Onko sinkkunaisia niin paljon koska miehet ovat niin huonoja?
Naiset ovat mielestään keskimääräistä parempia tai sitten naiset aidosti vaativat pariutua ylöspäin eli paremman miehen kanssa kuin itse ovat? Eli siis haluavat olla suhteessa se vähäisempi osapuoli?
Kommentit (351)
Todella hyvin kirjoitettu! Tai sit ei.
"Kyllä miehissä on osa sellaisia täydellisen menetettyjä tapauksia, jotka nyt vain eivät pääse parisuhteeseen, koska eivät ole kykeneviä elämään sellaisessa. Anteeksi vain. Näitä on varmaan naisissakin, mutta huomattavasti vähemmän. "
Eihän missään muualla kuin tälläisellä wt-palstalla kukaan viitsi edes yläpeukuttaa ja kehua tuollaistia postia joka on niin epätieteellinen kuin vain voi olla. Tyyppi keksi tuollaisen väitteen ja ihan pokkana esittää sen :D [/quote]
Kyllä se vaan niin menee, että miehissä on enemmän näitä tapauksia, jotka kypsyvät vähän hitaammin henkisesti, jos ollenkaan. Naisissa taas tällaisia tapauksia on vähemmän. En tiedä, millaisissa piireissä liikut, mutta kyllä tämän jokainen aikuinen ihminen on huomannut, jos on ollut tekemisissä ihmisten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
-m30- kirjoitti:
Mitä huonoa siinä on, jos on kriteerejä toisen varalle? Vaikka koulutuksen suhteen.
Rajaa epäolennaisuuksien takia mahdollisuutensa onneen paljon pienemmäksi. Kaikki potentiaalisesti mahtavat AMK-tyypit jäävät tapaamatta, kun maisterivaatimuksesta pidetään itsepintaisesti kiinni. Huolimatta siitä, että suhteessa tutkinnoilla ei ole mitään merkitystä.
ohis
Huomattava ero laatunaisten kiinnostuksen herättämisessä, kun kävin sen pari vuotta yliopistolla lukemassa sen DI-etuliitteen siihen insinöörin eteen. Ennen ei ollut käytännössä mitään mahdollisuuksia päästä jonkun yliopistonaisen- tai opiskelijan kanssa treffeille, mutta nykyään ne lähtee ihta hyvin tai huonosti kuin muutkin. Ero oli niin selvä, että ihan itsekkin hämmästyin.
Vierailija kirjoitti:
-m30- kirjoitti:
Mitä huonoa siinä on, jos on kriteerejä toisen varalle? Vaikka koulutuksen suhteen.
Rajaa epäolennaisuuksien takia mahdollisuutensa onneen paljon pienemmäksi. Kaikki potentiaalisesti mahtavat AMK-tyypit jäävät tapaamatta, kun maisterivaatimuksesta pidetään itsepintaisesti kiinni. Huolimatta siitä, että suhteessa tutkinnoilla ei ole mitään merkitystä.
Niin? Eihän se ole kenenkään muun ongelma kuin sen joka on ne kriteerit asettanut. Eihän se ole multa pois.
"Kaikki potentiaalisesti mahtavat AMK-tyypit jäävät tapaamatta, kun maisterivaatimuksesta pidetään itsepintaisesti kiinni."
- Näin on :D Entä, jos on tohtori? Sitten jää kaikki maisterit tapaamatta. Tähän vois vinkkinä sanoa, että tapailee sellaista vaikkapa maisteria, jolla ei ole vaatimuksia koulutuksen suhteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hauskinta on se, että keskiverrosti maakuntayliopiston käynyt, assarihommissa oleva, muutaman kerran kuussa zumbaava ja kolme kertaa vuodessa teatterissa käyvä tavisnainen on mielestään jo poikkeusyksilö, joka ansaitsee top 3% miehen.
