Onko sinkkunaisia niin paljon koska miehet ovat niin huonoja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet naiset myös karsastaa homofobiaa ja rasismia, jotka on miehillä yleisempiä.

Monet miehet karsastavat homojen ihannointia ja neekereiden hyysäämistä, jotka ovat naisilla yleisempiä.

No sitten ne miehet ei voi kuin syyttää itseään että ovat yksin.

Monien naisten luontainen karsastus homofobisiin rasisteihin saattanee johtua siitä, että yleensä edellä mainitut tyypit ovat kaiken lisäksi myös naista alistavia sovinisteja.

Vierailija kirjoitti:

Mäkin asun yliopistokaupungissa ja täällä nyt vaan on enemmän naisia kuin miehiä sinkkuina. Miestarjonta on luokattoman surkeaa, jos vertaa naisiin. Itse haluan, että parisuhde tuo elämään jotain lisää, positiivisia asioita ja näillä kriteereillä ei ole sopivaa miestä löytynyt ja sen vuoksi olenkin ollut jo pitkään yksin. Jonkinlaisen miehen kyllä varmasti saisin, mutta miksi tyytyä elämänlaatua huonontavaan mieheen, jos yksin on ihan hyvä olla?

Suomessa on enemmän naissinkkuja vain Turussa ja Helsingissä. Ja kun pk-seudulla otetaan huomioon myös Espoo, Vantaa jne niin myös siellä on miehiä REILUSTI enemmän. Asutko siis Turussa? Silloin siellä on jopa 1.06 naista per 1 mies jakauma. Tuo on ihan tilastotietoa ja voit itse tarkistaa ne jos haluat. 

http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-2000000713742.html

Kuten näet, käytännössä jokaisessa paikassa miessinkkuja on enemmän.

Se taas, että heittelet hatusta jotain "miehet ovat paskoja" juttuja taas ei perustu mihinkään muuhun kuin sinuun omaan mutuusi ja kokemuksiisi. Ehkä sinä olet itse niin paska nainen, että imet näitä paskoja miehiä itseesi? Se on ihan yhtä todellinen skenario kuin, että miehet olisivat paskoja. 

Vierailija kirjoitti:

Miehissä on enemmän negatiivisia narisijoita, valittajia ja sohvaperunoita, joilla ei ole minkäänlaista yritystä kehittää itseään.

Tulihan se sieltä. Paskoja ovat miehet koska eivät täytä miehen ultimaattista velvollisuutta eli mene töihin tienaamaan rahaa ja siten paranna naisen taloudellista asemaa.

Täällä on vihjailtu naisten kiinnostuksesta materiaan ja miehen varallisuuteen, johon on kyllä pakko kommentoida... mulla on omistusasunto Helsingin ydinkeskustassa, hyväpalkkainen työ ja mukava elämä, johon kuuluu ravintoloissa, kahviloissa, teatterissa ja leffoissa käyminen. Nämä harrastukset pystyn hyvin maksamaan omilla rahoillani, mutten ole kovin halukas elättämään ketään muuta eikä rahat siihen enää riittäisikään. Toisin sanoen en ala suhteeseen esimerkiksi elämäntapatyöttömän kanssa, koska en usko, että jakaisimme elämässä samoja mielenkiinnonkohteita tai arvoja.

Haluaisin miehen tuomaan elämääni rakkautta, läheisyyttä ja kumppanuutta, koska ne ovat niitä asioita, joita en sinkkuna pysty itse elämääni hankkimaan.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä miehissä on osa sellaisia täydellisen menetettyjä tapauksia, jotka nyt vain eivät pääse parisuhteeseen, koska eivät ole kykeneviä elämään sellaisessa. Anteeksi vain. Näitä on varmaan naisissakin, mutta huomattavasti vähemmän. 

