Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Anoppi omii lapseni
kurkkua myöten täynnä anoppia
03.08.2016 |
Mentiin ihan minne vaan kaappaa anoppi lapsen. Varsinkin vauva-aikaan oli todella paha. Lapsi täyttää pian kaksi. Yksivuotissynttäreillä lähdin veljeni vaimolle näyttämään pihan kukkaistutusta ja takaisin tulessa oli anoppi leikkaamassa lapsen kanssa kakusta ensimmäistä siivua ja tästä tilanteesta otettiin tietysti kuvia. Itse hämmennyin tilanteesta, etten mitään osannut sanoa. Jälkeen päin sanoin miehelle asiasta, niin sanoi, että tilanne tuli niin nopeasti, ettei vastaankaan osannut sanoa.
Aina, jos samassa kyläpaikassa/juhlissa ollaan tulee ottamaan lapsen kädet ojossa vastaan ja huudahtaa "minulleko". En siinä kaikkien toljottaessa kehtaa lasta olla antamattakaan tai sanoa "et v***u saa". Jos kutsutaan syömään ravintolaan on syöttötuoli aseteltu valmiiksi anopin ja apen väliin.
Vauva-aikaan heillä kyläillessä, vauvan ollessa unilla ja pienenkin inahduksen kuuluessa (vauva ei siis aina edes herännyt) nousi perse penkistä anopilla heti ja ryntäsi vauvan luokse. Tunsin itseni täysin jyrätyksi (asiaa ei auttanut se, että olin toipumassa synnytyksestä saamistani vaurioista ja esikoinen siis kyseessä).
Jatkuvasti anoppi kyselee milloin lapsi tulee taas kylään ja tulee toisinaan kysymättä lasta hakemaan heille. On ostanut turvaistuimen heidän autoonsa, vaikka asutaan muutaman talon päässä toisistamme (eli ihan liian lähekkäin).
Mikä tätä helvetin ämmää vaivaa?!?! Mielestäni en ylireakoi. Tässä ei edes ole vielä kaikkea...
Kommentit (493)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä mitä se haittaa jos anoppi "omii" lapsenlasta silloin kun hän on paikalla. Äitihän saa olla lapsensa kanssa 24/7. Anoppi vain silloin tällöin.
Eikö se nyt kuitenkin ole hyvä niin päin, että anoppia kiinnostaa lapsi kuin että ei olisi kiinnostunut? Sellaisia isovaunhempiakin kun on.
Ai että on ok jos lapsen äiti sivuutetaan kirjaimellisesti pihalle lapsen ekoilla synttäreillä? Lapsi kaapataan autoon lupaa kysymättä? Lapsen toiset isovanhemmat ei saa tutustua lapseen lainkaan?
Ainakin meillä vieraat olivat kiinnostuneempia lapsesta kuin minusta esikoisen ekoilla synttäreillä. Anopilla oli turvaistuin kuitenkin autossa. Ja toiset isovanhemmat voivat tulla ihan omalle vierailulle vaikka kuinka monta kertaa. Ap:n kertomat asiat eivät minusta ole aivan kamalia. Ei kuulosta sellaiselle anopille, jonka kanssa ei mitenkään voisi tulla toimeen. Mutta ap:kin voisi avata suunsa ja sanoa mistä kenkä puristaa eikä voivotella jälkeenpäin.
Toki vieraat on kiinnostuneempia synttärisankarista. Mutta se ei silti oikeuta itsekästä ja täysin harkintakyvytöntä anoppia aloittamaan kakun leikkaamista kun äiti ei ole paikalla.
Eikä lasta haeta etukäteen sopimatta mukaan vaikka autossa olis viisi turvaistuinta! Se turvaistuin on täysin merkityksetön tässä asiassa. Mä ainakin hätäntyisin pahasti jos oltais pihalla, sekunniksi kääntäisin selkäni ja lapsi olisi poissa. Ohiksena: Oman anopin kyytiin me ei lapsia päästetä. Täysin holtiton kuski. On mun ja miehen yhteinen päätös.
Ja kyllä ap:n kannattaisi nyt aluksi puhua miehensä kanssa anopin rajattomuudesta ja tunkeilusta. Pistää mies puhumaan äitinsä kanssa. Jos ei auta, sit puhua itse anopille. Jos sekään ei auta, sit alkaa miettiä muuttoa kauemmaksi anopista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä mitä se haittaa jos anoppi "omii" lapsenlasta silloin kun hän on paikalla. Äitihän saa olla lapsensa kanssa 24/7. Anoppi vain silloin tällöin.
Eikö se nyt kuitenkin ole hyvä niin päin, että anoppia kiinnostaa lapsi kuin että ei olisi kiinnostunut? Sellaisia isovanhempiakin kun on.
Ai että on ok jos lapsen äiti sivuutetaan kirjaimellisesti pihalle lapsen ekoilla synttäreillä? Lapsi kaapataan autoon lupaa kysymättä? Lapsen toiset isovanhemmat ei saa tutustua lapseen lainkaan?
