Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?

22-vuotias rakas rakas kissani kuoli hiljattain. Seuraavana päivänä sain soiton ihmiseltä jota luulin ystäväkseni. Hän ei edes ottanut osaa vaan suoraa pamautti että voisin tuoda illalla hänen luokseen kissani kamat omalleen kun minähän en niitä enää tarvitse. Ei tullut mieleen että todellakin halusin säilyttää valjaat, leluja ja muuta muistona. Koskaan ei ollut mitään puhetta että hän saisi tavarat.

Entisessä työpaikassa esimies tuskaili, kun autoon oli tullut joku isompi vika ja hänen piti kulkea bussilla töissä. Onhan se äkkiä outoa, kun työmatkaa oli 50 km. Seuraavana päivänä mies tuskaili edelleen rikkinäistä autoaan ja kertoi, että seuraavana päivänä olisi työmatka 100 kilometrin päähän työpaikalta, kotoaan matka oli 50 km. Koko päivän mies kierteli ympärilläni kuin kissa kuumaa puuroa ja melkein arvasin, mikä hänellä oli mielessä. Kun mies otti taas puheeksi autonsa, sanoin, että omassakin taitaa olla laturissa vikaa, niin kuin olikin.

Mies oli vähän aikaa hiljaa ja sanoi, että voi harmi, hän oli aikonut kysyä autoani lainaksi. En olisi lainannut sitä kuitenkaan, koska oma työmatka oli viitisen kilometria ja matkan varrella oli lapsen hoitopaikka. Miehen tuntien hän olisi körötellyt autollani suoraan kotiinsa ja käskenyt minun mennä bussilla, auton olisin saanut ehkä seuraavana päivänä. Enkä taatusti olisi saanut kilometrikorvauksia, hänhän kun matkan joutui ajamaan.

Esimies joutui silloin tällöin käymään bussilla töissä muutenkin. Yksi työkaveri asui samalla suunnalla kuin esimies, mutta hänelläkin tuli sitten mitta täyteen. Esimies olisi pitänyt viedä kotiovelleen, mutta työkaverille se olisi tiennyt 30 kilometrin ylimääräistä mutkaa. Esimies siitä marmattikin, että sehän on vaan pikku matka.

kun olin viidentoista, niin setäni tarjosi 100€ että nostaisin hametta, että hän pääsisi katsomaan että minkänlaiset pikkuhousut minulla on. tietenkin kieltäytyin.

Vierailija kirjoitti:

22-vuotias rakas rakas kissani kuoli hiljattain. Seuraavana päivänä sain soiton ihmiseltä jota luulin ystäväkseni. Hän ei edes ottanut osaa vaan suoraa pamautti että voisin tuoda illalla hänen luokseen kissani kamat omalleen kun minähän en niitä enää tarvitse. Ei tullut mieleen että todellakin halusin säilyttää valjaat, leluja ja muuta muistona. Koskaan ei ollut mitään puhetta että hän saisi tavarat.

Heh, ei tarvitse paljon ihmetellä sitä, miksi ihmisten jäämistöistä saadaan aikaan sukuvihaa ja oikeusjuttuja, jos kissan kamojakin himoitaan niin, että kohteliaisuus unohtuu. Jos joku olisi tullut vaatimaan minun edesmenneen koirani tavaroita, olisin sanonut ihan rehellisesti, että kaulapanta on muistona lelukoiran kaulassa ja peti, peitto ja lelut haudattiin koiran mukana, ja kaivamaan saa tulla, jos kantti kestää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hillumme lähes joka viikonloppu baareissa samalla ystäväporukalla tällasia nuoria ja villejä opiskelijoita kun olemme. Yhdellä ystävistä on hiukan erikoinen tapa, sillä hän ei halua kantaa mukanaan käsilaukkua, koska siitä on niin vaivalloista huolehtia. Meillä muilla on käsilaukut, missä kannamme mukana meikit, lompakot, avaimet ym. tarpeelliset tavarat.

Tämä yksi kaveri työntää AINA kaikki omat säilytettävät tavaransa meidän muiden käsilaukkuihin kannettavaksi baarireissun ajaksi. Illan ja yön aikana hän tulee sitten vähän väliä hakemaan laukustani milloin omia rahojaan koska haluaa ostaa oluen tai huulipunan koska haluaa ehostaa itseään kun käy vessassa.

Kerran tein niin, että minimoin baarireissulle mukaan otettavat omat tavarani. Jätin käsilaukun kotiin ja laitoin farkkuni taskuihin vain pankkikortin ja huulipunan. Eikös sitten narikassa tämä ystävä alkanut yskähdellä, että mihin hän nyt saa lompakkonsa ja meikkinsä kun en ottanut käsilaukkua mukaan. Hän sitten työnteli tavaransa mun farkkuni taskuihin säilytykseen tyyliin tohon taskuun sopii toi ja tohon taskuun sopii vielä toi tavara... Hänelle ei mitään väliä sillä, että mulla oli epämiellyttävän muhkurainen olo koko illan kun farkun taskut oli täynnä jonkun toisen roinaa.

Pahinta kai on, että SINULLE sillä ei ollut väliä, kun kerran suostuit tohon. Oletko sä joku ameeba vailla omaa mieltä ja elämää?

Kyllä minulle on väliä. Jätin laukkuni kotiin vinkkinä, jotta kaveri ymmärtäisi käytöksensä ja että jokainen huolehtii omista tavaroistaan. Vaan ei, hän totesi silmääkään räpäyttämättä, että onneksi sulla on noi taskut mihin mahtuu. Minulta ei siis varsinaisesti edes kysytty. Tilanne oli niin yllättävä härskiydessään, että en saanut sanaa suustani.

Saman illan aikana kävi aika ikävästi. Lähdin baarista muutaman tunnin kuluttua kotiin kun mulle tuli huono olo sanomatta tästä erikseen kaverille. Hänen tavaransa unohtuivat taskuihini. Hän oli aika kiukkuinen seuraavana päivänä kun onhan baarissa hankala olla ilman rahaa. Narikasta oli kuulemma hankala saada takkia kun oli laittanut narikkalapun mulle säilytykseen. Taksia/bussia oli vaikea saada ilman rahaa, joutui pummaamaan kyydin joltain puolitutulta jne. Asiasta ei välttämättä aina tarvitse näille härskeille kavereille sanoa suoraan, vaan asiat voivat muuttua parempaan suuntaan ihan itsekseen myös opettavaisen kokemuksen kautta.