Ei se mene niin, että koko populaatio laitetaan kummankin sukupuolen osalta "paremmuusjärjestykseen", ne jonot laitetaan vieretysten, ja sitten kukin ottaa kädestä kiinni sitä joka sattui siihen viereen osumaan. Markkina-arvoteorian lähtöoletuksena on, että tällainen olisi tavoitetilanne, mutta lapsikin ymmärtää ettei pariutuminen onnistu jos mennään pelkän markkina-arvon mukaan tuolla tavalla. Ja että naisissa voi olla paljon enemmän markkina-arvoltaan keskitasoisia kun taas miehissä on enemmän niitä hikikomoripornorunkkareita, joille äiti tuo ruuat postiluukusta. Ei naisten MA-skaalan alapäässä oleva nainen ole tuollaiselle miehelle sopiva kumppani, vaikka Laasanen miten kääntäisi ja vääntäisi niitä tilastoaineistojaan.

Hyvin kirjoitettu. Pystyisipä peukuttamaan enemmän tekstiäsi.

Tuokin kertoo jo paljon ihmisestä, että olettaa itsensä kehittämisen tarkoittavan varallisuuden hankkimista. Aika surullista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehissä on enemmän negatiivisia narisijoita, valittajia ja sohvaperunoita, joilla ei ole minkäänlaista yritystä kehittää itseään. Tuntemani sinkkunaiset opiskelevat työn ohessa ja kehittävät itseään jatkuvasti niin liikunnallisissa kuin henkisissäkin harrastuksissa, joten eipä ihme, ettei samanhenkistä miesseuraa löydy.

Valitettavasti en voi auttaa. Olen opiskellut paljon, edennyt työssä jopa poikkeuksellisen hyvin, harrastan liikuntaa, henkisessä harrastuksessani olen ammattitasoa (olinkin hetken puoliammattilainen ja elätin itseni harrastuksellani opiskelijana). Valitettavasti olen myös lyhyt ja ruumiinrakenteeltani feminiininen. Paljon olen naisiin tutustunut ja mukavaa on yleensä ollut, mutta kerta toisensa jälkeen "se jokin" on puuttunut naisen mielestä. Sanoisinkin, että mainitsemasi kriteeristö ei aivan ole tyhjentävä.

Hauskinta on se, että keskiverrosti maakuntayliopiston käynyt, assarihommissa oleva, muutaman kerran kuussa zumbaava ja kolme kertaa vuodessa teatterissa käyvä tavisnainen on mielestään jo poikkeusyksilö, joka ansaitsee top 3% miehen. Jokin 170 cm jalkapalloa seuraava ja firman sählyvuorolla oleva amk-inssi on oikeasti aivan samaa "tasoa" em. esimerkkinaisen kanssa, mutta nainenhan ei ole näkevinäänkään sellaista miestä. On oltava VÄHINTÄÄN kaikkea sitä, mitä nainenkin, minkä lisäksi pitää olla luojan suoma maskuliininen ulkonäkö ja olemus sekä karismaa ja statusta. Kaiken hyvän kasautuminen samalle ihmiselle - miehelle tai naiselle - on harvinaista, ja se kannattaisi ikisinkkujenkin muistaa.

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin miehen tuomaan elämääni rakkautta, läheisyyttä ja kumppanuutta, koska ne ovat niitä asioita, joita en sinkkuna pysty itse elämääni hankkimaan.

Juu-u, heh heh. Haluat miehen tuomaan elämään rakkautta, mutta sitä ennen kuin teet selväksi, että varallisuutta miehellä pitää olla tarpeeksi ja tulot tarpeeksi tasaiset. Muuten ei sulta saa "vastarakkautta".

Jännä, ettei nämä täällä katkerina tilittävät uhrimiehet kelpaa kenellekään...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä miehissä on osa sellaisia täydellisen menetettyjä tapauksia, jotka nyt vain eivät pääse parisuhteeseen, koska eivät ole kykeneviä elämään sellaisessa. Anteeksi vain. Näitä on varmaan naisissakin, mutta huomattavasti vähemmän. 