Ainakin meillä vieraat olivat kiinnostuneempia lapsesta kuin minusta esikoisen ekoilla synttäreillä. Anopilla oli turvaistuin kuitenkin autossa. Ja toiset isovanhemmat voivat tulla ihan omalle vierailulle vaikka kuinka monta kertaa. Ap:n kertomat asiat eivät minusta ole aivan kamalia. Ei kuulosta sellaiselle anopille, jonka kanssa ei mitenkään voisi tulla toimeen. Mutta ap:kin voisi avata suunsa ja sanoa mistä kenkä puristaa eikä voivotella jälkeenpäin.
Tulipa tässä mieleen sekin päivä, kun mulla oli kauhea hätä siitä, missä minun lapseni on. Mummo oli lähtenyt tapansa mukaan kylään ja ottanut lapseni mukaansa, enkä minä tiennyt siitä mitään. Oli todella kamalaa, vieläkin tuntuu ahdistavalta ajatuskin. Asuttiin samassa talossa, joten mummo ja lapsi olivat paljon yhdessä muutenkin. Mutta kun on lapsi kadonnut, oli siinä soittamista kun elettiin lankapuhelimen aikaan enkä enää muista, monesko puhelu se oli jolla heidän kyläpaikkansa selvisi.
Ei tässä ole kai siitä kyse, että äiti olisi halunnut olla jotenkin vieraitten huomioin kohteena lapsensa ja/tai anoppinsa sijasta vaan siitä, että äiti halusi toimia OMAN lapsensa synttäreilla omien odotusten ja suunnitelmien mukaan.
Oli miten oli, tilanne ei korjaannu valittamalla täällä vaan sanomalla ihan suoraan anopille, että sinusta tuollainen tuntuu pahalta.
Valitettavasti nämä röyhkimykset ei välitä että josta kusta tuntuu pahalta. Tilanne korjaantuu kun systemaattisesti kieltää ja estää anopin päähänpistot. Kohteliaasti mutta jämäkästi. Aina vain uudelleen ja uudelleen, kunnes viesti menee perille. Ja eihän se ihan kaikille mene koskaan perille. Raskaita lähipiirilleen ovat tällaiset ihmiset. Mutta jos heille antaa periksi ja ihmeissään vaan seuraa toimintaa, tempaukset vain pahenevat.
Mun äitini teki toistuvasti sitä että lupasi hakea lapsen kerhosta. Halusi ns auttaa, koska toinen lapsi piti hakea eskarista. Viipyi sitten ties miten pitkään ja missä vastaamatta puhelimeen. Siis monta tuntia yli sovitun. Lapsella lääkitys neljän tunnin välein ja ruokaa syönyt tunti ennen kerhoa. Eikä vastaa puhelimeen. Siis nälkäinen lapsi sitten hilluu ilman lääkitystä räntäsateessa naapurikaupungissa.
Ilmestyi myös milloin vaan pops pihaan ja suoraan lapsille puhuen alkoi sopia menoista. Me menossa lääkäriin ja tietysti syntyy hässäkkä kun mummo veisikin jäätelölle.
Siis täydellistä ylikävelyä täysin koko ajan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä mitä se haittaa jos anoppi "omii" lapsenlasta silloin kun hän on paikalla. Äitihän saa olla lapsensa kanssa 24/7. Anoppi vain silloin tällöin.
Eikö se nyt kuitenkin ole hyvä niin päin, että anoppia kiinnostaa lapsi kuin että ei olisi kiinnostunut? Sellaisia isovanhempiakin kun on.
Ai että on ok jos lapsen äiti sivuutetaan kirjaimellisesti pihalle lapsen ekoilla synttäreillä? Lapsi kaapataan autoon lupaa kysymättä? Lapsen toiset isovanhemmat ei saa tutustua lapseen lainkaan?
Ainakin meillä vieraat olivat kiinnostuneempia lapsesta kuin minusta esikoisen ekoilla synttäreillä. Anopilla oli turvaistuin kuitenkin autossa. Ja toiset isovanhemmat voivat tulla ihan omalle vierailulle vaikka kuinka monta kertaa. Ap:n kertomat asiat eivät minusta ole aivan kamalia. Ei kuulosta sellaiselle anopille, jonka kanssa ei mitenkään voisi tulla toimeen. Mutta ap:kin voisi avata suunsa ja sanoa mistä kenkä puristaa eikä voivotella jälkeenpäin.
Tulipa tässä mieleen sekin päivä, kun mulla oli kauhea hätä siitä, missä minun lapseni on. Mummo oli lähtenyt tapansa mukaan kylään ja ottanut lapseni mukaansa, enkä minä tiennyt siitä mitään. Oli todella kamalaa, vieläkin tuntuu ahdistavalta ajatuskin. Asuttiin samassa talossa, joten mummo ja lapsi olivat paljon yhdessä muutenkin. Mutta kun on lapsi kadonnut, oli siinä soittamista kun elettiin lankapuhelimen aikaan enkä enää muista, monesko puhelu se oli jolla heidän kyläpaikkansa selvisi.
Ei tässä ole kai siitä kyse, että äiti olisi halunnut olla jotenkin vieraitten huomioin kohteena lapsensa ja/tai anoppinsa sijasta vaan siitä, että äiti halusi toimia OMAN lapsensa synttäreilla omien odotusten ja suunnitelmien mukaan.