OK. Alkuperäisestä tekstistä sain sen käsityksen, että sä juhlit siellä taskut pullottaen kaverisi sinne tunkemista tavaroista. Minusta tuo ylitti vaan tosi pahasti ihmisen fyysisenkin koskemattomuuden rajat. Opettiko kokemus kaveriasi?

Tää nyt on enemmän huvittava juttu kuin mitään muuta. Olin töissä videovuokraamossa kun asiakas tuli vaihtamaan leffaa. Oletin tietysti että levy oli niin huonokuntoinen ettei se toiminut. No ei ihan... levyn kunnossa ei ollut mitään vikaa, vaan leffa oli asiakkaan mielestä niin huono (siis käsikirjoitusmielessä) että tottakai hän omasta mielestään on oikeutettu vaihtamaan se parempaan, veloituksetta tietenkin. Luulin että onpas hyvä vitsi ja vähän nauroinkin jo, kun selitin että ei tämä homma ihan niin toimi. Jos haluaa vaihtaa niin joutuu myös maksamaan siitä toisesta leffasta. Asiakas ei meinannut ymmärtää tätä millään ja lähti sitten tuohtuneena pois. Voin vain kuvitella minkälainen asiakas on muuallakin :D

Oma siskoni on nyt muutamaan kertaan ottanut puheeksi, että voisin vahtia hänen lapsiaan koko kesän (6v ja 2v), kun olen kuitenkin kotona. Ei kai siinä muuten mitään, mutta olen juuri saanut päätökseen viimeiset sytostaattihoidot ja koko pitkän ja pimeän talven käytännössä yksin (tartuntavaaran takia) ja lähestulkoon sisätiloissa (sytostaatit herkistivät kylmälle) viettäneenä jaksoin sillä ajatuksella, että vietän koko kesän rennosti ja näen kavereita ja teen tasan sitä mitä huvittaa. Pari kertaa olen tämän siskollekin sanonut, mutta ei ota kuuleviin korviinsa vaan ottaa aina uudestaan esille sen, miten kiva "Siiristä" ja "Konstasta" olisi viettää kesä tädin kanssa. No tädistä olisi kiva korvata itselleen äärimmäisen veemäinen vuosi ihan huippuhauskalla kesällä, johon ei kuulu säännöllistä lasten vahtimista lähes päivittäin :D 

Vierailija kirjoitti:

Vuokralainen soitti ja ilmoitti, että jääkaappi-pakastin on hajonnut. Ok, ilmoitin, ostan uuden ja haen vanhan samantien pois. Ei tarvitse, sanoi vuokralainen, hän voi hävittää sen itse. Ehei, vastasin, kyllä minä sen käyn hakemassa pois.

Hankala hakea, koska vuokralainen oli myynyt sen jollekin tutulleen ja oletti, että ostan noin vain uuden. Tein rikosilmoituksen.

Oli semmoinen teko vuokralaiselta, että tuon perusteella saisi vuokrasuhteen puretuksi.

Vierailija kirjoitti:

Näitä stooreja olisi melko montakin, mutta pahimmasta päästä taitaa olla meidän häihin liittyvä tarina. Päätettiin siis mieheni kanssa muutama vuosi sitten melko nopealla aikataululla mennä naimisiin ja järjestää pienehköt juhlat lähimmille ystäville ja sukulaisille. Budjettikin oli hyvin pieni. Varattiin kirkko ja juhlapaikka ja ilmoitettiin asiasta vanhemmillemme. Seuraavana päivänä tästä sain viestin tädiltäni, jonka kanssa en ole erityisemmin ollut tekemisissä lähes kymmeneen vuoteen (nähneet jossain sukujuhlissa kerran vuodessa). Olimme kyllä ajatelleet kutsua hänet juhliin, mutta emme hänen viittä lastaan ja heidän lapsiaan, koska en ole heidän kanssaan juuri missään tekemisissä nykyään. Täti kirjoitti viestissään oikein lipevästi ja nuoleskellen, että kuinka olen hänelle niin läheinen, melkein kuin oma lapsi (ei siis tosiaan pidetä ikinä mitään yhteyttä esim. puhelimitse) ja että hän niin sydämestään toivoo, että hänen lapsensa ja lapsenlapsensa sekä muut serkut ja heidän lapset kutsutaan juhlaan. Vastasin, että meidän budjetti ja juhlatilan koko on niin pieniä, että valitettavasti emme voi kutsua ollenkaan serkkuja mukaan. Tästähän täti sitten suutahti kunnolla ja laittoi jotain syyllistäviä viestejä useamman kappaleen. Meni pari viikkoa, kunnen täti lähetti anteeksipyyntöviestin. Vastasin siihen, että ok, ei mitään, nähdään juhlissa. Sen jälkeen täti sai taas jonkun innostumiskohtauksen ja erilaisia ehdotuksia häiden teemasta, koristeista, minun puvusta, ruoasta ja kaikesta mahdollisesta alkoi tulla jatkuvalla syötöllä. Sen lisäksi hän soitteli minun äidilleni jatkuvasti ja yritti saada puhuttua äitiäni ympäri, että kutsuisin sittenkin ne hänen lapsensa mukaan ja muun maussa valitti, kun kuuli että vihkiminen tapahtuu mieheni kotikirkossa ja kaikkeen muuhunkin yritti tehdä muutoksia (esim. ruokalista olisi pitänyt olla hänen laatimansa). Minulla oli loppua kohden hermot jo niin kireällä, että olisin halunnut sanoa suorat sanat ja ilmoittaa, että ei ole tädillä koko häihin asiaa. Mutta äitini ei siihen suostunut ja hän uhkasi, että jos sen teen, niin sitten hänkään ei tule paikalle (hänellä on tädin kanssa läheiset välit, en kyllä tajua miksi). Suoraan sanottuna fiilis koko häistä meni tädin ja äitini käytöksen takia ihan pilalle ja miehenikin yritti jo ehdottaa koko häiden perumista, kun näki, että minulla oli niin huono mieli. No, häät kuitenkin pidettiin. Täti tuli paikalle ja näytti nyrpeä nenää koko päivän. Onnitellessa minua hän vain kätteli ja puuskahti oikein v-mäisesti että "Onnea nyt sitten vaan!". Kuulin seuraavana päivänä kaasoilta, että täti oli juonut loppuillasta itsensä melko kovaan humalaan ja varastanut lähtiessään kaksi viinipulloa baaripöydästä. Hääkortin välistä löytyi viiden euron seteli ja sarkastinen onnittelu, jonka oli allekirjoittanut ne viisi serkkuani, jotka eivät päässeet osallistumaan juhlaan. Että sellainen tarina! Enpä ole tuon jälkeen ollut enää tädin kanssa missään tekemisissä. :D