Ei se mene niin, että koko populaatio laitetaan kummankin sukupuolen osalta "paremmuusjärjestykseen", ne jonot laitetaan vieretysten, ja sitten kukin ottaa kädestä kiinni sitä joka sattui siihen viereen osumaan. Markkina-arvoteorian lähtöoletuksena on, että tällainen olisi tavoitetilanne, mutta lapsikin ymmärtää ettei pariutuminen onnistu jos mennään pelkän markkina-arvon mukaan tuolla tavalla. Ja että naisissa voi olla paljon enemmän markkina-arvoltaan keskitasoisia kun taas miehissä on enemmän niitä hikikomoripornorunkkareita, joille äiti tuo ruuat postiluukusta. Ei naisten MA-skaalan alapäässä oleva nainen ole tuollaiselle miehelle sopiva kumppani, vaikka Laasanen miten kääntäisi ja vääntäisi niitä tilastoaineistojaan.

Hyvin kirjoitettu. Pystyisipä peukuttamaan enemmän tekstiäsi.

Todella hyvin kirjoitettu! Tai sit ei.

"Kyllä miehissä on osa sellaisia täydellisen menetettyjä tapauksia, jotka nyt vain eivät pääse parisuhteeseen, koska eivät ole kykeneviä elämään sellaisessa. Anteeksi vain. Näitä on varmaan naisissakin, mutta huomattavasti vähemmän. "

Eihän missään muualla kuin tälläisellä wt-palstalla kukaan viitsi edes yläpeukuttaa ja kehua tuollaistia postia joka on niin epätieteellinen kuin vain voi olla. Tyyppi keksi tuollaisen väitteen ja ihan pokkana esittää sen :D 

Vierailija kirjoitti:

Tuokin kertoo jo paljon ihmisestä, että olettaa itsensä kehittämisen tarkoittavan varallisuuden hankkimista. Aika surullista.

Nämä itsensä kehittämiset, moraalit, arvot ja asenteet ovat nyt palstan akoille näppäriä tekosyitä, kun ei suoraan kehdata myöntää, että töissä pitää käydä ja rahaa pitää olla tarpeeksi.

Sehän ei ole mitään aitoa kunnianhimoja ja itsensä kehittämisestä, jos sen tarkoituksena ei ole saada lisää rahaa ja statusta.

Vierailija kirjoitti:

Asun yliopistokaupungissa, ja täällä on naisia enemmän kuin miehiä. Mieskokemukseni ovat tähän mennessä olleet melko huonoja: pettämistä, päihteiden liikakäyttöä, oman koulutukseni ja persoonani väheksyntää, selkään puukottamista ym., joten pakko sanoa, että omien kokemuksieni myötä  -  ja siis omassa mielessäni - sinkkuuteni johtuu miesten kelvottomuudesta. Kelpaisin vieläkin monelle, mutta olen jo vetäytynyt omaan kuplaani, koska en kaipaa (tai kestä) lisää huonoja kokemuksia. Siksi sanon "ei" kaikille lähestyjille, ja yksin on parempi ja turvallisempi olla.

Elämä on lisäksi opettanut, ettei kenestäkään miehestä voi tietää etukäteen niitä negatiivisia puolia ja ainoa taho mihin voin todella luottaa löytyy omasta mielestäni ja lähipiiristäni. Eihän se näin välttämättä todellisuudessa mene, mutta olen tosiaan oppinut jo varomaan. Mies kuin mies on aina jonkinlainen riskitekijä, joka pyrkii hyväksikäyttämään naista fyysisesti/emotionaalisesti omaa pahoinvointiaan paikaten toisella ihmisellä. Olisin aivan varmasti toista mieltä, jos omat kokemukseni olisivat olleet positiivisempia, mutta elämä jatkuu siitä huolimatta, ettei miestä ole, eikä tule. Itse asiassa se on aina omalla kohdallani ollut paljon kivempaa ilman miestä, joten miksi minun edes pitäisi haluta joku mies onneani pilaamaan?

N30

Entä, jos ottaa riskin ja sanois joskus "kyllä". Ei kai niitä huonoja voi loputtomasti vastaan tulla?