Oli miten oli, tilanne ei korjaannu valittamalla täällä vaan sanomalla ihan suoraan anopille, että sinusta tuollainen tuntuu pahalta.
Valitettavasti nämä röyhkimykset ei välitä että josta kusta tuntuu pahalta. Tilanne korjaantuu kun systemaattisesti kieltää ja estää anopin päähänpistot. Kohteliaasti mutta jämäkästi. Aina vain uudelleen ja uudelleen, kunnes viesti menee perille. Ja eihän se ihan kaikille mene koskaan perille. Raskaita lähipiirilleen ovat tällaiset ihmiset. Mutta jos heille antaa periksi ja ihmeissään vaan seuraa toimintaa, tempaukset vain pahenevat.
Voi kun se puhe menisi perille. Jos sanoo että hänen arvostelunsa ja mitätöintinsä loukkaa, niin koskaan ei oo semmoista tapahtunut, tai itse on vaan ymmärtänyt väärin. Jos sanoo että ei tykkää että anoppi omin lupinensa alkaa järjestellä keittiön kaappeja, on kiittämätön. Jos anopille sanoo että en tykkää kun hän jyrää toiset ihan joka asissa -> marttyyriksi heittäytyy, tekoitkua vääntäen selittää ettei hän pahaa oo tarkoittanut. Kaikenlainen rajanveto on vaikeaa, kun rajoja tehdessä osakseen saa haukkuja, niin päin naamaa kuin selän takana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä mitä se haittaa jos anoppi "omii" lapsenlasta silloin kun hän on paikalla. Äitihän saa olla lapsensa kanssa 24/7. Anoppi vain silloin tällöin.
Eikö se nyt kuitenkin ole hyvä niin päin, että anoppia kiinnostaa lapsi kuin että ei olisi kiinnostunut? Sellaisia isovanhempiakin kun on.
Ai että on ok jos lapsen äiti sivuutetaan kirjaimellisesti pihalle lapsen ekoilla synttäreillä? Lapsi kaapataan autoon lupaa kysymättä? Lapsen toiset isovanhemmat ei saa tutustua lapseen lainkaan?
Ainakin meillä vieraat olivat kiinnostuneempia lapsesta kuin minusta esikoisen ekoilla synttäreillä. Anopilla oli turvaistuin kuitenkin autossa. Ja toiset isovanhemmat voivat tulla ihan omalle vierailulle vaikka kuinka monta kertaa. Ap:n kertomat asiat eivät minusta ole aivan kamalia. Ei kuulosta sellaiselle anopille, jonka kanssa ei mitenkään voisi tulla toimeen. Mutta ap:kin voisi avata suunsa ja sanoa mistä kenkä puristaa eikä voivotella jälkeenpäin.
Tulipa tässä mieleen sekin päivä, kun mulla oli kauhea hätä siitä, missä minun lapseni on. Mummo oli lähtenyt tapansa mukaan kylään ja ottanut lapseni mukaansa, enkä minä tiennyt siitä mitään. Oli todella kamalaa, vieläkin tuntuu ahdistavalta ajatuskin. Asuttiin samassa talossa, joten mummo ja lapsi olivat paljon yhdessä muutenkin. Mutta kun on lapsi kadonnut, oli siinä soittamista kun elettiin lankapuhelimen aikaan enkä enää muista, monesko puhelu se oli jolla heidän kyläpaikkansa selvisi.
Ei tässä ole kai siitä kyse, että äiti olisi halunnut olla jotenkin vieraitten huomioin kohteena lapsensa ja/tai anoppinsa sijasta vaan siitä, että äiti halusi toimia OMAN lapsensa synttäreilla omien odotusten ja suunnitelmien mukaan.
Oli miten oli, tilanne ei korjaannu valittamalla täällä vaan sanomalla ihan suoraan anopille, että sinusta tuollainen tuntuu pahalta.
Valitettavasti nämä röyhkimykset ei välitä että josta kusta tuntuu pahalta. Tilanne korjaantuu kun systemaattisesti kieltää ja estää anopin päähänpistot. Kohteliaasti mutta jämäkästi. Aina vain uudelleen ja uudelleen, kunnes viesti menee perille. Ja eihän se ihan kaikille mene koskaan perille. Raskaita lähipiirilleen ovat tällaiset ihmiset. Mutta jos heille antaa periksi ja ihmeissään vaan seuraa toimintaa, tempaukset vain pahenevat.
Voi kun se puhe menisi perille. Jos sanoo että hänen arvostelunsa ja mitätöintinsä loukkaa, niin koskaan ei oo semmoista tapahtunut, tai itse on vaan ymmärtänyt väärin. Jos sanoo että ei tykkää että anoppi omin lupinensa alkaa järjestellä keittiön kaappeja, on kiittämätön. Jos anopille sanoo että en tykkää kun hän jyrää toiset ihan joka asissa -> marttyyriksi heittäytyy, tekoitkua vääntäen selittää ettei hän pahaa oo tarkoittanut. Kaikenlainen rajanveto on vaikeaa, kun rajoja tehdessä osakseen saa haukkuja, niin päin naamaa kuin selän takana.