täytyy tähän kyllä sanoa että näen asiassa myös sen toisen puolen. Täti, joka on kenties rakastanut sinua kuin omaansa sinun varhaislapsuudessasi, mistä et muista/tiedä mitään. Serkut, joihin et itse ole halunnut ottaa yhteyttä, ja jotka ovat viattomia tilanteeseen/kylmään käytökseesi. Sitten dissaat hedät kokonaan häistäsi, eli sukujuhlasta, minne on muut sukulaiset kutsuttu. Olisi ehkä pitänyt selittää heille huono taloudellinen tilanteesi, mutta voin todella ymmärtää heidänkin suuttumuksen, ettet halunnut heitä häihisi. Tunnut suhtautuvan oudon vihamielisesti läheisiisi, tätiin ja serkkuihisi. joten mielestäni ansaitsit kyllä täysin tuon 5 euron pilailu lahjan! Itseasiassa ihan oikein sinulle, kylmästä käytöksestäsi johtuen. minkälainen serkku oikein olet? Olisin itse soittanut ja todella pahoitellut tilannetta tai muuten koittanut lepytellä heitä. Häät kun on vain kerran elämässä. Mehän ei kuultu sitä toista näkökulmaa, miten hyviksi sukulaisiksi he kokivat sinut ennen häitäsi? Häät on sellainen tilaisus että ei oikein voi kutsua puolia sukulaisista, ja jätää toiset pois, joko kutsuu kaikki, tai sitten ei ketään.No se on varmaa että häät lopettaa monia ihmissuhteita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen anoppini kanssa pahoissa riidoissa tällä hetkellä, koska hän vaatii, että vien jatkuvasti pahasti kissa-allergisen lapseni hänen luokseen kylään ja hoitoon. Lapselleni siis puhkesi yhtäkkiä paha kissa-allergia (ja mahdollisesti muitakin eläinallergioita) vuosi sitten. Anopilla on viisi kissaa, koiria, lintuja ja jyrsijöitä koko talo täynnä ja hän ei ole myöskään mikään kovin siisti ihminen. Suoraan sanottuna talo on oikea haiseva pöly- ja karvaläävä. Lapsi saa melkein välittömästi oireita (silmä-, iho- ja hengitysoireita), vaikka olisi ottanut jo etukäteen allergialääkkeitä. Anopin mielestä lapsi kaipaa vain siedätyshoitoa ja hänen mielestään minä vain liioittelen asioita (oireet siis ovat ihan kaikkien silmin nähtävissä!). En siis tosiaankaan enää vie lasta sinne mielelläni. Anoppi laittoi viimeksi viime viikolla viestin, että toivoo lapsen tulevan kesälomalla muutamaksi päiväksi mummolaan hoitoon. Aikoi kuulemma imuroida ensin ja laittaa kissat siksi aikaa toiseen huoneeseen. Ei, niin ei! Itse en ole kehdannut vaatia eläinten hävittämistä, mutta valitettavasti tosiasia on se, että jos niin ei tapahdu, niin lapsi ei enää voi vierailla mummolassa (muuten kuin ihan lyhyitä pätkiä kerrallaan). 

Buaahhhhh...härskeistä ehdotuksista puheen ollen, ei suatana. Taitaa eniten äitikkää vtuttaa elukat, niin pitää sitten alkaa oikein kiristämään. Anoppina pitäisin huolen siitä, ettei mitään perintöä varmasti jää.

Ööö, veisitkö itse oman lapsesi paikkaan, missä hänellä on hengitysvaikeuksia ja muutenkin erittäin vaikea olla? Vai miten ihmeessä asian hoitaisit? Elukat ei v-tuta minua millään tavalla. Olen ihan eläinrakas ihminen. Mutta niin kauan, kun kyseessä on lapseni hyvinvointi, niin ihan varmasti jää kaikki maailman elukat kakkoseksi.

Siskoni sai yllättäin iltatähden ja palautin hänelle lastenjuttuja, jotka oli ollut meillä lainassa häneltä.