Ymmärrän hyvin ton kuplaan menemisen, itsekin olen eräällä tavalla omassa kuplassani. Lähinnä tunnen itseni riittämättömäksi. Haluisin tutustua vastakkaiseen sukupuoleen, mutten kuitenkaan halua. Jos jokainen olis vähän armollisempi itselle niin sinkkujen lukumääräkin vois olla pienempi. Moni varmaan miettii omaa ulkonäköään, rahatilannettaan, sairauttaan tai mitä tahansa kriittistä osa aluetta itsessään tai kuten sanoit huonoja kokemuksia olessaan sinkkuina. Ehkä joskus vois vaan relata enemmän... tiedän et mulla olis paljon annettaa jollekin naiselle, mut rajotin on päällä niin ei pysty.

Vierailija kirjoitti:

Täällä on vihjailtu naisten kiinnostuksesta materiaan ja miehen varallisuuteen, johon on kyllä pakko kommentoida... mulla on omistusasunto Helsingin ydinkeskustassa, hyväpalkkainen työ ja mukava elämä, johon kuuluu ravintoloissa, kahviloissa, teatterissa ja leffoissa käyminen. Nämä harrastukset pystyn hyvin maksamaan omilla rahoillani, mutten ole kovin halukas elättämään ketään muuta eikä rahat siihen enää riittäisikään. Toisin sanoen en ala suhteeseen esimerkiksi elämäntapatyöttömän kanssa, koska en usko, että jakaisimme elämässä samoja mielenkiinnonkohteita tai arvoja.

Haluaisin miehen tuomaan elämääni rakkautta, läheisyyttä ja kumppanuutta, koska ne ovat niitä asioita, joita en sinkkuna pysty itse elämääni hankkimaan.

Niin, naisille tämä on status-peli. Ydinkeskustassa asuminen esimerkiksi on kirjoittajalle selvästi statusta nostava tekijä, ja kuten tavallista, miehen on oltava tälläkin mittarilla vähintään samantasoinen.

Jos naiset oikeasti etsisivät elämänkumppania ja rakkautta, niin jokin koulutus tai ydinkeskusta-asuminen ei olisi mikään ongelma. Pari vuosikymmentä sitten esimerkiksi koulutustasojakaumahan oli päinvastainen kuin nyt, mutta silloin se ei ollut haitaksi. Miksi se on ongelma nyt, kun naiset ovat koulutetumpia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin miehen tuomaan elämääni rakkautta, läheisyyttä ja kumppanuutta, koska ne ovat niitä asioita, joita en sinkkuna pysty itse elämääni hankkimaan.

Juu-u, heh heh. Haluat miehen tuomaan elämään rakkautta, mutta sitä ennen kuin teet selväksi, että varallisuutta miehellä pitää olla tarpeeksi ja tulot tarpeeksi tasaiset. Muuten ei sulta saa "vastarakkautta".

Tuloja ja varallisuutta on oltava vähintään saman verran. Ihan ok, jos on enemmän toki.

Huomaatteko kupletin juonen: miehen on aina oltava vähintään sama kaikessa. Siitä tulee todellinen ongelma, sillä nähtävästi sukupuolten välillä on eroja siinä, mihin halutaan panostaa tai harrastaa. Jos nyt sitten naiset tykkäävät esimerkiksi opiskelusta enemmän kuin miehet, niin siinäpä sitä sitten ollaan.

Sinällään jännää että näissäkin keskusteluissa "löytyy" näitä laadukkaita naisia kertomassa mielipiteitä, mutta silti sinkkuina roikkuvat. Netti on täynnä laadukkaita miehiä mutta ei näytä kiinnostavan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin miehen tuomaan elämääni rakkautta, läheisyyttä ja kumppanuutta, koska ne ovat niitä asioita, joita en sinkkuna pysty itse elämääni hankkimaan.

Juu-u, heh heh. Haluat miehen tuomaan elämään rakkautta, mutta sitä ennen kuin teet selväksi, että varallisuutta miehellä pitää olla tarpeeksi ja tulot tarpeeksi tasaiset. Muuten ei sulta saa "vastarakkautta".