Juu, kuten sanoin, raskaita tällaiset ihmiset ovat. Mutta heille ei todellakaan kannata sanoa "ettei tykkää että järjestelet mun kaappeja". Ei he välitä mistä toiset tykkää ja mistä ei, tai miltä toisista tuntuu. Heille täytyy sanoa "tule pois sieltä kaapeilta", ja jos jotain mutisee vastaan niin menet fyysisesti lähelle ja toistat, "nyt heti pois sieltä". Lyhyet ja napakat käskyt, ei mitään pehmentelyjä tai selittelyjä. Ja jos järjestelee selän takana niin teet vastaavan hänen kaapeilleen (ja laitatkin kaapit "uuteen uskoon" ;D) ja estät kyseisen henkilön pääsyn kaapeillesi tietämättäsi. Tällaiset päälepäsmärit eivät toimi kuten normaalit ihmiset, eikä heihin toimi se, että vedotaan toisten tunteisiin ("minusta ei ole kiva kun jyräät"). Ratkaisu on se, että ei anneta jyrätä. Jätetään kohtuuttomat mielipiteet ja vaatimukset huomiotta ja sanotaan suoraan "ei". Ei selittelyjä. Nämä on kuin pahimmanlaatuisia puhelinkauppiaita, vähääkään perustelet omaa näkökantaasi tai selität jotain, niin he tarttuu heti siihen ja kääntää asian päinvastoin ja kohta huomaat tekeväsi juuri päinvastoin kuin aioit. Eli ei anneta yhtään siimaa. Ja jos itse pysyt asiallisena, niin mitä väliä sillä on, mitä hän selän takana puhuu? Siinäpä louksuttaa. Kyllä kaikki järkevät ihmiset jättää puheet omaan arvoonsa. Ei ole helppoa tällaisen ihmisen lähellä, se kysyy voimia ja kärsivällisyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voiko olla niin, että anopin äiti on toiminut samoin silloin, kun anoppi on saanut lapsia? Opittu käytösmalli tai luulee, että kaikki toimivat niin.
Tai muuten vain on hullu ja ajattelematon...
Joopa joo, mummi on hullu, kun haluaa olla lapsenlapsen kanssa ja vielä hullumpi, kun ei halua. Voisiko arvon mammat vihdoin päättää, saako niistä lapsista tykätä vai ei??
Kysyy yksi mummi, joka tykkää, mutta ei ole varma tykätäänkö siitä, että tykkää.
Se miinus siinä ei tarkoita alipainoista vaan missä kohtaa käyrää kasvuineen lapsi kulkee..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun anoppi avasi lapsen joululahjat, kun itse vielä siivosin jouluillallista pois....olisi ollut kiva tietää, kenen paketista mikäkin lahja tuli. Lokakuussa syntyneen pojan eka joulu....
Voi ei. Eikö kukaan sanonut mitään?
Mä olisin varmasti purskahtanut itkuun tuossa tilanteessa. Ja kun vähän olisin saanut itseäni koottua, olisin raahannut anopin niskavilloista pihalle.
Tämä menee jo äidin turhamaisuuden piikkiin. Tästä ei kannata syyttää anoppia tai raahata anoppia niskavilloista, sillä pari vuotta eteenpäin muksut repii ne itse sellaisella vauhdilla, että et tiedä keneltä oli mikäkin paketti.
Turhamaisuutta?
On ihan eri asia se, että lapset innoissaan avaavat omat pakettinsa kuin se, että anoppi on asialla kun äiti ei ole paikalla. Ylipäätään törkeätä ruveta hosumaan joululahjojen kanssa, kun yksi siivoaa päivällisen jämiä pois pöydästä. Oikeasti avulias ja ystävällinen ihminen olisi mennyt auttamaan pöydän siistimisessä ja tiskien kanssa.
Tämä menee vähän pilkunviilaamiseksi. Ensinnäkin olen samaa mieltä kanssasi, että hyvä odottaa kaikkia ennen kuin lahjat avataan. Mutta jos virhe on jo tapahtunut, niin etkö olisi voinut keskeyttää astioiden laittoa ja liittyä seuraan? Ja jatkaa sen jälkeen.
Itse olen sitä mieltä, että ongelmat on tehty ratkaistavaksi. Joskus tilanne muuttuu ja sitten mennään sen mukaan. Kaikkea ei voi aina ennakoida.
Itselläni on 5 lasta ja mummot ja vaarit ovat lasten mielestä parasta mitä tietävät.
Vierailija kirjoitti:
Se miinus siinä ei tarkoita alipainoista vaan missä kohtaa käyrää kasvuineen lapsi kulkee..
Eikun kyllä se "hälyttävän laiha"! Kumma vaan kun molemmat meidän lapset kasvaa juurikin sillä käyrällä ja neuvola ja lääkäri ja kouluterkat ja koululääkärit ei ole reiluun kymmeneen vuoteen huomanneet. Mutta jonkun raasun anoppi tietää sen heti netissä käyriä näkemättä ja ymmärtämättä. Voi sitäkin miniää, joka tuon ruudinkeksijän kanssa elää.