Tuttu suuttui kun en antanut hänelle lastenvaatteita yms. Koska siskollani on kuulemma varaa ostaa uudet toisin kun hänellä. Ei auttanut vaikka koitin selittää, että vaatteet yms. Ovat siskoni alunperinkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näitä stooreja olisi melko montakin, mutta pahimmasta päästä taitaa olla meidän häihin liittyvä tarina. Päätettiin siis mieheni kanssa muutama vuosi sitten melko nopealla aikataululla mennä naimisiin ja järjestää pienehköt juhlat lähimmille ystäville ja sukulaisille. Budjettikin oli hyvin pieni. Varattiin kirkko ja juhlapaikka ja ilmoitettiin asiasta vanhemmillemme. Seuraavana päivänä tästä sain viestin tädiltäni, jonka kanssa en ole erityisemmin ollut tekemisissä lähes kymmeneen vuoteen (nähneet jossain sukujuhlissa kerran vuodessa). Olimme kyllä ajatelleet kutsua hänet juhliin, mutta emme hänen viittä lastaan ja heidän lapsiaan, koska en ole heidän kanssaan juuri missään tekemisissä nykyään. Täti kirjoitti viestissään oikein lipevästi ja nuoleskellen, että kuinka olen hänelle niin läheinen, melkein kuin oma lapsi (ei siis tosiaan pidetä ikinä mitään yhteyttä esim. puhelimitse) ja että hän niin sydämestään toivoo, että hänen lapsensa ja lapsenlapsensa sekä muut serkut ja heidän lapset kutsutaan juhlaan. Vastasin, että meidän budjetti ja juhlatilan koko on niin pieniä, että valitettavasti emme voi kutsua ollenkaan serkkuja mukaan. Tästähän täti sitten suutahti kunnolla ja laittoi jotain syyllistäviä viestejä useamman kappaleen. Meni pari viikkoa, kunnen täti lähetti anteeksipyyntöviestin. Vastasin siihen, että ok, ei mitään, nähdään juhlissa. Sen jälkeen täti sai taas jonkun innostumiskohtauksen ja erilaisia ehdotuksia häiden teemasta, koristeista, minun puvusta, ruoasta ja kaikesta mahdollisesta alkoi tulla jatkuvalla syötöllä. Sen lisäksi hän soitteli minun äidilleni jatkuvasti ja yritti saada puhuttua äitiäni ympäri, että kutsuisin sittenkin ne hänen lapsensa mukaan ja muun maussa valitti, kun kuuli että vihkiminen tapahtuu mieheni kotikirkossa ja kaikkeen muuhunkin yritti tehdä muutoksia (esim. ruokalista olisi pitänyt olla hänen laatimansa). Minulla oli loppua kohden hermot jo niin kireällä, että olisin halunnut sanoa suorat sanat ja ilmoittaa, että ei ole tädillä koko häihin asiaa. Mutta äitini ei siihen suostunut ja hän uhkasi, että jos sen teen, niin sitten hänkään ei tule paikalle (hänellä on tädin kanssa läheiset välit, en kyllä tajua miksi). Suoraan sanottuna fiilis koko häistä meni tädin ja äitini käytöksen takia ihan pilalle ja miehenikin yritti jo ehdottaa koko häiden perumista, kun näki, että minulla oli niin huono mieli. No, häät kuitenkin pidettiin. Täti tuli paikalle ja näytti nyrpeä nenää koko päivän. Onnitellessa minua hän vain kätteli ja puuskahti oikein v-mäisesti että "Onnea nyt sitten vaan!". Kuulin seuraavana päivänä kaasoilta, että täti oli juonut loppuillasta itsensä melko kovaan humalaan ja varastanut lähtiessään kaksi viinipulloa baaripöydästä. Hääkortin välistä löytyi viiden euron seteli ja sarkastinen onnittelu, jonka oli allekirjoittanut ne viisi serkkuani, jotka eivät päässeet osallistumaan juhlaan. Että sellainen tarina! Enpä ole tuon jälkeen ollut enää tädin kanssa missään tekemisissä. :D

täytyy tähän kyllä sanoa että näen asiassa myös sen toisen puolen. Täti, joka on kenties rakastanut sinua kuin omaansa sinun varhaislapsuudessasi, mistä et muista/tiedä mitään. Serkut, joihin et itse ole halunnut ottaa yhteyttä, ja jotka ovat viattomia tilanteeseen/kylmään käytökseesi. Sitten dissaat hedät kokonaan häistäsi, eli sukujuhlasta, minne on muut sukulaiset kutsuttu. Olisi ehkä pitänyt selittää heille huono taloudellinen tilanteesi, mutta voin todella ymmärtää heidänkin suuttumuksen, ettet halunnut heitä häihisi. Tunnut suhtautuvan oudon vihamielisesti läheisiisi, tätiin ja serkkuihisi. joten mielestäni ansaitsit kyllä täysin tuon 5 euron pilailu lahjan! Itseasiassa ihan oikein sinulle, kylmästä käytöksestäsi johtuen. minkälainen serkku oikein olet? Olisin itse soittanut ja todella pahoitellut tilannetta tai muuten koittanut lepytellä heitä. Häät kun on vain kerran elämässä. Mehän ei kuultu sitä toista näkökulmaa, miten hyviksi sukulaisiksi he kokivat sinut ennen häitäsi? Häät on sellainen tilaisus että ei oikein voi kutsua puolia sukulaisista, ja jätää toiset pois, joko kutsuu kaikki, tai sitten ei ketään.No se on varmaa että häät lopettaa monia ihmissuhteita.

Apn viestistä voi selvästi lukea, että hän jätti KAIKKI serkut lapsineen kutsumatta. Omalla kohdallani serkut puolisoineen ja lapsineen tarkoittaisi 18 ihmistä. Ja miehen puolelta suurinpiirtein saman verran. Jos on pieni budjetti ja juhlatila, niin pakkohan sitä on lähteä vierasjoukkoa rajaamaan. Täti olisi voinut vaikka luvata maksaa osan häistä, jos niin koasti hinkui paikalle isompaa sukulaisjoukkoa. 

Minullakin on täti joka ei tajua hyvän käytöksen rajoja ja tunkee asioihin jotka eivät hänelle kuulu. Hääjärjestelyihihn muum muassa, joten ymmärrän hyvin apn tuskaa. Täti on samoin ihminen jonka kanssa voi olla täysin samaa mieltä tai riidoissa.

vanhempani kuoli tuossa joku aika sitten pitkän sairauden uuvuttamana, josta ystäväni kyllä tiesivät. Joka ainoa ystävänsä, tai muu tuttava lähetti osanottoadressin sisareni kotiin kauas toiselle paikkakunnalle. Itse asuin samassa kaupungissa kun edesmennyt. Ei yhden yhtä osanottoadressia/korttia. 