Aivan loistava kiteytys siitä, miten pahoja harhaluuloja naisilla on itsestään. Täytyy muistaa, että naisen tason määrittää miehen silmissä ennen kaikkea ulkonäkö ja luonne. Tätä naiset eivät tajua, vaan luulevat, että jotkut hikiset maisterin paperit, pätkäassarihommat ja satunnainen teatterissakäynti tekevät heistä joitain kovatasoisia poikkeusyksilöitä.
Nainen on hyvä, kun on nätti ja mukava. Ei se sen vaikeampaa ole.
Ja miehet luulevat, että tuollainen naisten koulutuksen, työn ja harrastusten mollaaminen on jotenkin ok...?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
-m30- kirjoitti:
Mitä huonoa siinä on, jos on kriteerejä toisen varalle? Vaikka koulutuksen suhteen.
Rajaa epäolennaisuuksien takia mahdollisuutensa onneen paljon pienemmäksi. Kaikki potentiaalisesti mahtavat AMK-tyypit jäävät tapaamatta, kun maisterivaatimuksesta pidetään itsepintaisesti kiinni. Huolimatta siitä, että suhteessa tutkinnoilla ei ole mitään merkitystä.
ohis
Huomattava ero laatunaisten kiinnostuksen herättämisessä, kun kävin sen pari vuotta yliopistolla lukemassa sen DI-etuliitteen siihen insinöörin eteen. Ennen ei ollut käytännössä mitään mahdollisuuksia päästä jonkun yliopistonaisen- tai opiskelijan kanssa treffeille, mutta nykyään ne lähtee ihta hyvin tai huonosti kuin muutkin. Ero oli niin selvä, että ihan itsekkin hämmästyin.
Varmaan yhtäkkiä muutuit ihan toiseksi ihmiseksi. ;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ihmeessä tämä koulutus ja akateemisuus voi olla naisille niin iso juttu?
$$$.
Sitä tosin turha odottaa, että naiset tätä ikinä myöntävät. Tekosyitä kyllä keksitään kaiken aikaa lisää.
Tämänhetkinen totuus on se, että mies vähintääkin tyhmä, yksinkertainen, tylsä, ruma, itsetunnoton, moraaliton, narsisti ja jopa rasisti, jos ei suostu edes naisen käskystä menemään töihin tienaamaan naiselle rahaa.
Töissä käynti on kyllä itsestäänselvyys, sekä naiselle että miehelle. Jos on työtön, niin sille pitää olla joku muu syy kuin laiskuus. Sen sijaan akateemisen koulutuksen vaatiminen on monin paikoin turhaa, jopa älytöntä. Sen sijaan työssä käyntiä on ainoastaan tervettä järkeä odottaa. En itse ainakaan haluaisi elätettäväkseni jotain laiskaa akkaa jota ei edes kiinnosta mennä töihin.
M40
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
-m30- kirjoitti:
Mitä huonoa siinä on, jos on kriteerejä toisen varalle? Vaikka koulutuksen suhteen.
Rajaa epäolennaisuuksien takia mahdollisuutensa onneen paljon pienemmäksi. Kaikki potentiaalisesti mahtavat AMK-tyypit jäävät tapaamatta, kun maisterivaatimuksesta pidetään itsepintaisesti kiinni. Huolimatta siitä, että suhteessa tutkinnoilla ei ole mitään merkitystä.
ohis
Huomattava ero laatunaisten kiinnostuksen herättämisessä, kun kävin sen pari vuotta yliopistolla lukemassa sen DI-etuliitteen siihen insinöörin eteen.
Hys hys. Ei sitä saa ääneen sanoa, että naiset lähtevät treffeille siinä toivossa, että mahdollisesti omat elinkustannukset pienevät ja pian jää enemmän rahaa käyttöön.