T. Se hoikan lapsen äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun anoppi avasi lapsen joululahjat, kun itse vielä siivosin jouluillallista pois....olisi ollut kiva tietää, kenen paketista mikäkin lahja tuli. Lokakuussa syntyneen pojan eka joulu....
Voi ei. Eikö kukaan sanonut mitään?
Mä olisin varmasti purskahtanut itkuun tuossa tilanteessa. Ja kun vähän olisin saanut itseäni koottua, olisin raahannut anopin niskavilloista pihalle.
Tämä menee jo äidin turhamaisuuden piikkiin. Tästä ei kannata syyttää anoppia tai raahata anoppia niskavilloista, sillä pari vuotta eteenpäin muksut repii ne itse sellaisella vauhdilla, että et tiedä keneltä oli mikäkin paketti.
Turhamaisuutta?
On ihan eri asia se, että lapset innoissaan avaavat omat pakettinsa kuin se, että anoppi on asialla kun äiti ei ole paikalla. Ylipäätään törkeätä ruveta hosumaan joululahjojen kanssa, kun yksi siivoaa päivällisen jämiä pois pöydästä. Oikeasti avulias ja ystävällinen ihminen olisi mennyt auttamaan pöydän siistimisessä ja tiskien kanssa.
Tämä menee vähän pilkunviilaamiseksi. Ensinnäkin olen samaa mieltä kanssasi, että hyvä odottaa kaikkia ennen kuin lahjat avataan. Mutta jos virhe on jo tapahtunut, niin etkö olisi voinut keskeyttää astioiden laittoa ja liittyä seuraan? Ja jatkaa sen jälkeen.
Itse olen sitä mieltä, että ongelmat on tehty ratkaistavaksi. Joskus tilanne muuttuu ja sitten mennään sen mukaan. Kaikkea ei voi aina ennakoida.
Itselläni on 5 lasta ja mummot ja vaarit ovat lasten mielestä parasta mitä tietävät.
Mistä se yksi miniä siellä pihalla tietää mitä anoppi tekee tai se toinen keittiössä???
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se miinus siinä ei tarkoita alipainoista vaan missä kohtaa käyrää kasvuineen lapsi kulkee..
Eikun kyllä se "hälyttävän laiha"! Kumma vaan kun molemmat meidän lapset kasvaa juurikin sillä käyrällä ja neuvola ja lääkäri ja kouluterkat ja koululääkärit ei ole reiluun kymmeneen vuoteen huomanneet. Mutta jonkun raasun anoppi tietää sen heti netissä käyriä näkemättä ja ymmärtämättä. Voi sitäkin miniää, joka tuon ruudinkeksijän kanssa elää.
T. Se hoikan lapsen äiti
Munkin vauva on käyrillä -2, ja kuulemma neuvolan mukaan ihan normaali. Kaveri itse oli pieni ja lyhyt syntyessään, mutta alle kolmekiloinen eli kaikkien keskiarvojen ja käyrien mukaan kokonsa vuoksi erityistä painontarkkailua vaativa. Vauva on kuitenkin kokoonsa nähden aikamoinen pullaposki ja syö kolmen tunnin välein, joten en senkään vuoksi ole kauhean huolissani tyypin painosta..:D Vauva ei kuitenkaan ole hälyttävän alipainoinen tai edes aliravittu, mutta tää kaikenlainen käyrien sun muiden painorajojen katseleminen on aika ärsyttävääkin kun mikään ei ole edes vialla. Kaikki eivät ole syntyessään neljä ja puoli kiloisia eikä edes kolmekiloisia ja voivat silti todella hyvin. Ainakin tämä tuntuu hyvin virkulta tapaukselta..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se miinus siinä ei tarkoita alipainoista vaan missä kohtaa käyrää kasvuineen lapsi kulkee..
Eikun kyllä se "hälyttävän laiha"! Kumma vaan kun molemmat meidän lapset kasvaa juurikin sillä käyrällä ja neuvola ja lääkäri ja kouluterkat ja koululääkärit ei ole reiluun kymmeneen vuoteen huomanneet. Mutta jonkun raasun anoppi tietää sen heti netissä käyriä näkemättä ja ymmärtämättä. Voi sitäkin miniää, joka tuon ruudinkeksijän kanssa elää.
T. Se hoikan lapsen äiti
Munkin vauva on käyrillä -2, ja kuulemma neuvolan mukaan ihan normaali. Kaveri itse oli pieni ja lyhyt syntyessään, mutta alle kolmekiloinen eli kaikkien keskiarvojen ja käyrien mukaan kokonsa vuoksi erityistä painontarkkailua vaativa. Vauva on kuitenkin kokoonsa nähden aikamoinen pullaposki ja syö kolmen tunnin välein, joten en senkään vuoksi ole kauhean huolissani tyypin painosta..:D Vauva ei kuitenkaan ole hälyttävän alipainoinen tai edes aliravittu, mutta tää kaikenlainen käyrien sun muiden painorajojen katseleminen on aika ärsyttävääkin kun mikään ei ole edes vialla. Kaikki eivät ole syntyessään neljä ja puoli kiloisia eikä edes kolmekiloisia ja voivat silti todella hyvin. Ainakin tämä tuntuu hyvin virkulta tapaukselta..