Omista kahdesta parhaasta ystvästäni ei kumpikaan "ottanut osaa" millään tavalla, ei kortin korttia minulle, tai minkäänlaista muuta surunvalittelua edes puhelimessa. Ne ystävyyssuhteet lopetin siihen. Jonkunlaiset laput tipahti viimeistään siinä vaiheessa silmiltäni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näitä stooreja olisi melko montakin, mutta pahimmasta päästä taitaa olla meidän häihin liittyvä tarina. Päätettiin siis mieheni kanssa muutama vuosi sitten melko nopealla aikataululla mennä naimisiin ja järjestää pienehköt juhlat lähimmille ystäville ja sukulaisille. Budjettikin oli hyvin pieni. Varattiin kirkko ja juhlapaikka ja ilmoitettiin asiasta vanhemmillemme. Seuraavana päivänä tästä sain viestin tädiltäni, jonka kanssa en ole erityisemmin ollut tekemisissä lähes kymmeneen vuoteen (nähneet jossain sukujuhlissa kerran vuodessa). Olimme kyllä ajatelleet kutsua hänet juhliin, mutta emme hänen viittä lastaan ja heidän lapsiaan, koska en ole heidän kanssaan juuri missään tekemisissä nykyään. Täti kirjoitti viestissään oikein lipevästi ja nuoleskellen, että kuinka olen hänelle niin läheinen, melkein kuin oma lapsi (ei siis tosiaan pidetä ikinä mitään yhteyttä esim. puhelimitse) ja että hän niin sydämestään toivoo, että hänen lapsensa ja lapsenlapsensa sekä muut serkut ja heidän lapset kutsutaan juhlaan. Vastasin, että meidän budjetti ja juhlatilan koko on niin pieniä, että valitettavasti emme voi kutsua ollenkaan serkkuja mukaan. Tästähän täti sitten suutahti kunnolla ja laittoi jotain syyllistäviä viestejä useamman kappaleen. Meni pari viikkoa, kunnen täti lähetti anteeksipyyntöviestin. Vastasin siihen, että ok, ei mitään, nähdään juhlissa. Sen jälkeen täti sai taas jonkun innostumiskohtauksen ja erilaisia ehdotuksia häiden teemasta, koristeista, minun puvusta, ruoasta ja kaikesta mahdollisesta alkoi tulla jatkuvalla syötöllä. Sen lisäksi hän soitteli minun äidilleni jatkuvasti ja yritti saada puhuttua äitiäni ympäri, että kutsuisin sittenkin ne hänen lapsensa mukaan ja muun maussa valitti, kun kuuli että vihkiminen tapahtuu mieheni kotikirkossa ja kaikkeen muuhunkin yritti tehdä muutoksia (esim. ruokalista olisi pitänyt olla hänen laatimansa). Minulla oli loppua kohden hermot jo niin kireällä, että olisin halunnut sanoa suorat sanat ja ilmoittaa, että ei ole tädillä koko häihin asiaa. Mutta äitini ei siihen suostunut ja hän uhkasi, että jos sen teen, niin sitten hänkään ei tule paikalle (hänellä on tädin kanssa läheiset välit, en kyllä tajua miksi). Suoraan sanottuna fiilis koko häistä meni tädin ja äitini käytöksen takia ihan pilalle ja miehenikin yritti jo ehdottaa koko häiden perumista, kun näki, että minulla oli niin huono mieli. No, häät kuitenkin pidettiin. Täti tuli paikalle ja näytti nyrpeä nenää koko päivän. Onnitellessa minua hän vain kätteli ja puuskahti oikein v-mäisesti että "Onnea nyt sitten vaan!". Kuulin seuraavana päivänä kaasoilta, että täti oli juonut loppuillasta itsensä melko kovaan humalaan ja varastanut lähtiessään kaksi viinipulloa baaripöydästä. Hääkortin välistä löytyi viiden euron seteli ja sarkastinen onnittelu, jonka oli allekirjoittanut ne viisi serkkuani, jotka eivät päässeet osallistumaan juhlaan. Että sellainen tarina! Enpä ole tuon jälkeen ollut enää tädin kanssa missään tekemisissä. :D

täytyy tähän kyllä sanoa että näen asiassa myös sen toisen puolen. Täti, joka on kenties rakastanut sinua kuin omaansa sinun varhaislapsuudessasi, mistä et muista/tiedä mitään. Serkut, joihin et itse ole halunnut ottaa yhteyttä, ja jotka ovat viattomia tilanteeseen/kylmään käytökseesi. Sitten dissaat hedät kokonaan häistäsi, eli sukujuhlasta, minne on muut sukulaiset kutsuttu. Olisi ehkä pitänyt selittää heille huono taloudellinen tilanteesi, mutta voin todella ymmärtää heidänkin suuttumuksen, ettet halunnut heitä häihisi. Tunnut suhtautuvan oudon vihamielisesti läheisiisi, tätiin ja serkkuihisi. joten mielestäni ansaitsit kyllä täysin tuon 5 euron pilailu lahjan! Itseasiassa ihan oikein sinulle, kylmästä käytöksestäsi johtuen. minkälainen serkku oikein olet? Olisin itse soittanut ja todella pahoitellut tilannetta tai muuten koittanut lepytellä heitä. Häät kun on vain kerran elämässä. Mehän ei kuultu sitä toista näkökulmaa, miten hyviksi sukulaisiksi he kokivat sinut ennen häitäsi? Häät on sellainen tilaisus että ei oikein voi kutsua puolia sukulaisista, ja jätää toiset pois, joko kutsuu kaikki, tai sitten ei ketään.No se on varmaa että häät lopettaa monia ihmissuhteita.