Vierailija kirjoitti:
Minä ainakin olen siinä mielessä "nirso" että haluan suhteen vain sellaisen miehen kanssa, jonka kanssa synkkaa, johon voin rakastua ihmisenä enkä pelkästään miehenä. Näitä on tosi harvassa, ja varmaan ihan yhtä harvassa (ellei harvemmassa) on miehet, jotka vastavuoroisesti voisivat rakastua minuun. Itse asiassa koska en ole mitenkään erityisen kaunis, niin ei tällaisia miehiä varmaan ole yhden yhtä. En ikimaailmassa rupeaisi suhteeseen sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa en kokisi sekä henkistä että fyysistä yhteenkuuluvuutta.
N25
No ei niitä kyllä niin harvassa ole. Jos sut laitettaisiin pariksi viikoksi autiolle saarelle, tai hitto vaikka interrail matkalle kuukaudeksi, jonkun ystävällisen, perusfiksun ja normaalinnäköisen miehen kanssa, niin olisit luultavasti parin viikon päästä ihan umpirakastunut. Ja niin olisi se mieskin sinuun. Ihmiset nyt tuppaavat nykyään pitämään itseään jonain erikoisina tapauksina ja täten myös luulevat, että on pienikin mahdollisuus tavata se vastinpari.
-m30- kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
-m30- kirjoitti:
Mitä huonoa siinä on, jos on kriteerejä toisen varalle? Vaikka koulutuksen suhteen.
Rajaa epäolennaisuuksien takia mahdollisuutensa onneen paljon pienemmäksi. Kaikki potentiaalisesti mahtavat AMK-tyypit jäävät tapaamatta, kun maisterivaatimuksesta pidetään itsepintaisesti kiinni. Huolimatta siitä, että suhteessa tutkinnoilla ei ole mitään merkitystä.
Niin? Eihän se ole kenenkään muun ongelma kuin sen joka on ne kriteerit asettanut. Eihän se ole multa pois.
"Kaikki potentiaalisesti mahtavat AMK-tyypit jäävät tapaamatta, kun maisterivaatimuksesta pidetään itsepintaisesti kiinni."
- Näin on :D Entä, jos on tohtori? Sitten jää kaikki maisterit tapaamatta. Tähän vois vinkkinä sanoa, että tapailee sellaista vaikkapa maisteria, jolla ei ole vaatimuksia koulutuksen suhteen.
Noinhan se on. Harmittaa vain niiden ihmisten puolesta, jotka haluaisivat rinnalleen jonkun, mutta miinoittavat koko jutun ennakkoluuloillaan ja irrelevanteilla vaatimuksilla.
-m30- kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
-m30- kirjoitti:
Mitä huonoa siinä on, jos on kriteerejä toisen varalle? Vaikka koulutuksen suhteen.
Rajaa epäolennaisuuksien takia mahdollisuutensa onneen paljon pienemmäksi. Kaikki potentiaalisesti mahtavat AMK-tyypit jäävät tapaamatta, kun maisterivaatimuksesta pidetään itsepintaisesti kiinni. Huolimatta siitä, että suhteessa tutkinnoilla ei ole mitään merkitystä.
Niin? Eihän se ole kenenkään muun ongelma kuin sen joka on ne kriteerit asettanut. Eihän se ole multa pois.
"Kaikki potentiaalisesti mahtavat AMK-tyypit jäävät tapaamatta, kun maisterivaatimuksesta pidetään itsepintaisesti kiinni."
- Näin on :D Entä, jos on tohtori? Sitten jää kaikki maisterit tapaamatta. Tähän vois vinkkinä sanoa, että tapailee sellaista vaikkapa maisteria, jolla ei ole vaatimuksia koulutuksen suhteen.
Näitä on ehkä yksi kymmenestä. Se "hieman" rajoittaa sitä poolia josta valita naisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
-m30- kirjoitti:
Mitä huonoa siinä on, jos on kriteerejä toisen varalle? Vaikka koulutuksen suhteen.