Meillä ei ikinä kukaan ammatti-ihminen ole kasvusta mitään sanonut. Eikä itse asiassa kukaan muu kuin äitini, joka on aina ollut hysteerinen syömisten kanssa. Ja sairastelun ja kaiken muunkin.
Eipä mene anopille perille yksinkertaisetkaan asiat näköjään. Eilen kysyi minulta halutaanko viinimarjoja ( joita meillä kasvaa siis myös omassa pihassa). Sanoin, että ei tarvita, kun niitä ei tule käytettyä mihinkään ja lapset voi ulkoillessaan käydä puskista syömässä. Oli myös menossa poimimaan vadelmia niin sanoin, että jos haluaa ja jaksaa meille poimia marjoja, niin mielellämme ottaisimme niitä vadelmia. No tänään anoppi oli sitten kiikuttanut meille kaksi puolen litran astiaa niitä viinimarjoja. Ymmärtämisvaikeuksia? Dementia? Vittuilua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voiko olla niin, että anopin äiti on toiminut samoin silloin, kun anoppi on saanut lapsia? Opittu käytösmalli tai luulee, että kaikki toimivat niin.
Tai muuten vain on hullu ja ajattelematon...
Joopa joo, mummi on hullu, kun haluaa olla lapsenlapsen kanssa ja vielä hullumpi, kun ei halua. Voisiko arvon mammat vihdoin päättää, saako niistä lapsista tykätä vai ei??
Kysyy yksi mummi, joka tykkää, mutta ei ole varma tykätäänkö siitä, että tykkää.
Saa tykätä. Saa tarjota apua. Apua ei saa tyrkyttää, eikä loukkaantua jos sitä ei tarvita. Ei saa harjoittaa henkistä väkivaltaa lapsenlapsen vanhempia kohtaan. Kunnioita asetettuja rajoja, omaa järkeäkin saa tässä käyttää. Kukaan täysijärkinen ei käy vauvaperheen luona kylässä "kun satuin menemään ohi", kun välimatkaa on 300 m. Ei vaikka kuinka olis 65 vuotta odottanut mummuksi tulemista.
Vierailija kirjoitti:
Eipä mene anopille perille yksinkertaisetkaan asiat näköjään. Eilen kysyi minulta halutaanko viinimarjoja ( joita meillä kasvaa siis myös omassa pihassa). Sanoin, että ei tarvita, kun niitä ei tule käytettyä mihinkään ja lapset voi ulkoillessaan käydä puskista syömässä. Oli myös menossa poimimaan vadelmia niin sanoin, että jos haluaa ja jaksaa meille poimia marjoja, niin mielellämme ottaisimme niitä vadelmia. No tänään anoppi oli sitten kiikuttanut meille kaksi puolen litran astiaa niitä viinimarjoja. Ymmärtämisvaikeuksia? Dementia? Vittuilua?
Mun anoppi vois tehdä saman...
Meillä anoppi ystävällisesti kysyi viime syksynä haluttaisko vattuja. Kiitos, lapsille maistuu. Mutta ei sit sokeria niihin marjoihin.
No, en tiedä mistä vattunsa haki, kamalia ja ylikypsiä. Pakasterasiaan oli myös reilulla kädellä lisätty sokeria. Kirsikkana kakussa oli vattumadot, joita laskin ennätysrasiasta 9. Oli 0,3 l rasia. Ei enää maistunu...
Ajatus on tärkein?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voiko olla niin, että anopin äiti on toiminut samoin silloin, kun anoppi on saanut lapsia? Opittu käytösmalli tai luulee, että kaikki toimivat niin.
Tai muuten vain on hullu ja ajattelematon...
Joopa joo, mummi on hullu, kun haluaa olla lapsenlapsen kanssa ja vielä hullumpi, kun ei halua. Voisiko arvon mammat vihdoin päättää, saako niistä lapsista tykätä vai ei??
Kysyy yksi mummi, joka tykkää, mutta ei ole varma tykätäänkö siitä, että tykkää.
Lapsista saa tykätä. Tässä vinkkejä mummoille normaaliin isovanhemmuuteen:
-Tarjoa apua, mutta älä tyrkytä sitä
-Älä ruinaa lapsia/vauvoja hoitoon. Jos olet kerran tarjonnut, ja siitä kieltäydytään, niin voit sanoa vain että ehdotelkaa sitten kun teistä tuntuu sopivalta
-Älä nappaa vauvaa syliin heti ovelta, vaan kysy kohteliaasti saisinko minäkin pitää sylissä. Älä pidä itkevää vauvaa/lasta väkisin sylissä. Lapsellakin on oikeus omaan tilaan.
-Lapseen liittyvissä juhlissa olet vieras, et järjestäjä etkä erityisasemassa. Et leikkaa synttärikakkua, vaihda synttärisankarin vaatteita tai mitään muutakaan sellaista. Nauti omasta osuudestasi mummona, sinun ei täydy ottaa vastuuta mistään.