Tuloja ja varallisuutta on oltava vähintään saman verran. Ihan ok, jos on enemmän toki.

Huomaatteko kupletin juonen: miehen on aina oltava vähintään sama kaikessa. Siitä tulee todellinen ongelma, sillä nähtävästi sukupuolten välillä on eroja siinä, mihin halutaan panostaa tai harrastaa. Jos nyt sitten naiset tykkäävät esimerkiksi opiskelusta enemmän kuin miehet, niin siinäpä sitä sitten ollaan.

Kyllähän sen joo huomaa. Miehellä pitää olla tarpeeksi varallisuutta ja tuloja, että pystyy ostaan sut ja sun "rakkauden". Sitten on turha kuvitellakaan saavansa sulta "rakkautta", jos ei ole varaa maksaa siitä "rakkaudesta" tarpeeksi.

Tuleehan tuo selväksi joka kerta kun tässä topikissa avaudut.

Jotain suomi24:ää kun katsoo niin ei ole ihme jos naiset joutuu olemaan yksin kun kaikilla on joku tramp stamp, ihan liikaa meikkiä, halvat rättivaatteet, käsittelyillä tärvätty tukka tai sitten joku lettipää- tai mummolook. Lisäksi nurkissa pyörii lapsia, kissoja, koiria ja gerbiileitä niin että oikea osoite heille on eläintarha...

Miten ihmeessä tämä koulutus ja akateemisuus voi olla naisille niin iso juttu? Miettikää minkälainen haloo siitä nousisi, jos miehet vaatisivat naisilta jotain hyvää urakehitystä ja kritisoisivat heitä että ei oikein tuo työelämä onnistu.. Puhumattakaan että nettideiteille ilmestyisi ilmoituksia tyyliin "Insinööri etsii akateemista naista joka ei työskentele assistentti tasolla". 

Vierailija kirjoitti:

Miehet ovat liian nirsoja. Olen asettanut mahdolliselle kumppanille vaatimuksiksi vain ne mitä pystyn itsekin tarjoamaan: ei päihdeongelmaa, huolehtii kunnostaan, hygienia kunnossa.

Eipä löydy ketään noilla kriteereillä joten olen mielummin yksin.

1. Tuo huolehtii kunnostaan on aika laaja käsite. Kun et kerro tarkemmin niin saa helposti kuvan että riittää että ei ole aivan järjettömän ylipainoinen, mutta tosiasiassa moni nainen tarkoittaa tuolla, että miehen pitää olla treenattu ja lihaksikas. Silloin ei olekaan mikään ihme enää että miestä on vaikeata löytää

2. Unohdit mainita sen, että odotat miehen tekevän aloitteen. Se kieltämättä vaikeuttaa vielä lisää sitä miehen löytämistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin miehen tuomaan elämääni rakkautta, läheisyyttä ja kumppanuutta, koska ne ovat niitä asioita, joita en sinkkuna pysty itse elämääni hankkimaan.

Juu-u, heh heh. Haluat miehen tuomaan elämään rakkautta, mutta sitä ennen kuin teet selväksi, että varallisuutta miehellä pitää olla tarpeeksi ja tulot tarpeeksi tasaiset. Muuten ei sulta saa "vastarakkautta".

Joskus mietin, että onko varallisuus- ja koulutusvaatimusten esittäjillä tunteita ollenkaan! Minä ja kaverini ovat pariutuneet ihan vain siten, että sattumalta tavattu henkilö on osoittautunut miellyttäväksi ja hänen seurassaan on hyvä olla. Ei kukaan meistä ole ensin kysellyt tuloja tai titteleitä, ja sen jälkeen arvioinut, voisiko itsellä olla tunteita potentiaalista kumppania kohtaan vai ei. Varmasti kaikkien kumppaneissa on heikkouksia, mutta mitä väliä niillä on, jos fiilis on hyvä? Varmaan monien vanhemmissa tai sisaruksissakin on vikoja, mutta tekevätkö ne heistä alemman tason idiootteja, joita ette edes haluaisi tuntea?