Rajaa epäolennaisuuksien takia mahdollisuutensa onneen paljon pienemmäksi. Kaikki potentiaalisesti mahtavat AMK-tyypit jäävät tapaamatta, kun maisterivaatimuksesta pidetään itsepintaisesti kiinni. Huolimatta siitä, että suhteessa tutkinnoilla ei ole mitään merkitystä.
ohis
Huomattava ero laatunaisten kiinnostuksen herättämisessä, kun kävin sen pari vuotta yliopistolla lukemassa sen DI-etuliitteen siihen insinöörin eteen. Ennen ei ollut käytännössä mitään mahdollisuuksia päästä jonkun yliopistonaisen- tai opiskelijan kanssa treffeille, mutta nykyään ne lähtee ihta hyvin tai huonosti kuin muutkin. Ero oli niin selvä, että ihan itsekkin hämmästyin.
Varmaan yhtäkkiä muutuit ihan toiseksi ihmiseksi. ;)
Totta kai muuttui.
Naisethan täällä aina kertovat, että jättäisivät työttömäksi alkavan sen takia, ettei se olisi enää se "sama mies" jonka joskus tapasin. Tulotason tippumisestahan se ei ikinä ole kiinni.
Mies siis on "arvoiltaan" sitä parempi ja sopivampi, mitä enemmän tienaa rahaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ainakin olen siinä mielessä "nirso" että haluan suhteen vain sellaisen miehen kanssa, jonka kanssa synkkaa, johon voin rakastua ihmisenä enkä pelkästään miehenä. Näitä on tosi harvassa, ja varmaan ihan yhtä harvassa (ellei harvemmassa) on miehet, jotka vastavuoroisesti voisivat rakastua minuun. Itse asiassa koska en ole mitenkään erityisen kaunis, niin ei tällaisia miehiä varmaan ole yhden yhtä. En ikimaailmassa rupeaisi suhteeseen sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa en kokisi sekä henkistä että fyysistä yhteenkuuluvuutta.
N25
No ei niitä kyllä niin harvassa ole. Jos sut laitettaisiin pariksi viikoksi autiolle saarelle, tai hitto vaikka interrail matkalle kuukaudeksi, jonkun ystävällisen, perusfiksun ja normaalinnäköisen miehen kanssa, niin olisit luultavasti parin viikon päästä ihan umpirakastunut. Ja niin olisi se mieskin sinuun. Ihmiset nyt tuppaavat nykyään pitämään itseään jonain erikoisina tapauksina ja täten myös luulevat, että on pienikin mahdollisuus tavata se vastinpari.
Ei todellakaan kenen tahansa kanssa synkkaa, näkeehän sen jo siitäkin, ettei kenestä tahansa voi tulla kaveria saati sitten ystävää saati sitten kumppania. Niin suurta pariutumistarvetta minulla ei onneksi ole, että kenen tahansa pussientyhjennyspatjaksi rupeaisin paremman puutteessa.
N25
Vierailija kirjoitti:
-m30- kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
-m30- kirjoitti:
Mitä huonoa siinä on, jos on kriteerejä toisen varalle? Vaikka koulutuksen suhteen.
Rajaa epäolennaisuuksien takia mahdollisuutensa onneen paljon pienemmäksi. Kaikki potentiaalisesti mahtavat AMK-tyypit jäävät tapaamatta, kun maisterivaatimuksesta pidetään itsepintaisesti kiinni. Huolimatta siitä, että suhteessa tutkinnoilla ei ole mitään merkitystä.
Niin? Eihän se ole kenenkään muun ongelma kuin sen joka on ne kriteerit asettanut. Eihän se ole multa pois.
"Kaikki potentiaalisesti mahtavat AMK-tyypit jäävät tapaamatta, kun maisterivaatimuksesta pidetään itsepintaisesti kiinni."
- Näin on :D Entä, jos on tohtori? Sitten jää kaikki maisterit tapaamatta. Tähän vois vinkkinä sanoa, että tapailee sellaista vaikkapa maisteria, jolla ei ole vaatimuksia koulutuksen suhteen.
Näitä on ehkä yksi kymmenestä. Se "hieman" rajoittaa sitä poolia josta valita naisia.