-Jos haluat lapsen hoitoon ja se sinulle luotetaan, niin noudata vanhempien kertomia hoitotapoja ja ruokavaliota
-Älä ota lasta hoitoon, jos sinusta tuntuu ettet jaksa. Sinä et ole lapsenlikka, vaan mummo joka voi luoda suhteen lapseen ilman että ottaa siitä kokonaisvaltaisen vastuun.
-Et ole myöskään lahja-automaatti. Älä osta ylimääräistä tavaraa muuten vain, mikäli sinulle sanotaan ettei mitään tarvita. Osta lapsen lahjat oman varallisuutesi rajoissa.
-Älä kyseenalaista vanhempien valitsemia vaatteita ja kasvatustapoja, ellei kyseessä ole selvästi kylmyydestä/kuumudesta vaarassa oleva lapsi tai kasvatustavat riko lakia.
-Nauti mummona olosta, älä äitinä olosta.
-Älä osta itsellesi vauvan pinnasänkyä, hoitopöytää, turvakaukaloa jne. Keskustele vanhempien kanssa mitä on ok ostaa mummolaan.
-Älä vie lasta yhtään minnekkään niin että vanhemmat eivät tiedä tästä.
Pitäisi olla ihan helppoa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun anoppi avasi lapsen joululahjat, kun itse vielä siivosin jouluillallista pois....olisi ollut kiva tietää, kenen paketista mikäkin lahja tuli. Lokakuussa syntyneen pojan eka joulu....
Voi ei. Eikö kukaan sanonut mitään?
Mä olisin varmasti purskahtanut itkuun tuossa tilanteessa. Ja kun vähän olisin saanut itseäni koottua, olisin raahannut anopin niskavilloista pihalle.
Tämä menee jo äidin turhamaisuuden piikkiin. Tästä ei kannata syyttää anoppia tai raahata anoppia niskavilloista, sillä pari vuotta eteenpäin muksut repii ne itse sellaisella vauhdilla, että et tiedä keneltä oli mikäkin paketti.
Turhamaisuutta?
On ihan eri asia se, että lapset innoissaan avaavat omat pakettinsa kuin se, että anoppi on asialla kun äiti ei ole paikalla. Ylipäätään törkeätä ruveta hosumaan joululahjojen kanssa, kun yksi siivoaa päivällisen jämiä pois pöydästä. Oikeasti avulias ja ystävällinen ihminen olisi mennyt auttamaan pöydän siistimisessä ja tiskien kanssa.
Tämä menee vähän pilkunviilaamiseksi. Ensinnäkin olen samaa mieltä kanssasi, että hyvä odottaa kaikkia ennen kuin lahjat avataan. Mutta jos virhe on jo tapahtunut, niin etkö olisi voinut keskeyttää astioiden laittoa ja liittyä seuraan? Ja jatkaa sen jälkeen.
Itse olen sitä mieltä, että ongelmat on tehty ratkaistavaksi. Joskus tilanne muuttuu ja sitten mennään sen mukaan. Kaikkea ei voi aina ennakoida.
Itselläni on 5 lasta ja mummot ja vaarit ovat lasten mielestä parasta mitä tietävät.
Mistä se yksi miniä siellä pihalla tietää mitä anoppi tekee tai se toinen keittiössä???
A) jos kyse olisi meidän talosta, niin keittiö ja olohuone ( jossa lahjat ovat) ovat vierekkäin. Nykyinen rakennustrendi on jo pidemmän aikaa suosinut ratkaisua, missä keittiö ja olohuone ovat vierekkäin ja niissä on yleensä todella hyvä näköyhteys. Toisaalta voidaanhan ne lahjat avata myös muualla...
B) silloin kun minulla oli pieniä lapsia, niin kävin aina välillä vilkaisemassa tilanteen, että mitä lapset tekivät. Se on ennemminkin tapa ja tottumus.
C) meillä kun keittiö ja olohuone ovat vierekkäin, niin pystyn puhumaan vieraille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voiko olla niin, että anopin äiti on toiminut samoin silloin, kun anoppi on saanut lapsia? Opittu käytösmalli tai luulee, että kaikki toimivat niin.
Tai muuten vain on hullu ja ajattelematon...
Joopa joo, mummi on hullu, kun haluaa olla lapsenlapsen kanssa ja vielä hullumpi, kun ei halua. Voisiko arvon mammat vihdoin päättää, saako niistä lapsista tykätä vai ei??
Kysyy yksi mummi, joka tykkää, mutta ei ole varma tykätäänkö siitä, että tykkää.
Lapsista saa tykätä. Tässä vinkkejä mummoille normaaliin isovanhemmuuteen:
-Tarjoa apua, mutta älä tyrkytä sitä
-Älä ruinaa lapsia/vauvoja hoitoon. Jos olet kerran tarjonnut, ja siitä kieltäydytään, niin voit sanoa vain että ehdotelkaa sitten kun teistä tuntuu sopivalta
-Älä nappaa vauvaa syliin heti ovelta, vaan kysy kohteliaasti saisinko minäkin pitää sylissä. Älä pidä itkevää vauvaa/lasta väkisin sylissä. Lapsellakin on oikeus omaan tilaan.
