Lapsuutesi herkkuja, jotka nykyään ällöttävät?

Juustosiivun päälle margariinia (ja jos oli varaa niin viipale tuorekurkkua). Juusto käärittiin rullalle ja työnnettiin suuhun. Nami nami :b

Käristetty vehnäjauho-voi seos.

Se oli suurinta herkkua. Sitä äiti aina laittoi minulle lautaselle sivuun pikku pläntin. Loput käytti ruskean kastikkeen saostukseen.

Sulatettua margariinia, kaakaojauhetta ja sokeria. Tuloksena oli lämmin, keksitaikinamainen mössö.

Maksamakkara, roiskeläppäpizza, HK:n sininen, Uncle Ben's sweet&sour valmiskastike.

makaronivelli..

Niin,monihan meistä on ollut lapsuudessaan lihansyöjä (vanhempiensa siihen ohjauksesta johtuen toki ) joten kaikki liharuokaherkut tietenkin,ainakin minusta.

Tosin olen huomannut, että nakkikioskin tuoksu ilmassa, kun ajan pyörällä kauppaan sen ohi ei kuitenkaan tunnu miltään pahalta,eikä ällötäkään lainkaan, mutta ei se  silti herätä enää mitään  tarvetta pysähtyä sen kohdalle ja mennä ikkunaan tarkastelemaan ja vertailemaan annosten hintoja lompakkoni senhetkiseen  kolikkomäärään.

Se on vain, sananmukaisesti : kuin nopeasti ohi kiitävä häivähdys menneisyydestä...

Vaalea leipä + mansikkahillo, ranskalaiset + soijakastike, broilerikastike + mustaherukkahillo, leipäjuusto + lakkahillo, kaikki pirtelöt

Mokkapalat 😖

Banana split.

Corn flakesit.

Hodarit ja lihapiirakat.

Lihapullataikina. Herranen aika sentään. Ja vielä sikanautaa :(

Sokerissa kieritetty voipala

tykkäsin suolalla maustetuista kurkun viipaleista.

Asuinrakennus -jo aikoja sitten lahonnut ja poistettu- asukas piti kioskia pihassaan, saimme karamelleja joskus ilmaiseksikin.  Hassu sijainti, kun maantie meni ihan vierestä, saunarakennus oli toisella puolella tietä, ohikulkijat käyttivät toisinaan ulkovessaa.

Puolukkahilloa ja ruisjauhoja, maidon kanssa.

Pannukakkusiivuja dippasin sokeriin.

Äidinmaito

Leivän (ruis) päälle sinappia.Ja keittämätöntä makaronia veteen+suolaa.Niitä syötiin niin et hampaat rutisi.

Sokerihuurretut riisimurot (oliko Frost rice?) joihin saatoin vielä lisätä sokeria 😨

Meillä oli omituinen tapa tehdä ranskalaisia mikrossa. Siis mikrossa lämmitettyjä pakasteranskalaisia, höystettynä vielä hemapalla! Nehän olivat ihan velttoja lötköjä ne ranskalaiset. Ei siihen aikaan ollut mikroissa mitään grillivastuksia. Näitä syötiin perjantai-iltana ja lauantai-iltana.

Joskus sain kaverilla ihan uunissa tehtyjä ranskalaisia ja ai että ne oli hyviä. Rapsakoita. Kysyin äidiltä, että miksei tehdä uunissa niitä niin vastaus oli jotain "uunin lämmittäminen maksaa/kestää liian kauan/tms".

Kaverin kanssa käytiin joskus kotoa hakemassa evääksi suurinta herkkua: voideltua ruisleipää, jonka päällä sokeripaloja?!??? Saman kaverin kanssa lusikoimme suuhumme jääteejauhetta....

Hobbelbobbel - tunteeko joku muukin tämän kananmuna-sokeriherkun just tuolla nimellä?

Uskomatonta! Luulin, että se oli joku isäni oma nimitys kyseiselle sekoitukselle. Hän myös

erotteli munanvalkuaisen ja - keltuaisen. Valkuainen vatkattiin kovaksi vaahdoksi. Toisessa kipossa

sokeri ja keltuainen ja sitten lusikalla nostellen valkuaisvaahto sekotettiin sekaan. Varsinaista gourmet- kokkailua :).

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli omituinen tapa tehdä ranskalaisia mikrossa. Siis mikrossa lämmitettyjä pakasteranskalaisia, höystettynä vielä hemapalla! Nehän olivat ihan velttoja lötköjä ne ranskalaiset. Ei siihen aikaan ollut mikroissa mitään grillivastuksia. Näitä syötiin perjantai-iltana ja lauantai-iltana.

Joskus sain kaverilla ihan uunissa tehtyjä ranskalaisia ja ai että ne oli hyviä. Rapsakoita. Kysyin äidiltä, että miksei tehdä uunissa niitä niin vastaus oli jotain "uunin lämmittäminen maksaa/kestää liian kauan/tms".

Tuollainen nuukailu just ärsytti lapsuudenkodissani. Moni asia tehtiin vähän soveltaen sinne päin, kuvitellun tai oikean mutta pienen säästövaikutuksen takia. Lopputulos oli aina muka "ihan yhtä hyvä" kuin ns. aito asia.