Tarkoitit kai yksi miljoonasta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ainakin olen siinä mielessä "nirso" että haluan suhteen vain sellaisen miehen kanssa, jonka kanssa synkkaa, johon voin rakastua ihmisenä enkä pelkästään miehenä. Näitä on tosi harvassa, ja varmaan ihan yhtä harvassa (ellei harvemmassa) on miehet, jotka vastavuoroisesti voisivat rakastua minuun. Itse asiassa koska en ole mitenkään erityisen kaunis, niin ei tällaisia miehiä varmaan ole yhden yhtä. En ikimaailmassa rupeaisi suhteeseen sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa en kokisi sekä henkistä että fyysistä yhteenkuuluvuutta.
N25
No ei niitä kyllä niin harvassa ole. Jos sut laitettaisiin pariksi viikoksi autiolle saarelle, tai hitto vaikka interrail matkalle kuukaudeksi, jonkun ystävällisen, perusfiksun ja normaalinnäköisen miehen kanssa, niin olisit luultavasti parin viikon päästä ihan umpirakastunut. Ja niin olisi se mieskin sinuun. Ihmiset nyt tuppaavat nykyään pitämään itseään jonain erikoisina tapauksina ja täten myös luulevat, että on pienikin mahdollisuus tavata se vastinpari.
Anteeksi mitä?
Saitko idean Kari Salmelaiselta? Kyllähän sen näki juu miten Napakympissä umpirakastuttiin ihan kerta toisensa perään...
Noinhan sitä pakkoavioliittojakin perustellaan. Onneksi meidän ei tuollaisen koe-eläimiksi lähteä vaan saa itse valita kenen kanssa on vai onko kenenkään kanssa.
Vierailija kirjoitti:
-m30- kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
-m30- kirjoitti:
Mitä huonoa siinä on, jos on kriteerejä toisen varalle? Vaikka koulutuksen suhteen.
Rajaa epäolennaisuuksien takia mahdollisuutensa onneen paljon pienemmäksi. Kaikki potentiaalisesti mahtavat AMK-tyypit jäävät tapaamatta, kun maisterivaatimuksesta pidetään itsepintaisesti kiinni. Huolimatta siitä, että suhteessa tutkinnoilla ei ole mitään merkitystä.
Niin? Eihän se ole kenenkään muun ongelma kuin sen joka on ne kriteerit asettanut. Eihän se ole multa pois.
"Kaikki potentiaalisesti mahtavat AMK-tyypit jäävät tapaamatta, kun maisterivaatimuksesta pidetään itsepintaisesti kiinni."
- Näin on :D Entä, jos on tohtori? Sitten jää kaikki maisterit tapaamatta. Tähän vois vinkkinä sanoa, että tapailee sellaista vaikkapa maisteria, jolla ei ole vaatimuksia koulutuksen suhteen.
Noinhan se on. Harmittaa vain niiden ihmisten puolesta, jotka haluaisivat rinnalleen jonkun, mutta miinoittavat koko jutun ennakkoluuloillaan ja irrelevanteilla vaatimuksilla.
Njääh, ei kannata hirveesti muiden puolesta murehtia, varsinkaan tuntemattomien. Jää hyvä elämä elämättä kun harmittelee tuollaisia asioita.
Joku toinen kommentoi, että maistereista 1 10:stä tapailee myös muita. Oma kokemukseni on toinen ja vaikka ei esim. mun kanssa haluais joku maisteri lähteä treffeille niin edelleen se ei ole minulta mitään pois. En mä halua olla sellasen ihmisen kanssa, joka ei hyväksyä mua tällaisena kuin olen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ihmeessä tämä koulutus ja akateemisuus voi olla naisille niin iso juttu?
$$$.
Sitä tosin turha odottaa, että naiset tätä ikinä myöntävät. Tekosyitä kyllä keksitään kaiken aikaa lisää.
Tämänhetkinen totuus on se, että mies vähintääkin tyhmä, yksinkertainen, tylsä, ruma, itsetunnoton, moraaliton, narsisti ja jopa rasisti, jos ei suostu edes naisen käskystä menemään töihin tienaamaan naiselle rahaa.