-Lapseen liittyvissä juhlissa olet vieras, et järjestäjä etkä erityisasemassa. Et leikkaa synttärikakkua, vaihda synttärisankarin vaatteita tai mitään muutakaan sellaista. Nauti omasta osuudestasi mummona, sinun ei täydy ottaa vastuuta mistään.
-Jos haluat lapsen hoitoon ja se sinulle luotetaan, niin noudata vanhempien kertomia hoitotapoja ja ruokavaliota
-Älä ota lasta hoitoon, jos sinusta tuntuu ettet jaksa. Sinä et ole lapsenlikka, vaan mummo joka voi luoda suhteen lapseen ilman että ottaa siitä kokonaisvaltaisen vastuun.
-Et ole myöskään lahja-automaatti. Älä osta ylimääräistä tavaraa muuten vain, mikäli sinulle sanotaan ettei mitään tarvita. Osta lapsen lahjat oman varallisuutesi rajoissa.
-Älä kyseenalaista vanhempien valitsemia vaatteita ja kasvatustapoja, ellei kyseessä ole selvästi kylmyydestä/kuumudesta vaarassa oleva lapsi tai kasvatustavat riko lakia.
-Nauti mummona olosta, älä äitinä olosta.
-Älä osta itsellesi vauvan pinnasänkyä, hoitopöytää, turvakaukaloa jne. Keskustele vanhempien kanssa mitä on ok ostaa mummolaan.
-Älä vie lasta yhtään minnekkään niin että vanhemmat eivät tiedä tästä.
Pitäisi olla ihan helppoa
Lisäisin tähän vielä muutaman ohjeen:
-vaikka lapsenlapsesi olisi miten ihana tahansa, älä ramppaa heillä joka päivä/monta kertaa päivässä kutsumatta vaan sovi vierailuistasi mielellään etukäteen
-jos sinulle on uskottu lapsenlapsen perheen avaimet, käytä niitä vain jos olet suorittamassa sovittua asiaa esim. kukkien kastelu tms., älä mene luvatta toisten kotiin varsinkaan, jos he ovat kotona
-jos sinulle huomautetaan jostakin, älä jatka sen asian tekemistä silti, aikuiset ihmiset tietävät kyllä mitä haluavat ja mitä eivät
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun anoppi avasi lapsen joululahjat, kun itse vielä siivosin jouluillallista pois....olisi ollut kiva tietää, kenen paketista mikäkin lahja tuli. Lokakuussa syntyneen pojan eka joulu....
Voi ei. Eikö kukaan sanonut mitään?
Mä olisin varmasti purskahtanut itkuun tuossa tilanteessa. Ja kun vähän olisin saanut itseäni koottua, olisin raahannut anopin niskavilloista pihalle.
Tämä menee jo äidin turhamaisuuden piikkiin. Tästä ei kannata syyttää anoppia tai raahata anoppia niskavilloista, sillä pari vuotta eteenpäin muksut repii ne itse sellaisella vauhdilla, että et tiedä keneltä oli mikäkin paketti.
Turhamaisuutta?
On ihan eri asia se, että lapset innoissaan avaavat omat pakettinsa kuin se, että anoppi on asialla kun äiti ei ole paikalla. Ylipäätään törkeätä ruveta hosumaan joululahjojen kanssa, kun yksi siivoaa päivällisen jämiä pois pöydästä. Oikeasti avulias ja ystävällinen ihminen olisi mennyt auttamaan pöydän siistimisessä ja tiskien kanssa.
Tämä menee vähän pilkunviilaamiseksi. Ensinnäkin olen samaa mieltä kanssasi, että hyvä odottaa kaikkia ennen kuin lahjat avataan. Mutta jos virhe on jo tapahtunut, niin etkö olisi voinut keskeyttää astioiden laittoa ja liittyä seuraan? Ja jatkaa sen jälkeen.
Itse olen sitä mieltä, että ongelmat on tehty ratkaistavaksi. Joskus tilanne muuttuu ja sitten mennään sen mukaan. Kaikkea ei voi aina ennakoida.
Itselläni on 5 lasta ja mummot ja vaarit ovat lasten mielestä parasta mitä tietävät.
Mistä se yksi miniä siellä pihalla tietää mitä anoppi tekee tai se toinen keittiössä???
A) jos kyse olisi meidän talosta, niin keittiö ja olohuone ( jossa lahjat ovat) ovat vierekkäin. Nykyinen rakennustrendi on jo pidemmän aikaa suosinut ratkaisua, missä keittiö ja olohuone ovat vierekkäin ja niissä on yleensä todella hyvä näköyhteys. Toisaalta voidaanhan ne lahjat avata myös muualla...
B) silloin kun minulla oli pieniä lapsia, niin kävin aina välillä vilkaisemassa tilanteen, että mitä lapset tekivät. Se on ennemminkin tapa ja tottumus.
C) meillä kun keittiö ja olohuone ovat vierekkäin, niin pystyn puhumaan vieraille.
No esim meillä ei ole keittiö ja olkkari yhdessä, lahjoja ei avata olkkarissa ja jos lähden pihalle, isä kaitsee lapsia. Tadaa.
Alue: Aihe vapaa
Jaa-a. Kun ei kysytä lupaa eikä kerrota mihin viedään.