Hahahaa, toivottavasti et ole ihan tosissasi! :D Voi olla, että olemme olleet tätini kanssa läheisempiä, kun olin pieni, mutta en kyllä muista tätini olleen ikinä esim. nuoruusiässäni minusta millään tavalla kiinnostunut. Eikä muuten yhtäkään serkuista näkynyt mm. ylioppilasjuhlissani (kutsuttu kyllä oli) tai vanhempieni 50-v. juhlissa (kutsuttu kyllä oli). Osa näistä serkuista on vähän sellaisia, hmm miten sen ilmaisisi, viinaanmeneviä, joten en yhtään ihmettele, että ilmaisen viinan bileiden välistäjääminen harmitti. Yksi serkuista ei myöskään edes moikkaa minua, jos satumme vaikka joskus törmäämään baarissa tai kaupassa tai jossain. Ei siis tosiaan olla millään tavalla läheisiä, ja olen kyllä varma, että heidän ajatuksensa minusta ovat ihan samanlaiset. Ja tämä täti on myös suvun keskuudessa tunnettu "omalaatuisesta" luonteestaan muutenkin ja hänellekin alkoholi maistuu vähän liiankin hyvin. En siis todellakaan ole velvollinen muokkaamaan MINUN elämäni tärkeintä päivää lähes vieraiden ihmisten tahdon mukaan tai ylipäänsä tekemään mitään kompromisseja. Ja tajuatko edes, kuinka kalliiksi häiden järjestäminen tulee? Herranen aika sentään! Enkä siis ole myöskään tilivelvollinen selittelemään tai pahoittelemaan "kylmää" käytöstäni serkuilleni tai kenellekään muullekaan. En tosiaan ole kuullut heistä vuosikausiin mitään, niin miksi alkaisin tällaisen asian takia ottamaan yhteyttä? Ihmeellistä, miten jonkun ei-edes-niin-läheisen ihmisen häät voi ajaa toiset niin sekaisin. Ei tulisi itselleni mieleenkään alkaa skitsoamaan jonkun toisen häiden takia. Mutta näköjään suku on pahin. Oma sukuni tuntuu olevan sieltä pahimmasta päästä. :/

En tiedä täyttääkö tämä nyt otsikon kriteerejä, kun ei meiltä missään vaiheessa mitään pyydetty/kysytty.. mutta tällainen kuvio sattui viime kesänä:

Miehen pikkuserkulla, ruotsalaisella "Kallella", oli häät suomalaisen "Marin" kanssa. Häistä oli puhuttu jo vuoden verran, ja eritoten edellisenä jouluna, kun Kalle vietti viikon meillä, häistä juteltiin paljon. Että tottahan meidän täytyy sinne tulla, koko perheen (meillä kolme lasta), ja siitä tulee niin kivaa ja ollaan pidempäänkin ja niin edelleen. Häät siis pidettiin Ruotsissa, Kallen kotipaikkakunnalla, jossa käytiin muutenkin välillä kesäisin, Kallen vanhempien luona yöpyen.

No, virallinen kutsu tuli sitten alkukesästä, ja lapsettomathan ne häät sitten olivatkin. Mieheni tästä soitti Kallelle, että eihän me voida moneksi päiväksi Ruotsiin lähteä ilman lapsia. Kalle vakuutteli, että tottakai tuutte kaikki, järkätään joku lastenhoitokuvio tai sitten lapset vaan tulee mukaan häihin tai jotain. Itse olin skeptinen, ja jo tässä vaiheessa sanoin miehelleni, että lapsia en lapsettomiin häihin vie, jään mieluummin pois koko hommasta itsekin.

No, Ruotsiin lähdettiin, siinä uskossa, että jotenkin hommat sumpliintuivat. Hääpäivänä sitten hetkeä ennen häitä selvisi, että mun pitäisi jäädä sinne Kallen vanhempien kotiin lasten kanssa. No näppärästihän katsoisin siinä samalla muidenkin lapsia! Eipä paljon kyselty, totesivat vaan ovensuusta että nuo pari muutakin lasta jää nyt tänne sun kanssa, että heippa vaan, me lähdetään häitä viettelemään.

Miehen kanssa sitten sovittiin, että hän käy vaan piipahtamassa häissä, ja tulee sitten mun seuraksi. Ei häntäkään ne häät niin kiinnostaneet, mutta halusi käydä näyttäytymässä, kun nyt Ruotsiin asti sen vuoksi reissattiin. No vielä mitä... mieskin joutui häissä töihin! Jotain sitä sun tätä, ääniteknisiä ym hommia oli päässyt siellä hoitamaan, ja siinähän sitten myöhään iltasen meni, ennen kuin pääsi tulemaan takas kämpille.

Kaiken kukkuraksi sain jälkikäteen kuulla, miten kaikki olivat kilpaa arvuutelleet mun pärjäämistä lapsenvahtina. Syystä että: yksi hoiteisiini jätetty pojankoltiainen oli kuulemma todellinen kauhukakara. No, onneksi ei ollut sinä iltana, ehkä siksi, ettei puhuttu samaa kieltä. :)

En vetänyt sen kummemmin herneitä nenään tuosta kuitenkaan. Ei haitannut yhtään, että häät jäi väliin. Eikä se lasten vahtiminen mitenkään erityisen kamalaa ollut. Ois se porukka voinut silti asian hieman paremminkin hoitaa.. eritysesti sulhanen, joka oli kaikenlaista selitellyt ja lupaillut. Tai olis edes suoraan sitten sanonut, että lapset ei tosiaan voi häihin tulla, eikä hän pysty lapsenvahtiakaan järkkäämään, ja että miehellekin ois häissä vähän hommia. Oltais edes etukäteen pystytty asennoitumaan oikein, eikä niin, että viime tipassa selviää mitä kaikkea meidän pään menoksi on keksitty..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen anoppini kanssa pahoissa riidoissa tällä hetkellä, koska hän vaatii, että vien jatkuvasti pahasti kissa-allergisen lapseni hänen luokseen kylään ja hoitoon. Lapselleni siis puhkesi yhtäkkiä paha kissa-allergia (ja mahdollisesti muitakin eläinallergioita) vuosi sitten. Anopilla on viisi kissaa, koiria, lintuja ja jyrsijöitä koko talo täynnä ja hän ei ole myöskään mikään kovin siisti ihminen. Suoraan sanottuna talo on oikea haiseva pöly- ja karvaläävä. Lapsi saa melkein välittömästi oireita (silmä-, iho- ja hengitysoireita), vaikka olisi ottanut jo etukäteen allergialääkkeitä. Anopin mielestä lapsi kaipaa vain siedätyshoitoa ja hänen mielestään minä vain liioittelen asioita (oireet siis ovat ihan kaikkien silmin nähtävissä!). En siis tosiaankaan enää vie lasta sinne mielelläni. Anoppi laittoi viimeksi viime viikolla viestin, että toivoo lapsen tulevan kesälomalla muutamaksi päiväksi mummolaan hoitoon. Aikoi kuulemma imuroida ensin ja laittaa kissat siksi aikaa toiseen huoneeseen. Ei, niin ei! Itse en ole kehdannut vaatia eläinten hävittämistä, mutta valitettavasti tosiasia on se, että jos niin ei tapahdu, niin lapsi ei enää voi vierailla mummolassa (muuten kuin ihan lyhyitä pätkiä kerrallaan). 