Koulutus ja akateemisuus todennäköisemmin takaa sen, että mies on avarakatseinen, viisas, älykäs, omaa hyvän moraalin ja empatiakykyä. Sellaista miestä on kiva katsella, joka on sisäisesti kaunis. Omista arvoista poikkeavan kanssa olisi hyvin vaikeaa ajatella mitään kovin vakavaa. Akateeminen mies myös usein osaa arvostaa naisen omaa työuraa ja heillä on yhdessä hyvät mahdollisuudet muodostaa tasa-arvoinen perhe.
Toki ilman koulutusta ja akateemisuuttakin voi olla kuvatunlainen, sehän vaatii sitten vain kovaa sinnikkyyttä ja uskoa tehdä sitä missä on erinomaisen hyvä. Itse arvostan sellaisia, jotka ovat lähes guruiksi kehittyneet itseoppien. Ehkä jopa enemmän hattua näille nostan, he ovat harvinaisia timantteja.
Vierailija kirjoitti:
-m30- kirjoitti:
Mitä huonoa siinä on, jos on kriteerejä toisen varalle? Vaikka koulutuksen suhteen.
Rajaa epäolennaisuuksien takia mahdollisuutensa onneen paljon pienemmäksi. Kaikki potentiaalisesti mahtavat AMK-tyypit jäävät tapaamatta, kun maisterivaatimuksesta pidetään itsepintaisesti kiinni. Huolimatta siitä, että suhteessa tutkinnoilla ei ole mitään merkitystä.
Treffailu on resurssi-intensiivistä puuhaa, enkä nyt puhu jostain tarjotusta kahvikupposesta tai illallisesta vaan siitä tärkeimmästä eli ajasta. Ihmiseen tutustuminen ottaa aikansa.
Jos jotkin itsellesi tärkeät kriteerit täyttyvät huomattavasti useammin jonkin tietyn viiteryhmän edustajissa kuin jonkin toisen, niin siltä kantilta voi ja kannattaakin jonkinlaista esikarsintaa suorittaa, ainakin oman aktiivisen vaivannäön kannalta. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että jos sattumalta törmää potentiaalisesti sopivaan "väärän" viiteryhmän edustajaan niin tämä pitäisi vain sen takia hylätä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ihmeessä tämä koulutus ja akateemisuus voi olla naisille niin iso juttu?
$$$.
Sitä tosin turha odottaa, että naiset tätä ikinä myöntävät. Tekosyitä kyllä keksitään kaiken aikaa lisää.
Tämänhetkinen totuus on se, että mies vähintääkin tyhmä, yksinkertainen, tylsä, ruma, itsetunnoton, moraaliton, narsisti ja jopa rasisti, jos ei suostu edes naisen käskystä menemään töihin tienaamaan naiselle rahaa.
Töissä käynti on kyllä itsestäänselvyys, sekä naiselle että miehelle. Jos on työtön, niin sille pitää olla joku muu syy kuin laiskuus. Sen sijaan akateemisen koulutuksen vaatiminen on monin paikoin turhaa, jopa älytöntä. Sen sijaan työssä käyntiä on ainoastaan tervettä järkeä odottaa. En itse ainakaan haluaisi elätettäväkseni jotain laiskaa akkaa jota ei edes kiinnosta mennä töihin.
M40
Miehen/naisen varallisuudella, tuloilla ja työstatuksella ei ole mitään väliä, jos suhteessa on kyse puhtaasta tunteesta ja rakkaudesta. Rakkaus ei voi ikinä olla 100%, jos jompi kumpi asettaa suhteeseen työhön ja rahaan liittyviä vaatimuksia.
Monilla voi ollakin. Ja he ovat ongelmissa pariutumisen kanssa juuri samasta syystä. Jos D-tissit ja 50 kilon paino ovat kriteerejä, niin segmentti on pieni ja kilpailtu, jolloin luu jää kouraan useimmille. Mutta oma vikahan se on.