huulille ja todeta: "Kuule, se ei ole sinun päätettävissäsi!"
Mä en halua jouluna anoppilaan, siellä kun ei jouluun panosteta yhtään. Edes jouluateriaa oo niin, että kaikki olisivat yhdessä pöydässä, vaan jokainen vähän vuorollaan. Kun on valmiiksi syönyt, anoppi kailottaa olohuoneeseen "nyt olis seuraavalle paikka". Koristeita on noin 2, joululeivonnaisia noin 100 sorttia. Anoppi ei ole turhan nuuka, ei häpeile yhtään tyrkätä tarjolle "ihan vähän vaan" palaneita pipareita. Sitten ihmettelee kun ei maistu.