Buaahhhhh...härskeistä ehdotuksista puheen ollen, ei suatana. Taitaa eniten äitikkää vtuttaa elukat, niin pitää sitten alkaa oikein kiristämään. Anoppina pitäisin huolen siitä, ettei mitään perintöä varmasti jää.

Ööö, veisitkö itse oman lapsesi paikkaan, missä hänellä on hengitysvaikeuksia ja muutenkin erittäin vaikea olla? Vai miten ihmeessä asian hoitaisit? Elukat ei v-tuta minua millään tavalla. Olen ihan eläinrakas ihminen. Mutta niin kauan, kun kyseessä on lapseni hyvinvointi, niin ihan varmasti jää kaikki maailman elukat kakkoseksi.

No ennen kuin alkaisin ketään tappamaan, niin tapaamiset neutraalilla maaperällä? Tai jotain muuta aikuismaista. Jos elämää ei arvosteta, niin eipä sillä sun jälkeläiselläkään sitten paljon arvoa ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sain kutsun sukulaistytön ylioppilasjuhliin, jotka olivat noin 100km päässä. En ollut nähnyt näitä sukulaisiani pitkään aikaan ja aluksi meinasin kieltäytyä kutsusta, koska kolmen pienen lapsen kanssa yksin reissaaminen tuollaisen matkan päähän on aina vähän haastavaa. Äitini sitten kuitenkin houkutteli minut lähtemään ("siellä on varmasti paljon leikittäjiä lapsille ja sinäkin saat hetken rentoutua ja syödä rauhassa kakkua!"). Lähdin sitten lasten kanssa jo aamusta matkaan. Matka ei tietenkään mennyt ihan mutkitta (yksi lapsi oksensi päälleen, kaikilla oli vuoronperään pissahätä ja jouduimme pysähtymään miljoona kertaa). Lopulta pääsimme perille. Kävikin sitten melko pian selväksi, että minua ei oltukaan kutsuttu paikalle ihan ilman taka-ajatuksia, vaan ylioppilaan äiti ryntäsi heti luokseni ja sanoi, että tarvitsee pikaisesti apua keittiössä ja kahvin tarjoilussa. Jouduinkin siis tarjoilijan rooliin koko päiväksi! Teen siis tarjoilijan töitä, joten ilmeisesti sukulaisrouva oli ajatellut, että teen sitä mielelläni vapaa-ajallakin. Mistään rentoutumisesta ei siis ollut tietoakaan, vaan hikihatussa ahersin tiskien ja tarjoilujen parissa. Rouva itse hääräsi vieressä ja käskytti tekemään milloin mitäkin. Lapset onneksi käyttäytyivät ihan kiltisti, mutta tuntui hieman häiritsevältä, kun en voinut katsoa heidän peräänsä. Lopulta onneksi yksi lapsista pissasi päälleen ja meillä ei ollut enää tarpeeksi varavaatteita, joten sain hyvän tekosyyn lähteä takaisin kotiin. En siis ollut koko aikana ehtinyt istua hetkeksikään alas, saati juoda kahvikupillista tai vaihtaa kuulumisia itse ylioppilaan kanssa. Oli niin raivostuttava reissu, että en ole enää pitänyt näihin sukulaisiin mitään yhteyttä. Kiitostakaan tästä työstä ei missään vaiheessa kuulunut keneltäkään. Äitini kyllä oli vähän häpeissään, kun oli minut onnistunut houkuttelemaan juhliin.

Miksi suostuit? Olisit kysynyt, missä on lasten leikkinurkka ja istunut alas juomaan kahvia.

En tiedä. Sitä olen itsekin miettinyt jälkeen päin. Menin tilanteesta niin hämilleni ja itse asiassa mietin ensin, että olikohan äitini mennyt lupaamaan, että minä voin tarjoilla, mutta oli vain unohtanut kertoa siitä minulle (ei ollut). Mutta joo, olen aika kiltti ihminen enkä tykkää pahoittaa muiden mieltä. Tyhmä luonteenpiirre, tiedän, mutta en oikein osaa toimia toisinkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen anoppini kanssa pahoissa riidoissa tällä hetkellä, koska hän vaatii, että vien jatkuvasti pahasti kissa-allergisen lapseni hänen luokseen kylään ja hoitoon. Lapselleni siis puhkesi yhtäkkiä paha kissa-allergia (ja mahdollisesti muitakin eläinallergioita) vuosi sitten. Anopilla on viisi kissaa, koiria, lintuja ja jyrsijöitä koko talo täynnä ja hän ei ole myöskään mikään kovin siisti ihminen. Suoraan sanottuna talo on oikea haiseva pöly- ja karvaläävä. Lapsi saa melkein välittömästi oireita (silmä-, iho- ja hengitysoireita), vaikka olisi ottanut jo etukäteen allergialääkkeitä. Anopin mielestä lapsi kaipaa vain siedätyshoitoa ja hänen mielestään minä vain liioittelen asioita (oireet siis ovat ihan kaikkien silmin nähtävissä!). En siis tosiaankaan enää vie lasta sinne mielelläni. Anoppi laittoi viimeksi viime viikolla viestin, että toivoo lapsen tulevan kesälomalla muutamaksi päiväksi mummolaan hoitoon. Aikoi kuulemma imuroida ensin ja laittaa kissat siksi aikaa toiseen huoneeseen. Ei, niin ei! Itse en ole kehdannut vaatia eläinten hävittämistä, mutta valitettavasti tosiasia on se, että jos niin ei tapahdu, niin lapsi ei enää voi vierailla mummolassa (muuten kuin ihan lyhyitä pätkiä kerrallaan). 

Buaahhhhh...härskeistä ehdotuksista puheen ollen, ei suatana. Taitaa eniten äitikkää vtuttaa elukat, niin pitää sitten alkaa oikein kiristämään. Anoppina pitäisin huolen siitä, ettei mitään perintöä varmasti jää.

Lapseni on kissalle allerginen eikä anoppi ottanut asiaa tosissaan.

Menimme kuitenkin vierailuille ja kun matkaa oli satoja kilometrejä niin yötäkin olimme.

Lasta alkoi lopulta ahdistaa niin ettei aikonut enää henki kulkea ja huulet sinersi.

Oli pakko mennä ulos ( kesäaika) nukkumaan.

Ei voitu enää mennä yöksi, ei kai lasta voi tukehduttaakaan.

Ihmiset eivät aina ymmärrä että allergiaan voi jopa kuolla.

Meitä on kolme sisarusta isoilla ikäeroilla. Minä olen vanhin, nuorin syntyi vasta kun olin jo lähtenyt omilleni. Keskimmäinen siskoni on se pummi. Hänen nuoruutensa osui sellaiseen aikaan, kun vanhemmilla oli hyvä taloudellinen tilanne. Sisko sai ajokortin lisäksi itselleen auton (minäkin sain kortin mutta en autoa), parin vuoden jälkeen uudemman auton, hänelle maksettiin lukio ja asuminen toisella paikkakunnalla, hän sai avustusta myös ensimmäisinä opiskeluvuosina. Sitten nuorimmainen sairastui ja samaan aikaan isä jäi työttömäksi, eli talous käytännössä romahti ja nuorimmaisen sairauden myötä tuli myös lisäkuluja. He ovat sopeutuneet hyvin, tulevat toimeen nykyiselläkin ja pystyvät auttamaan nuoritna sisarusta, joka todella tarvitsee apua. Siskoni ei vaan ole vieläkään ymmärtänyt realiteetteja, vaan saattaa edelleen aikuisena ja työssäkäyvänä ihmisenä pyytää vanhempien luona käydessään bensarahaa, tai kysyä voisivatko vanhemmat ostaa hänelle uuden telkkarin, antaa korotonta lainaa uuteen autoon (ajatuksena tietysti, ettei velkaa tarvitse ikinä maksaa takaisin), milloin mitäkin. Ja siskolla siis on vakituinen työpaikka. Ja ilmeisesti jostain kymmenen vuoden takaa jäänyt asenne, että itse tienatut rahat ovat hänen omia rahojaan mitkä saa käyttää kaikkeen kivaan, ja vanhempien tehtävä on maksella kaikki isommat kulut. Onneksi vanhemmat osaavat sanoa ei. Minulle sisko sitten valittaa, etteivät vanhemmat huomioi kuin nuorimman sisaruksemme joka saa kaikkea ylimääräistä itse aiheutetun sairautensa takia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen anoppini kanssa pahoissa riidoissa tällä hetkellä, koska hän vaatii, että vien jatkuvasti pahasti kissa-allergisen lapseni hänen luokseen kylään ja hoitoon. Lapselleni siis puhkesi yhtäkkiä paha kissa-allergia (ja mahdollisesti muitakin eläinallergioita) vuosi sitten. Anopilla on viisi kissaa, koiria, lintuja ja jyrsijöitä koko talo täynnä ja hän ei ole myöskään mikään kovin siisti ihminen. Suoraan sanottuna talo on oikea haiseva pöly- ja karvaläävä. Lapsi saa melkein välittömästi oireita (silmä-, iho- ja hengitysoireita), vaikka olisi ottanut jo etukäteen allergialääkkeitä. Anopin mielestä lapsi kaipaa vain siedätyshoitoa ja hänen mielestään minä vain liioittelen asioita (oireet siis ovat ihan kaikkien silmin nähtävissä!). En siis tosiaankaan enää vie lasta sinne mielelläni. Anoppi laittoi viimeksi viime viikolla viestin, että toivoo lapsen tulevan kesälomalla muutamaksi päiväksi mummolaan hoitoon. Aikoi kuulemma imuroida ensin ja laittaa kissat siksi aikaa toiseen huoneeseen. Ei, niin ei! Itse en ole kehdannut vaatia eläinten hävittämistä, mutta valitettavasti tosiasia on se, että jos niin ei tapahdu, niin lapsi ei enää voi vierailla mummolassa (muuten kuin ihan lyhyitä pätkiä kerrallaan). 

Buaahhhhh...härskeistä ehdotuksista puheen ollen, ei suatana. Taitaa eniten äitikkää vtuttaa elukat, niin pitää sitten alkaa oikein kiristämään. Anoppina pitäisin huolen siitä, ettei mitään perintöä varmasti jää.

Ööö, veisitkö itse oman lapsesi paikkaan, missä hänellä on hengitysvaikeuksia ja muutenkin erittäin vaikea olla? Vai miten ihmeessä asian hoitaisit? Elukat ei v-tuta minua millään tavalla. Olen ihan eläinrakas ihminen. Mutta niin kauan, kun kyseessä on lapseni hyvinvointi, niin ihan varmasti jää kaikki maailman elukat kakkoseksi.

No ennen kuin alkaisin ketään tappamaan, niin tapaamiset neutraalilla maaperällä? Tai jotain muuta aikuismaista. Jos elämää ei arvosteta, niin eipä sillä sun jälkeläiselläkään sitten paljon arvoa ole.

Kuka on puhunut mitään tappamisesta? Tarkoitin hävittämisellä eläinten antamista uusiin koteihin, en tietenkään tappamaan terveitä eläimiä. Ja neutraalilla maaperällä tapaamisia onkin jonkin verran. Anoppi käy meillä kylässä aina silloin tällöin, mutta valitettavasti eläinpöly kulkeutuu myös vaatteiden mukana, että lasta saa jo pelkästään siitä allergiaoireita. On siis turhauttavaa myös lapselle, kun mummon lähellä tulee inhottava olo. Ja tässä on kyse erityisesti siitä, että anoppi itse koko ajan haluaa lapsen tuleman mummolaan hoitoon, vaikka ihan hyvin tietää, että lapsi on allerginen ja saa oireita. Hän ei itse jotenkin halua hyväksyä sitä tosiasiaa, vaan jauhaa vain siedätyshoidosta, ja itse en ainakaan äitinä ole halukas ottamaan mitään riskejä, kun kyseessä on oman lapsen terveys ja mahdollisesti jopa henki.